Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei töitä mistään!
09.02.2016 |
Olen aivan masentunut työtilanteen vuoksi tai töiden puuttumisen vuoksi..
Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja hyvin arvosanoin. Omalla alalla ei vain ole töitä tarjolla kuin muutaman kerran vuodessa ja hakijoita on satoja yhteen paikkaan...
Minulle kyllä kelpaisi perusduunikin, mutta olen kuulemma liian koulutettu vaikka kokemusta kassalta ym. on.
Ei oman alan asiantuntijatehtävissä sanotaan taas haastattelussa että vaihdan kuitenkin paikkaa jos oman alan töitä tulee. Ja niitä oman alan töitä ei ole..
Opiskelu ei enää onnistu koska opintotukikuukaudet käytetty. Mitä siis tehdä? Elää pummilla loppuikä? :(
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Pienemmille paikkakunnille muuttaminen on monesti ongelmallista, koska puolison opiskelut/työt ovat muualla. Sama tilanne myös niille joilla olisi potentiaalisia töitä pk-seudulla mutta puolison työt pitävät esim. Turussa tai Tampereella.
Sama juttu myös ulkomaiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin vastavalmistunut, nyt muutaman kuukauden työttömänä ollut. Työkokemusta on, mutta ei tarpeeksi useimpien työnantajien mielestä. Harvemmin 23-vuotiaalla, AMK:sta valmistuneella on vielä vuosien kokemusta omalta alalta :) itse hylkäsin jo aikaa sitten noiden MOL:in avoimien paikkojen haun, ja panostan avoimiin hakemuksiin. Nyt on näiden kanssa käynyt niin hyvä säkä, että on kaksikin paikkaa mistä valita, toinen vakituinen työ ja sen tietty otan. Mutta ei ole helppoa nykypäivän työttömällä, edelleen kun vallitsee se ajatus, että töitä kyllä löytyy kun ei ole nirso..
Jopa ollut tuuria! Itse avoimia hakemuksia laittanut varmaan 150 jo vuosien ajan, eikä koskaan ole mitään kuulunut.
Mulle tulee yleensä salamana sähköpostia, että tällä hetkellä ei ole avoimia paikkoja. Ja jos ei kuulu mitään ja erehdyn soittamaan perään, niin silloinkin vastataan vaan "kiitos mielenkiinnosta, mutta ei kiitos".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Eli sinulle kaikki taiteisiin, tutkimukseen ja ajatteluun liittyvät työt ovat pilipalia? Että niitä pitäisi harrastuksena jaksaa rankan duunaripäivän jälkeen?
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä se, että kaikki sivistys mikä sinullakin on hallussa ja kaikki keksinnöt, jotka on keksitty ennen sinun olemassaoloasi ja kaikki taide/viihde, joka on nykyäänkin olemassa on peräisin juuri noista taide/tutkimus -aloilta. Jos kaikki ne lakkautettaisiin taikasauvan iskusta eikä niitä saisi enää opiskellakaan, niin arvaapa miten nopeasti sivistysvaltio rapistuisi?
Ei luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Kun ei tajua niin ei tajua. Kuka osaa nyt ennustaa mitä tarvitaan 10 vuoden päästä, jolloin tämän päivän korkeakoulutuspäätökset alkavat realisoitua? Ei kukaan osannut ainakaan 10 vuotta sitten ennustaa ettei akateemisia enää tarvita kun silloin oli työttömyys alimmillaan pitkään aikaan, valtionhallintoa kasvatettiin ja Nokia imi kaikki insinöörit (joita Ollilan vaatimuksesta pykästiin työmarkkinoille yhä useammasta tuutista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoimista hakemuksista ei oman kokemukseni mukaan ole mitään hyötyä. Olen laittanut niitä paljonkin, mutta koskaan niiden perusteella ei ole otettu yhteyttä. Pari kertaa on käynyt niin, että työpaikka johon olen laittanut avoimen hakemuksen, on sen jälkeen laittanut auki juuri sellaisen tehtävän, jota haen. Eli jos olisivat käyneet avoimia hakemuksia läpi millään tavalla, olisivat kyllä löytäneet minun hakemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Eli sinulle kaikki taiteisiin, tutkimukseen ja ajatteluun liittyvät työt ovat pilipalia? Että niitä pitäisi harrastuksena jaksaa rankan duunaripäivän jälkeen?
