Kun mies "ei tiedä haluaako naimisiin"...??

Onko miehesi siis ollut naimisissa lapsensa äidin kanssa? Se selittäisi, miksi ei halua toista kertaa naimisiin. Varsinkin, jos teille ei ole edes yhteisiä lapsia tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Kiva asenne kumppanin tärkeänä pitämään asiaan, "feikkiprinsesabailut että näytetään muille". Jos kumppanikaan ei ole asiasta kiinnostunut, eipä tuo silloin haittaa. Mutta jos hän haluaa, tuo on todella ilkeä ja alentuva asenne ja kertoo sen kumppanin väheksymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Perinnön pysyminen omassa suvussa on minun suurin syyni olla menemättä naimisiin. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, olen jo 41-vuotias enkä enää lisääntymisiässä. Pelkään, että aviopuolison täysin sulkevasta avioehdosta löytyisi kuitenkin jotain riitautettavaa tai ainakin turhia selvityspyyntöjä eron tai kuoleman sattuessa. Kummankin avopuolison omaisuus ja sukuperinnöt pysyvät näin ainoastaan oman suvun hallussa, se on erittäin tärkeää.

Mulla sama, lapsia on kaksi, he perikööt aina ja ikuisesti, amen. N43

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi siis ollut naimisissa lapsensa äidin kanssa? Se selittäisi, miksi ei halua toista kertaa naimisiin. Varsinkin, jos teille ei ole edes yhteisiä lapsia tulossa.

Ei ole ollut. ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Miksei voisi mennä kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa naimisiin? Ei se vaadi mitään prinsessabailuja

Niin. Ehkäpä. Pitäisi kerätä sitten henkistä voimaa joka ikiselle sukulaiselle ja ystävälle kertoa, miksi ei järjestetty häitä heille juhlittavaksi.

Mutta en toisaalta tiedä, mikä se naimisiinmenon pointti on, jos ei vain kyseistä instituutiota osaa pitää arvossa? Jos se oikeasti tarkottaisi sitä, että ollaan loppuelämä yhdessä, mutta ei... Inflaatio iskenyt.

Lisäksi, yritin valottaa omia tuntemuksiani auttaakseni ap:ta. Uskon olevani sitoutuneempi kuin moni muu, naimisiinkin mennyt, mutta häät ja koko juttu vaan aiheuttaa ihottumaa. Miehellä voi olla ihan hyvin samat tunteet, ja nyt pitäisi ap:n nousta itsesäälistä (jossa yrittää vellomalla velloa) ja selvittää asia. Tuntuisi hieman lapsekkaalta loukkaantua (siis siinä mielessä että nyyh nyyh mies ei halua minua), jos mies ei vaan halua naimisiin, mutta haluaa olla yhdessä kuitenkin. Kyllä sitä miestäkin pitää ajatella, ja tulla puolitiehen vastaan. Tossahan käy niin, että triviaalista asiasta tuleekin sellainen, jonka vuoksi päädytte eroamaan, kun jankkaat ja vellot ja jankkaat. Ilman koko keskustelua voisitte olla koko loppuelämänne onnellisia.

Ei ollut pointti keskustella, kuinka TEIDÄN häät ja naiminisiinmenot.... Pysytäänkö siis aiheessa?

Eikös ap tee nyt juuri kaikkien neuvojen äitiä vastaan: älä odota että se toinen tekee sinut onnelliseksi? Miten joku byrokratia voi olla tärkeämpää, kuin se, mitä näillä kahdella nyt on? Mene etsimään sitä parempaa, mene! Varmasti löydät. Etsi, etsi jo! Mitä sä vielä odotat? Eilen vain olit valmis menemään ko. tyypin kanssa naimisiin, tänään et, koska mies ei halunnutkaan. Et todellakaan ole oikea sille. Ethän näköjään itsekään rakasta oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Kiva asenne kumppanin tärkeänä pitämään asiaan, "feikkiprinsesabailut että näytetään muille". Jos kumppanikaan ei ole asiasta kiinnostunut, eipä tuo silloin haittaa. Mutta jos hän haluaa, tuo on todella ilkeä ja alentuva asenne ja kertoo sen kumppanin väheksymisestä.

