Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tuhoaa minut. Kokemuksia kaipailen.
10.02.2016 |
Tiedän. Tämä ei ole mikään asiantuntijafoorumi ja varmaan minun pitäisi tehdä itse asialle pian jotain, mutta olen jotenkin niin rikki, että se halvaannuttaa minut paikalleen. Olin ennen hirveän vahva ihminen ja nyt tunne mitä olen alkanut tuntea lähes kokoajan on hermostuneisuus ja pelko.
Haluaisin tietää onko kellään kokemusta tällaisesta suhteessa ja käsitystä mistä se voisi johtua. Olen ihminen joka hakee syitä asioille, mietin pitkään ja haluaisin kai kuulla millaista muilla on ollut jotta saisin tähän palapeliin jotain selvyyttä. Olen alkanut epäillä, että tässä on taustalla jotain tavanomaista ilkeyttä enemmän, ehkä jokin persoonallisuushäiriö tai en tiedä. Kuullostaako tämä siltä?
Olen parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa. Olen koko ajan hermostunut ja tunnen pelkoa, että teen jotakin mikä kääntyy minua vastaan. Peitän paljon tunteitani, että toinen ei tekisi mitään tällaista, mutta tästä seuraa ainoastaan omalla kohdallani tasaisin väliajoin täysin musertavaa hajoamista.
Puolisoni piirteitä on esimerkiksi mustasukkaisuus jolla hän onkin onnistunut rajoittamaan minua. Lopulta olenkin omaksunut rajoittamisen jo ihan itse, teen sitä välttääkseni syytökset, mutta saan niitä kuitenkin. Yleensä kysyy "onko sulla joku toinen" tai "kenes luo nyt menet" silloin, kun erehdyn osoittamaan pahan oloni. Minähän en tosiaankaan oikein missään käy ja lähes kaikki ystävyyssuhteet olen pistänyt aiempaan nähden lähes jäähylle, mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole.
Puolisoni vetää minulta muutenkin "maton jalkojen alta" todella taitavasti. Hän saattaa pyytää minua kertomaan miltä minusta tuntuu (koska varmaan huomaa, että peittelen tunteitani) ja mitä ajattelen. Hän haluaa, että teen näin "ennenkuin räjähtää" (se tasainen hajoamiseni tässä suhteessa). Jos kuitenkin näin teen, esimerkiksi kirjoitan kirjeen, niin puolisoni saattaa sanoa: "en mä sun raapustuksia halua lukea" eli olen kirjeeseen upottanut syviä ajatuksiani ja hän mitätöi sen noin. Toinen mitä hän usein samassa tilanteessa on, jos puhuen kerron, että sanoo suunnilleen näin: "olet itsestäsi liikoja luuleva akateeminen" tai "mikä ihmistuntija sä muka kuvittelet olevasi, et sä ole". Olen opiskellut ihmistieteitä ja siksi kai haluaa mitätöidä juuri sitä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Hän haluaa muutenkin tehdä kaiken minkä koen tärkeäksi turhaksi. Minulla on harrastus johon olen palailemassa (tämänkin lopetin, koska oli niin mustasukkainen) ja tätä harrastusta ei voi harrastaa yksin. Se vaatii useita ihmisiä. Tämä harrastus on ollut minulle ihan älyttömän tärkeä ja tekee minulle todella hyvää. En saa mistään samaa tunnetta, se on suorastaan aivolääkettä minulle. Puolisoni iskee tähänkin "ai, tarvitko nyt opettajan itsellesi sitten". Tiedän jo kokemuksesta tällä tarkoittavan, että ei pidä jos minua opettaisi vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja ennen pitkään jos näin olisi, saisin kuulla asiasta. Eli saa minut nykyisin jo näin pienestä stressaamaan ja pelkäämään tuota (turhaa) reaktiota, jonka vielä aikoo sopivan tilaisuuden tullen käyttää.
