Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa
03.02.2016 |
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
Sen mielestä kihlautuminen on sillä ajatuksella et joskus mennään naimisiin. Ja kosiminen ennenku mennään.
"Eiks sitä kihlautumista sit voi jättää välistä? Selkeesti naisen keksintö et pitää saada kaks sormusta"
Kiva jos se kosii mua joskus sanomalla meetkö kihloihin mun kanssa, tai vastaavaa :D
Kommentit (1774)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä sitä ajattelee että ei ihmiset voi olla oikeasti todella tyhmiä, mutta tätä ketjua lukiessa ei voi kuin huutaa pään sisällä "ei nyt perkele kun on tyhmiä ihmisiä". Siis oikeasti, miten tämmöiset ihmiset pärjää normaalissa elämässä. Tarvitsevat varmaan kävelemiseen ja hengittämiseen ohjeet.
Samaa mieltä! En ymmärrä miten jollekki on niin vaikea ymmärtää ettei kihlautuessaan tarvitse kosia, mutta kihlauksen yhteydessä voi jo kosiakkin yhtäaikaa ja sopia vaikka hääpäivänkin. Kosinnassa pyydetään vaimoksi. Kihlattu ei ole vaimo.
Kukahan täällä on väittänyt että kihlattu on vaimo...? Kihlattu on joko morsian tai sulhanen. Kosinta on sitä kun pyytää toista menemään kanssaan naimisiin, eli jos haluaa kihloihin niin silloin tämä kysymys on jossain muodossa esitettävä, eli silloin tapahtuu automaattisesti kosinta. Se voi tapahtua vaikka sängyllä röhnöttäessä kun toinen kysyy toiselta että tuukkonää puolisoks tai mennääkö naimisiin tms. Kihlaus on kosinnan tulos. Kihlaus johtaa avioliittoon, aivan kuten kosinnassa kysyttiin, mikä johti sitten kihlaukseen, joka johtaa avioliittoon. Ja näin se pyörä pyörii.
Ei missään lue että kihlautuessaan tarvisi kosia, vaan nimenomaan niin että kosinta on myös kihlaus. Ei kertakaikkiaan yhtään missään sama miten wikipediaa lukee...:D
Ei meillä esitetty minkään tahtoista kysymystä kun mentiin kihloihin. Ei kosittuPyhällä hengelläkö te sitten kihloihin menitte? Pakkohan jommakumman on avata se suu ja kysyä että mentäiskö naimisiin <= tuo on kosinta. Vai onko teillä joku telepaattinen yhteys, katsoitte vain toisianne silmiin ja simsalabim, olitte kihloissa!
Ku mä tiesin tosta käymättä että sitä haluaa nii mentiin sormuskauppaan ja hän valitsi sormukset, ne vaan laitettiin sormiin ja juhlittiin kihlajaisia. On vihjaillut naimisiinmenosta lähinnä leskeneläkkeen toivossa ja kun lapset on saaneet mun sukunimen on joskus ollut puhetta että kyllä hänkin joskus sen saa. Sen enempää eikä vähempää olla naimisiinmenosta puhuttu. Mutta tiedän että haluaa.
Kaikessa hiljaisuudessa katsoitte toisianne silmiin, kävelitte kaikessa hiljaisuudessa sormuskauppaan ja kaikessa hiljaisuudessa valitsitte sormukset, ja kaikessa hiljaisuudessa ystävänne/lähipiirinne sai tietää että olitte menneet kihloihin? Aikamoisia epeleitä olette :O
(Ps. tuo kuvailemasi tilanne ei edes ole kihlaus, ostitte vain sormukset omaksi iloksenne, juhlitte sitoutumistanne jne. mutta kihlaus se ei ole.)
Mitenkäs sitten sen selität jos nyt sitten ilmotan tuolle puolisolle että varasin meille kirkon ja lähetetään hääkutsut mutta en oo muistanu sun mukaan kosii ollenkaan ja sanotaan tahdon nii eikö ollakkaan naimisissa? :D
Ja ikää sulla oli? Kai sentään tiesit, että teidän pitää esittää pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta, ja sitten kun sen teette, niin silloinhan te olette sopineet avioliitosta ja sillä hetkellä te olette menneet kihloihin. Ei se kosinta tarkoita sitä että polvistutaan kukkapuskan ja sormuksen kanssa vaan sitä että olette sopineet menevänne naimisiin. Avioliittoon ei voi valitettavasti vihkiä ilman että molemmat osapuolet ovat tietoisia ja suostuvaisia.
Reipas 30+
Missä lukee että jos pyytää sitä pyyntöä avioliiton esteiden tutkinnasta pitää mennä naimisiin:D ei missään:D Mitä jos vain esittää sen pyynnön tutkinnasta aikomuksettakaan mennä naimisiin?Huoh.
Ensin sanot, että sinun mielestäsi naimisiin voi mennä ilman kosintaa, minä kerron sinulle, että ei tarvitse tehdä mitään hollywood-kosintaa mutta kun molemmat ovat suostuneet avioliittoon => he ovat kihloissa.
Kaikki pariskunnat, jotka jollain tavalla päättävät menevänsä naimisiin => he ovat kihloissa.
Kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos he eivät ikinä menekään naimisiin (toinen voi kuolla, voi tulla ero, voi tulla elämässä vastaan sitä sun tätä ja pariskunta ei ikinä pääsekään naimisiin asti yms.). Silti he ovat kihloissa (tai olivat kunnes kuolivat/erosivat). He ovat kihloissa, koska he ovat sopineet menevänsä avioliittoon.
Mutta ei, kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos naimisiin ei mennäkään. Samoin en ole missään kohti väittänyt, että avioliiton esteiden tutkinnan jälkeen pitäisi mennä naimisiin. Miksi ihmeessä tarvitsisi? Minä yksinkertaisesti kerroin sinulle, että naimisiin ei voi mennä ilman sopimusta avioliitosta, joka tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun esteet tutkitaan. Jos pariskunta tutkii esteet, he ovat sopineet menevänsä naimisiin ja he ovat täten kihloissa (viimeistään siinä vaiheessa, usein pariskunta sopii menevänsä naimisiin jo paljon aiemmin, mutta vasta ennen häitä tutkivat esteet). Tällöin tämä pariskunta on kihloissa. Se on sitten eri asia, että pääsevätkö he naimisiin asti, mutta jos he ovat sopineet menevänsä naimisiin, he ovat kihloissa.
