Lasten synttärikutsuista. Taas jäi poika ilman kutsua.

Mulle ei ole tullut mieleenkään että kutsuja olisi jotenkin liian vähän vaikka omakin poika on ollut vasta 5 kertaa toisten synttäreillä, näistäkin 2 saman kaverin luona. On siis ollut 2-5-vuotiaana päiväkodissa. Itse on kutsunut 3-5 kaveria. Kiva kun muutamille synttäreille on kutsuttu että on saanut senkin kokea.

Ehkä se että kutsuitte kaikki pojat, sai osan vanhemmista ajattelemaan että teille tulee "vastavuoroisuuskutsuja" niin paljon ettei juuri heidän kutsunsa ole merkityksellinen ja siksi kutsuivat jonkun joka oli kutsunut vain muutaman ystävän omiin juhliinsa?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi synttärikutsua on ihan hyvin minusta. Ja aina jossain lapsessa se raja menee, kun ei voi enää kutsua.

Harrastaako lapsesi mitään? Millainen sinä itse olet ihmisten kanssa? Laskeeko lapsesi saatuja kutsuja vai ainoastaan sinä? Kärsiikö hän tilanteesta, vai onko tämä ongelma enemmän sinulle?

Hänellä on säännöllinen harrastus, mutta sieltä ei ainakaan vielä ole tullut kavereita. Itse olen kavereiden kesken sosiaalinen ja puhelias, tuntemattomien kanssa aluksi ujo. Lapsi ei laske kutsujaan, mutta otti asian tänään puheeksi, kun ilmeisesti asia kuitenkin vaivaa. Ollaan puhuttu vastavuoroisuudesta.

ap

Kuinka paljon olet itse tukenut lapsesi kaverisuhteiden muodostumista? Jos lapsesi on sosiaalisesti ikäisiään kömpelömpi, niin sitä enemmän vanhemmat joutuvat auttamaan kavereiden hankkimisessa ja suhteiden ylläpitämisessä.

Tämä. Käytännöss

Tämä tarkoittaa sitä, että soitat/laitat tekstaria lapsen kaverien vanhemmille ja kutsut lapsen kylään. Ensin vaikka lappu päiväkodin lokerikkoon/koulun pulpettiin.

Meillä toisella lapsella on kaksi tällaista kyläilykaveria eskarista. Tässä ei ole kyse vastavuorosuudesta, vaan pyydän nämä lapset meille n. kerran kuussa kylään leikkimään. Usein lapset sen sopii jo nykyään eskaripäivän aikana. Näistä kaveruuksista en odota vastavuoroisuutta. Asuvat suht kaukana. Toisen luo on saanut synttärikutsun, toisen ei. Mutta ei kannata välittää siitä. Naapuruston kavereiden kanssa on vastavuoroista kyläilyä. Ja esim. Eri-ikäisten lasten välillä synttärikutsua ei aina tule, mutta ei se kaveruutta ja kyläilyä ja yhteisiä leikkejä haittaa.

Toista lastani autoin kaveruuden alkuun sen ensimmäisen synttärikutsun myötä. Laitoin synttärisankarille kyläilykutsun ja se kaveruus lähti toimimaan vastavuoroisena siitä yhdestä kutsusta. Ja on nyt toiminut vuosia. Eli jos lapsi on arka ja hiljainen tuntemattomassa seurassa tarvitaan vanhemmilta kaveriapua.

Vierailija kirjoitti:

Miten tällainenkaan asia ei ollut ongelma omassa lapsuudessa? Muistan kuinka esim. ala-asteella joku tyttö jakoi synttärikutsukortteja kavereilleen, mutta ei suinkaan kaikille. Kukaan ei sellaista edes olettanut, ei sellaista ihmetelty välitunnilla että miksi lissu kutsui sinut mutta ei minua saati että siitä olisi vanhemmille vänisty ja he tästä mielensä pahoittaneet. Jos oli lissun kaveri, sai kutsun. Ja vastaavasti lissu ei saanut jonkun toisen synttäreille kutsua jos ei ollut hänen kaverinsa. Täysin selkeää ja loogista. Tästä tietenkin seurasi, että ne lapset saivat enemmän synttärikutsuja, jotka olivat sosiaalisempia ja joilla oli isompi kaveripiiri. Tämäkin on loogista.

Onko tämä nyt jokin nykyvanhempien kehittämä ongelma? Ja mitä iloa lapselle on saada kutsu jonnekin, minne häntä ei oikeasti haluta mukaan?

