Lue keskustelun säännöt.
Voiko avovaimoa kutsua lyhyesti vaimoksi vai onko vaimo varattu aviovaimoille?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä kumppania kutsua vaikka puolisoksi, se nyt ainakin tarkoittaa kumpaakin säätyä.
Sinänsä AVO-alkuiset termit alkavat olla mennyttä maailmaa. Avioliiton suosio on laskenut ja monet elävät vuosikymmeniä puolisoina avioitumatta. Jotkut maistraattipaperit tai papin aamenet eivät enää määritä sitä kuinka löyhä tai kiinteä side näiden ihmisten välillä on. Tosiaan lainsäädäntökin on se jo huomioinut, avioliitolla ei ole enää sitä asemaa kuin joskus muinoin.
Oletteko muuten huomanneet että virallisissa papereissakin kysytään nykyisin vain puolisoa, ei enää aviopuolisoa?
Voi apua, mitähän tällaisetkin ihmiset satuilevat virallisiin papereihin? Puoliso on aviopuoliso. Siitä on vain jätetty se "avio" pois kun (näemmä väärin) on kuviteltu että kaikki oikeustoimikelpoiset ymmärtävät sen tarkoittavan juuri sitä mitä siinä sanotaankin - puolisoa eli aviovaimoa tai aviomiestää.
Avoliitossa olevalla on avopuoliso, eikä sillä ole sitten niin minkäänlaista tekemistä puolison kanssa.
Avopuolisoaan voi tituleerata kumppaniksi, jos se "avo"-etuliite kauhistuttaa. (Tosin ainakin itselleni automaattinen mielikuva "kumppanistaan" puhuvasta on että molemmat ovat samaa sukupuolta...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä kumppania kutsua vaikka puolisoksi, se nyt ainakin tarkoittaa kumpaakin säätyä.
Sinänsä AVO-alkuiset termit alkavat olla mennyttä maailmaa. Avioliiton suosio on laskenut ja monet elävät vuosikymmeniä puolisoina avioitumatta. Jotkut maistraattipaperit tai papin aamenet eivät enää määritä sitä kuinka löyhä tai kiinteä side näiden ihmisten välillä on. Tosiaan lainsäädäntökin on se jo huomioinut, avioliitolla ei ole enää sitä asemaa kuin joskus muinoin.
Oletteko muuten huomanneet että virallisissa papereissakin kysytään nykyisin vain puolisoa, ei enää aviopuolisoa?
Voi apua, mitähän tällaisetkin ihmiset satuilevat virallisiin papereihin? Puoliso on aviopuoliso. Siitä on vain jätetty se "avio" pois kun (näemmä väärin) on kuviteltu että kaikki oikeustoimikelpoiset ymmärtävät sen tarkoittavan juuri sitä mitä siinä sanotaankin - puolisoa eli aviovaimoa tai aviomiestää.
Avoliitossa olevalla on avopuoliso, eikä sillä ole sitten niin minkäänlaista tekemistä puolison kanssa.
Avopuolisoaan voi tituleerata kumppaniksi, jos se "avo"-etuliite kauhistuttaa. (Tosin ainakin itselleni automaattinen mielikuva "kumppanistaan" puhuvasta on että molemmat ovat samaa sukupuolta...)
Voi hitto sä olet pöhkö :D Puolisolla tarkoitetaan avio-/avopuolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolia. Tämä on Kelan (ja monen muunkin tahon) määritelmä. Suora lainaus siis Kelan sivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta mites sit kun samaa sukupuolta olevat henkilöt menevät naimisiin, julistetaanko heidät sitten "vaimoksi ja vaimoksi" tai "mieheksi ja mieheksi"?
Kuulostaa jotenkin koomiselta. Eikä siis tarkoitukseni ole loukata ketään. Mutta ehkä olisi hyvä tuveta kutsumaan kaikkia puolisoiksi tai kumppaneiksi, kun kerran jo nyt vaimo-sanan määrittäminen tuntuu olevan monelta hukassa :)
ei suomalaisessa vihkikaavassa ole tuollaista.
Esim. kirkollisessa vihkimisessä pappi sanoo: Rakkaat ystävät, NN ja NN, te olette solmineet avioliiton ja luvanneet rakastaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ihan varmasti mun serkun häissä sanottiin, että "julistan teidät nyt aviopuolisoiksi" tms. Ei puhuttu miehistä ja vaimoista, mutta puolisoista kyllä. Sori ohis.
