Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tuhoaa minut. Kokemuksia kaipailen.
10.02.2016 |
Tiedän. Tämä ei ole mikään asiantuntijafoorumi ja varmaan minun pitäisi tehdä itse asialle pian jotain, mutta olen jotenkin niin rikki, että se halvaannuttaa minut paikalleen. Olin ennen hirveän vahva ihminen ja nyt tunne mitä olen alkanut tuntea lähes kokoajan on hermostuneisuus ja pelko.
Haluaisin tietää onko kellään kokemusta tällaisesta suhteessa ja käsitystä mistä se voisi johtua. Olen ihminen joka hakee syitä asioille, mietin pitkään ja haluaisin kai kuulla millaista muilla on ollut jotta saisin tähän palapeliin jotain selvyyttä. Olen alkanut epäillä, että tässä on taustalla jotain tavanomaista ilkeyttä enemmän, ehkä jokin persoonallisuushäiriö tai en tiedä. Kuullostaako tämä siltä?
Olen parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa. Olen koko ajan hermostunut ja tunnen pelkoa, että teen jotakin mikä kääntyy minua vastaan. Peitän paljon tunteitani, että toinen ei tekisi mitään tällaista, mutta tästä seuraa ainoastaan omalla kohdallani tasaisin väliajoin täysin musertavaa hajoamista.
Puolisoni piirteitä on esimerkiksi mustasukkaisuus jolla hän onkin onnistunut rajoittamaan minua. Lopulta olenkin omaksunut rajoittamisen jo ihan itse, teen sitä välttääkseni syytökset, mutta saan niitä kuitenkin. Yleensä kysyy "onko sulla joku toinen" tai "kenes luo nyt menet" silloin, kun erehdyn osoittamaan pahan oloni. Minähän en tosiaankaan oikein missään käy ja lähes kaikki ystävyyssuhteet olen pistänyt aiempaan nähden lähes jäähylle, mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole.
Puolisoni vetää minulta muutenkin "maton jalkojen alta" todella taitavasti. Hän saattaa pyytää minua kertomaan miltä minusta tuntuu (koska varmaan huomaa, että peittelen tunteitani) ja mitä ajattelen. Hän haluaa, että teen näin "ennenkuin räjähtää" (se tasainen hajoamiseni tässä suhteessa). Jos kuitenkin näin teen, esimerkiksi kirjoitan kirjeen, niin puolisoni saattaa sanoa: "en mä sun raapustuksia halua lukea" eli olen kirjeeseen upottanut syviä ajatuksiani ja hän mitätöi sen noin. Toinen mitä hän usein samassa tilanteessa on, jos puhuen kerron, että sanoo suunnilleen näin: "olet itsestäsi liikoja luuleva akateeminen" tai "mikä ihmistuntija sä muka kuvittelet olevasi, et sä ole". Olen opiskellut ihmistieteitä ja siksi kai haluaa mitätöidä juuri sitä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Hän haluaa muutenkin tehdä kaiken minkä koen tärkeäksi turhaksi. Minulla on harrastus johon olen palailemassa (tämänkin lopetin, koska oli niin mustasukkainen) ja tätä harrastusta ei voi harrastaa yksin. Se vaatii useita ihmisiä. Tämä harrastus on ollut minulle ihan älyttömän tärkeä ja tekee minulle todella hyvää. En saa mistään samaa tunnetta, se on suorastaan aivolääkettä minulle. Puolisoni iskee tähänkin "ai, tarvitko nyt opettajan itsellesi sitten". Tiedän jo kokemuksesta tällä tarkoittavan, että ei pidä jos minua opettaisi vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja ennen pitkään jos näin olisi, saisin kuulla asiasta. Eli saa minut nykyisin jo näin pienestä stressaamaan ja pelkäämään tuota (turhaa) reaktiota, jonka vielä aikoo sopivan tilaisuuden tullen käyttää.
Hän tuntuu manipuloivan minua muutenkin suoraan ja epäsuoraan. Hän syyllistää minua ja käyttäytyy ristiriitaisesti (esim. "kerro tunteistasi" ja jos niin teen niin mitätöi ja litistää ne täysin, samalla myös minut ja sen mitä edustan). Hän löytää minusta kaikki herkät pisteeni, esim. menneet parisuhteeni ja niissä tapahtuneet (minusta riippumattomat) karikot hän pistää syykseni "eipä ihme, että sun suhteet on meneet pieleen" jne.
