Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tuhoaa minut. Kokemuksia kaipailen.
10.02.2016 |
Tiedän. Tämä ei ole mikään asiantuntijafoorumi ja varmaan minun pitäisi tehdä itse asialle pian jotain, mutta olen jotenkin niin rikki, että se halvaannuttaa minut paikalleen. Olin ennen hirveän vahva ihminen ja nyt tunne mitä olen alkanut tuntea lähes kokoajan on hermostuneisuus ja pelko.
Haluaisin tietää onko kellään kokemusta tällaisesta suhteessa ja käsitystä mistä se voisi johtua. Olen ihminen joka hakee syitä asioille, mietin pitkään ja haluaisin kai kuulla millaista muilla on ollut jotta saisin tähän palapeliin jotain selvyyttä. Olen alkanut epäillä, että tässä on taustalla jotain tavanomaista ilkeyttä enemmän, ehkä jokin persoonallisuushäiriö tai en tiedä. Kuullostaako tämä siltä?
Olen parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa. Olen koko ajan hermostunut ja tunnen pelkoa, että teen jotakin mikä kääntyy minua vastaan. Peitän paljon tunteitani, että toinen ei tekisi mitään tällaista, mutta tästä seuraa ainoastaan omalla kohdallani tasaisin väliajoin täysin musertavaa hajoamista.
Puolisoni piirteitä on esimerkiksi mustasukkaisuus jolla hän onkin onnistunut rajoittamaan minua. Lopulta olenkin omaksunut rajoittamisen jo ihan itse, teen sitä välttääkseni syytökset, mutta saan niitä kuitenkin. Yleensä kysyy "onko sulla joku toinen" tai "kenes luo nyt menet" silloin, kun erehdyn osoittamaan pahan oloni. Minähän en tosiaankaan oikein missään käy ja lähes kaikki ystävyyssuhteet olen pistänyt aiempaan nähden lähes jäähylle, mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole.
Puolisoni vetää minulta muutenkin "maton jalkojen alta" todella taitavasti. Hän saattaa pyytää minua kertomaan miltä minusta tuntuu (koska varmaan huomaa, että peittelen tunteitani) ja mitä ajattelen. Hän haluaa, että teen näin "ennenkuin räjähtää" (se tasainen hajoamiseni tässä suhteessa). Jos kuitenkin näin teen, esimerkiksi kirjoitan kirjeen, niin puolisoni saattaa sanoa: "en mä sun raapustuksia halua lukea" eli olen kirjeeseen upottanut syviä ajatuksiani ja hän mitätöi sen noin. Toinen mitä hän usein samassa tilanteessa on, jos puhuen kerron, että sanoo suunnilleen näin: "olet itsestäsi liikoja luuleva akateeminen" tai "mikä ihmistuntija sä muka kuvittelet olevasi, et sä ole". Olen opiskellut ihmistieteitä ja siksi kai haluaa mitätöidä juuri sitä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Hän haluaa muutenkin tehdä kaiken minkä koen tärkeäksi turhaksi. Minulla on harrastus johon olen palailemassa (tämänkin lopetin, koska oli niin mustasukkainen) ja tätä harrastusta ei voi harrastaa yksin. Se vaatii useita ihmisiä. Tämä harrastus on ollut minulle ihan älyttömän tärkeä ja tekee minulle todella hyvää. En saa mistään samaa tunnetta, se on suorastaan aivolääkettä minulle. Puolisoni iskee tähänkin "ai, tarvitko nyt opettajan itsellesi sitten". Tiedän jo kokemuksesta tällä tarkoittavan, että ei pidä jos minua opettaisi vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja ennen pitkään jos näin olisi, saisin kuulla asiasta. Eli saa minut nykyisin jo näin pienestä stressaamaan ja pelkäämään tuota (turhaa) reaktiota, jonka vielä aikoo sopivan tilaisuuden tullen käyttää.
