Kun nainen pettää.

lopeta se jatkuva vatkaaminen pitkin päivää ja pidä kolmen päivän paussi niin ehkäpä se lasti lähtee paremmin liikkeelle kun sitä roinaa on kertynyt tarpeeks  eihän muutenkaan voi tyhjästä enää nyhjästä vai mitä mieltä olet? T 66v ei tyhjä pussinen ukkeli

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 06:16"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2010 klo 11:17"]

onko se omistamisen halua? Minulle on tärkeää, että nainen kunnioittaa minua edes sen verran, että ilmoittaa aikomuksistaan. Onko teillä avoin avioliitto? Meillä sellaisesta ei ole sovittu.

Iloitse siitä että naisellasi oli kerrankin hauskaa, älä ole itsekäs omaan napaan tuijottaja. Ei ihmisiä voi omistaa. -J-

Olen todella pahoillani kommentistani. Neljä vuotta myöhässä, jos tätä enää luet. Joka tapauksessa. Anteeksi.

-J-

Paskaaks tosta nyt enää ap:lle hyötyä on. On tainnu elämä suakin opettaa.

Ei varmasti olekaan. Näin on.

-J-

[quote author="Vierailija" time="30.11.2009 klo 11:46"]

kohdella naistasi naisena ja kohtele hyvin. Älä pidä itsestään selvänä!
Niin moni mies tekee virheen kun unohtaa naisen NAISENA ja kohtelee kuin ilmaa.....

[/quote]

Älä lässytä. Samaa voisi sanoa naisista että ne unohtavat kohdella miehiä MIEHINÄ ja siksi miehet pettävät. 

Löysinpä aloittamani ketjun. Olin tuolloin 32-vuotias. Nyt olen niin melkein 38. Edelleen asia tulee viikoittain mieleen. Tämä on varmaan säälittävää. Mutta elämässäni on paljon muutakin. Toinen lapsikin. Seksielämä ei ole palautunut entiselleen, siitä on "puhtaus" ja aitous kadonnut. Kalu seisoo. Seksi onnistuu. Läheisyys ja intiimiys on poissa. Aika surullista. Vaakakupissa on lasten ehjä koti ja huoleton lapsuus. En koe olevani oikeutettu rikkomaan sitä. Vaimo ei petä enää. En ole enää juurikaan mustasukkainen, vaikken ollut sitä ennenkään, koska oli uskollinen puoliso. Kaipaan rikkomatonta uskollisuutta. Ilo ja yhteenkuuluvuuden tunne on kadonnut väliltämme. Vaimon huonot puolet saavat ehkä turhankin ison merkityksen. On vaikea hyväksyä kumppanin puutteet. Sen sijaan odotukset on ehkä epärealistisen korkealla. En jumaloi vaimoa en todellakaan. En hae hänelle kuuta taivaalta. En tehnyt sitä ennenkään, mutta nyt se on täyttä utopiaa.

En saa henkistä yhteyttä puolisooni. Enkä  tiedä haluanko, mutta meillä ei sitä ole. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu seksi, jos ei ole henkistä yhteyttä. Se on runkkaus, josta tulee morkkis. Että antoi halulle vallan ilman merkitystä. Ei mukava tunne.

Ei tämä ole kuitenkaan kidutusta. Tämä on henkistä turhautumista. En kestä katsella pariskuntia, joilla on hauskaa keskenään. Jotka viihtyvät ja nauravat keskenään. Onko kellään neuvoa minulle? Auttakaa minua!

21:lle.   Et ole anteeksi antavaa sorttia, eikä tarvitsekaan olla.  Mielestäni olet samanlainen ihminen kuin minä (olen mies) ja sanoisin, että se liitto oli siinä.  Rikki mikä rikki.  Riuhtaise itsesi siitä irti, ja etsi elämääsi parempi mies. On niitä.

> En kestä katsella pariskuntia, joilla on hauskaa keskenään.
> Jotka viihtyvät ja nauravat keskenään. Onko kellään neuvoa minulle?
> Auttakaa minua!

Eiköhän se vastaus ole, että eroa.  Liittonne on entinen.  On ollut sitä jo pitkään.  Ei Sinulla ole kuin tämä yksi elämä, älä enää haaskaa sitä väärän ihmisen kanssa.  Se meni nyt sitten näin.  Ja ei kun eteenpäin sitten vaan.

