Mies kutsuu jatkuvasti kotiimme ruokavieraita, olen jo väsynyt ! :(

Vierailija kirjoitti:

AP täydentää.

Eli mies kutsuu tuttavapariskuntiamme, sukulaisiaan ja kavereitaan meille puhumatta asiasta ensin minun kanssani. Joskus olen saanut varoitusaikaa vain 2 tuntia - sunnuntaina! Yritä siinä sitten raapia kasaan kaapista ja pakastimesta jotakin tarjottavaa ja jatkaa omaa ruokaamme määrällisesti että riittäisi vieraillekin. Onneksi jotakin on aina, tähän asti, löytynyt.

Useimmiten kuulen asiasta päivää, paria ennen. Mies vaan ilmottaa, että by the way, X ja Y tulee meille sitten huomenna tai ylihuomenna illalla. Ja minä alan stressin vallassa pähkäilemään mitä tarjotaan ja mitä ruokarajoituksia itse kullakin on.

Tykkään kyllä laittaa ruokaa ja olla johonkin pisteeseen asti jonkinlainen kodinhengetär, mutta odottaisin miehenkin ottavan asioista vähän vastuuta! Erityisesti kun on vieraat kutsunutkin! Hän ihan oikeasti, istua töröttää pöydän ääressä kuten kaikki vieraat ja odottaa mun olevan joku tarjoilija myös hänelle.

Kutsuuko mies vieraat nimenomaan syömään vai ihan muuten vaan käymään? Ei sun tarvii ateriaa tehdä ellei siitä erikseen ole sovittu. :) Lähtevät viimeistään sitten kun on nälkä. Tarjottavaksi vaan jotain mitä kaapista löytyy ja jos mitään ei ole, sitten pelkkää kahvia. Näin niissä tapauksissa kun kuulet kutsusta lyhyellä varoitusajalla. Tottahan jotain on mukava tarjota mutta ei sen kokonaien ateria tarvii olla. :) Kahvi ja vaikka joku suklaakonvehtikin on jo ihan jees "yllätysvieraille". Tai jos ruoka-aika alkaa olla käsillä ja kukaan ei tee lähtöä, ehdota että tilaatte pitsat..?

Onko oikeasti ap niin vaikeaa sanoa miehellesi tämä sama mitä täällä kerrot: "Miksi kutsut tänne vieraita ja käyttäydyt kuin olisit itse yksi heistä. Minusta on mukavaa että vieraita käy, mutta en jaksa tehdä tätä kaikkea yksin ja sinun pitää auttaa tarjoilussa yms." Jos tämäkin jälkeen tilanne on sama, niin lopettaisin vieraiden kestitsemisen. Katsoisin vain pokkana koska mies alkaa tekemään jotain, muuten istuvat tyhjässä pöydässä.

Eikö se riitä että mies syö kaikki ruuat, kun nyt teillä on jo miehiä jotka syöttää ruuat kavereilleen myös... Muistakaa että teitä kohdellaan juuri niin huonosti, kuin annatte itseänne kohdella.

Vierailija kirjoitti:

Mä en suostuisi tuohon ollenkaan. Meillä se kumpi kutsuu ruokavieraat tai kumman sukulaisia vieraat ovat, vastaa tarjoiluista. Toki me toisiamme autetaan mutta päävastuu on kutsujalla. 

Että joo empatiat on sun puolella. Sun pitää varman vaan painokkaammin sanoa että et jaksa. :/ Ymmärrän kyllä jos mies ei itse osaa kokata,ruokavastuun siirtäminen yhtäkkiä kokonaan hänelle ei varmaan ole teidän tapauksessa toimiva ratkaisu. Mutta osallistumaan vähintään mies olisi saatava jos nuo päivälliset ovat hänelle kovin tärkeä juttu. Ja kaikein tärkeintä: sun suostumus ensin ennen kuin kutsuu yhtään ketään syömään. 

Mitä jos alat tehdä vaan jotain tosi helppoja ja simppeleitä ruokia jos vastuu edelleen pysyy vain sulla? Ei mitään kolmen ruokalajin ateriaa vaan ihan vaikka uuniperunat ja katkaraputäyte + kaupan valmissekoitus vihersalaattia ja jälkkäriksi kaupan keksejä & kahvi. Ja komennat miehen kerämään ruokailun jälkeen astiat pöydästä, kattamaan kahvikupit ja kaatamaan kahvia vieraille. Ei haittaa vaikka vieraat kuulee. 

