Lue keskustelun säännöt.
Mies kutsuu jatkuvasti kotiimme ruokavieraita, olen jo väsynyt ! :(
18.02.2016 |
Mitä mieltä olette tästä perheemme tyypillisestä järjestelystä:
Mies kutsuu, monesti minulta kysymättä, meille kotiimme todella usein päivällis- ja illallisvieraita. Eikä tämä vielä mitään, mutta vastuu ruoanlaitosta, ideoinnista, leipomisesta, tarjoilusta ja siivouksesta on aina vain minulla. Kokonaan. Mies istuu pöydässä passattavana kuin yksi kutsuvieraista ja minä joudun tekemään kaiken. :(
Olen nyt kyllästynyt ja väsynyt. Olen yrittänyt ehdottaa miehelle, voisiko tämäkin tehdä jotakin, olisi kerrankin ns. aktiivinen isäntä. Pari viimeistä kahvituskertaa olen erikseen kehottanut miestä ennen vieraiden tuloa vastaamaan sitten kahvipöydässä kahvin kaatamisesta, eli kaataisi edes kahvin kuppiin ja osaisi oma-aloitteisesti tarjota lisää. Ei ole tämäkään onnistunut! Kahvikupit on kaikilla olleet tyhjinä, olen kysyvästi odottanut, vieraat ovat odottaneet, ja mies vaan istuu pöydässä. Yksi ainoa vastuualue eikä tämäkään onnistu ilman käskemistä!!
Mitä voin tehdä? Tykkään itsekin ruokavieraista, ei siinä mitään, mutta en jaksaisi aina olla yksin vastuussa kaikesta! Ja en haluaisi vaikuttaa vieraiden aikaan nalkuttavalta vaimolta, jolta varmasti vaikutan, kun joudun miestä "patistamaan" pienissäkin asioissa.
Kommentit (106)
Seuraavalla kerralla tilaa cateringpalvelu ja laskun maksaa tietysti mies. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies kutsuu vieraat, hän myös ostaa ja kokkaa ruuat tietenkin sekä tarjoilee ne! En tekisi mitään siitä, mitä ap tekee. Hanki selkäranka.
Meillä vaimo toimii pitkälti samalla tavalla. Hän ilmoittaa minulle vasta päivän pari aikaisemmin kutsuneensa vieraita tai luvanneensa meidän menevän jonnekin kylään. Pahimmillaan on luvannut minut jonnekin talkoisiin minulta mitään kysymättä! Jos minulla on sitten jotain muita suunnitelmia, alkaa show kun tahallani sotken hänen suunnitelmat. Että minä saan sitten itse perua ja ilmoittaa miksi ei sovi.
Työn jaossa ei minulla ole sinänsä valitettavaa. Hän sentään hoitaa ruoat itse (tosin grillaus jää aina minulle) ja siivous hoidetaan yhdessä. Se mikä minua jurppii, on se ettei minulta kysytä mitään. Minun mielipiteillä ja menoilla ei tunnu olevan mitään arvoa. Tavallaan minun oletetaan pitävän kalenterini tyhjänä sitä varten, jos hän sattuu jotain keksimään. Tunnen että minua kohdellaan kuin lasta eikä kumppania. Ainakaan toistaiseksi keskustelut eivät ole asiaan vaikuttaneet. Pitänee käydä vielä kerran rautakaupan kautta ja ostaa laatikollinen sitä rautalankaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo toimii pitkälti samalla tavalla. Hän ilmoittaa minulle vasta päivän pari aikaisemmin kutsuneensa vieraita tai luvanneensa meidän menevän jonnekin kylään. Pahimmillaan on luvannut minut jonnekin talkoisiin minulta mitään kysymättä! Jos minulla on sitten jotain muita suunnitelmia, alkaa show kun tahallani sotken hänen suunnitelmat. Että minä saan sitten itse perua ja ilmoittaa miksi ei sovi.
Työn jaossa ei minulla ole sinänsä valitettavaa. Hän sentään hoitaa ruoat itse (tosin grillaus jää aina minulle) ja siivous hoidetaan yhdessä. Se mikä minua jurppii, on se ettei minulta kysytä mitään. Minun mielipiteillä ja menoilla ei tunnu olevan mitään arvoa. Tavallaan minun oletetaan pitävän kalenterini tyhjänä sitä varten, jos hän sattuu jotain keksimään. Tunnen että minua kohdellaan kuin lasta eikä kumppania. Ainakaan toistaiseksi keskustelut eivät ole asiaan vaikuttaneet. Pitänee käydä vielä kerran rautakaupan kautta ja ostaa laatikollinen sitä rautalankaa.
