Lue keskustelun säännöt.
Voiko avovaimoa kutsua lyhyesti vaimoksi vai onko vaimo varattu aviovaimoille?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto tai ennemmin avosuhde ei ole virallinen siviilisääty, vaikka avosuhteen osapuolet olisivat asuneet 50 vuotta yhdessä, on heidän siviilisääty naimaton, eli eivät oikeasti ole "puolisoita", kyse on enemmänki ja lähinnä vain asumis järjestelyistä, avioliiton osapuolet ovat puolisoita.
Mikä on "avosuhde"? En ole ikinä kuullutkaan sellaisesta. Avoliitolta se ei vaikuta, vaan sellaiselta seurustelulta jossa molemmilla on oma, erillinen osoite. "Avosuhde" kuulostaa vähättelevältä. Siitä tulee eniten mieleen "avoin suhde" mutta eihän se sitäkään oikeasti tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimohan on alun perin ollut ihan yleisnimi naiselle siviilisäädystä riippumatta. Sittemmin nainen vei tuon merkityksen ja vaimo muuttui tarkoittamaan avioliitossa miehen kanssa olevaa nasta. Muutos on jatkunut edelleen - nykyään myös naisparit kutsuvat puolisoaan vaimoksi. Avoliiton yleistyessä ja avioliiton merkityksen vähentyessä näkisin, että ihan hyvin vaimolla voisi jatkossa tarkoittaa ketä tahansa naispuolisoa, jonka kanssa ollaan vakiintuneessa parisuhteessa ja jaetaan huusholli.
Koska vaimo kuitenkin edelleen mielletään aviopuolisoksi, niin jos nyt haluaa olla aivan varma, että vastapuoli saa 100-% varmuuden siviilisäädystä, kannattanee sanoa avovaimo. Tai puoliso - tosin silloin näiden toisten perhesuhteista neuroottisen kiinnostuneiden mieleen saattaa tulla, mitäköhän sukupuolta puoliso edustaa. Minusta on jotenkin todella tökeröä esim ruveta onnittelemaan, jos toinen nyt erehtyy sanomaan pitkäaikaista avopuolisoaan vaimoksi. Hirveää viisastelua. Sitten voi onnitella, jos toinen selostaa häistään ym, jostain sivuluseessa sanotusta vaimosta kiihko-onnittelevan kannattaa keksiä muu harrastus kuin toisten asioiden kyttääminen ja yliampuvien johtopäätösten tekeminen.
Hassua tässä ketjussa on mielestäni se, että useammassa viestissä viitataan siihen, että avovaimo olisi jotain, joka ei kelpaa "oikeaksi" vaimoksi, on joku kokelas tai muuten diminutiivi verrattuna aviossa olevaan naiseen. Ikään kuin naisen suurin tavoite ja onni olisi edelleen se, että joku mies kelpuuttaa hänet avioon kanssaan ja avoliitto tarkoittaisi automaattisesti jotenkin vähäisempää sitoutumista.
Newsflash! Kaikkia naisia ei kiinnosta naimisissa olo ja hääprinsessointi yhtään. Minä olen ollut mieheni kanssa avoliitossa 12 vuotta, eikä ole mitään aikomusta mennä naimisiin. Emme ole tietenkään kihloissakaan. Tässä ajassa monen tutun liitto on kyllä mennyt poikki - niin avo- kuin avio-. Me olemme erittäin sitoutuneita parisuhteeseemme, ihan omasta vapaasta tahdostamme emmekä siksi, että julkisesti on papin tai tuomarin edessä tullut luvattua.
Eihän se avoliitossa oleminen tarkoita jotain "vähäpätöisempää" kuin avioliitossa oleminen. Nimimerkillä monta vuotta avoliitossa olleena, eikä naimisiin ikinä aiota :) Joten miksi ihmeessä haluaisin itseäni kutsuttavan vaimoksi kun en avioliittoon usko? Juuri nuo, jotka sanaa vaimo käyttävät "väärin", niin juuri hehän "paljastavat" että vaimo on jotenkin ainoa hyväksyttävä sana kertomaan pitkästä ja merkityksellisestä suhteesta. Ja tämä taas juontaa juurensa pitkästä avioliittoperinteestä. Jos minäkin haluaisin itseäni kutsuttavan vaimoksi, niin varmaankin menisin sitten naimisiin. Miksi tällaisia "titteleitä" on ehdoin tahdoin pakko mennä sekoittamaan ja irrottamaan alkuperäisestä merkityksestä? Onko se sitä nykyaikaa?