Hän tuntuu manipuloivan minua muutenkin suoraan ja epäsuoraan. Hän syyllistää minua ja käyttäytyy ristiriitaisesti (esim. "kerro tunteistasi" ja jos niin teen niin mitätöi ja litistää ne täysin, samalla myös minut ja sen mitä edustan). Hän löytää minusta kaikki herkät pisteeni, esim. menneet parisuhteeni ja niissä tapahtuneet (minusta riippumattomat) karikot hän pistää syykseni "eipä ihme, että sun suhteet on meneet pieleen" jne.
Hän myös uhkailee minua. Jos kerron ajatuksistani ja tunteistani hän saattaa sanoa, että "pitäisikö soittaa x tai x ja kertoa mitä sä sanot / ajattelet", nämä x ja x ovat hänen sukulaisiaan ja siten minunkin tuttujaaan, läheisestikin. Eli haluaa vaientaa minut uhkailemalla mustamaalaamisellani.
En tiedä mitä tehdä. Olen ihan rikki ja täysin yksin. Nämä on tällaisia pieniä yksittäisiä juttuja, en edes viitsi kertoa mitä kaikkea mustasukkaisuuden nimissä on tapahtunut, mutta uskon, että osaatte lukea jo rivin välistä mitä se tällaisen henkilön kohdalla voisi olla.
Kertokaa jos teillä on kokemusta tällaisesta ihmistyypistä tai osaatte yhdistää tämän toiminnan johonkin, esim. persoonallisuushäiriöön, traumaan mihin vain. Itsetuntoni on mennyttä, mietin nyt jo hyvin itsetuhoisiakin juttuja. Senkin puolisoni varmaan arvaa, koska sanoo minulle "sulla on kuule asiat paljon paremmin, kuin luuletkaan". Onko?
Kommentit (259)
Miksi sinä haluat olla tuollaisessa suhteessa?
JSSAP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin itsekin miksi jatkan, olen jatkanut. Kai se johtuu siitä, että minulla on taustalla viileitä suhteita joissa en ole saanut läheisyyttä tai rakkautta. Ensimmäistä kertaa toinen on ollut minulle läheinen fyysisesti sekä henkisesti (paitsi, kuten kerroin myös ristiriitaisesti hän on jotain ihan muuta) ja siksi olen kai yrittänyt ja yritättänyt.
Silti on vaikea unohtaa. Tunnen inhottavia tunteita, katkeruutta, masennusta, huonoutta. Kaikkea negatiivista ja se tiivistyy minuun itseeni. On vielä hirveän raskasta yrittää esittää, että kaikki on kunnossa muiden silmissä tai oikeastaan kaikkien, myös puolisoni. Tämä koko hirveä pahan olon tunne on vain mun itseni sisällä ja itseni tietämänä. Enkä voi siitä avautua, paitsi nyt. Ap.
Älä anna ukon sanomisten sekoittaa mieltäsi. Jos sanoo esim. harrastuksesta, niin sano, että niin tarvitsenkin opettajan ja taidetaan käydä kahvilla treenien jälkeen,
Anna samalla mitalla takaisin.
Älä tee mitään hyvää miehelle, jos hänkään ei sinulle, vie kuten karkki lapselta, jokin asia. Tee vaikka itsellesi leivokset ja sanot, että voi harmi kun ne loppuivat miehelle,
Tosin tämä kuulostaa jo siltä, että kannattaako suhteessa olla.
Tärkeää on vain mennä harrastuksiin. Jos mies nillittää ja kieltää ja sitten on viisainta nostaa kykintä.
Olen miettinyt, että voisipa nämä narssi miehet jotenkin koota julkisesti, että niitä osattaisiin välttää.
Ei varmaan ole hyvä, jos seuraavakin kärsisi.