Hän tuntuu manipuloivan minua muutenkin suoraan ja epäsuoraan. Hän syyllistää minua ja käyttäytyy ristiriitaisesti (esim. "kerro tunteistasi" ja jos niin teen niin mitätöi ja litistää ne täysin, samalla myös minut ja sen mitä edustan). Hän löytää minusta kaikki herkät pisteeni, esim. menneet parisuhteeni ja niissä tapahtuneet (minusta riippumattomat) karikot hän pistää syykseni "eipä ihme, että sun suhteet on meneet pieleen" jne.
Hän myös uhkailee minua. Jos kerron ajatuksistani ja tunteistani hän saattaa sanoa, että "pitäisikö soittaa x tai x ja kertoa mitä sä sanot / ajattelet", nämä x ja x ovat hänen sukulaisiaan ja siten minunkin tuttujaaan, läheisestikin. Eli haluaa vaientaa minut uhkailemalla mustamaalaamisellani.
En tiedä mitä tehdä. Olen ihan rikki ja täysin yksin. Nämä on tällaisia pieniä yksittäisiä juttuja, en edes viitsi kertoa mitä kaikkea mustasukkaisuuden nimissä on tapahtunut, mutta uskon, että osaatte lukea jo rivin välistä mitä se tällaisen henkilön kohdalla voisi olla.
Kertokaa jos teillä on kokemusta tällaisesta ihmistyypistä tai osaatte yhdistää tämän toiminnan johonkin, esim. persoonallisuushäiriöön, traumaan mihin vain. Itsetuntoni on mennyttä, mietin nyt jo hyvin itsetuhoisiakin juttuja. Senkin puolisoni varmaan arvaa, koska sanoo minulle "sulla on kuule asiat paljon paremmin, kuin luuletkaan". Onko?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Ap on kertonut että mies on pakottanut antamaan salasanat, Se on sairasta, ei toiselle kuulu toisen salasanat. Kaikilla on oikeus yksityisyyteen ja salaisuuksiinsa parisuhteessakin niinkauan kun salaisuus ei toista vahingoittava. Minun salaisuuteni on esim. se että en ole kertonut miehelleni että olen tällä hetkellä koukussa vauvapalstaa.
Ap vaihda salasanasi äläkä anna niitä enää miehellesi! Hänhän voi kaapata fb-profiilisi, sähköpostisi, pankkitilisi...jne,jos aivan täysin kajahtaa ellei ole jo täysin kajahtanut.
Toi mieshän voi kirjoitella ystäville ja mihin tahansa AP:n nimissä mitä tahansa sontaa. Vaikkapa rikkoa välit ystävään.
Nyt kaikki salasanat vaihtoon eikä enää uudelleen miehelle. Tärkeää tehdä tämä ennen eroa, ettei sieltä tule suurta vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itse narsistin vaimona ollut kohta 30 vuotta-voin auttaa sillä, että elät omaa sisöitö elämääsi - et anna toisen satuttaa
Ap, haluat mielelläsi analysoida ja saada selkoa asioista. Lue ja tutki ainakin osa seuraavista kirjoista ja mieti, löydätkö puolisosi niistä:
- Naamiona terve mieli: Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Raimo Mäkelä - tämä on perusteos, josta on hyvä aloittaa. Luonnehäiriöisten asiantuntija Raimo Mäkelä antaa neuvon, että ensin pitää taistella. Mikäli ei voi tai siitä ei ole hyötyä, pitää paeta. Luonnehäiriöinen kun ei muutu. Mikäli ei voi taistella eikä paeta silloin pitää kärsiä, mutta sen täytyy olla tietoinen valinta. Ketään ei voi kehottaa kärsimään, mutta taistelemaan ja pakenemaan voi.