Got it?
Kyllä ja jossainvaiheessa sanoit myös niin että kihloihin ei voi mennä aikomatta mennä naimisiin. Jos kuitenkin pyytää sitä esteiden tutkintaa aikomatta mennä naimisiin ja sun mukaan siinä samalla menee kihloihin niin sillonhan menee kihloihin aikomatta mennä naimisiin?
Ja mitä ap "kysyi" onko kihlaus ja kosinta sama asia vai eikö, niin missään ei edelleenkään lue että kihlautuessaan täytyisi kosia, niin lukee että kosinta johtaa kihlaukseen ja kihlautuessa sopii menevänsä naimisiin... käytännössä selvää, mutta periaatteessa ei jos tarkkoja ollaan.Jos pariskunta sopii menevänsä naimisiin => he ovat siitä hetkestä lähtien kihloissa.
Jos jompi kumpi kosii kysymällä että tuletko puolisokseni tai mitä ikinä => he ovat siitä lähtien kihloissa.
Ihan sama miten sä sen kysyt, sovit tai luet ajatukset telepaattisesti tai pyhällä hengellä, niin olet kihloissa vasta kun olette yhteisymmärryksessä siitä että naimisiin mennään. Minkä ihmeen takia kukaan pariskunta sopisi että "joo mennään naimisiin" ja sitten kuukauden päästä jompikumpi kosii uudelleen että "hei tuuthan sä varmasti mun puolisoksi"?? :D Mä en tajua..
Ja ei, kihloihin ei edelleenkään voi mennä ilman avioliittoaikeita, se ei silloin ole kihlaus! Se on vaikka rakkaudenjulistus tai toisilleen lupautuminen tai toisiinsa sitoutuminen tai sormusten ostaminen, jos sormukset on se koko homman ydin. Se ei ole kihlaus.
Kihlaus ei vaadi kosintaa. Kihloihin mennään kun pari niin sopii. Silloin se on kihlaus.
Ei niin! Kihloihin mennään silloin kun pari päättää mennä naimisiin. Ei sitä tartte kukkapuskan kanssa polvistua ja kosia jos ei tahdo, riittää ihan vaan yhteinen ymmärrys siitä että naimisiin mennään :)
Tai yhteinen ymmärrys, että naimisiin ei mennä. Onpahan sovittu naimisiinmenosta.
Niin paitsi että edelleenkin, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä.
S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä: kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus avioliittoon menemisestä tai menemättä jättämisestä, siellä kyllä lukisi niin.
kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. S-E-L-K-O-K-I-E-L-E-L-L-Ä kihlaus on sopimus että mennään avioliittoon päivänä X, joskus, ehkä tai ei mennä ollenkaan.
Jos kihlaus tarkoittaisi "sopimusta siitä että mennään avioliittoon tai ei mennä ollenkaan", niin se olisi kyllä määritelty sillä tavalla.
Miten sinä et osaa suomen kieltä?
Se on sopimus avioliittoon me-n-e-m-i-s-e-s-t-ä. Ei siinä puhuta aikamääreistä mitään, siinä puhutaan että mennään. Piste.
Se EI ole sopimus avioliittoon menemisestä ei koskaan. Jos olisi, se kyllä lukisi siellä.
Kun pariskunta sopii että joo jee mennään naimisiin, mutta elämän varrella huomaavat että eivät vieläkään ole päässet naimisiin asti, he ovat silti kihloissa, koska heillä on se aikomus mennä naimisiin. Vilpittömästi, eikä niin että sanotaan muiden mieliksi että "joo joo mennään naimisiin" (mut ei oikeesti, lol).
Jos pariskunta sopii että eihän sitä tiedä jos joskus menis naimisiin, niin kiva juttu! Mutta he ovat kihloissa vasta siinä vaiheessa kun he päättävät varmasti että joo kyllä me mennään naimisiin. Vaikka se hääpäivä olisi lopulta vasta sitten 10 vuoden päästä, mutta jos he vilpittömästi pyrkivät sitä kohti että aikovat naimisiin, niin he ovat kihloissa.
Jos pariskunta sopii että ei tod mennä ikinä naimisiin, lol, niin he eivät ole kihloissa.
Jos he pohtivat että meniskö vaiko eikö menis, he eivät ole kihloissa.
Jos he päättävät että joo, mennään naimisiin, he ovat kihloissa.
Capiche?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.
Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.
Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.
Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.
Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.
Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?
kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?
Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.
Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.
Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
O-P-E-T-T-E-L-E S-U-O-M-E-N K-I-E-L-T-Ä.
Itseasiassa se lakipykälähän sanoi, että kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta, ovat kihlautuneet. Missään ei kielletä kihlautumista ilman avioaikeita. Että opettelepa itse.
Lakipykälä sanoo näin: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja tässä linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Logiikallasi kihlautumisena voitaisiin pitää myös sitä, kun kosittava antaa rukkaset. Ts. pari sopii avioliitosta siten, että he eivät mene naimisiin.
Niin, että missä oli se kielto kihlautua ilman avioaikeita?
Entä missä oli se mahdollisuus kihlautua ilman avioaikeita? Toistuvista pyynnöistä huolimatta et ole pystynyt osoittamaan, että kihlaukselle olisi mitään muuta merkitystä kuin sopimus avioliittoon menemisestä. (Paitsi tietysti se sanakirjan esimerkki yritysfuusiosta, mutta jtäetään se nyt huomioimatta.)
Onhan se sopimus avioliittoon menemisestä tehty, kortti jätetään käyttämättä. Kielitoimistokaan ei kiellä tätä.
Pari sopii menevänsä naimisiin -> he ovat kihloissa. Ennen avioitumista pari päättää, että he eivät menekään naimisiin -> kihlaus on purkautunut. Jos pari jatkaa yhdessä ja he ovat kihlautumisensa merkiksi hankkineet sormukset, niin ei se periaatteessa kenellekään kuulu, jos he edelleen käyttävät sormuksiaan. Kihlapari sanan varsinaisessa merkityksessä he vain eivät enää ole.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tarkoituksenaan mennä naimisiin -> he ovat kihloissa.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tietäen, että he eivät aio naimisiin -> he eivät ole kihloissa.
Tässä ei ole mitään tulkinnanvaraista.
