Lasten synttärikutsuista. Taas jäi poika ilman kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Joo joo, on se "Kaapo-Antero" kamala poika, hyvä kun fiksu poikasi ei kutsunut häntä synttäreilleen, koska hänen ei ole pakko kutsua ketään, jota ei kutsuileen halua.

Miksi pitäisi kutsua, kun häntäkään ei ole kutsuttu? Ja varsinkaan nyt, kun kosti sen kutsumattomuuden rikkomalla tavaroita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kysyn tyhmiä, mutta minkä ihmeen takia lasten ollessa kyseessä, pitäisi KAIKKI kutsua KAIKKIEN juhliin? Eihän aikuisetkaan niin tee; esim. työpaikalta häihin kutsutaan ne itselle ns. tärkeämmät ja tutummat työkaverit tai harrastusryhmästä mökkisynttäreille ne, joiden kanssa on enemmän tekemisissä eikä jokaista samalla salilla käyvää kuntoilijaa. Eikö se nyt ole lapsenkin jo ihan hyvä ymmärtää, että kaikki eivät pidä hänestä eikä hänenkään tarvitse pitää kaikista?

Esim. töissä kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta kaikista ei tarvitse pitää saati (yrittää) olla kaikkien kanssa ystävä. Ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikkien luonteet ja ominaisuudet vain kerta kaikkiaan sovi yhteen.

Siksi en oikein ymmärrä tätä nykyään yleistynyttä märinää, että kun meidän pirjopetteri ei saanut kutsua sinne ja tänne synttäreille vaikka samasta päiväkodista/koulusta naapurin veikkoinkeri saa aina. Ehkä se veikkoinkeri on hauskempaa seuraa ja sellainen joojoo-ihminen ja pirjopetteri kiukuttelee ja pitää oman päänsä. Tai veikkoinkeri on sosiaalinen ja pirjopetteri hissukka. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta siinä on jos oletetaan ja uskotellaan sille lapsellekin, että joku synttärikutsujen määrä tekee siitä hyvän tai huonon.

Tätä olen miettinyt itsekin.. mutta tiedätkö minkälaista peliä lapset käyvät synttärikutsuilla? Lapset ovat uskomattoman taitavia satuttamaan ja kiusaamaan toisia sillä ketä kutsutaan synttäreille. Synttärikutsuilla kiristetään ja eristetään. " sua mä en ainakaan kutsu mun synttäreille!", "mä en kutsu sua mun synttäreille jos.." , "mä en taida vissiin tullakaan sun synttäreille huomenna..  älä sä Veetikään mee, jos mä en mee.." , "sun synttärit oli surkeat, mä en tuu enää ikinä" jne, jne

Kyseisillä asioilla on vaikutusta lapsen itsetuntoon ja tunteeseen kuulua porukkaan. Jo aina jää ilman kutsua tai sun synttäreille "ei pääse" oikein kukaan, niin kyllä siinä vanhempien sydäntä kylmää.

Vanhempien tehtävä on opettaa myös hyviä käytöstapoja ja toisten kunnioittamista. Jos kutsut vain muutaman kaverin synttäreille, niin minun mielestäni lasta voi ohjeistaa olematta leuhkimatta asialla ja olla kiusaamatta niitä joita ei kutsuta. Myös synttärikutsut voidaan antaa muualla kuin koulussa. Kyse on kuitenkin vielä lapsista ja vanhemmilla on vielä siinä vaiheessa valtaa vaikuttaa lapsen kasvamiseen ja käyttäytymiseen sekä muiden huomioimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kysyn tyhmiä, mutta minkä ihmeen takia lasten ollessa kyseessä, pitäisi KAIKKI kutsua KAIKKIEN juhliin? Eihän aikuisetkaan niin tee; esim. työpaikalta häihin kutsutaan ne itselle ns. tärkeämmät ja tutummat työkaverit tai harrastusryhmästä mökkisynttäreille ne, joiden kanssa on enemmän tekemisissä eikä jokaista samalla salilla käyvää kuntoilijaa. Eikö se nyt ole lapsenkin jo ihan hyvä ymmärtää, että kaikki eivät pidä hänestä eikä hänenkään tarvitse pitää kaikista?

Esim. töissä kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta kaikista ei tarvitse pitää saati (yrittää) olla kaikkien kanssa ystävä. Ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikkien luonteet ja ominaisuudet vain kerta kaikkiaan sovi yhteen.