- Naimisissa narsistin kanssa (Marketta Joutsiniemi, Pia Kaulio, Raimo Mäkelä, Jyrki Pekola ja Gustav Schulman) - erinomainen teos kaikille luonnehäiriöisen kanssa parisuhteessa oleville
- Sata tapaa tappaa sielu – Narsistien uhrit kertovat (Tuija Välipakka ja Arja Lehtosaari) - näitä tarinoita olemme saaneet lukea tässäkin ketjussa
- Ilman omaatuntoa (Robert D. Hare) - Hare on tutkinut paljon psykopaatteja
Nro 160, jolle voi kirjoittaa osoitteeseen vainyksielama@luukku.com
lähde pois ja heti! ellet meinaa muuten päästä, aiheuta riitoja ihan oikeasti. ja tee päinvastoin kun se pyytää.
Minä olin peräkammarin pojan kanssa naimisissa ja jo hääpäivänä aioin lähteä mutta säälin sitä miestä.
miehesi on vaikeasti luonnevikainen: jos olisi eläin se olisi jo lopetettu.
se ei huomaa itse että syyllinen on se.
Äkkiä pois ja siten että pakkaat pikkuhiljaa ja kun on poissa muutat pois.
JOs sinä omistat asunnon, rähjää, sotke, älä laita ruokaa, kiukuttele, älä pese pyykkejään, sano että inhoat sitä jos uskallat jne. Luulisi että lähtee.
leena kirjoitti:
lähde pois ja heti! ellet meinaa muuten päästä, aiheuta riitoja ihan oikeasti. ja tee päinvastoin kun se pyytää.
Minä olin peräkammarin pojan kanssa naimisissa ja jo hääpäivänä aioin lähteä mutta säälin sitä miestä.
miehesi on vaikeasti luonnevikainen: jos olisi eläin se olisi jo lopetettu.
se ei huomaa itse että syyllinen on se.
Äkkiä pois ja siten että pakkaat pikkuhiljaa ja kun on poissa muutat pois.
JOs sinä omistat asunnon, rähjää, sotke, älä laita ruokaa, kiukuttele, älä pese pyykkejään, sano että inhoat sitä jos uskallat jne. Luulisi että lähtee.
Ei ne lähde itse. Ne saattavat touhuta kyllä muidenkin kanssa samalla, mutta haluavat pitää uhrinsa kiinnitettynä. Ja sehän on helppoa, koska heidän ei tarvitse itse yrittää miellyttää tai tehdä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakene, eroa. Tee se pian! Jos narsismiin sekoittuu vielä alkoholin liikakäyttöä, ei mitään ole tehtävissä.
Onko sulla turvaverkkoa? Ystäviä? Koulutusta? Työpaikkaa? Mitä pikimmiten rohkaistut "itsenäistymään", sitä paremmin pääset kiinni normaaliin elämään ja itsetuntosi voi normalisoitua. Sillä tuollaisessa ympäristössä se on väkisinkin tuhoutunut, murskaantunut. Narsku haluaa litistää ja nitistää kaiken ympäriltään, tuhota ilon ja luovuuden, tuhota läheistensä tulevaisuuden.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että asioista kannattaa puhua avoimesti, mutta ilman kiihkoa. Ongelmia ei kannata peitellä, salailla. Itse huomasin todella raskaaksi jatkuvan kulissien ylläpitämisen. Kun piti esim. esittää töissä työkavereille että ihan normaalia perhe-elämää muka elän. Puhu lähimmille työkavereille, hae ammattiapua, työterveyslääkäri tai terveyskeskuksen yleislääkäri auttaa ensialkuun. Apua on aina tarjolla, vaikka aluksi saattaa tuntua ettei muka ole.
Joo, tuleehan se muille aika yllätyksenä, kun aikaisemmin ei ole puhunut mitään suhteen ongelmista ja sitten kerralla PAM ero. Aiemmin sitä saattoi valittaa jotain arkipäiväistä poikaystävästään, mutta kun oli hullun kanssa yksissä, ei niistä asioista voinut kenellekään puhua. Siksi kaikki kai jotenkin kuvittelivat, että menee ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tämähän ei tuntuisi näin järkyttävältä ellei puolisoni käyttäytyisi myös ihan päinvastaisella tavalla. Hän on myös hellä ja rakastava, halaileva ja suojeleva. Niinpä tämä maton vetäminen jalkojen alta tuntuukin ihan uskomattomalta, suurelta järkytykseltä. Tunnen myös itseni tyhmäksi ja huonoksi, kun huomaan, että sama kaava toistuu aina uudestaan vaikka hän vaikuttaa muuttuneen (nykyisin myös ulkonäköni on alkanut inhottamaan, ei olisi mitään syytä sille) . Ihan kuin samassa ihmisessä olisi kaksi täysin vastakkaista puolta, siis hyvin ristiriitaista. Ap.