Eiköhän se olisi myös sen naimisiinhaluavan osapuolen kannalta loukkaavaa ja ilkeää painostaa joku naimisiin, joka ei halua. Olen kyllä huomannut, että näin päin ei saisi ajatella. En ole kyllä löytänyt ketään, joka voisi aukottomasti minulle selittää, että miksi minun pitäisi mennä naimisiin, jos en halua. Koska se toinen haluaa? No miksi se toinen ei voi noudattaa minun tahtoani, vaan minun pitää noudattaa hänen?

Aivan. Ei ole toista parempaa tai oikeampaa mielipidettä, eikä toinen ole toista huonompi tai loukkaavampi. Asia pitää sopia yhdessä, ja molemmilla on oikeus lähteä, jos ei toisen mielipide sovi.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(

Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.

Taas näitä isoja ongelmia :D

HV

Haista itte vittu. Teillä on kaikki hyvin. Itse teet ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Kiva asenne kumppanin tärkeänä pitämään asiaan, "feikkiprinsesabailut että näytetään muille". Jos kumppanikaan ei ole asiasta kiinnostunut, eipä tuo silloin haittaa. Mutta jos hän haluaa, tuo on todella ilkeä ja alentuva asenne ja kertoo sen kumppanin väheksymisestä.

Eiköhän se olisi myös sen naimisiinhaluavan osapuolen kannalta loukkaavaa ja ilkeää painostaa joku naimisiin, joka ei halua. Olen kyllä huomannut, että näin päin ei saisi ajatella. En ole kyllä löytänyt ketään, joka voisi aukottomasti minulle selittää, että miksi minun pitäisi mennä naimisiin, jos en halua. Koska se toinen haluaa? No miksi se toinen ei voi noudattaa minun tahtoani, vaan minun pitää noudattaa hänen?

Aivan. Ei ole toista parempaa tai oikeampaa mielipidettä, eikä toinen ole toista huonompi tai loukkaavampi. Asia pitää sopia yhdessä, ja molemmilla on oikeus lähteä, jos ei toisen mielipide sovi.

N29

Ei tässä ollut ongelmana sinun naimisiin haluamattomuutesi, vaan halveksiva asenteesi. Ei ole mitään tarvetta lytätä ja halventaa muiden tärkeänä pitämiä asioita, vaikka ne eivät tunnu omilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Kiva asenne kumppanin tärkeänä pitämään asiaan, "feikkiprinsesabailut että näytetään muille". Jos kumppanikaan ei ole asiasta kiinnostunut, eipä tuo silloin haittaa. Mutta jos hän haluaa, tuo on todella ilkeä ja alentuva asenne ja kertoo sen kumppanin väheksymisestä.

Eiköhän se olisi myös sen naimisiinhaluavan osapuolen kannalta loukkaavaa ja ilkeää painostaa joku naimisiin, joka ei halua. Olen kyllä huomannut, että näin päin ei saisi ajatella. En ole kyllä löytänyt ketään, joka voisi aukottomasti minulle selittää, että miksi minun pitäisi mennä naimisiin, jos en halua. Koska se toinen haluaa? No miksi se toinen ei voi noudattaa minun tahtoani, vaan minun pitää noudattaa hänen?

Aivan. Ei ole toista parempaa tai oikeampaa mielipidettä, eikä toinen ole toista huonompi tai loukkaavampi. Asia pitää sopia yhdessä, ja molemmilla on oikeus lähteä, jos ei toisen mielipide sovi.

N29

Ei tässä ollut ongelmana sinun naimisiin haluamattomuutesi, vaan halveksiva asenteesi. Ei ole mitään tarvetta lytätä ja halventaa muiden tärkeänä pitämiä asioita, vaikka ne eivät tunnu omilta.

Harmi, että löysit itsesi minun ajatuksistani. Kerroin, minkälaisina minä häitä pidän. Voi olla, että ap:n mieskään ei arvosta häitä ja naimisiinmenoa.

Jos pystyt pienen egosi loukkaantumiselta hetken hengittämään ja ymmärtämään, että joku voi ihan oikeasti halveksia naimisiinmenoa ja häitä, niin voit myös ehkä paremmin ymmärtää, miksi ne ei halua niitä häitä ja naimisiinmenoa? Kyse ei ole SINUSTA. Vaikka sinä varmaan sitten revit miesraukkasi kaikesta läpi, mitä hän vihaa ja inhoaa, koska SINÄ.