Ja sitten on pari muuta tapaa hoitaa homma himaan.
Kuten?
Se nyt vaan on niin, että kun sovitaan naimisiinmenosta, ollaan kihloissa. Kun sovitaan että ei mennä naimisiin, ei olla kihloissa. Mitä muita vaihtoehtoja tälle on? Paitsi tietysti joku historiallisen hömpän "valehtelen suostuvani ja yritän saada miehen hengiltä ennen häitä" -tyyppinen juonikuvio, mutta sellaiset voi jättää reaalimaailmassa huomiotta.
Kyllä myös nuo tavat, jotka mainitsit. Sitten kihloihin mennään kun siitä sovitaan.
Ja silloin kun kihloihin menosta sovitaan... Arvaa mitä? Sovitaan, että mennään naimisiin. Tadaa!
Kiitos, mutta mä oon jo.
No sehän on kiva. Mutta miten se liittyy kihlauksen määritelmään?
Sä kosit?
Huomaan, että argumenttisi alkavat loppua.
Eikö tää enää olekaan hauskaa? Voi pikkuista!
Ihan vaan tiedoksesi, täällä palstalla on muitakin, jos viittaat siis siihen kun aiemmin sanoin, että tää on räkätaudissa hauskaa hommaa. Onhan tää, mutta toi sun lainaama henkilö ei ole minä. Mä kävin syömässä iltapalaa ja joku on silti porskuttanut täällä ketjua eteenpäin. Sinä sen sijaan olet yksin.
Kaikki kaks?
Mä oon käsittänyt, että tässä ketjussa on lukuisia oikean kihlauksen määritelmän puolustajia selkeiden faktojen ja perusteluiden kanssa ja sitten tämä yksi teinikihlojen puolesta puhuja jankkaamassa vailla yhtäkään faktaa ja järkevää perustetta + muutama muu yksittäinen teinikihlojen puolustaja.
Jep, mulla on sama fiilis. Aina sillä välin kun kirjoittaa omaa sepustusta vastaukseksi, niin sillä välin jo monta muuta kihlauksen oikein ymmärtänyttä henkilöä on kirjoittanut omat vastauksensa. Aika nopealla tahdilla saa vastata jos vaan kaksi ihmistä vastailee :O
Tai toisinpäin. Sopii kyllä kumpaankin puoleen. Mutta sivumäärä kyllä kertoo omaa mieltänsä 😎
Kertoa omaa mieltänsä? Sulla ei todellakaan oo suomen kieli hallussa...
tai AC. Mut onhan se hyvä kun häviön hetkellä voi tarttua oljenkorsiin, ennen hukkumistaan.
Ei, kyllä se tosi olennaista tän keskustelun kannalta. Katsos kun kihlaus on sana jolla on merkitys. Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia sua ymmärtämään asiaa kun sulle on lusikalla anettu älynlahjat.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on lopullinen niitti häviöllesi. Ens kerralla parempi onni ja kun oikeinkirjoituksesta rutisee, niin osta myös tehokkaammat lasit. Noloo!
Minä en ymmärrä, miten kihlauksen merkityksen oikein ymmärtävät voisivat olla muka häviöllä tässä ketjussa, koska valtaväestö, kielitoimisto, sanakirjat, yleissivistys ja laki on heidän puolellaan ja he ovat perustelleet kaiken sanomansa. Sinä yksin jankkaat että kihlaus tarkoittaa sellaista mitä se ei muiden mielestä tarkoita (paitsi ehkä 15-vuotiaiden teinikihlautujien, jotka ovat viikko kerrallaan jonkun kanssa "kihloissa"), etkä ole esittänyt yhtäkään perustelua, faktaa, yleissisivistykseen ja tietämykseen tai lakiin perustuvaa perustetta väitteellesi. Sinä olet häviöllä tässä ketjussa, mutta poljet jalkaa ja huudat naama punaisena että muut on tyhmiä kun ne ei määrittele asioita sinun mielenoikkujen mukaan. Se oiskin aika pähkähullua, kun joku vois mielenoikkujensa mukaan määritellä yleisesti määritellyt asiat ja sanat täysin uusiksi ja pompotella valtaväestöä mielensä mukaan.
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.
Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.
Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.
Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.
Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.
Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?
kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?
Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.
Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.
Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
O-P-E-T-T-E-L-E S-U-O-M-E-N K-I-E-L-T-Ä.
Itseasiassa se lakipykälähän sanoi, että kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta, ovat kihlautuneet. Missään ei kielletä kihlautumista ilman avioaikeita. Että opettelepa itse.
Lakipykälä sanoo näin: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja tässä linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Logiikallasi kihlautumisena voitaisiin pitää myös sitä, kun kosittava antaa rukkaset. Ts. pari sopii avioliitosta siten, että he eivät mene naimisiin.
Niin, että missä oli se kielto kihlautua ilman avioaikeita?
Entä missä oli se mahdollisuus kihlautua ilman avioaikeita? Toistuvista pyynnöistä huolimatta et ole pystynyt osoittamaan, että kihlaukselle olisi mitään muuta merkitystä kuin sopimus avioliittoon menemisestä. (Paitsi tietysti se sanakirjan esimerkki yritysfuusiosta, mutta jtäetään se nyt huomioimatta.)
Onhan se sopimus avioliittoon menemisestä tehty, kortti jätetään käyttämättä. Kielitoimistokaan ei kiellä tätä.
Pari sopii menevänsä naimisiin -> he ovat kihloissa. Ennen avioitumista pari päättää, että he eivät menekään naimisiin -> kihlaus on purkautunut. Jos pari jatkaa yhdessä ja he ovat kihlautumisensa merkiksi hankkineet sormukset, niin ei se periaatteessa kenellekään kuulu, jos he edelleen käyttävät sormuksiaan. Kihlapari sanan varsinaisessa merkityksessä he vain eivät enää ole.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tarkoituksenaan mennä naimisiin -> he ovat kihloissa.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tietäen, että he eivät aio naimisiin -> he eivät ole kihloissa.
Tässä ei ole mitään tulkinnanvaraista.
Ja sitten on pari muuta tapaa hoitaa homma himaan.
Kuten?