Tulee varmaan yllätyksenä, mut hyvin tyypillinen tilanne. Tuo on just sitä naisen vähättelyä, sulla ei ole enää parisuhteessa ihmisarvoa.
Aloittajan teksti kuulosti juuri sellaiselta, millaista meillä oli joskus 80-luvulla. Enkä ollut mikään kotirouva, vaan ihan kokopäivätyössä olin minäkin. Pahimmillaan kävi niin, että vieraat saapuivat ovesta jo ennen isäntää.
Siinä vaiheessa kun olimme jo eroamassa, mies vieläkin ilmoitti, että on kutsunut kollegoja kylään, ja oletti edelleen, että hoidan tarjoilut pöytään. Joutui kuitenkin kutsunsa perumaan, kun ei sentään ihan itse ollut valmis mitään tarjoiluja järjestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap....lopeta HETI! Mies kutsuu vieraat ja mies hoitaa hommat.
Sinä mies jonka vaimo on kotityranni...kasvata munat ja anna akan räpättää mutta pidä kiinni omista menoista.
Oikein nyppii tuollainen selkärangattomuus aikuisilla ihmisillä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo toimii pitkälti samalla tavalla. Hän ilmoittaa minulle vasta päivän pari aikaisemmin kutsuneensa vieraita tai luvanneensa meidän menevän jonnekin kylään. Pahimmillaan on luvannut minut jonnekin talkoisiin minulta mitään kysymättä! Jos minulla on sitten jotain muita suunnitelmia, alkaa show kun tahallani sotken hänen suunnitelmat. Että minä saan sitten itse perua ja ilmoittaa miksi ei sovi.
Turhaan syyllistyt, sillä syyllistämistähän vaimosi yrittää. Senkun vastaat rauhallisesti että eikun peru itse, oma vika kun et tarkistanut etukäteen. Jos vaimo ei peru, niin anna olla perumatta - jos joku sitten kyselee sinulta miksi et tullut paikalle niinkuin sovittu, niin leikit hämmästynyttä että jaa, minähän sanoin vaimolle että mulla oli jo suunnitelmia, ja hänen piti ilmoittaa kun meni puolestasi tyhjiä lupaamaan.
Jätä siis vastuu sille kelle se kuuluukin, eli vaimollesi. Kyllä se muutaman tuollaisen kerran jälkeen oppii ja jättää lupaamatta, kun itse joutuu noloon asemaan. Ei tuollaiset ihmiset opi jos muut sitten siivoavat heidän sotkunsa - heidän pitää joutua siivoamaan ne itse, ennen kuin tajuavat muuttaa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon ei auta mikään muu kuin että lopetat sen passaamisen. Ei ole oikotietä.
Aika virallisen oloisia kekkereitä teillä tuttavapariskunnille. Oli miten oli, AP:n pitäisi otta itseään niskasta kiinni. Todellakin. Kai se mies on tekemättä mitään, kun sille annetaan se mahdollisuus. Ei se ole nalkuttamista, jos toteaa, että kummatkin osallistuvat järjestelyihin. Se on nalkuttamista, jos toteaa miehen laittaneen taas väärän väriset sukat jalkaan ja eikö mies tajua, että verhot pitää laskea juuri tiettyyn asentoon jne. Oikeasta asioista puhuminen ei ole nalkuttamista, vaikka miehet kuinka niin sanoisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei. onko sulla rima liian korkeella? onksne niin Vieraita vieraita?
Mitä jos asia reilusti puheeksi sen miehen kanssa? Että kiva kun käyporukkaa, mutta on vielä kivempi jos pikkusen etukäteen mietitään ettei satu muuta menoo.
Meillä on aika usein kaikenlaista porukkaa syömässä. Mies saattaa tosiaan tuoda jonkun vaan mukaanaan. Kyllä se sanoo että timppakin tulee. Se voivähän vaikuttaa esim. ettei syödä sillon eilistä lasagnenjämää, mutta pidetään yksinkertasena. esim kalaa ja perunoita tai jotain keittoa, jälkkäriksi pullakahvit.
JOskus sanon että joo käy sit tullesas kaupassa. Mutta en mene mitään pylly edellä puuhun jos joku arki-iltana tulee meidän kanssa jotain haukkaamaan.
teen ruuat kyllä mut yhdessä siivotaan ja tarjoillaan.
