Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa

Tämä on hauska keskustelu kun ihmiset tosissaan väittää, mutta sama mistä asiaa lukee on myös porsaanreikiä eikä voi määritellä mikä on täysin oikein ja mikä väärin. Ollaan aiottu mennä joskus naimisiin ja ollaan kihloissa. Mutta periaatteesta kun missään ei lue siinä muodossa että kihlautuessa pitäisi myös kosia. Vain niin että kosiessa myös kihlautuu ja sopii naimisiinmenosta:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä ajattelee että ei ihmiset voi olla oikeasti todella tyhmiä, mutta tätä ketjua lukiessa ei voi kuin huutaa pään sisällä "ei nyt perkele kun on tyhmiä ihmisiä". Siis oikeasti, miten tämmöiset ihmiset pärjää normaalissa elämässä. Tarvitsevat varmaan kävelemiseen ja hengittämiseen ohjeet.

Samaa mieltä! En ymmärrä miten jollekki on niin vaikea ymmärtää ettei kihlautuessaan tarvitse kosia, mutta kihlauksen yhteydessä voi jo kosiakkin yhtäaikaa ja sopia vaikka hääpäivänkin. Kosinnassa pyydetään vaimoksi. Kihlattu ei ole vaimo.

Kukahan täällä on väittänyt että kihlattu on vaimo...? Kihlattu on joko morsian tai sulhanen. Kosinta on sitä kun pyytää toista menemään kanssaan naimisiin, eli jos haluaa kihloihin niin silloin tämä kysymys on jossain muodossa esitettävä, eli silloin tapahtuu automaattisesti kosinta. Se voi tapahtua vaikka sängyllä röhnöttäessä kun toinen kysyy toiselta että tuukkonää puolisoks tai mennääkö naimisiin tms. Kihlaus on kosinnan tulos. Kihlaus johtaa avioliittoon, aivan kuten kosinnassa kysyttiin, mikä johti sitten kihlaukseen, joka johtaa avioliittoon. Ja näin se pyörä pyörii.

Ei missään lue että kihlautuessaan tarvisi kosia, vaan nimenomaan niin että kosinta on myös kihlaus. Ei kertakaikkiaan yhtään missään sama miten wikipediaa lukee...:D

Ei meillä esitetty minkään tahtoista kysymystä kun mentiin kihloihin. Ei kosittu

Pyhällä hengelläkö te sitten kihloihin menitte? Pakkohan jommakumman on avata se suu ja kysyä että mentäiskö naimisiin <= tuo on kosinta. Vai onko teillä joku telepaattinen yhteys, katsoitte vain toisianne silmiin ja simsalabim, olitte kihloissa!

Ku mä tiesin tosta käymättä että sitä haluaa nii mentiin sormuskauppaan ja hän valitsi sormukset, ne vaan laitettiin sormiin ja juhlittiin kihlajaisia. On vihjaillut naimisiinmenosta lähinnä leskeneläkkeen toivossa ja kun lapset on saaneet mun sukunimen on joskus ollut puhetta että kyllä hänkin joskus sen saa. Sen enempää eikä vähempää olla naimisiinmenosta puhuttu. Mutta tiedän että haluaa.

Kaikessa hiljaisuudessa katsoitte toisianne silmiin, kävelitte kaikessa hiljaisuudessa sormuskauppaan ja kaikessa hiljaisuudessa valitsitte sormukset, ja kaikessa hiljaisuudessa ystävänne/lähipiirinne sai tietää että olitte menneet kihloihin? Aikamoisia epeleitä olette :O

(Ps. tuo kuvailemasi tilanne ei edes ole kihlaus, ostitte vain sormukset omaksi iloksenne, juhlitte sitoutumistanne jne. mutta kihlaus se ei ole.)

Mitenkäs sitten sen selität jos nyt sitten ilmotan tuolle puolisolle että varasin meille kirkon ja lähetetään hääkutsut mutta en oo muistanu sun mukaan kosii ollenkaan ja sanotaan tahdon nii eikö ollakkaan naimisissa? :D

Ja ikää sulla oli? Kai sentään tiesit, että teidän pitää esittää pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta, ja sitten kun sen teette, niin silloinhan te olette sopineet avioliitosta ja sillä hetkellä te olette menneet kihloihin. Ei se kosinta tarkoita sitä että polvistutaan kukkapuskan ja sormuksen kanssa vaan sitä että olette sopineet menevänne naimisiin. Avioliittoon ei voi valitettavasti vihkiä ilman että molemmat osapuolet ovat tietoisia ja suostuvaisia.

