Kun nainen pettää.

Äitillä käy vieras mies, kun iskä on töissä. Kyselin äitiltä että mikä setä se on mut äiti sano vain et se on yks kiva setä vain. Kyllä mä tiedän et ne panee. Tekis mieli kertoo iskälle mut jos ne sit eroo ja mihin mä joutuisin.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2009 klo 11:46"]

kohdella naistasi naisena ja kohtele hyvin. Älä pidä itsestään selvänä!
Niin moni mies tekee virheen kun unohtaa naisen NAISENA ja kohtelee kuin ilmaa.....

[/quote]

Lopeta toi paskanjauhanta. Mikään ei oikeuta pettämiseen. Miksi et vaadi samaa naisilta? Kun mies pettää niin syy on naisessa vai?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 15:36"]

ja vielä yhteisen tutun kanssa. Olen yrittänyt jatkaa elämää mieheni kanssa, mutta pakkohan se on myöntää, että mikään ei ole ennallaan.
harvasepäivä minulla on paha mieli, kyseinen asia vaivaa mieltäni.
Mieheltäni en enää viitsi kyseisestä asiasta kyselä tai muistuttaa..uskoisin että hän haluaa unohtaa koko jutun.
En tiedä, palaako tunteeni enää koskaan ennalleen...pahalta tuntuu vieläkin...15vuotta oltiin kuitenkin oltu jo yhdessä, kunnes hän meni ja petti.
Kseinen nainen on tahollaan naimisissa, ei mikään loistav avioliitto...lapsia niin kuin meilläkin.
Kyseisen naisen kanssa olen viettänyt monet lukuisat hauskat hetket, ollaan jaettu ilot ja surut...joten tämänkin takia ottaa todella päähän...hänen miehensä ei tiedä tästä tapauksesta mitään, ja minä se en ole joka sen hänelle kertoo. En missään tapauksessa halua kenellekään tällaista tuskaa sisälleen, mtä minä joudun nyt mieheni takia kantamaan....ja taas kerran mies pääsi kuin koira veräjästä...minä yöt läpeensä mietin..ja hän nukkuu ruususen unta:)

Tekstisi voisi olla minun kirjoittamani paitsi että olen mies ja vaimoni petti (vuosia) ystäväperheen miehen kanssa.

Sietämätön tilanne. Periaatteessa mun pitäisi katkaista välit mutta en voi tehdä sitä. Tuon toisen osapuolen vaimo ei tiedä eikä ymmärtäisi sitä enkä voi paljastaa asioiden oikeaa laitaa.

Miten tästä pitäisi jatkaa? Vaimo on sanojensa mukaan paljastanut miehelle että tiedän heistä (tämä toinen kyseli miksi olen muuttunut ja intti vastausta) mutta silti tämä mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pistää vähän epäilemään vaimon sanoja. Enkä "kehtaa" puhua asiasta tän miehen kanssa.

Voi voi, mitähän tästä tulee...

Miksi et jätä vaimoasi ja kerro sille miehen vaimolle totuutta?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2012 klo 22:16"]