Se nyt vaan on niin, että kun sovitaan naimisiinmenosta, ollaan kihloissa. Kun sovitaan että ei mennä naimisiin, ei olla kihloissa. Mitä muita vaihtoehtoja tälle on? Paitsi tietysti joku historiallisen hömpän "valehtelen suostuvani ja yritän saada miehen hengiltä ennen häitä" -tyyppinen juonikuvio, mutta sellaiset voi jättää reaalimaailmassa huomiotta.
Kyllä myös nuo tavat, jotka mainitsit. Sitten kihloihin mennään kun siitä sovitaan.
Ja silloin kun kihloihin menosta sovitaan... Arvaa mitä? Sovitaan, että mennään naimisiin. Tadaa!
Kiitos, mutta mä oon jo.
No sehän on kiva. Mutta miten se liittyy kihlauksen määritelmään?
Sä kosit?
Huomaan, että argumenttisi alkavat loppua.
Eikö tää enää olekaan hauskaa? Voi pikkuista!
Ihan vaan tiedoksesi, täällä palstalla on muitakin, jos viittaat siis siihen kun aiemmin sanoin, että tää on räkätaudissa hauskaa hommaa. Onhan tää, mutta toi sun lainaama henkilö ei ole minä. Mä kävin syömässä iltapalaa ja joku on silti porskuttanut täällä ketjua eteenpäin. Sinä sen sijaan olet yksin.
Kaikki kaks?
Mä oon käsittänyt, että tässä ketjussa on lukuisia oikean kihlauksen määritelmän puolustajia selkeiden faktojen ja perusteluiden kanssa ja sitten tämä yksi teinikihlojen puolesta puhuja jankkaamassa vailla yhtäkään faktaa ja järkevää perustetta + muutama muu yksittäinen teinikihlojen puolustaja.
Jep, mulla on sama fiilis. Aina sillä välin kun kirjoittaa omaa sepustusta vastaukseksi, niin sillä välin jo monta muuta kihlauksen oikein ymmärtänyttä henkilöä on kirjoittanut omat vastauksensa. Aika nopealla tahdilla saa vastata jos vaan kaksi ihmistä vastailee :O
Tai toisinpäin. Sopii kyllä kumpaankin puoleen. Mutta sivumäärä kyllä kertoo omaa mieltänsä 😎
Kertoa omaa mieltänsä? Sulla ei todellakaan oo suomen kieli hallussa...
tai AC. Mut onhan se hyvä kun häviön hetkellä voi tarttua oljenkorsiin, ennen hukkumistaan.
Ei, kyllä se tosi olennaista tän keskustelun kannalta. Katsos kun kihlaus on sana jolla on merkitys. Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia sua ymmärtämään asiaa kun sulle on lusikalla anettu älynlahjat.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on lopullinen niitti häviöllesi. Ens kerralla parempi onni ja kun oikeinkirjoituksesta rutisee, niin osta myös tehokkaammat lasit. Noloo!
"anettu" oli typo.
Samaa ei voi sanoa siitä että sinä et ymmärrä mitä sana kihlaus tarkoittaa.
Minähän juuri ymmärrän sen kihlauksen huomattavasti monimuotoisemmin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.
Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.
Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.
Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.
Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.
Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?
kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?
Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.
Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.
Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
O-P-E-T-T-E-L-E S-U-O-M-E-N K-I-E-L-T-Ä.
Itseasiassa se lakipykälähän sanoi, että kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta, ovat kihlautuneet. Missään ei kielletä kihlautumista ilman avioaikeita. Että opettelepa itse.
Lakipykälä sanoo näin: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja tässä linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Logiikallasi kihlautumisena voitaisiin pitää myös sitä, kun kosittava antaa rukkaset. Ts. pari sopii avioliitosta siten, että he eivät mene naimisiin.
Niin, että missä oli se kielto kihlautua ilman avioaikeita?
Entä missä oli se mahdollisuus kihlautua ilman avioaikeita? Toistuvista pyynnöistä huolimatta et ole pystynyt osoittamaan, että kihlaukselle olisi mitään muuta merkitystä kuin sopimus avioliittoon menemisestä. (Paitsi tietysti se sanakirjan esimerkki yritysfuusiosta, mutta jtäetään se nyt huomioimatta.)
Onhan se sopimus avioliittoon menemisestä tehty, kortti jätetään käyttämättä. Kielitoimistokaan ei kiellä tätä.
Pari sopii menevänsä naimisiin -> he ovat kihloissa. Ennen avioitumista pari päättää, että he eivät menekään naimisiin -> kihlaus on purkautunut. Jos pari jatkaa yhdessä ja he ovat kihlautumisensa merkiksi hankkineet sormukset, niin ei se periaatteessa kenellekään kuulu, jos he edelleen käyttävät sormuksiaan. Kihlapari sanan varsinaisessa merkityksessä he vain eivät enää ole.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tarkoituksenaan mennä naimisiin -> he ovat kihloissa.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tietäen, että he eivät aio naimisiin -> he eivät ole kihloissa.
Tässä ei ole mitään tulkinnanvaraista.
Ja sitten on pari muuta tapaa hoitaa homma himaan.
Kuten?
Se nyt vaan on niin, että kun sovitaan naimisiinmenosta, ollaan kihloissa. Kun sovitaan että ei mennä naimisiin, ei olla kihloissa. Mitä muita vaihtoehtoja tälle on? Paitsi tietysti joku historiallisen hömpän "valehtelen suostuvani ja yritän saada miehen hengiltä ennen häitä" -tyyppinen juonikuvio, mutta sellaiset voi jättää reaalimaailmassa huomiotta.
Kyllä myös nuo tavat, jotka mainitsit. Sitten kihloihin mennään kun siitä sovitaan.
Ja silloin kun kihloihin menosta sovitaan... Arvaa mitä? Sovitaan, että mennään naimisiin. Tadaa!
Kiitos, mutta mä oon jo.
No sehän on kiva. Mutta miten se liittyy kihlauksen määritelmään?
Sä kosit?
Huomaan, että argumenttisi alkavat loppua.
Eikö tää enää olekaan hauskaa? Voi pikkuista!
Ihan vaan tiedoksesi, täällä palstalla on muitakin, jos viittaat siis siihen kun aiemmin sanoin, että tää on räkätaudissa hauskaa hommaa. Onhan tää, mutta toi sun lainaama henkilö ei ole minä. Mä kävin syömässä iltapalaa ja joku on silti porskuttanut täällä ketjua eteenpäin. Sinä sen sijaan olet yksin.