Aivan sama! Mun mies sanoo emännäksi. Ketä tämmöiset asiat edes jaksaa kiinnostaa? Eikä meillä ainakaan ole virallisten papereuden kanssa ollut mitään ongelmia koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta mites sit kun samaa sukupuolta olevat henkilöt menevät naimisiin, julistetaanko heidät sitten "vaimoksi ja vaimoksi" tai "mieheksi ja mieheksi"?
Kuulostaa jotenkin koomiselta. Eikä siis tarkoitukseni ole loukata ketään. Mutta ehkä olisi hyvä tuveta kutsumaan kaikkia puolisoiksi tai kumppaneiksi, kun kerran jo nyt vaimo-sanan määrittäminen tuntuu olevan monelta hukassa :)
ei suomalaisessa vihkikaavassa ole tuollaista.
Esim. kirkollisessa vihkimisessä pappi sanoo: Rakkaat ystävät, NN ja NN, te olette solmineet avioliiton ja luvanneet rakastaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ihan varmasti mun serkun häissä sanottiin, että "julistan teidät nyt aviopuolisoiksi" tms. Ei puhuttu miehistä ja vaimoista, mutta puolisoista kyllä. Sori ohis.
Maistraatissa vai missä? Ev. lut. kirkon vihkikaavasta ei löydy tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaimo on aviovaimo. Avovaimoo kutsutaan sitten esimerkiksi avokiksi tai vaikka naisystäväksi.
Itse tosin kutsun avomiestäni mieheksi kun mieshän se on. Vähön silti häiritsee, että luuleeko joku, että ollaan naimisissa. Sen takia käytänkin usein ihan vaan nimeä.
Minä miellän asian niin, että avovaimo voi sanoa "kävimme miehen kanssa kaupassa" ja vaimo "kävimme mieheni kanssa kaupassa".
Siis avovaimolla se "mies" rinnastuu "naiseen" ja vaimolla "vaimoon" eli puolisoon.
On tietysti hullua että naisen määritelmiä on (enoja, setiä ja tätejä lukuunottamatta) aina enemmän.
mies - nainen / mies - vaimo
poika - tyttö / poika - tytär
herra - neiti / herra - rouva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi, se on ihan jokaisen oma asia. Ei se ole mun vaimoudestani pois jos kutsut myös omaasi niin vaikka ette naimisissa olisikaan.
No ei se nyt ihan noinkaan ole... Kommunikoinnin tarkoitus kuitenkin on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.
Ei se maailma kuule toimi sillä tavalla että kaikki kutsuisi omenoita banaaneiksi ja persikoita perunoiksi!
Niin? Vaimo = naispuolinen puoliso. Jos joku taas kysyy siviilisäätyä, vastaan avoliitto.
Kuka idiootti kysyisi siviilisäätyä jos olisit jo julistanut että sinulla on vaimo? xD
Vaimo on vain naimisissa olevalla.
Avoliitossa olevalla ei ole puolisoa vaan AVOPUOLISO. Ja siksi se nainen avoliitossa on AVOVAIMO.
VOit vängätä tästä vaikka niin kauan että suonet katkeavat päässäsi mutta se ei muuta faktoja. Avoliitossa on mahdotonta olla vaimo (jollei sitten ole jonkun muun laillinen vaimo ja petä miestään asumalla toisen kanssa avoliitossa).
(ps. ei ole oma lehmä ojassa, en ole vaimo - mutta suomea osaan)
Virallisissa yhteyksissä määritelmä menee näin:
"Puolisolla tarkoitetaan avio-/avopuolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolia."
Virallisissa yhteyksissä avo- ja avioerolla on iso ero 😊
Samoin avo- tai aviopuolison kuollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimosta en tiedä, mutta avomiestäni (ja lasteni isää) kutsun kyllä miehekseni.
Saa paheksua, ihan vapaasti, mutta mies on minulle mies, eikä sillä ole papin aamenen kanssa mitään tekemistä.