Kirjoitat aivan kuin kokemuksiani suhteen alkuajoista narsistin kanssa.
Erosta on liki 10v ja hän vaanii minua vieläkin.
Neuvot ovat järkeviä, mutta itseni oli vain nähtävä tuo loppuun.
Sitä omaa uskoani hyvään, naiiviuttani kadun jälkiviisaana.
Lähde. Nopeasti. Asiat ovat juuri niin vakavia, mitä et halua uskoa.
Olisin kuollut jo aikaa sitten, jos olisin jäänyt.
Arvosta itseäsi tai opettele arvostamaan. MInut tuo saasta tappoi vuosiksi. Olen kaikki entiset ilonaiheeni joutunut ahdistuksen ja pelon kautta tuomaan takaisin elämääni. Hän oli äärimmäisen kateellinen taidoistani.
Sinulla on vastassa iso, pahantahtoinen vauva.
Miten käy, kun vauvan hermot ja ison miehen voimat yhdistyy?
Lähde, pyydän. Nyt. Huomaat jo heti, kuinka voit hengittää vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon täällä heitettyyn narsismiin, niin mielestäni ei ihan päde. On kyllä hyvinkin kateellinen ja ylimielinenkin, sekä empatiakyvytön. Käyttää myös muita hyväkseen joskus mielestäni aika häikäilemättömästi, mutta ei kaavamaisesti.
Minusta hänellä kuitenkin on pikemminkin huono, kuin hyvä käsitys itsestään. Ap
Tuota se onkin, mutta hänellä on äärimmäisen huono itsetunto, joka esiintyy suurena egona.
Itseihailuana ja uskomattomana karismana.
Hän on tyhjä ja vaatii suunnatonta ihailua ja palvontaa, mutta on kuin loputon kaivo, hän ei täyty lainkaan.
Jos huomiosi on muualla, ihailet esim.vauvaa, hän on vauvalle aggressiivinen ja mustasukkainen.
Tuo on narsisti.
Sinä puolustat häntä, vaikka järki sanoo toista. Mulla oli sama, puolustin henkeen ja vereen.
Se on kai jokin itsesuojeluvaisto, että mieluummin sulkee silmänsä, että pelkää niin paljon ja haluaa uskoa siihen sielunveljeyteen ja unelmaan.
Se on vaan kuvitelmaa. Jalat maahan ja usko, että hän vain pelailee. Pelailee ja pelailee, koko elämä on yhtä peliä, jossa lopulta olet hengetön.
Tuota on vaikea uskoa ja "ymmärtää", sillä hän ei toimi niin kuin normaalit ihmiset.
Kun pääset eroon, huomaat, että olit jo tottunut tuohon ylistämiseen-pohjalle potkimiseen-ylistämiseen-pohjalle potkimiseen, että olet varpasillasi ja huomaat, kuinka helppoa voi olla elää normaalien ihmisten keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä seurustelin tuollaisen ihmistyypin kanssa neljä vuotta. Olin myös nuori, 19 kun aloitimme seurustelun. Ensin kaikki oli ihanaa, eksäni oli romanttinen kuin mikä. Lahjoja, hellyyttä, huomioimista. Ensimmäiset ongelmat alkoivat, kun hän raivokkaasti kielsi minua lähtemästä äitini ja siskoni kanssa kaupunkilomalle Barcelonaan. Hän ei kuulemma halunnut jäädä yksin (pitkäksi viikonlopuksi). Olisi tuolloin pitänyt hälytyskellojen soida, mutta mitäs siinä rakastuneena tajuaa.