Meillä menee nyt kattilat jakoon. Olemme olleet 10.5v yhdessä joista 3.5 vuotta naimisissa ja olen omilla toimillani ajanut vaimon toisen miehen syliin.
Meillä on ollut hyvin myrskyisä ja traumaattinen suhde.
Vaimon äiti oli rappioalkoholisti, vaimon entinen mies pahoinpiteli häntä ym,,,,
Molemmat toi paljon painolastia edellisistä suhteistaan nykyiseen.
Minä lähinnä tietynlaista miehistä tunteettomuutta ja kommunikointikyvyttömyyttä.
Meillä meni vielä kesällä ihan mukavasti (vaihteeksi) ja sitten kun sain asuntomme remontin valmiiksi ja muutimme uuteen hienoon kotiin kaikki muuttui.
Vaimo valitti minulle usein kuinka emme kohtaa ihmisinä ja kuinka olen kykenemätön osoittamaan suuria tunteita.
Olen aina rakastanut ja vieläkin rakastan vaimoani aivan järkyttävän paljon.Olen sen myös muistanut hänelle sanoa tasaisin väliajoin. Vaimo oli koko syksyn hyvin etäinen, usein poissa kotoa iltaa viettämässä, ei vastannut puheluihin ym.
Olin jossain vaiheessa täysin vakuuttunut, että hänellä on sivusuhde.
Sanoin sen hänelle. Vaimon reaktio oli, että olen täysin tunnevammainen, kun ajattelen moista enkä ole ottanut asiaa heti puheeksi.kielsi tietysti suhteen olemassaolon. Tämä tapahtui joskus lokakuussa.
Marraskuun lopussa kävimme vakavan keskustelun ja vaimo ilmoitti, ettei enään jaksa elää minun kanssani, koska emme kohtaa ihmisinä ja en katso häntä enää samalla tavalla kuin joskus suhteen alussa.
Tosiasia on ettei meillä ollut ollut kunnollista keskusteluyhteyttä vuosikausiin.
Syy miksi minulla oli vaikeata puhua tunteista johtui siitä, että jos sanoin että minua kalvaa jokin, niin siitä syntyi riita.
Jossain vaiheessa ne keskustelut olivatkin sitten pelkkää vaimon monologia, missä istua nökötin tuolilla ja kuuntelin mitä kaikkea olen tehnyt päin persettä ja mihin asioihin vaimo on tyytymätön.
Olimme molemmat välillä onnettomia ja kykenemättömiä keskustelemaan rakentavasti parisuhteesemme liittyvistä ongelmista.
Mietimme molemmat tahoillamme hetken ja totesimme, että on parempi jatkaa matkaa.
Kun sitten aloimme käymään asioita läpi, niin huomasimme, että pystyimme puhumaan ensimmäistä kertaa koko suhteen aikana rakentavasti.... ei tappelua ei riitaa vaan rauhallista analyyttistä keskustelua...huomasimme, että meillä löytyy sittenkin jonkinlainen yhteys.
Päätimme vielä katsoa mihin hommat menee ja onko tässä sitä jotakin.
Seuraava viikko oli kaikesta huolimatta ihana... me harrastimme 3 kertaa seksiä(seksiä oli ollut syys-joulukuun aikana 2kertaa) puhuimme päivittäin asioista ja minusta alkoi tuntua siltä, että ehkä me sittenkin selviydytään uuden löytyneen yhteyden myötä.
Viime perjantaina tulin kotiin. Siivosin kodin viimeisen päälle, laitoin saunan päälle ja kynttilöitä.
Menin hetkeksi tietokoneelle katsomaan urheilutuloksia.
Googlen hakukentässä oli vieraan miehen nimi.
Katsoin huvikseni kuka on kyseessä.
Välittömästi alkoi hälytskellot soida... useita linkkejä oli avattu missä ko miehen nimi oli esillä.... yksi niistä oli erään laivan sivusto.... vaimo oli syskuussa ko laivalla risteilyllä....
Kävin sivuhistorian läpi yhteiseltä ja vaimon koneelta.
Ko miestä oli googletettu kymmeniä kertoja syyskuusta lähtien....
Samoissa yhteksissä oli googletettu mm jälkiehkäisypillerit, sukupuolitautien tarttuminen suusta ym...
Tältäkin palstalata luettu kymmeniä sivusuhteista ja pettämisistä kertovia keskusteluja.
Ei siis tarvinnut olla sherlock holmes arvatakseen, että jotain on tapahtunut.
Laitoin vaimolle viestin löydöksistäni ja hän kielsi asian... sanoi vain tavanneensa tyypin pari kertaa ja suudelleensa häntä pari kertaa.
En luonnollisesti uskonut!
Sitten viime launataina vaimo tunnusti kaiken.
Sanoi syyksi sen, että me ei kohdata ihmisinä ja hän on kokenut olevansa yksin jne.
Olen täysin murtunut! ymmärrän osavastuuni pettämisestä, mutta en pysty antamaan anteeksi!
Elättelin jo vähän toiveita , että homma oltaisiin saatu toimimaan, mutta tämän uuden tiedon esiintulo on täyttänyt minut pohjattomalla surulla ja katkeruudella.... en tiedä mitä pitäisi tehdä... olen itkenyt silmät päästäni viimeisen parin päivän ajan ja vaimo olisikin nyt valmis yrittämään vielä kerran kun on huomannut minulla olevan aitoja tunteita....
en usko pystväni!
Vielä kun vaimo on kertonut yksityiskohtaisesti mitä on tehty missä asennossa jne , ei ne mielikuvat häivy päästäni.
En tiedä loukkaako minua enemmän se , että vaimo oli ihastunut tähän toiseen mieheen vai se , että hän harrasti seksiä.
Meillä on yhtenä painolastina suhteessa se seikka , että minulla on vaikeuksia saada yhdynnässä orgasmia, asia mistä tuli ennen pitkään ongelma niin edellisessä kuin tässäkin suhteessa.
Olen asian tiimoilta käynyt terapiassa ja jonkin verran edistymistä onkin tapahtunut.... nykyään saan noin joka kolmas kerta orgasmin.
Vaimoni on haukkunut minua impotentiksi ja ilmoittanut ettei ole tyytyväinen ongelmani takia seksiimme.
Sen takia oli erityisen loukkaavaa kulla seksistä miehen kanssa , joka tuli normaalisti katsoi koko ajan silmiin ja suuteli hellästi....
Jos en olisi saanut selville vaimoni syrjähyppyä olisin voinut kuvitella, että olisimme saaneet uuden löydetyn keskusteluyhteyden tiimoilta asiat toimimaan, vaikkakin olemme molemmat tehneet ja sanoneet kamalia asioita toisillemme.
Paljon jäi sanomatta, mutta en jaksa laittaa tähän kaikkea....
Pyydän teitä, jotka harkitsette sivusuhteeseen ryhtymistä miettimään vielä kerran mitä olette tekemässä..... joskus aivan yllättäen se yhteys oman kumppanin kanssa saattaakin löytyä