Ja sama vela taas neuvomassa. Ihan nollan arvoisia nämä neuvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Et kutsu ketään niin et voi valittaa kun oma pikku-petteri ei saa kutsuja keltään.

Ja taas tämä vela. Arvatkaa, mistä velan tunnistaa satavarmasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Et kutsu ketään niin et voi valittaa kun oma pikku-petteri ei saa kutsuja keltään.

Ja taas tämä vela. Arvatkaa, mistä velan tunnistaa satavarmasti?

Eli kaikki erimieltä olevat ovat yksi ja sama vela? Kerro ihmeessä että millä perusteella

Mun lähes 6 v. poika on kutsuttu kahden kaverin synttäreille, toiselle kahtena vuonna. Päiväkodissa ollut 2-vuotiaasta. En oo tätä tajunnut ihmetellä. Ei täällä oo vissiin kukaan pyytänyt kaikkia ryhmän lapsia/poikia. Mun näkökulmasta 6 kertaa synttäreillä päiväkotiaikana  on siis paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Et kutsu ketään niin et voi valittaa kun oma pikku-petteri ei saa kutsuja keltään.

Ja taas tämä vela. Arvatkaa, mistä velan tunnistaa satavarmasti?

Eli kaikki erimieltä olevat ovat yksi ja sama vela? Kerro ihmeessä että millä perusteella

Nämä tunnistaa kirjoitustyylistä

Vierailija kirjoitti:

Mun lähes 6 v. poika on kutsuttu kahden kaverin synttäreille, toiselle kahtena vuonna. Päiväkodissa ollut 2-vuotiaasta. En oo tätä tajunnut ihmetellä. Ei täällä oo vissiin kukaan pyytänyt kaikkia ryhmän lapsia/poikia. Mun näkökulmasta 6 kertaa synttäreillä päiväkotiaikana  on siis paljon. 

Ed. kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Itsellä ja pojalla nämä ajat jo takana. Hän on syntynyt kesällä, loma-aikana, joten synttärien vietto kaveriporukalla ollut hiukan muutenkin hankalaa. Päiväkotiaikana kutsuimme useitakin, mutta samat 3 - 5 kaveria tulivat ja heidän kanssaan hän sitten kaveerasi myös kouluaikana.

Minä ja poika olemme molemmat antisosiaalisia nörttejä, joten ei haitannut ketään. Laitoin kivat juhlat kuitenkin (syötävää ja juotavaa EIKÄ mitään lahjaa tai karkkia mukaan!) ja kaikilla mukanaolijoilla oli hauskaa. Hän sai koko kouluaikana ehkä korkeintaan 7 - 8 kutsua eikä marissut lainkaan.

Opiskelu sujuu nytkin hyvin, pari kaveria on, mutta ei häntä juhliminen erityisesti kiinnosta eikä kyllä minuakaan. Taitaa olla niin, että tässä äidillä on enemmän hätä kuin lapsella. ;) Kyllä mekin pärjäämme aivan mainiosti, vaikka emme olekaan äveriäitä, pakkososiaalisia pinnallisia Mäkkäri-Hoplop-synttärijuhlijoita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisuus on monissa asioissa kohteliasta ja hyvää käytöstä, mutta juhlissa se ei vain voi täysin toimia. Ei vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia, harrastavat eri asioista, tuntevat eri ihmisiä. Kavereita voi olla useista eri piireistä ja juhlijoiden raajaaminen on vain pakollista. Jos kutsuisin 5 kaveria synttäreilleni ja he kaikki saisivat kutsua omilleen vain 5 ystävää, tiedän, etten olisi kaikkien top 5-porukassa. Sille, joka on minulle "5. parhain kaveri", en minä välttämättä ole samalla sijalla. Niin se elämä vaan menee.

Saati sitten, että osalla on erilaiset säännöt kutsuttujen määrän kanssa. Joku saa kutsua 10 ja joku 3. Jos kutsut 10, mutta joku kutsutuista saakin kutsua vain 3, on vain hyväksyttävä, ettet ehkä ole niiden parhaimpien joukossa.

---

Tässä surullisessa tapauksessa näyttää käyvän niin, että ap tuhoaa lapsensa mahdollisuuksia kavereihin ja ihmettelee sitten, kun kutsuja ei tule. Tosin tuollaista häirikköä, joka hajottaa paikkoja, en minäkään antaisi kutsua. Tosin en myöskään valittaisi, kun hän ei kutsu minun lastani.