Voi perhana kun oletkin viivytellyt selvän asian kanssa, ja tehnyt vielä sen toisen lapsenkin.  Nyt ryhtiä.

Aloittajalle. Teillä on kadonnut kaikki se, mikä tekee avioliitosta avioliiton. Ainakin minun mielestäni. Miksi toinen lapsi? Ei kai se vain ollut epätoivoinen yritys paikata liittoa? Oletteko kokeilleet terapiaa? Pettämisen jälkeen on tasan kaksi realistista pitkän tähtäimen vaihtoehtoa. Joko antaa toiselle anteeksi, ihan aidosti ja koko sydämestään. Tai sitten erota. Sinä et ole tehnyt kumpaakaan vaan olet kuin juuttunut limboon. Mitä niin pahaa olet itse elämässäsi tehnyt, että olet ollut valmis rikkomaan itsesi, ehkä jopa rankaisemaan itseäsi, jäämällä tuon naisen kanssa yhteen? Itse näen asian niin, että ihmiset, jotka eivät ole valmiita isoihin muutoksiin ja päätöksiin omaa onnellisuutta tavoitellakseen, kantavat jotain painolastia itsekin menneisyydestä. Koita ajatella asiaa laatikon ulkopuolelta ja löydät varmaan viestistäni jotain logiikkaa. Koska loppupeleissä, kyse on SUN elämästä. Elämän haavottuvaisuuden jo nuorena tajunneena voin vakuuttaa sulle, että ne päivät loppuu aina kesken. Miltähän sun uhraus loppupeleissä tuntuu lapsistasi, jos he joskus sen ymmärtävät? Vierität heille valtavan syyllisyyden taakan siitä, että heidän takiaan uhrasit oman onnesi. Pitkällä tähtäimellä, se vasta itsekästä onkin. Entäpä millaisen kuvan avioliitosta ja parisuhteesta haluat lapsillesi antaa? Olette ainoa malli siihen, toivotko lapsillesi samanlaista liittoa tulevaisuudessa? Eiväthän he voi ymmärtää paremmasta, jos ei sitä ole heille mallinnettu. Koitahan pohtia tilannettasi vielä uudestaan.

N32v

> En kestä katsella pariskuntia, joilla on hauskaa keskenään.
> Jotka viihtyvät ja nauravat keskenään. Onko kellään neuvoa minulle?
> Auttakaa minua!

Ensinnäkin kaikilla pariskunnilla on ongelmia. Jos näet pariskuntia jotka ovat seurustelleet vasta vähän aikaa niin heillä ei niitä ongelmia ole mutta kaikkiin parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin tulee "ongelmia" ja ne voivat silti olla tyydyttäviä ja onnellisia.

Kysymys kuuluu haluatko antaa oikeasti, rehellisesti anteeksi ja jatkaa eteen päin. Itse uskon siihen että lapset kärsivät jos vanhemmat eivät ole aidoisti onnellisia. Eli perheen rikkominen ei ole aina pahasta. Toki välillä syytän itseäni siitä että rikoin oman perheeni ja lapsen "onnellisen lapsuuden" mutta kun katselen tuota lastani ja juttelen ex-mieheni kanssa niin uskon, että tässä kävi ihan hyvin.

Ollaan ex-miehen kanssa hyvissä väleissä, ollaan ystäviä. Ystävät eivät käyttäydy toista kohtaan loukkaavasti ja jos joskus mokataan niin ne pystytään selvittämään ja jatkamaan eteen päin. Parisuhteessa se ei välttämättä onnistu... parisuhteessa on ihmeellisessä kuplassa. Sun pitää elää itseäsi varten vaikka se satuttaisi ketä. Jokainen ymmärtää sen jossain vaiheessa... nyt on kyse koska sinä ymmärrät sen.

Kaikissa ihmissuhteissa joutuu pettymään. Kaikissa ihmissuhteissa toinen tekee jotain mitä toinen ei hyväksy. Mun lapsi tulee joskus pettymään ja vihaamaan mua mun jonkun päätöksen takia ihan varmasti. Ja se mun päätös on voinut olla vain hyväksi sille lapselle.