Ap pistähä mulle sähköpostia
minni_hiiri@outlook.com
voin parhaani mukaan yrittää auttaa olen kokenut paljon samaa.
mulla outlook puhelimessa ja kokoajan kirjautuneena sisään.
viestiäsi odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna ukon sanomisten sekoittaa mieltäsi. Jos sanoo esim. harrastuksesta, niin sano, että niin tarvitsenkin opettajan ja taidetaan käydä kahvilla treenien jälkeen,
Anna samalla mitalla takaisin.
Älä tee mitään hyvää miehelle, jos hänkään ei sinulle, vie kuten karkki lapselta, jokin asia. Tee vaikka itsellesi leivokset ja sanot, että voi harmi kun ne loppuivat miehelle,
Tosin tämä kuulostaa jo siltä, että kannattaako suhteessa olla.
Tärkeää on vain mennä harrastuksiin. Jos mies nillittää ja kieltää ja sitten on viisainta nostaa kykintä.
Olen miettinyt, että voisipa nämä narssi miehet jotenkin koota julkisesti, että niitä osattaisiin välttää.
Ei varmaan ole hyvä, jos seuraavakin kärsisi.
Sinulla ei taida onneksi olla omakohtaista kokemusta luonnehäiriöisestä ihmisestä. Jotain normaalia kurjaa ihmistä voisi kouluttaa tuolla tavalla, mutta luonnehäiriöiseen ei päde mitkään normaalit lainalaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hyväksyä jo nyt se, että et saa liitolle välttämättä normaalia, lopullista päätöstä ja kunnollista eroa.
Pakene nyt ja pääset vähitellen toipumaan. Olet yhä olemassa, olet arvokas. Elämä odottaa.
Vierailija kirjoitti:
14 tosiaan. Nyt tajuan itsekin, että narsisteillahan tosiaan on huono itsetunto. Minun puolisollani on todella huono itsetunto.
Narsismi on kuitenkin yleisesti heitelty termi ja jossain määrin yhteiskunnankin ilmiö. En haluaisi heti ajatella, että puolisoni on narsisti. Jos kuitenkin olette eläneet diagnosoidun narsistin kanssa, niin kertokaa millaista se oli.
Nytkin on huono omatunto, että kirjoitan tätä. Pelkään, että puolisoni saa tietää. Koska en tee mitään epäilyttävää hänen selkänsä takana, enpä taida edes suklaapatukkaa enää "salaa" ostaa, niin ahdistaa hirveästi, että saisi tietää minun kirjoittaneen tämän ketjun. Kirjoitan yhteiseltä koneelta, enkä ihmettelisi jos tässä olisi joku stalkkeri-ohjelma minun vuokseni asennettuna, huoh. Ap.
Hyvä ihminen, on ihan sama onko puolisosi narsisti vai ei, hänen käytöksensä on sellaista, että kenenkään ei pitäisi joutua elämään hänen kanssaan. Teillä ei ilmeisesti ole onneksi lapsia? Lähde nyt ihmeessä ajoissa tuosta suhteesta!
Narsistinen persoonallisuushäiriö on oikeasti todella harvalla, se ei tarkoita, että kaikki joilta se diagnoosi puuttuu olisivat hyviä puolisoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsä yksi hyvä neuvo: varaa aika mielenterveystoimistoon. Sinä olet oikeasti avun tarpeessa eikä mene pitkään ennen kuin löydät itse suljetulta psykiatriselta osastolta. Siinä vaiheessa voit huokaista helpotuksesta, sillä voit vähitellen päästä irti puolisostasi.
Oma on valintasi, alatko vielä lapsia tuon kanssa tekemään ja olet vielä pahemmin nalkissa vai pelastatko itsesi kun vielä voit. Sillä ei nyt sinulle ole mitään merkitystä, onko hän narsisti vai muuten vaan luonnevikainen, kun sinun pääsi siinä alkaa vähitellen seota.
Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin Ap:n puolisossa. En ole kyllä ryhtynyt noin konkreettisiin tekoihin.. Mutta minulla on samanlaisia kontrolloimisen ja mustasukkaisuuden tunteita. Minulla on myös huono itsetunto. En todellakaan voi hyvin ja haluaisin muuttua. On hirveää ajatella että puolisoni olisi paljon onnellisempi jonkun muun kanssa:( tämän olen hänelle sanonutkin. En ole aina ollut tällainen.. Olen käynyt terapiassa joskus kauan sitten mutta siitä ei ollut apua.
.
Ehkä Ap:n olisi hyvä laittaa suhde jäähylle hetkeksi niin puoliso ehkä ymmärtää ongelmansa? En usko että on narsisti kuitenkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi rakas ap. Minä elin lähes vastaavanlaisessa suhteessa vuosia, aivan liian monta vuotta liian kauan.
Vaikka en voinut hyvin, löysin aina itselleni perusteluja, miksi en voisi lähteä pois. Näin jälkikäteen tarkasteltuna ole todella surullinen siitä, että yritin liian kauan, pilasin itseltäni monta hyvää vuotta, samoin lapsiltani.
Vaikka lähteminen on vaikeaa, niin kehotan silti sinua lähtemään ja jättämään tuollaisen miehen. Ansaitset parempaa, on se sitten hyvä ja tasspuolinen parisuhde tai itsenäinen ja onnellinen arki ja elämä. Tsemppiä ap, sinä pärjäät kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Älä anna ukon sanomisten sekoittaa mieltäsi. Jos sanoo esim. harrastuksesta, niin sano, että niin tarvitsenkin opettajan ja taidetaan käydä kahvilla treenien jälkeen,
Anna samalla mitalla takaisin.
Älä tee mitään hyvää miehelle, jos hänkään ei sinulle, vie kuten karkki lapselta, jokin asia. Tee vaikka itsellesi leivokset ja sanot, että voi harmi kun ne loppuivat miehelle,
Tosin tämä kuulostaa jo siltä, että kannattaako suhteessa olla.
Tärkeää on vain mennä harrastuksiin. Jos mies nillittää ja kieltää ja sitten on viisainta nostaa kykintä.
Olen miettinyt, että voisipa nämä narssi miehet jotenkin koota julkisesti, että niitä osattaisiin välttää.
Ei varmaan ole hyvä, jos seuraavakin kärsisi.
Olen kokeillut tätä. Saan kärsiä kahta enemmän, annan puolisolleni ikäänkuin "todisteen" jostakin ja hän käyttää sitä sitten minua vastaan loputtomiin. Koen itse, että tilanne on parempi, kun en provosoi.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin Ap:n puolisossa. En ole kyllä ryhtynyt noin konkreettisiin tekoihin.. Mutta minulla on samanlaisia kontrolloimisen ja mustasukkaisuuden tunteita. Minulla on myös huono itsetunto. En todellakaan voi hyvin ja haluaisin muuttua. On hirveää ajatella että puolisoni olisi paljon onnellisempi jonkun muun kanssa:( tämän olen hänelle sanonutkin. En ole aina ollut tällainen.. Olen käynyt terapiassa joskus kauan sitten mutta siitä ei ollut apua.
.
Ehkä Ap:n olisi hyvä laittaa suhde jäähylle hetkeksi niin puoliso ehkä ymmärtää ongelmansa? En usko että on narsisti kuitenkaan..
Kuinka kauan kävit terapiassa? Hakeutuisitko uudelleen, toinen terapeutti voi sopia sinulle paremmin :) Kerro puolisollesi avoimesti halustasi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
14 tosiaan. Nyt tajuan itsekin, että narsisteillahan tosiaan on huono itsetunto. Minun puolisollani on todella huono itsetunto. ...