En todellakaan tuhoa. Lapsi on saanut vuoden aikana kolme uutta kaveria, mikä on todella hyvä juttu. Enkä ole valittanut, että hajottelija ei kutsu meidän poikaamme synttäreille. Hajottaminen alkoi vasta, kun meidän poikamme jätti hänet kutsumatta synttäreilleen.

ap

Nimenomaan siitähän sinä ihan alunperin valitit! Kyseinen poika ei kutsunut teitä, vaikka te kutsuitte hänet. Hajottaminen tuli myöhemmin kuvioon, mutta sitä ennen ongelma oli, ettei lapsi kutsunut teitä.

Ja luin koko keskustelun, etkä todellakaan vastaa tuohon vastavuoroisuuden toteuttamiseen käytännössä. Vastaat olevasi sitä mieltä, että kaikki samat pitää kutsua, koska vastavuoroisuus on hyvä asia. Mutta voisitko nyt vielä vääntää rautalangasta näin tyhmälle, miten se on KÄYTÄNNÖSSÄ mahdollista? Jos lapseni on saanut vuoden aikana 18 synttärikutsua, meidän pitäisi kutsua kaikki? Aika ahtaat synttärikutsut tulisi, jos meillä kotona ne pitäisimme. Eikä todellakaan ole varaa viedä 18 lastaa johonkin Hoploppiin. Vinkkiä siis tähän, miten käytännössä toteutamme tämän vastavuoroisuuden? Viemme kaikki 18 tyhjälle jalkapallokentälle ja sanomme, että keksikää siinä tekemistä?

Miksi takerrut vuoden vanhaan asiaan, kun se ei enää ole aiheena? Aiheena on nyt tämän toisen pojan häiriökäyttäytyminen, kun hän ei saanutkaan kutsua meidän poikamme synttäreille. Hän rikkoi niin arvokkaan esineen, että meidän piti käydä keskustelemassa hänen vanhempiensa kanssa esineen korvaamisesta. Myös halvempia esineitä on mennyt rikki ja näin jälkiviisaana voin todeta, että asiaan olisi pitänyt puuttua jo aiemmin. Tällainen tunnesäätelyn heikkous on todella huolestuttavaa 9-vuotiaalta pojalta.

Olen jo tehnyt varsin selväksi kantani vastavuoroisuuteen. Jos et sitä ymmärrä, niin hae  jostain apua aikuisten lukivaikeuksiin.

ap

Kyllä, kantasi olet tehnyt selväksi. Muttet edelleenkään sitä, miten sitä kantaa toteutetaan käytännössä! Eli ihan itse voisit tarkistaa lukemasi tekstin. Kyllä minustakin on lähtökohtaisesti reilua kutsua he, jotka ovat minutkin kutsuneet. Mutta koska se ei ole läheskään aina mahdollista, kaikkia ei vain tule kutsuttua. Joten vaikka kanta onkin selkeä, tässä ei olisi alunperinkään siis pitänyt olla mitään ongelmaa. Poikaasi ei kutsuttu, koska ei ollut tilaa. Vastavuoroisuus olisi ollut reilua, muttei mahdollista. Koska et pysty antamaan yhtäkään vinkkiä siitä, miten tämä käytännössä toimisi, ymmärrät varmaan itsekin, ettei toimi. Jos taas tämä on mahdollista saada toimimaan, niin kerro toki, miten. Ehkä poikasi sitten saakin kutsuja, kun ongelma kutsuttujen määrästä on selvitetty.

Ja mitä tulee tähän uuteen ongelmaan, olisit voinut aloittaa uuden keskustelun, kun aihe ei millään tavalla liity otsikkoon. Kurjaa, että toisella lapsella on käyttäytymisessä ongelmia ja hyvä, jos olet asiaa selvittänyt vanhempien kanssa. Toivottavasti asiallisesti. Käytöshäiriöinen lapsi, joka ei omien sanojesi mukaan liity mitenkään enää tähän vuoden takaiseen asiaan? Ja sitten ihmettelet, kun ihmiset jäävät keskustelemaan otsikon aiheesta? Myös omaa tunnesäätelyäsi voisit hieman tarkastella :)

Paperilla ei ollut tilaa, mutta juhlapaikassa oli tilaa. Joten nyt ei mitenkään onnistu tuo tila-kortin heiluttelu.