Ja mies kutsuu minua emännäksi, ei avoemännäksi :)Mies on siitä erilainen sana kuin vaimo, että se kuvaa sukupuolta yleisemminkin. Vaimo taas on nimenomaan naispuolista, tietyssä suhteessa olevaa tarkoittava sana. Joku ehkä sanoisi vastaavasti "naiseni" (kuulostaa tosin luolamiesmäiseltä ;) )
Vaimo-sanasta useimmille syntyy mielikuva avioliitosta.
Vaimo-sanan vanha merkitys on 'nainen'. Eli aiemmin vaimo = nainen. Aviovaimo = aviossa oleva nainen. Myöhemmin vaimo alkoi tarkoittaa erikoistuneesti vain aviovaimoa, ja silloin kun tämä muutos tapahtui, ei ollut edes yhteiskunnallisesti tunnustettua avoliiton tai avopuolison käsitettä. Kieli siis muuttuu. Ihan hyvin voisin kuvitella, että vaimo-sana tulee yleistymään myös merkityksessä 'naispuolinen puoliso' eikä siis enää olisi vain lyhyt versio aviovaimosta.
Vaimohan on alun perin ollut ihan yleisnimi naiselle siviilisäädystä riippumatta. Sittemmin nainen vei tuon merkityksen ja vaimo muuttui tarkoittamaan avioliitossa miehen kanssa olevaa nasta. Muutos on jatkunut edelleen - nykyään myös naisparit kutsuvat puolisoaan vaimoksi. Avoliiton yleistyessä ja avioliiton merkityksen vähentyessä näkisin, että ihan hyvin vaimolla voisi jatkossa tarkoittaa ketä tahansa naispuolisoa, jonka kanssa ollaan vakiintuneessa parisuhteessa ja jaetaan huusholli.
Koska vaimo kuitenkin edelleen mielletään aviopuolisoksi, niin jos nyt haluaa olla aivan varma, että vastapuoli saa 100-% varmuuden siviilisäädystä, kannattanee sanoa avovaimo. Tai puoliso - tosin silloin näiden toisten perhesuhteista neuroottisen kiinnostuneiden mieleen saattaa tulla, mitäköhän sukupuolta puoliso edustaa. Minusta on jotenkin todella tökeröä esim ruveta onnittelemaan, jos toinen nyt erehtyy sanomaan pitkäaikaista avopuolisoaan vaimoksi. Hirveää viisastelua. Sitten voi onnitella, jos toinen selostaa häistään ym, jostain sivuluseessa sanotusta vaimosta kiihko-onnittelevan kannattaa keksiä muu harrastus kuin toisten asioiden kyttääminen ja yliampuvien johtopäätösten tekeminen.
Hassua tässä ketjussa on mielestäni se, että useammassa viestissä viitataan siihen, että avovaimo olisi jotain, joka ei kelpaa "oikeaksi" vaimoksi, on joku kokelas tai muuten diminutiivi verrattuna aviossa olevaan naiseen. Ikään kuin naisen suurin tavoite ja onni olisi edelleen se, että joku mies kelpuuttaa hänet avioon kanssaan ja avoliitto tarkoittaisi automaattisesti jotenkin vähäisempää sitoutumista.
Newsflash! Kaikkia naisia ei kiinnosta naimisissa olo ja hääprinsessointi yhtään. Minä olen ollut mieheni kanssa avoliitossa 12 vuotta, eikä ole mitään aikomusta mennä naimisiin. Emme ole tietenkään kihloissakaan. Tässä ajassa monen tutun liitto on kyllä mennyt poikki - niin avo- kuin avio-. Me olemme erittäin sitoutuneita parisuhteeseemme, ihan omasta vapaasta tahdostamme emmekä siksi, että julkisesti on papin tai tuomarin edessä tullut luvattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitto tai ennemmin avosuhde ei ole virallinen siviilisääty, vaikka avosuhteen osapuolet olisivat asuneet 50 vuotta yhdessä, on heidän siviilisääty naimaton, eli eivät oikeasti ole "puolisoita", kyse on enemmänki ja lähinnä vain asumis järjestelyistä, avioliiton osapuolet ovat puolisoita.