Reipas 30+

Missä lukee että jos pyytää sitä pyyntöä avioliiton esteiden tutkinnasta pitää mennä naimisiin:D ei missään:D Mitä jos vain esittää sen pyynnön tutkinnasta aikomuksettakaan mennä naimisiin?

Huoh.

Ensin sanot, että sinun mielestäsi naimisiin voi mennä ilman kosintaa, minä kerron sinulle, että ei tarvitse tehdä mitään hollywood-kosintaa mutta kun molemmat ovat suostuneet avioliittoon => he ovat kihloissa.

Kaikki pariskunnat, jotka jollain tavalla päättävät menevänsä naimisiin => he ovat kihloissa.

Kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos he eivät ikinä menekään naimisiin (toinen voi kuolla, voi tulla ero, voi tulla elämässä vastaan sitä sun tätä ja pariskunta ei ikinä pääsekään naimisiin asti yms.). Silti he ovat kihloissa (tai olivat kunnes kuolivat/erosivat). He ovat kihloissa, koska he ovat sopineet menevänsä avioliittoon.

Mutta ei, kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos naimisiin ei mennäkään. Samoin en ole missään kohti väittänyt, että avioliiton esteiden tutkinnan jälkeen pitäisi mennä naimisiin. Miksi ihmeessä tarvitsisi? Minä yksinkertaisesti kerroin sinulle, että naimisiin ei voi mennä ilman sopimusta avioliitosta, joka tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun esteet tutkitaan. Jos pariskunta tutkii esteet, he ovat sopineet menevänsä naimisiin ja he ovat täten kihloissa (viimeistään siinä vaiheessa, usein pariskunta sopii menevänsä naimisiin jo paljon aiemmin, mutta vasta ennen häitä tutkivat esteet). Tällöin tämä pariskunta on kihloissa. Se on sitten eri asia, että pääsevätkö he naimisiin asti, mutta jos he ovat sopineet menevänsä naimisiin, he ovat kihloissa.

Got it?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju ja opettavainen ! Tajusin,että olen sittenkin ollut kihloissa . Tasan sen aikaa mitä esteettömyystodistuksen saanti + vihkiajan järjestämäinen kesti eli  ehkä jotain vajaan kuukauden .

Muuten en ymmärrä mitä väliä koko hommalla  kihloissa/kosittu/ kosittu oikein/väärin .

Väliä on sitten kun mennään naimisiin , siinä muuttuu paljon mm. oikeudellisia ja omaisuuteen liittyviä asioita.

Aiemmin kihlauksellakin on ollut erinäisiä oikeudellisia merkityksiä. Nykyään niitä ei taida olla muita kuin se, että kihlakumppanien ei tarvitse todistaa toisiaan vastaan.

Sen takia kihlauksen merkitys ei tänä päivänä olekaan enää pelkästään avioliittoon johtava. T:ohis

Näytäpä sitten yksikin virallinen lähde, jossa todetaan että kihlaus on muutakin. Ja pystytkö samalla selventämään, että ovatko tällaiset teinikihlaajat sitten kaksi kertaa kihloissa: ensimmäisen kerran omalla merkityksellään ja sitten kun he päättävät mennä naimisiin, niin he lain mukaan menevät taas kihloihin, eli he ovat kihloissa kaksi kertaa. Jännää!

Sillä ei ole minkään maailman merkitystä että kihloilla ei ole tänä päivänä enää laillista merkitystä. Se ei vaikuta siihen sanan merkitykseen tipan tippaa. Kihlaus on sopimus avioliitosta. Vaikka kuinka pirkot ja petterit menis "kihloihin" syvän sitoutumisen merkiksi, niin eivät ole kihloissa kuin omasta mielestään. Ja se on ihan fine. Uskoohan ne lapset joulupukkiinkin, ja se on ihan fine.

Ota kuule se rautakanki pois perseestä ja relaa!

Miksi heti pitää kirjoittaa, että "teinikihlat", eti tässä iällä ole merkitystä. Minä ainakin olen ihan aikuinen ihminen ja olen kihloissa. Naimisiin minulla ei ole mitään aikomusta mennä, vaikka sinua vituttaisi kuinka :)

Et sinä, eikä kukaan muukaan voi päättää, että menimmekö mieheni kanssa kihloihin vai emme, et vaikka yrittäisit lyödä lakikirjalla päähän.

