Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tuhoaa minut. Kokemuksia kaipailen.
10.02.2016 |
Tiedän. Tämä ei ole mikään asiantuntijafoorumi ja varmaan minun pitäisi tehdä itse asialle pian jotain, mutta olen jotenkin niin rikki, että se halvaannuttaa minut paikalleen. Olin ennen hirveän vahva ihminen ja nyt tunne mitä olen alkanut tuntea lähes kokoajan on hermostuneisuus ja pelko.
Haluaisin tietää onko kellään kokemusta tällaisesta suhteessa ja käsitystä mistä se voisi johtua. Olen ihminen joka hakee syitä asioille, mietin pitkään ja haluaisin kai kuulla millaista muilla on ollut jotta saisin tähän palapeliin jotain selvyyttä. Olen alkanut epäillä, että tässä on taustalla jotain tavanomaista ilkeyttä enemmän, ehkä jokin persoonallisuushäiriö tai en tiedä. Kuullostaako tämä siltä?
Olen parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa. Olen koko ajan hermostunut ja tunnen pelkoa, että teen jotakin mikä kääntyy minua vastaan. Peitän paljon tunteitani, että toinen ei tekisi mitään tällaista, mutta tästä seuraa ainoastaan omalla kohdallani tasaisin väliajoin täysin musertavaa hajoamista.
Puolisoni piirteitä on esimerkiksi mustasukkaisuus jolla hän onkin onnistunut rajoittamaan minua. Lopulta olenkin omaksunut rajoittamisen jo ihan itse, teen sitä välttääkseni syytökset, mutta saan niitä kuitenkin. Yleensä kysyy "onko sulla joku toinen" tai "kenes luo nyt menet" silloin, kun erehdyn osoittamaan pahan oloni. Minähän en tosiaankaan oikein missään käy ja lähes kaikki ystävyyssuhteet olen pistänyt aiempaan nähden lähes jäähylle, mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole.
Puolisoni vetää minulta muutenkin "maton jalkojen alta" todella taitavasti. Hän saattaa pyytää minua kertomaan miltä minusta tuntuu (koska varmaan huomaa, että peittelen tunteitani) ja mitä ajattelen. Hän haluaa, että teen näin "ennenkuin räjähtää" (se tasainen hajoamiseni tässä suhteessa). Jos kuitenkin näin teen, esimerkiksi kirjoitan kirjeen, niin puolisoni saattaa sanoa: "en mä sun raapustuksia halua lukea" eli olen kirjeeseen upottanut syviä ajatuksiani ja hän mitätöi sen noin. Toinen mitä hän usein samassa tilanteessa on, jos puhuen kerron, että sanoo suunnilleen näin: "olet itsestäsi liikoja luuleva akateeminen" tai "mikä ihmistuntija sä muka kuvittelet olevasi, et sä ole". Olen opiskellut ihmistieteitä ja siksi kai haluaa mitätöidä juuri sitä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Hän haluaa muutenkin tehdä kaiken minkä koen tärkeäksi turhaksi. Minulla on harrastus johon olen palailemassa (tämänkin lopetin, koska oli niin mustasukkainen) ja tätä harrastusta ei voi harrastaa yksin. Se vaatii useita ihmisiä. Tämä harrastus on ollut minulle ihan älyttömän tärkeä ja tekee minulle todella hyvää. En saa mistään samaa tunnetta, se on suorastaan aivolääkettä minulle. Puolisoni iskee tähänkin "ai, tarvitko nyt opettajan itsellesi sitten". Tiedän jo kokemuksesta tällä tarkoittavan, että ei pidä jos minua opettaisi vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja ennen pitkään jos näin olisi, saisin kuulla asiasta. Eli saa minut nykyisin jo näin pienestä stressaamaan ja pelkäämään tuota (turhaa) reaktiota, jonka vielä aikoo sopivan tilaisuuden tullen käyttää.