Huoh, mistä revit tuon "hyväksyttävän", sitä käytetään ihan vain yksinkertaisuuden vuoksi ja koska tuntuisi hullulta jossain arkisessa tilanteessa alkaa korostomaan aviosäätyä. Miksi sua noin nyppii jos et tiedä onko joku aviovaimo tai avovaimo?
Vierailija kirjoitti:
Hassua tässä ketjussa on mielestäni se, että useammassa viestissä viitataan siihen, että avovaimo olisi jotain, joka ei kelpaa "oikeaksi" vaimoksi, on joku kokelas tai muuten diminutiivi verrattuna aviossa olevaan naiseen. Ikään kuin naisen suurin tavoite ja onni olisi edelleen se, että joku mies kelpuuttaa hänet avioon kanssaan ja avoliitto tarkoittaisi automaattisesti jotenkin vähäisempää sitoutumista.
Newsflash! Kaikkia naisia ei kiinnosta naimisissa olo ja hääprinsessointi yhtään. Minä olen ollut mieheni kanssa avoliitossa 12 vuotta, eikä ole mitään aikomusta mennä naimisiin. Emme ole tietenkään kihloissakaan. Tässä ajassa monen tutun liitto on kyllä mennyt poikki - niin avo- kuin avio-. Me olemme erittäin sitoutuneita parisuhteeseemme, ihan omasta vapaasta tahdostamme emmekä siksi, että julkisesti on papin tai tuomarin edessä tullut luvattua.
Hupaisaa viestissäsi on se, että ensin väität muiden väheksyvän avoliittoa ja sitten itse mollaat avioliittoa joksikin puolihuolimattomaksi jutuksi, mikä on "tullut luvattua" papin tai tuomarin edessä, ja vihjaat vielä että avioliitossa ei oltaisi sitoutuneita ja omasta vapaasta tahdostaan. Niin noloa sinulle.
(En ole itse naimisissa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu nyt että nuoret (parikymppiset?) vasta-avioituneet ovat hanakasti määrittämässä vain aviovaimon vaimoksi. Heillä kun on ehkä tuttavapirissään tällaisia hetken yhdessä asuineita seurustelukumppaneita eivätkä halua tulla rinnastetuiksi näihin.
Itse olen nelikymppinen ja tunnen monia, jopa kymmeniä vuosia, yhdessä asuneita pareja. En ymmärrä miksi joka haluaisi näissä suhteissa kutsua vaimoa avo-liitteellä, se kun viittaa jotenkin löyhään suhteeseen, ikään kuin eivät olisi niin toisiinsa sidottuja. Tosiaan tuosta käsitteestä ollaan pikku hiljaa virallisestikin luopumassa, Kelakin puhuu enää pelkästään puolisoista.
Itse olen asunut poikaystäväni kanssa nyt viisi vuotta yhdessä eikä meillä ole mitään aikeita mennä naimisiin. Jos ollaan niin onnekkaita, että lapsia meille siunaantuu ja vuosikymmenien päästä ollaan vielä yhdessä, niin kyllä "puoliso" tai "(elämän)kumppani" on meille mieluisia sanoja. Hupsuahan se olisi vaimo sanaa minusta käyttää :D
voi olla että mielesi muuttuu kun kaikki ulkopuoliset kuitenkin kutsuu sua "pekan vaimoksi". Jos on ollut iäisyyden yhdessä niin ketään ei oikeasti kiinnosta oletteko naimisissa vai ei.
En tiedä missä perähikiällä sinä asut jos teillä on tuollainen tapa, mutta ei tuollaista ole siellä missä olen kasvanut tai missä asun nykyään. Esim. parhaan ystäväni vanhemmat eivät koskaan ole menneet naimisiin ja aina olen kuullut heistä puhuttavan vain omilla etunimillään tai jos on ollut pakko jotain titteliä käyttää niin "puoliso" se on yhä tänäkin päivänä vieraiden tai tuttujen suusta tupsahtanut.
Minulla on myös eno ja setä, jotka ovat eronneet entisistä vaimoistaan ja asuvat yhdessä nykyisten naisystäviensä kanssa, mutta he eivät ole menossa uusiin naimisiin. Eivätkä todellakaan kutsu heitä vaimoiksi, etunimi ja "puoliso" jyrää näissäkin tapauksissa. Olisihan se vähän koomista että puhuisivat vaimoista :D Elleivät sitten tarkoituksella puhu ex-vaimoistaan.