Asiat pahenivat, kun muutimme yhteen. Hän ensinnäkin vaati, että meidän piti muuttaa pois kotikaupungistamme täysin vieraalle paikkakunnalle eikä meillä kummallakaan ollut opiskelupaikkaa. Uudella paikkakunnalla mulla ei ollut ketään tuttua eikä sukulaisia, toisin kuin eksälläni. Pikku hiljaa mustasukkaisuuskohtaukset pahenivat ja sain kuulla jatkuvaa haukkumista, arvostelua, vähättelyä... Mihinkään en olisi saanut mennä ilman häntä ja menetin kaikki vanhat ystäväni, koska en saanut tavata niitä typeriä lehmiä. Olin täysin yksin ja masennuin pahasti. Eksäni saattoi suuttua mitättömistä asioista silmittömästi ja asiat paisuivat, esimerkiksi jos toin hänelle kaupasta väärää leipää, sain kuulla etten rakasta häntä enää kun en viitsi kuunnella.
Erokin oli rankka ja mulla meni vuosi kerätessä voimia siihen. Se auttoi, että sain uudelta paikkakunnalta opiskelupaikan ja kavereita. Kävin eksän vihan uhallakin opiskelijabileissä ja riitelimme joka päivä. Kun erosimme, eksäni ei jättänyt minua vuoteen rauhaan, vaan pommitti tekstareilla, puheluilla, sähköposteilla, ilmestyi oven taakse huutamaan. Vasta kun poliisi puuttui asiaan tajusi jättää mut rauhaan. Myöhemmin kuulin, että eksälläni diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö (tajusi mennä terapiaan eromme jälkeen), joka selittää paljon hänen käytöstään. Koskaan en häntä narsistiksi epäillyt, itsetuhoisuus ei kuulu siihen, ja eksälläni oli taipumusta sellaiseen (miksi en heti uskaltanutkaan jättää, koska hän aina uhkasi itsemurhalla). Voimia AP.
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi Tampereelta?
Minun narsisti-ex asui Tampereella ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös eksä, jonka kanssa olin naimisissa 20 vuotta, joka osasi sekoittaa pääni. Tein niin tai näin, oli se aina väärinpäin. Ja tuo kyseenalaistaminen oli aina mukana: mistä luulet olevasi oikeassa? Et sinä tiedä totuutta. Sä luulet vain olevasi jokin pyhimys..... Avioliitto kaatui miehen sivusuhteeseen, ja kuulin olevani vain ahdasmielinen länsimainen nainen.
Erosta on nyt vuosia, ja meni monta vuotta ennenkuin opin näkemään kuinka tuhoavaa ihmiselle on, kun toinen ihminen kyseenalaistaa ajatukset ja tunteet, kaiken, mitä sisimmässä on. Loppupeleissä meillä ei ole yhtään mitään kuin sisimpämme. Minun tunteeni ovat oikeita minulle. Minun kokemukseni on absoluuttinen totuus. Miehen kokemus on totuus hänen itselleen, mutta ei minulle.
Vuosia kesti oppia, että minulla on oikeus tuntea mitä tunnen. Minulla on oikeus haluta, mitä haluan. Minulla on oikeus ajatella, mitä ajattelen. Ainoa asia, mihin minulla ei ole oikeutta, on se että satutan toista ihmistä. Mutta kaikkeen muuhun minulla on oikeus.
Vuosien varrella olen sisäistänyt oikeuteni ja ymmärtänyt, että miehen käytös ei ollutkaan minun syyni. Olen myös oppinut, että tunteita pitää AINA kuunnella. Tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Tunne on se navigaattori. Se on se totuus.
Kiitos tästä. Nämä ovat myös minun opettelemia asioita terapiassa ja "uudessa" elämässäni. Tuo kaikki on SE juttu.
Tunteita, kun ei tarvitse enää peittää pelon takia, niin huomaa, että niitä tunteita kuuntelemalla voi saada nautinnollisen, arvokkaan, tasapainoisen oikean elämän.
