Miksi menit naimisiin toisen tai jopa kolmannen kerran?
Tämä on asia jota en käsitä ja siksi kysyn!
Miksi joku ei opi mitään?
Ja miksi ihmeessä on pakko mennä naimisiin? Eikö voi vaan "olla"?
Miten pärjäätte sen häpeän kanssa, että taas epäonnistuu ja taas uskoo?
Kommentit (130)
Ensimmäinen avioliitto oli vain ja ainoastaan lapsen takia tehty paniikkiratkaisu 20 vuotiaana. En edes tehnyt sitä rakkaudesta vaan koska luulin, että niin pitää tehdä. Liitto oli onneton. Olimme olleet yhdessä 7kk ennen naimisiinmenoa.
Seuraavan miehen kanssa oltiin yhdessä 7 vuotta ennen kuin menimme naimisiin. Se oli oikeastaan kuoleman varalta tehty ratkaisu. Tai siis totta kai rakastamme toisiamme, mutta jos minulla ei olisi ollut lapsia ja meillä ei olisi ollut yhteistä omaisuutta, emme olisi menneet naimisiin välttämättä. Liitto on onnellinen 😊
Tiedän monia jo kolmatta kertaa naimisiin menneitä.
Siksi etten tartte kenenkään mielipiteitä tähän, enkä ole selityksenvelkaa. 👍😄👠👠
Miksi ei voisi mennä? Mitä helvekon väliä sillä on oletko elämäsi aikana naimisissa kerran vai kuusi kertaa?
Miksi pitäisi jotain hävetä? Tunnen häpeää jos olen loukannut jotain tai käyttäytynyt typerästi muita kohtaan.
En siis ole ollut naimisissa kertaakaan, mutta en ymmärrä tuollaista ajattelutapaa.
Ensimmäinen mieheni kuoli, joten jouduin menemään uudelleen naimisiin.
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi mennä? Mitä helvekon väliä sillä on oletko elämäsi aikana naimisissa kerran vai kuusi kertaa?
Miksi pitäisi jotain hävetä? Tunnen häpeää jos olen loukannut jotain tai käyttäytynyt typerästi muita kohtaan.En siis ole ollut naimisissa kertaakaan, mutta en ymmärrä tuollaista ajattelutapaa.
Eikö erot johdu juuri siitä että on käyttäytynyt typerästi toista kohtaan ja myös loukannut?
Kyllä jo toisen eron jälkeen pitäisi tajuta ettei sovi yhteistalouteen toisen kanssa. Mutta eikun kahden viikon jälkeen jo uusi kumppani.
Impulsiivisuus lienee moninaineiden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi mennä? Mitä helvekon väliä sillä on oletko elämäsi aikana naimisissa kerran vai kuusi kertaa?
Miksi pitäisi jotain hävetä? Tunnen häpeää jos olen loukannut jotain tai käyttäytynyt typerästi muita kohtaan.En siis ole ollut naimisissa kertaakaan, mutta en ymmärrä tuollaista ajattelutapaa.
Eikö erot johdu juuri siitä että on käyttäytynyt typerästi toista kohtaan ja myös loukannut?
Kyllä jo toisen eron jälkeen pitäisi tajuta ettei sovi yhteistalouteen toisen kanssa. Mutta eikun kahden viikon jälkeen jo uusi kumppani.
Impulsiivisuus lienee moninaineiden ongelma.
En tiedä kuinka yllätyksenä tulee mutta kaikki erot ei johdu toisten typeryydestä ja se että ei kahden ihmisen kanssa enää suju ei tarkoita sitä että näin olisi kaikkien kanssa.
Jotkut erot päätyvät toisen kuolemaan, jotkut siihen että puoliso rakastuu toiseen ihmiseen, jotkut siihen että rakkaus vain loppuu ja jäljelle jää ystävyys.
Ja edelleen kuka ihminen loukkaantuu siitä että joku muu on ollut naimisissa kaksi tai kolme kertaa? Tätini on esimerkiksi ollut naimisissa neljä kertaa, mitä väliä sillä on? Hänen oma elämänsä, kaikkien ex-ukkojensa kanssa ovat ystäviä. Ei mua ainakaan hetkauta pätkän vertaa, ja en käsitä miksi hänen pitäisi hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia jo kolmatta kertaa naimisiin menneitä.