 

Juu, saat sinä kutsua kissaa koiraksi jos haluat. Mutta kihloissa et Suomen lain ja yleiskielen  määritelmän mukaan ole, ellette ole avioliitosta sopineet.

Heko heko, olen kihloissa tasan silloin kun olemme kumppanin kanssa niin päättäneet. Jeesus, joku av-mamma voi muuta väittää..

Saahan sitä päättää ja luulla mitä haluaa, mutta ei se sitä faktaa muuta että kihlaus tarkoittaa suomen kielessä (ja muissakin kielissä) sitä vaihetta joka alkaa naimisiinmenopäätöksestä. Yksinkertaista eikö totta!

Jos se sinun mielestäsi tarkoittaa jotain muutakin niin voitko ystävällisesti näyttää jonkun virallisen lähteen joka näin sanoo? Esim. kielitoimiston sanakirja on aika hyvä lähde kun kerran nyt puhutaan kielellisistä termeistä. Käy katsomassa mitä siellä sanotaan! (Vinkkinä: jos et ole ennen käyttänyt sanakirjaa, niin se toimii sillä tavalla, että siellä annetaan sana ja tälle sanalle kaikki määritelmät miten sanan voi ymmärtää. Kihlauksella on siellä kaksi määritelmää, joista kumpikaan ei ole sinun määritelmäsi.)

Se riittänee että ovat sopineet menevänsä avioliittoon sitten seuraavassa elämässä. Saat säkin rauhan.

Ketkä ne? Kaikki tuntemani aikuiset teinikihlautujat ovat kertoneet etteivät ikinä aio naimisiin, joten silloin he ovat pikkaisen yksinkertaisia silti väittäessään olevansa kihloissa. En myöskään usko uudelleensyntymiseen, ja vaikka se olisikin totta, niin herää kysymys, että miksi tässä elämässä avioliitto ei kelpaa, mutta seuraavassa kelpaa? Eihän se ole silloin vilpitöntä, jos valehdellaan muiden mieliksi?

Jos et huomannut niin tuo vastaus oli sarkasmia. Että jos vaikka jätetään seuraavat elämät pois ja vastaat kysymykseen: mistä olet saanut päähäsi, että kihlat tarkoittaa jotain muutakin kuin avioliitosta sopimista? Oletko lukenut sen kenties jostain? Vai arvotatko kenties alitajuisesti avioliiton niin korkealle, että haluat käyttää avioliittoa varten luotua termiä kuvaamaan omaa parisuhdettasi? Miksi näin? Onko sinusta hienoa kutsua itseäsi kihlatuksi? Miten se syventää sinun suhdettasi? Onko sinulla sormus? Tarkoittaako sormus sinulle syvää suhdetta? Eikö sormusta voi olla ilman että kutsuu itseään kihlatuksia? Onko kihlattu helpompi sana kertoa ulkopuolisille? Onko sinusta helpompi mennä vaikka sormuskauppaan ja pyytää kihlasormuksia näytille kuin että pyytäisit ihan vain sormuksia? Mitä eroa se sana "kihla" tuo sanaan "sormus"?

Olen ollut 15v naimisissa. Outoa, että tunnet paljonkin yksinkertaisia ihmisiä. Minä en kuitenkaan ketään. Mitä siis kysyitkään, en jaksa lukea sepustuksia.

Ah, klassikko! "En jaksanut lukea." Jännittävää että haluat silti osallistua keskusteluun.

Joka tapauksessa, minä puhuin tälle ihmiselle, joka muutama viesti takaperin kirjoitti näin: Minä ainakin olen ihan aikuinen ihminen ja olen kihloissa. Naimisiin minulla ei ole mitään aikomusta mennä, vaikka sinua vituttaisi kuinka :) Et sinä, eikä kukaan muukaan voi päättää, että menimmekö mieheni kanssa kihloihin vai emme, et vaikka yrittäisit lyödä lakikirjalla päähän.

Mulla on vähän semmoinen kutina, että tuo henkilö ei enää palaa vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta sen sijaan, sinä naimisissa oleva päätit osallistua keskusteluun. 