On oikeus olla onnellinen.
Se, mitä tässä keskustelussa ei ehkä ole vielä tarpeeksi korostettu on, että elämä muuttuu paljon paremmaksi, kun jättää tuollaisen vaikean henkilön. Vaikka ero aina vaikea onkin, niin itsestäni tuntui kuin raskas taakka olisi vierähtänyt harteiltani ja oli taas helppo hengittää. Tunne oli todella voimakas. Olin vapaa.
Ennen eroa pelkäsin, että miten pärjään yksin. No, pärjäsin tosi hyvin, ja niin pärjää kuka tahansa teistä, jotka nyt samassa tilanteessa mietitte eroa. Olen siitä ihan 100 prosenttisen varma. Miksi elää ahdistavassa tilanteessa jos ei ole pakko? Ettekö haluaisi mieluummin helpompaa elämää?
Se, miten tuollainen hankala ihminen kohtelee kumppaniaan välillä kivasti ja välillä huonosti, on tekniikka, jota kuulemma myös kidutuksessa käytetään. Kaipa se murtaa uhrin mielen tehokkaammin kuin pelkkä kaltoin kohtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kirjoittanut tällä tavalla tuntemattomille vastauksia netissä, mutta nyt on pakko. Itselläni on kokemusta juuri tuollaisesta suhteesta. Kaikki asiat täsmäävät, ja mielessäni käväisi, ettei vain olisi kyse samasta ihmisestä. Valitettavasti samoin toimivia ihmisiä on varmasti paljon, joten tuskin kyse siitä kuitenkaan on. Itse en varmaa diagnoosia pysty sanomaan, mutta jälkikäteen ajatellen narsismia se varmaan on. Kesti vuosia päästä yli, ja vieläkin kokemukset piinaavat aika ajoin. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä tässä keskustelussa ei ehkä ole vielä tarpeeksi korostettu on, että elämä muuttuu paljon paremmaksi, kun jättää tuollaisen vaikean henkilön. Vaikka ero aina vaikea onkin, niin itsestäni tuntui kuin raskas taakka olisi vierähtänyt harteiltani ja oli taas helppo hengittää. Tunne oli todella voimakas. Olin vapaa.
Ennen eroa pelkäsin, että miten pärjään yksin. No, pärjäsin tosi hyvin, ja niin pärjää kuka tahansa teistä, jotka nyt samassa tilanteessa mietitte eroa. Olen siitä ihan 100 prosenttisen varma. Miksi elää ahdistavassa tilanteessa jos ei ole pakko? Ettekö haluaisi mieluummin helpompaa elämää?
Se, miten tuollainen hankala ihminen kohtelee kumppaniaan välillä kivasti ja välillä huonosti, on tekniikka, jota kuulemma myös kidutuksessa käytetään. Kaipa se murtaa uhrin mielen tehokkaammin kuin pelkkä kaltoin kohtelu.
Ja harvempi jäisi sellaisen luo, joka vain ja ainoastaan kohtelisi huonosti. Pitää kuitenkin olla joku täky, jolla saalis saadaan kiinnitettyä.
hei Ap.
en jaksa enkä ehdi nyt lukea kaikkia kommentteja tähän saakka, mutta tässä pari sanaa:
kumppanisi on ilmiselvä narsisti. En oikeastaan edes arkailisi sen sanan käyttöä tässä tilanteessa, peli on sen verran selvä, ainakin jos nyt pysytään puhekielen termeissä. Eli lyhyesti ihminen on sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloiva, suhtautuu toiseen kuin "omaisuuteensa", kuin nukkeen hyllyllä jonka on oltava olemassa siellä häntä varten ja jolla hän voi leikkiä aina kun huvittaa.
Tällaiseen ihmiseen on helppo rakastua ja ihastua joten yhtään älä syytä itseäsi, kohtalotovereita on lukemattomia. Ennen kuin tällaisen ihmisen kohtaa on vaikea kuvitella että sellaisia on edes olemassa. Satunnaisen ilkeän käytöksen lisäksi kunnon narsistin tunnistaa ajoittain pintaan tulevasta poikkeuksellisesta röyhkeydestä ja usein myös hätkähdyttävän rumasta kielenkäytöstä, joka yleensä myös tulee aivan puskista.