Minäkin tiedän muutamia, ja kukaan heistä ei kyllä älynlahjoillaan loista.
Oon ollut kolme kertaa naimisissa. Hyviä suhteita, mutteivät ikuisia olleetkaan. Häät on ihmiselämän juhlista iloisimmat ja hauskimmat. Voi olla, että menen vielä neljännenkin kerran, katotaan nyt 👍
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mieheni kuoli, joten jouduin menemään uudelleen naimisiin.
Täh? Isäni kuoli, kun olin 4-vuotias. Nyt olen 45, eikä äitini ole ainakaan vielä joutunut menemään uudelleen naimisiin. Voitko selittää tarkemmin, miksi sinä jouduit?
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Mitä väliä sillä olisi? Vedätkö sinä herneen nenään siitä?
Yli 50:ksi olen päässyt naimatonna. Tosin lapsia minulla onnekseni on. Sen verran on järkeä ollut, vaikka ei sitä ehkä uskoisi, etten ole naimisiin mennyt. Lasteni isä sitä kyllä vanhanaikaisena esitti odottessani yhteistä lastamme. Vasta nyt olen törmännyt mieheen, jonka kanssa voisin kuvitella sellaisen sitoumuksen tekeväni. Jostain ihmeestä hän putkahti elämääni.
Minusta kysymys kuuluu, että miksi en olisi mennyt?
Niin sekaisin ei saa päästään olla, että antaa pelon tai häpeän päättää, mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mieheni kuoli, joten jouduin menemään uudelleen naimisiin.
Täh? Isäni kuoli, kun olin 4-vuotias. Nyt olen 45, eikä äitini ole ainakaan vielä joutunut menemään uudelleen naimisiin. Voitko selittää tarkemmin, miksi sinä jouduit?
Koska halusin olla naimisissa.
Ehkä sitten jos on kolme kertaa ollut naimisissa ja joka kerta eronnut, niin silloin pitää kyllä katsoa itseään peiliin.
Minä en voi ymmärtää, miksi avoliitto ja avioliitto niputetaan yhteen, kun halutaan asia yhdessä, ja logiikka onkin erilainen eron kohdalla. Eli mitä eroa sillä on, eroaako avoliitosta vai avioliitosta? Eihän kyse ole kuin paperin allekirjoittamisesta.
Suurempi kysymys on, miksi joku haluaa lapsis toisen ihmisen kanssa. Hänestä kun ei sitten koskaan pääse eroon. Ei edes allekirjoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mieheni kuoli, joten jouduin menemään uudelleen naimisiin.
Täh? Isäni kuoli, kun olin 4-vuotias. Nyt olen 45, eikä äitini ole ainakaan vielä joutunut menemään uudelleen naimisiin. Voitko selittää tarkemmin, miksi sinä jouduit?
Koska halusin olla naimisissa.
Tässäpä se on av-mamman sielunelämä pähkinänkuoressa. Haluan olla naimisissa. Miehestä ei liene niin väliä, kunhan nyt on joku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mieheni kuoli, joten jouduin menemään uudelleen naimisiin.
Täh? Isäni kuoli, kun olin 4-vuotias. Nyt olen 45, eikä äitini ole ainakaan vielä joutunut menemään uudelleen naimisiin. Voitko selittää tarkemmin, miksi sinä jouduit?
Koska halusin olla naimisissa.
Tässäpä se on av-mamman sielunelämä pähkinänkuoressa. Haluan olla naimisissa. Miehestä ei liene niin väliä, kunhan nyt on joku.
En ole ylläoleva, mutta olen samaa mieltä. Ei tuolla tarkoiteta, että miehellä ei ole väliä, vaan kun löytää sen, jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä, niin hänen kanssaan haluan naimisiin. Kyse on symbolisesta eleestä.
Enemmän mä ihmettelen, miksi ihmiset menevät naimisiin ensimmäisen kerran. Tätä ihmettelen myös omalla kohdallani.