Ymmärrän tuskasi, mutta tarinasi kuulostaa niin tutulta, että pakko kysyä pari kysymystä:

ensinnäkin, oliko tuo "kyvyttömyys keskustella rakentavasti" todella teidän molempien puolelta, vai yrittikö vaimosi kuitenkin edes joskus keskustella rakentavasti? Jos yritti niin oletko miettinyt, miltä hänestä on tuntunut? kuulostaa vaan pahasti siltä, kun itsekin myönnät että toit suhteeseen miehistä puhumattomuutta ja tunteiden näyttämisen vaikeutta (eikä muuten kaikille miehille ole se tunteiden näyttäminen tai niistä puhuminen niin vaikeaa...)? Miten on mahdollista että vaan "nökötit tuolilla" kun vaimo puhui sn vioista, etkö olisi itse voinut tehdä mitään että tilanne olisi ollut toiselainen? Tunnen yhden miehen, joka myös aina valitti että ei pysty puhumaan kun aina menee hänen vikojen ruotimiseksi (tosiasia oli, että ko tyyppi ei suostunut puhumaan hyvällä, pahalla, eikä missään tilanteessa, vaimo kyllä oli yrittänyt välillä joo pahalla, mutta myös sata kertaa hyvällä).

Sitten toi tulemisasia; miten se oli syynä seksielämänne isoihin (vaimoakin haittaaviin) ongelmiin? Ja miksi menit terapiaan? Auttaaksesi itseäsi vai (myös) TEITÄ parina? Ja omasta aloitteestasi vai vaimon? Järjestikö hän kenties koko jutun, etsi terapeutin, taivutteli sinut siihen jne? Ihmeellisen tutulta kuulostaa taas.
Impotentiksi haukkuminen kuulostaa pahalta. Mutta pakko kysyä, oliko vaimosi yrittänyt puhua asiasta hyvällä ja saada sinua tekemään jotain asialle? Vai haukkuiko vain?