AP edelleen.

Jotenkin tuota "komentelua" just vierastan. Ja sitä että vieraat kuulee. En haluaisi leimaantua nalkuttajaksi ja komentelijaksi. Vaikka siihenhän tää on pikkuhiljaa edennyt. Joudun kehottamaan ja käskemään miestä vieraiden aikaan, esim.tuo kahvinkaataminen on hyvä esimerkki. Vaikka ollaan siis sovittu, että nimenomaan mies kaataa kahvia ja tarjoaa lisää (ainoa ns. velvollisuus koko aikana!), ei hän sitä koskaan tee ilman että minä asiasta erikseen hänelle sanon. "Kaadapas Matti kaikille kahvia". "Ottaako joku lisää kahvia, Matti voi kaataa."

Ei siinä auta kuin nostaa kissa pöydälle. Jos tätä on kauan jatkunut ja olet miehesi tuohon totuttanut, voi asian esille otto hiukan herättää tunteita ja kuohuttaa tilannetta, mutta ei auta kun on pakko.

Minäkin olin kodinhengetär-koukussa varsinkin nykyisen suhteemme alussa. Olemme uusioperhe, kummallakin omat aikuiset lapset. Mies jotenkin ajatteli että kun hänen lapsensa ja niiden lapset ja hänen sisaruksensa ja ties mitkä kaverinsa tulevat meille kylään niin olen innoissani ja loihdin niille ruoat. Onneksi suhteemme alkuvaiheessa olin kerta kaikkiaan töissäkin niin kiireinen, että jo tuolloin oli pakko sopia säännöt sen suhteen miten meille kutsutaan yhtään ketään koskaan - eli neuvotellaanko kumppanin kanssa vai ei. Sovittiin, että yhteisen kodin käytöstä sovitaan yhdessä, sisältäen myös ja etenkin vieraiden kutsumiset. Aika pian myös päädyin siihen, että jos mies haluaa syöttää sukuaan ja perhettään (joka merkittävästi suurempi kuin minun) hän vastatkoon tarjoiluista itse. Kun tämä ei ihan alkuun lähtenyt sujumaan, keksin jonkun harrastuksen, kyläpaikan tai työn jonka vuoksi vaan en kas sattumalta ollutkaan juuri silloin paikalla kun miehen vieraat tulivat. 

Maineeni kodinhengettärenä ja tunnelmanluojana ei varmaankaan ole kummoiseksikaan rakentunut miehen suvun ja kavereiden keskuudessa. Toisaalta minulla on rento ja hyvä olo elämässäni eikä asioista tarvitse koskaan tapella kun kumpikin tietää miten asiat ovat.

Vastavuoroisesti en tietenkään itse ikinä oleta että mies haluaa osallistua minun suunnittelemiini asioihin, ja aina myös kysyn häneltä mielipidettä esim. kutsumistani vieraista tms. oman kodin käytöstä. Ajankäyttömme kuuluu ensisijaisesti kummallekin itselleen, eikä mitään oletuksia toisen haluista, toiveista tai touhuista tule olla.

Olemme yhdessä koska haluamme ja kun haluamme, ei siksi että olisi joku pakko. Meillä ei mikään ole pakko.

Et jaksa kaataa kahvia? Huono emäntä. Mies tietenkin maksaa teillä kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en suostuisi tuohon ollenkaan. Meillä se kumpi kutsuu ruokavieraat tai kumman sukulaisia vieraat ovat, vastaa tarjoiluista. Toki me toisiamme autetaan mutta päävastuu on kutsujalla. 

Että joo empatiat on sun puolella. Sun pitää varman vaan painokkaammin sanoa että et jaksa. :/ Ymmärrän kyllä jos mies ei itse osaa kokata,ruokavastuun siirtäminen yhtäkkiä kokonaan hänelle ei varmaan ole teidän tapauksessa toimiva ratkaisu. Mutta osallistumaan vähintään mies olisi saatava jos nuo päivälliset ovat hänelle kovin tärkeä juttu. Ja kaikein tärkeintä: sun suostumus ensin ennen kuin kutsuu yhtään ketään syömään. 