Jos teillä päin on tapana käyttää vaimoa vain yleiskielisenä nimikkeenä kaikille pitkään yhdessä olleille, niin onpa kummallista, mutta eipä se minulle kuulu. Meillä päin osataan käyttää etunimeä tai neutraalisti sanaa puoliso. Kaikki eivät joo tiedä toistensa siviilisäätyä eikä kaikkia edes kiinnosta, mutta miksi ihmeessä se olisi syy käyttää avioliittoon kuuluvaa sanaa, jos ei kerran olla varmoja siviilisäädystä? Kun kerran edelleenkin nuo etunimi tai puoliso on keksitty... Juontaako tämä mielestäsi juurensa avioliiton perinteestä, että sana vaimo on ainoa hyväksyttävä sana kuvastamaan pitkää ja vakiintunutta suhdetta? Jos näin on, niin miksi?
Sana vaimo on alunperin tarkoittanut nimenomaan naista, eikä viitannut aviosäätyyn, kuten edelläkin on kerrottu. Joissain murteissa se on edelleen sanan nainen vastine.
"Puoliso" ei kerro sukupuolta ja olisi aika vulgaaria kutsua tätä puolisoa esim. "pekan naiseksi", jos suhde on jatkunut vaikka vuosikymmeniä. Miksi teillä toisten ihmisten aviosääty on noin hirven tärkeä asia? Ennemmin oma paikkakuntasi kuulostaa takahikiältä. Nykymaailmassa kun papin aamenet tms. ovat varsin yhdentekeviä tietoja ulkopuolisille.
Miksi ei voi kutsua "Pekan puolisoksi" jos suoraan etunimeltä kutsuminen ei onnistu? Miksi yhtäkkiä se sukupuolen tietäminen on niin tärkeää? Eikös me elettykään nykyajassa? :D
Jos haluaa kutsua tämän puolison esim. saunailtaan ;) Kerropa miksi sulle jonkun toisen naimattomuus on noin merkityksellistä? Sillä kun ei ole mitään merkitystä mihinkän käytännön tilanteeseen, sukupuolella taas hyvinkin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimohan on alun perin ollut ihan yleisnimi naiselle siviilisäädystä riippumatta. Sittemmin nainen vei tuon merkityksen ja vaimo muuttui tarkoittamaan avioliitossa miehen kanssa olevaa nasta. Muutos on jatkunut edelleen - nykyään myös naisparit kutsuvat puolisoaan vaimoksi. Avoliiton yleistyessä ja avioliiton merkityksen vähentyessä näkisin, että ihan hyvin vaimolla voisi jatkossa tarkoittaa ketä tahansa naispuolisoa, jonka kanssa ollaan vakiintuneessa parisuhteessa ja jaetaan huusholli.
Koska vaimo kuitenkin edelleen mielletään aviopuolisoksi, niin jos nyt haluaa olla aivan varma, että vastapuoli saa 100-% varmuuden siviilisäädystä, kannattanee sanoa avovaimo. Tai puoliso - tosin silloin näiden toisten perhesuhteista neuroottisen kiinnostuneiden mieleen saattaa tulla, mitäköhän sukupuolta puoliso edustaa. Minusta on jotenkin todella tökeröä esim ruveta onnittelemaan, jos toinen nyt erehtyy sanomaan pitkäaikaista avopuolisoaan vaimoksi. Hirveää viisastelua. Sitten voi onnitella, jos toinen selostaa häistään ym, jostain sivuluseessa sanotusta vaimosta kiihko-onnittelevan kannattaa keksiä muu harrastus kuin toisten asioiden kyttääminen ja yliampuvien johtopäätösten tekeminen.
Hassua tässä ketjussa on mielestäni se, että useammassa viestissä viitataan siihen, että avovaimo olisi jotain, joka ei kelpaa "oikeaksi" vaimoksi, on joku kokelas tai muuten diminutiivi verrattuna aviossa olevaan naiseen. Ikään kuin naisen suurin tavoite ja onni olisi edelleen se, että joku mies kelpuuttaa hänet avioon kanssaan ja avoliitto tarkoittaisi automaattisesti jotenkin vähäisempää sitoutumista.