Tästä tosin saa vielä enemmän sen kuvan, että häät tosiaan on sen vaimon henkilökohtaiset prinsessabailut, ja miesraukka on pakollinen statisti joka sen pelleilyn läpi vedetään.

Ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kolme vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajalta uusperheessä. Avioliiton myötä taloudelliset asiatkin mutkistuu. Onko teidän tarkoitus hankkia yhteinen lapsi?

Yhteistä lasta ei tule, siitä ollaan samaa mieltä. Molemmilla vuokra-asunto ja oma auto joten mitään suurta taloudellista mullistusta ei tulisi. ap.

miksi sitten haluaisit naimisiin, jos se ei muuta mitään eikä sillä ole väliä? Älä vain sano että suhde paranisi. Se ei ole avioliiton tehtävä.

Mikä avioliiton tehtävä sitten on? ap.

Avioliitto on ikivanhan tavan jatke. Normijärjestelmä johon oletetaan kaikkien haluavan ja lopulta päätyvän, koska se on yleisen käsityksen mukaan yhteiskunnassa ihanne ja normi.

Ja puppu. Avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, jolla turvataan puolison asema pahimmassa tapauksessa. Kuten on sanottu, kuolematapauksessa avopuoliso on viranomaisten silmissä vieras ihminen, pankkitilit sulkeutuvat, mitään tietoja et saa...toisen lapsi perii kaiken mitä vainaja omisti. Jos teet testamentim, maksat veroja moninkertaisesti...Yhdellä paperilla tavallaan todistetaan se rakkaus puolisoa kohtaan myös kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(

Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.

Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Kiva asenne kumppanin tärkeänä pitämään asiaan, "feikkiprinsesabailut että näytetään muille". Jos kumppanikaan ei ole asiasta kiinnostunut, eipä tuo silloin haittaa. Mutta jos hän haluaa, tuo on todella ilkeä ja alentuva asenne ja kertoo sen kumppanin väheksymisestä.

Eiköhän se olisi myös sen naimisiinhaluavan osapuolen kannalta loukkaavaa ja ilkeää painostaa joku naimisiin, joka ei halua. Olen kyllä huomannut, että näin päin ei saisi ajatella. En ole kyllä löytänyt ketään, joka voisi aukottomasti minulle selittää, että miksi minun pitäisi mennä naimisiin, jos en halua. Koska se toinen haluaa? No miksi se toinen ei voi noudattaa minun tahtoani, vaan minun pitää noudattaa hänen?

Aivan. Ei ole toista parempaa tai oikeampaa mielipidettä, eikä toinen ole toista huonompi tai loukkaavampi. Asia pitää sopia yhdessä, ja molemmilla on oikeus lähteä, jos ei toisen mielipide sovi.

N29

Ei tässä ollut ongelmana sinun naimisiin haluamattomuutesi, vaan halveksiva asenteesi. Ei ole mitään tarvetta lytätä ja halventaa muiden tärkeänä pitämiä asioita, vaikka ne eivät tunnu omilta.

Harmi, että löysit itsesi minun ajatuksistani. Kerroin, minkälaisina minä häitä pidän. Voi olla, että ap:n mieskään ei arvosta häitä ja naimisiinmenoa.

Jos pystyt pienen egosi loukkaantumiselta hetken hengittämään ja ymmärtämään, että joku voi ihan oikeasti halveksia naimisiinmenoa ja häitä, niin voit myös ehkä paremmin ymmärtää, miksi ne ei halua niitä häitä ja naimisiinmenoa? Kyse ei ole SINUSTA. Vaikka sinä varmaan sitten revit miesraukkasi kaikesta läpi, mitä hän vihaa ja inhoaa, koska SINÄ.

Tästä tosin saa vielä enemmän sen kuvan, että häät tosiaan on sen vaimon henkilökohtaiset prinsessabailut, ja miesraukka on pakollinen statisti joka sen pelleilyn läpi vedetään.

Kylläpäs sinä riehaannuit. Miten niin löysin itseni sinun ajatuksistasi? Tämä on netti. En pysty hakkeroitumaan aivoihisi tämän ruudun kautta.