Kuulostan varmaan todella julmalta, ja voi tietty olla että olen väärässä, mutta jotenkin tuo vaan kuulostaa niin tutulta. Siskollani oli (tulemisongeomaa lukuunottamatta) juuri tuollainen tilanne, ja niillä myös eron tullessa mies maalasi itsensä marttyyriksi. Myönsi kyllä jotkut vikansa mutta pienenteli niitä "hieman", esim. unohti kokonaan että sisko oli yrittänyt puhua (myös) hyvällä lukemattomat kerrat ja äijä ei suostunut puhumaan MISTÄÄN, totesi aina vaan että ei mulla oo mitään sanottavaa. Ja jälkeen päin unohti myös, että sisko oli ihan uhkailematta sanonut jo vuosia sitten,että tästä tulee ero tai pettämistä jos ei voida tehdä yhdessä asioille jotain ja puhua. Ei voitu, mies ei vaan suostunut ja sit kun vaimo lopulta kahdeksan vuoden jälkeen petti niin sitä sit itkettiin. Toisen onnettomuus ei ollut mikään itkun aihe miehelle. Samaten mies puhui aina siitä miten siskoni oli komenteleva ja kärttyinen, mutta unohti kokonaan, että oli pettänyt vaimon luottamuksen tosi pahasti varmaan tuhat kertaa, ei nähnyt mitään yhteyttä näidn asioiden välillä... (ei siis pettänyt mutta oli pettänyt luottamuksen muissa isoissa asioissa monen monta kertaa)

Sori jos oon empatiakyvytön, mutta kuulostaa vaan ihan hämmentävän tutulta toi sun vuodatus, ihan kynttilöitä olit sytyttänyt ja kaikkea...

Puhuminen vaan pahenta impotenssia. Mitä enemmän siitä puhuu sitä pahemmaksi se tulee. Tuollainen jatkuva asiasta puhuminen ei auta yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 18:08"]

Mietihän vähän, 82, asioitten mittasuhteita! Kannattako perhe ja yhteinen koti ja lastesi tulevaisuus uhrata/ riskeerata vain periaatteesi ja 8,5 v. sitten silloisen uuden tyttöystäväsi suutusipäissään tekemän hairahduksen takia? Tuollainen ei osoita miehisyyttä vaan typeryyttä. Oletko kuullut anteeksiantamisesta, kysyn, vaikken olekaan uskonnollinen? Sellainen osoittaisi sinulta todellista henkistä suuruutta, edellyttäen toki, että vaimosikin haluaisi keskustella kanssasi rehellisesti, ja ettei hän ole ollut tapapettäjä. Kuvauksestasi sai sen käsityksen, ettet jo pidempään aikaan ole rakastanut häntä, ja että suhteenne on ollut varmaan molemmin puolin ongelmallinen, ettekä ole kyenneet keskustelemaan vaikeuksistanne arjen kulissien takana. Älä luovuta turhan helpolla. Vähän tsemiä ensin! Sen olet luvannut jo avioliittovalassasikin.

Ymmärrän hyvin myös halusi ja oikeutesi huoltajuuteen. Mut varo käyttämästä lapsianne kostosi välikappaleena puolisollesi. He ovat riitoihinne kaikkein syyttömimmät.

M 50

[/quote]

Pettämistä ei voi antaa anteeksi. Jos luottamus ei ole täydellistä niin sitä ei ole ollenkaan

En lukenut muiden vastauksia mutta kerron oman tarinani, en tiedä auttaako se mutta ehkä se jotenkin avaa vaimon ajatusmaailmaa. Sosiaalisessa mediassa yksi tuttu mies alkoi laitella viestejä minulle. Aluksi torjuin mutta ajanmittaa lämpenin viesteille. Mies sai minut kertakaikkiaan ihan kuumaksi puheillaan. Suostuin tapaamiseen ja ajattelin että puhun järkeä miehelle, sanoinkin että ei onnistu ja ei kiinnosta. Sitten mies suuteli minua niin kuumasti, kukaan ei ikinä ollut suudellut minua sillä lailla, kädet hivelivät ihanasti lanteitani... Silti sanoin että ei ja nyt loppuu tämä. No eihän se siihen loppunut. Viestiteltiin ja nähtiin. Kuumia suudelmia ja kosketuksia. Olin ihan hulluna halusta. Koko ajan kävin kuumana ja kävin mieheni kimppuun ja halusin seksiä joka päivä. Mies ei sitä pannut pahakseen, päinvastoin. 