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä se, että kaikki sivistys mikä sinullakin on hallussa ja kaikki keksinnöt, jotka on keksitty ennen sinun olemassaoloasi ja kaikki taide/viihde, joka on nykyäänkin olemassa on peräisin juuri noista taide/tutkimus -aloilta. Jos kaikki ne lakkautettaisiin taikasauvan iskusta eikä niitä saisi enää opiskellakaan, niin arvaapa miten nopeasti sivistysvaltio rapistuisi?
Ei luoja.
Sitä paitsi humanistien työllisyysaste on yllättävän hyvä. Kirjallisuustieteilijät, historioitsijat ym kun työllistyvät aika mukavasti opetuspuolelle. Johonkin teatterikoulun dramaturgilinjalle tai arkeologiaan taas otetaan about 2 opiskelijaa per vuosi. Luulisi että tilastotieteilijäkin tajuaisi ettei näillä luvuilla voida puhua mistään massatyöttömyydestä vaan se koskee ihan muita aloja, kuten aiemmin mainittuja luonnontieteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mikset hieman huijaa haastattelussa ettet aio hakea oman alan töitä vaikka niitä tulisi eteen jossain vaiheessa, jos se on kynnyskysymys? Jos haastattelu liittyy edes hieman alaasi, voit sanoa että tämä kyseinen ala tuntuukin jotenkin omalta kuin se josta olet valmistunut. Monesti hakemuksiin pyydetään myös saateviesti, jossa tätä kannattaa tuoda ilmi - esim. kiinnostusten kohteina, joita sinulla on hakemaltasi alalta. Perustele hyvin, niin vaikutat uskottavalta. Toinen vinkki, onko alallasi mitään projekteja / järjestöjä yms.? Monilla aloilla toimii työryhmiä ja järjestöjä, joihin saattaa olla helpompi päästä tekemään jotain, vaikka sitten palkattomana. Itse toimin jonkin aikaa työttömänä ollessani oman alani järjestön markkinointijohtajana palkatta, mikä poikikin sitten haastatteluja "seuraavan tason" tehtäviin, joihin muuten en varmaan meriiteilläni vielä olisi tullut valituksi.
On omituista lukea näitä viestejä näin IT-alan sovelluskehittäjänä. Eikö muilla aloilla ole mitään muuta kuin työhakemus+työhaastattelu? Tällä alalla tehdään yleensä kahdet esitehtävät (eli koodataan jonkinlainen sovellushärpäke tai vastaavaa) tietyssä aikarajassa joka on yleensä päivä tai kaksi, ja parhaiten suoriutunut valitaan. Täysin absoluuttiseen osaamiseen perustuva valinta siis, tietenkin henkilökemiat vaikuttavat jonkun verran mutta yleensä vain ratkaisevana tekijänä tasaisessa tilanteessa. Itse ammattikorkeasta valmistuneena sain ensimmäisen paikan jota hain, enkä ollut edes älyttömän kokenut tai taitava. Suosittelen muillekin aloille jonkinlaista testausta, vaikka esseen kirjoittamista tai käytännön tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Eli sinulle kaikki taiteisiin, tutkimukseen ja ajatteluun liittyvät työt ovat pilipalia? Että niitä pitäisi harrastuksena jaksaa rankan duunaripäivän jälkeen?
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä se, että kaikki sivistys mikä sinullakin on hallussa ja kaikki keksinnöt, jotka on keksitty ennen sinun olemassaoloasi ja kaikki taide/viihde, joka on nykyäänkin olemassa on peräisin juuri noista taide/tutkimus -aloilta. Jos kaikki ne lakkautettaisiin taikasauvan iskusta eikä niitä saisi enää opiskellakaan, niin arvaapa miten nopeasti sivistysvaltio rapistuisi?
Ei luoja.
Miten taiteilijat vaikuttavat sivistysvaltioon? Media-alan ja liiketalouden ihmiset ne pyörittävät kaikkea viihdettä joka ihmisiä kiinnostaa, taiteilijat lähinnä hengaavat omissa pikkuriikkisissä piireissään ylistämässä toisiaan ja kuppaamassa välillä säätiöiden avustusrahoja, jotka voidaan lotrata turhuuteen ja tehdä töitä sitten vasemmalla kädellä kunhan ahdistukselta saa aikaiseksi. t. taiteilijapiirejä lähemmin tunteva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Eli sinulle kaikki taiteisiin, tutkimukseen ja ajatteluun liittyvät työt ovat pilipalia? Että niitä pitäisi harrastuksena jaksaa rankan duunaripäivän jälkeen?