Hän myös uhkailee minua. Jos kerron ajatuksistani ja tunteistani hän saattaa sanoa, että "pitäisikö soittaa x tai x ja kertoa mitä sä sanot / ajattelet", nämä x ja x ovat hänen sukulaisiaan ja siten minunkin tuttujaaan, läheisestikin. Eli haluaa vaientaa minut uhkailemalla mustamaalaamisellani.
En tiedä mitä tehdä. Olen ihan rikki ja täysin yksin. Nämä on tällaisia pieniä yksittäisiä juttuja, en edes viitsi kertoa mitä kaikkea mustasukkaisuuden nimissä on tapahtunut, mutta uskon, että osaatte lukea jo rivin välistä mitä se tällaisen henkilön kohdalla voisi olla.
Kertokaa jos teillä on kokemusta tällaisesta ihmistyypistä tai osaatte yhdistää tämän toiminnan johonkin, esim. persoonallisuushäiriöön, traumaan mihin vain. Itsetuntoni on mennyttä, mietin nyt jo hyvin itsetuhoisiakin juttuja. Senkin puolisoni varmaan arvaa, koska sanoo minulle "sulla on kuule asiat paljon paremmin, kuin luuletkaan". Onko?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
5:nen kysyy vielä Ap:ltä. Onko puolisosi muiden silmissä ihan täydellinen ihminen? Siis osaa esittää ihan upeaa ja rakastavaa persoonaa, mutta kotioven sulkeuduttua muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi?
Ei siihen tarvita edes kotioven sulkeutumista. Juhlissakin voi heittää jonkun sairaan kommentin toiselle kun ollaan vähän syrjässä toisista vaikka hakemassa ruokaa tai menossa vessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon täällä heitettyyn narsismiin, niin mielestäni ei ihan päde. On kyllä hyvinkin kateellinen ja ylimielinenkin, sekä empatiakyvytön. Käyttää myös muita hyväkseen joskus mielestäni aika häikäilemättömästi, mutta ei kaavamaisesti.
Minusta hänellä kuitenkin on pikemminkin huono, kuin hyvä käsitys itsestään. Ap
Narsistillahan nimenomaan on huono ja rikkinäinen kuva itsestään, vaikka ulospäin näyttää, että hän pitää itseään jumalana.
Teorialla ja terminologialla ei tässä nyt kuitenkaan ole sikäli väliä, vaan sillä, että sinua kohdellaan äärimmäisen julmasti. Kannattaa ehdottomasti lähteä nyt kun vielä pystyt, sillä sinulla on selkeästi vielä kyky havainnoida tilannettasi ja huomaat itsekin, että jokin on pielessä. Lähde pois, soita jollekin ystävällesi, vaikka sellaisellekin jonka kanssa et ole ollut enää hetkeen yhteydessä, sano että haluat paeta väkivaltaisesta suhteesta.
Kuinkas monta vuotta olet suhteessa ollut? Itse oli kaksi vuotta ja parantuminen kesti kolminkertaisen ajan. Ex:llä on nyt jo ties kuinka mones nainen muokkauksessa.
14 tosiaan. Nyt tajuan itsekin, että narsisteillahan tosiaan on huono itsetunto. Minun puolisollani on todella huono itsetunto.
Narsismi on kuitenkin yleisesti heitelty termi ja jossain määrin yhteiskunnankin ilmiö. En haluaisi heti ajatella, että puolisoni on narsisti. Jos kuitenkin olette eläneet diagnosoidun narsistin kanssa, niin kertokaa millaista se oli.
Nytkin on huono omatunto, että kirjoitan tätä. Pelkään, että puolisoni saa tietää. Koska en tee mitään epäilyttävää hänen selkänsä takana, enpä taida edes suklaapatukkaa enää "salaa" ostaa, niin ahdistaa hirveästi, että saisi tietää minun kirjoittaneen tämän ketjun. Kirjoitan yhteiseltä koneelta, enkä ihmettelisi jos tässä olisi joku stalkkeri-ohjelma minun vuokseni asennettuna, huoh. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 jatkaa: tee tosiaan hyvä suunnitelma eroon ja muuttoon, pyydä joku kaveriksi. Mies saattaa flipata ihan kunnolla, kun hänen omaisuutensa yrittää karata.
Selvitä myös lähin turvakoti ja sen tilanne.
Missä sanottiin, että puoliso on mies? Tai aloittaja nainen?