Minun exäni oli samanlainen, koko ajan piti olla porukkaa kylässä, jopa arki-iltoina kävivät hänen kaverinsa, ja viikonloppuna sitten saunailtoja, bileitä yms. Mies hankki kyllä juotavat, mutta ruokatarjoilut olivat minun vastuullani, ja tietty vieraiden passaaminen. LUOJAN KIITOS nykyisen miehen kanssa ei ole samanlaista, meille ei tule kukaan kylään ennen kuin ollaan yhdessä hyvissä ajoin etukäteen sovittu asiasta, niin että molemmille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi kuuloonkaan meillä, huvittava ajatuskin. Enhän minä mitään ruokaa laittaisi. Siinähän tulisivat vieraat tyhjään pöytään.
Meilläkin mies kutsuu joskus ruokavieraita, mutta on itsestään selvää että hän myös tekee ruuat. Jos minua erityisesti sattuu huvittamaan, saatan tehdä salaatin tai jälkiruokaa.
Vierailija kirjoitti:
AP täydentää.
Eli mies kutsuu tuttavapariskuntiamme, sukulaisiaan ja kavereitaan meille puhumatta asiasta ensin minun kanssani. Joskus olen saanut varoitusaikaa vain 2 tuntia - sunnuntaina! Yritä siinä sitten raapia kasaan kaapista ja pakastimesta jotakin tarjottavaa ja jatkaa omaa ruokaamme määrällisesti että riittäisi vieraillekin. Onneksi jotakin on aina, tähän asti, löytynyt.
Useimmiten kuulen asiasta päivää, paria ennen. Mies vaan ilmottaa, että by the way, X ja Y tulee meille sitten huomenna tai ylihuomenna illalla. Ja minä alan stressin vallassa pähkäilemään mitä tarjotaan ja mitä ruokarajoituksia itse kullakin on.
Tykkään kyllä laittaa ruokaa ja olla johonkin pisteeseen asti jonkinlainen kodinhengetär, mutta odottaisin miehenkin ottavan asioista vähän vastuuta! Erityisesti kun on vieraat kutsunutkin! Hän ihan oikeasti, istua töröttää pöydän ääressä kuten kaikki vieraat ja odottaa mun olevan joku tarjoilija myös hänelle.
Mä ilmoittaisin miehelle, että "ok, sä olet vastuussa kaikesta siivoamisesta ja tarjoilusta. Lähden nyt itse ulos ja tulen vieraiden kanssa samalla ovenavauksella sisään ja suoraan valmiiseen pöytään." tai "Ai, mä olin sopinut jo meneväni X:n kanssa ostoksille tuolloin eli en voi olla paikalla". Tee näin ja katso mitä tapahtuu. Jos et pystyisi tekemään näin, kysy itseltäsi miksi et pystyisi, koska tuo olisi täysin kohtuullista sinulta. Se joka kutsuu vieraat on myös päävastuussa tarjoiluista.
Lievempänä keinona puhu miehen kanssa ja selitä, että et halua, että hän enää koskaan kutsuu ketään teille syömään kysymättä sinulta ensin. Selitä myös tähän liittyvät käytännön syyt. miten mies reagoi?
Teidän suhde on vallan vääristynyt, miehen toiminta ei todellakaan ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provon tekijä rauhoitu ja elä omaa elämääsi.
Vai oletko jumiutunut kyylä,- kateus, -vertailu- ja katkeruus viivalle.
Voiii.
Vierailija kirjoitti:
Aika virallisen oloisia kekkereitä teillä tuttavapariskunnille. Oli miten oli, AP:n pitäisi otta itseään niskasta kiinni. Todellakin. Kai se mies on tekemättä mitään, kun sille annetaan se mahdollisuus. Ei se ole nalkuttamista, jos toteaa, että kummatkin osallistuvat järjestelyihin. Se on nalkuttamista, jos toteaa miehen laittaneen taas väärän väriset sukat jalkaan ja eikö mies tajua, että verhot pitää laskea juuri tiettyyn asentoon jne. Oikeasta asioista puhuminen ei ole nalkuttamista, vaikka miehet kuinka niin sanoisivatkin.
- Ettekö todellakaan keskustele asiasta keskenänne. Naimisissa ollaan mutta ei saada asiaa sanottua toiselle, että on kyllästynyt toisen tapaan kutsua keskustematta sinun passattavaksesi vieraita. Että pitää sopia yhdessä jos kutsutaan vieraita ja milloin ja ketä. Ja että mies osallistuu hommiin. Pitäähän ensin siivota ja käydä kaupassa yms. Ei voi olla niin tyhmäksi tekeytyvä mies että ei muka osaa mitään tehdä. On helppoa sanoa että ei osaa, kuun oikeasti ei viitsi, on laiska. Ei ruuanlaitto ole rakettitiedettä, oppii tyhmempikin mies. - Ja puhukaa nyt herrantähden älkääkä heittäytykö ääliöiksi.