Mitä jos alat tehdä vaan jotain tosi helppoja ja simppeleitä ruokia jos vastuu edelleen pysyy vain sulla? Ei mitään kolmen ruokalajin ateriaa vaan ihan vaikka uuniperunat ja katkaraputäyte + kaupan valmissekoitus vihersalaattia ja jälkkäriksi kaupan keksejä & kahvi. Ja komennat miehen kerämään ruokailun jälkeen astiat pöydästä, kattamaan kahvikupit ja kaatamaan kahvia vieraille. Ei haittaa vaikka vieraat kuulee. 

AP edelleen.

Jotenkin tuota "komentelua" just vierastan. Ja sitä että vieraat kuulee. En haluaisi leimaantua nalkuttajaksi ja komentelijaksi. Vaikka siihenhän tää on pikkuhiljaa edennyt. Joudun kehottamaan ja käskemään miestä vieraiden aikaan, esim.tuo kahvinkaataminen on hyvä esimerkki. Vaikka ollaan siis sovittu, että nimenomaan mies kaataa kahvia ja tarjoaa lisää (ainoa ns. velvollisuus koko aikana!), ei hän sitä koskaan tee ilman että minä asiasta erikseen hänelle sanon. "Kaadapas Matti kaikille kahvia". "Ottaako joku lisää kahvia, Matti voi kaataa."

Voi että, mulle tuo komentaminen ei tuota ongelmaa mutta ymmärrän kyllä jos joku sitä vierastaa. Kyllä mäkin ennen sitä komentamista hyvän hetken odotan ymmärtäiskö mies itse toimia. Niinkuin joku tuossa aiemmin sanoikin, miehet ei vaan tajuu. Ei ne välttämättä laiskuuttaan tms. ole kahvia kaatamatta, eivätpähän vaan samalla tavalla tarkkaile ja huomaa ympärillä tapahtuvia juttuja jne. kuten naiset. Joo, tää on yleistys mutta aika monen kohdalla olen huomannut näin. Miehiä pitää johtaa! Oikeasti! xD

Mene kahvipöydässä istumaan perimmäiseen nurkkaan ettet pääse sieltä kahvipannulle. Mitä jos vieraat sen ekan kupillisen jälkeen hakis itse lisää? Senkin voi ihan sanoa että ottakaan vaan vapaasti lisää (..jos Matti ei ymmärä kaataa. ) Pikkujuttuja tämmöiset yksityiskohdat kokonaisuudessa, mutta olennaista ois saada sulta se "kokonaisvastullisen" stressi pois. Käytännössä tarkoittaa joko vähemmän vierailuja, vaatimattomammat tarjoilut tai mies otamaan homma haltuunsa kun kerran kutsuja haluaa järkätä. Tai vaikka nuo kaikki kolme yhdessä. 

Alat valittaa huonoa oloa aina pari tuntia ennen vieraiden tuloa. Sitten menet toiseen huoneeseen vaikka padilla surffaamaan. Tai sanot, että sinulla oli muuta sovittuna, ja lähdet vaikka kuntosalille. Takaan, että passausongelma poistuu tai ainakin vähenee.

Kumma muuten, jos sinulla EI ole koskaan muuta sovittuna, jos kerran nuo ilmoitukset tulee noin myöhäänkin. Eikö sinulla ole omaa elämää? Ja kyllä pitäisi sopia, ketä ja milloin kotiin kutsutaan. Varsinkin, jos se on jatkuvaa ja vaatii siltä toiselta passausta ja laittamista. Kuulostat aika kynnysmatolta.

Tee niin kuin yhdessä tuttavaperheessä: Vaimo ei tee _yhtään mitään_, jos mies on kutsunut vieraat. Arvostelee vain sohvalla, että on huonot tarjottavat ja vierailla tylsää. Aluksi oli kiusaantunut olo mennä heille kylään, kun oli sellainen olo, että emme olleet tervetulleita. (Olimme siis sen perheen isännän kutsumia vieraita.) Myöhemmin selvisi tuo heidän vastuunko. Vuosien saatossa se mies on oppinut järjestämään juhlia, kun vaimon puolelta ei mitään apuja tullut. 

