Lue keskustelun säännöt.
Kun mies "ei tiedä haluaako naimisiin"...??
08.03.2016 |
Karkauspäivänä kosin miestä niin hän sanoi että "en tiedä vielä haluanko naimisiin".
Keksikää syitä miksi ei tiedä.
Väitän että kyllä sen sisimmässään TIETÄÄ haluaako kihlautua ja myöhemmin mennä naimisiin.
Yhdessä ollaan oltu 3 vuotta. Molemmilla yksi lapsi. Asumme yhdessä.
Kommentit (142)
Nyt pitäisi tietää, miksi mies epäröi tai ei halua naimisiin. Syitä voi olla monia: ei periaatteesta enää halua uudelleen naimisiin, ei halua naimisiin sinun kanssasi, ei halua naimisiin vielä. Tärkeää on se, välittääkö mies sinusta todella, haluaako hän olla kanssasi myös tulevaisuudessa vai aikooko hän kenties jossain vaiheessa lähteä. Tämä on tärkeä asia tietää, jotta voit suunnitella tulevaisuuttasi. Avoin keskustelu on paikallaan, molemmille pitää olla se asenne, että toisella on oikeus tietää, missä mennään. Mutta keskustelun ei pitäisi mennä siihen, että toinen tuntee itsensä painostetuksi jatkuvasti puhumaan suhteen tilasta. Nyt voi olla niin, että mies onkin aivan rehellinen omasta tilanteestaan. Mutta tietty sen, että hän varmasti tajuaa sinun epävarmuutesi, pitäisi johtaa siihen, että hän itsekin haluaisi selvittää asian kanssasi niin hyvin, että ei olisi epäselvää, oletko selvillä missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies tietää. Mutta ei halua sanoa suoraan (siis sitä, että ei tahdo naimisiin, ainakaan sun kanssasi).
Olen pahoillani, mutta näin se on. Ja aika yleistä. Kun miehet tapaavat mielestään Sen Oikean, ne tahtovat naimisiin melkein sillä sekunnilla.
Tää pitää ainakin mun elämässä paikkansa: tav attiin, ihastuttiin ja mun mies sanoi aivan heti, että olen hänen tuleva vaimonsa, myös ystävilleen. Kummallakin oli takana myös lapset ja exät.
Kosi heti kun mahdollista. Nyt takana 20 vuotta ihanaa yhteiselämää, toki alamäkiäkin on ollut, mutta rakkaus on riittänyt aina.
Ja vieläkin kohtelu mua kohtaan on mielettömän upeaa ja ihanaa: mä olen kuin kuningatar.Olisiko lisää suolaa mun haavoihin? ap.
Mitäpä jos odotat hetken muuttuuko miehen mieli ja jossei muutu, niin etit miehen, joka haluaa kanssasi naimisiin?
Mies ei vain halua naimisiin. Joko hän ei halua naimisiin sinun kanssasi tai sitten hän ei ylipäätään halua naimisiin. Tämä on miesten keskuudessa yleistä. Jotkut ovat pettymysten jälkeen "vannoneet" että eivät mene enää naimisiin. Syitä on monia. Sinun tulee nyt itse päättää, mitä sinä haluat. Joko kestät tuossa hieman epävarmassa tilanteessa tai sitten etsit sellaisen miehen, joka menee naimisiin kanssasi. Minä tein niin. Aikani odotin ja kun kävi selväksi ettei toinen aio mennä kanssani naimisiin, etsin uuden. Uusi ei epäröinyt hetkeäkään. Olemme olleet onnellisesti yhdessä 6 vuotta, niistä 5,5 aviossa.