Jos tahdot tietää enemmän aiheesta, narsismista on paljon hyvää kirjallisuutta, lue esim Jorma Myllärniemen Naamiona terve mieli.
No nyt käytännön tilanteeseesi. Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Lähdet pois. Tätä kai aika moni on jo ehdottanutkin ja helppo on ehdotella kun ei ole oma elämä kyseessä. Narsistista on hyvin vaikea erota, sillä yleensä hän on ensinnäkin manipuloinnin ja todellisuuden vääristelyn maailmanmestari ja kokee myös eron suurena nöyryytyksenä. Siinä vaiheessa kun hän huomaa että aiot lähteä hän voi yrittää kaikkia keinoja, olla ensin aggressiivinen ja jopa väkivaltainen, ja jos se ei toimi muuttua pitkäksikin aikaa mielistelevän ystävälliseksi, kunnes on vakuuttunut siitä ettet sittenkään ole lähdössä.
Jos kuitenkin päätät lähteä, muista muutama varotoimi:
Valmistele lähtö huolella ja huolehdi että kumppanisi ei aavista mitään. Tee ihan kaikki tarvittava. Vuokraa uusi asunto, suunnittele muutto, vaihda puhelinnumerosi. Varaamuuttoajankohta niin että puolisosi on poissa, ja pyydä joku ystävä mukaan. Pelasta ensimmäisenä sinulle tärkeimmät tavarat ja muut asiat joilla narsisti voi tarvittaessa sinua kiristää. Älä myöskään kerro hänelle mitään henkilökohtaisia asioitasi joita hän voi käyttää sinua vastaan.
Teeskentele eroavasi jonkinasteisessa sovussa ja ilman draamaa. Älä koskaan myöhemminkään heikkona hetkenä paljasta hänelle kuinka pitkälle valmistelit eroa hänen selkänsä takana. Pidä kaikki kommunikointi eron jälkeen minimissä ja huolehdi siitä ettet tapaa häntä yksin.
Huolehdi kaikki viranomaisasiat kuntoon niin että sinulla on puhtaat paperit. Vuokrat, kotivakuutukset, pankkilainat, autot, kaikki mahdolliset – etenkin kaikki sellaiset joihin saatat tarvita kumppanisi hyväksyntää tai allekirjoituksen. Hän tulee raastamaan sinua tällaisilla asioilla tarvittaessa vuosia jos saa pienenkin tilaisuuden.
Pysy tiukkana. Muista että narsisti halveksuu pehmoja ja arvostaa ja ymmärtää ainoastaan kovuutta. Ilmoita hänelle selkeästi ja ilman tunnedraamaa että suhde on nyt loppu, ja pysy päätöksessäsi. Hän voi raivota aluksi mutta pääset pidemmän päälle paljon helpommalla.
2. Jäät suhteseen. Jos päätät jäädä, se on oma valintasi ja sinulla on siihen oikeus, vaikka kuinka tällä keskustelupalstalla vaadittaisiin eroamaan. Jos jäät, niin muista:
Pidä kiinni omista rajoistasi. Pysy tiukkana. Ilmoita puolisollesi että aiot nyt lähteä harrastamaan, ja että hän on tervetullut mukaan. Jos hän alkaa skitsaamaan, älä provosoidu vaikka saisit kuulla mitä sontaa. Sanot vain rauhallisella äänellä että kultaseni, harrastuksessa ei ole mitään pelättävää, siellä ei ole mitään mikä uhkaisi häntä tai parisuhdettanne. Sano että harrastat oman hyvinvointisi vuoksi ja tiedät että kumppanisikin arvostaa kun satsaat omaan hyvinvointiisi. Siihen hänellä ei ole mitään mukisemista.