Toivottavasti saat kiinni siitä mitä yritän sanoa!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2012 klo 01:28"]

koska ei saanut tarpeeksi huomiota sinulta ja koki olonsa turhautuneeksi tai itsestäänselvyydeksi. Olisi siis peilin katsomisen paikka tuolta osin. Itse siis kuvittelisin näin, koska olen ollut vastaavassa tilanteessa naisena ja vaikka rakastinkin (ja rakastan) miestäni paljon, huomasin että oli suuri kiusaus pettää ja saada toisilta miehiltä huomiota, kun sitä ei tuntunut saavan omalta. En ole yhtään pettäjätyyppiä enkä siis pettänyt, mutta silti pari liian pitkälle vietyä flirttailua tapahtui muutaman kerran, ja ymmärrän hyvin tällaisissa tilanteissa tapahtuvat pettämiset.

Luulen siis, että vaimosi rakastaa sinua paljon, mutta on vain kokenut olonsa laiminlyödyksi ja tämä oli jonkinlainen herätys sekä sinulle että hänelle. Varmastikaan hän ei ajattele muita miehiä tai lopeta sinun rakastamistasi, kunhan saa sinulta sellaista huomiota, jota nainen mieheltä kaipaa.

[/quote]

Naiset aina vetoavat tähän. Mutta kuinkahan paljon he itse mahtavat osoittaa sitä erityistä huomiotaan miehillensä? Ainakin omassa kaveripiirissä on useitakin miehiä, jotka ovat kyllästyneet siihen vaimoiltaan saamaansa palautteeseen, että huomiota on annettu liikaakin (=kärtät vain pillua tai olet takiainen) tai liian vähän (=pidät minua itsestään selvyytenä).

Se, että he olisivat saaneet positiivista huomiota vaimoiltaan (muulloin kuin jouluna ja synttäreillä) on harvinaista. Mutta sehän selittyykin kätevästi arjen kiireillä ja työmurheilla. Miehillähän nämä eivät ole hyväksyttäviä selityksiä naisen laiminlyöntiin, mutta se taitaakin olla eri asia.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2012 klo 10:34"]

koska ei saanut tarpeeksi huomiota sinulta ja koki olonsa turhautuneeksi tai itsestäänselvyydeksi.

Varmastikaan hän ei ajattele muita miehiä tai lopeta sinun rakastamistasi, kunhan saa sinulta sellaista huomiota, jota nainen mieheltä kaipaa.

Jos mies korjaa oman asenteensa, aikuistuu ja alkaa oikeasti pitää vaimoaan naisena, onko todennäköistä, että nainen voi sivuuttaa ihastuksensa ja sen, että on saanut huomioita ja ihailua muilta miehiltä?

Entä uskooko nainen sen, että miehen kiinnostus on aitoa, eikä vain paniikkireaktio mahdolista jätetyksitulemista vastaan?

Ja pystyykö mies antamaan anteeksi naiselle, joka on pettänyt luottamuksen? Pystyykö mies luottamaan jatkossa siihen, että nainen yrittää ratkaista mahdolliset ongelmat yhdessä eikä pakenemalla taas vieraisiin?

Tuttavapiirissä on kolme tapausta, joissa lapsen hankkimista mietittiin vuosia. Naiset rupesivat pettämään. Kahdella oli suhde ja yksi kävi vieraissa aina kun oli tilaisuus. Tunnustamisen tai kiinnijäämisen jälkeen kaikki pariskunnat pohtivat eroamista. Kuitenkin kaikki pysyivät yhdessä ja noin vuoden kuluttua kiinnijäämisestä kaikki saivat lapsen. Kaikki ovat edelleen yhdessä ja tapahtumista on vuosia. Muuttuuko oma vaimo arvokkaammaksi ja halutummaksi jos joku muu haluaa sitä? Minun mielestäni ainakin. Hienointa on että pariskunnati eivät luovuttaneet.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2009 klo 11:46"]

kohdella naistasi naisena ja kohtele hyvin. Älä pidä itsestään selvänä!
Niin moni mies tekee virheen kun unohtaa naisen NAISENA ja kohtelee kuin ilmaa.....