Nytkin on huono omatunto, että kirjoitan tätä. Pelkään, että puolisoni saa tietää. Koska en tee mitään epäilyttävää hänen selkänsä takana, enpä taida edes suklaapatukkaa enää "salaa" ostaa, niin ahdistaa hirveästi, että saisi tietää minun kirjoittaneen tämän ketjun. Kirjoitan yhteiseltä koneelta, enkä ihmettelisi jos tässä olisi joku stalkkeri-ohjelma minun vuokseni asennettuna, huoh. Ap.
Nyt heti soittamaan sinne mielenterveystoimistoon! Lue erityisesti nuo lihavoidut kohdat omasta kirjoituksestasi. Sinä haet kaiken aikaa vikaa ITSESTÄSI ja ahdistut, kun teet jollakin tavalla "väärin" kaiken.
Huomaatko, että nyt alkaa ahdistuksen lisäksi jo vainoharhaisuuttakin ilmaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi olet tuon miehen kanssa? Mitä saat suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Älä anna ukon sanomisten sekoittaa mieltäsi. Jos sanoo esim. harrastuksesta, niin sano, että niin tarvitsenkin opettajan ja taidetaan käydä kahvilla treenien jälkeen,
Anna samalla mitalla takaisin.
Kokeilin tätä exäni kanssa.
Hän ensin kielsi minulta kokonaan baarissakäynnin. Jostain syystä sain pysyttyä omassa tahdossani tässä asiassa. Mutta kyllä hän yritti kaikenlaisella puheella, että hän haluaa olla vain mun kanssa kahdestaan, haluaa tehdä musta rakkaan vaimon jne. Saatoin sitten käydä baarissa työkaverien kanssa, mutta näistä mies oli myös todella mustasukkainen. Hän pahoinpiteli minut pari kertaa tällaisten reissujen jälkeen. Esimerkiksi kun kerroin, että oltiin tavattu baarissa miespuoliset entiset työkaverit ja lähdetty näiden kanssa vielä syömään kebappia. "Sä otit siltä suihin" sanoi ex ja pahoinpiteli.
En myöskään halunnut katkaista välejä yhteen työkaveriini, mikä olisi ollut vaatimus, mutta huomasin, että minun pitää salailla sitä, jos törmään tai tapaan tätä miespuolista kaveria ollenkaan. Ei ollut tervettä!
Kun ex ja minä lähdimme baariin, illan loppu ei koskaan ollut kiva. Hän yleensä alkoi syyttelemään minua siitä, että olin katsonut jotain miestä hänen mielestään liian pitkään (yleensä en joko ollenkaan tai olin tyyliin huomannut koko miehen eli näillä puheilla ei ollut mitään totuuspohjaa). Sitten joku mustasukkaisuusdraama ja hän jätti minut kerran kännissä kun olimme baarissa. Hän myös jätti minut sellaisen riidan seurauksena, että pitkään riitelimme siitä, että hän ei olisi antanut minun lähteä festareille. Lähdin sitten kuitenkin, en todellakaan pettänyt häntä. Hän kuitenkin oli "vapaa" harrastamaan yhdenillanjutun aina noissa väleissä, kun meillä oli "mennyt poikki" hetkeksi.
Mutta pointtini oli, että tällainen ihminen oikeuttaa väkivaltansa noissa tapauksissa, että toinen ei tee hänen mielensä mukaan.
Minulla on ollut parisuhteessa vastaavanlaisia tilanteita. En tiedä johtuko ne minusta vai puolisosta. Nyt jälkeenpäin asioita ajatellessa oli exältä paras ratkasu se, että halusi erota. Silloinhan se tilanteen päällä ollessa ei tuntunut yhtään hyvältä ratkaisulta. En minä ois päässy parisuhteessa käsittelemään asioitani samalla tavoin, mitä nyt olen pystynyt. Terapian myötä käsitykseni parisuhteesta on myös saanut paljon positiivisemman kuvan ja olen varmasti vahvemmalla pohjalla lähtemään uuteen suhteeseen. Suosittelen sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14 tosiaan. Nyt tajuan itsekin, että narsisteillahan tosiaan on huono itsetunto. Minun puolisollani on todella huono itsetunto. ...