Newsflash! Kaikkia naisia ei kiinnosta naimisissa olo ja hääprinsessointi yhtään. Minä olen ollut mieheni kanssa avoliitossa 12 vuotta, eikä ole mitään aikomusta mennä naimisiin. Emme ole tietenkään kihloissakaan. Tässä ajassa monen tutun liitto on kyllä mennyt poikki - niin avo- kuin avio-. Me olemme erittäin sitoutuneita parisuhteeseemme, ihan omasta vapaasta tahdostamme emmekä siksi, että julkisesti on papin tai tuomarin edessä tullut luvattua.
Eihän se avoliitossa oleminen tarkoita jotain "vähäpätöisempää" kuin avioliitossa oleminen. Nimimerkillä monta vuotta avoliitossa olleena, eikä naimisiin ikinä aiota :) Joten miksi ihmeessä haluaisin itseäni kutsuttavan vaimoksi kun en avioliittoon usko? Juuri nuo, jotka sanaa vaimo käyttävät "väärin", niin juuri hehän "paljastavat" että vaimo on jotenkin ainoa hyväksyttävä sana kertomaan pitkästä ja merkityksellisestä suhteesta. Ja tämä taas juontaa juurensa pitkästä avioliittoperinteestä. Jos minäkin haluaisin itseäni kutsuttavan vaimoksi, niin varmaankin menisin sitten naimisiin. Miksi tällaisia "titteleitä" on ehdoin tahdoin pakko mennä sekoittamaan ja irrottamaan alkuperäisestä merkityksestä? Onko se sitä nykyaikaa?
Huoh, mistä revit tuon "hyväksyttävän", sitä käytetään ihan vain yksinkertaisuuden vuoksi ja koska tuntuisi hullulta jossain arkisessa tilanteessa alkaa korostomaan aviosäätyä. Miksi sua noin nyppii jos et tiedä onko joku aviovaimo tai avovaimo?
No ilmeisesti se on ainoa sana mikä sinun mieleesi tulee ensimmäisenä kun puhutaan pitkäaikaisesta puolisosta, kun kerran seuraavat ei kelpaa: puoliso, kumppani, avovaimo, avokki, naisystävä, nainen, emäntä, vaimoke yms. Itse en tykkää jälkimmäisistä sanoista, vaan ainoastaan kolmesta ensimmäisestä.
Ei mua nypi muiden suhteet, mutta jos joku mua rupeaa kutsumaan "Pekan vaimoksi" niin ainakin "nimittelyn" pitkään jatkuessa saatan hienovaraisesti ojentaa, että puoliso vois olla oikeempi sana kun ei olla naimisissa. Ollaan sitten näköjään ihan erilaisia ihmisiä, kun en tykkää että minusta käytetään sanaa, jonka liitän avioliittoon (johon en usko).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoke-sanaa käytettiin 20 vuotta sitten kun itse olin sellainen. Se on kai ennen sotia viitannut järjestettyyn avioliittoon mutta otettu sitten uuskäyttöön. En lukenut koko ketjua, ehkä tämä käsiteltiin jo.
voi kutsua miksi vain haluaa. ei ole mitään virallista sääntöä asiasta. ihmiset tulee ymmärtämään teidän suhteen erilailla, mutta jos se ei haittaa niin antaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu nyt että nuoret (parikymppiset?) vasta-avioituneet ovat hanakasti määrittämässä vain aviovaimon vaimoksi. Heillä kun on ehkä tuttavapirissään tällaisia hetken yhdessä asuineita seurustelukumppaneita eivätkä halua tulla rinnastetuiksi näihin.
Itse olen nelikymppinen ja tunnen monia, jopa kymmeniä vuosia, yhdessä asuneita pareja. En ymmärrä miksi joka haluaisi näissä suhteissa kutsua vaimoa avo-liitteellä, se kun viittaa jotenkin löyhään suhteeseen, ikään kuin eivät olisi niin toisiinsa sidottuja. Tosiaan tuosta käsitteestä ollaan pikku hiljaa virallisestikin luopumassa, Kelakin puhuu enää pelkästään puolisoista.
Itse olen asunut poikaystäväni kanssa nyt viisi vuotta yhdessä eikä meillä ole mitään aikeita mennä naimisiin. Jos ollaan niin onnekkaita, että lapsia meille siunaantuu ja vuosikymmenien päästä ollaan vielä yhdessä, niin kyllä "puoliso" tai "(elämän)kumppani" on meille mieluisia sanoja. Hupsuahan se olisi vaimo sanaa minusta käyttää :D
voi olla että mielesi muuttuu kun kaikki ulkopuoliset kuitenkin kutsuu sua "pekan vaimoksi". Jos on ollut iäisyyden yhdessä niin ketään ei oikeasti kiinnosta oletteko naimisissa vai ei.