Siksi en oikein ymmärrä tätä nykyään yleistynyttä märinää, että kun meidän pirjopetteri ei saanut kutsua sinne ja tänne synttäreille vaikka samasta päiväkodista/koulusta naapurin veikkoinkeri saa aina. Ehkä se veikkoinkeri on hauskempaa seuraa ja sellainen joojoo-ihminen ja pirjopetteri kiukuttelee ja pitää oman päänsä. Tai veikkoinkeri on sosiaalinen ja pirjopetteri hissukka. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta siinä on jos oletetaan ja uskotellaan sille lapsellekin, että joku synttärikutsujen määrä tekee siitä hyvän tai huonon.

Kirjoitusasu paljastaa, että kyseessä on vela, joka haluaa tulla neuvomaan vanhempia ja kalastelee yläpeukkuja.

No siinä tapauksessa vela ajattelee fiksummin tästä asiasta kuin (monet?, suurin osa?, kaikki?) vanhemmat.

Noinhan  se nimenomaan on - jos nyt eivät kaikki kutsu mukaan, eivät kaikki kutsu mukaan sitten nuorena saati aikuisenakaan. Että kyllä siinä saa olla mieltään pahoittamassa kun töiden jälkeen ei pyydetä mukaan kaljalle tai varaston arskan polttareihin. Kaikki vain eivät pidä kaikista. Vai pidättekö te jokaisesta ihmisestä, jonka jostakin tunnette tai tiedätte? No niinpä. Ja osa ihmisistä on sellaisia, joista pitää jokainen, osa taas sellaisia, että ystävystyminen on hankalaa ja ystäviä vähän. Ei kenestäkään silti pakottamalla suosittua tai sosiaalisesti lahjakasta tule.

Miten tällainenkaan asia ei ollut ongelma omassa lapsuudessa? Muistan kuinka esim. ala-asteella joku tyttö jakoi synttärikutsukortteja kavereilleen, mutta ei suinkaan kaikille. Kukaan ei sellaista edes olettanut, ei sellaista ihmetelty välitunnilla että miksi lissu kutsui sinut mutta ei minua saati että siitä olisi vanhemmille vänisty ja he tästä mielensä pahoittaneet. Jos oli lissun kaveri, sai kutsun. Ja vastaavasti lissu ei saanut jonkun toisen synttäreille kutsua jos ei ollut hänen kaverinsa. Täysin selkeää ja loogista. Tästä tietenkin seurasi, että ne lapset saivat enemmän synttärikutsuja, jotka olivat sosiaalisempia ja joilla oli isompi kaveripiiri. Tämäkin on loogista.

Onko tämä nyt jokin nykyvanhempien kehittämä ongelma? Ja mitä iloa lapselle on saada kutsu jonnekin, minne häntä ei oikeasti haluta mukaan?

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Jotenkin tuntuu, että nykyään arvostetaan sellaista "päälleliimattua" mukaystävyyttä ja näennäisystäviä. Siis niin että vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun lapsella on kauheasti kavereita, vaikka hänellä ei olisi ystäviä. Ja aikuisetkin kokevat olevansa suosittuja, kun heillä on paljon naamakirjakavereita ja instassa seurataan ja kehutaan. Siis tällaista aivan turhaa läpäläätä. Työpaikoilla olet suosittu, jos jaksat jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä päivästä toiseen. Tällaisilla ihmisillä ei kuitenkaan välttämättä ole oikeita ystäviä vaikka kavereita olisi kymmenittäin. Eikö kuitenkin ole paremoi, että ihmisellä (lapsella tai aikuisella) on vaikka vain yksi tosiystävä kuin sata hyvänpäiväntuttua kehumassa somessa ja tunkemassa bileisiin? Hauskanpitoon aina "kavereita" löytyy, mutta vaikeuksissa alkaakin olla harvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Et kutsu ketään niin et voi valittaa kun oma pikku-petteri ei saa kutsuja keltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Et kutsu ketään niin et voi valittaa kun oma pikku-petteri ei saa kutsuja keltään.

Kyse on siis samasta ilmiöstä kuin somessa kauniiksi kehumisessa; kaikki kehuu kaikkia ja "kaunottaria" ovat myös kamalat kuvatukset - koska minä kehun sinua, sinun on vastavuoroisesti kehuttava minua. Olen siis kaunis. Vaikka olisit ruma.

