Voiko avovaimoa kutsua lyhyesti vaimoksi vai onko vaimo varattu aviovaimoille?

Noh voiko naimatonta kutsua rouvaksi? (jos ei puhua presidentistä tai armeijasta)

Tästä saisi uuden kiistan ;)

Terv. naimaton rouva

Voiko pikkuveljeä sanoa veljeksi? Entä isomummoa mummoksi? Entä anoppia kusipääksi? Eiku, unohtakaa toi viimenen. :)

Kai tuo sana on "pyhä" niiille joille avioliittokin on jotenkin pyhä. Uskonnollinen vakaumus tms. Maailma kuitenkin muuttuu, kuka edes puolitutuista tietää ketkä on naimissa ja ketkä ei? Esim. lasteni kavereiden kaikista vanhemmista en sitä todellakaan tiedä, yhdellä parilla on jopa samat sukunimet vaikka EIVÄT ole naimisissa.

Naimaton nainen ei ole rouva. Neiti voi olla neiti tai naitu neiti. Jalat ristiin, jos haluaa olla "pelkkä" neiti eli neito. Ruotsin jungfru on hämäävä sana: onko se nuori rouva? Neidoksi se kai käännetään.

Rouvakin on titteli: sekin saadaan avioliiton myötä. Herra on hyvin käyttäytyvä nuori tai vanha mies aviosäädystään riippumatta. Vähän epistä siis. Mutta ennen ei ollut naisille avoinna kovinkaan monta titteliä. Nyt voi olla pastorskan lisäksi se pastori! Tai professorinnan lisäksi professori! Ei siis viedä kenenkään titteliä: oli se sitten ansaittu miten tahansa.

Avioliiton muodostavat aviomies ja -vaimo. Avioliiton ulkopuolista (AU) parisuhdekumppania kutsuttakoon joko pullahiireksi tahi leipäsudeksi. 

Kyllä se enkussakin on kauan ollut ihan vain "wife", ei kukaan sanoisi "wife in common-law marriage" tai "common-law-wife" noin niin kuin puhekielessä.

Miehensä vaimo kirjoitti:

Naimaton nainen ei ole rouva. Neiti voi olla neiti tai naitu neiti. Jalat ristiin, jos haluaa olla "pelkkä" neiti eli neito. Ruotsin jungfru on hämäävä sana: onko se nuori rouva? Neidoksi se kai käännetään.

Rouvakin on titteli: sekin saadaan avioliiton myötä. Herra on hyvin käyttäytyvä nuori tai vanha mies aviosäädystään riippumatta. Vähän epistä siis. Mutta ennen ei ollut naisille avoinna kovinkaan monta titteliä. Nyt voi olla pastorskan lisäksi se pastori! Tai professorinnan lisäksi professori! Ei siis viedä kenenkään titteliä: oli se sitten ansaittu miten tahansa.

rouva

substantiivi

-naimisissa oleva eli avioliittoon vihitty nainen. Puolison kuoltua hänestä tulee leskirouva. Lyhenne rva.

-myös naimisissa olemattomasta, ei kovin nuoresta naisesta puhuttaessa tai häntä puhuteltaessa käytetty nimitys (esim. synnytysosastolla kaikkia äitejä puhutellaan rouviksi)

-(korttipeli) kuvallinen pelikortti, joka on arvoltaan sotamiehen ja kuninkaan välissä, kuningatar

Meillä mies ei tahdo kutsua minua vaimoksi, sillä ei olla naimisissa.

Käyttää sanaa "Vaimoke".

-myös naimisissa olemattomasta, ei kovin nuoresta naisesta puhuttaessa tai häntä puhuteltaessa käytetty nimitys (esim. synnytysosastolla kaikkia äitejä puhutellaan rouviksi)

-(korttipeli) kuvallinen pelikortti, joka on arvoltaan sotamiehen ja kuninkaan välissä, kuningatar[/quote]

Eli painetta rouviintua, kun lapsen saa. Mitä lie vanhanaikaisuutta tässäkin rouvittelussa: ei haluta ehkä huonetovereille korostaa että tämä äiti tässä sai lapsen vaikka on NEITI Virtanen.