Sinuna sanoisin seuraavan ilmoituksen jälkeen, että jaa, mitäs olit ajatellut tarjota? Miksi alistut kerta toisensa jälkeen emännäksi, joka hoitaa kaiken viimeisen päälle? Kerrot miehellsi ihan rehellisesti, että et jaksa ja nyt riittää sinun osaltasi. Ei sen kummempaa. Lakkaat palvelemasta, niin kai se vierailuinto ja kutsutkin laantuvat.

Kuulostaa viiskytlukulaiselta touhulta. Kiva, että tykkäät touhuta ja tehdä, joku roti silti! Sanot sille miehelles, ettei näin vaan voi väijyttää ihmistä väsyneenä palvelemaan koko iltaa.

Olisko miehes ylpeä susta ja sun tekemisistäsi ja sillä aina ajattelee, että joo tulkaa koko porukka syömään extemporee? - en tajua, miten tuollaista enää nykyisessä maailmassa edes tapahtuu.

Meillähän se menee niin, että kutsuja kokkaa ja yhdessä häärätään. Ja vähintään 6 tunnin varaus, että kerkee himaan duunista ja tirsat. Kauppoja ja kokkausta yhdessä ja Tervetuloa. Eli ei mitään suureellista, mutta kotona tehtyä sapuskaa. ei kukaan voi odottaakaan suuria. Ei silloin väännetä pulled porkkeja tai vehnätaikinoita. Katotaan mitä nuudeleista ja kasviksista saadaan aikaiseksi.

Älä enää koskaan pyydä mieheltä mitään vaan ILMOITA: Hyvin selväsanaisesti kerrot miehellesi, että sinä et ole enää kokki-kylmäkkö-tarjoilija-keittiöapulainen vaan se on loppu nyt.

Kerro miehellesi, että se on monien vieraidenkin kannalta kiusallista, kun emäntä vain toimii palvelijana. Ei vaan sinä suunnittelen koko aterian seuraavalla kerralla siten, että sinun istumapaikkasi pöydässä on sellaisessa paikassa, että et mitenkään voi sieltä lähteä ryömimään tarjoilijaksi. Jos sinä olet jo valmistanut aterian ja mies on se, joka vieraat on kutsunut, sinä et ole enää palveluskuntaa vaan istut myös pöytään syömään.

Oletko sinä aivan päätoiminen kotirouva, jolla ei ole elämässään mitään muuta tekemistä kuin pitää kotia kunnossa ja palvella miestä ynnä hänen vieraitaan? Entä sinun omat ystäväsi? Voitko ilmoittaa miehelle, että nyt ei käy kun olet sopinut omat jutut?

Jotenkin tämä on niin kuin olisit kirjoittanut "1930-luvun av-palstalle".

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten kuulen asiasta päivää, paria ennen. Mies vaan ilmottaa, että by the way, X ja Y tulee meille sitten huomenna tai ylihuomenna illalla. Ja minä alan stressin vallassa pähkäilemään mitä tarjotaan ja mitä ruokarajoituksia itse kullakin on.

Tykkään kyllä laittaa ruokaa ja olla johonkin pisteeseen asti jonkinlainen kodinhengetär, mutta odottaisin miehenkin ottavan asioista vähän vastuuta! Erityisesti kun on vieraat kutsunutkin! Hän ihan oikeasti, istua töröttää pöydän ääressä kuten kaikki vieraat ja odottaa mun olevan joku tarjoilija myös hänelle.

Ihan oikeasti - ryhdistäydy nyt, nainen!

Siis sinä stressaat eikä mies. Etkö sinä ollenkaan huomaa, missää mennään? Otapa nyt se ihan pikkuinen järkesi käyttöön ja mieti tätä asiaa aivan huolella. Sinä nautit kyllä ruuan valmistuksesta, mutta käsitätkö kuinka kiusallista se on vieraille, kun emäntä häärii stressaantuneena palvelemassa miestään ja vieraitaan.

Ehkä tämä on yleinen tapa jossakin muussa maassa, jossa naimisissa olevat naiset eivät yleenä töissä käy vaan huolehtivat perheestään, ja niissä maissa äidit laittavat lapsilleen ruuan koulupäivinäkin.