Edelleen halusin sitä vierasta miestä. Pelkkä ajatus hänestä sai minut märäksi. Suostuin näkemään häntä aina välillä mutta ikinä ei pystytty menemään suutelua ja hyväilyä pidemmälle. Kumpikin olisi halunnut mutta ei pystynyt. Jos olisi edetty niin olisi tuhottu kaksi perhettä. Tiedän että edelleen hän haluaa minua ja minä häntä. Hän on minun mielessäni koko ajan, varmaan todella pitkään. Ja tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan. Mutta koska mitään ei tapahtunut niin kaduttavaa tai hävettävää ei ole. Jäi ihanan kaunis muisto. Tämä ei ollut todellakaan mikään viikonlopun pikajuttu vaan meidän "suhde" kesti lähes vuoden. Nyt on muutama viikko oltu näkemättä tai viestittelemättä koska paineet alkavat olla liian kovat. Kumpikin tietää sen, vielä jos nähdään niin estoja ei enää ole. Mutta näin on hyvä, kummallakin. 

Vanhat sananlaskut antavat usein hyviä ohjeita. Yksi niistä on: ei järvi soutamalla kulu. Jos vaimosi nai vieraan miehen kanssa, ota se vastaan ensinnäkin ylpeydellä: vaimosi on kiihottava myös muiden kuin sinun itsesi mielestä. Toisekseen voit kenties miettiä, oletko ollut ns. hyvä aviomies: oletko huomioinut vaimoasi riittävästi, koska hän on lähtenyt hakemaan arvostusta toisen miehen sylistä. Ja kolmanneksi:  ainakin itse olen aina kiihottunut aiven helvetisti, kun oma vaimoni on joskus tullut aamuyöstä kotiin, miten sen nyt sanoisikaan, puhkinussittuna... Mietipä näitä. 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 23:28"]

Vanhat sananlaskut antavat usein hyviä ohjeita. Yksi niistä on: ei järvi soutamalla kulu. Jos vaimosi nai vieraan miehen kanssa, ota se vastaan ensinnäkin ylpeydellä: vaimosi on kiihottava myös muiden kuin sinun itsesi mielestä. Toisekseen voit kenties miettiä, oletko ollut ns. hyvä aviomies: oletko huomioinut vaimoasi riittävästi, koska hän on lähtenyt hakemaan arvostusta toisen miehen sylistä. Ja kolmanneksi:  ainakin itse olen aina kiihottunut aiven helvetisti, kun oma vaimoni on joskus tullut aamuyöstä kotiin, miten sen nyt sanoisikaan, puhkinussittuna... Mietipä näitä. 

[/quote]

Mutta antaako nainen kakkosmiehelle, joka sinä mitä ilmeisimmin olet, vain säälipillua. Esittää haluavansa sinua. Mieti sitä. Mies voi rakastaa yhtä ja nussia ketä vain. Naisista en ole yhtä varma.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2012 klo 01:28"]

koska ei saanut tarpeeksi huomiota sinulta ja koki olonsa turhautuneeksi tai itsestäänselvyydeksi. Olisi siis peilin katsomisen paikka tuolta osin. Itse siis kuvittelisin näin, koska olen ollut vastaavassa tilanteessa naisena ja vaikka rakastinkin (ja rakastan) miestäni paljon, huomasin että oli suuri kiusaus pettää ja saada toisilta miehiltä huomiota, kun sitä ei tuntunut saavan omalta. En ole yhtään pettäjätyyppiä enkä siis pettänyt, mutta silti pari liian pitkälle vietyä flirttailua tapahtui muutaman kerran, ja ymmärrän hyvin tällaisissa tilanteissa tapahtuvat pettämiset.

Luulen siis, että vaimosi rakastaa sinua paljon, mutta on vain kokenut olonsa laiminlyödyksi ja tämä oli jonkinlainen herätys sekä sinulle että hänelle. Varmastikaan hän ei ajattele muita miehiä tai lopeta sinun rakastamistasi, kunhan saa sinulta sellaista huomiota, jota nainen mieheltä kaipaa.

[/quote]

Ymmärtäisitkö myös sen, jos mies pettää, kun vaimo vaan hoitaa vauvaa eikä huomioi miestään?