En tiedä missä perähikiällä sinä asut jos teillä on tuollainen tapa, mutta ei tuollaista ole siellä missä olen kasvanut tai missä asun nykyään. Esim. parhaan ystäväni vanhemmat eivät koskaan ole menneet naimisiin ja aina olen kuullut heistä puhuttavan vain omilla etunimillään tai jos on ollut pakko jotain titteliä käyttää niin "puoliso" se on yhä tänäkin päivänä vieraiden tai tuttujen suusta tupsahtanut.
Minulla on myös eno ja setä, jotka ovat eronneet entisistä vaimoistaan ja asuvat yhdessä nykyisten naisystäviensä kanssa, mutta he eivät ole menossa uusiin naimisiin. Eivätkä todellakaan kutsu heitä vaimoiksi, etunimi ja "puoliso" jyrää näissäkin tapauksissa. Olisihan se vähän koomista että puhuisivat vaimoista :D Elleivät sitten tarkoituksella puhu ex-vaimoistaan.
Jos teillä päin on tapana käyttää vaimoa vain yleiskielisenä nimikkeenä kaikille pitkään yhdessä olleille, niin onpa kummallista, mutta eipä se minulle kuulu. Meillä päin osataan käyttää etunimeä tai neutraalisti sanaa puoliso. Kaikki eivät joo tiedä toistensa siviilisäätyä eikä kaikkia edes kiinnosta, mutta miksi ihmeessä se olisi syy käyttää avioliittoon kuuluvaa sanaa, jos ei kerran olla varmoja siviilisäädystä? Kun kerran edelleenkin nuo etunimi tai puoliso on keksitty... Juontaako tämä mielestäsi juurensa avioliiton perinteestä, että sana vaimo on ainoa hyväksyttävä sana kuvastamaan pitkää ja vakiintunutta suhdetta? Jos näin on, niin miksi?
Sana vaimo on alunperin tarkoittanut nimenomaan naista, eikä viitannut aviosäätyyn, kuten edelläkin on kerrottu. Joissain murteissa se on edelleen sanan nainen vastine.
"Puoliso" ei kerro sukupuolta ja olisi aika vulgaaria kutsua tätä puolisoa esim. "pekan naiseksi", jos suhde on jatkunut vaikka vuosikymmeniä. Miksi teillä toisten ihmisten aviosääty on noin hirven tärkeä asia? Ennemmin oma paikkakuntasi kuulostaa takahikiältä. Nykymaailmassa kun papin aamenet tms. ovat varsin yhdentekeviä tietoja ulkopuolisille.
Miksi ei voi kutsua "Pekan puolisoksi" jos suoraan etunimeltä kutsuminen ei onnistu? Miksi yhtäkkiä se sukupuolen tietäminen on niin tärkeää? Eikös me elettykään nykyajassa? :D
Jos haluaa kutsua tämän puolison esim. saunailtaan ;) Kerropa miksi sulle jonkun toisen naimattomuus on noin merkityksellistä? Sillä kun ei ole mitään merkitystä mihinkän käytännön tilanteeseen, sukupuolella taas hyvinkin voi olla.