Vierailija kirjoitti:
Noh voiko naimatonta kutsua rouvaksi? (jos ei puhua presidentistä tai armeijasta)
Tästä saisi uuden kiistan ;)
Terv. naimaton rouva
Ei saisi. Rouva on naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M39 kirjoitti:
Voiko pikkuveljeä sanoa veljeksi? Entä isomummoa mummoksi? Entä anoppia kusipääksi? Eiku, unohtakaa toi viimenen. :)
Pikkuveli on veli. Isomummo on toki mummo, muttei sen mummo jolle on isomummo, vaan hänen vanhemmalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi, se on ihan jokaisen oma asia. Ei se ole mun vaimoudestani pois jos kutsut myös omaasi niin vaikka ette naimisissa olisikaan.
No ei se nyt ihan noinkaan ole... Kommunikoinnin tarkoitus kuitenkin on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.
Ei se maailma kuule toimi sillä tavalla että kaikki kutsuisi omenoita banaaneiksi ja persikoita perunoiksi!
Niin? Vaimo = naispuolinen puoliso. Jos joku taas kysyy siviilisäätyä, vastaan avoliitto.
Kuka idiootti kysyisi siviilisäätyä jos olisit jo julistanut että sinulla on vaimo? xD
Vaimo on vain naimisissa olevalla.
Avoliitossa olevalla ei ole puolisoa vaan AVOPUOLISO. Ja siksi se nainen avoliitossa on AVOVAIMO.
VOit vängätä tästä vaikka niin kauan että suonet katkeavat päässäsi mutta se ei muuta faktoja. Avoliitossa on mahdotonta olla vaimo (jollei sitten ole jonkun muun laillinen vaimo ja petä miestään asumalla toisen kanssa avoliitossa).
(ps. ei ole oma lehmä ojassa, en ole vaimo - mutta suomea osaan)
Virallisissa yhteyksissä määritelmä menee näin:
"Puolisolla tarkoitetaan avio-/avopuolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolia."
Virallisissa yhteyksissä avo- ja avioerolla on iso ero 😊
Samoin avo- tai aviopuolison kuollessa.
Tietysti jos puhutaan nimenomaan avioliiton päättymisestä. Tosin avoeroonkin laittavat nykyään viranomaiset näppinsä, jos oltu yli 5v yhdessä tai yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu nyt että nuoret (parikymppiset?) vasta-avioituneet ovat hanakasti määrittämässä vain aviovaimon vaimoksi. Heillä kun on ehkä tuttavapirissään tällaisia hetken yhdessä asuineita seurustelukumppaneita eivätkä halua tulla rinnastetuiksi näihin.
Itse olen nelikymppinen ja tunnen monia, jopa kymmeniä vuosia, yhdessä asuneita pareja. En ymmärrä miksi joka haluaisi näissä suhteissa kutsua vaimoa avo-liitteellä, se kun viittaa jotenkin löyhään suhteeseen, ikään kuin eivät olisi niin toisiinsa sidottuja. Tosiaan tuosta käsitteestä ollaan pikku hiljaa virallisestikin luopumassa, Kelakin puhuu enää pelkästään puolisoista.
Itse olen asunut poikaystäväni kanssa nyt viisi vuotta yhdessä eikä meillä ole mitään aikeita mennä naimisiin. Jos ollaan niin onnekkaita, että lapsia meille siunaantuu ja vuosikymmenien päästä ollaan vielä yhdessä, niin kyllä "puoliso" tai "(elämän)kumppani" on meille mieluisia sanoja. Hupsuahan se olisi vaimo sanaa minusta käyttää :D
voi olla että mielesi muuttuu kun kaikki ulkopuoliset kuitenkin kutsuu sua "pekan vaimoksi". Jos on ollut iäisyyden yhdessä niin ketään ei oikeasti kiinnosta oletteko naimisissa vai ei.
En tiedä missä perähikiällä sinä asut jos teillä on tuollainen tapa, mutta ei tuollaista ole siellä missä olen kasvanut tai missä asun nykyään. Esim. parhaan ystäväni vanhemmat eivät koskaan ole menneet naimisiin ja aina olen kuullut heistä puhuttavan vain omilla etunimillään tai jos on ollut pakko jotain titteliä käyttää niin "puoliso" se on yhä tänäkin päivänä vieraiden tai tuttujen suusta tupsahtanut.
Minulla on myös eno ja setä, jotka ovat eronneet entisistä vaimoistaan ja asuvat yhdessä nykyisten naisystäviensä kanssa, mutta he eivät ole menossa uusiin naimisiin. Eivätkä todellakaan kutsu heitä vaimoiksi, etunimi ja "puoliso" jyrää näissäkin tapauksissa. Olisihan se vähän koomista että puhuisivat vaimoista :D Elleivät sitten tarkoituksella puhu ex-vaimoistaan.