Kaikki kaks?
Mä oon käsittänyt, että tässä ketjussa on lukuisia oikean kihlauksen määritelmän puolustajia selkeiden faktojen ja perusteluiden kanssa ja sitten tämä yksi teinikihlojen puolesta puhuja jankkaamassa vailla yhtäkään faktaa ja järkevää perustetta + muutama muu yksittäinen teinikihlojen puolustaja.
Jep, mulla on sama fiilis. Aina sillä välin kun kirjoittaa omaa sepustusta vastaukseksi, niin sillä välin jo monta muuta kihlauksen oikein ymmärtänyttä henkilöä on kirjoittanut omat vastauksensa. Aika nopealla tahdilla saa vastata jos vaan kaksi ihmistä vastailee :O
Tai toisinpäin. Sopii kyllä kumpaankin puoleen. Mutta sivumäärä kyllä kertoo omaa mieltänsä 😎
Kertoa omaa mieltänsä? Sulla ei todellakaan oo suomen kieli hallussa...
tai AC. Mut onhan se hyvä kun häviön hetkellä voi tarttua oljenkorsiin, ennen hukkumistaan.
Ei, kyllä se tosi olennaista tän keskustelun kannalta. Katsos kun kihlaus on sana jolla on merkitys. Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia sua ymmärtämään asiaa kun sulle on lusikalla anettu älynlahjat.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on lopullinen niitti häviöllesi. Ens kerralla parempi onni ja kun oikeinkirjoituksesta rutisee, niin osta myös tehokkaammat lasit. Noloo!
"anettu" oli typo.
Samaa ei voi sanoa siitä että sinä et ymmärrä mitä sana kihlaus tarkoittaa.
Minähän juuri ymmärrän sen kihlauksen huomattavasti monimuotoisemmin kuin sinä.
No kun ei kihlauksen merkitys ole mielipideasia :)
Mutta edelleenkin, sinä saat yksinäsi käsittää sen miten haluat, mutta ei se joulupukki siitä todeksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.
Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.
Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.
Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.
Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.
Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?
kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?
Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.
Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.
Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.
Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.
Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.
O-P-E-T-T-E-L-E S-U-O-M-E-N K-I-E-L-T-Ä.
Itseasiassa se lakipykälähän sanoi, että kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta, ovat kihlautuneet. Missään ei kielletä kihlautumista ilman avioaikeita. Että opettelepa itse.
Lakipykälä sanoo näin: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja tässä linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Logiikallasi kihlautumisena voitaisiin pitää myös sitä, kun kosittava antaa rukkaset. Ts. pari sopii avioliitosta siten, että he eivät mene naimisiin.
Niin, että missä oli se kielto kihlautua ilman avioaikeita?
Entä missä oli se mahdollisuus kihlautua ilman avioaikeita? Toistuvista pyynnöistä huolimatta et ole pystynyt osoittamaan, että kihlaukselle olisi mitään muuta merkitystä kuin sopimus avioliittoon menemisestä. (Paitsi tietysti se sanakirjan esimerkki yritysfuusiosta, mutta jtäetään se nyt huomioimatta.)
Onhan se sopimus avioliittoon menemisestä tehty, kortti jätetään käyttämättä. Kielitoimistokaan ei kiellä tätä.
Pari sopii menevänsä naimisiin -> he ovat kihloissa. Ennen avioitumista pari päättää, että he eivät menekään naimisiin -> kihlaus on purkautunut. Jos pari jatkaa yhdessä ja he ovat kihlautumisensa merkiksi hankkineet sormukset, niin ei se periaatteessa kenellekään kuulu, jos he edelleen käyttävät sormuksiaan. Kihlapari sanan varsinaisessa merkityksessä he vain eivät enää ole.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tarkoituksenaan mennä naimisiin -> he ovat kihloissa.
Pari sopii avioliiton esteiden tutkinnasta tietäen, että he eivät aio naimisiin -> he eivät ole kihloissa.
Tässä ei ole mitään tulkinnanvaraista.
Ja sitten on pari muuta tapaa hoitaa homma himaan.
Kuten?
Se nyt vaan on niin, että kun sovitaan naimisiinmenosta, ollaan kihloissa. Kun sovitaan että ei mennä naimisiin, ei olla kihloissa. Mitä muita vaihtoehtoja tälle on? Paitsi tietysti joku historiallisen hömpän "valehtelen suostuvani ja yritän saada miehen hengiltä ennen häitä" -tyyppinen juonikuvio, mutta sellaiset voi jättää reaalimaailmassa huomiotta.
Kyllä myös nuo tavat, jotka mainitsit. Sitten kihloihin mennään kun siitä sovitaan.
Ja silloin kun kihloihin menosta sovitaan... Arvaa mitä? Sovitaan, että mennään naimisiin. Tadaa!
Kiitos, mutta mä oon jo.
No sehän on kiva. Mutta miten se liittyy kihlauksen määritelmään?
Sä kosit?
Huomaan, että argumenttisi alkavat loppua.
Eikö tää enää olekaan hauskaa? Voi pikkuista!
Ihan vaan tiedoksesi, täällä palstalla on muitakin, jos viittaat siis siihen kun aiemmin sanoin, että tää on räkätaudissa hauskaa hommaa. Onhan tää, mutta toi sun lainaama henkilö ei ole minä. Mä kävin syömässä iltapalaa ja joku on silti porskuttanut täällä ketjua eteenpäin. Sinä sen sijaan olet yksin.
Kaikki kaks?
Mä oon käsittänyt, että tässä ketjussa on lukuisia oikean kihlauksen määritelmän puolustajia selkeiden faktojen ja perusteluiden kanssa ja sitten tämä yksi teinikihlojen puolesta puhuja jankkaamassa vailla yhtäkään faktaa ja järkevää perustetta + muutama muu yksittäinen teinikihlojen puolustaja.
Jep, mulla on sama fiilis. Aina sillä välin kun kirjoittaa omaa sepustusta vastaukseksi, niin sillä välin jo monta muuta kihlauksen oikein ymmärtänyttä henkilöä on kirjoittanut omat vastauksensa. Aika nopealla tahdilla saa vastata jos vaan kaksi ihmistä vastailee :O
Tai toisinpäin. Sopii kyllä kumpaankin puoleen. Mutta sivumäärä kyllä kertoo omaa mieltänsä 😎
Kertoa omaa mieltänsä? Sulla ei todellakaan oo suomen kieli hallussa...
tai AC. Mut onhan se hyvä kun häviön hetkellä voi tarttua oljenkorsiin, ennen hukkumistaan.