Kuka kutsutaan ja kenenkin synttäreille ei nyt ole enää keskustelun aiheena, vaan kutsumatta jätetyn pojan häiriökäyttäytyminen. Minä päätin jatkaa tästä, koska asiat liittyvät toisiinsa. Muiden on nyt vain kestettävä tämä ratkaisu.

ap

Eipä ole omena kovin kauas puusta pudonnut, jos pojallasikin on ongelmia sosiaalisissa taidoissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Et kutsu ketään niin et voi valittaa kun oma pikku-petteri ei saa kutsuja keltään.

Ja taas tämä vela. Arvatkaa, mistä velan tunnistaa satavarmasti?

Eli kaikki erimieltä olevat ovat yksi ja sama vela? Kerro ihmeessä että millä perusteella

Nämä tunnistaa kirjoitustyylistä

Kuten myös sinun viestisi, vaikka et jokaiseen kirjoitakaan allekirjoitukseksi ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisuus on monissa asioissa kohteliasta ja hyvää käytöstä, mutta juhlissa se ei vain voi täysin toimia. Ei vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia, harrastavat eri asioista, tuntevat eri ihmisiä. Kavereita voi olla useista eri piireistä ja juhlijoiden raajaaminen on vain pakollista. Jos kutsuisin 5 kaveria synttäreilleni ja he kaikki saisivat kutsua omilleen vain 5 ystävää, tiedän, etten olisi kaikkien top 5-porukassa. Sille, joka on minulle "5. parhain kaveri", en minä välttämättä ole samalla sijalla. Niin se elämä vaan menee.

Saati sitten, että osalla on erilaiset säännöt kutsuttujen määrän kanssa. Joku saa kutsua 10 ja joku 3. Jos kutsut 10, mutta joku kutsutuista saakin kutsua vain 3, on vain hyväksyttävä, ettet ehkä ole niiden parhaimpien joukossa.

---

Tässä surullisessa tapauksessa näyttää käyvän niin, että ap tuhoaa lapsensa mahdollisuuksia kavereihin ja ihmettelee sitten, kun kutsuja ei tule. Tosin tuollaista häirikköä, joka hajottaa paikkoja, en minäkään antaisi kutsua. Tosin en myöskään valittaisi, kun hän ei kutsu minun lastani.

En todellakaan tuhoa. Lapsi on saanut vuoden aikana kolme uutta kaveria, mikä on todella hyvä juttu. Enkä ole valittanut, että hajottelija ei kutsu meidän poikaamme synttäreille. Hajottaminen alkoi vasta, kun meidän poikamme jätti hänet kutsumatta synttäreilleen.

ap

Valitithan. Sen takia jätit myös tämän pojan kutsumatta.

En valita. Älä viitsi vängätä vastaan. Minä en ole jättänyt ketään kutsumatta, vaan poikamme jätti tämän pojan kutsumatta. Voit ensimmäisestä viestistäni tältä vuodelta lukea, mitä sitten tapahtui. Se on nyt tässä aiheena.

ap

Tee uusi keskustelu jos haluat toisesta aiheesta keskustella. Sama kuin minä tekisin ensin keskustelun Salkkareista joka mainittaisiin otsikossa ja aloitusviestissä mutta puolessavälissä haluaisinkin jutella vain Kotikadusta ja sitten huutaisin muille "Täällä keskustellaan nykyään vain Kotikadusta, älkää jauhano enää Salkkareista!!!!"

Miksi ihmeessä tekisin, kun kyseessä on jatkumo viime vuoden tapahtumista? Todella huono esimerkki, sillä Salkkarit ja Kotikatu eivät liity mitenkään toisiinsa.

ap

Jos kyseessä on jatkumo, niin miksi et kuitenkaan halua keskustella lähtötilanteesta, vaan sanot, ettei se ole enää keskustelunaiheena?

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, empä tiedä olenko itsekään tässä synttärijutussa toiminut aina kovinkaan fiksusti.

Viimeksi poikamme sai luvan kutsua 6 kaveria omien neljän lastemme lisäksi. Huomasin, että kutsuttavien listalla oli mm. eräs hyvin suosittu poika. Hän kuitenkin on koulukiusaaja, joka pilasi poikamme eskarivuoden kiusaamalla. Poikamme ei tietääkseni ole kovinkaan paljon tekemisissä tämän kiusaajan kanssa, mutta ilmeisesti halusi hännystellä suosikkia kutsumalla synttäreille. Kiusaaja oli myös sanonut, että lapsemme saa kutsun vastavuoroisesti, jos hänet nyt kutsutaan. En antanut kutsua häntä.