Siirrä edes yhden kerran koko vastuu miehelle.  Voihan olla, että miehesi ei oikeasti ymmärrä, kuinka paljon niistä aterioista on huolta ja vaivaa. Kun jonakin sunnuntaina kahden tunnin varoitusajalla ilmoittaa vieraista, älä stressaa ja aloita hääräämistä vaan ilmoita miehellesi, että olet tainnut unohtaa ilmoittaa hänelle, että olet sopinut meneväsi juuri tänä iltana elokuviin/teatteriin/ pitkälle lenkille / ihan mihin vaan ja poistut saman tien.

Ai niin, mutta eihän sinulla ole siellä ketään kavereita, joiden kanssa voisit mihinkään mennä. Mutta ei sen haittaa, menet ihan yksin, kun lippuja myydään kyllä yksitellen.

Mä en ymmärrä, miksi sä elät tommosena kynnysmattona. Miehen ajatusmaailma on jostain 50-luvulta. Tärkeät herrat kahvittelevat ja edustusvaimo kodinhengetär leipoo kakkua ja kestitsee vieraat jauhoinen esiliina päällä.

Mä osaan tarvittaessa olla sen verran veemäinen, että mä varmaan menisin vain makkariin tai olkkarin nurkkaan lukemaan lehteä tai kirjaa. Jos vieraat ihmettelee, sanoisin "Sori olin aatellu lukee tän tänää." Jos mies kysyy, miksen auta, sanoisin, että "Sunhan vieraita ne on. Kyllä sä osaat kahvit keittää, rakas." *kaunis hymy*

Ehkä eri asia, jos vieraat olisi yhteisiä tuttavia. Silloin painuisin juuri lenkille tai kauppaan tms, kuten muut neuvoivat.

Ota nainen elämä haltuusi, äläkä anna miehen pompotella. Sä et ole mikään palvelija. Mua ei haittais alkaa jopa riitelemään asiasta puolison kanssa, jos tilanne siihen menee. Puoliso siitä olisi vastuussa ja riidan aiheuttaja. Toki se on ikävää vieraille.

Toki voisit edes sen verran ottaa tilanteen haltuun, että kahvin loppuessa sanot miehelle "Kaadatko meidän vieraille lisää kahvia?" Siinä vaiheessa miehen on pakko tehdä se.

Esimerkiksi mainitsemaasi kahvikuppitilanteessa minä sanoisin "kupit on tyhjänä , tuotko lisää?" Pitää avata katso suu, jotta näiden miesten kanssa jotakin saa aikaiseksi

Ap, ollaan me muutkin katsottu Elämä pelissä vai onko nimesi Lena Meriläinen?

Vierailija kirjoitti:

[AP edelleen.

Jotenkin tuota "komentelua" just vierastan. Ja sitä että vieraat kuulee. En haluaisi leimaantua nalkuttajaksi ja komentelijaksi. Vaikka siihenhän tää on pikkuhiljaa edennyt. Joudun kehottamaan ja käskemään miestä vieraiden aikaan, esim.tuo kahvinkaataminen on hyvä esimerkki. Vaikka ollaan siis sovittu, että nimenomaan mies kaataa kahvia ja tarjoaa lisää (ainoa ns. velvollisuus koko aikana!), ei hän sitä koskaan tee ilman että minä asiasta erikseen hänelle sanon. "Kaadapas Matti kaikille kahvia". "Ottaako joku lisää kahvia, Matti voi kaataa."

No älä sitten komenna! Pidä suusi kiinni ja istu muina miehinä - ei kun siis naisina pöydässä niin kuin muutkin.

Se on ihan täysin sinun oma valintasi. Vaikka minäkin olen syntynyt viime vuosisadan puolivälissä ja nähnyt niitä maalaisemäntiä, jotka eivät syö kuin salaa eivätkä ensinkään ennen miehiä ( vain maistelevat ...) niin en todella ymmärrä näitä naisia, jotka omista pienistä tuloistaan maksavat kaiken, lähtevät ajoissa töistä ehtiäkseen tehdä kaiken, kun herransa ja mestarinsa sitten vieraineen suvaitsee saapua nauttimaan talon antimista.

Mitä mies sanoo, kun valitat asiasta? Siis onko hänellä jotain sanottavaa puolustuksekseen?

Oletko edustusvaimo?Millä alalla miehesi on? olettehan huolehtineet eläketurvastasi?