Minä ymmärrän, että jokainen kaipaa huoioita ja että vieraiden huomio tuntuu hyvältä. Sitä en ymmärrä miksi ei saada suuta auki, vaan parannusta tilanteeseen haetaan heti vieraista.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 18:08"]

Mietihän vähän, 82, asioitten mittasuhteita! Kannattako perhe ja yhteinen koti ja lastesi tulevaisuus uhrata/ riskeerata vain periaatteesi ja 8,5 v. sitten silloisen uuden tyttöystäväsi suutusipäissään tekemän hairahduksen takia? Tuollainen ei osoita miehisyyttä vaan typeryyttä. Oletko kuullut anteeksiantamisesta, kysyn, vaikken olekaan uskonnollinen? Sellainen osoittaisi sinulta todellista henkistä suuruutta, edellyttäen toki, että vaimosikin haluaisi keskustella kanssasi rehellisesti, ja ettei hän ole ollut tapapettäjä. Kuvauksestasi sai sen käsityksen, ettet jo pidempään aikaan ole rakastanut häntä, ja että suhteenne on ollut varmaan molemmin puolin ongelmallinen, ettekä ole kyenneet keskustelemaan vaikeuksistanne arjen kulissien takana. Älä luovuta turhan helpolla. Vähän tsemiä ensin! Sen olet luvannut jo avioliittovalassasikin.

Ymmärrän hyvin myös halusi ja oikeutesi huoltajuuteen. Mut varo käyttämästä lapsianne kostosi välikappaleena puolisollesi. He ovat riitoihinne kaikkein syyttömimmät.

M 50

[/quote]

Jo toinen on 8,5 vuotta pitänyt kiinni valheestaan, niin väkisin herää kysymys mistä kaikesta muusta hän on valehdellut. Vaikka en olekaan 82, en usko, että suhteella olisi tulevaisuutta. Aika vaikeaa, jos ei ole minkäänlaista luottamusta. Tai voihan sitä yhdessä asua, mutta miksi jos siitä itse vai kärsii?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:06"]

En lukenut muiden vastauksia mutta kerron oman tarinani, en tiedä auttaako se mutta ehkä se jotenkin avaa vaimon ajatusmaailmaa. Sosiaalisessa mediassa yksi tuttu mies alkoi laitella viestejä minulle. Aluksi torjuin mutta ajanmittaa lämpenin viesteille. Mies sai minut kertakaikkiaan ihan kuumaksi puheillaan. Suostuin tapaamiseen ja ajattelin että puhun järkeä miehelle, sanoinkin että ei onnistu ja ei kiinnosta. Sitten mies suuteli minua niin kuumasti, kukaan ei ikinä ollut suudellut minua sillä lailla, kädet hivelivät ihanasti lanteitani... Silti sanoin että ei ja nyt loppuu tämä. No eihän se siihen loppunut. Viestiteltiin ja nähtiin. Kuumia suudelmia ja kosketuksia. Olin ihan hulluna halusta. Koko ajan kävin kuumana ja kävin mieheni kimppuun ja halusin seksiä joka päivä. Mies ei sitä pannut pahakseen, päinvastoin. 

Edelleen halusin sitä vierasta miestä. Pelkkä ajatus hänestä sai minut märäksi. Suostuin näkemään häntä aina välillä mutta ikinä ei pystytty menemään suutelua ja hyväilyä pidemmälle. Kumpikin olisi halunnut mutta ei pystynyt. Jos olisi edetty niin olisi tuhottu kaksi perhettä. Tiedän että edelleen hän haluaa minua ja minä häntä. Hän on minun mielessäni koko ajan, varmaan todella pitkään. Ja tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan. Mutta koska mitään ei tapahtunut niin kaduttavaa tai hävettävää ei ole. Jäi ihanan kaunis muisto. Tämä ei ollut todellakaan mikään viikonlopun pikajuttu vaan meidän "suhde" kesti lähes vuoden. Nyt on muutama viikko oltu näkemättä tai viestittelemättä koska paineet alkavat olla liian kovat. Kumpikin tietää sen, vielä jos nähdään niin estoja ei enää ole. Mutta näin on hyvä, kummallakin. 