Joskus se käy helposti. kirjoitti:
Mies ei vain halua naimisiin. Joko hän ei halua naimisiin sinun kanssasi tai sitten hän ei ylipäätään halua naimisiin. Tämä on miesten keskuudessa yleistä. Jotkut ovat pettymysten jälkeen "vannoneet" että eivät mene enää naimisiin. Syitä on monia. Sinun tulee nyt itse päättää, mitä sinä haluat. Joko kestät tuossa hieman epävarmassa tilanteessa tai sitten etsit sellaisen miehen, joka menee naimisiin kanssasi. Minä tein niin. Aikani odotin ja kun kävi selväksi ettei toinen aio mennä kanssani naimisiin, etsin uuden. Uusi ei epäröinyt hetkeäkään. Olemme olleet onnellisesti yhdessä 6 vuotta, niistä 5,5 aviossa.
Miksi sinulla oli noin kiire naimisiin?
Mun mies kosi kysymättä (lahjapaketissa sormus) ja myöhemmin myönsi et antoi sormuksen siksi koska mä halusin... Ei tämäkään hauskaa ole. Jos mies olis "saanut päättää" niin en varmasti ikinä olisi saanut sormusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(
Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.
Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.
Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.
Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?
Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(
Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.
Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.
Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.
Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?
Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.
Mulle kyllä todellakin tulisi, ja ymmärrän sun mielipahan täysin. Onhan se todella inhottavaa, jos itse haluaisi virallistaa suhteen ja toinen on ihan "eri levelillä". Sulle mies on ajatuksissa "tuleva aviomies", ja sinä miehelle vain "tyttöystävä". Ne on kuitenkin ihan eri luokan asioita.
Samassa veneessä olen itsekin, puhuttu jo vuosia sitten että kumpikin periaatteellisesti haluaa naimisiin joskus, mutta mies ei vaan kosi. Ei sitä voi mitenkään muuten ymmärtää, kuin että ei vaan halua sitten mun kanssa naimisiin. Viiden vuoden suhteen jälkeen tässä vajaa 40v iässä sitä haluaisi olla kuitenkin muutakin kuin tyttöystävä - voi kuulostaa tyhmältä harmituksen aiheelta, mutta sellainenkin pikkujuttu että kun puhelimessa joutuu esim. jollekin sanomaan "minun pitää tarkistaa... tuota.. miesystävältä", niin se tuntuu pahalta. Kun ei voi sanoa "mieheltä". Ihan kuin olisin joku v***n teini jolla on vaan poikaystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoin miehelleni, että pitää mennä naimisiin tai erotaan. Hän olisi ehkä halunnut mennä "sitten joskus", mutta en halunnut hukata aikaa odottamiseen. Mentiin sitten jesällä ja hän on ollut tyytyväinen. Osa miehistä ei halua luopua kuvitellusta vapaudestaan, kun saavat jo kaiken avoliitossa ilman sitoutumista. Miksi ostaa lehmä jos saa maidon ilmaiseksi jne.
Vuosien odottelu on myös tyhmä perustelu, kenen parisuhde muka muuttuu ajan kuluessa jännemmäksi ja kiihkeämmäksi? Pikemminkin päinvastoin. Mitä kauemmin odottaa ja rakastumisen tunne muuttuu arjeksi, sitä enemmän alkaa epäillä, että olisiko jossain joku vielä parempi.
Ymmärrän täysin ap tunteesi!
Itsellä oli sama tilanne. Kosin miestä peräti 3 eri kertaa (ekan kerran jo 8 kk kohdalla) ja mies sanoi ei. Kunnes sitten sanoi kyllä, siinä vaiheessa, kun oltiin seurusteltu 2,5 vuotta, siitä vuoden päästä menimme naimisiin ja naimisissa olemme olleet nyt 9 vuotta eikä mies ole kertaakaan epäröiny etteikö haluaisi olla kanssani. Aiemmat kerrat kosimisiini sanoi ei, eikä mitään syytä osannu sanoa, että miksi ei. Takana yksi epäonnistunu kihlaus jonkun muun kanssa. Jonka kanssa meni jo 6 vko tuntemisesta kihloihin. Kyllä se viilsi ja syvältä, että sen toisen kanssa kyllä, mutta mun kanssa ei. Ne torjunnat oli niin musertavia, että tunsin sen kehossani fyysisenä kipuna ja tuskana ja itkin salaa. Ja itse asiassa, vieläki joskus satuttaa, kun katsoo noita ihania kosimisvideoita. Meillä ei ole tuollaista ihanaa kosimistarinaa, jota voisi muistella. Jotenkin olen katkera tai suruissani siitä, että hän torjui minut aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(
Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.
Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.
Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.
Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?
Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.
Mulle kyllä todellakin tulisi, ja ymmärrän sun mielipahan täysin. Onhan se todella inhottavaa, jos itse haluaisi virallistaa suhteen ja toinen on ihan "eri levelillä". Sulle mies on ajatuksissa "tuleva aviomies", ja sinä miehelle vain "tyttöystävä". Ne on kuitenkin ihan eri luokan asioita.
Samassa veneessä olen itsekin, puhuttu jo vuosia sitten että kumpikin periaatteellisesti haluaa naimisiin joskus, mutta mies ei vaan kosi. Ei sitä voi mitenkään muuten ymmärtää, kuin että ei vaan halua sitten mun kanssa naimisiin. Viiden vuoden suhteen jälkeen tässä vajaa 40v iässä sitä haluaisi olla kuitenkin muutakin kuin tyttöystävä - voi kuulostaa tyhmältä harmituksen aiheelta, mutta sellainenkin pikkujuttu että kun puhelimessa joutuu esim. jollekin sanomaan "minun pitää tarkistaa... tuota.. miesystävältä", niin se tuntuu pahalta. Kun ei voi sanoa "mieheltä". Ihan kuin olisin joku v***n teini jolla on vaan poikaystävä.
Minulle myös olisi tärkeää sanoa "mieheni" kuin "miesystävä" Tavallaan huojentavaa että en ole ainoa näitä asioita murehtiva :) ap.
Kyllä minun mielestäni suhteessa pitää naimisiinmenosta tms. syntyä jossain järjellisessä ajassa yhteisymmärrys. Vaikka se olisi kompromissi tai mitä hyvänsä, kunhan asiasta on oikeasti keskusteltu, eikä mitään ole jäänyt roikkumaan. Parisuhteen osapuolten on ihan kohtuullista odottaa saavansa tietää mitä kumppani ajattelee suhteen tulevaisuudesta, varsinkin jos on jo vuosia oltu yhdessä. Ei siinä ole kyse mistään painostuksesta.
Odottaisin itse mieheltä, että hän a) tietää mitä elämältään haluaa ja b) osaa/haluaa sen ilmaista. Jos mies ei aikuisena, lapsenkin jo saaneena, osaa ottaa kantaa niin suureen asiaan kuin naimisiinmeno, saattaa hän olla vähän tuuliajolla muutenkin. Jos mies ei taas kykene kertomaan mielipidettään, suhteessa on kommunikointiongelma.
Parasta olisi nyt varmaan istua alas miehen kanssa ja puhua tulevaisuudensuunnitelmista avioitumisen suhteen. Se, että ap ja mies ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen lastenhankinnan suhteen, kuulostaa lupaavalta myös tätä asiaa ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap onko teillä yhteinen omistus- vai vuokrakämppä? Haluaako mies ostaa talon kanssasi?
Mikä ihmeen kaiken muuttava juttu se naimisiinmeno oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen sivusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kolme vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajalta uusperheessä. Avioliiton myötä taloudelliset asiatkin mutkistuu. Onko teidän tarkoitus hankkia yhteinen lapsi?
Yhteistä lasta ei tule, siitä ollaan samaa mieltä. Molemmilla vuokra-asunto ja oma auto joten mitään suurta taloudellista mullistusta ei tulisi. ap.
miksi sitten haluaisit naimisiin, jos se ei muuta mitään eikä sillä ole väliä? Älä vain sano että suhde paranisi. Se ei ole avioliiton tehtävä.