Lapsen tekemältä listalta puuttui poika, joka ei ole suosikin asemassa luokallaan. Poikamme oli hänelle järjestetyillä seikkailupuistosynttäreillä. Ehdotin, että kutsumme hänet juhliin. Lapsi ihmetteli että miksi kun ei ole koko vuonna leikkinyt pojan kanssa. No, puhuin juuri tästä vastavuoroisuudesta ja sanoin arvelevani ettei ko. poika saa usein kutsuja ja varmaan ilahtuisi kutsusta erityisen paljon. Hän sai kutsun, ja tuli juhliin todella kalliin lahjan kanssa. Juhlissa hän vietti aikaa lähinnä aikuisten kanssa, mutta näytti viihtyvän. Uskon, että hän on juuri tällainen lapsi, jolla ei täysin synkkaa kaikkien kanssa, mistä vanhempansa ovat hieman huolissaan.

Oma poikamme saa noin viisi kutsua vuodessa. Toissavuonna hän halusi kutsua naapurin kaksoset, jotka ovat vähän itseään vanhempia. Heiltä ei tullut kutsua meille, joten tänä vuonna jätimme heidät kutsumatta. Osin myös siitä syystä, että koulukavereita on enemmän.

Kuulostaa kyllä tarpeettoman monimutkaiselta tämä tämmöinen...olisiko mielestänne pitänyt toimia toisin? Periaatteessa meille kyllä mahtuisi enemmänkin juhlijoita mutta pelkään että homma riistäytyy tavalla tai toisella käsistä, kun aikuisia on vain 2, ja toinen vahtii omia pienempiä.

No jos aikuisten maailmaan verrataan, niin sama kuin sinun äitisi päättäisi sinun häihisi kutsuvieraslistan. Haluamasi ystävä jäisi kutsumatta, koska teillä on joskus vuosia sitten ollut jotain kränää ja äitisi mielestä hän ei ole hyvä ystävä sinulle (huolimatta siitä, miten itse koet asian). Sen sijaan tilalle pitäisi kutsua joku puolituttu pikkuserkku (jonka kanssa et ole tekemisissä), koska äidilläsi käy häntä sääliksi ja hän haluaa kiillottaa omaa kilpeään "olemalla syrjittyjen puolella". Ja jälkikäteen äitisi olisi ylpeä siitä, kun se pikkuserkku toi vielä niin kalliin lahjankin...

Noita ei edes pitäisi jakaa päiväkodissa ja koulussa. Synttäreille jokainen kutsukoon ne oikeat ystävät joiden kanssa leikitään myös vapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pojan kanssa sama homma eskarissa ja koulussa jatkuu sama meno noiden synttärikutsujen suhteen, kaikki luokan pojat kutsuttiin, mutta vain 3 kutsui omalla vuorollaan. On luonteeltaan tosi kiltti ja vähän nörtti, hiljainen eikä todellakaan mikään rääväsuu huomion keskipiste. Ei mene yhtään mukaan muiden tappelurinkeihin ja ties ihme juttuihin, mitä kertoo välkillä olevan. Häntä ei kiusata ja hän viihtyy parin muun yhtä nörtin kanssa, onneksi on ne kavereina. Ikää on 8 vuotta. Mun on vaikea ohjata ja kannustaa, sillä olen itsekin erakkoluonteinen.

Tappeluringillä varmaan tarkoitat pikkupoikien ikiaikaista tapaa "painia" eli ottaa fyysistä kontaktia. Ne tykkää siitä. Olen nyt oman pojan alettua painit eskarissa puhunut asiasta useammalle miehelle ja kaikkien vastaus on, että "se oli tosi kivaa lapsena..." Heistä se on normaalia ja pikemminkin epänormaali on se, joka ei koskaan innostu mihinkään fyysiseen. "nössö, ei osaa olla toisten kanssa..."

Miksi sä murehdit lapsen puolesta synttärikutsuista? Sinä itse jossain mielessä opetat asenteellasi mitataanko lapsen arvo synttärikutsujen määrällä vai ei.

