Mies kutsuu jatkuvasti kotiimme ruokavieraita, olen jo väsynyt ! :(

Vierailija kirjoitti:

64 tarkoittaa sitä, että olisi aika ikävää käytöstä kutsua lapsiperhe kylään lauantaina klo 12 ja vieraiden saapuessa ilmoittaa, että me muuten syötiin lounasta 11.30. Sillä aikaa, kun te vaihdoitte vierailuvaatteita ja ajelitte tänne, pisteltiin lohisoppaa suuhun, ja nyt on kahvia ja pullaa tarjolla. Kellon aika antaa aika vahvasti ymmärtää, että on tarkoitus tarjota lounasta.

Toki klo 18 illalla on vähän epämääräisempi aika, mutta harva normaalia työaikaa tekevä ehtii arki-iltana kotiin, laittaa ruokaa, syö ja ehtii kyläpaikkaan kuudeksi. Ja luonnollisesti itse kutsuessa kerron minkälaisesta juhlasta/illanvietosta on kyse ja erityisesti jos tarjoilun voi odottaa poikkeavan normaalista.

onpa sulla oletukset. Me syödään lounas aina 10.30, enkä todellakaan ymmärtäisi että joku olettaa klo 12 vierailun tarkoittavan lounaan tarjoamista. Pelkkää kahvia meillä silloin olisi tarjota. Ihmisillä ei ole tietoa teidän perheen rutiineista, ei siis kannata luulotella että klo 12 olisi kaikille ilmiselvä lounasaika.

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo toimii pitkälti samalla tavalla. Hän ilmoittaa minulle vasta päivän pari aikaisemmin kutsuneensa vieraita tai luvanneensa meidän menevän jonnekin kylään. Pahimmillaan on luvannut minut jonnekin talkoisiin minulta mitään kysymättä! Jos minulla on sitten jotain muita suunnitelmia, alkaa show kun tahallani sotken hänen suunnitelmat. Että minä saan sitten itse perua ja ilmoittaa miksi ei sovi.

Työn jaossa ei minulla ole sinänsä valitettavaa. Hän sentään hoitaa ruoat itse (tosin grillaus jää aina minulle) ja siivous hoidetaan yhdessä. Se mikä minua jurppii, on se ettei minulta kysytä mitään. Minun mielipiteillä ja menoilla ei tunnu olevan mitään arvoa. Tavallaan minun oletetaan pitävän kalenterini tyhjänä sitä varten, jos hän sattuu jotain keksimään. Tunnen että minua kohdellaan kuin lasta eikä kumppania. Ainakaan toistaiseksi keskustelut eivät ole asiaan vaikuttaneet. Pitänee käydä vielä kerran rautakaupan kautta ja ostaa laatikollinen sitä rautalankaa.

Tulee varmaan yllätyksenä, mut hyvin tyypillinen tilanne. Tuo on just sitä naisen vähättelyä, sulla ei ole enää parisuhteessa ihmisarvoa.

arvon herroille: mun miehellä vaikuttaa olevan usein sama kokemus. Mulla taas se kokemus, että olen maininnut sovituista jutuista n. viisi kertaa aiemmin, keskustellut miksi jonnekin ollaankin menossa jo ti eikä pe, mahdollisesti keskustellut viemisistä tms. Niin jos ei ole kynää ja paperia kädessä, nämä keskustelut valuvat miehen muistista kuin vesi hanhen selästä. Melko turhauttavaa kuunnella kyselyjä "milloin tehdään kenen kans onko mulle kerrottu" kun on kertonut jo asiat kerta toisensa jälkeen. Kerran sitten pyysin miestä itseään sopimaan äitinsä kanssa, mennäänkö tiettyyn tilaisuuteen vai ei. Mies oli mielestään ilmottanut ei. Anoppi kuitenkin kertoi että oli sanonut ehkä. Miten yllättävää, mies ei nähnyt mikä tässä on ongelma. Rakas mies on muuten mutta tuo aikatauluvastuu puoliseniililtä vaikuttavan puolison kans on rasittavaa, etenkin kun meillä on iso suku mutta kaukana ja yleensä lomat on täynnä kyläilyä. edelliselle jota sanojensa mukaan vähätellään: minkä verran kiinnität huomiota puolisosi sanoihin? Painatko mieleen jos sovitte jotain?