Hän tuntuu manipuloivan minua muutenkin suoraan ja epäsuoraan. Hän syyllistää minua ja käyttäytyy ristiriitaisesti (esim. "kerro tunteistasi" ja jos niin teen niin mitätöi ja litistää ne täysin, samalla myös minut ja sen mitä edustan). Hän löytää minusta kaikki herkät pisteeni, esim. menneet parisuhteeni ja niissä tapahtuneet (minusta riippumattomat) karikot hän pistää syykseni "eipä ihme, että sun suhteet on meneet pieleen" jne.
Hän myös uhkailee minua. Jos kerron ajatuksistani ja tunteistani hän saattaa sanoa, että "pitäisikö soittaa x tai x ja kertoa mitä sä sanot / ajattelet", nämä x ja x ovat hänen sukulaisiaan ja siten minunkin tuttujaaan, läheisestikin. Eli haluaa vaientaa minut uhkailemalla mustamaalaamisellani.
En tiedä mitä tehdä. Olen ihan rikki ja täysin yksin. Nämä on tällaisia pieniä yksittäisiä juttuja, en edes viitsi kertoa mitä kaikkea mustasukkaisuuden nimissä on tapahtunut, mutta uskon, että osaatte lukea jo rivin välistä mitä se tällaisen henkilön kohdalla voisi olla.
Kertokaa jos teillä on kokemusta tällaisesta ihmistyypistä tai osaatte yhdistää tämän toiminnan johonkin, esim. persoonallisuushäiriöön, traumaan mihin vain. Itsetuntoni on mennyttä, mietin nyt jo hyvin itsetuhoisiakin juttuja. Senkin puolisoni varmaan arvaa, koska sanoo minulle "sulla on kuule asiat paljon paremmin, kuin luuletkaan". Onko?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon täällä heitettyyn narsismiin, niin mielestäni ei ihan päde. On kyllä hyvinkin kateellinen ja ylimielinenkin, sekä empatiakyvytön. Käyttää myös muita hyväkseen joskus mielestäni aika häikäilemättömästi, mutta ei kaavamaisesti.
Minusta hänellä kuitenkin on pikemminkin huono, kuin hyvä käsitys itsestään. Ap
onhan toi kaavamaista, se toistuu, ja narsisteillahan on huono itsetunto oikeasti. vain lähimmät ihmiset näkee sen, eli sinä. lähde pois jooko. oli mitä vaan niin huono suhde tuo, eikä hän muutu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa lukea yhtään viestiä tästä, en edes ap:n. Luin vain otsikon ja yksinkertainen ohjeeni on ERO.
Kukaan aikuinen ihminen ei voi eikä saa olla niin vässykkä, että joku toinen vaan tuhoaa sinut. Olet todella itse sairas, jos annat toisen ihmisen tuhota sinut millään tavalla. Jollet osaa erota, niin hanki apua, edunvalvoja itsellesi tai hakeudu psykiatriselle sisälle ja tule ulos vasta kun pystyt itse vastaamaan omasta itsestäsi.
Ihan järkyttävää näin vapaassa maassa kuin meillä, että on kasvava lauma ihmisiä, joiden puoliso/lapsi/anoppi tuhoaa heidän elämänsä. Joka kulmalla kuulee, että mun ex oli varmaan narsisti, mun mies on narsisti mun anoppi on narsisti jne.... mikä helvetin pakko on sit roikkua siinä, jos pahalta tuntuu? Pois vaan ja oma elämä kehiin ja jollei päästä pois, niin soitto poliisille tai 112, jo rupee tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
en jaksa lukea yhtään viestiä tästä, en edes ap:n. Luin vain otsikon ja yksinkertainen ohjeeni on ERO.
Kukaan aikuinen ihminen ei voi eikä saa olla niin vässykkä, että joku toinen vaan tuhoaa sinut. Olet todella itse sairas, jos annat toisen ihmisen tuhota sinut millään tavalla. Jollet osaa erota, niin hanki apua, edunvalvoja itsellesi tai hakeudu psykiatriselle sisälle ja tule ulos vasta kun pystyt itse vastaamaan omasta itsestäsi.
