Harvinaisin eläin, jonka olet nähnyt Suomen luonnossa villinä ja vapaana?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
152 jatkaa
Mun pappa on muuten syntynyt vuonna 1934, ja on liikkunut lapsesta asti metsissä tässä Oulun alueella, ja ei ole siltikään nähnyt esimerkiksi karhua, ilvestä eikä sutta luonnossa. Ja se oikeasti viettää luonnossa paljon aikaa, edelleen yli 80 vuotiaana metsästää ja kalastaa yms.
Missä te eläinbongarit oikeen asutte ja mitä teette kun näette kaikkia harvinaisempia eläimiä? :D
Minulla oli aika pitkä lista. Asun ihan rehellisellä maaseudulla. Liikun paljon luonnossa eri vuorokaudenaikoihin. Ammatin puolesta on välillä asiaa kulkemattomiin erämaihin, joissa ei mene edes tietä, ja niissä reissuissa olen nähnyt etenkin harvinaisempia lintuja, petoeläinten jälkiä yms.
Olen kuitenkin tullut tulokseen, että nuo eivät selitä sitä miksi näen niin paljon enemmän eläimiä (ja löydän enemmän sieniä ja marjoja) kuin edes samanlaista elämää viettävät tutut. Hyvin usein nimittäin käy niin, että ollaan isommalla porukalla metsässä ja huomaan esimerkiksi käen. Sanon muille, että tuolla on käki. Joku alkaa kuiskia "missä, missä, en näe" ja loput kääntyilevät ja ryskivät. Lopputuloksena käki säikähtää ja lentää pois. Joku muista saattaa ehtiä huomaamaan että oksa heilahti, mutta itse käkeä ei näe kukaan paitsi minä.
Luulen, että selitys tulee enemmän siitä että pienestä pitäen olen tottunut seuraamaan luontoa. Huomaan heti liikkeen maisemassa, ja huomion kiinnittää jos joku muoto ei sovi siihen mitä siinä "pitäisi" olla. Liikun metsässä hiljaa, en astu oksien päälle. Katselen liikkuessa myös sivuille ja taivaalle. Tunnen myös vaikkapa lintujen varoitusäänet ja osaan pysähtyä "kytikselle" jos kuulen että linnut varoittavat jostain lähestyvästä. Nämä ovat kaikki opittavia taitoja.
Ymmärrän hyvin, että edes päivittäin metsässä lenkkeilevä ei välttämättä näe yhtäkään villieläintä, jos juoksee napit korvissa, otsalamppu päässä ja katse polussa.
Valkohäntäkauris taitaa olla harvinaisin. Mäyriä olen nähnyt maantien varressa raatoina, lasketaanko ne?
Saimaannorppa :) söpöjä otuksia.
Kuinkakohan moni näistä lumikon nähneistä on oikeesti nähnyt kärpän talviasussaan? Kerran onnistuin itse lumikon pohjoisessa bongaamaan, oli niin pieni ja heiveröinen. Varovainen, mutta utelias kaveri.
Olen nähnyt majavalammella lukuisia majavia. Tehtiin lapsena eväsretki lammelle ja seurattiin niitten touhuja koko päivä. Oli muuten kova ääni se mikä siitä hännästä lähtee vettä vasten varoittaessaan toisiaan.
Kettupoikue, supikoira, mäyrä, pöllöjä, maakotka, mustavaris, vaskitsa, kattohaikara.. Kauriita asuu monta tuossa meidän metsäpahasessa 20 minuuttia helsingin keskustassa. Aamuisin ja iltaisin niitä näkee.
Sitten olen kerran nähnyt jonkun harvinaisen kovakuoriaisen. Sellainen iso ja sarvekas, en muista enää nimeä.
Kerran mustikassa hirvivasa/nuori hirvi lähti seuraamaan meitä. Olisiko emo juuri vieroittanut raukan?
Saukon, norpan ja suden haluaisin joskus itse päästä todistamaan omin silmin.
Lumikko Helsingissä. Ilahduin ja yllätyin nähdessäni valkoisen eläimen sulan ojan pientareella talvella.