Jos teillä päin on tapana käyttää vaimoa vain yleiskielisenä nimikkeenä kaikille pitkään yhdessä olleille, niin onpa kummallista, mutta eipä se minulle kuulu. Meillä päin osataan käyttää etunimeä tai neutraalisti sanaa puoliso. Kaikki eivät joo tiedä toistensa siviilisäätyä eikä kaikkia edes kiinnosta, mutta miksi ihmeessä se olisi syy käyttää avioliittoon kuuluvaa sanaa, jos ei kerran olla varmoja siviilisäädystä? Kun kerran edelleenkin nuo etunimi tai puoliso on keksitty... Juontaako tämä mielestäsi juurensa avioliiton perinteestä, että sana vaimo on ainoa hyväksyttävä sana kuvastamaan pitkää ja vakiintunutta suhdetta? Jos näin on, niin miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi, se on ihan jokaisen oma asia. Ei se ole mun vaimoudestani pois jos kutsut myös omaasi niin vaikka ette naimisissa olisikaan.
No ei se nyt ihan noinkaan ole... Kommunikoinnin tarkoitus kuitenkin on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.
Ei se maailma kuule toimi sillä tavalla että kaikki kutsuisi omenoita banaaneiksi ja persikoita perunoiksi!
Niin? Vaimo = naispuolinen puoliso. Jos joku taas kysyy siviilisäätyä, vastaan avoliitto.
Kuka idiootti kysyisi siviilisäätyä jos olisit jo julistanut että sinulla on vaimo? xD
Vaimo on vain naimisissa olevalla.
Avoliitossa olevalla ei ole puolisoa vaan AVOPUOLISO. Ja siksi se nainen avoliitossa on AVOVAIMO.
VOit vängätä tästä vaikka niin kauan että suonet katkeavat päässäsi mutta se ei muuta faktoja. Avoliitossa on mahdotonta olla vaimo (jollei sitten ole jonkun muun laillinen vaimo ja petä miestään asumalla toisen kanssa avoliitossa).
(ps. ei ole oma lehmä ojassa, en ole vaimo - mutta suomea osaan)
Virallisissa yhteyksissä määritelmä menee näin:
"Puolisolla tarkoitetaan avio-/avopuolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolia."
Virallisissa yhteyksissä avo- ja avioerolla on iso ero 😊
Samoin avo- tai aviopuolison kuollessa.Tietysti jos puhutaan nimenomaan avioliiton päättymisestä. Tosin avoeroonkin laittavat nykyään viranomaiset näppinsä, jos oltu yli 5v yhdessä tai yhteisiä lapsia.
Tai siis nimenomaan avoliiton päättymisestä, mikä mahtaakan olla avoliittojen eroproeentti. Niitä kun ei seurata, koska nitä ei myöskään rekisteröidä.
Vierailija kirjoitti:
Newsflash! Kaikkia naisia ei kiinnosta naimisissa olo ja hääprinsessointi yhtään. Minä olen ollut mieheni kanssa avoliitossa 12 vuotta, eikä ole mitään aikomusta mennä naimisiin. Emme ole tietenkään kihloissakaan. Tässä ajassa monen tutun liitto on kyllä mennyt poikki - niin avo- kuin avio-. Me olemme erittäin sitoutuneita parisuhteeseemme, ihan omasta vapaasta tahdostamme emmekä siksi, että julkisesti on papin tai tuomarin edessä tullut luvattua.
Niinpä. Kumpi kertoo sitoutumisesta ja suhteesta enemmän, se että ollaan vapaasta tahdosta yhdessä vai se, ettei halua "rikkoa vihkivalaa" tms.
Vierailija kirjoitti:
Vaimohan on alun perin ollut ihan yleisnimi naiselle siviilisäädystä riippumatta. Sittemmin nainen vei tuon merkityksen ja vaimo muuttui tarkoittamaan avioliitossa miehen kanssa olevaa nasta. Muutos on jatkunut edelleen - nykyään myös naisparit kutsuvat puolisoaan vaimoksi. Avoliiton yleistyessä ja avioliiton merkityksen vähentyessä näkisin, että ihan hyvin vaimolla voisi jatkossa tarkoittaa ketä tahansa naispuolisoa, jonka kanssa ollaan vakiintuneessa parisuhteessa ja jaetaan huusholli.