Ei se mitään. Kerro sinä sitten, että olitko sinä yhden kerran kihloissa vai peräti kaksi kertaa kihloissa, niin että ensimmäisen kerran "menitte kihloihin" syventääksenne suhdetta ja toisen kerran sitten kun päätitte mennä naimisiin. Eli miten on, oletko ollut kerran vai kaksi kertaa saman miehen kanssa kihloissa?

Kaksi kertaa, yhden miehen kanssa kerran. Olin tosin tähän jo vastannutkin.

Ja olitte siis kihloissa vasta siitä hetkestä lähtien kun päätitte mennä naimisiin? Ette aiemmin?

Oltiin kihloissa siitä hetkestä kun päätettiin niin. Mitä tää edes sulle kuuluu? Ei muakaan kiinnosta sun suhdestatus hiukkaakaan.

Se kuuluu sen verran, että ketjun aloittaja joskus sata sivua sitten otti puheeksi juuri näiden sanojen merkityksen. 

Sanat nyt vaan toimii niin, että niillä on joku yhteinen merkitys, joka on ihmisille sama. Esimerkiksi kun pyörätiellä saa ajaa vain polkupyörällä, niin et sinä voi päättää kutsua autoasi polkupyöräksi ja sen perusteella ajaa myös pyörätiellä.

Sama jos pyydät sitä "kihlattuasi" hakemaan kaupasta omenoita ja se tuokin päärynöitä, ja sitä ihmetellessäsi selittää, että meillä näitä kaikkia tällaisia on kutsuttu omenoiksi ja että voi olla monenlaisia omenoita, älä ole noin niuho.

Nykyään on olemassa myös päärynäomenoita. Sanat ja käsitteet muuttuvat ajan myötä. Ne eivät ole kiveen hakattuja asioita. Joskus avioliitto merkitsi aina miehen ja naisen välistä liittoa, jonka pappi oli siunannut. Nyt sama sana merkitsee vähän muutakin. Ei sillä että tämä kihlautumisasia olisi mulle tärkeä. Muuten vain tuohon kommentoin.

Öhöm, se on ensinnäkin omenapäärynä, eräs päärynälajike. Ja toisekseen, oliko sulla joku pointtikin tän mainitsemisessa? Jos mä pyydän kihlattua tuomaan omenoita ja se tuokin omenapäärynöitä, niin edelleen, tyyppi on tuonut väärää tavaraa. Minä en halunnut niitä omenapäärynöitä, minä halusin omenoita. Ja siksi kaikille sanoille on oma merkityksensä, jotta ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa helpommin.

Pointti oli se, että sanojen merkitykset voivat muuttua, kun elintavat ja ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Sanat ovat sopimuksia, eivät mitään ikuisia totuuksia.

Omenapäärynä on oma lajikkeensa. Miten omenan ja päärynän merkitys on muuttunut, kertoisitko?

Pääse jo yli siitä omenapäärynästä. Se oli huono esimerkki. Ja voi sillekin keksiä ihan uuden sanan jos vaan halutaan. Miten sä et tajua pointtia? :D

Miten sinä et tajua sitä pointtia että kihlaus ilman avioliittoa on paradoksi? Ei se ole mielipideasia.

Sinun omenapäärynäsi on uusi lajike => sille keksittiin uusi sana.

Samoin tämä rakkaudenjulistus ilman avioliittoaikeita on uusi asia => sille pitää keksiä uusi sana. (Tai no sillehän itse asiassa on: teinikihlat, mutta kun se ei kelpaa teille).

Ole hyvä ja ota yhteyttä kielitoimistoon, he kyllä mielellään muuttavat sanojen merkitystä tai keksivät uusia sanoja.

Hah hah, kyllä tämä on sulle vaikea asia. Ei tässä mitään kielitoimistoa tarvita. Eikä se kielitpimisto mitään sanoja keksi ihmisten suuhun. No mutta kliseisesti vaan nyt sanon että heippa ja hanki elämä. Mulle tuli jo muuta tekemistä.