Vierailija kirjoitti:

Tää provo menee täydestä meille kaikille, jotka emme ole Lena Meriläisestä koskaan kuulleetkaan. Ilmeisesti ei ole missi, tangokuningatar, kirjailija eikä urheilija vaan ... ???

Pitkän uran tehnyt näyttelijä.

No nyt on kyllä meininki kun Desperate Housewivesissa :D Siinä ratkaistiin ongelma varastamalla puolitutun pikkupojan ADD lääkkeitä, mutta näin tässä tapauksessa suosittelen ihan vaan suoraa keskustelua!

Vierailija kirjoitti:

Älä enää koskaan pyydä mieheltä mitään vaan ILMOITA: Hyvin selväsanaisesti kerrot miehellesi, että sinä et ole enää kokki-kylmäkkö-tarjoilija-keittiöapulainen vaan se on loppu nyt.

Kerro miehellesi, että se on monien vieraidenkin kannalta kiusallista, kun emäntä vain toimii palvelijana. Ei vaan sinä suunnittelen koko aterian seuraavalla kerralla siten, että sinun istumapaikkasi pöydässä on sellaisessa paikassa, että et mitenkään voi sieltä lähteä ryömimään tarjoilijaksi. Jos sinä olet jo valmistanut aterian ja mies on se, joka vieraat on kutsunut, sinä et ole enää palveluskuntaa vaan istut myös pöytään syömään.

Oletko sinä aivan päätoiminen kotirouva, jolla ei ole elämässään mitään muuta tekemistä kuin pitää kotia kunnossa ja palvella miestä ynnä hänen vieraitaan? Entä sinun omat ystäväsi? Voitko ilmoittaa miehelle, että nyt ei käy kun olet sopinut omat jutut?

Jotenkin tämä on niin kuin olisit kirjoittanut "1930-luvun av-palstalle".

!930-luvulla ongelmaa ei olisi, koska a) ap:lla olisi kokoaikaisena kotirouvana aikaa kokkailla tai b) hänellä olisi palvelija apunaan ja c) tuolloin ei tultu ruokailemaan toisen kotiin muutaman tunnin varoitusajalla. Kahville kyllä, mutta sehän onkin eri asia.

Jos taas ap olisi ollut työelämässä, hän olisi luultavasti naimaton, joten koko miehen aiheuttamaa ongelmaa ei olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavalla kerralla tilaa cateringpalvelu ja laskun maksaa tietysti mies. Problem solved.

Catering ei toimi niin paineisella aikataululla, mitä ap. Eli problem edelleen unsolved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla, että muittenkin miehet on tuollaisia. Meillä ei aluksi myöskään osannut varautua vieraisiin. Miehellä meni vuosia pelkästään opetellessa siihen, että kaupasta voi ostaa ruokaa muillekkin, kuin itselleen. Jos olisi miehestä kiinni jaettaisiin vieläkin yhteisillä kauppareissuilla kassalla ostokset suurin pielen puoliksi ja maksettaisiin erikseen. :D

Kerran pääsiäisenä anoppi, appi ja miehen täti oli tulossa kylään. Olin tehnyt isomman satsin lammasta, josta osan olin säästänyt keittolihoiksi vieraita varten. Miespä oli päättänyt iltanäälkäänsä napostella osan niistä. Mistäpä sitä pääsiäispyhinä lisää olisi yhtäkkiä saanut, kyllä vitutti.

Tein kerran passauslakon, kun anoppi oli viikonlopun kylässä. Jääkaappi oli tyhjä. Aamulla mies keitteli kahvia pannu toisensa jälkeen. Anoppi sai aamupalaksi ja lounaaksi kaljupääkahvia. Jossain vaiheessa totesin, että harmi, kun poikasi ei ole käynyt kaupassa. Anoppi kiivaasti vaan vakuutteli, ettei olis nälkä ollutkaan. Siinäpä sai nauttia kasvatustyönsä hedelmistä. Joo vittunainen oon...

Kun ollaan anoppilassa kylässä, mies herätellään hellästi siihen, että puurot ja munat on lautasella valmiina.