Sori, tarkoitukseni oli kirjoittaa puoliso. Omassa tapauksessani asetelma oli näin, siitä tuo ajatushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun setäni on tuollainen, valitettavasti. Voit vain kuvitella, minkälaiseksi nyt jo yli 40 vuotta kestänyt avioliitto on tehnyt hänen vaimoparkansa, joka ei aikoinaan osannut lähteä livohkaan. Nyt on jo niin teilattu, ettei pysty. Mieti ja lähde! Setäni osaa myös lyödä, jos vaimo on tehnyt jotain "väärin" eli vaikka sanonut päivää naapurille.
Ap tämä kuulostaa ikävältä, mutta: sinun ymmärtämisesi kumppania kohtaan on turhaa. Et koskaan voi "ymmärtää" tuolla tavalla käyttäytyvää. Tuollaista ihmistä ei myöskään saa terapiaan. Sillä ei myöskään ole väliä onko kumppanisi oikeasti narsisti vai ei. Et tee sillä tiedolla mitään.
Ainoa mitä voit tehdä on lähteä. Mitä kauemmin vitkuttelet, sitä vaikeampaa siitä tulee. Nyt tietoisesti annat toiselle vallan tuhota sinut. On oma päätöksesi, että sallit sen tapahtuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5:nen kysyy vielä Ap:ltä. Onko puolisosi muiden silmissä ihan täydellinen ihminen? Siis osaa esittää ihan upeaa ja rakastavaa persoonaa, mutta kotioven sulkeuduttua muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi?[/quote
Kyllä hänestä ihmiset yleensä pitävät. Omat sukulaisensa tietävät hankalaksikin. Minuakin kohtaan hän on rakastava, mutta sitten toimii kuten olen kertonut. Onko sekin tapa manipuloida, vetää ensin ihan lähelle ja seuraavaksi maton alta? Ap.
En tietenkään olisi jatkanut tätä jos hän ei tosiaan olisi rakastava. Ihan kuin samassa ihmisessä olisi kaksi täysin erilaista puolta. En voi pysty enää luottamaan häneen, koska olen nähnyt miten toimii.
Ei tuollainen ihminen osaa rakastaa eikä olla aidosti rakastava. Se on manipulointitaktiikka, jotta uhri pysyisi tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon täällä heitettyyn narsismiin, niin mielestäni ei ihan päde. On kyllä hyvinkin kateellinen ja ylimielinenkin, sekä empatiakyvytön. Käyttää myös muita hyväkseen joskus mielestäni aika häikäilemättömästi, mutta ei kaavamaisesti.
Minusta hänellä kuitenkin on pikemminkin huono, kuin hyvä käsitys itsestään. Ap
Narsisti käyttäytyy niinkuin olisi maailman napa, osa täydellisen harhaisesti omasta tärkeydestään ja mahdistaan. Se pohjaa kuitenkin useimmiten hyvin heikkoon itsetuntoon ja minä-kuvaan.
Minun eksäni oli todennäköisesti narsisti. Terapeutti diagnosoi minut, miestä ei toki koskaan diagnosoitu ja siksi en narsisti diagnoosia halua käyttää. Hänen käytöksessään oli juuri samoja piirteitä kuin kuvaamasi tilanteet: mitätöinti, kyseleminen, mustasukkaisuus, rajoittaminen, pelon hiipiminen elämään. Se, että elämä pyöri sen ympärillä, että mies ei vain pahoittaisi mieltään, suuttuisi, sanoisi pahasti tms. Kaikki oli aina minun vikani, luulin olevani hullu, luulin tulevani hulluksi ja toivoin elämän vain loppuvan - olematta itsetuhoinen. En vain jaksanut enää, olin niin sekaisin ja väsynyt. Stressaantunut sekavista viesteistä. Siitä, että käytös ja sanat eivät ole lainkaan samassa linjassa, eikä voi tietää mitä pitäisi uskoa. Siitä, että miehen ulkoinen imago joka paikassa oli supliikki hauskuttaja, fiksu, rento ja tehokas. Ihmisten mielikuva meidän parisuhteestamme oli myös se "satujen ihana pari". Ja oma kokemukseni oli täysin toinen.