[/quote]

Eikö naiset sitten kohtele meitä miehiä kun ilmaa, että jotain rotia kirjotukseesi.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2009 klo 13:15"]

...Oli ollut haltioissaan seksistä toisen miehen kanssa. Miten tästä eteenpäin?

Se, että vaimosi on sinulle kertonut tällaista merkitsee kyllä että teidän suhde on ohi. Paluuta ei tuon jälkeen enää ole.

JSSAP

Meillä on selvät sävelet liittomme suhteen. Jos jompikumpi pettää se on kerrasta poikki, nyt varsinkin kun lapset ei asu kotona. Olen ollut sellaisessa perheessä käymässä työni puolesta, jossa näin ja kuulin lapsen sanovan onks tää mun vika kun isi lähti. Voitte varmaan kuvitella että se raastoi sydäntäni. Ajatelkaa hyvät hyssykät edes lapsianne ennenkuin teette jotain hölmöäM50+.

Siinä aikuisen puhetta. Ei nuo nykyajan pariskunnat ajattele kuin itseään näkeehän sen jo näistä kirjoituksista! Lukaan ei ajattele lapsia. Minkä ihmeen takia mennään naimisiin kun yli puolet avioliitoista päätyy eroon?? Ja se jatkuu näiltä sukupolvilta seuraaville koska he eivät näe mitään ihmeellistä siinä että erotaan ja erotaan.

Älä luota !!!!!

Itse annoin anteeksi pettämisen ja monet flirtit sun muut, lopulta löysi toisen eikä sillä oo nytkään hyvä olla. Pettämiselle ei löydy eikä saa olla selityksiä ne ei ole puolustettavissa. Nyt oon löytäny uskollisen ja luotettavan naisen ja olen onnellinen et kaikki petos on takse jäänyttä. Ole rohkea ja luota itseesi. jortsu

petti. Elämäni suurin virhe, jota en voi koskaan antaa itselleni anteeksi. Menetin kaiken pettämisen myötä. Syitä tietysti voisi luetella pahalle teolleni, mutta pettäminen ei ollut oikea tapa ratkaista niitä. Tulen olemaan hautaan asti ö-luokan ihminen ja mikä pahinta, omasta syystäni.

SO WHAT.?   eI KAIT SE MAAILMANLOPPU OLE.? hÄNEN VARTALO JA TARPEET ON SILTI OLEMASSA VAIKKA PAPPI ON SANONUT AAMEN. ! oNKO ERILAISTA NYT RAKASTELU KUIN ENNEN, VAI PAREMPAA.?

Tais olla mun ex-miehen avaus tää. 
Alunperinkin sitä petin kun vuosien uskollisuudesta huolimatta se epäili jokaista askeltani, vahti kaikkea missä olin ja mitä tein. Kauppakäyntejäni se vahti kellosta aikaa ottamalla jos ei tullut mukaan. 

Missään en enää saanut vapaasti hengittää, jos lähdin kaverin luona käymään lasten kanssa, mies saattoi soittaa monta kertaa tarkistaakseen missä olen. Lisäksi se soitteli kaverilleni ja kysyi olenko paikalla.

Mitään sellaista en ollut tehnyt että olisin tuon ansainnut. 

Tuohon päälle kun laitetaan jatkuva piikominen kotona, mieshän ei persettään sohvasta nostanut ja ne seksikerrat jotka olivat vain satunnaisesti tyydyttäviä minulle, sekä se ettei miestä kiinnostanut mikään muu kuin työnsä josta ei paljon keskusteltavaa ollut, niin oliko ihme että alkoi kiinnostamaan vieras mies. Ei ollut ei.

Oli ihanaa tutustua mieheen joka puhui jostain muustakin kuin työstökoneen toiminnasta tai mitä työkaveri oli sanonut ja joka oli kiinnostunut minun päivästäni, osaamisestani ja luonteestani. Sai minut nauramaan ja unohtamaan kotona odottavan mörököllin sohvalla.

Seksi sen miehen kanssa oli mahtavaa! Hellää, intohimoista ja täynnä tunnetta, vieläkin näitten vuosien jälkeen muistan mille se tuntui kun mies työntyi ensimmäisen kerran minuun. Sellaista en ollut kokenut aviomieheni kanssa ikinä, tunsin olevani Nainen. Nainen jota halutaan ja Nainen joka on kiinnostava.