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä se, että kaikki sivistys mikä sinullakin on hallussa ja kaikki keksinnöt, jotka on keksitty ennen sinun olemassaoloasi ja kaikki taide/viihde, joka on nykyäänkin olemassa on peräisin juuri noista taide/tutkimus -aloilta. Jos kaikki ne lakkautettaisiin taikasauvan iskusta eikä niitä saisi enää opiskellakaan, niin arvaapa miten nopeasti sivistysvaltio rapistuisi?
Ei luoja.
Miten taiteilijat vaikuttavat sivistysvaltioon? Media-alan ja liiketalouden ihmiset ne pyörittävät kaikkea viihdettä joka ihmisiä kiinnostaa, taiteilijat lähinnä hengaavat omissa pikkuriikkisissä piireissään ylistämässä toisiaan ja kuppaamassa välillä säätiöiden avustusrahoja, jotka voidaan lotrata turhuuteen ja tehdä töitä sitten vasemmalla kädellä kunhan ahdistukselta saa aikaiseksi. t. taiteilijapiirejä lähemmin tunteva
:'-------------D
ei helvetti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Eli sinulle kaikki taiteisiin, tutkimukseen ja ajatteluun liittyvät työt ovat pilipalia? Että niitä pitäisi harrastuksena jaksaa rankan duunaripäivän jälkeen?
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä se, että kaikki sivistys mikä sinullakin on hallussa ja kaikki keksinnöt, jotka on keksitty ennen sinun olemassaoloasi ja kaikki taide/viihde, joka on nykyäänkin olemassa on peräisin juuri noista taide/tutkimus -aloilta. Jos kaikki ne lakkautettaisiin taikasauvan iskusta eikä niitä saisi enää opiskellakaan, niin arvaapa miten nopeasti sivistysvaltio rapistuisi?
Ei luoja.
Miten taiteilijat vaikuttavat sivistysvaltioon? Media-alan ja liiketalouden ihmiset ne pyörittävät kaikkea viihdettä joka ihmisiä kiinnostaa, taiteilijat lähinnä hengaavat omissa pikkuriikkisissä piireissään ylistämässä toisiaan ja kuppaamassa välillä säätiöiden avustusrahoja, jotka voidaan lotrata turhuuteen ja tehdä töitä sitten vasemmalla kädellä kunhan ahdistukselta saa aikaiseksi. t. taiteilijapiirejä lähemmin tunteva
Onneksi taiteilijoiden rahoitus - sikäli kun he sitä onnistuvat saamaan - tulee pääsääntöisesti säätiöiltä, kuten itsekin sanoit. Säätiöt ovat yksityisiä ja niiden antamat rahat eivät tule sinun pikku verorahoistasi, vaan sellaisilta jotka ovat pitäneet sivistystä tärkeänä ja jättäneet säätiöille rahaa perinnöksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä!! Pistää niin vihaksi, kun ihmisten aikaa tuhlataan näillä "haastatteluilla"! Ei sitä hakijakaan voi suoraan kysyä etukäteen, että onko paikka oikeasti auki vai jo valmiiksi pedattu jollekin. Vai tekeekö joku niin?
Kyllä kysyn, sillä en ihan matkailun vuoksi viitsi lähteä ihan mihin tahansa, enkä varsinkaan ottaa palkatonta vapaapäivää muutenkin vähistä työpäivistä.
Yleensä muotoilen kysymyksen " kuinka paljon näillä haastatteluilla on merkitystä" tai aivan suoraan, onko teillä siihen joku tiedossa oleva ehdokas. Usein olen saanut kuulla, että on tämä jo kymmenen vuotta määräaikaisena tässä ollut, eli käytännössä pakko vakinaistaa, mutta kun pitää olla se julkinen haku.