Korttipelin kuningatar voi olla kuka vain kun seurana on jätkä ja kuningas. Ei neiti tuohonkaan seuraan sopisi!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu nyt että nuoret (parikymppiset?) vasta-avioituneet ovat hanakasti määrittämässä vain aviovaimon vaimoksi. Heillä kun on ehkä tuttavapirissään tällaisia hetken yhdessä asuineita seurustelukumppaneita eivätkä halua tulla rinnastetuiksi näihin.

Itse olen nelikymppinen ja tunnen monia, jopa kymmeniä vuosia, yhdessä asuneita pareja. En ymmärrä miksi joka haluaisi näissä suhteissa kutsua vaimoa avo-liitteellä, se kun viittaa jotenkin löyhään suhteeseen, ikään kuin eivät olisi niin toisiinsa sidottuja. Tosiaan tuosta käsitteestä ollaan pikku hiljaa virallisestikin luopumassa, Kelakin puhuu enää pelkästään puolisoista.

Itse olen asunut poikaystäväni kanssa nyt viisi vuotta yhdessä eikä meillä ole mitään aikeita mennä naimisiin. Jos ollaan niin onnekkaita, että lapsia meille siunaantuu ja vuosikymmenien päästä ollaan vielä yhdessä, niin kyllä "puoliso" tai "(elämän)kumppani" on meille mieluisia sanoja. Hupsuahan se olisi vaimo sanaa minusta käyttää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu nyt että nuoret (parikymppiset?) vasta-avioituneet ovat hanakasti määrittämässä vain aviovaimon vaimoksi. Heillä kun on ehkä tuttavapirissään tällaisia hetken yhdessä asuineita seurustelukumppaneita eivätkä halua tulla rinnastetuiksi näihin.

Itse olen nelikymppinen ja tunnen monia, jopa kymmeniä vuosia, yhdessä asuneita pareja. En ymmärrä miksi joka haluaisi näissä suhteissa kutsua vaimoa avo-liitteellä, se kun viittaa jotenkin löyhään suhteeseen, ikään kuin eivät olisi niin toisiinsa sidottuja. Tosiaan tuosta käsitteestä ollaan pikku hiljaa virallisestikin luopumassa, Kelakin puhuu enää pelkästään puolisoista.

Itse olen asunut poikaystäväni kanssa nyt viisi vuotta yhdessä eikä meillä ole mitään aikeita mennä naimisiin. Jos ollaan niin onnekkaita, että lapsia meille siunaantuu ja vuosikymmenien päästä ollaan vielä yhdessä, niin kyllä "puoliso" tai "(elämän)kumppani" on meille mieluisia sanoja. Hupsuahan se olisi vaimo sanaa minusta käyttää :D

voi olla että mielesi muuttuu kun kaikki ulkopuoliset kuitenkin kutsuu sua "pekan vaimoksi". Jos on ollut iäisyyden yhdessä niin ketään ei oikeasti kiinnosta oletteko naimisissa vai ei.

Ohis mutta mites sit kun samaa sukupuolta olevat henkilöt menevät naimisiin, julistetaanko heidät sitten "vaimoksi ja vaimoksi" tai "mieheksi ja mieheksi"?

Kuulostaa jotenkin koomiselta. Eikä siis tarkoitukseni ole loukata ketään. Mutta ehkä olisi hyvä tuveta kutsumaan kaikkia puolisoiksi tai kumppaneiksi, kun kerran jo nyt vaimo-sanan määrittäminen tuntuu olevan monelta hukassa :)

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta mites sit kun samaa sukupuolta olevat henkilöt menevät naimisiin, julistetaanko heidät sitten "vaimoksi ja vaimoksi" tai "mieheksi ja mieheksi"?

Kuulostaa jotenkin koomiselta. Eikä siis tarkoitukseni ole loukata ketään. Mutta ehkä olisi hyvä tuveta kutsumaan kaikkia puolisoiksi tai kumppaneiksi, kun kerran jo nyt vaimo-sanan määrittäminen tuntuu olevan monelta hukassa :)

ei suomalaisessa vihkikaavassa ole tuollaista.