Nytkin on huono omatunto, että kirjoitan tätä. Pelkään, että puolisoni saa tietää. Koska en tee mitään epäilyttävää hänen selkänsä takana, enpä taida edes suklaapatukkaa enää "salaa" ostaa, niin ahdistaa hirveästi, että saisi tietää minun kirjoittaneen tämän ketjun. Kirjoitan yhteiseltä koneelta, enkä ihmettelisi jos tässä olisi joku stalkkeri-ohjelma minun vuokseni asennettuna, huoh. Ap.
Nyt heti soittamaan sinne mielenterveystoimistoon! Lue erityisesti nuo lihavoidut kohdat omasta kirjoituksestasi. Sinä haet kaiken aikaa vikaa ITSESTÄSI ja ahdistut, kun teet jollakin tavalla "väärin" kaiken.
Huomaatko, että nyt alkaa ahdistuksen lisäksi jo vainoharhaisuuttakin ilmaantua.
Tuollaisen ihmisen kanssa se ei ole vainoharhaisuutta vaan tervettä itsesuojeluvaistoa. Onneksi oma suhteeni vastaavan kanssa oli ennen nettiä, nauhoitusohjelmia, paikannuspalveluita jne.
Tiedän faktana hänen tutkineen kalenteriani, olleen yhteydessä ainakin kahteen tahoon katkaistakseen heidän välinsä minuun ja uhkaillut heitä. Oletettavasti myös kolmanteen tahoon. Hän tuhosi minulle tärkeää omaisuutta (sellaista, mitä ei tarvita päivittäin vaan löytyi sitten joskus säilöstään tärveltynä). Oletettavasti tonki myös papereitani ja jos kirjoitin hänelle tunteistani ja suhteemme ongelmista, ei kommentoinut asiaa minulle mitenkään, mutta kirjoitti kirjeet täyteen sairasta tekstiä 'vastaukseksi'. Löysin ne vahingossa, kun pakkasin tavaroitani erilleenmuutossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin Ap:n puolisossa. En ole kyllä ryhtynyt noin konkreettisiin tekoihin.. Mutta minulla on samanlaisia kontrolloimisen ja mustasukkaisuuden tunteita. Minulla on myös huono itsetunto. En todellakaan voi hyvin ja haluaisin muuttua. On hirveää ajatella että puolisoni olisi paljon onnellisempi jonkun muun kanssa:( tämän olen hänelle sanonutkin. En ole aina ollut tällainen.. Olen käynyt terapiassa joskus kauan sitten mutta siitä ei ollut apua.
.
Ehkä Ap:n olisi hyvä laittaa suhde jäähylle hetkeksi niin puoliso ehkä ymmärtää ongelmansa? En usko että on narsisti kuitenkaan..Kuinka kauan kävit terapiassa? Hakeutuisitko uudelleen, toinen terapeutti voi sopia sinulle paremmin :) Kerro puolisollesi avoimesti halustasi muuttua.
Ehkä puolivuotta. Silloinen suhde päättyi Masennuin sain lääkkeet ja terapeuttini muutti toiselle paikkakunnalle. Joten terapia jäi kesken. Olen ihan normaali ilman parisuhdetta.
.