Koska vaimo kuitenkin edelleen mielletään aviopuolisoksi, niin jos nyt haluaa olla aivan varma, että vastapuoli saa 100-% varmuuden siviilisäädystä, kannattanee sanoa avovaimo. Tai puoliso - tosin silloin näiden toisten perhesuhteista neuroottisen kiinnostuneiden mieleen saattaa tulla, mitäköhän sukupuolta puoliso edustaa. Minusta on jotenkin todella tökeröä esim ruveta onnittelemaan, jos toinen nyt erehtyy sanomaan pitkäaikaista avopuolisoaan vaimoksi. Hirveää viisastelua. Sitten voi onnitella, jos toinen selostaa häistään ym, jostain sivuluseessa sanotusta vaimosta kiihko-onnittelevan kannattaa keksiä muu harrastus kuin toisten asioiden kyttääminen ja yliampuvien johtopäätösten tekeminen.
Hassua tässä ketjussa on mielestäni se, että useammassa viestissä viitataan siihen, että avovaimo olisi jotain, joka ei kelpaa "oikeaksi" vaimoksi, on joku kokelas tai muuten diminutiivi verrattuna aviossa olevaan naiseen. Ikään kuin naisen suurin tavoite ja onni olisi edelleen se, että joku mies kelpuuttaa hänet avioon kanssaan ja avoliitto tarkoittaisi automaattisesti jotenkin vähäisempää sitoutumista.
Newsflash! Kaikkia naisia ei kiinnosta naimisissa olo ja hääprinsessointi yhtään. Minä olen ollut mieheni kanssa avoliitossa 12 vuotta, eikä ole mitään aikomusta mennä naimisiin. Emme ole tietenkään kihloissakaan. Tässä ajassa monen tutun liitto on kyllä mennyt poikki - niin avo- kuin avio-. Me olemme erittäin sitoutuneita parisuhteeseemme, ihan omasta vapaasta tahdostamme emmekä siksi, että julkisesti on papin tai tuomarin edessä tullut luvattua.
Eihän se avoliitossa oleminen tarkoita jotain "vähäpätöisempää" kuin avioliitossa oleminen. Nimimerkillä monta vuotta avoliitossa olleena, eikä naimisiin ikinä aiota :) Joten miksi ihmeessä haluaisin itseäni kutsuttavan vaimoksi kun en avioliittoon usko? Juuri nuo, jotka sanaa vaimo käyttävät "väärin", niin juuri hehän "paljastavat" että vaimo on jotenkin ainoa hyväksyttävä sana kertomaan pitkästä ja merkityksellisestä suhteesta. Ja tämä taas juontaa juurensa pitkästä avioliittoperinteestä. Jos minäkin haluaisin itseäni kutsuttavan vaimoksi, niin varmaankin menisin sitten naimisiin. Miksi tällaisia "titteleitä" on ehdoin tahdoin pakko mennä sekoittamaan ja irrottamaan alkuperäisestä merkityksestä? Onko se sitä nykyaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu nyt että nuoret (parikymppiset?) vasta-avioituneet ovat hanakasti määrittämässä vain aviovaimon vaimoksi. Heillä kun on ehkä tuttavapirissään tällaisia hetken yhdessä asuineita seurustelukumppaneita eivätkä halua tulla rinnastetuiksi näihin.
Itse olen nelikymppinen ja tunnen monia, jopa kymmeniä vuosia, yhdessä asuneita pareja. En ymmärrä miksi joka haluaisi näissä suhteissa kutsua vaimoa avo-liitteellä, se kun viittaa jotenkin löyhään suhteeseen, ikään kuin eivät olisi niin toisiinsa sidottuja. Tosiaan tuosta käsitteestä ollaan pikku hiljaa virallisestikin luopumassa, Kelakin puhuu enää pelkästään puolisoista.