Ei, kyllä se tosi olennaista tän keskustelun kannalta. Katsos kun kihlaus on sana jolla on merkitys. Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia sua ymmärtämään asiaa kun sulle on lusikalla anettu älynlahjat.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on lopullinen niitti häviöllesi. Ens kerralla parempi onni ja kun oikeinkirjoituksesta rutisee, niin osta myös tehokkaammat lasit. Noloo!
Minä en ymmärrä, miten kihlauksen merkityksen oikein ymmärtävät voisivat olla muka häviöllä tässä ketjussa, koska valtaväestö, kielitoimisto, sanakirjat, yleissivistys ja laki on heidän puolellaan ja he ovat perustelleet kaiken sanomansa. Sinä yksin jankkaat että kihlaus tarkoittaa sellaista mitä se ei muiden mielestä tarkoita (paitsi ehkä 15-vuotiaiden teinikihlautujien, jotka ovat viikko kerrallaan jonkun kanssa "kihloissa"), etkä ole esittänyt yhtäkään perustelua, faktaa, yleissisivistykseen ja tietämykseen tai lakiin perustuvaa perustetta väitteellesi. Sinä olet häviöllä tässä ketjussa, mutta poljet jalkaa ja huudat naama punaisena että muut on tyhmiä kun ne ei määrittele asioita sinun mielenoikkujen mukaan. Se oiskin aika pähkähullua, kun joku vois mielenoikkujensa mukaan määritellä yleisesti määritellyt asiat ja sanat täysin uusiksi ja pompotella valtaväestöä mielensä mukaan.
Kah, papukaija!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä mulle: miksi sana kihlaus on olemassa, jos se on sun mielestä plusmiinusnolla? Mikä järki on olla olemassa sana, joka ei loppujen lopuksi sitten tarkoita mitään, kun kerran kaikki merkitykset on ok?
Tässä on se homman ydin.
Samahan se tietysti, mitä itse kukin kihlauksella tarkoittaa, niin kauan kuin ei mene kihloihin. Ja sitten kun menee, se on muuten ihan sama, mutta kihlakumppanin kanssa olisi kyllä syytä selvittää, että kumpikin ymmärtää asian merkityksen varmasti samalla tavalla.
Ja sitten kun on joka puolelle ilmoitettu että me ollaan nyt kihloissa, ei kannata ottaa nokkiinsa, jos ja kun ihmiset rupeavat kyselemään, milloin aiotte pitää häät. Koska sillä tavoin useimmat kihlauksen edelleen ymmärtävät, että se on sopimus avioliittoon menemisestä.
Samoin kuin saahan sitä sanoa kissaansa koiraksi. Ketä se haittaa niin kauan kuin ei koeta myydä sitä kissaa jollekulle koirana, tai kutsu kylään kissa-allergikkoa ja selitä että ethän sinä koirille allerginen ole.
Teinikihloissa olijoiden kannattaa siis tiedostaa, että he käyttävät sanaa "kihlaus" kielenkäytön yleisten normien vastaisesti. Eikä silloin kannata kovin vakaumuksen syvällä rintaäänellä mennä julistamaan, että kyllä tämä meidän kihlaus on ihan yhtä oikea kuin teidänkin, jotka aiotte avioitua. Koska eihän kihlauksella mitään oikeaa merkitystä ole. Se on se, mitä yhteisö päättää sen olevan. Ette oikein voi väittää olevanne oikeasti kihloissa, jos useimmat ovat eri mieltä siitä, mitä kihloissa oleminen tarkoittaa.
Virhe on suunnilleen samaa astetta kuin kutsua enoaan sedäkseen, vaikka enohan se on. Ei kovin vakavaa yleensä, mutta voi aiheuttaa sekaannuksia ja kummastusta.
Tämä. Niin kauan kuin meidän yhteiskuntamme käsittää kihlauksen avioliittoon johtavana väliaikaisena tilana, niin nämä teinikihlaajat ovat valitettavasti alakynnessä. Ei kukaan heidän rakkauden tasoaan ole epäilemässä vaan sitä, että miksi ihmeessä he käyttävät sanoja kummallisesti yleisten normien vastaisesti. Vaikka kuinka jonkun mielestä laissa ja sanakirjassa on porsaanreikä ja kuinka "hehheh, kyllähän kihlaus voi olla sopimus myös avioliittoon menemättä jättämisestä" niin ei kannata silti ihmetellä miksi joku pitää näitä tällaisia vähän vajaina.
Minusta on oudompaa, että kuulette niistä vasta nyt, kun ne on kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä.
Ollet voimassa? Mitkä ovat olleet voimassa vuosikymmeniä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä mulle: miksi sana kihlaus on olemassa, jos se on sun mielestä plusmiinusnolla? Mikä järki on olla olemassa sana, joka ei loppujen lopuksi sitten tarkoita mitään, kun kerran kaikki merkitykset on ok?
Tässä on se homman ydin.
Samahan se tietysti, mitä itse kukin kihlauksella tarkoittaa, niin kauan kuin ei mene kihloihin. Ja sitten kun menee, se on muuten ihan sama, mutta kihlakumppanin kanssa olisi kyllä syytä selvittää, että kumpikin ymmärtää asian merkityksen varmasti samalla tavalla.
Ja sitten kun on joka puolelle ilmoitettu että me ollaan nyt kihloissa, ei kannata ottaa nokkiinsa, jos ja kun ihmiset rupeavat kyselemään, milloin aiotte pitää häät. Koska sillä tavoin useimmat kihlauksen edelleen ymmärtävät, että se on sopimus avioliittoon menemisestä.
Samoin kuin saahan sitä sanoa kissaansa koiraksi. Ketä se haittaa niin kauan kuin ei koeta myydä sitä kissaa jollekulle koirana, tai kutsu kylään kissa-allergikkoa ja selitä että ethän sinä koirille allerginen ole.