Jos itse kutsutte jokaisen, ettemme syrjisi ketään, niin jo se kertoo lapselle, että kutsumatta jättäminen on syrjimistä, vaikka ei se ole. Mitään hyväntekeväisyyskutsuja en edes omalle lapselleni haluaisi opettamaan, että muut muka välittävät, vaikka oikeasti tekivät sen vain huonosta omasta tunnosta. Joka on siis turhaa. Kaverisuhteet täytyy minusta ansaita. Jos ei ansaitse, niin ei sille mitään vaan voi. On hyvä oppia hyväksymään itsensä silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisuus on monissa asioissa kohteliasta ja hyvää käytöstä, mutta juhlissa se ei vain voi täysin toimia. Ei vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia, harrastavat eri asioista, tuntevat eri ihmisiä. Kavereita voi olla useista eri piireistä ja juhlijoiden raajaaminen on vain pakollista. Jos kutsuisin 5 kaveria synttäreilleni ja he kaikki saisivat kutsua omilleen vain 5 ystävää, tiedän, etten olisi kaikkien top 5-porukassa. Sille, joka on minulle "5. parhain kaveri", en minä välttämättä ole samalla sijalla. Niin se elämä vaan menee.

Saati sitten, että osalla on erilaiset säännöt kutsuttujen määrän kanssa. Joku saa kutsua 10 ja joku 3. Jos kutsut 10, mutta joku kutsutuista saakin kutsua vain 3, on vain hyväksyttävä, ettet ehkä ole niiden parhaimpien joukossa.

---

Tässä surullisessa tapauksessa näyttää käyvän niin, että ap tuhoaa lapsensa mahdollisuuksia kavereihin ja ihmettelee sitten, kun kutsuja ei tule. Tosin tuollaista häirikköä, joka hajottaa paikkoja, en minäkään antaisi kutsua. Tosin en myöskään valittaisi, kun hän ei kutsu minun lastani.

En todellakaan tuhoa. Lapsi on saanut vuoden aikana kolme uutta kaveria, mikä on todella hyvä juttu. Enkä ole valittanut, että hajottelija ei kutsu meidän poikaamme synttäreille. Hajottaminen alkoi vasta, kun meidän poikamme jätti hänet kutsumatta synttäreilleen.

ap

Valitithan. Sen takia jätit myös tämän pojan kutsumatta.

En valita. Älä viitsi vängätä vastaan. Minä en ole jättänyt ketään kutsumatta, vaan poikamme jätti tämän pojan kutsumatta. Voit ensimmäisestä viestistäni tältä vuodelta lukea, mitä sitten tapahtui. Se on nyt tässä aiheena.

ap

Tee uusi keskustelu jos haluat toisesta aiheesta keskustella. Sama kuin minä tekisin ensin keskustelun Salkkareista joka mainittaisiin otsikossa ja aloitusviestissä mutta puolessavälissä haluaisinkin jutella vain Kotikadusta ja sitten huutaisin muille "Täällä keskustellaan nykyään vain Kotikadusta, älkää jauhano enää Salkkareista!!!!"

Miksi ihmeessä tekisin, kun kyseessä on jatkumo viime vuoden tapahtumista? Todella huono esimerkki, sillä Salkkarit ja Kotikatu eivät liity mitenkään toisiinsa.

ap

Jos kyseessä on jatkumo, niin miksi et kuitenkaan halua keskustella lähtötilanteesta, vaan sanot, ettei se ole enää keskustelunaiheena?

Koska lähtötilanne ei ole nyt oleellinen, sillä asia on jo käsitelty. Nyt käsitellään toisen pojan käytöstä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa pitämästä mitään synttärikutsuja - problem solved.

Et kutsu ketään niin et voi valittaa kun oma pikku-petteri ei saa kutsuja keltään.

Ja taas tämä vela. Arvatkaa, mistä velan tunnistaa satavarmasti?

Eli kaikki erimieltä olevat ovat yksi ja sama vela? Kerro ihmeessä että millä perusteella

Nämä tunnistaa kirjoitustyylistä

Kuten myös sinun viestisi, vaikka et jokaiseen kirjoitakaan allekirjoitukseksi ap.

En ole kirjoittanut noita viestejä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, empä tiedä olenko itsekään tässä synttärijutussa toiminut aina kovinkaan fiksusti.

Viimeksi poikamme sai luvan kutsua 6 kaveria omien neljän lastemme lisäksi. Huomasin, että kutsuttavien listalla oli mm. eräs hyvin suosittu poika. Hän kuitenkin on koulukiusaaja, joka pilasi poikamme eskarivuoden kiusaamalla. Poikamme ei tietääkseni ole kovinkaan paljon tekemisissä tämän kiusaajan kanssa, mutta ilmeisesti halusi hännystellä suosikkia kutsumalla synttäreille. Kiusaaja oli myös sanonut, että lapsemme saa kutsun vastavuoroisesti, jos hänet nyt kutsutaan. En antanut kutsua häntä.