Asun ulkomailla ja kynnys terapiaan on suuri (kielimuuri), mutta ehdottomasti haluaisin terapiaan(terapeuttini sanoi aikoinaan että on täysin mahdollista että parannun :))! Olen sanonut puolisolleni että haluan muuttua, enkä kohtele häntä pahuuttani huonosti, joskus tunteet vain vie mennessään. Saimme lapsen vuosi sitten ja tuntuu, että asiat menee nykyään paremmin :)
Run, Forest, Run!! Saisitko tästä tukea: olin 25v kahden akateemisen tutkinnon suorittaja, perusnätti ja itsestäni huolehtiva nuori nainen. Rakastuin ikäiseeni hurmaavaan nuoreen mieheen, joka kertoi heti, kuinka hirvittäviä exiä hänellä oli (mustasukkaisia, kiusaajia, puhuvat pahaa ja suorastaan valehtelevat hänestä). Tämä nuori mies oli oikea unelma: hellä, romanttinen, piti tiiviisti yhteyttä, hemmotteli minua. Vaan ääni alkoi muuttua kellossa, kun suhde eteni. Hän näytti häpeävänsä minua. En saanut jutella yleisillä paikoilla. Emme seurustelleet virallisesti (halusi pitää ovet avoinna). Alkoi tulla viikonloppuja, jolloin hän vain katosi. Mököttämistä, kiukuttelua, puhumattomuutta ja syyllistämistä. Toisina hetkinä vuolaita rakkaudentunnustuksia. Olin aivan sekaisin, mies teki niin nöyryyttäviä asioita, etten vieläkään kehtaa niistä puhua. Jäin koukkuun lääkkeisiin, mies sai minut uskomaan, että olen sekaisin päästäni, hullu, arvoton hirviö. Kertoi tutuillemme täysin uskomattomia tarinoita minusta ja sai ihmiset säälimään häntä. Lopulta yritin lääkkeillä itsemurhaa, onneksi vanhemmat löysivät minut. Minulta meni kaikki: itsetunto, itsekunnioitus, rahat (maksan herran nimelläni ja sotullani tekemiä velkoja vieläkin) työn kautta yhteiset tutut, fyysinen terveys (kuihduin luukasaksi ja varjoksi urheilullisesta itsestäni). Tämä kaikki muutamassa vuodessa. En ole luonteeltani arka tai hissukka, en myöskään ylikiltti, pikemminkin aikamoinen höpöttäjä, mustanhuumorin ystävä, hurjapää harrastuksissa jne. En olisi ikinä uskonut, millainen kynnysmatto minusta tulee. Lopulta viimeisillä voimillani vaihdoin työpaikkaa ja poistin miehen elämästäni ystävien tuella. Kävin a-klinikalla vieroituksessa (käytin öisin rauhottavia, hän hakkasi ja heitteli minut seinille juuri yöaikaan ja aloin pelätä öitä) ja hankin oikeanlaisen terapian sekä lääkkeet. Nyt 5 vuotta
myöhemmin tuo kaikki on vain pahaa unta. Rakastuin pari vuotta tuon jälkeen elämäni mieheen ja meille syntyi poika. Olen oma itsevarma ja puhelias itseni, pidän huolta ulkonäöstäni ja terveydestäni, ystävät ja vanhemmat ovat tukenani. Rakastan jälleen elämää. En pohdi tuota miestä enää. Osaan elää tapahtuneen kanssa, mutten halua häntä tavata, vaikka sitä ehdottelee. Anteeksi olen antanut, hän ei ole terve eikä voi koskaan olla onnellinen. Se ei ole minun ongelmani. Eli pakene ja pian, taistele itsellesi elämä takaisin <3
Alue: Aihe vapaa
Minäkin yritin ymmärtää. Mutta kun ei sitä sekasotkua voi kukaan 'normaali' tajuta. Luonnehäiriöinen toimii omilla säännöillään, joka yleensä on pakan sekoittamista ja hajoita ja hallitse ja kaikkea muuta ikävää, millä saadaan uhrin pää sekoitettua ja epäilemään itseään. Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi edes riidellä, koska riita ei koskaan pääty mihinkään lopputulokseen. Se on vain siinä pahassa olossa vellomista vailla ratkaisuja tai poispääsyä. Pahimmillaan on vain antanut toiselle osapuolelle lisää kohtia, joihin hän voi halutessaan iskeä myöhemmin.