Miksi teet kaiken? Annat vaan olla ja keskityt nauttimaan vieraiden seurasta. Mies joko on hoitanut tai jättänyt hoitamatta kestitykset ja miettii ehkä seuraavalla kerralla myös sitä järjestelypuolta, jos kuviteltu notkuva herkkupöytä ei ilmiinnykään itsestään.
Meillä mies teki - tai yritti tehdä - ennen tuota samaa. Kutsui siis ihmisiä syömään/kylään heilauttamatta itse eväänsä tarjoilujen tai muun valmistautumisen suhteen. Se loppui heti alkuunsa kun siihen ei vaan lähtenyt mukaan. En siis nalkuttanut, käskyttänyt tai riidellyt, annoin vaan miehen kestitä tai olla kestitsemättä omat vieraansa.
Jos mies siis kutsui itsekseen iltavieraita, totesin vaan tyynesti, että "Aha, kiva. Sano jos tarvitset apua." enkä laittanut rikkaa ristiin sen enempää ilman eri pyyntöä. (Kohteliaisuudesta toki siivosin vähän omia jälkiäni, jos nyt esimerkiksi jotain papereita tai vaatteita oli jäänyt levälleen.) Vieraiden tullessa keskityin sit nauttimaan seurasta.
Meillä on toki ollut vähän kummallisia tarjoiluja aikanaan (ja välillä nykyäänkin, pääasia on kuitenkin se seura eikä puitteet), mutta kaikki ovat kuitenkin aina viihtyneet ja on ollut hauskaa yhdessä. Mies myös hiffasi tosi tehokkaasti ja riidoitta, että ihmisten kestitseminen vaatii aina jonkun vaivannäköä. Ekalla kertaa miehen illallisilla ruokalistalla oli siis vapaavalintainen tilauspizza ja lähikaupasta viisi minuuttia ennen ihmisten saapumista haettua ben&jerry'siä. Pari kertaa senkin jälkeen on menty luovilla ratkaisuilla. Siperia on kuitenkin opettanut ennakkoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähde pois kotoa ja jätä mies huolehtimaan vieraista.
Noin minä tekisin.
Nyt ap vähän ryhtiä, jos mies kutsuu niin mies tekee. Eikä ole sinunkaan pakko lähteä kotoa, et vain laita ollenkaan rikkaa ristiin kutsujen hyväksi. Seuraile sitten vaikka olkkarin sohvalta lehdenluvun lomasta kun mies päästää sisälle vieraat. Ei ole siivottu, ei laitettu ruokaa, ei katettu pöytää - ei mitään. Jos vieraat ihmettelevät, niin ihmettele sinäkin, että miksihän se mies ei ole mitään tarjottavaa pistänyt vaikka kutsui vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Et jaksa kaataa kahvia? Huono emäntä. Mies tietenkin maksaa teillä kaiken?
Minäkin voisin kutsua illallisvieraita monta kertaa viikossa, jos minun ei tarvitse muuta kuin kaataa kahvia.
Oletko sinä muuten se sama, jonka mielestä tiskit ja pyykinpesu hoituu painamalla nappia?
Onko teillä parisuhdetta ollenkaan? Älä nyt vain sano, että sinä huolehdit teillä normaalistikin kokkauksista ja siivouksista. Kotona vastuu hommista kannetaan parisuhteessa 50/50 ja tarjoiluista huolehtii pääasiassa se, joka kutsuu vieraat. Jos työnjako ei ole kunnossa, niin miksi edes olla yhdessä? Miten olet alunperin päätynyt tuollaiseen tilanteeseen?
Varmasti vieraillekin ollut vähintään vaivaannuttavaa katsella, kun toinen tekee hommat ja toinen vain istuu pöydässä. Ap, sellainen ei ole ollenkaan normaalia, Älä ole mukana sellaisessa, älä mahdollista tuollaista vääristynyttä työnjakoa.
Kiinnostaisi ap lukea sinultakin ajatuksia tilanteesta ja siitä, miten se on päässyt syntymään. Mikä on sinun käsitykseni parisuhteesta?
Mistä tällaisia mieshelmiä löytyy ja miksi menette naimisiin jos mistään asioista ei voi puhua tai sopia eikä keskinäistä kunnioitusta ja yhteen hiileen puhaltamista löydy lainkaan? En katselisi tuollaista touhua päivääkään.