Älä yritä muuttaa puolisoasi. SE on ajan- ja energianhukkaa. Elämä on lyhyt. Yritä keskittyä positiivisiin asioihin. Voit ainoastaan muuttaa sen kuinka häneen itse suhtaudut. Älä lähde mukaan mihinkään ufojuttuihin. Luota omaan järkeesi ja terveeseen harkintaan.Jos se ei auta, lähde pois.
Tsemppiä!
Salasanojen vaatiminen on näille tyypeille aivan tyypillistä. Ja auta armias jos ap pyytäisi vastavuoroisesti että mies antaisi omansa hänelle..
Salasanat vaihtoon jo pihalla muuttoautossa.
Onko muilla ollut sellaista tunnetta, että suhde ikäänkuin imee energiaa? En osaa selittää tätä tarkasti, enkä ole varma mutta tuntuu että omassa tilanteessani jotenkin se energia virtaa lähinnä poispäin minusta? Omasta mielestäni minä olen monesti se, joka tuo ne positiiviset tunteet tai eleet mukaan. Toki puolisokin välillä, mutta hänellä on tapana kaataa koko tunnelastinsa (se ja se on ärsyttävä.., voi paska (jotain tippuu vaikka lattialle)) mun niskaan ja kärsin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös eksä, jonka kanssa olin naimisissa 20 vuotta, joka osasi sekoittaa pääni. Tein niin tai näin, oli se aina väärinpäin. Ja tuo kyseenalaistaminen oli aina mukana: mistä luulet olevasi oikeassa? Et sinä tiedä totuutta. Sä luulet vain olevasi jokin pyhimys..... Avioliitto kaatui miehen sivusuhteeseen, ja kuulin olevani vain ahdasmielinen länsimainen nainen.
Erosta on nyt vuosia, ja meni monta vuotta ennenkuin opin näkemään kuinka tuhoavaa ihmiselle on, kun toinen ihminen kyseenalaistaa ajatukset ja tunteet, kaiken, mitä sisimmässä on. Loppupeleissä meillä ei ole yhtään mitään kuin sisimpämme. Minun tunteeni ovat oikeita minulle. Minun kokemukseni on absoluuttinen totuus. Miehen kokemus on totuus hänen itselleen, mutta ei minulle.
Vuosia kesti oppia, että minulla on oikeus tuntea mitä tunnen. Minulla on oikeus haluta, mitä haluan. Minulla on oikeus ajatella, mitä ajattelen. Ainoa asia, mihin minulla ei ole oikeutta, on se että satutan toista ihmistä. Mutta kaikkeen muuhun minulla on oikeus.
Vuosien varrella olen sisäistänyt oikeuteni ja ymmärtänyt, että miehen käytös ei ollutkaan minun syyni. Olen myös oppinut, että tunteita pitää AINA kuunnella. Tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Tunne on se navigaattori. Se on se totuus.[/quote
Kiitos tästä. Nämä ovat myös minun opettelemia asioita terapiassa ja "uudessa" elämässäni. Tuo kaikki on SE juttu.
Tunteita, kun ei tarvitse enää peittää pelon takia, niin huomaa, että niitä tunteita kuuntelemalla voi saada nautinnollisen, arvokkaan, tasapainoisen oikean elämän.
On oikeus olla onnellinen.[/quote
Ihminen, joka tämän tajuaa, on toipumisessa jo pitkällä.
Ap on kertonut että mies on pakottanut antamaan salasanat, Se on sairasta, ei toiselle kuulu toisen salasanat. Kaikilla on oikeus yksityisyyteen ja salaisuuksiinsa parisuhteessakin niinkauan kun salaisuus ei toista vahingoittava. Minun salaisuuteni on esim. se että en ole kertonut miehelleni että olen tällä hetkellä koukussa vauvapalstaa.
Ap vaihda salasanasi äläkä anna niitä enää miehellesi! Hänhän voi kaapata fb-profiilisi, sähköpostisi, pankkitilisi...jne,jos aivan täysin kajahtaa ellei ole jo täysin kajahtanut.