Vaikka sä ehdit lähteä jo etkä oo enää lukemassa, niin toivotan sulle myös heipat ja toivottavasti se jokin muu tekeminen on mukavaa! Ja kiitos mulla on oikein kiva elämä :) Eikä tää oo ollenkaan vaikea asia, emmä sille mitään voi että sä käytät sanaa kihlaus väärin :)

Sori, pakko vaan tulla sanomaan että USKOMATONTA että väännätte vieläkin tästä asiasta täällä :D Kihlaus ei ole mikään lakisääteinen asia, joten mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska keskustelu kun ihmiset tosissaan väittää, mutta sama mistä asiaa lukee on myös porsaanreikiä eikä voi määritellä mikä on täysin oikein ja mikä väärin. Ollaan aiottu mennä joskus naimisiin ja ollaan kihloissa. Mutta periaatteesta kun missään ei lue siinä muodossa että kihlautuessa pitäisi myös kosia. Vain niin että kosiessa myös kihlautuu ja sopii naimisiinmenosta:D

Kosiminen on sitä että pyytää toista kanssaan naimisiin. Samoin pariskunta kihlautuu silloin kun he sopivat menevänsä naimisiin. Ei kihlautuessa tartte mitään hollywood-kosintaa esittää, mutta jossain muodossahan sen pariskunnan on tultava yhteisymmärrykseen siitä että naimisiin aiotaan mennä. Tavalla tai toisella, vaikka sitten sen pyhän hengen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Sori, pakko vaan tulla sanomaan että USKOMATONTA että väännätte vieläkin tästä asiasta täällä :D Kihlaus ei ole mikään lakisääteinen asia, joten mitä väliä?

No onhan se nyt hulvatonta, että muutamat valkoroskan jäsenet käyttävät sanaa kihlaus tarkoittamaan jotain muuta kuin avioliittoaikeita. Kummallinen paradoksi, kun kihlaus nimenomaan liittyy avioliittoon. Kukahan wt keksi ekana käyttää tätä sanaa väärin? Ehkä se on vaan hienon kuuloista olla kihloissa, onhan siinä sellainen arvokas kaiku. Mene ja tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.

Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.

Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.

Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.

Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.

Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?

kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?

Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.

Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.

Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä ajattelee että ei ihmiset voi olla oikeasti todella tyhmiä, mutta tätä ketjua lukiessa ei voi kuin huutaa pään sisällä "ei nyt perkele kun on tyhmiä ihmisiä". Siis oikeasti, miten tämmöiset ihmiset pärjää normaalissa elämässä. Tarvitsevat varmaan kävelemiseen ja hengittämiseen ohjeet.

Samaa mieltä! En ymmärrä miten jollekki on niin vaikea ymmärtää ettei kihlautuessaan tarvitse kosia, mutta kihlauksen yhteydessä voi jo kosiakkin yhtäaikaa ja sopia vaikka hääpäivänkin. Kosinnassa pyydetään vaimoksi. Kihlattu ei ole vaimo.

Kukahan täällä on väittänyt että kihlattu on vaimo...? Kihlattu on joko morsian tai sulhanen. Kosinta on sitä kun pyytää toista menemään kanssaan naimisiin, eli jos haluaa kihloihin niin silloin tämä kysymys on jossain muodossa esitettävä, eli silloin tapahtuu automaattisesti kosinta. Se voi tapahtua vaikka sängyllä röhnöttäessä kun toinen kysyy toiselta että tuukkonää puolisoks tai mennääkö naimisiin tms. Kihlaus on kosinnan tulos. Kihlaus johtaa avioliittoon, aivan kuten kosinnassa kysyttiin, mikä johti sitten kihlaukseen, joka johtaa avioliittoon. Ja näin se pyörä pyörii.

Ei missään lue että kihlautuessaan tarvisi kosia, vaan nimenomaan niin että kosinta on myös kihlaus. Ei kertakaikkiaan yhtään missään sama miten wikipediaa lukee...:D

Ei meillä esitetty minkään tahtoista kysymystä kun mentiin kihloihin. Ei kosittu

Pyhällä hengelläkö te sitten kihloihin menitte? Pakkohan jommakumman on avata se suu ja kysyä että mentäiskö naimisiin <= tuo on kosinta. Vai onko teillä joku telepaattinen yhteys, katsoitte vain toisianne silmiin ja simsalabim, olitte kihloissa!

Ku mä tiesin tosta käymättä että sitä haluaa nii mentiin sormuskauppaan ja hän valitsi sormukset, ne vaan laitettiin sormiin ja juhlittiin kihlajaisia. On vihjaillut naimisiinmenosta lähinnä leskeneläkkeen toivossa ja kun lapset on saaneet mun sukunimen on joskus ollut puhetta että kyllä hänkin joskus sen saa. Sen enempää eikä vähempää olla naimisiinmenosta puhuttu. Mutta tiedän että haluaa.