Lain mukaan kelpoisen henkilön voisi vakinaistaa ilman avointa hakua, jos hän on vuoden sitä virkaa hoitanut, ainakin opettajista. Näin ei sitten kuitenkaan tehdä vaan ihan turhaan juoksutetaan muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On omituista lukea näitä viestejä näin IT-alan sovelluskehittäjänä. Eikö muilla aloilla ole mitään muuta kuin työhakemus+työhaastattelu? Tällä alalla tehdään yleensä kahdet esitehtävät (eli koodataan jonkinlainen sovellushärpäke tai vastaavaa) tietyssä aikarajassa joka on yleensä päivä tai kaksi, ja parhaiten suoriutunut valitaan. Täysin absoluuttiseen osaamiseen perustuva valinta siis, tietenkin henkilökemiat vaikuttavat jonkun verran mutta yleensä vain ratkaisevana tekijänä tasaisessa tilanteessa. Itse ammattikorkeasta valmistuneena sain ensimmäisen paikan jota hain, enkä ollut edes älyttömän kokenut tai taitava. Suosittelen muillekin aloille jonkinlaista testausta, vaikka esseen kirjoittamista tai käytännön tehtäviä.
Kerran olen ollut työhaastattelussa, jossa tunnin jutustelun jälkeen istutettiin koneen ääreen tekemään erääseen työn alla olevaan tapahtumaan liittyvä esitelehtinen. Suoriuduin mielestäni hyvin vaikka aluksi olinkin vähän kauhusta kankea (tällaisesta ei varoitettu etukäteen), mutta silti en saanut paikkaa. Kummastuttaa etenkin kun haastattelun aikana minulle tuli sellainen tunne, että minusta pidettiin ja sopisin työyhteisöön. Muutaman kerran avointen paikkojen hakuilmoituksessa on myös pyydetty lähettämään jonkinlainen työnäyte / osoitus kirjoitustaidoista, ja senkin olen huolella valinnut jo tekemieni esseiden joukosta tai väsännyt kokonaan uuden, riippuen aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
On melko surullista kun tuhannet kouluttavat itsensä korkeasti kortistoon. Töitä ei saa, ei sitten voi perustaa perhettä, ei ostaa asuntoa, ei autoa, ei matkustella. Ei tehdä mitään;(
Ai että melko surullista?
Understatement of a century?
Tässä ei ole enää hysteerisistä tunnelmista kysymys, vaan alkaa tehdä myös hysteerisiä ratkaisuja. Meillä on perhe hajoamassa viime kädessä taloudellisista syistä.
Lapsettomille minimalisteille tämä on toisaalta aika mielenkiintoista aikaa katsoa kun valtio taantuu montakymmentä vuotta taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kun hakijoita on se helvetin 600 jokaiseen paikkaan. Otetaan summamutikassa joku tai se kuka on nimeltä tuttu. Ei kukaan oikeasti käy 600 hakemusta kunnolla läpi ja CVeitä siihen päälle.
Tai sitten opiskelee alan, jolla pääsee töihin. Kun itse hain nykyistä työpaikkaani, hakijoita oli 4. T: tilastotieteilijä
Ei kaikki voi olla tilastotieteilijöitä. Jos kaikki olis tilastotieteilijöitä niin luuletko että työllisyysluvut olis yhtään sen paremmat? Tai sis tilastotieteilijänä varmaankin pystyt antamaan tähän faktaa ja numeroita? T: humanisti-yhteiskuntatieteilijä oman alan töissä (pitkän kituuttamisen ja hakemusrumban jälkeen)
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla tilastotieteilijöitä. Tarkoitan sitä, että meillä pitäisi voimakkaasti karsia kaikkeen jonniinjoutavaan kouluttamista ja keskittyä korkeakoulutuksessa oikeasti työllistäviin aloihin. Ne, joilla ei riitä päätä lukea näitä aloja, voivat sitten tehdä niitä perus-duunaritöitä ja elättää itsensä niillä. Ei voida olettaa, että yhteiskunnan pitää maksaa sinulle vaikkapa teatterintutkimuksesta 3000 kuussa, vaan se voi olla harrastus, jota teet työpäivän jälkeen, kun kotiudut kaupan kassalta tai portaita moppaamasta.
T: tilastotieteilijä
Eli sinulle kaikki taiteisiin, tutkimukseen ja ajatteluun liittyvät työt ovat pilipalia? Että niitä pitäisi harrastuksena jaksaa rankan duunaripäivän jälkeen?