Ihan järkyttävää näin vapaassa maassa kuin meillä, että on kasvava lauma ihmisiä, joiden puoliso/lapsi/anoppi tuhoaa heidän elämänsä. Joka kulmalla kuulee, että mun ex oli varmaan narsisti, mun mies on narsisti mun anoppi on narsisti jne.... mikä helvetin pakko on sit roikkua siinä, jos pahalta tuntuu? Pois vaan ja oma elämä kehiin ja jollei päästä pois, niin soitto poliisille tai 112, jo rupee tapahtumaan.
Asiat eivät ole noin yksinkertaisia, vaikka ratkaisu onkin eli ottaa ero rääkkääjästään.
Oikeat narsistit ja psykopaatit ovat niin ovelia veikkoja ja saijoja, että sellaisen kynsiin joutuessaan on todella ihmeissään ja hämillään. Viimeinen teko on kanssaihmisten syyllistämiset kuten vässykäksi ja sairaaksiksi uhrin nimitteleminen.
Tuollaisissa luonteissa on hyviäkin puolia, mutta itsensä kadottaminen jatkuvalla mitätöimisellä koituu ajan kanssa itsellesi tuhoisaksi, vaikka aatteley että otat huumorilla tmv.Olen ollut 20 v naimisissa narsistin kanssa ja jäljellä on varjo itsestäni
Hei pakko vastata taas. Olen soittanut miehelleni poliisit kun humalassa kiristi ja uhkaili. Poliisit käskivät poistumaan, mutta tulihan se kohta takaisin. Poliisit eivät siis kyllä vie ketään pois ellei ole jotain tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en löydä sitä viimeistä voimaa jotta pystyisin repimään itseni irti tästä elämästä. Voiko rakastaa ihmistä joka on minulle suurimman osan ajasta paha? Meillä on ollut myös hyviä hetkiä. Olen kasvanut tämän miehen kanssa yhdessä enkä tiedä kuka olen ilman häntä. Pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en löydä sitä viimeistä voimaa jotta pystyisin repimään itseni irti tästä elämästä. Voiko rakastaa ihmistä joka on minulle suurimman osan ajasta paha? Meillä on ollut myös hyviä hetkiä. Olen kasvanut tämän miehen kanssa yhdessä enkä tiedä kuka olen ilman häntä. Pelottaa.
Ei voi rakastaa. Rakkaus antaa. Tuo hullu ottaa, imee sinusta kaiken ja tuhoaa. Lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en löydä sitä viimeistä voimaa jotta pystyisin repimään itseni irti tästä elämästä. Voiko rakastaa ihmistä joka on minulle suurimman osan ajasta paha? Meillä on ollut myös hyviä hetkiä. Olen kasvanut tämän miehen kanssa yhdessä enkä tiedä kuka olen ilman häntä. Pelottaa.
Hyvät hetket meni jo. Ei ne tuu takaisin. Nyt on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko ap.tä. Olet muka lukenut ihmistieteitä (niitä opiskellut ei yleensä edes käytä tuota sanaa), eikä silti syty lamppu? Vieläkin kyselet (kts. viimeisin viesti).
Jos tilanteesi on todellinen, niin pahoittelen ja toivotan voimia.
Ihmistiede on munkin mielestäni hassu sana. Mutta siihenhän kaikki perustuu, että fiksullakin ihmisellä todellisuudentaju hämärtyy ja alkaa pitää sairasta olotilaa normaalina. Eihän ketään voisi muuten alistaa jos ei niin kävisi. Sitä paitsi esim. sosiaalialalla melko monet ovat itse ihan sekaisin, mutta pelastavat mielenrauhansa alkamalla hoitaa muiden ongelmia. Ihan perusjuttu.
Meidän laitoksella tuota kyllä on käytetty,mutta en tosin opiskele esim.kognitiotiedettä enkä sosiaalialaa.Ymmärrätte varmaan jos en halua yhtään tarkentaa.Varmaan hiukan vanha termi ja liittyy tosiaan oman alan sanastoon.Kaikki alat joissa tutkitaan ihmistä on kai lähtökohtaisesti ihmistieteitä.No,tämä sivuhuomautuksena,ei laajenneta tähän?Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkan vielä.Tämä ketju on tosiaan pistänyt ajattelemaan,kiitos.En ole kenellekään laittanut,vielä,spostia.On ihan todella sekava olo.Yritän vielä keskittyä isoihin työasioihin,mutta keskittymiskyky on heikko.Huomaan,että moni on ollut ja on samantapaisessa tilanteessa.Ap.