Kaikessa hiljaisuudessa katsoitte toisianne silmiin, kävelitte kaikessa hiljaisuudessa sormuskauppaan ja kaikessa hiljaisuudessa valitsitte sormukset, ja kaikessa hiljaisuudessa ystävänne/lähipiirinne sai tietää että olitte menneet kihloihin? Aikamoisia epeleitä olette :O

(Ps. tuo kuvailemasi tilanne ei edes ole kihlaus, ostitte vain sormukset omaksi iloksenne, juhlitte sitoutumistanne jne. mutta kihlaus se ei ole.)

Mitenkäs sitten sen selität jos nyt sitten ilmotan tuolle puolisolle että varasin meille kirkon ja lähetetään hääkutsut mutta en oo muistanu sun mukaan kosii ollenkaan ja sanotaan tahdon nii eikö ollakkaan naimisissa? :D

Ja ikää sulla oli? Kai sentään tiesit, että teidän pitää esittää pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta, ja sitten kun sen teette, niin silloinhan te olette sopineet avioliitosta ja sillä hetkellä te olette menneet kihloihin. Ei se kosinta tarkoita sitä että polvistutaan kukkapuskan ja sormuksen kanssa vaan sitä että olette sopineet menevänne naimisiin. Avioliittoon ei voi valitettavasti vihkiä ilman että molemmat osapuolet ovat tietoisia ja suostuvaisia.

Reipas 30+

Missä lukee että jos pyytää sitä pyyntöä avioliiton esteiden tutkinnasta pitää mennä naimisiin:D ei missään:D Mitä jos vain esittää sen pyynnön tutkinnasta aikomuksettakaan mennä naimisiin?

Huoh.

Ensin sanot, että sinun mielestäsi naimisiin voi mennä ilman kosintaa, minä kerron sinulle, että ei tarvitse tehdä mitään hollywood-kosintaa mutta kun molemmat ovat suostuneet avioliittoon => he ovat kihloissa.

Kaikki pariskunnat, jotka jollain tavalla päättävät menevänsä naimisiin => he ovat kihloissa.

Kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos he eivät ikinä menekään naimisiin (toinen voi kuolla, voi tulla ero, voi tulla elämässä vastaan sitä sun tätä ja pariskunta ei ikinä pääsekään naimisiin asti yms.). Silti he ovat kihloissa (tai olivat kunnes kuolivat/erosivat). He ovat kihloissa, koska he ovat sopineet menevänsä avioliittoon.

Mutta ei, kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos naimisiin ei mennäkään. Samoin en ole missään kohti väittänyt, että avioliiton esteiden tutkinnan jälkeen pitäisi mennä naimisiin. Miksi ihmeessä tarvitsisi? Minä yksinkertaisesti kerroin sinulle, että naimisiin ei voi mennä ilman sopimusta avioliitosta, joka tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun esteet tutkitaan. Jos pariskunta tutkii esteet, he ovat sopineet menevänsä naimisiin ja he ovat täten kihloissa (viimeistään siinä vaiheessa, usein pariskunta sopii menevänsä naimisiin jo paljon aiemmin, mutta vasta ennen häitä tutkivat esteet). Tällöin tämä pariskunta on kihloissa. Se on sitten eri asia, että pääsevätkö he naimisiin asti, mutta jos he ovat sopineet menevänsä naimisiin, he ovat kihloissa.

Got it?

Kukas täällä väittikään, että kihlaus on purkautunut, jos ei naimisiin mennäkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.

Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.

Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.

Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.

Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.

Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?

kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?

Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.

Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.

Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.

Varmaan jokainen pari sopii avioliitostaan omalla tavallaan, eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Oleellista on se, että pari sopii menevänsä naimisiin, koska muussa tapauksessa he eivät ole kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska keskustelu kun ihmiset tosissaan väittää, mutta sama mistä asiaa lukee on myös porsaanreikiä eikä voi määritellä mikä on täysin oikein ja mikä väärin. Ollaan aiottu mennä joskus naimisiin ja ollaan kihloissa. Mutta periaatteesta kun missään ei lue siinä muodossa että kihlautuessa pitäisi myös kosia. Vain niin että kosiessa myös kihlautuu ja sopii naimisiinmenosta:D

Kosiminen on sitä että pyytää toista kanssaan naimisiin. Samoin pariskunta kihlautuu silloin kun he sopivat menevänsä naimisiin. Ei kihlautuessa tartte mitään hollywood-kosintaa esittää, mutta jossain muodossahan sen pariskunnan on tultava yhteisymmärrykseen siitä että naimisiin aiotaan mennä. Tavalla tai toisella, vaikka sitten sen pyhän hengen avulla.