Ihanko oikeasti kuvittelet, että kaikki jotka tuomitsevat muiden halveksimisen, peittelevät vain "pientä, loukkaantunutta egoaan". Olet hyvin ikävä ihminen, kun et kykene edes myöntämään että käyttäydyt huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Eikös ap tee nyt juuri kaikkien neuvojen äitiä vastaan: älä odota että se toinen tekee sinut onnelliseksi? Miten joku byrokratia voi olla tärkeämpää, kuin se, mitä näillä kahdella nyt on? Mene etsimään sitä parempaa, mene! Varmasti löydät. Etsi, etsi jo! Mitä sä vielä odotat? Eilen vain olit valmis menemään ko. tyypin kanssa naimisiin, tänään et, koska mies ei halunnutkaan. Et todellakaan ole oikea sille. Ethän näköjään itsekään rakasta oikeasti.

"En halua sinun kanssasi naimisiin" tarkoittaa käytännössä samaa, kuin "en rakasta sinua tarpeeksi jotta haluaisin sitoutua sinuun virallisesti". Ei kai ole kummakaan, jos tuollaisen jälkeen toinen osapuoli toteaa, että suhteessa ei ole mitään järkeä. Miksi olla jonkun sellaisen kanssa, jolle olet vain ajanviete paremman puutteessa? Kyse ei siis ole siitä että ei itse rakastaisi vaan siitä, että kunnioittaa itseään sen verran ettei suostu olemaan toiselle väliaikainen kummpani Sitä Oikeaa odotellessa.

Disclaimer: nyt siis puhutaan koko ajan tilanteesta, jossa toisella ei ole mitään periaatteellista ideologiaa avioliittoa vastaan. Jos olisi, hän olisi sen varmasti jo kertonut.

Toinen sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kolme vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajalta uusperheessä. Avioliiton myötä taloudelliset asiatkin mutkistuu. Onko teidän tarkoitus hankkia yhteinen lapsi?

Yhteistä lasta ei tule, siitä ollaan samaa mieltä. Molemmilla vuokra-asunto ja oma auto joten mitään suurta taloudellista mullistusta ei tulisi. ap.

miksi sitten haluaisit naimisiin, jos se ei muuta mitään eikä sillä ole väliä? Älä vain sano että suhde paranisi. Se ei ole avioliiton tehtävä.

Itse ainakin haluaisin naimisiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten mies olisi virallisesti lähiomaiseni. Avopuoliso on lain edessä täysi muukalainen, ja jos esim. sairastun vakavasti, ei hänellä ole mitään sanomista hoitooni, vaan jostain kaivetaan verisukulaiset päättämään siitä mitä mulle tehdään. Jos joudun onnettomuuteen, sairaalasta soitetaan mun alkkisvanhemmille eikä puoliso saa mistään mitään tietoa. Avopuoliso ei peri mitään, vaan joudutaan tekemään testamentti sitä varten (ei lapsia) ja maksamaan isot perintöverot. Ja huom minä olen meistä vanhempi, joten en ole miehen perinnön perässä, vaan haluaisin jättää omaisuuteni hänelle enkä sukulaisille joiden kanssa en ole vuosiin ollut tekemisissä. 

Mielestäni siis ihan tarpeeksi suuri syy haluta naimisiin on se, että haluaisin minulle läheisimmän ihmisen olevan myös virallisesti lähiomaiseni, eikä vaan lain mielestä joku henkilö, jonka kanssa satun asumaan samassa osoitteessa.

Puhut asiaa, paitsi että tuo kohta huvitti "olen meistä vanhempi...haluaisin jättää omaisuuteni hänelle." Olet sitten varmaan n. 40 v vanhempi, jos ajattelet noin suorasukaisesti, että sinä kuolet iän tuomiin sairauksiin ennemmin kuin miehesi. 