Mikä tilanne on sellainen että ei tiedetä Pekan puolison sukupuolta, mutta ko. henkilö kutsutaan silti saunailtaan? :D Jos saunakutsu koskee molempia, niin eiköhän viimeistään paikan päällä selviä, että onko kyseessä mies vai nainen :D Jos taas kutsu koskee pelkästään Pekan puolisoa (eikä kutsuja tiedä Pekan puolison sukupuolta) niin herää vain kysymys, että miksi Pekka ei ole kutsuttu :D
Minä en ainakaan halua että avomieheni, jota puolisoksi kutsun, käyttää minusta sanaa vaimo, koska olemme vasta kihloissa ja häidenkin pitäminen venyi opintojen vuoksi 6 vuoden päähän. Vaimo on mielestäni täysin selkeästi aviovaimolle varattu, mutta saahan sitä tietysti kutsua puolisoaan vaikka turvejärkäleeksi jos huvittaa, ei se minua haittaa muiden kohdalla. Joku sanoi täällä, että parisuhdetta ei byrokratia määrittele ja siksi hänen miehensä kutsuu häntä vaimoksi, niin toki se tuntuu hyvältä näin, mutta niin kylmältä kuin se saattaa kuulostaakin, niin nimenomaan se avioliitto ja vaimo/aviomies-etuliite on tässä sen byrokratian vuoksi. Jos byrokratialla ei ole parisuhteen kannalta mitään merkitystä, niin miksi siitä pitäisi lainata näitä siviilisäätyjäkään, siksikö, että se kuulostaa mukavammalta? Varmasti, mutta näin se asia ei kuitenkaan ole, voidaan siis päätellä, että avioliiton mielikuva on kokenut vastaavanlaisen omiin tarpeisiin sopivan muovailun kuin kosiminen eli kihloihin meneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso ja kumppani voidaan ainakin täällä pk-seudulla tulkita hienivaraiseksi maininnaksi siitä, että parisuhde on homoseksuaalinen. Avovaimo ja vaimo kertovat sukupuolen, jote niitä käyttämällä tuon monesti kiusallisen väärinymmärryksen voI välttää. Vaimoke on väheksyvä, emännän koen itse myös vähähättelevänä. Nainen on epäselvä, koska ei viittaa yleiskielessä parisuhteeseen. Naisystävä on typerä ja vanhentunut - puoliso on kuitenkin toivottavasti muuta kuin kuka tahansa frendi. Avokki kuuluu todella monet inhokkisanoihin - kuka haluaisi kutsua elämänkumppaniaan inhoamallaan termillä? Vanhempi polvi ei myöskään ymmärrä koko sanaa.
Minua mies kutsuu avopuolisoksi tai -vaimoksi. Mies on mun puheissa mies, enkä kyllä uhraa ajatustakaan sille, että ahdistuuko joku ulkopuolinen siitä, ollaanko me naimisissa vai ei. Voisin ihan hyvin olla vaimo, ei mulla ole mitään sellaista katkeruutta avioliittoinstituutiota kohtaan että tuon loukkauksena ottaisin. Naimisiinmeno ei vaan kiinnosta meitä. Enkä koe että sillä mitään "varastaisi" avioliitossa olevilta, sillä kuten sanottu, ei ole edes kauaa siitä kun vaimo on ollut ihan yleissana aikusesta naisesta.
Vaimon merkitys avioliitossa olevana on tosiaan ajalta, jolloin avoliittoja ei juuri ollut. Ihan luonnollista, jos sen merkitys laajenee jatkossa käsittämään myös avovaimot, kun ollaan nykyään niin yleinen ihmislaji.
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi, se on ihan jokaisen oma asia. Ei se ole mun vaimoudestani pois jos kutsut myös omaasi niin vaikka ette naimisissa olisikaan.
No ei se nyt ihan noinkaan ole... Kommunikoinnin tarkoitus kuitenkin on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.
Ei se maailma kuule toimi sillä tavalla että kaikki kutsuisi omenoita banaaneiksi ja persikoita perunoiksi!
Niin? Vaimo = naispuolinen puoliso. Jos joku taas kysyy siviilisäätyä, vastaan avoliitto.
Kuka idiootti kysyisi siviilisäätyä jos olisit jo julistanut että sinulla on vaimo? xD
Vaimo on vain naimisissa olevalla.
Avoliitossa olevalla ei ole puolisoa vaan AVOPUOLISO. Ja siksi se nainen avoliitossa on AVOVAIMO.
VOit vängätä tästä vaikka niin kauan että suonet katkeavat päässäsi mutta se ei muuta faktoja. Avoliitossa on mahdotonta olla vaimo (jollei sitten ole jonkun muun laillinen vaimo ja petä miestään asumalla toisen kanssa avoliitossa).
(ps. ei ole oma lehmä ojassa, en ole vaimo - mutta suomea osaan)
No esimerkiksi se idiootti joka noita kaikenmaailman lomakkeita suunnittelee. Ja viime työhaastattelussa yrityksen HR-johtaja kysyi olenko naimisissa vai en kun tuli vaimo puheeksi. Että sellaiset idiootit nyt ainakin.