Muita kritisoinut: tuliko sinulle mieleen, että Suomi on laaja maa ja elämme todella erilaisissa ympäristöissä. Hurmaavan pöpelikön keskellä elävä voi nähdä vaikka lohikäärmeen, mutta keskustassa tai lähiössä elävälle jo kettu voi olla hauska kokemus pupujen (kyllä, virallinen termi) lisäksi.
Kävelin vuosia sitten luonnossa Lammassaaren lähellä ja näin ketun. Katselimme hetken toisiamme, kettu katosi ja jatkoin matkaa töihin. Minua tuli vastaan kaksi naista koiran kanssa ja toinen heistä totesi minulle, että hän oli aikonut huomauttaa minulle siitä, että koirani oli vapaana. Kunnes hän huomasi, että koira olikin oikeasti kettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä harvinaisuudesta, mutta ainakin sääski, peukaloinen ja joku vihertävä tikka, jota en tunnistanut.
Luultavasti harmaapäätikka. Vihertikka on tosi harvinainen, nähty Suomessa muistaakseni 6 kertaa.
Luultavasti kukaan ei viitsi ilmoittaa havainnoista, koska täälläkin on 3 sen nähnyt.
Sisareni maaseudulla olevan pihan lähellä Keski-Suomessa liikkui karhu, jonka naapuri näki. Sisareni pelkäsi pitkään, että karhu tulee heidän puutarhaansa syömään omenoita. Totesin hänelle, että kolme pihapiirissä kiljuvaa ja rymistävää pientä lasta pitää takuuvarmasti aran karhun loitolla.
Vierailija kirjoitti:
Viisas mies (vitsi, älkää nyt loukkaantuko)
Tätä ei lasketa, kun tämä on niin yleinen laji
Kärppä, Metso...lisäksi Ilves mutta se kyllä kuoli juuri kun nähtiin kun jäi edellä ajavan auton alle. Kanadan majava, mutta sitä ei juuri vedenalta nähnyt kuin vilaukselta. Linnuista tulee muuten mieleen tuulihaukka ja helmipöllö.
Hauskin on kyllä ollut tuo kärppä. Ketut on myös hauskoja ja niitä on nykyään pk-seudulla aika paljon kun city-kaneja riittää ruoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni näistä lumikon nähneistä on oikeesti nähnyt kärpän talviasussaan? Kerran onnistuin itse lumikon pohjoisessa bongaamaan, oli niin pieni ja heiveröinen. Varovainen, mutta utelias kaveri.
Lumikko on kuin lyijykynä, ainakin pienen lumikon erottaa hyvin normaalikokoisesta kärpästä talvellakin.
Totta on, että pienestä pitäen metsässä liikunut näkee tarkoin, minunkin lapseni on jo vuosia havainnut hirven ja lintuja tarkemmin kuin isänsä.
Kotipihassa olen niitä harvinaisiakin nähnyt: kotkan, kärpän ja ketun, joka ei tosin ole kovinkaan harvinainen ja lumikon maantiellä.
pähkinänakkeli, taivaanvuohi, iilimato
Joku turkoosin värinen papukaija se oli joka tohon pihapuuhun lennähti, harakoiden kiusaamana. Kovasti koitin perässä juosta, kun karannuthan se varmasti oli, mutta lenteli harakat perässään tonne ryteikön taakse =(
Mut en nyt mitään kummempaa ole tullut nähnyt, vaikka olen ihan böndellä lapasuuteni asunut, ihan tuolla itä-rajan tuntumassa,..naapurit parin kilsan päässä.
Eli perus hirvet, ketut yms.
Ilveksen ja karhun jäljet vaan nähnyt..
Kehä III:n sisäpuolella, suurin osa Helsingissä: kärppä, huuhkaja, mehiläishaukka, harmaahaikara, liejukana, metsäkauris, mustakurkku-uikku, lapasorsa.
Kehä III:n ulkopuolella: merikotka, ilves.
...susi - sudin...