Höpöhöpö ei kaikki ylipäänsä halua naimisiin ikinä. On toki myös niitä jotka ei halua sen nykyisen kumppaninsa kanssa naimisiin, vaan ehkä joskus jonkun muun kanssa. Eiköhän sun ap kannattaisi keskustella miehen kanssa kunnolla että mitä odotatte tulevaisuudelta.

ei avioliitto ole mikään rakkaudenosoitus, se on DIILI, se on yksi tapa VIRALLISTAA SUHDE. Se ei muuta käytännön arkea mitenkään, rakkautta ei ole enempää. Jos väkisin haluaa ajatella että se avioliitto jotain muuttaa suhteessa, niin tilastojen valossa säpinä sängyssä vähenee, riitoja rahasta alkaa tulla ja saattaa tulla lapsia. Ei kaikilla tietenkään. Avioliitto ei myöskään estä eroa, jos joku niin luulee. Avioparin ei tarvitse rakastaa toisiaan eikä asua samassa talossa ja he ovat silti aivan yhtä avioliitossa kuin muut avioparit (paitsi jos erotessa joudutaan selvittelemään oikeudessa asti avioliiton laatua esim osituksen kannalta). 

Isoimmat vaikutukset on byrokraattiset, pitkän tähtäimen talous-ja verosuunnittelujutut, ja sosiaaliset. Muut ihmiset saattavat kohdella eri tavalla avioparia kuin "susiparia". Mutta se on vanhanaikaista, eikä asian pitäisi edes kuulua muille. 

AP, kysy mieheltäsi mitä avioliitto hänelle merkitsee. Vasta sitten tiedät miksi hän ei halua nyt naimisiin. Jos teidän käsitykset eroaa toisistaan, ei avioliittoa kannata solmia koska jompi kumpi joutuu taipumaan silloin toisen tahtoon ja ero on todennäköinen. Sitähän sinä et halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Kiva asenne kumppanin tärkeänä pitämään asiaan, "feikkiprinsesabailut että näytetään muille". Jos kumppanikaan ei ole asiasta kiinnostunut, eipä tuo silloin haittaa. Mutta jos hän haluaa, tuo on todella ilkeä ja alentuva asenne ja kertoo sen kumppanin väheksymisestä.

Eiköhän se olisi myös sen naimisiinhaluavan osapuolen kannalta loukkaavaa ja ilkeää painostaa joku naimisiin, joka ei halua. Olen kyllä huomannut, että näin päin ei saisi ajatella. En ole kyllä löytänyt ketään, joka voisi aukottomasti minulle selittää, että miksi minun pitäisi mennä naimisiin, jos en halua. Koska se toinen haluaa? No miksi se toinen ei voi noudattaa minun tahtoani, vaan minun pitää noudattaa hänen?

Aivan. Ei ole toista parempaa tai oikeampaa mielipidettä, eikä toinen ole toista huonompi tai loukkaavampi. Asia pitää sopia yhdessä, ja molemmilla on oikeus lähteä, jos ei toisen mielipide sovi.

N29

Ei tässä ollut ongelmana sinun naimisiin haluamattomuutesi, vaan halveksiva asenteesi. Ei ole mitään tarvetta lytätä ja halventaa muiden tärkeänä pitämiä asioita, vaikka ne eivät tunnu omilta.

Harmi, että löysit itsesi minun ajatuksistani. Kerroin, minkälaisina minä häitä pidän. Voi olla, että ap:n mieskään ei arvosta häitä ja naimisiinmenoa.

Jos pystyt pienen egosi loukkaantumiselta hetken hengittämään ja ymmärtämään, että joku voi ihan oikeasti halveksia naimisiinmenoa ja häitä, niin voit myös ehkä paremmin ymmärtää, miksi ne ei halua niitä häitä ja naimisiinmenoa? Kyse ei ole SINUSTA. Vaikka sinä varmaan sitten revit miesraukkasi kaikesta läpi, mitä hän vihaa ja inhoaa, koska SINÄ.

Tästä tosin saa vielä enemmän sen kuvan, että häät tosiaan on sen vaimon henkilökohtaiset prinsessabailut, ja miesraukka on pakollinen statisti joka sen pelleilyn läpi vedetään.

Kylläpäs sinä riehaannuit. Miten niin löysin itseni sinun ajatuksistasi? Tämä on netti. En pysty hakkeroitumaan aivoihisi tämän ruudun kautta.

Ihanko oikeasti kuvittelet, että kaikki jotka tuomitsevat muiden halveksimisen, peittelevät vain "pientä, loukkaantunutta egoaan". Olet hyvin ikävä ihminen, kun et kykene edes myöntämään että käyttäydyt huonosti.