Teinikihloissa olijoiden kannattaa siis tiedostaa, että he käyttävät sanaa "kihlaus" kielenkäytön yleisten normien vastaisesti. Eikä silloin kannata kovin vakaumuksen syvällä rintaäänellä mennä julistamaan, että kyllä tämä meidän kihlaus on ihan yhtä oikea kuin teidänkin, jotka aiotte avioitua. Koska eihän kihlauksella mitään oikeaa merkitystä ole. Se on se, mitä yhteisö päättää sen olevan. Ette oikein voi väittää olevanne oikeasti kihloissa, jos useimmat ovat eri mieltä siitä, mitä kihloissa oleminen tarkoittaa.
Virhe on suunnilleen samaa astetta kuin kutsua enoaan sedäkseen, vaikka enohan se on. Ei kovin vakavaa yleensä, mutta voi aiheuttaa sekaannuksia ja kummastusta.
Tämä. Niin kauan kuin meidän yhteiskuntamme käsittää kihlauksen avioliittoon johtavana väliaikaisena tilana, niin nämä teinikihlaajat ovat valitettavasti alakynnessä. Ei kukaan heidän rakkauden tasoaan ole epäilemässä vaan sitä, että miksi ihmeessä he käyttävät sanoja kummallisesti yleisten normien vastaisesti. Vaikka kuinka jonkun mielestä laissa ja sanakirjassa on porsaanreikä ja kuinka "hehheh, kyllähän kihlaus voi olla sopimus myös avioliittoon menemättä jättämisestä" niin ei kannata silti ihmetellä miksi joku pitää näitä tällaisia vähän vajaina.
Minusta on oudompaa, että kuulette niistä vasta nyt, kun ne on kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä.
Ollet voimassa? Mitkä ovat olleet voimassa vuosikymmeniä?
Että kihlaus on myös suhteen syvenemisen merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä mulle: miksi sana kihlaus on olemassa, jos se on sun mielestä plusmiinusnolla? Mikä järki on olla olemassa sana, joka ei loppujen lopuksi sitten tarkoita mitään, kun kerran kaikki merkitykset on ok?
Tässä on se homman ydin.
Samahan se tietysti, mitä itse kukin kihlauksella tarkoittaa, niin kauan kuin ei mene kihloihin. Ja sitten kun menee, se on muuten ihan sama, mutta kihlakumppanin kanssa olisi kyllä syytä selvittää, että kumpikin ymmärtää asian merkityksen varmasti samalla tavalla.
Ja sitten kun on joka puolelle ilmoitettu että me ollaan nyt kihloissa, ei kannata ottaa nokkiinsa, jos ja kun ihmiset rupeavat kyselemään, milloin aiotte pitää häät. Koska sillä tavoin useimmat kihlauksen edelleen ymmärtävät, että se on sopimus avioliittoon menemisestä.
Samoin kuin saahan sitä sanoa kissaansa koiraksi. Ketä se haittaa niin kauan kuin ei koeta myydä sitä kissaa jollekulle koirana, tai kutsu kylään kissa-allergikkoa ja selitä että ethän sinä koirille allerginen ole.
Teinikihloissa olijoiden kannattaa siis tiedostaa, että he käyttävät sanaa "kihlaus" kielenkäytön yleisten normien vastaisesti. Eikä silloin kannata kovin vakaumuksen syvällä rintaäänellä mennä julistamaan, että kyllä tämä meidän kihlaus on ihan yhtä oikea kuin teidänkin, jotka aiotte avioitua. Koska eihän kihlauksella mitään oikeaa merkitystä ole. Se on se, mitä yhteisö päättää sen olevan. Ette oikein voi väittää olevanne oikeasti kihloissa, jos useimmat ovat eri mieltä siitä, mitä kihloissa oleminen tarkoittaa.
Virhe on suunnilleen samaa astetta kuin kutsua enoaan sedäkseen, vaikka enohan se on. Ei kovin vakavaa yleensä, mutta voi aiheuttaa sekaannuksia ja kummastusta.
Tämä. Niin kauan kuin meidän yhteiskuntamme käsittää kihlauksen avioliittoon johtavana väliaikaisena tilana, niin nämä teinikihlaajat ovat valitettavasti alakynnessä. Ei kukaan heidän rakkauden tasoaan ole epäilemässä vaan sitä, että miksi ihmeessä he käyttävät sanoja kummallisesti yleisten normien vastaisesti. Vaikka kuinka jonkun mielestä laissa ja sanakirjassa on porsaanreikä ja kuinka "hehheh, kyllähän kihlaus voi olla sopimus myös avioliittoon menemättä jättämisestä" niin ei kannata silti ihmetellä miksi joku pitää näitä tällaisia vähän vajaina.
Minusta on oudompaa, että kuulette niistä vasta nyt, kun ne on kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä.
Ollet voimassa? Mitkä ovat olleet voimassa vuosikymmeniä?
Että kihlaus on myös suhteen syvenemisen merkki.
Toki, koska se on sopimus avioliitton solmimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi multa eilen kun käytiin meren rannalla kävelyllä että kulta tuutko kihloihin mun kanssa. Mä vastasin ihan onnessani että tottakai (kysymyksen sanamuoto oli minusta hassu, mutta sivuutin sen, koska olin ihan onnessani tästä yllättävästä käänteestä ja siitä että mies haluaa viettää kanssani loppuelämänsä). Käytiin ostamassa sormukset ja ihastuin yhteen sormukseen, mutta koska se oli aika koristeellinen sormus, niin kysyin varmuuden vuoksi vielä myyjältä, että minkälainen vihkisormus sen pariksi sopisi hänen mielestään. Mies kysyi ihmeissään että "mikä vihkisormus"? Katsoin häntä vähän tyhmänä ja sanoin jotain että "niin se vihkisormus, se mikä pistetään sormeen sitten kun meidät vihitään, että hyvähän sitäkin ois jo miettiä.. ajattelin että käydään näitten sormusten oston jälkeen meitä molempia miellyttävät hääajankohdat läpi, ajattelin ehdottaa sulle jotain hääpäivää joulukuussa, koska talvihäät ois musta ihanat..."
Mies katsoi mua vähän oudosti ja mutisi jotain ja sanoi myyjälle että me tullaan katsomaan näitä sormuksia vähän paremmalla ajalla. Ulkopuolella se sanoi mulle että ei se mistään häistä ole puhunut. Nyt oon vaan todella järkyttynyt. Miten kukaan voi ymmärtää kihlauksen noin päin honkia??? Mitä mä teen? Jos mies ei tota ymmärrä, niin ei se taida olla tarpeeksi fiksu mulle loppuelämäksi.. tai no ei se näköjään edes halua viettää mun kanssa loppuelämää.
* mentiin ostamaan sormuksia (muttei siis lopulta ostettu)
Sori, oon niin sekaisin koko tästä jutusta että sanat menee sekaisin. Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla mutta tänään tuli vaan märkä rätti naamalle kun mies ei haluakaan mun kanssa naimisiin.
Kihloihin se sua vaan pyysikin.
Ja kihlat johtaa avioliittoon. Jos mies olisi tiennyt tämän, mitään sekaannusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja tadaa! Tällainen funktio sanoilla on: ne tarkoittavat yleisten normien mukaan vain ja ainoastaan tiettyä asiaa, jolloin ihmisten keskinäinen kommunikointi on vaivatonta eikä väärinkäsityksiä synny eikä ajatuksia tarvitse lukea :) Eivätkö sanat olekin ihmeellisiä?
Jos nainen olisi huomannut, että mies pyysi kihloihin, ei vaimokseen, koko soppaa ei syntynyt. Mutta provohan se oli koko stoori.
Mutta kun kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä :)
Miten sen naisen olisi pitänyt mystisesti tietää, että mies tarkoittaakin ihan jotain muuta?
Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Eikö se ole hyvä että av:n ansioista moni on nyt oppinut elämästä jotain uutta? Tervetuloa nykyaikaan!
Vastaa kysymykseen: Miten naisen olisi pitänyt tietää että miehelle kihlat on sopimus siitä että EI mennä avioliittoon kun taas naiselle kihlat on sopimus siitä että mennään avioliittoon?
Tai vaihtoehtoisesti: jos pariskunta menee kihloihin tuon miehen tarkoittamalla tavalla ("että kuhan nyt vaan tässä ollaan kihloissa") ja jos jompikumpi myöhemmin pyytää vaimoksi/mieheksi ja päättävät siten mennä naimisiin (= jolloin he lain mukaan kihlautuvat), niin onko pariskunta sitten kihloissa kaksi kertaa? Oi kun mukavaa!
Toihan nyt oli selkeetäkin selkeempi, kun sanotaan että mennään kihloihin, eikä tuutko vaimoksi. Sitä sen tiesi. Ja oavt vain kerran kihloissa, jos päättävät myöhemmin päivästä.
Nope. Wrong and wrong.
Kihlauksessa ei tarvitse kysyä tuutko vaimoksi/mieheksi. Kihlaus on sopimus siitä että mennään naimisiin eli silloin tehdään se päätös että mennään naimisiin. Ei siinä mies/vaimo kyselyjä tartte. Jos pyytää kihloihin, se tarkoittaa että sopii avioliittoon menemisestä.
Lain mukaan pariskunta kihlautuu kun he sopivat menevänsä naimisiin. Eli silloin he ovat kuin ovatkin sinun logiikkasi mukaan kaksi kertaa kihloissa. Voi juku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä mulle: miksi sana kihlaus on olemassa, jos se on sun mielestä plusmiinusnolla? Mikä järki on olla olemassa sana, joka ei loppujen lopuksi sitten tarkoita mitään, kun kerran kaikki merkitykset on ok?
Tässä on se homman ydin.
Samahan se tietysti, mitä itse kukin kihlauksella tarkoittaa, niin kauan kuin ei mene kihloihin. Ja sitten kun menee, se on muuten ihan sama, mutta kihlakumppanin kanssa olisi kyllä syytä selvittää, että kumpikin ymmärtää asian merkityksen varmasti samalla tavalla.
Ja sitten kun on joka puolelle ilmoitettu että me ollaan nyt kihloissa, ei kannata ottaa nokkiinsa, jos ja kun ihmiset rupeavat kyselemään, milloin aiotte pitää häät. Koska sillä tavoin useimmat kihlauksen edelleen ymmärtävät, että se on sopimus avioliittoon menemisestä.
Samoin kuin saahan sitä sanoa kissaansa koiraksi. Ketä se haittaa niin kauan kuin ei koeta myydä sitä kissaa jollekulle koirana, tai kutsu kylään kissa-allergikkoa ja selitä että ethän sinä koirille allerginen ole.
Teinikihloissa olijoiden kannattaa siis tiedostaa, että he käyttävät sanaa "kihlaus" kielenkäytön yleisten normien vastaisesti. Eikä silloin kannata kovin vakaumuksen syvällä rintaäänellä mennä julistamaan, että kyllä tämä meidän kihlaus on ihan yhtä oikea kuin teidänkin, jotka aiotte avioitua. Koska eihän kihlauksella mitään oikeaa merkitystä ole. Se on se, mitä yhteisö päättää sen olevan. Ette oikein voi väittää olevanne oikeasti kihloissa, jos useimmat ovat eri mieltä siitä, mitä kihloissa oleminen tarkoittaa.
Virhe on suunnilleen samaa astetta kuin kutsua enoaan sedäkseen, vaikka enohan se on. Ei kovin vakavaa yleensä, mutta voi aiheuttaa sekaannuksia ja kummastusta.
Tämä. Niin kauan kuin meidän yhteiskuntamme käsittää kihlauksen avioliittoon johtavana väliaikaisena tilana, niin nämä teinikihlaajat ovat valitettavasti alakynnessä. Ei kukaan heidän rakkauden tasoaan ole epäilemässä vaan sitä, että miksi ihmeessä he käyttävät sanoja kummallisesti yleisten normien vastaisesti. Vaikka kuinka jonkun mielestä laissa ja sanakirjassa on porsaanreikä ja kuinka "hehheh, kyllähän kihlaus voi olla sopimus myös avioliittoon menemättä jättämisestä" niin ei kannata silti ihmetellä miksi joku pitää näitä tällaisia vähän vajaina.
Minusta on oudompaa, että kuulette niistä vasta nyt, kun ne on kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä.
Ollet voimassa? Mitkä ovat olleet voimassa vuosikymmeniä?
Että kihlaus on myös suhteen syvenemisen merkki.
Toki, koska se on sopimus avioliitton solmimisesta.
Sitäkin.
"anettu" oli typo.
Samaa ei voi sanoa siitä että sinä et ymmärrä mitä sana kihlaus tarkoittaa.