En tiedä tuliko sinulle yllätyksenä se, että kaikki sivistys mikä sinullakin on hallussa ja kaikki keksinnöt, jotka on keksitty ennen sinun olemassaoloasi ja kaikki taide/viihde, joka on nykyäänkin olemassa on peräisin juuri noista taide/tutkimus -aloilta. Jos kaikki ne lakkautettaisiin taikasauvan iskusta eikä niitä saisi enää opiskellakaan, niin arvaapa miten nopeasti sivistysvaltio rapistuisi?
Ei luoja.
Miten taiteilijat vaikuttavat sivistysvaltioon? Media-alan ja liiketalouden ihmiset ne pyörittävät kaikkea viihdettä joka ihmisiä kiinnostaa, taiteilijat lähinnä hengaavat omissa pikkuriikkisissä piireissään ylistämässä toisiaan ja kuppaamassa välillä säätiöiden avustusrahoja, jotka voidaan lotrata turhuuteen ja tehdä töitä sitten vasemmalla kädellä kunhan ahdistukselta saa aikaiseksi. t. taiteilijapiirejä lähemmin tunteva
Onneksi taiteilijoiden rahoitus - sikäli kun he sitä onnistuvat saamaan - tulee pääsääntöisesti säätiöiltä, kuten itsekin sanoit. Säätiöt ovat yksityisiä ja niiden antamat rahat eivät tule sinun pikku verorahoistasi, vaan sellaisilta jotka ovat pitäneet sivistystä tärkeänä ja jättäneet säätiöille rahaa perinnöksi.
Et silti kiistänyt pointtiani. Enkä missään välissä maininnut edes verorahoja. Tosin työttömille taiteilijoille jotka eivät edes säätiörahoille suoriudu kuluttavat varmasti niitäkin.
En minäkään ole ollut töissä viiteen vuoteen. 2010-11 oli palkkatuettu 10kk:n työ. Valmistuin amk:sta 2007 insinööriksi. Lopputyöpaikkaan en voinut päästä töihin, koska se teki konkurssin. Työkokemuksena -07 lähtien ainoastaan tuo palkkatuettu työ sekä pari kk. puhelinvastaamista, josta tuli potkut alkuunsa, kun sanoin ruotsinkieliselle asiakkaalle, että meillä ei ole velvollisuutta palvella ruotsiksi. No, tämä järkevähkö puhelintyö, jossa piti vastata puhelimeen, olisi loppunut muutenkin nopeasti, koska se oli projekti. Sen jälkeen olisi täytynyt alkaa kaupata vaakuutusyhtiön asiakastapaamisaikoja tms. Tietyille työvoimakoulutuksen kursseille olen hakenut silloin tällöin, en ole päässyt. Nykyisin bussikuskikurssille on hakijoita noin 150, 12-15 valitaan. Ammattikuljettajakurssille oli viimeksi hakijoita 173. 12-15 niistä sit valittiin, marraskuussa. Viitisen vuotta sitten näille kursseile oli vielä hakijoita reilusti alle sata.
Aiempina vuosikymmeninä korkeakoulutettu pääsi aina töihin. Silloin koulutettiin kaiketi vähemmän korkeakouluissa, se edisti asiaa. Ammattikorkeita ei edes ollut, joten ei ollut ammattikorkealaisia kilpailemassa samoista duuneista.
Suuri tekijä on myös se, että pörssifirmatkin vaativat aina vaan parempaa ja parempaa tulosta, ovat paljon ahneemmiksi tulleet. Tuotekehitykseen ja investointeihin satsataan hyvän vähän, kaikki vaan osingoksi. Ilmankos suomalaiset firmat eivät pahemmin ulkomailla porskutakaan, johtuen kapeasta tuotevalikoimasta, kun ei se tuotekehitys kiinnosta. Voitot tehdään minimaalisella henkilöstömäärällä. Ei tuotekehityksen hedelmillä. Tätä on suomalainen osaaminen jalostusarvoa vaativissa tuotteissa. Sitä ei yksinkertaisesti ole, poislukien pari poikkeusta. Sellua ja sahatavaraa suomalaiset osaavat tehdä. Kuluttajatuotesektori sen sijaan banaanivaltiotasoa, toisin kuin esim. ruotsalaisilla.
Alue: Aihe vapaa
Jopa ollut tuuria! Itse avoimia hakemuksia laittanut varmaan 150 jo vuosien ajan, eikä koskaan ole mitään kuulunut.