Hahaa, kiitos tästä. Sussa on munaa nainen! :)

Hauska stoori, mutta sitä en ymmärrä, miten kasvatustyö olisi tuossa auttanut. Äidit kun harvemmin pääsevät kasvattamaan lapsiaan muuten kuin 19-vuotiaiksi asti ja tuossa vaiheessa heitä ei pahemmin pysty valmistamaan perhe-elämän outoihin kiemuroihin. Ne opit hankitaan kantapään kautta.

Meillä oli aikoinaan sellainen tapa, että ukko alkoi kutsua vieraita pöytään siinä vaiheessa, kun kattaminen ja osin ruuanlaittokin oli vielä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

64 tarkoittaa sitä, että olisi aika ikävää käytöstä kutsua lapsiperhe kylään lauantaina klo 12 ja vieraiden saapuessa ilmoittaa, että me muuten syötiin lounasta 11.30. Sillä aikaa, kun te vaihdoitte vierailuvaatteita ja ajelitte tänne, pisteltiin lohisoppaa suuhun, ja nyt on kahvia ja pullaa tarjolla. Kellon aika antaa aika vahvasti ymmärtää, että on tarkoitus tarjota lounasta.

Toki klo 18 illalla on vähän epämääräisempi aika, mutta harva normaalia työaikaa tekevä ehtii arki-iltana kotiin, laittaa ruokaa, syö ja ehtii kyläpaikkaan kuudeksi. Ja luonnollisesti itse kutsuessa kerron minkälaisesta juhlasta/illanvietosta on kyse ja erityisesti jos tarjoilun voi odottaa poikkeavan normaalista.

onpa sulla oletukset. Me syödään lounas aina 10.30, enkä todellakaan ymmärtäisi että joku olettaa klo 12 vierailun tarkoittavan lounaan tarjoamista. Pelkkää kahvia meillä silloin olisi tarjota. Ihmisillä ei ole tietoa teidän perheen rutiineista, ei siis kannata luulotella että klo 12 olisi kaikille ilmiselvä lounasaika.

Toivottavasti kerrot tämän ainakin vähän vieraammille vieraille. Kuten aiemmin totesin, meidän tuttavapiirissä ei kahvitella. Kukaan ei koskaan kutsu käymään ja tarjoa vain kahvia. Täältä avlta olen oppinut sellaista harrastetaan yleisesti ainakin siis pkseudun ulkopuolella. Joten kyllä minulle kutsu puolen päivän aikaan tarkoittaa lounaskutsua. Nyt tiedän varmistaa asian etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en suostuisi tuollaiseen, mutta toistaalta ymmärrän, että on tässä asiassa muutamia hyviäkin puolia:

- mies on ylpeä kodistaan ja hyvästä vaimostaan, joka on loistava emäntä

- mies ja vieraat viihtyvät teillä

- ihan varmasti mies rakastaa sinua, koska muutenhan nän menisi muualle.

Oletko koskaan kuullut sanontaa ylistämällä alistettu?

Se tarkoittaa juuri tuota, että "mies on ylpeä kodistaan ja hyvästä vaimostaan, joka on loistava emäntä" = sinä reppana yrität yli voimiesi olla loistava emäntä, vaikka todellisuudessa sinä olet miehellesi parhaassa tapauksessa loistava kotiapulainen, huonommassa talouskone siitä hellan, jääkaapin ja tiskipöydän välissä.

Tietääkö muuten miehesi, mikä ero on naisella ja pesukoneella? Jos ei tiedä, käske mennä nukkumaan tiskikoneen tai pyykinpesukoneen viereen.

"Mies ja vieraat viihtyvät teillä" = sinä olet omassa kodissasi töissä.

"Mies rakastaa ..." ei vaan sinä luulet rakkauden olevan alistumista ja palvelemista - mutta millä tavalla mies palvelee sinua? Maksaa laskusi, vai? Epätoivoisesti yrität tehdä miehesi ynnä hänen vieraansa tyytyväiseksi, jotta ei hankkisi uutta talouskonetta - anteeksi, ei kun siis menisi pitemmäksi aikaa sen naisen luo, jonka ei tarvitse nytkään pestä hänen sukkiaan, eikä passata hänen vieraitaan.