Se, mikä ihmisen näissä tilanteissa pistää sekaisin, on ns. kaksoisviestintä. Viestinnän irrationaalisuus ja epäloogisuus. Siksi omakin todellisuudentaju hämärtyy, kun alkaa epäillä omaa loogisuuttaan ja ajattelukykyään.
Kaksoisviestintä näkyi meillä ihan arjessakin. Esim. kun pistimme tauluja seinälle (ja ehdimme muuttamaan yhdessä kymmenen kertaa), niin kun tuli auttamaan ja pitämään tauluja ylhäällä, totesi mies "mitä sinä siinä sähläät". Kun seisoin vieressä ja odotin, että autan kun apua tarvitaan, niin mies totesi "mitä sinä siinä tumput suorina seisot".
Nyt kun tätä taulutilannetta ajattelen, vuosien jälkeen, alkaa ihan ahdistamaan. En todellakaan tiedä, mitä minun olisi pitänyt tehdä.
se 20 v naimisissa ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin.Just sama juttu,juuri tuo kaksoisviestintä.Sitten sitä päätyy tosiaan seisomaan tumput suorina ja odottamaan käskyä jota ei kuitenkaan osaa noudattaa oikein.Lisäksi se on omalle luonteelleni vaikeaa,koska olen aika helposti itse johtavaa tyyppiä eli yritän sitten purra hammasta ja pitää pokerinaamaa.Tämäkin vaan nostaa omia stressitasoja,sydän hakkaa ja jos en syö unilääkkeitä joka yö,en nuku,vaan nämä pyörii päässä.Joudun tainnuttamaan aivoni.
On tosi kaltoin kohdeltu olo.Kiitos kun olette kuunnelleet ja kommentoineet,se saa tosiaa miettimään.Ap.
Tuosta ristiriitaisesta viestinnästä on hyvä esimerkki usein toistuva "kerro mitä ajattelet" ja jos vaikka kirjoitan kirjeen, niin "ei mua sun raapustukset kiinnosta".Outoa...minua vaan kiinnostaisi toisen "raapustukset".Ei tätä vaan voi ymmärtää,se on tullut selväksi.Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on selkeä narsisti. Juokse kun vielä voit, oikeasti!!
Ja sitten tässä sekavassa mielentilassa alkaa jo melkein uskomaan sen kaiken mitä kuulee.Että on hullu,sekopää (olen muuten kuullut olevani narsistiki),mutta sitten yritän ajatella,että jospa en olekaan,vaan tuo on projektiota.Tai jotain.Tai sitten olen hullu.Ota nyt tässä enää mistään selkoa.Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en jaksa lukea yhtään viestiä tästä, en edes ap:n. Luin vain otsikon ja yksinkertainen ohjeeni on ERO.
Kukaan aikuinen ihminen ei voi eikä saa olla niin vässykkä, että joku toinen vaan tuhoaa sinut. Olet todella itse sairas, jos annat toisen ihmisen tuhota sinut millään tavalla. Jollet osaa erota, niin hanki apua, edunvalvoja itsellesi tai hakeudu psykiatriselle sisälle ja tule ulos vasta kun pystyt itse vastaamaan omasta itsestäsi.
Ihan järkyttävää näin vapaassa maassa kuin meillä, että on kasvava lauma ihmisiä, joiden puoliso/lapsi/anoppi tuhoaa heidän elämänsä. Joka kulmalla kuulee, että mun ex oli varmaan narsisti, mun mies on narsisti mun anoppi on narsisti jne.... mikä helvetin pakko on sit roikkua siinä, jos pahalta tuntuu? Pois vaan ja oma elämä kehiin ja jollei päästä pois, niin soitto poliisille tai 112, jo rupee tapahtumaan.