Toi on kosimista kyllä, mutta kihloihin voi mennä myös ihan vaan kysymällä mennäänkö kihloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä ajattelee että ei ihmiset voi olla oikeasti todella tyhmiä, mutta tätä ketjua lukiessa ei voi kuin huutaa pään sisällä "ei nyt perkele kun on tyhmiä ihmisiä". Siis oikeasti, miten tämmöiset ihmiset pärjää normaalissa elämässä. Tarvitsevat varmaan kävelemiseen ja hengittämiseen ohjeet.

Samaa mieltä! En ymmärrä miten jollekki on niin vaikea ymmärtää ettei kihlautuessaan tarvitse kosia, mutta kihlauksen yhteydessä voi jo kosiakkin yhtäaikaa ja sopia vaikka hääpäivänkin. Kosinnassa pyydetään vaimoksi. Kihlattu ei ole vaimo.

Kukahan täällä on väittänyt että kihlattu on vaimo...? Kihlattu on joko morsian tai sulhanen. Kosinta on sitä kun pyytää toista menemään kanssaan naimisiin, eli jos haluaa kihloihin niin silloin tämä kysymys on jossain muodossa esitettävä, eli silloin tapahtuu automaattisesti kosinta. Se voi tapahtua vaikka sängyllä röhnöttäessä kun toinen kysyy toiselta että tuukkonää puolisoks tai mennääkö naimisiin tms. Kihlaus on kosinnan tulos. Kihlaus johtaa avioliittoon, aivan kuten kosinnassa kysyttiin, mikä johti sitten kihlaukseen, joka johtaa avioliittoon. Ja näin se pyörä pyörii.

Ei missään lue että kihlautuessaan tarvisi kosia, vaan nimenomaan niin että kosinta on myös kihlaus. Ei kertakaikkiaan yhtään missään sama miten wikipediaa lukee...:D

Ei meillä esitetty minkään tahtoista kysymystä kun mentiin kihloihin. Ei kosittu

Pyhällä hengelläkö te sitten kihloihin menitte? Pakkohan jommakumman on avata se suu ja kysyä että mentäiskö naimisiin <= tuo on kosinta. Vai onko teillä joku telepaattinen yhteys, katsoitte vain toisianne silmiin ja simsalabim, olitte kihloissa!

Ku mä tiesin tosta käymättä että sitä haluaa nii mentiin sormuskauppaan ja hän valitsi sormukset, ne vaan laitettiin sormiin ja juhlittiin kihlajaisia. On vihjaillut naimisiinmenosta lähinnä leskeneläkkeen toivossa ja kun lapset on saaneet mun sukunimen on joskus ollut puhetta että kyllä hänkin joskus sen saa. Sen enempää eikä vähempää olla naimisiinmenosta puhuttu. Mutta tiedän että haluaa.

Kaikessa hiljaisuudessa katsoitte toisianne silmiin, kävelitte kaikessa hiljaisuudessa sormuskauppaan ja kaikessa hiljaisuudessa valitsitte sormukset, ja kaikessa hiljaisuudessa ystävänne/lähipiirinne sai tietää että olitte menneet kihloihin? Aikamoisia epeleitä olette :O

(Ps. tuo kuvailemasi tilanne ei edes ole kihlaus, ostitte vain sormukset omaksi iloksenne, juhlitte sitoutumistanne jne. mutta kihlaus se ei ole.)

Mitenkäs sitten sen selität jos nyt sitten ilmotan tuolle puolisolle että varasin meille kirkon ja lähetetään hääkutsut mutta en oo muistanu sun mukaan kosii ollenkaan ja sanotaan tahdon nii eikö ollakkaan naimisissa? :D

Ja ikää sulla oli? Kai sentään tiesit, että teidän pitää esittää pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta, ja sitten kun sen teette, niin silloinhan te olette sopineet avioliitosta ja sillä hetkellä te olette menneet kihloihin. Ei se kosinta tarkoita sitä että polvistutaan kukkapuskan ja sormuksen kanssa vaan sitä että olette sopineet menevänne naimisiin. Avioliittoon ei voi valitettavasti vihkiä ilman että molemmat osapuolet ovat tietoisia ja suostuvaisia.