Itse olen asunut poikaystäväni kanssa nyt viisi vuotta yhdessä eikä meillä ole mitään aikeita mennä naimisiin. Jos ollaan niin onnekkaita, että lapsia meille siunaantuu ja vuosikymmenien päästä ollaan vielä yhdessä, niin kyllä "puoliso" tai "(elämän)kumppani" on meille mieluisia sanoja. Hupsuahan se olisi vaimo sanaa minusta käyttää :D
voi olla että mielesi muuttuu kun kaikki ulkopuoliset kuitenkin kutsuu sua "pekan vaimoksi". Jos on ollut iäisyyden yhdessä niin ketään ei oikeasti kiinnosta oletteko naimisissa vai ei.
En tiedä missä perähikiällä sinä asut jos teillä on tuollainen tapa, mutta ei tuollaista ole siellä missä olen kasvanut tai missä asun nykyään. Esim. parhaan ystäväni vanhemmat eivät koskaan ole menneet naimisiin ja aina olen kuullut heistä puhuttavan vain omilla etunimillään tai jos on ollut pakko jotain titteliä käyttää niin "puoliso" se on yhä tänäkin päivänä vieraiden tai tuttujen suusta tupsahtanut.
Minulla on myös eno ja setä, jotka ovat eronneet entisistä vaimoistaan ja asuvat yhdessä nykyisten naisystäviensä kanssa, mutta he eivät ole menossa uusiin naimisiin. Eivätkä todellakaan kutsu heitä vaimoiksi, etunimi ja "puoliso" jyrää näissäkin tapauksissa. Olisihan se vähän koomista että puhuisivat vaimoista :D Elleivät sitten tarkoituksella puhu ex-vaimoistaan.
Jos teillä päin on tapana käyttää vaimoa vain yleiskielisenä nimikkeenä kaikille pitkään yhdessä olleille, niin onpa kummallista, mutta eipä se minulle kuulu. Meillä päin osataan käyttää etunimeä tai neutraalisti sanaa puoliso. Kaikki eivät joo tiedä toistensa siviilisäätyä eikä kaikkia edes kiinnosta, mutta miksi ihmeessä se olisi syy käyttää avioliittoon kuuluvaa sanaa, jos ei kerran olla varmoja siviilisäädystä? Kun kerran edelleenkin nuo etunimi tai puoliso on keksitty... Juontaako tämä mielestäsi juurensa avioliiton perinteestä, että sana vaimo on ainoa hyväksyttävä sana kuvastamaan pitkää ja vakiintunutta suhdetta? Jos näin on, niin miksi?
Sana vaimo on alunperin tarkoittanut nimenomaan naista, eikä viitannut aviosäätyyn, kuten edelläkin on kerrottu. Joissain murteissa se on edelleen sanan nainen vastine.
"Puoliso" ei kerro sukupuolta ja olisi aika vulgaaria kutsua tätä puolisoa esim. "pekan naiseksi", jos suhde on jatkunut vaikka vuosikymmeniä. Miksi teillä toisten ihmisten aviosääty on noin hirven tärkeä asia? Ennemmin oma paikkakuntasi kuulostaa takahikiältä. Nykymaailmassa kun papin aamenet tms. ovat varsin yhdentekeviä tietoja ulkopuolisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta mites sit kun samaa sukupuolta olevat henkilöt menevät naimisiin, julistetaanko heidät sitten "vaimoksi ja vaimoksi" tai "mieheksi ja mieheksi"?
Kuulostaa jotenkin koomiselta. Eikä siis tarkoitukseni ole loukata ketään. Mutta ehkä olisi hyvä tuveta kutsumaan kaikkia puolisoiksi tai kumppaneiksi, kun kerran jo nyt vaimo-sanan määrittäminen tuntuu olevan monelta hukassa :)
ei suomalaisessa vihkikaavassa ole tuollaista.
Esim. kirkollisessa vihkimisessä pappi sanoo: Rakkaat ystävät, NN ja NN, te olette solmineet avioliiton ja luvanneet rakastaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ihan varmasti mun serkun häissä sanottiin, että "julistan teidät nyt aviopuolisoiksi" tms. Ei puhuttu miehistä ja vaimoista, mutta puolisoista kyllä. Sori ohis.
Maistraatissa vai missä? Ev. lut. kirkon vihkikaavasta ei löydy tuollaista.
En ole tuo alkuperäinen mutta huvikseni nyt googletin. Esim. kohta 11 seuraavasta kirjasesta:
Virallisissa yhteyksissä määritelmä menee näin:
"Puolisolla tarkoitetaan avio-/avopuolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolia."