Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa
03.02.2016 |
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
Sen mielestä kihlautuminen on sillä ajatuksella et joskus mennään naimisiin. Ja kosiminen ennenku mennään.
"Eiks sitä kihlautumista sit voi jättää välistä? Selkeesti naisen keksintö et pitää saada kaks sormusta"
Kiva jos se kosii mua joskus sanomalla meetkö kihloihin mun kanssa, tai vastaavaa :D
Kommentit (1774)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä mulle: miksi sana kihlaus on olemassa, jos se on sun mielestä plusmiinusnolla? Mikä järki on olla olemassa sana, joka ei loppujen lopuksi sitten tarkoita mitään, kun kerran kaikki merkitykset on ok?
Tässä on se homman ydin.
Samahan se tietysti, mitä itse kukin kihlauksella tarkoittaa, niin kauan kuin ei mene kihloihin. Ja sitten kun menee, se on muuten ihan sama, mutta kihlakumppanin kanssa olisi kyllä syytä selvittää, että kumpikin ymmärtää asian merkityksen varmasti samalla tavalla.
Ja sitten kun on joka puolelle ilmoitettu että me ollaan nyt kihloissa, ei kannata ottaa nokkiinsa, jos ja kun ihmiset rupeavat kyselemään, milloin aiotte pitää häät. Koska sillä tavoin useimmat kihlauksen edelleen ymmärtävät, että se on sopimus avioliittoon menemisestä.
Samoin kuin saahan sitä sanoa kissaansa koiraksi. Ketä se haittaa niin kauan kuin ei koeta myydä sitä kissaa jollekulle koirana, tai kutsu kylään kissa-allergikkoa ja selitä että ethän sinä koirille allerginen ole.
Teinikihloissa olijoiden kannattaa siis tiedostaa, että he käyttävät sanaa "kihlaus" kielenkäytön yleisten normien vastaisesti. Eikä silloin kannata kovin vakaumuksen syvällä rintaäänellä mennä julistamaan, että kyllä tämä meidän kihlaus on ihan yhtä oikea kuin teidänkin, jotka aiotte avioitua. Koska eihän kihlauksella mitään oikeaa merkitystä ole. Se on se, mitä yhteisö päättää sen olevan. Ette oikein voi väittää olevanne oikeasti kihloissa, jos useimmat ovat eri mieltä siitä, mitä kihloissa oleminen tarkoittaa.
Virhe on suunnilleen samaa astetta kuin kutsua enoaan sedäkseen, vaikka enohan se on. Ei kovin vakavaa yleensä, mutta voi aiheuttaa sekaannuksia ja kummastusta.
Tämä. Niin kauan kuin meidän yhteiskuntamme käsittää kihlauksen avioliittoon johtavana väliaikaisena tilana, niin nämä teinikihlaajat ovat valitettavasti alakynnessä. Ei kukaan heidän rakkauden tasoaan ole epäilemässä vaan sitä, että miksi ihmeessä he käyttävät sanoja kummallisesti yleisten normien vastaisesti. Vaikka kuinka jonkun mielestä laissa ja sanakirjassa on porsaanreikä ja kuinka "hehheh, kyllähän kihlaus voi olla sopimus myös avioliittoon menemättä jättämisestä" niin ei kannata silti ihmetellä miksi joku pitää näitä tällaisia vähän vajaina.
Minusta on oudompaa, että kuulette niistä vasta nyt, kun ne on kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä.
Ollet voimassa? Mitkä ovat olleet voimassa vuosikymmeniä?
Että kihlaus on myös suhteen syvenemisen merkki.
Ja kukahan näin sanoo? Sinä? Sinun lähipiiri? Mikä on se yleisyyden aste joka tämän määrittää?
Minun lähipiirissäni on vain yksi tällainen pariskunta joka pitää kihloja vain "syvänä asteena". Sen sijaan lähipiiristäni löytyy montakymmentä pariskuntaa, jotka ovat oikeasti kihloissa eli menossa naimisiin tai jo naimisissa. Minulla on myös kaksi ystäväpariskuntaa, jotka ovat solmineet oman suhteen sormuksilla, mutta eivät kutsu itseään kihlatuiksi.
Eli minun lähipiirini mukaan kihlaus on yleisesti voimassaolevan määritelmä mukaan avioliittoon johtava vaihe. Tämä lisäksi, toiseksi yleinen ilmiö on sitoutuminen ilman sanaa kihlaus.
Jos et pysty osoittamaan mitään lähdettä jonka mukaan sinun määritelmäsi on "yleistä" niin valitettavasti se on vain sinun oma harhasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Nope. Wrong and wrong.
Kihlauksessa ei tarvitse kysyä tuutko vaimoksi/mieheksi. Kihlaus on sopimus siitä että mennään naimisiin eli silloin tehdään se päätös että mennään naimisiin. Ei siinä mies/vaimo kyselyjä tartte. Jos pyytää kihloihin, se tarkoittaa että sopii avioliittoon menemisestä.
Lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he sopivat menevänsä naimisiin. Eli silloin he ovat kuin ovatkin sinun logiikkasi mukaan kaksi kertaa kihloissa. Voi juku!
Mutta eikö ole hienoa että olette juuri oppineet uusia asioita. Ihan mahtavaa!
Kyllä, olen oppinut sen että maailmassa on yhtä tyhmiä ihmisiä kuten sinä.
Vastaa kysymykseen. Et pysty vai? Ei jotenkin yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paitsi että edelleenkin, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä.
S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä: kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus avioliittoon menemisestä tai menemättä jättämisestä, siellä kyllä lukisi niin.
kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä kihlaus on sopimus että mennään avioliittoon päivänä X, joskus, ehkä tai ei mennä ollenkaan.
Rakas, sun muumit on nyt karanneet laaksosta.
Kihlaus on sopimus siitä että avioliittoon mennään. Jos avioliittoon ei aiota mennä, ei olla kihloissa.
Rakas, sinä nyt et ymmärrä, että tuossa yksi tyyppi vain käyttää hyväkseen saivartelumahdollisuutta, joka jäi auki, kun joku onnettomuudekseen käytti ilmaisua "sopimus avioliittoon menemisestä".
Eli kun tehdään sopimus jostakin asiasta, niin voihan sen ymmärtää niin että päätetään, miten tälle asialle tehdään. Jos se asia on avioliittoon meneminen, niin voidaan päättää että unohdetaan koko juttu. Eli: avioliittoon menemistä koskien sovimme, että emme mene.
Jos asia oli alun perin ilmaistu muodossa "kihlaus on sopimus siitä, että avioidutaan keskenään", vänkäyksen varaa ei olisi jäänyt.
Turha siitä on jankata. Saivartelija on oikeassa siinä, että alkuperäinen määritelmä ei ollut aivan täsmällinen. Sinä olet oikeassa siinä, mitä kihlaus tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Nope. Wrong and wrong.
Kihlauksessa ei tarvitse kysyä tuutko vaimoksi/mieheksi. Kihlaus on sopimus siitä että mennään naimisiin eli silloin tehdään se päätös että mennään naimisiin. Ei siinä mies/vaimo kyselyjä tartte. Jos pyytää kihloihin, se tarkoittaa että sopii avioliittoon menemisestä.
Lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he sopivat menevänsä naimisiin. Eli silloin he ovat kuin ovatkin sinun logiikkasi mukaan kaksi kertaa kihloissa. Voi juku!
Mutta eikö ole hienoa että olette juuri oppineet uusia asioita. Ihan mahtavaa!
Kyllä, olen oppinut sen että maailmassa on yhtä tyhmiä ihmisiä kuten sinä.
Vastaa kysymykseen. Et pysty vai? Ei jotenkin yllätä.
Mikä oli kysymys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä mulle: miksi sana kihlaus on olemassa, jos se on sun mielestä plusmiinusnolla? Mikä järki on olla olemassa sana, joka ei loppujen lopuksi sitten tarkoita mitään, kun kerran kaikki merkitykset on ok?
Tässä on se homman ydin.
Samahan se tietysti, mitä itse kukin kihlauksella tarkoittaa, niin kauan kuin ei mene kihloihin. Ja sitten kun menee, se on muuten ihan sama, mutta kihlakumppanin kanssa olisi kyllä syytä selvittää, että kumpikin ymmärtää asian merkityksen varmasti samalla tavalla.
Ja sitten kun on joka puolelle ilmoitettu että me ollaan nyt kihloissa, ei kannata ottaa nokkiinsa, jos ja kun ihmiset rupeavat kyselemään, milloin aiotte pitää häät. Koska sillä tavoin useimmat kihlauksen edelleen ymmärtävät, että se on sopimus avioliittoon menemisestä.
Samoin kuin saahan sitä sanoa kissaansa koiraksi. Ketä se haittaa niin kauan kuin ei koeta myydä sitä kissaa jollekulle koirana, tai kutsu kylään kissa-allergikkoa ja selitä että ethän sinä koirille allerginen ole.
Teinikihloissa olijoiden kannattaa siis tiedostaa, että he käyttävät sanaa "kihlaus" kielenkäytön yleisten normien vastaisesti. Eikä silloin kannata kovin vakaumuksen syvällä rintaäänellä mennä julistamaan, että kyllä tämä meidän kihlaus on ihan yhtä oikea kuin teidänkin, jotka aiotte avioitua. Koska eihän kihlauksella mitään oikeaa merkitystä ole. Se on se, mitä yhteisö päättää sen olevan. Ette oikein voi väittää olevanne oikeasti kihloissa, jos useimmat ovat eri mieltä siitä, mitä kihloissa oleminen tarkoittaa.
Virhe on suunnilleen samaa astetta kuin kutsua enoaan sedäkseen, vaikka enohan se on. Ei kovin vakavaa yleensä, mutta voi aiheuttaa sekaannuksia ja kummastusta.
Tämä. Niin kauan kuin meidän yhteiskuntamme käsittää kihlauksen avioliittoon johtavana väliaikaisena tilana, niin nämä teinikihlaajat ovat valitettavasti alakynnessä. Ei kukaan heidän rakkauden tasoaan ole epäilemässä vaan sitä, että miksi ihmeessä he käyttävät sanoja kummallisesti yleisten normien vastaisesti. Vaikka kuinka jonkun mielestä laissa ja sanakirjassa on porsaanreikä ja kuinka "hehheh, kyllähän kihlaus voi olla sopimus myös avioliittoon menemättä jättämisestä" niin ei kannata silti ihmetellä miksi joku pitää näitä tällaisia vähän vajaina.
Minusta on oudompaa, että kuulette niistä vasta nyt, kun ne on kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä.
Ollet voimassa? Mitkä ovat olleet voimassa vuosikymmeniä?
Että kihlaus on myös suhteen syvenemisen merkki.
Ja kukahan näin sanoo? Sinä? Sinun lähipiiri? Mikä on se yleisyyden aste joka tämän määrittää?
Minun lähipiirissäni on vain yksi tällainen pariskunta joka pitää kihloja vain "syvänä asteena". Sen sijaan lähipiiristäni löytyy montakymmentä pariskuntaa, jotka ovat oikeasti kihloissa eli menossa naimisiin tai jo naimisissa. Minulla on myös kaksi ystäväpariskuntaa, jotka ovat solmineet oman suhteen sormuksilla, mutta eivät kutsu itseään kihlatuiksi.
Eli minun lähipiirini mukaan kihlaus on yleisesti voimassaolevan määritelmä mukaan avioliittoon johtava vaihe. Tämä lisäksi, toiseksi yleinen ilmiö on sitoutuminen ilman sanaa kihlaus.
Jos et pysty osoittamaan mitään lähdettä jonka mukaan sinun määritelmäsi on "yleistä" niin valitettavasti se on vain sinun oma harhasi.
Kaikki tuntee jonkun, niin se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.
Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.
Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.
Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.
Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.
Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?
kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?
Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.
Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.
Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
O-P-E-T-T-E-L-E S-U-O-M-E-N K-I-E-L-T-Ä.
Itseasiassa se lakipykälähän sanoi, että kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta, ovat kihlautuneet. Missään ei kielletä kihlautumista ilman avioaikeita. Että opettelepa itse.
Lakipykälä sanoo näin: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja tässä linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Logiikallasi kihlautumisena voitaisiin pitää myös sitä, kun kosittava antaa rukkaset. Ts. pari sopii avioliitosta siten, että he eivät mene naimisiin.
Niin, että missä oli se kielto kihlautua ilman avioaikeita?
Entä missä oli se mahdollisuus kihlautua ilman avioaikeita? Toistuvista pyynnöistä huolimatta et ole pystynyt osoittamaan, että kihlaukselle olisi mitään muuta merkitystä kuin sopimus avioliittoon menemisestä. (Paitsi tietysti se sanakirjan esimerkki yritysfuusiosta, mutta jtäetään se nyt huomioimatta.)
Onhan se sopimus avioliittoon menemisestä tehty, kortti jätetään käyttämättä. Kielitoimistokaan ei kiellä tätä.
Pari sopii menevänsä naimisiin -> he ovat kihloissa. Ennen avioitumista pari päättää, että he eivät menekään naimisiin -> kihlaus on purkautunut. Jos pari jatkaa yhdessä ja he ovat kihlautumisensa merkiksi hankkineet sormukset, niin ei se periaatteessa kenellekään kuulu, jos he edelleen käyttävät sormuksiaan. Kihlapari sanan varsinaisessa merkityksessä he vain eivät enää ole.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tarkoituksenaan mennä naimisiin -> he ovat kihloissa.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tietäen, että he eivät aio naimisiin -> he eivät ole kihloissa.
Tässä ei ole mitään tulkinnanvaraista.
Ja sitten on pari muuta tapaa hoitaa homma himaan.
Kuten?
Se nyt vaan on niin, että kun sovitaan naimisiinmenosta, ollaan kihloissa. Kun sovitaan että ei mennä naimisiin, ei olla kihloissa. Mitä muita vaihtoehtoja tälle on? Paitsi tietysti joku historiallisen hömpän "valehtelen suostuvani ja yritän saada miehen hengiltä ennen häitä" -tyyppinen juonikuvio, mutta sellaiset voi jättää reaalimaailmassa huomiotta.
Kyllä myös nuo tavat, jotka mainitsit. Sitten kihloihin mennään kun siitä sovitaan.
Ja silloin kun kihloihin menosta sovitaan... Arvaa mitä? Sovitaan, että mennään naimisiin. Tadaa!
Kiitos, mutta mä oon jo.
No sehän on kiva. Mutta miten se liittyy kihlauksen määritelmään?
Sä kosit?
Huomaan, että argumenttisi alkavat loppua.
Eikö tää enää olekaan hauskaa? Voi pikkuista!
Ihan vaan tiedoksesi, täällä palstalla on muitakin, jos viittaat siis siihen kun aiemmin sanoin, että tää on räkätaudissa hauskaa hommaa. Onhan tää, mutta toi sun lainaama henkilö ei ole minä. Mä kävin syömässä iltapalaa ja joku on silti porskuttanut täällä ketjua eteenpäin. Sinä sen sijaan olet yksin.
Kaikki kaks?
Mä oon käsittänyt, että tässä ketjussa on lukuisia oikean kihlauksen määritelmän puolustajia selkeiden faktojen ja perusteluiden kanssa ja sitten tämä yksi teinikihlojen puolesta puhuja jankkaamassa vailla yhtäkään faktaa ja järkevää perustetta + muutama muu yksittäinen teinikihlojen puolustaja.
Jep, mulla on sama fiilis. Aina sillä välin kun kirjoittaa omaa sepustusta vastaukseksi, niin sillä välin jo monta muuta kihlauksen oikein ymmärtänyttä henkilöä on kirjoittanut omat vastauksensa. Aika nopealla tahdilla saa vastata jos vaan kaksi ihmistä vastailee :O
Tai toisinpäin. Sopii kyllä kumpaankin puoleen. Mutta sivumäärä kyllä kertoo omaa mieltänsä 😎
Kertoa omaa mieltänsä? Sulla ei todellakaan oo suomen kieli hallussa...
tai AC. Mut onhan se hyvä kun häviön hetkellä voi tarttua oljenkorsiin, ennen hukkumistaan.
Ei, kyllä se tosi olennaista tän keskustelun kannalta. Katsos kun kihlaus on sana jolla on merkitys. Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia sua ymmärtämään asiaa kun sulle on lusikalla anettu älynlahjat.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on lopullinen niitti häviöllesi. Ens kerralla parempi onni ja kun oikeinkirjoituksesta rutisee, niin osta myös tehokkaammat lasit. Noloo!
Minä en ymmärrä, miten kihlauksen merkityksen oikein ymmärtävät voisivat olla muka häviöllä tässä ketjussa, koska valtaväestö, kielitoimisto, sanakirjat, yleissivistys ja laki on heidän puolellaan ja he ovat perustelleet kaiken sanomansa. Sinä yksin jankkaat että kihlaus tarkoittaa sellaista mitä se ei muiden mielestä tarkoita (paitsi ehkä 15-vuotiaiden teinikihlautujien, jotka ovat viikko kerrallaan jonkun kanssa "kihloissa"), etkä ole esittänyt yhtäkään perustelua, faktaa, yleissisivistykseen ja tietämykseen tai lakiin perustuvaa perustetta väitteellesi. Sinä olet häviöllä tässä ketjussa, mutta poljet jalkaa ja huudat naama punaisena että muut on tyhmiä kun ne ei määrittele asioita sinun mielenoikkujen mukaan. Se oiskin aika pähkähullua, kun joku vois mielenoikkujensa mukaan määritellä yleisesti määritellyt asiat ja sanat täysin uusiksi ja pompotella valtaväestöä mielensä mukaan.
Kah, papukaija!
Yksinkertaiselle asiat pitää selittää tuhanteen kertaan toistaen kuin papukaijana hokisi, eikä siltikään mene järkipuhe perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Nope. Wrong and wrong.
Kihlauksessa ei tarvitse kysyä tuutko vaimoksi/mieheksi. Kihlaus on sopimus siitä että mennään naimisiin eli silloin tehdään se päätös että mennään naimisiin. Ei siinä mies/vaimo kyselyjä tartte. Jos pyytää kihloihin, se tarkoittaa että sopii avioliittoon menemisestä.
Lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he sopivat menevänsä naimisiin. Eli silloin he ovat kuin ovatkin sinun logiikkasi mukaan kaksi kertaa kihloissa. Voi juku!
Mutta eikö ole hienoa että olette juuri oppineet uusia asioita. Ihan mahtavaa!
Kyllä, olen oppinut sen että maailmassa on yhtä tyhmiä ihmisiä kuten sinä.
Vastaa kysymykseen. Et pysty vai? Ei jotenkin yllätä.
Mikä oli kysymys?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paitsi että edelleenkin, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä.
S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä: kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus avioliittoon menemisestä tai menemättä jättämisestä, siellä kyllä lukisi niin.
kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä kihlaus on sopimus että mennään avioliittoon päivänä X, joskus, ehkä tai ei mennä ollenkaan.
Rakas, sun muumit on nyt karanneet laaksosta.
Kihlaus on sopimus siitä että avioliittoon mennään. Jos avioliittoon ei aiota mennä, ei olla kihloissa.
Rakas, sinä nyt et ymmärrä, että tuossa yksi tyyppi vain käyttää hyväkseen saivartelumahdollisuutta, joka jäi auki, kun joku onnettomuudekseen käytti ilmaisua "sopimus avioliittoon menemisestä".
Eli kun tehdään sopimus jostakin asiasta, niin voihan sen ymmärtää niin että päätetään, miten tälle asialle tehdään. Jos se asia on avioliittoon meneminen, niin voidaan päättää että unohdetaan koko juttu. Eli: avioliittoon menemistä koskien sovimme, että emme mene.
Jos asia oli alun perin ilmaistu muodossa "kihlaus on sopimus siitä, että avioidutaan keskenään", vänkäyksen varaa ei olisi jäänyt.
Turha siitä on jankata. Saivartelija on oikeassa siinä, että alkuperäinen määritelmä ei ollut aivan täsmällinen. Sinä olet oikeassa siinä, mitä kihlaus tarkoittaa.
Joo ymmärsin kyllä mitä toi saivartelija hakee takaa, no worries!
Mutta yritin saada sen saivartelijan ymmärtämään oman paradoksaalisuutensa: sanalla ei voi olla yhtä aikaa kahta vastakkaista merkitystä. Se ei voi tarkoittaa yhtä aikaa sopimusta siitä että mennään avioliittoon ja sopimusta siitä että ei mennä avioliittoon. Silloin kyseistä sanaa ei tarvitsisi olla olemassakaan.
Mun poikaystävä teki heti selväksi, että se ei oikeastaan halua naimisiin. Mut haluaa vakiintua, asua yhdessä, saada lapsia ja olla mun kanssa. Kyllä minä sitä uskon. Että yhdessä ilman sormuksia ja papereita voidaan olla. Se tosin sanoi, että voidaanhan me jossain vaiheessa sormuksia pitää, ettei sua tuu kukaan iskemään.:D Mut ei mua haittaa. En koskaan ole haaveillut prinsessahäistä. Haluan vaan olla onnellinen ja ehkä näyttää sen myös muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä teki heti selväksi, että se ei oikeastaan halua naimisiin. Mut haluaa vakiintua, asua yhdessä, saada lapsia ja olla mun kanssa. Kyllä minä sitä uskon. Että yhdessä ilman sormuksia ja papereita voidaan olla. Se tosin sanoi, että voidaanhan me jossain vaiheessa sormuksia pitää, ettei sua tuu kukaan iskemään.:D Mut ei mua haittaa. En koskaan ole haaveillut prinsessahäistä. Haluan vaan olla onnellinen ja ehkä näyttää sen myös muille.
Kuulostaa ihanalta! Sormuksetkin on hirmu nättejä ja niillä on kaunis symboliikka, ja toisaalta ne on myös just käteviä niin muutkin tietää vilkaisemalla että on varattu :) Tietenkään naimisiin ei oo mikään pakko mennä, ei se oo mikään suhteen mittari, useinhan se on vaan just juridinen pala paperia.
(Mutta toivottavasti ette kutsu itseänne kihlatuiksi jos sormukset hankitte, koska silloin mennään metsään ja pahasti :D)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä teki heti selväksi, että se ei oikeastaan halua naimisiin. Mut haluaa vakiintua, asua yhdessä, saada lapsia ja olla mun kanssa. Kyllä minä sitä uskon. Että yhdessä ilman sormuksia ja papereita voidaan olla. Se tosin sanoi, että voidaanhan me jossain vaiheessa sormuksia pitää, ettei sua tuu kukaan iskemään.:D Mut ei mua haittaa. En koskaan ole haaveillut prinsessahäistä. Haluan vaan olla onnellinen ja ehkä näyttää sen myös muille.
Kuulostaa ihanalta! Sormuksetkin on hirmu nättejä ja niillä on kaunis symboliikka, ja toisaalta ne on myös just käteviä niin muutkin tietää vilkaisemalla että on varattu :) Tietenkään naimisiin ei oo mikään pakko mennä, ei se oo mikään suhteen mittari, useinhan se on vaan just juridinen pala paperia.
(Mutta toivottavasti ette kutsu itseänne kihlatuiksi jos sormukset hankitte, koska silloin mennään metsään ja pahasti :D)
No ei varmasti, varatuiksi vain ;D
Ja kiitos kommentista. Lämmitti mieltä. Kaikki ei aina ymmärrä, ettei haluta naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Nope. Wrong and wrong.
Kihlauksessa ei tarvitse kysyä tuutko vaimoksi/mieheksi. Kihlaus on sopimus siitä että mennään naimisiin eli silloin tehdään se päätös että mennään naimisiin. Ei siinä mies/vaimo kyselyjä tartte. Jos pyytää kihloihin, se tarkoittaa että sopii avioliittoon menemisestä.
Lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he sopivat menevänsä naimisiin. Eli silloin he ovat kuin ovatkin sinun logiikkasi mukaan kaksi kertaa kihloissa. Voi juku!
Mutta eikö ole hienoa että olette juuri oppineet uusia asioita. Ihan mahtavaa!
Kyllä, olen oppinut sen että maailmassa on yhtä tyhmiä ihmisiä kuten sinä.
Vastaa kysymykseen. Et pysty vai? Ei jotenkin yllätä.
Mikä oli kysymys?
Kiertelit ja kaartelit. Et vastannut siihen miten naisen olisi pitänyt mystisesti ja telepaattisesti tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että ei mennä avioliittoon kun naiselle itselleen se tarkoitti sopimusta siitä että mennään avioliittoon. Kun edelleenkin se kihlaus on sopimus avioliitosta, ei siihen tarvita mies/vaimo kyselyjä, vaan kysymällä että mennäänkö kihloihin ilmaistaan että tapahtuu kihlaus, joka tarkoittaa sopimusta avioliitosta. Miten naisen pitäisi siis tietää, että minkälaista sopimusta herra sitten ehdottaa? Osaatko vastata tähän?
Ja mitä tulee tuohon toiseen kysymykseen, niin miksi mielestäsi pariskunta ei kihlaudu kahta kertaa jos ensin menevät ”vain kihloihin” ja myöhemmin päättävät mennä naimisiin. Katsos kun lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he päättävät mennä naimisiin, mutta sinun mielestäsi he ovat jo kihloissa => he kihlautuvat siis kaksi kertaa. Miten selität tämän? Onko laki väärässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä mulle: miksi sana kihlaus on olemassa, jos se on sun mielestä plusmiinusnolla? Mikä järki on olla olemassa sana, joka ei loppujen lopuksi sitten tarkoita mitään, kun kerran kaikki merkitykset on ok?
Tässä on se homman ydin.
Samahan se tietysti, mitä itse kukin kihlauksella tarkoittaa, niin kauan kuin ei mene kihloihin. Ja sitten kun menee, se on muuten ihan sama, mutta kihlakumppanin kanssa olisi kyllä syytä selvittää, että kumpikin ymmärtää asian merkityksen varmasti samalla tavalla.
Ja sitten kun on joka puolelle ilmoitettu että me ollaan nyt kihloissa, ei kannata ottaa nokkiinsa, jos ja kun ihmiset rupeavat kyselemään, milloin aiotte pitää häät. Koska sillä tavoin useimmat kihlauksen edelleen ymmärtävät, että se on sopimus avioliittoon menemisestä.
Samoin kuin saahan sitä sanoa kissaansa koiraksi. Ketä se haittaa niin kauan kuin ei koeta myydä sitä kissaa jollekulle koirana, tai kutsu kylään kissa-allergikkoa ja selitä että ethän sinä koirille allerginen ole.
Teinikihloissa olijoiden kannattaa siis tiedostaa, että he käyttävät sanaa "kihlaus" kielenkäytön yleisten normien vastaisesti. Eikä silloin kannata kovin vakaumuksen syvällä rintaäänellä mennä julistamaan, että kyllä tämä meidän kihlaus on ihan yhtä oikea kuin teidänkin, jotka aiotte avioitua. Koska eihän kihlauksella mitään oikeaa merkitystä ole. Se on se, mitä yhteisö päättää sen olevan. Ette oikein voi väittää olevanne oikeasti kihloissa, jos useimmat ovat eri mieltä siitä, mitä kihloissa oleminen tarkoittaa.
Virhe on suunnilleen samaa astetta kuin kutsua enoaan sedäkseen, vaikka enohan se on. Ei kovin vakavaa yleensä, mutta voi aiheuttaa sekaannuksia ja kummastusta.
Tämä. Niin kauan kuin meidän yhteiskuntamme käsittää kihlauksen avioliittoon johtavana väliaikaisena tilana, niin nämä teinikihlaajat ovat valitettavasti alakynnessä. Ei kukaan heidän rakkauden tasoaan ole epäilemässä vaan sitä, että miksi ihmeessä he käyttävät sanoja kummallisesti yleisten normien vastaisesti. Vaikka kuinka jonkun mielestä laissa ja sanakirjassa on porsaanreikä ja kuinka "hehheh, kyllähän kihlaus voi olla sopimus myös avioliittoon menemättä jättämisestä" niin ei kannata silti ihmetellä miksi joku pitää näitä tällaisia vähän vajaina.
Minusta on oudompaa, että kuulette niistä vasta nyt, kun ne on kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä.
Ollet voimassa? Mitkä ovat olleet voimassa vuosikymmeniä?
Että kihlaus on myös suhteen syvenemisen merkki.
Ja kukahan näin sanoo? Sinä? Sinun lähipiiri? Mikä on se yleisyyden aste joka tämän määrittää?
Minun lähipiirissäni on vain yksi tällainen pariskunta joka pitää kihloja vain "syvänä asteena". Sen sijaan lähipiiristäni löytyy montakymmentä pariskuntaa, jotka ovat oikeasti kihloissa eli menossa naimisiin tai jo naimisissa. Minulla on myös kaksi ystäväpariskuntaa, jotka ovat solmineet oman suhteen sormuksilla, mutta eivät kutsu itseään kihlatuiksi.
Eli minun lähipiirini mukaan kihlaus on yleisesti voimassaolevan määritelmä mukaan avioliittoon johtava vaihe. Tämä lisäksi, toiseksi yleinen ilmiö on sitoutuminen ilman sanaa kihlaus.
Jos et pysty osoittamaan mitään lähdettä jonka mukaan sinun määritelmäsi on "yleistä" niin valitettavasti se on vain sinun oma harhasi.
Kaikki tuntee jonkun, niin se riittää.
Niin, minä tunnen yhden parin joka käyttää sanaa kihlaus väärin. Mitä sitten?
Kun se edelleenkään ei ole mielipideasia. Nämä ihmiset jotka sitä väärin käyttää, käyttävät sitä väärin. Ei sen kummempaa :) Niin kauan kuin meidän kielessämme on määritelty sana kihlaus tietyllä tavalla, niin sitä se tarkoittaa, ja ihmiset, jotka käyttävät sitä toisella tavalla, ovat poikkeuksia. Ei sen kummempaa, olisivat ylpeitä siitä kun ovat uniikkeja lumihiutaleita ;)
Ps. en oo ikinä kuullut että kukaan englanninkielinen kysyisi että "Will you get engaged to me?" :'D Tekis mieli lukea joku kulttuuriantropologin selvitys, että miksi Suomessa on kehittynyt muutamien ihmisten alakulttuuri teinikihloista. Mikä on se syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Nope. Wrong and wrong.
Kihlauksessa ei tarvitse kysyä tuutko vaimoksi/mieheksi. Kihlaus on sopimus siitä että mennään naimisiin eli silloin tehdään se päätös että mennään naimisiin. Ei siinä mies/vaimo kyselyjä tartte. Jos pyytää kihloihin, se tarkoittaa että sopii avioliittoon menemisestä.
Lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he sopivat menevänsä naimisiin. Eli silloin he ovat kuin ovatkin sinun logiikkasi mukaan kaksi kertaa kihloissa. Voi juku!
Mutta eikö ole hienoa että olette juuri oppineet uusia asioita. Ihan mahtavaa!
Kyllä, olen oppinut sen että maailmassa on yhtä tyhmiä ihmisiä kuten sinä.
Vastaa kysymykseen. Et pysty vai? Ei jotenkin yllätä.
Mikä oli kysymys?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa?
Vastasin siihen. Et ymmärtänyt lukemaasi. Ei yllätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paitsi että edelleenkin, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä.
S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä: kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus avioliittoon menemisestä tai menemättä jättämisestä, siellä kyllä lukisi niin.
kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä kihlaus on sopimus että mennään avioliittoon päivänä X, joskus, ehkä tai ei mennä ollenkaan.
Rakas, sun muumit on nyt karanneet laaksosta.
Kihlaus on sopimus siitä että avioliittoon mennään. Jos avioliittoon ei aiota mennä, ei olla kihloissa.
Rakas, sinä nyt et ymmärrä, että tuossa yksi tyyppi vain käyttää hyväkseen saivartelumahdollisuutta, joka jäi auki, kun joku onnettomuudekseen käytti ilmaisua "sopimus avioliittoon menemisestä".
Eli kun tehdään sopimus jostakin asiasta, niin voihan sen ymmärtää niin että päätetään, miten tälle asialle tehdään. Jos se asia on avioliittoon meneminen, niin voidaan päättää että unohdetaan koko juttu. Eli: avioliittoon menemistä koskien sovimme, että emme mene.
Jos asia oli alun perin ilmaistu muodossa "kihlaus on sopimus siitä, että avioidutaan keskenään", vänkäyksen varaa ei olisi jäänyt.
Turha siitä on jankata. Saivartelija on oikeassa siinä, että alkuperäinen määritelmä ei ollut aivan täsmällinen. Sinä olet oikeassa siinä, mitä kihlaus tarkoittaa.
Joo ymmärsin kyllä mitä toi saivartelija hakee takaa, no worries!
Mutta yritin saada sen saivartelijan ymmärtämään oman paradoksaalisuutensa: sanalla ei voi olla yhtä aikaa kahta vastakkaista merkitystä. Se ei voi tarkoittaa yhtä aikaa sopimusta siitä että mennään avioliittoon ja sopimusta siitä että ei mennä avioliittoon. Silloin kyseistä sanaa ei tarvitsisi olla olemassakaan.
Ei kahta. Laajennettu merkitys, kuten se jolle vastasit, ymmärsikin. Sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Nope. Wrong and wrong.
Kihlauksessa ei tarvitse kysyä tuutko vaimoksi/mieheksi. Kihlaus on sopimus siitä että mennään naimisiin eli silloin tehdään se päätös että mennään naimisiin. Ei siinä mies/vaimo kyselyjä tartte. Jos pyytää kihloihin, se tarkoittaa että sopii avioliittoon menemisestä.
Lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he sopivat menevänsä naimisiin. Eli silloin he ovat kuin ovatkin sinun logiikkasi mukaan kaksi kertaa kihloissa. Voi juku!
Mutta eikö ole hienoa että olette juuri oppineet uusia asioita. Ihan mahtavaa!
Kyllä, olen oppinut sen että maailmassa on yhtä tyhmiä ihmisiä kuten sinä.
Vastaa kysymykseen. Et pysty vai? Ei jotenkin yllätä.
Mikä oli kysymys?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa?
Vastasin siihen. Et ymmärtänyt lukemaasi. Ei yllätä!
Ei, et vastannut siihen miten naisen olisi pitänyt mystisesti ja telepaattisesti tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että ei mennä avioliittoon kun naiselle itselleen se tarkoitti sopimusta siitä että mennään avioliittoon. Kun edelleenkin se kihlaus on sopimus avioliitosta, ei siihen tarvita mies/vaimo kyselyjä, vaan kysymällä että mennäänkö kihloihin ilmaistaan että tapahtuu kihlaus, joka tarkoittaa sopimusta avioliitosta. Miten naisen pitäisi siis tietää, että minkälaista sopimusta herra sitten ehdottaa? Osaatko vastata tähän?
Ja mitä tulee tuohon toiseen kysymykseen, niin miksi mielestäsi pariskunta ei kihlaudu kahta kertaa jos ensin menevät ”vain kihloihin” ja myöhemmin päättävät mennä naimisiin. Katsos kun lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he päättävät mennä naimisiin, mutta sinun mielestäsi he ovat jo kihloissa => he kihlautuvat siis kaksi kertaa. Miten selität tämän? Onko laki väärässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paitsi että edelleenkin, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä.
S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä: kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus avioliittoon menemisestä tai menemättä jättämisestä, siellä kyllä lukisi niin.
kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä kihlaus on sopimus että mennään avioliittoon päivänä X, joskus, ehkä tai ei mennä ollenkaan.
Rakas, sun muumit on nyt karanneet laaksosta.
Kihlaus on sopimus siitä että avioliittoon mennään. Jos avioliittoon ei aiota mennä, ei olla kihloissa.
Rakas, sinä nyt et ymmärrä, että tuossa yksi tyyppi vain käyttää hyväkseen saivartelumahdollisuutta, joka jäi auki, kun joku onnettomuudekseen käytti ilmaisua "sopimus avioliittoon menemisestä".
Eli kun tehdään sopimus jostakin asiasta, niin voihan sen ymmärtää niin että päätetään, miten tälle asialle tehdään. Jos se asia on avioliittoon meneminen, niin voidaan päättää että unohdetaan koko juttu. Eli: avioliittoon menemistä koskien sovimme, että emme mene.
Jos asia oli alun perin ilmaistu muodossa "kihlaus on sopimus siitä, että avioidutaan keskenään", vänkäyksen varaa ei olisi jäänyt.
Turha siitä on jankata. Saivartelija on oikeassa siinä, että alkuperäinen määritelmä ei ollut aivan täsmällinen. Sinä olet oikeassa siinä, mitä kihlaus tarkoittaa.
Joo ymmärsin kyllä mitä toi saivartelija hakee takaa, no worries!
Mutta yritin saada sen saivartelijan ymmärtämään oman paradoksaalisuutensa: sanalla ei voi olla yhtä aikaa kahta vastakkaista merkitystä. Se ei voi tarkoittaa yhtä aikaa sopimusta siitä että mennään avioliittoon ja sopimusta siitä että ei mennä avioliittoon. Silloin kyseistä sanaa ei tarvitsisi olla olemassakaan.
Ei kahta. Laajennettu merkitys, kuten se jolle vastasit, ymmärsikin. Sinä et.
Ei, ei ole laajennettu merkitys. Se jolle vastasin sanoi että minä olen oikeassa. Hän ainoastaan sanoi, että saivartelija tarttuu ainoaan oljenkorteensa, sanamuotoon.
Eli jos sinusta kihlauksella on laajennettu merkitys, miten kaksi ihmistä voivat tietää mitä toinen tarkoittaa? Miten esim. naisen pitäisi mystisesti ja telepaattisesti tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että ei mennä avioliittoon kun naiselle itselleen se tarkoitti sopimusta siitä että mennään avioliittoon. Kun edelleenkin se kihlaus on sopimus avioliitosta, ei siihen tarvita mies/vaimo kyselyjä, vaan kysymällä että mennäänkö kihloihin ilmaistaan että tapahtuu kihlaus, joka tarkoittaa sopimusta avioliitosta. Miten naisen pitäisi siis tietää, että minkälaista sopimusta herra sitten ehdottaa? Osaatko vastata tähän?
Ja tästä laajennetusta merkityksestähän seuraa se ongelma, että jos pariskunta myöhemmin päättää mennä naimisiin, he lain mukaan kihlautuvat uudelleen. Miten selität tämän? Onko laki väärässä?
Vieläkö tämä jankkaus täällä jatkuu. Kyllä jollakin on nyt elämässä vaikeaa :)
Anna nyt jo olla. Vappukin tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö tämä jankkaus täällä jatkuu. Kyllä jollakin on nyt elämässä vaikeaa :)
Anna nyt jo olla. Vappukin tulossa.
Miksi ihmeessä antaisin, tää on ihan parasta viihdettä näin saikulla ollessa :) Huomenna tosiaan vapun viettoon, joten siksi aikaa keskeytyy! Ja maanantaina takas töihin (ellen vilustu pahemmin vklopun aikana), mutta veikkaan että tulen silti ensi viikollakin lounastauolla kirjoittelemaan tänne :)
Mutta eikö ole hienoa että olette juuri oppineet uusia asioita. Ihan mahtavaa!