En puutu muuten keskusteluun, mutta omaankin silmään vähän pisti tuo sinun vahva sijaisloukkaantuminen toisen mielipiteestä. Varsinkin kun sillä on arvoa tähän keskusteluun, että kaikki ei vaan haaveile häistä ja sitä ei pitäisi ottaa henkilökohtaisesti. Jotenkin otit sinäkin, täysin tuntemattoman mielipiteen tämän omista häistään. Ei kai sinun siitä tarvitse loukkaantua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4v enkä tiedä/usko haluanko koskaan naimisiin. Häät ja avioliitto tuntuu niin teennäisiltä feikkiprinsessabailuilta, joiden idea on vaan näyttää kaikille muille (eikä kertoa itselle ja toiselle) että on NNIIIN ihanaa... Sitten erotaan alle kymmenessä vuodessa kuitenkin.

Uskoisin että silti haluan olla yhdessä loppuelämän. Naimisiin vaan en. Olisiko miehelläsi sama?

N29

Kiva asenne kumppanin tärkeänä pitämään asiaan, "feikkiprinsesabailut että näytetään muille". Jos kumppanikaan ei ole asiasta kiinnostunut, eipä tuo silloin haittaa. Mutta jos hän haluaa, tuo on todella ilkeä ja alentuva asenne ja kertoo sen kumppanin väheksymisestä.

Eiköhän se olisi myös sen naimisiinhaluavan osapuolen kannalta loukkaavaa ja ilkeää painostaa joku naimisiin, joka ei halua. Olen kyllä huomannut, että näin päin ei saisi ajatella. En ole kyllä löytänyt ketään, joka voisi aukottomasti minulle selittää, että miksi minun pitäisi mennä naimisiin, jos en halua. Koska se toinen haluaa? No miksi se toinen ei voi noudattaa minun tahtoani, vaan minun pitää noudattaa hänen?

Aivan. Ei ole toista parempaa tai oikeampaa mielipidettä, eikä toinen ole toista huonompi tai loukkaavampi. Asia pitää sopia yhdessä, ja molemmilla on oikeus lähteä, jos ei toisen mielipide sovi.

N29

Ei tässä ollut ongelmana sinun naimisiin haluamattomuutesi, vaan halveksiva asenteesi. Ei ole mitään tarvetta lytätä ja halventaa muiden tärkeänä pitämiä asioita, vaikka ne eivät tunnu omilta.

Harmi, että löysit itsesi minun ajatuksistani. Kerroin, minkälaisina minä häitä pidän. Voi olla, että ap:n mieskään ei arvosta häitä ja naimisiinmenoa.

Jos pystyt pienen egosi loukkaantumiselta hetken hengittämään ja ymmärtämään, että joku voi ihan oikeasti halveksia naimisiinmenoa ja häitä, niin voit myös ehkä paremmin ymmärtää, miksi ne ei halua niitä häitä ja naimisiinmenoa? Kyse ei ole SINUSTA. Vaikka sinä varmaan sitten revit miesraukkasi kaikesta läpi, mitä hän vihaa ja inhoaa, koska SINÄ.

Tästä tosin saa vielä enemmän sen kuvan, että häät tosiaan on sen vaimon henkilökohtaiset prinsessabailut, ja miesraukka on pakollinen statisti joka sen pelleilyn läpi vedetään.

Kylläpäs sinä riehaannuit. Miten niin löysin itseni sinun ajatuksistasi? Tämä on netti. En pysty hakkeroitumaan aivoihisi tämän ruudun kautta.

Ihanko oikeasti kuvittelet, että kaikki jotka tuomitsevat muiden halveksimisen, peittelevät vain "pientä, loukkaantunutta egoaan". Olet hyvin ikävä ihminen, kun et kykene edes myöntämään että käyttäydyt huonosti.

Loukkaannuit minun mielipiteestäni, joka ei sinuun liity mihinkään. Paitsi että taisi sitten jotenkin liittyä. Ollaanko me menossa naimisiin tai onko tässä jotain muuta, mitä minulta meni ohi kun en kiukutteluasi nyt pysty mitenkään ymmärtämään?