Itse ainakin haluaisin naimisiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten mies olisi virallisesti lähiomaiseni. Avopuoliso on lain edessä täysi muukalainen, ja jos esim. sairastun vakavasti, ei hänellä ole mitään sanomista hoitooni, vaan jostain kaivetaan verisukulaiset päättämään siitä mitä mulle tehdään. Jos joudun onnettomuuteen, sairaalasta soitetaan mun alkkisvanhemmille eikä puoliso saa mistään mitään tietoa. Avopuoliso ei peri mitään, vaan joudutaan tekemään testamentti sitä varten (ei lapsia) ja maksamaan isot perintöverot. Ja huom minä olen meistä vanhempi, joten en ole miehen perinnön perässä, vaan haluaisin jättää omaisuuteni hänelle enkä sukulaisille joiden kanssa en ole vuosiin ollut tekemisissä.
Mielestäni siis ihan tarpeeksi suuri syy haluta naimisiin on se, että haluaisin minulle läheisimmän ihmisen olevan myös virallisesti lähiomaiseni, eikä vaan lain mielestä joku henkilö, jonka kanssa satun asumaan samassa osoitteessa.
Nyt puhut aivan puutaheinää, terveystietoihin saa itse ilmoittaa lähiomaisen (+hänen yhteystietonsa) ja on erittäin tavallista että se on avopuoliso. Itse kun käyn säännöllisesti polilla niin joka kerta tuo myös tarkistetaan että onko se edelleen tämä, onko puh.nro voimassa jne.
Poliisit eivät ala mitään terveystietoja kaivelemaan, joten jos ihmiselle tapahtuu jotain, katsotaan väestötietojärjestelmästä, kuka on lähin omainen. Jos ei ole naimisissa, kytät menevät ilmoittamaan kuolemasta vanhemmille ja jos vanhemmat eivät jostain syystä halua/tajua ilmoittaa avokille, avokki saa itse alkaa selvittämään, miksei puoliso tule kotiin ja pahimmassa tapauksessa näkee tiedon lehdestä.
Samaten lähiomaiset päättävät hautajaisjärjestelyistä ja edesmeneen tavaroiden kohtalosta ja asioiden järjestämisestä. Jos he haluavat sulkea avokin niistä pois, sille ei ole mitään laillista estettä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kaiken muuttava juttu se naimisiinmeno oikein on?
Voihan sen ajatella niinkin, että jos se avioliitto on merkityksetön eikä muuta mitään, niin miksi sitä ei voi tehdä ihan vain siksi kun toinen haluaa. Riittää että käy maistraatissa, ei tarvitse mitään juhliakaan järjestää. Yleensähän se on ongelma juuri siinä vaiheessa, kun toinen haluaa ja toinen ei, jälkimmäisellä on yleensä joku syy siihen mitä ei välttämättä halua kertoa ja vetoaa sitten siihen merkityksettömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kaiken muuttava juttu se naimisiinmeno oikein on?
Voihan sen ajatella niinkin, että jos se avioliitto on merkityksetön eikä muuta mitään, niin miksi sitä ei voi tehdä ihan vain siksi kun toinen haluaa. Riittää että käy maistraatissa, ei tarvitse mitään juhliakaan järjestää. Yleensähän se on ongelma juuri siinä vaiheessa, kun toinen haluaa ja toinen ei, jälkimmäisellä on yleensä joku syy siihen mitä ei välttämättä halua kertoa ja vetoaa sitten siihen merkityksettömyyteen.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Ap onko teillä yhteinen omistus- vai vuokrakämppä? Haluaako mies ostaa talon kanssasi?
Miten talon ostaminen tähän liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap onko teillä yhteinen omistus- vai vuokrakämppä? Haluaako mies ostaa talon kanssasi?
Miten talon ostaminen tähän liittyy?
Siten, että onko mies halukas siihen, että ap ottaa ison lainan hänen kanssaan, mutta ei halua sitoutua ap:hen. Eli yrittääkö mies vaikka noin hyötyä ap:sta.
Mies ei halua naimisiin. Eroon suurin osa kuitenkin päätyy,avioliitto pilaa vain kaiken. Miksi ette nauttisi toisistanne niinkuin tähänkin asti :)? t;nainen
Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.