Lasten synttärikutsuilla leevi kutsuu nikon ja niko vuorostaan leevin. Voi kun meidän pojat ovat sitten suosittuja kun heillä on niin paljon kavereita. Paitsi ettei ole. Mutta koska kutsuttava kun toinenkin kutsui.

Eihän tässä ole mitään järkeä, vastavuoroisesti tehdään asioita ja sitten kuvitellaan sen tarkoittava, että on hyvä ja suosittu. Eihyvääpäivää.

Mutta kun tämä ei ole enää keskustelun aiheena!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun tämä ei ole enää keskustelun aiheena!!!!!

Aha. Voisi noin äkkiä ajatellen olettaa, että keskustelun aihe on se mikä mainitaan otsikossa.

Kasata lapsesi.

Jaa-a, empä tiedä olenko itsekään tässä synttärijutussa toiminut aina kovinkaan fiksusti.

Viimeksi poikamme sai luvan kutsua 6 kaveria omien neljän lastemme lisäksi. Huomasin, että kutsuttavien listalla oli mm. eräs hyvin suosittu poika. Hän kuitenkin on koulukiusaaja, joka pilasi poikamme eskarivuoden kiusaamalla. Poikamme ei tietääkseni ole kovinkaan paljon tekemisissä tämän kiusaajan kanssa, mutta ilmeisesti halusi hännystellä suosikkia kutsumalla synttäreille. Kiusaaja oli myös sanonut, että lapsemme saa kutsun vastavuoroisesti, jos hänet nyt kutsutaan. En antanut kutsua häntä.

Lapsen tekemältä listalta puuttui poika, joka ei ole suosikin asemassa luokallaan. Poikamme oli hänelle järjestetyillä seikkailupuistosynttäreillä. Ehdotin, että kutsumme hänet juhliin. Lapsi ihmetteli että miksi kun ei ole koko vuonna leikkinyt pojan kanssa. No, puhuin juuri tästä vastavuoroisuudesta ja sanoin arvelevani ettei ko. poika saa usein kutsuja ja varmaan ilahtuisi kutsusta erityisen paljon. Hän sai kutsun, ja tuli juhliin todella kalliin lahjan kanssa. Juhlissa hän vietti aikaa lähinnä aikuisten kanssa, mutta näytti viihtyvän. Uskon, että hän on juuri tällainen lapsi, jolla ei täysin synkkaa kaikkien kanssa, mistä vanhempansa ovat hieman huolissaan.

Oma poikamme saa noin viisi kutsua vuodessa. Toissavuonna hän halusi kutsua naapurin kaksoset, jotka ovat vähän itseään vanhempia. Heiltä ei tullut kutsua meille, joten tänä vuonna jätimme heidät kutsumatta. Osin myös siitä syystä, että koulukavereita on enemmän.

Kuulostaa kyllä tarpeettoman monimutkaiselta tämä tämmöinen...olisiko mielestänne pitänyt toimia toisin? Periaatteessa meille kyllä mahtuisi enemmänkin juhlijoita mutta pelkään että homma riistäytyy tavalla tai toisella käsistä, kun aikuisia on vain 2, ja toinen vahtii omia pienempiä.

Ja varsinaiseen ketjun aiheeseen sanoisin että huhhuijjaa, aikamoista käytöstä tavaroita rikkovalta lapselta. Oletko jutellut lapsen vanhempien kanssa tilanteesta?

Eikö tätä voi koskaan yrittää nähdä sen kutsujan näkökulmasta?

Jos ne on sun omat juhlat, niin kai sä saat ite päättää ketä kutsut? Miksi sun pitää kutsua myös ne joita et halua, koska voi tulla paha mieli?

Jos mulla olisi juhlat ja pitäisi valita sellaisten väliltä, jotka juttelee, on rentoja ja mukavia, tai sellaisten, jotka ei koskaan juttele mitään, on vain yksin ryhmän ulkopuolella, niin miksi jaksaisin ottaa huomioon jonkun lounerin? Ja on kai niillä vanhemmillakin lupa rajata se vieraiden määrä johonkin. 25 luokkakaveria on aika paljon, sitten vielä rinnakkaisluokilta porukkaa. Pitääkö koko koulu kutsua, että kellekään ei jää ulkopuolinen olo?