Outoa, kun seurustelukumppaniakin sanotaan "miehekseni "nykyään, mielestäni kyseessä on mies-/poikaystävä. Missä vaiheessa se tyttöystävä muuttuu vaimoksi, jos naimisiinmenolla ei ole tässä merkitystä ? Yksi tuttu jopa kertoi, että parisuhteessaan tuli melkein avioero. Ihmettelin vähän, kun hän ei ollut avioliitossakaan, että miten avioero voisi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta mites sit kun samaa sukupuolta olevat henkilöt menevät naimisiin, julistetaanko heidät sitten "vaimoksi ja vaimoksi" tai "mieheksi ja mieheksi"?

Kuulostaa jotenkin koomiselta. Eikä siis tarkoitukseni ole loukata ketään. Mutta ehkä olisi hyvä tuveta kutsumaan kaikkia puolisoiksi tai kumppaneiksi, kun kerran jo nyt vaimo-sanan määrittäminen tuntuu olevan monelta hukassa :)

ei suomalaisessa vihkikaavassa ole tuollaista.

Esim. kirkollisessa vihkimisessä pappi sanoo: Rakkaat ystävät, NN ja NN, te olette solmineet avioliiton ja luvanneet rakastaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisissä. 

Koska en osaa tehdä mitään valtavaa periaatteellista eroa avo- ja avioliiton välillä, kutsun vakituisessa parisuhteessa elävää naista vaimoksi. Mieshän on aina "mies". En kuitenkaan sano avoliitossa elävää miestä aviomieheksi. 

Mä kutsun ko. henkilöa "kanssani samassa osoitteessa eläväksi naishenkilöksi, jonka kanssa solmimaani ihmissuhdetta ei ole virallistettu minkään uskonnollisen tai yhteiskunnallisen instituution toimesta .". Ettei jää kenellekään epäselväksi. Joskus tosin saatan viitata häneen ihan vain etunimellä...

Vierailija kirjoitti:

Outoa, kun seurustelukumppaniakin sanotaan "miehekseni "nykyään, mielestäni kyseessä on mies-/poikaystävä. Missä vaiheessa se tyttöystävä muuttuu vaimoksi, jos naimisiinmenolla ei ole tässä merkitystä ? Yksi tuttu jopa kertoi, että parisuhteessaan tuli melkein avioero. Ihmettelin vähän, kun hän ei ollut avioliitossakaan, että miten avioero voisi tulla.

No tietysti siinä vaiheessa kun se tyttöystävä vaimoksi muuttuu. Joko avo- tai avio-sellaiseksi.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi, se on ihan jokaisen oma asia. Ei se ole mun vaimoudestani pois jos kutsut myös omaasi niin vaikka ette naimisissa olisikaan.

No ei se nyt ihan noinkaan ole... Kommunikoinnin tarkoitus kuitenkin on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.

Ei se maailma kuule toimi sillä tavalla että kaikki kutsuisi omenoita banaaneiksi ja persikoita perunoiksi!

Niin? Vaimo = naispuolinen puoliso. Jos joku taas kysyy siviilisäätyä, vastaan avoliitto.

Kuka idiootti kysyisi siviilisäätyä jos olisit jo julistanut että sinulla on vaimo? xD

Vaimo on vain naimisissa olevalla.

Avoliitossa olevalla ei ole puolisoa vaan AVOPUOLISO. Ja siksi se nainen avoliitossa on AVOVAIMO.

VOit vängätä tästä vaikka niin kauan että suonet katkeavat päässäsi mutta se ei muuta faktoja. Avoliitossa on mahdotonta olla vaimo (jollei sitten ole jonkun muun laillinen vaimo ja petä miestään asumalla toisen kanssa avoliitossa).

(ps. ei ole oma lehmä ojassa, en ole vaimo - mutta suomea osaan)

Asumme avoliitossa ja yleensä puhun avopuolisostani viittaamalla häneen joko nimellään tai miehenäni. Kuulemma hänellä vastaavasti sama juttu, läheisemmille puhuu minusta nimelläni tai lempinimellä (mitä tosin ainoastaan hän minusta käyttää), vieraammille yleensä vaimona.

Enemmän termit kai nykyään kertovat siitä, että suhde on vakiintunut, naimisiinmenoa suunnitellaan, eikä olla enää mitään teinejä "tyttiksineen" ja "poikkiksineen".