Lyhyesti siis. Jos sinusta tuntuu pahalta, miehesi ei kunnioita sinua, mitätöi sinua, kontrolloi tai rajoittaa ja tiedät että se ei ole normaalia, lähde. Lähde kun sinulla on vielä voimia. Lähde ja jätä kaikki mikä on tarpeen jättää. Itselleni se oli kaikki kontaktit jotka olivat "yhteisiä". Silti olen sitä mieltä, että se on parasta mitä olen aikuisiälläni tehnyt. Se kannatti. Onellisuuskäyrä omassa elämässäni nousi välittömästi. Pelko häviää, energiaa tulee lisää ja sen voi suunnata omaan elämään, asioihin, jotka ilahduttavat, lataavat. Pelko ei kuulu parisuhteeseen. Voimia vaikeaan tilanteeseen. Ja vaikka päättäisitkin jäädä, tee se tietoisesti. Miehesi ei todennäköisesti muutu, jos hän ei koe tarvetta muuttumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5:nen kysyy vielä Ap:ltä. Onko puolisosi muiden silmissä ihan täydellinen ihminen? Siis osaa esittää ihan upeaa ja rakastavaa persoonaa, mutta kotioven sulkeuduttua muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi?
Minun oli. Kukaan ei olisi ikinä uskonut hänestä mitään pahaa. Pikemmin olisi pitänyt minua epävakaampana (koska hänen käytöksensä sai minut epävakaaksi).
t.6
Juurikin näin. Ja kyllä, myös kotioven ulkopuolella, sopivissa tilanteissa korvaan kuiskatut latistukset, ettei vain lähimmäisen fiilis pääse liian hyväksi. Tuttua kuviota. Elämä pyörii täysin sen toisen ihmisen itsetunnon tuhoamisessa.
Narsismia on hankala diagnosoida, koska narsistihan on itse omasta mielestään täysin terve, eikä mene vapaaehtoisesti hoitoon. On siis tyydyttävä jonkinasteiseen "keittiöpsygologiaan", mutta asiaa opiskeltuani, olen tullut varmaksi eksäni narsismista.
Oma paranemiseni on kestänyt vuosia ja jatkuu edelleen.
t:5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tämä kuulostaa ikävältä, mutta: sinun ymmärtämisesi kumppania kohtaan on turhaa. Et koskaan voi "ymmärtää" tuolla tavalla käyttäytyvää. Tuollaista ihmistä ei myöskään saa terapiaan. Sillä ei myöskään ole väliä onko kumppanisi oikeasti narsisti vai ei. Et tee sillä tiedolla mitään.
Ainoa mitä voit tehdä on lähteä. Mitä kauemmin vitkuttelet, sitä vaikeampaa siitä tulee. Nyt tietoisesti annat toiselle vallan tuhota sinut. On oma päätöksesi, että sallit sen tapahtuvan.[/quote
Niin. Mä tiedän tämän. En yritä muodostaa ymmärrystä kumppania kohtaan, koska tiedän että hän toimii minua kohtaan väärin. Mulla on aika hyvä havainnointikyky ja selkeä oikeudentaju, onneksi. Yritän sen sijaan ymmärtää tilannetta, sitä mitä on meneillään, siis tämä itseni vuoksi. Kai ajattelen, että jos saan asiaan selvyyttä, saan samalla itselleni takaisin vähän vahvuutta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on tyypillinen narsisti. Soita mielenterveyspalveluihin - en tarkoita että SINULLA on päässä vikaa mutta saat purkaa ajatuksiasi esim. psykologin kanssa. Tuollaisesta henkisestä rääkistä toipuminen kestää pitkään ja vaatii mahdollisesti terapiaa. Jos jäät tuohon suhteeseen, vielä jonain päivänä näet ainoaksi mahdollisuudeksi päättää elämäsi. Miehesi on SAIRAS. Asiasi eivät todellakaan ole hyvin. Tuosta on heti päästävä pois. Näin äkkiä tuli mieleen sellainen vaihtoehto että hakisit jollekin kansanopiston kurssille (sisäoppilaitokseen). Saat siellä katon pään päälle saman tien, olet tavallaan "suojassa" mieheltäsi, saat ympärillesi ihmisiä ja siellä on selkeä, turvallinen päivärytmi ruokailuineen. Monessa paikassa saattaa alkaa kursseja näin alkuvuodesta. Opintorahan ja opintolainan saa. Pakkaa kaikki omat hlökoht tavarasi ja poistu tuosta asunnosta.Onko sinulla ketään jonka luo voit mennä ensihätään? jos kansanopistoissa on tilaa, pääset saman tien sinnekin. Kannattaa varmaan lähteä mahd.kauas nykyisestä miehestä, tehdä osoitteenluovutuskielto, hankkia uusi puhnro (salainen) ym. Tämä on varmaan helpoin ratkaisu kun nykyään voi olla hankala löytä asuntoa äkkiä. Kansanopistoon pääset saman tien, saat muuta ajateltavaa, ja jos rahasta on tiukkaa, saat syödäksesi siellä ja sovit sitten maksuista oppilaitoksen kanssa. Ehkä joustavat siihen asti että saat lainan ja opintorahaa.