Lapsen tekemältä listalta puuttui poika, joka ei ole suosikin asemassa luokallaan. Poikamme oli hänelle järjestetyillä seikkailupuistosynttäreillä. Ehdotin, että kutsumme hänet juhliin. Lapsi ihmetteli että miksi kun ei ole koko vuonna leikkinyt pojan kanssa. No, puhuin juuri tästä vastavuoroisuudesta ja sanoin arvelevani ettei ko. poika saa usein kutsuja ja varmaan ilahtuisi kutsusta erityisen paljon. Hän sai kutsun, ja tuli juhliin todella kalliin lahjan kanssa. Juhlissa hän vietti aikaa lähinnä aikuisten kanssa, mutta näytti viihtyvän. Uskon, että hän on juuri tällainen lapsi, jolla ei täysin synkkaa kaikkien kanssa, mistä vanhempansa ovat hieman huolissaan.

Oma poikamme saa noin viisi kutsua vuodessa. Toissavuonna hän halusi kutsua naapurin kaksoset, jotka ovat vähän itseään vanhempia. Heiltä ei tullut kutsua meille, joten tänä vuonna jätimme heidät kutsumatta. Osin myös siitä syystä, että koulukavereita on enemmän.

Kuulostaa kyllä tarpeettoman monimutkaiselta tämä tämmöinen...olisiko mielestänne pitänyt toimia toisin? Periaatteessa meille kyllä mahtuisi enemmänkin juhlijoita mutta pelkään että homma riistäytyy tavalla tai toisella käsistä, kun aikuisia on vain 2, ja toinen vahtii omia pienempiä.

No jos aikuisten maailmaan verrataan, niin sama kuin sinun äitisi päättäisi sinun häihisi kutsuvieraslistan. Haluamasi ystävä jäisi kutsumatta, koska teillä on joskus vuosia sitten ollut jotain kränää ja äitisi mielestä hän ei ole hyvä ystävä sinulle (huolimatta siitä, miten itse koet asian). Sen sijaan tilalle pitäisi kutsua joku puolituttu pikkuserkku (jonka kanssa et ole tekemisissä), koska äidilläsi käy häntä sääliksi ja hän haluaa kiillottaa omaa kilpeään "olemalla syrjittyjen puolella". Ja jälkikäteen äitisi olisi ylpeä siitä, kun se pikkuserkku toi vielä niin kalliin lahjankin...

Sepäs se, kun aikuisten ja lasten maailmaa ei voi verrata. Jos lapsi haluaa mielistellä jotain kiusaajaa, niin vanhemman tehtävänä on puuttua asiaan. Tai jos hän haluaa jättää pois sellaisen lapsen, jonka kaikki muutkin jättävät. Lapsi vielä harjoittelee sosiaalisia taitoja, aikuiset yleensä osaavat ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällainenkaan asia ei ollut ongelma omassa lapsuudessa? Muistan kuinka esim. ala-asteella joku tyttö jakoi synttärikutsukortteja kavereilleen, mutta ei suinkaan kaikille. Kukaan ei sellaista edes olettanut, ei sellaista ihmetelty välitunnilla että miksi lissu kutsui sinut mutta ei minua saati että siitä olisi vanhemmille vänisty ja he tästä mielensä pahoittaneet. Jos oli lissun kaveri, sai kutsun. Ja vastaavasti lissu ei saanut jonkun toisen synttäreille kutsua jos ei ollut hänen kaverinsa. Täysin selkeää ja loogista. Tästä tietenkin seurasi, että ne lapset saivat enemmän synttärikutsuja, jotka olivat sosiaalisempia ja joilla oli isompi kaveripiiri. Tämäkin on loogista.

Onko tämä nyt jokin nykyvanhempien kehittämä ongelma? Ja mitä iloa lapselle on saada kutsu jonnekin, minne häntä ei oikeasti haluta mukaan?

Erittäin hyvä kysymys. Olen sitä mieltä, että vanhemmat tämän pahanmielen saavat aikaan odotuksillaan. Kaikkien pitäisi olla esillä ja julkkiksia. Pitää olla insta-tili, facebook-ryhmät, blogit ja vlogit ja helvetisti seuraajia, muuten ei ole kukaan. Mielestäni on aivan normaalia, että ihmiset kutsuvat juhliinsa vain kavereita. Ei mitään hengariherttoja ja hyvän päivän tuttuja. Tuntuu, että jonkinlainen intiimiys ystävyyssuhteissa ja tosikaveruus on hukassa, kun pitää poseerata ja esittää mukakavereita kutsumalla aina joitain suosikkeja bileisiin.