Höpön löpö naiset nyt! Homma jatkuu niin kauan kun itse annatte sen jatkua! Katse peiliin, itse olette itsellenne passaajan roolin ottaneet. Mies on törppö ja oppinut odottamaan täyttä palvelua, kun kerran huomannut että sitä on aina tulossa.

Tilaisin pitopalvelun kotiin.

Määkin kyllä keskustelisin miehen kanssa. Jos siitä huolimatta kutsuu porukkaa yllättäen, sanon "aijaa, mitäs ajattelit tarjota?"

Tuliko ap tähän ketjuun ikinä ekan sivun jälkeen enää takaisin vastaamaan mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Höpön löpö naiset nyt! Homma jatkuu niin kauan kun itse annatte sen jatkua! Katse peiliin, itse olette itsellenne passaajan roolin ottaneet. Mies on törppö ja oppinut odottamaan täyttä palvelua, kun kerran huomannut että sitä on aina tulossa.

Vieraat voin jättää ruokimatta, ei ne siihen kuole. Mutta pakkohan lapsille on laittaa ruoat. Jos minä en sitä tee, niin kuka. Mies ei ainakaan. Eilen illalla pyysin auttamaan päivällusen kanssa, että saadaan nopeasti pöytään, mutta ei. Makasi sohvalla ja katsoi hiuhtoa. Lapset jo alkoi siinä kitistä nälkää. Ei mun sydän kestä sanoa, että en tee ja kävellä ovesta ulos.

kokkelikoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpön löpö naiset nyt! Homma jatkuu niin kauan kun itse annatte sen jatkua! Katse peiliin, itse olette itsellenne passaajan roolin ottaneet. Mies on törppö ja oppinut odottamaan täyttä palvelua, kun kerran huomannut että sitä on aina tulossa.

Vieraat voin jättää ruokimatta, ei ne siihen kuole. Mutta pakkohan lapsille on laittaa ruoat. Jos minä en sitä tee, niin kuka. Mies ei ainakaan. Eilen illalla pyysin auttamaan päivällusen kanssa, että saadaan nopeasti pöytään, mutta ei. Makasi sohvalla ja katsoi hiuhtoa. Lapset jo alkoi siinä kitistä nälkää. Ei mun sydän kestä sanoa, että en tee ja kävellä ovesta ulos.

Eikö sydämesi kestänyt myöskään sanoa miehelle, että perse ylös sohvasta ja auttamaan päivällisen laitossa?

Ainoa positiivinen puoli asiassa tuntuu olevan se,että ne ovat kuitenkin jatkuvasti ruokavieraita jotka hän kutsuu,eivätkä esim. juopotteluvieraita,tai huumekavereita....

Näistä kolmesta vaihtoehdosta varmaankin  noita ensinmainituista ja niiden tulosta on ehkä  sittenkin  selkeintä ja helpointa päästä asialliseen neuvotteluun puolison kanssa. Voisit aloittaa vaikka kysymällä ,että milloin te vuorostanne olette saamassa kutsun illallisille jonkun vieraanne kotiinne.

Eli siis,  että toimivatko nämä illallisjärjestelyt ns. vastavuoroisuuden periaatteella vai onko talostanne tai asunnostanne nyt tullut vain tunnettu ilmaisruokala.Kaikista 'keittiö& kahvilavelvollisuuksista' ja niiden jaosta puolisoiden kesken (...ja jopa mahdollisen ulkopuolisen, tilapäisen aputyövoimankin saamisesta niihin on tietystikin voitava neuvotella niistäkin)

Miten nuo tähänastiset illalliskutsunne ovat muuten sujuneet,noin yleisesti siis  ja missä merkeissä iltaa on vietetty? Onko ollut hauskaa,siis,vaiko pelkkiä kahvilanpitäjän velvollisuuksia sinulla?

Lähde purkamaan ja parantamaan tilannetta tästä.

Jollakin lailla sosiaalinen luonne miehesi on kyllä,jos hän vieraista  luonanne pitää.

Haluaisitko sinä taas mielummin istua illat kahdenkesken,vai mistä nyt oikein on pohjimmiltaan kysymys, siihen on täysin ulkopuolisena tietenkin vaikeaa mitään niin  ehdottoman tarkkoja neuvoja edes alkaa  hahmottelemaan .

Siispä sanon vain,että keskustelkaa asiasta,mutta hyvässä hengessä ja mieluiten ilman riitaa tietystikin.