[/quote]

Sinun mielestä vuoden mittainen kiihkeä suhde tunteineen ja hyväilyineen ei ole mitään, koska ei ollut yhdyntää. Herätys!

Itse tunnon saat takaisin, kun tirvaset eukkoa pakariin kuiviltaan, koska sen se on tehnyt sen "yhden" kerran pitsakusiki kanssakin. Vaimosi ei unohda pitsamiehen mahti melaan ikinä, joten kannattaa laittaa erohakemukset vireille, ja asianajaja larvanto hoitamaan eroa. Tämä ns. vaimosi on sun kanssa pelkästään lapsen takia, mutta haaveilee mahti melasta takapuolessaan loppu ikänsä.



Itse tunnon kohotusta saat joltain maksulliselta naiselta, joka huohotttaa sun alla ja kehuu sinua mieheksi jolla on taito käsitellä naisia, ja kehuu mulkkuasi mega aseeksi, vaikka olisi kuinka pieni tynkä.

joku oli kaivanut vuoden vanhan jutun esiin,olisi kiva tietää miten parilla menee nykyään.

Kertoiko vaimo itse pettämisestä vai paljastuiko vahingossa? Jos kertoi itse, tai vaikutti tavallaan myös helpottuneelta paljastuessaan, saattaa hyvinkiin katua. Näyttikö hän sähköpostit sinulle vapaaehtoisesti vai vaaditko?



Jos vaimosi vaikuttaa olevan pahoillaan ja yrittävän suhteenne eteen, uskon että kannattaa jatkaa.



Ainahan seksissä on suhteen alussa erilainen huuma. Eiköhän vaimosikin tajua verrata syrjähyppyänsä teidän kiima-aikojen seksiin, ei siihen tasaantuneeseen ja tylsistyneeseen monta-vuotta-yhdessä-seksiin.Ja tuo puhe seksin upeudesta toisen miehen kanssa ja ettei haluaisi sinua.. Siitä ei kannata välittää liikaa, on voinut olla vain toisen miehen lämmittelyä. Todella loukkaavaa sinua kohtaan, muttei välttämättä edes lähellekään totuutta. Et ole itse ikinä sanonut naiselle että tämä on kaunein ikinä näkemäsi nainen, sanoen sen enemmän naisen mielistelynä kuin ehdottomana totuutena? Vaimosi viestejä toiselle miehelle kannattaa lukea tämä kanta huomioiden.



Kaiken kivun jälkeen tämä voi olla lopulta myös hyväksi. Saatte molemmat herätyksen tilanteeseen. Olette ehkä päästäneet suhteenne hoitamattomaksi. Olisihan voinut käydä myös pahemmin ja olisitte ehtineet menettää rakkauden ja sitoutumisen väliltänne täysin, eikä enää olisi edes tahtoa korjata tilannetta. Molempia on ravisteltu, niin suhtautumisessa itseen, puolisoon kuin suhteeseen.



Viestistäsi on kauan? Miten suhteellenne on käynyt? Toivottavasti löydätte vielä rakkauden ja luottamuksen takaisin.

Iloitse siitä että naisellasi oli kerrankin hauskaa, älä ole itsekäs omaan napaan tuijottaja. Ei ihmisiä voi omistaa.



-J-

onko se omistamisen halua? Minulle on tärkeää, että nainen kunnioittaa minua edes sen verran, että ilmoittaa aikomuksistaan. Onko teillä avoin avioliitto? Meillä sellaisesta ei ole sovittu.

Iloitse siitä että naisellasi oli kerrankin hauskaa, älä ole itsekäs omaan napaan tuijottaja. Ei ihmisiä voi omistaa. -J-

Minä lopettaisin suhteen, jos vaimoni pettäisi minua se olisi kerrasta poikki, meillä on kahden aikuisen tasavertainen liitto ollut jo 26v. Jos saisin tietää syrjähypystä en vois enää ajatellakkaan naivani vaimoa jonka pillussa on vieras mela käynyt saatikka suuseksiä. Yhdenillan jutut on asia erikseen jos ei ole aviossa/avoliitossa sehän on varmaankin ok. Vielä lisäisin että olen liian huonon itsetunnon omaava että voisin itseni tappaa jos saisin syrjähypystä kuulla ja kirjoitan itsestäni enkä kenenkään puolesta siis älkää ottako minusta esimerkkiä.