Eikä tässä mitään vängätä tarvi, tuo vaimo kun on tuosta aamuisin vierestä herännyt jo toistakymmentä vuotta vaikka ei naimisissa ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kutsuu klementiinejä mandariineiksi. Eihän se tietysti vaikuta kenenkään elämään, että klementiinejä kutsutaan virheelliseksi mandariineiksi (aika sama hedelmä kuitenkin kyseessä), mutta silti se on yksinkertaisesti väärä nimitys klementiinille.
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi, se on ihan jokaisen oma asia. Ei se ole mun vaimoudestani pois jos kutsut myös omaasi niin vaikka ette naimisissa olisikaan.
No ei se nyt ihan noinkaan ole... Kommunikoinnin tarkoitus kuitenkin on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.
Ei se maailma kuule toimi sillä tavalla että kaikki kutsuisi omenoita banaaneiksi ja persikoita perunoiksi!
Niin? Vaimo = naispuolinen puoliso. Jos joku taas kysyy siviilisäätyä, vastaan avoliitto.
Kuka idiootti kysyisi siviilisäätyä jos olisit jo julistanut että sinulla on vaimo? xD
Vaimo on vain naimisissa olevalla.
Avoliitossa olevalla ei ole puolisoa vaan AVOPUOLISO. Ja siksi se nainen avoliitossa on AVOVAIMO.
VOit vängätä tästä vaikka niin kauan että suonet katkeavat päässäsi mutta se ei muuta faktoja. Avoliitossa on mahdotonta olla vaimo (jollei sitten ole jonkun muun laillinen vaimo ja petä miestään asumalla toisen kanssa avoliitossa).
(ps. ei ole oma lehmä ojassa, en ole vaimo - mutta suomea osaan)
No esimerkiksi se idiootti joka noita kaikenmaailman lomakkeita suunnittelee. Ja viime työhaastattelussa yrityksen HR-johtaja kysyi olenko naimisissa vai en kun tuli vaimo puheeksi. Että sellaiset idiootit nyt ainakin.
Eikä tässä mitään vängätä tarvi, tuo vaimo kun on tuosta aamuisin vierestä herännyt jo toistakymmentä vuotta vaikka ei naimisissa ollakaan.
Jos olisit suoraan puhunut avovaimosta, niin ei ois tarvinnut tonkaan idiootin kysellä sun siviilisäätyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluaisi olla vaimo, jos ei halua olla naimisissa? Haluatteko olla myös rouvia? Se on ruma sanakin se vaimo. Kuten rouvakin.
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi, se on ihan jokaisen oma asia. Ei se ole mun vaimoudestani pois jos kutsut myös omaasi niin vaikka ette naimisissa olisikaan.
No ei se nyt ihan noinkaan ole... Kommunikoinnin tarkoitus kuitenkin on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.
Ei se maailma kuule toimi sillä tavalla että kaikki kutsuisi omenoita banaaneiksi ja persikoita perunoiksi!
Niin? Vaimo = naispuolinen puoliso. Jos joku taas kysyy siviilisäätyä, vastaan avoliitto.
Kuka idiootti kysyisi siviilisäätyä jos olisit jo julistanut että sinulla on vaimo? xD
Vaimo on vain naimisissa olevalla.
Avoliitossa olevalla ei ole puolisoa vaan AVOPUOLISO. Ja siksi se nainen avoliitossa on AVOVAIMO.
VOit vängätä tästä vaikka niin kauan että suonet katkeavat päässäsi mutta se ei muuta faktoja. Avoliitossa on mahdotonta olla vaimo (jollei sitten ole jonkun muun laillinen vaimo ja petä miestään asumalla toisen kanssa avoliitossa).
(ps. ei ole oma lehmä ojassa, en ole vaimo - mutta suomea osaan)
No esimerkiksi se idiootti joka noita kaikenmaailman lomakkeita suunnittelee. Ja viime työhaastattelussa yrityksen HR-johtaja kysyi olenko naimisissa vai en kun tuli vaimo puheeksi. Että sellaiset idiootit nyt ainakin.
Eikä tässä mitään vängätä tarvi, tuo vaimo kun on tuosta aamuisin vierestä herännyt jo toistakymmentä vuotta vaikka ei naimisissa ollakaan.
Jos olisit suoraan puhunut avovaimosta, niin ei ois tarvinnut tonkaan idiootin kysellä sun siviilisäätyä.
Eipä käynyt mielessä että siviilisäätyni oli jollain tapaa oleellinen tieto. Mutta toistaiseksi ovat kyllä kaikki varmaan saaneet suunsa auki kysyäkseen sitä jos asia on heitä kiinnostanut.