Jokseenkin erimieltä. Meinaatko, että naiselle kestitys- ja kodinhoitotaidot tulevat geeneissä? Ainakin minä olen joutunut opettelemaan ruuanlaittoa ja leipomista kotona. Äiti sanoi usein, että meneppäs keittämään kahvit ja laita tarjottavat pöytään, kun meillä oli vieraita.

Miehen vanhemman ovat sitä ikäluokaa, jotka asuvat kyllä omakotitalossa, mutta talo lämpeää öljyllä ja kaikki muut "miesten työt" on hankittu ostopalveluina, jos ei anoppi ole osannut tehdä. Appi istuu sohvalla, juo kaljaa ja katsoo pulmusia. Pöytään käydään kutsusta ja siitä noustaan niin, ettei kukaan edes laita omia astioitaan koneeseen. Mies väki ei todellakaan tiedä missä imuria säilytetään.

Anoppi on aina käynyt palkkatyössä, mutta silti tehnyt kotona kaiken. Mies väki passuuttaa ihan surutta ja anoppi ilmeisesti tykkää palvella. Tuntee itsensä tärkeäksi. Itse olen eri maata. Kotona ei ole mitään miesten töitä, joten odotan miehen osallistuvan kodinhoitoon ja ruuanlaittoon. En myöskään halua passata miestäni, vaikka hän sitä odottaa. Viimeksi tänä aamuna tuli riitaa asiasta. Ensin ei löytänyt kahvia -> ei voinut avata ruokakaapin ovea ja katsoa. Hetken päästä ei löytynyt pressopannun puristinta -> ei voinut avata kuivauskaapin ovea ja katsoa. Mielummin huutaa naamapunaisena keittiössä ja odottaa, että tulen etsimään tavarat hänelle, niiden omilta paikoilta. Niin hänen äitinsä tekisi. Suuttuu ihan pirusti, kun käsken edes yrittää etsiä ensin itse.

Melkeen kymmenen vuotta ollaaan huushollattu yhdessä ja näistä asioista väännetty. Kehitystä on tapahtunut jonkin verran, mutta opitut tavat on tiukassa.

Tämä siis vaustaus viestiin 87.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

64 tarkoittaa sitä, että olisi aika ikävää käytöstä kutsua lapsiperhe kylään lauantaina klo 12 ja vieraiden saapuessa ilmoittaa, että me muuten syötiin lounasta 11.30. Sillä aikaa, kun te vaihdoitte vierailuvaatteita ja ajelitte tänne, pisteltiin lohisoppaa suuhun, ja nyt on kahvia ja pullaa tarjolla. Kellon aika antaa aika vahvasti ymmärtää, että on tarkoitus tarjota lounasta.

Toki klo 18 illalla on vähän epämääräisempi aika, mutta harva normaalia työaikaa tekevä ehtii arki-iltana kotiin, laittaa ruokaa, syö ja ehtii kyläpaikkaan kuudeksi. Ja luonnollisesti itse kutsuessa kerron minkälaisesta juhlasta/illanvietosta on kyse ja erityisesti jos tarjoilun voi odottaa poikkeavan normaalista.

onpa sulla oletukset. Me syödään lounas aina 10.30, enkä todellakaan ymmärtäisi että joku olettaa klo 12 vierailun tarkoittavan lounaan tarjoamista. Pelkkää kahvia meillä silloin olisi tarjota. Ihmisillä ei ole tietoa teidän perheen rutiineista, ei siis kannata luulotella että klo 12 olisi kaikille ilmiselvä lounasaika.

Toivottavasti kerrot tämän ainakin vähän vieraammille vieraille. Kuten aiemmin totesin, meidän tuttavapiirissä ei kahvitella. Kukaan ei koskaan kutsu käymään ja tarjoa vain kahvia. Täältä avlta olen oppinut sellaista harrastetaan yleisesti ainakin siis pkseudun ulkopuolella. Joten kyllä minulle kutsu puolen päivän aikaan tarkoittaa lounaskutsua. Nyt tiedän varmistaa asian etukäteen.

"Tervetuloa käymään meillä kylässä klo 12. Ette saa ruokaa. T. Emäntä".

Tosi kohteliasta :D!