Minä lopettaisin suhteen, jos vaimoni pettäisi minua se olisi kerrasta poikki, meillä on kahden aikuisen tasavertainen liitto ollut jo 26v. Jos saisin tietää syrjähypystä en vois enää ajatellakkaan naivani vaimoa jonka pillussa on vieras mela käynyt saatikka suuseksiä. Yhdenillan jutut on asia erikseen jos ei ole aviossa/avoliitossa sehän on varmaankin ok. Vielä lisäisin että olen liian huonon itsetunnon omaava että voisin itseni tappaa jos saisin syrjähypystä kuulla ja kirjoitan itsestäni enkä kenenkään puolesta siis älkää ottako minusta esimerkkiä.

...ota asioita liian vakavasti. Jos et aikanaan ole ollut vaimosi ensimmäinen "pano", niin kyllä vieras mela on soutanut hänen pimpissään ennen sinuakin. Harvempi mies/nainen on kuitenkin parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, kenellä on aiemmin ollut käyttämätön pimppi/mela ja on sen itse päässyt korkkaamaan.

Minä taas kääntäisin asian ihan päälaelleen. Eli jos vaimo kerran pettäisi minua humalassa hetken mielijohteesta jonkun ennalta tuntemattoman miehen kanssa, niin en minä siitä avioeroa ottaisi. Mutta jos hänellä olisi suhde jonkun toisen miehen kanssa, niin sitten kyllä.

Enkä ole koskaan ymmärtänyt suomalaisia miehiä siinä mielessä, että jos vaimo/tyttöystävä pettää/jättää, niin vedetään x -viikkoa viinaa putkeen ja/tai sovitellaan hamppuköyttä kaulaan. Kyllä siinä täytyy kasata itsensä ja aloittaa "uusi elämä". Ja tietty laittaa "uutta matoa koukkuun", eli alkaa etsimään uutta elämänkumppania. Voi kuulostaa sydämettömältä, mutta kerranhan täällä vain ollaan ja jokaisella on oikeus olla onnellinen. Jos sitä ei voi olla nykyisen elämänkumppanin kanssa, niin ehkäpä sitten jonkun muun.

M37

Parisuhteestamme ja tiedämme varsin hyvin että kummallakin on ollut partreneita jonkun verran ennen meidän suhdetta. Mitä niistä ne ovat olleet ja menneet mutta nyt kun on yhteinen koti ja lapset en voisi kuvitellakkaan että kumpikaan meistä pettäisi. Ainahan saa fantasioida ja katsella toisia vartaloita jopa pornon katselu on sallittua jos pariskunta katselee yhdessätuumin en näe näissä mitään pahaa. Katsoa saa muttei koskea.

ja vielä yhteisen tutun kanssa. Olen yrittänyt jatkaa elämää mieheni kanssa, mutta pakkohan se on myöntää, että mikään ei ole ennallaan.

harvasepäivä minulla on paha mieli, kyseinen asia vaivaa mieltäni.

Mieheltäni en enää viitsi kyseisestä asiasta kyselä tai muistuttaa..uskoisin että hän haluaa unohtaa koko jutun.

En tiedä, palaako tunteeni enää koskaan ennalleen...pahalta tuntuu vieläkin...15vuotta oltiin kuitenkin oltu jo yhdessä, kunnes hän meni ja petti.

Kseinen nainen on tahollaan naimisissa, ei mikään loistav avioliitto...lapsia niin kuin meilläkin.

Kyseisen naisen kanssa olen viettänyt monet lukuisat hauskat hetket, ollaan jaettu ilot ja surut...joten tämänkin takia ottaa todella päähän...hänen miehensä ei tiedä tästä tapauksesta mitään, ja minä se en ole joka sen hänelle kertoo. En missään tapauksessa halua kenellekään tällaista tuskaa sisälleen, mtä minä joudun nyt mieheni takia kantamaan....ja taas kerran mies pääsi kuin koira veräjästä...minä yöt läpeensä mietin..ja hän nukkuu ruususen unta:)