Me ei olla naimisissa eikä ehkä mennäkään, mutta mies puhuu minusta vaimona usein. Ei haittaa, minulle on ihan sama miksi kutsuu. Samoin minä puhun miehestä miehenä, "mun mies".. Ei enää tietyn ikäisenä oikein sovi suuhun poika-tyttöystävä, ja mielestäni mies/naisystävä viittaa enemmän seurustelukumppaniin. Kun on vuosia oltu ja asuttu yhdessä niin aivan sama puhuuko vaimosta vai ei ja ollaanko naimisissa vai ei.
On olemassa aviovaimo ja avovaimo. Molemmista voi ottaa etuosan pois ja tulee vaimo. Mielestäni vaimo kuvaa vakavassa parisuhteessa olevaa naispuolista kumppania oli se sitten avio- tai avovaimo ja asuivat kumppanukset erillään tai yhdessä. Ja vielä: jos kumppanista tuntuu luontevalta käyttää nimitystä elämänkumppani, on vaimo nimitys mielestäni hyvä ilmaisu naiselle.
On mielenkiintoista pohtia myös sitä, miksi mies on mies kaikenlaisissa suhteissa, mutta naisen asemaa pyritään määrittämään tarkemmin. Mielestäni se kuvaa halua kontrolloida ja määrittää naisia suhteessa miehiin. Voisi myös ajatella, että tällaisella määrittelyllä naisten elämää halutaan rajata, mutta miesten elämää ei.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa aviovaimo ja avovaimo. Molemmista voi ottaa etuosan pois ja tulee vaimo. Mielestäni vaimo kuvaa vakavassa parisuhteessa olevaa naispuolista kumppania oli se sitten avio- tai avovaimo ja asuivat kumppanukset erillään tai yhdessä. Ja vielä: jos kumppanista tuntuu luontevalta käyttää nimitystä elämänkumppani, on vaimo nimitys mielestäni hyvä ilmaisu naiselle.
On mielenkiintoista pohtia myös sitä, miksi mies on mies kaikenlaisissa suhteissa, mutta naisen asemaa pyritään määrittämään tarkemmin. Mielestäni se kuvaa halua kontrolloida ja määrittää naisia suhteessa miehiin. Voisi myös ajatella, että tällaisella määrittelyllä naisten elämää halutaan rajata, mutta miesten elämää ei.
Juuri tämän takia en halua itseäni kutsuttavan vaimoksi, koska se kuulostaa vain joltain iänikuiselta sanalta, joka on keksitty naisten kontrolloimiseen (jotta esim. naimattomat tuntisivat häpeää jos eivät ole vielä naimisissa yms).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa aviovaimo ja avovaimo. Molemmista voi ottaa etuosan pois ja tulee vaimo. Mielestäni vaimo kuvaa vakavassa parisuhteessa olevaa naispuolista kumppania oli se sitten avio- tai avovaimo ja asuivat kumppanukset erillään tai yhdessä. Ja vielä: jos kumppanista tuntuu luontevalta käyttää nimitystä elämänkumppani, on vaimo nimitys mielestäni hyvä ilmaisu naiselle.
On mielenkiintoista pohtia myös sitä, miksi mies on mies kaikenlaisissa suhteissa, mutta naisen asemaa pyritään määrittämään tarkemmin. Mielestäni se kuvaa halua kontrolloida ja määrittää naisia suhteessa miehiin. Voisi myös ajatella, että tällaisella määrittelyllä naisten elämää halutaan rajata, mutta miesten elämää ei.
Juuri tämän takia en halua itseäni kutsuttavan vaimoksi, koska se kuulostaa vain joltain iänikuiselta sanalta, joka on keksitty naisten kontrolloimiseen (jotta esim. naimattomat tuntisivat häpeää jos eivät ole vielä naimisissa yms).
Joo, vaimo on kovin latautunut sana, kuten tästäkin keskustelusta näkyy. Ilmeisesti moni niistä, jotka näkevät vaimon merkitsevän vain aviovaimoa, ajattelevat, että aviovaimon rooli on jotain enemmän kuin mikään muu, mitä nainen voi saavuttaa.
Miksi ei voi kutsua "Pekan puolisoksi" jos suoraan etunimeltä kutsuminen ei onnistu? Miksi yhtäkkiä se sukupuolen tietäminen on niin tärkeää? Eikös me elettykään nykyajassa? :D