Missä kohtaa ap sanoi , että puoliso on mies? Miesvihaajan pienessä päässäsi?
Mistä päättelet että olen nainen? Aloittajan teksti vaikutti naisen kirjoittamalta, pitkä ja pohdiskeleva. Mutta olipa miten päin tahansa, ap:n on parasta lähteä ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ei ole merkitystä, mikä lopullinen diagnoosi on, kun kuitenkin sinä murenet.
Mun tapauksessa mies oli myös lopulta väkivaltainen. Ei suostunut hakeutumaan hoitoon, joten liitto päättyi vihdoin, kun ymmärsin jatkuvan ahdistuneisuuteni olevan pelkoa itseni ja lapsen puolesta.
Jokin aika sitten uusi nainen pyysi apua miehen kidutettua tätä samoin kuin minua. Mies suostui lopulta hoitoon (vannoin katoavani lapsen kanssa muutoin, meillä yhteishuoltajuus), joka tällä hetkellä tarkoittaa useita testejä ja diagnoosin etsimistä.
Karmivalla tavalla nämä viime aikaiset tapahtumat olivat mulle helpotus: miehen käytös oli - kuten uskoin ja yritin muille kertoa - hänestä ja sairaudestaan lähtöisin, ei tavallisia parisuhteen säröjä. Tein kaikkeni, se ei voinutkaan "riittää".
(Olinkohan viesti nro 12)
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mä tiedän tämän. En yritä muodostaa ymmärrystä kumppania kohtaan, koska tiedän että hän toimii minua kohtaan väärin. Mulla on aika hyvä havainnointikyky ja selkeä oikeudentaju, onneksi. Yritän sen sijaan ymmärtää tilannetta, sitä mitä on meneillään, siis tämä itseni vuoksi. Kai ajattelen, että jos saan asiaan selvyyttä, saan samalla itselleni takaisin vähän vahvuutta. Ap.
Jos oikeasti ajattelisit, että kumppanisi toimisi väärin et olisi ollut enää aikoihin suhteessa. Vahvuutesi saat vain ja ainoastaan sillä takaisin, että lähdet mahdollisimman pian pois. Käsitätkö?
Ei sillä ole väliä onko puoliso narsisti vai ei: voit huonosti suhteessanne ja se on ainoa asia mikä merkitsee. Ota yhteyttä Naisten Linjaan joko netin kautta tai soittamalla: www.naistenlinja.fi
En osaa sanoa käyttäytyykö puolisoni kuin maailman napa, ei varmaankaan. Tosin tuo on niin ympäripyöreää, että en osaa siihen ihan tarttua mitä on käyttäytyä kuin maailman napa. Joskus kyllä, mutta se on varmaan tyypillistä oikeastaan jokaiselle. Enemmänkin vaikutelmani hänestä on, että on erittäin arvaamaton.
Enemmänkin hän kokee itsensä kiusalliseksi esim. jossain asiassa itseään etevämpien/sosiaalistempien/menestyvimpien jne. joukossa, mitä olen pitänyt hiukan hassuna. Itselläni ei ole samaa ongelmaa, mutta puolison itsetunto on siis tuota lajia, eli huono. Ap
Ymmärrettävää että sulle tulee nuo itsetuhoiset ajatukset. Älä kuitenkaan luovuta, eli älä tee itsellesi mitään, vaikka olisi mikä tunnetila. Hae ehdottomasti apua psykiatrilta! Tarvitset sitä. Sen voimin sitten vähitellen alat irroittautumaan tuosta suhteesta.
Jos jatkat tuon jäpikän kanssa niin sairastut henkisesti itsekin.
Eihän tuo ole mitään elämää, pelkkää kyyristelyä ja pelkäämistä.
Häivy!!!!! Eihän teillä ole lapsiakaan (onneksi)!!
Alue: Aihe vapaa
Minun oli. Kukaan ei olisi ikinä uskonut hänestä mitään pahaa. Pikemmin olisi pitänyt minua epävakaampana (koska hänen käytöksensä sai minut epävakaaksi).
t.6