Itselleen vastaaminen on noloa. Ihan oikeasti, aikuinen ihminen. Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, empä tiedä olenko itsekään tässä synttärijutussa toiminut aina kovinkaan fiksusti.

Viimeksi poikamme sai luvan kutsua 6 kaveria omien neljän lastemme lisäksi. Huomasin, että kutsuttavien listalla oli mm. eräs hyvin suosittu poika. Hän kuitenkin on koulukiusaaja, joka pilasi poikamme eskarivuoden kiusaamalla. Poikamme ei tietääkseni ole kovinkaan paljon tekemisissä tämän kiusaajan kanssa, mutta ilmeisesti halusi hännystellä suosikkia kutsumalla synttäreille. Kiusaaja oli myös sanonut, että lapsemme saa kutsun vastavuoroisesti, jos hänet nyt kutsutaan. En antanut kutsua häntä.

Lapsen tekemältä listalta puuttui poika, joka ei ole suosikin asemassa luokallaan. Poikamme oli hänelle järjestetyillä seikkailupuistosynttäreillä. Ehdotin, että kutsumme hänet juhliin. Lapsi ihmetteli että miksi kun ei ole koko vuonna leikkinyt pojan kanssa. No, puhuin juuri tästä vastavuoroisuudesta ja sanoin arvelevani ettei ko. poika saa usein kutsuja ja varmaan ilahtuisi kutsusta erityisen paljon. Hän sai kutsun, ja tuli juhliin todella kalliin lahjan kanssa. Juhlissa hän vietti aikaa lähinnä aikuisten kanssa, mutta näytti viihtyvän. Uskon, että hän on juuri tällainen lapsi, jolla ei täysin synkkaa kaikkien kanssa, mistä vanhempansa ovat hieman huolissaan.

Oma poikamme saa noin viisi kutsua vuodessa. Toissavuonna hän halusi kutsua naapurin kaksoset, jotka ovat vähän itseään vanhempia. Heiltä ei tullut kutsua meille, joten tänä vuonna jätimme heidät kutsumatta. Osin myös siitä syystä, että koulukavereita on enemmän.

Kuulostaa kyllä tarpeettoman monimutkaiselta tämä tämmöinen...olisiko mielestänne pitänyt toimia toisin? Periaatteessa meille kyllä mahtuisi enemmänkin juhlijoita mutta pelkään että homma riistäytyy tavalla tai toisella käsistä, kun aikuisia on vain 2, ja toinen vahtii omia pienempiä.

No jos aikuisten maailmaan verrataan, niin sama kuin sinun äitisi päättäisi sinun häihisi kutsuvieraslistan. Haluamasi ystävä jäisi kutsumatta, koska teillä on joskus vuosia sitten ollut jotain kränää ja äitisi mielestä hän ei ole hyvä ystävä sinulle (huolimatta siitä, miten itse koet asian). Sen sijaan tilalle pitäisi kutsua joku puolituttu pikkuserkku (jonka kanssa et ole tekemisissä), koska äidilläsi käy häntä sääliksi ja hän haluaa kiillottaa omaa kilpeään "olemalla syrjittyjen puolella". Ja jälkikäteen äitisi olisi ylpeä siitä, kun se pikkuserkku toi vielä niin kalliin lahjankin...

Sepäs se, kun aikuisten ja lasten maailmaa ei voi verrata. Jos lapsi haluaa mielistellä jotain kiusaajaa, niin vanhemman tehtävänä on puuttua asiaan. Tai jos hän haluaa jättää pois sellaisen lapsen, jonka kaikki muutkin jättävät. Lapsi vielä harjoittelee sosiaalisia taitoja, aikuiset yleensä osaavat ne.

Miksi lapsen pitää juhlia merkkipäiväänsä sellaisen ihmisen kanssa, jota hän ei tunne/jonka seura ei kiinnosta? Siksi, että äiti saa paremman mielen, koska on olevinaan niin jalo ja hyväsydäminen? Eikö sosiaalisia taitoja voi harjoitella 364 päivänä vuodessa ja edes yhtenä päivänä vuodessa antaa lapsen juhlia juuri niiden kavereiden kanssa kuin hän itse tahtoo?