Asiat eivät ole noin yksinkertaisia, vaikka ratkaisu onkin eli ottaa ero rääkkääjästään.
Oikeat narsistit ja psykopaatit ovat niin ovelia veikkoja ja saijoja, että sellaisen kynsiin joutuessaan on todella ihmeissään ja hämillään. Viimeinen teko on kanssaihmisten syyllistämiset kuten vässykäksi ja sairaaksiksi uhrin nimitteleminen.
No mut onhan nää aina kimppasairauksia, toinen määrää -> toinen alistuu yms...
Ja sitten suurin ongelma on tuo ihmeellinen mätä ajatus "asiat eivät ole niin yksinkertaisia". Asiat ovat juuri niin yksinkertaisia, jos on paha olla. Meillä on tällä hetkellä niin vapaa maa ja niin hyvä sosiaaliturva, että pakkoliittoja ei ole. Hätätapauksissa vaikka vaihtaa nimensä ja muuttaa (pitäen osoitteen salaisena), poliisi auttanee, jos joku todella niin pahasti vainoaa. Useimmiten nämä ns. tuhoaja narsistit eivät kuitenkaan lähde vainoamaan niin pahasti. Sellainenkin ajatus on sitä ihmeellistä monimutkaistamisen soopaa "en voi erota, kun sitten se yöllä murtautuu mun kotiin ,vaikka vaihtaisin lukot ja ehkä hakkaa mut, koska sille tulee niin jätetty olo ja niin ikävä mua". Voin kertoa, että jotain tän suuntaista äitini pyöritteli päässään kun olin lapsi, ja roikkui väkivaltaisessa avioliitossa. Vaan, kun lopulta tuli ero, niin vainosiko isäni häntä? Ei, ei vainonnut. Saatiin olla ihan rauhassa ja koskaan ei isä enää ottanut meihin oma-aloitteisesti yhteyttä. Ja mikä vielä "hauskinta", äitini oli tästä yllättynyt ja pettynyt ja odotteli pitkään isän palaavan joko pyytelemään anteeksi tai hakkaamaan lisää. Isäni tekoja en puolustele pätkääkään, mutta en myöskään tällaista asioiden monimutkaistajaa kuin äitini (joka sittemmin yhä uudelleen on päätynyt häiriintyneisiin parisuhteisiin).
Ero vaan on liian helppo ratkaisu. Monesta on paljon jännempää olla siinä huonossa suhteessa, syyllistää omista ongelmistaan sitä puolisoa jne....
Parempaa jatkoa ap:lle toivotellen! Mutta ongelmat eivät lopu, jollei niitä itse halua lopettaa. Pätee muuhunkin kuin parisuhteeseen.
Et sinä tästä järjellä pääsekään irti. Ajattelu kiertää vain kehää kuin rikkinäinen vinyyli.
Pääset selvyyteen vain tunteella. Jos sinusta tuntuu pahalta, niin usko tunnetta.
t. 20 v naimisissa ollut
Kyllä minäkin pelkäsin erossa, että voi tulla jotain hankaluuksia tai jopa vaaraa. Onneksi se kuitenkin jäi aika pieneksi, lähinnä puhelinhäirintää ja muutama hankaloittava temppu, muttei mitään tosissaan vaarallista vain ikävää ja kusipäistä. Ja jotenkin minulla olikin sellainen olo, että pois on päästävä ennen kuin kuvio muodostuu niin pahaksi, että poispääsyssä saa tosissaan pelätä henkensä edestä. Se kaikkihan kuitenkin paheni vuodesta toiseen.
Kyllä,näin se on.Olen nyt tajunnut jo,että järkeily ei auta,vaan se että asetan rajat itselleni.Olen matkalla tähän mielestäni.Tiedän,että harrastaminen ei ole väärin joten harrastan.Ystävät ovat hyvä asia.Joku on muuttunut mussa,mä haluan nyt kuunnella itseäni.Toivottavasti sen lopputulos on hyvä.Ap.
Ap, oletko paikalla?