Toisista ei vaan ole seuraihmisiksi ja eivät tule kutsutuiksi kekkereihin. Sama homma jatkuu kyllä aikusenakin. Ei murjottajia kukaan halua kutsua mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten tällainenkaan asia ei ollut ongelma omassa lapsuudessa? Muistan kuinka esim. ala-asteella joku tyttö jakoi synttärikutsukortteja kavereilleen, mutta ei suinkaan kaikille. Kukaan ei sellaista edes olettanut, ei sellaista ihmetelty välitunnilla että miksi lissu kutsui sinut mutta ei minua saati että siitä olisi vanhemmille vänisty ja he tästä mielensä pahoittaneet. Jos oli lissun kaveri, sai kutsun. Ja vastaavasti lissu ei saanut jonkun toisen synttäreille kutsua jos ei ollut hänen kaverinsa. Täysin selkeää ja loogista. Tästä tietenkin seurasi, että ne lapset saivat enemmän synttärikutsuja, jotka olivat sosiaalisempia ja joilla oli isompi kaveripiiri. Tämäkin on loogista.

Onko tämä nyt jokin nykyvanhempien kehittämä ongelma? Ja mitä iloa lapselle on saada kutsu jonnekin, minne häntä ei oikeasti haluta mukaan?

Erittäin hyvä kysymys. Olen sitä mieltä, että vanhemmat tämän pahanmielen saavat aikaan odotuksillaan. Kaikkien pitäisi olla esillä ja julkkiksia. Pitää olla insta-tili, facebook-ryhmät, blogit ja vlogit ja helvetisti seuraajia, muuten ei ole kukaan. Mielestäni on aivan normaalia, että ihmiset kutsuvat juhliinsa vain kavereita. Ei mitään hengariherttoja ja hyvän päivän tuttuja. Tuntuu, että jonkinlainen intiimiys ystävyyssuhteissa ja tosikaveruus on hukassa, kun pitää poseerata ja esittää mukakavereita kutsumalla aina joitain suosikkeja bileisiin.

Ei tietenkään ole pakko kutsua ketään. Jos kuitenkin on mahdollisuus kutsua myös se hiljaisempi, joka ilmeisesti haluaa olla kaveri koska kutsui myös omille synttäreilleen, miksi ei kutsuisi?

Se, että on ulkopuolisen oloinen tai hiljainen, ei tarkoita murjottamista, tai mitään sellaista mistä pitäisi loukkaantua.

Lasten kavereiden kohdalla olen huomannut, että monesti nämä hiljaiset "murjottajat" ovat kahdenkeskisissä leikeissä todella ihania ja ystävällisiä. Mielelläni tukisin tällaista ystävyyttä ja sen syntymistä kutsumalla myös juhliin. Toki kaveruutta voi kehittää myös muuna aikana.

Miksi syyllistätte lasta joka ei ole saanut synttärikutsua??? Minä syyllistän niit aikuisia jotka järjestävät lasten synttäreitä eivätkä kutsu kaikkia luokalta, tai sitten vain ihan paria parasta kaveria. Pojallasi on kaksi hyvää kaveria, joten hänen sosiaalisissa taidoissaan ei tuon ikäiseksi ole varmasti mitään vikaa. Keksikää jotain kivaa tekemistä juhlien sijaan, ja vaikka pienet omat juhlat hänelle ja näille parhaille kavereille, aina joku juhlan aihe löytyy.

Tekee pahaa kun aikuiset ihmiset ovat itse epävarmoja omasta itsestään ja alkavat syyllistää pieniä lapsia, jotka ovat tässä asiassa vain uhreja eivätkä ole tehneet mitään pahaa. Luuletteko että Zlatan tai Einstein tai vaikkapa Sauli Niinistö tuli kutsutuksi kemuihin jokaisen karran lapsena??? Yrittäkää opettaa lapsillenne että nämä kelpaavat sellaisena kuin ovat, älkää opettako heitä että kaikki hyväksyntä on haettava itsensä ulkopuolelta.

Te ette kuulu oikeisiin piireihin. Ei se lapsi siinä merkitse, että kutsutaanko, vaan vanhemmat.

Haluaisiko poika synttäreille?

En todellakaan aio pakottaa lastani kutsumaan juhliinsa ketään ketä hän ei sinne halua. Lapsikin on ihminen ja hänellä on soveltuvin osin myös itsemääräämisoikeus. Hän saa valita kenen kanssa hän haluaa vapaa-aikaa viettää ja keiden seurassa merkkipäivänsä juhlia.