Sen miehen ansiosta jaksoin katsella vielä vähän päälle vuoden verran sitä sohvalla odottavaa tuppisuuta joka ei persettään penkistä nostanut kun kerta "vaimokin on olemassa". Kaikki ne tyhjät lupaukset joita hän oli vuosien mittaan antanut ja jättänyt pitämättä, kaikki ne pettymykset joita se lökäpöksy oli aiheuttanut ja se älytön mustasukkaisuus ENNEN kuin oli siihen edes syytä, ne oli vielä vähäksi aikaa pois pyyhkäistyjä tuon toisen miehen ansiosta. Sen ansiosta jaksoin vielä perhe-elämän yrittämistä. 

Ennen kuin kukaan alkaa nillittämään mistään keskustelusta ja ongelmien ratkomisista, niin sitä kyllä yritettiin paljon ennen kuin löysin toisen miehen. Riitelimme, keskustelimme, kävimme avioliittoterapiassa, kokeilimme kaikkea. Mutta eihän siitä mitään tule jos koko ajan toinen luistaa lupauksistaan ja vahtii ja vaanii mitä puoliso tekee.

Että semmoinen inhottavan miehen ilkeä petturiakka täällä.

kkuMinäkin petin nykyistä avomiestäni. En pettänyt niin että olisin sänkyyn asti kunnolla päätynyt,  mutta annoin toisen miehen tehdä mulle juttuja.. Sain onneksi anteeksi eikä asiasta olla puhuttu sen jälkeen,  mutta oloni on edelleen niin kamala että itken usein ja mulla on itsetuhoisia ajatuksia. En ymmärrä miksi mulla on vieläkin näin kamala olo vaikka itse tunnustin asian miehelleni.. Ajattelen etten ansaitse olla onnellinen ja välillä jopa toivon, että mieheni tekisi saman mulle - ehkä tilien tasaaminen auttaisi mun oloa?

Tän jutun jälkeen meidän suhde on kyllä niiin paljon parempi kuin ennen ja tuntuu että kaikki on täydellistä, mutta en vaan voi antaa itselleni anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 10:58"]

Nykyinen vaimoni, silloinen tyttöystäväni pani suutuspäissään ystäväni kanssa ja kiisti kaiken. Tiesin että jotakuta hän on pannut mutten ollut varma ketä(epäilin kyllä ystäväänikin). Nyt 8,5vuoden yhdessäolon jälkeen sain kuulla ystäväni kavereilta että juuri ystäväni on pannut silloista tyttöystävääni ja nykyistä vaimoani. Otan eron, laitan talon myyntiin ja haen yksinhuoltajuutta lapsillemme. Olimme seurustelleet vain 2kuukautta kun kyseinen tapaus sattui (en tiedä tosin onko hän paneskellut useammankin kerran tuon jälkeen, luultavasti on) ja nykyinen vaimoni silloinen tyttöystäväni kiisti kaiken. Tuolloin sanoin hänelle että kun se päivä koittaa että saan varmuuden että olet pettänyt minua eroan sinusta välittömästi, riippumatta siitä onko meillä talo ja lapset ja kaikki muu asia kunnossa, jos et nyt tunnusta niin näin tulee käymään. Hän ei tunnustanut, päinvastoin selitti ystävilleen ja työkavereilleen kuinka mustasukkainen minä olen kun moista epäilen. Nyt siis suhde on loppu ja vaimoni saa vapaasti panna ja mennä minne haluaa. Yhteishuoltajuutta en lasten kannalta halua, olkoot hän sitten vkonloppu äiti jos niin haluaa. Tosin tyttäreni sanoikin minulle että voisimmeko me iskä sitten etsiä uusi äiti meille, kun kerroin että äiti ja iskä eroavat koska äiti haluaa olla muiden isien kanssa ja ilmaisi halunsa asua minun kanssani. Tuota kuvottavaa huoraa en puolestaan halua ikinä enään nähdä enkä olla hänen kanssaan missään kontaktissa vastaisuudessa.

[/quote]

Oikein. Tämä on oikeaa Miehen puhetta. Ihmeen paljon kaikenlaisia aisankannattajavätyksiä tässä ketjussa pillittämässä.