Reipas 30+

Missä lukee että jos pyytää sitä pyyntöä avioliiton esteiden tutkinnasta pitää mennä naimisiin:D ei missään:D Mitä jos vain esittää sen pyynnön tutkinnasta aikomuksettakaan mennä naimisiin?

Huoh.

Ensin sanot, että sinun mielestäsi naimisiin voi mennä ilman kosintaa, minä kerron sinulle, että ei tarvitse tehdä mitään hollywood-kosintaa mutta kun molemmat ovat suostuneet avioliittoon => he ovat kihloissa.

Kaikki pariskunnat, jotka jollain tavalla päättävät menevänsä naimisiin => he ovat kihloissa.

Kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos he eivät ikinä menekään naimisiin (toinen voi kuolla, voi tulla ero, voi tulla elämässä vastaan sitä sun tätä ja pariskunta ei ikinä pääsekään naimisiin asti yms.). Silti he ovat kihloissa (tai olivat kunnes kuolivat/erosivat). He ovat kihloissa, koska he ovat sopineet menevänsä avioliittoon.

Mutta ei, kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos naimisiin ei mennäkään. Samoin en ole missään kohti väittänyt, että avioliiton esteiden tutkinnan jälkeen pitäisi mennä naimisiin. Miksi ihmeessä tarvitsisi? Minä yksinkertaisesti kerroin sinulle, että naimisiin ei voi mennä ilman sopimusta avioliitosta, joka tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun esteet tutkitaan. Jos pariskunta tutkii esteet, he ovat sopineet menevänsä naimisiin ja he ovat täten kihloissa (viimeistään siinä vaiheessa, usein pariskunta sopii menevänsä naimisiin jo paljon aiemmin, mutta vasta ennen häitä tutkivat esteet). Tällöin tämä pariskunta on kihloissa. Se on sitten eri asia, että pääsevätkö he naimisiin asti, mutta jos he ovat sopineet menevänsä naimisiin, he ovat kihloissa.

Got it?

Kyllä ja jossainvaiheessa sanoit myös niin että kihloihin ei voi mennä aikomatta mennä naimisiin. Jos kuitenkin pyytää sitä esteiden tutkintaa aikomatta mennä naimisiin ja sun mukaan siinä samalla menee kihloihin niin sillonhan menee kihloihin aikomatta mennä naimisiin?

Ja mitä ap "kysyi" onko kihlaus ja kosinta sama asia vai eikö, niin missään ei edelleenkään lue että kihlautuessaan täytyisi kosia, niin lukee että kosinta johtaa kihlaukseen ja kihlautuessa sopii menevänsä naimisiin... käytännössä selvää, mutta periaatteessa ei jos tarkkoja ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju ja opettavainen ! Tajusin,että olen sittenkin ollut kihloissa . Tasan sen aikaa mitä esteettömyystodistuksen saanti + vihkiajan järjestämäinen kesti eli  ehkä jotain vajaan kuukauden .

Muuten en ymmärrä mitä väliä koko hommalla  kihloissa/kosittu/ kosittu oikein/väärin .

Väliä on sitten kun mennään naimisiin , siinä muuttuu paljon mm. oikeudellisia ja omaisuuteen liittyviä asioita.

Aiemmin kihlauksellakin on ollut erinäisiä oikeudellisia merkityksiä. Nykyään niitä ei taida olla muita kuin se, että kihlakumppanien ei tarvitse todistaa toisiaan vastaan.

Sen takia kihlauksen merkitys ei tänä päivänä olekaan enää pelkästään avioliittoon johtava. T:ohis

Näytäpä sitten yksikin virallinen lähde, jossa todetaan että kihlaus on muutakin. Ja pystytkö samalla selventämään, että ovatko tällaiset teinikihlaajat sitten kaksi kertaa kihloissa: ensimmäisen kerran omalla merkityksellään ja sitten kun he päättävät mennä naimisiin, niin he lain mukaan menevät taas kihloihin, eli he ovat kihloissa kaksi kertaa. Jännää!

Sillä ei ole minkään maailman merkitystä että kihloilla ei ole tänä päivänä enää laillista merkitystä. Se ei vaikuta siihen sanan merkitykseen tipan tippaa. Kihlaus on sopimus avioliitosta. Vaikka kuinka pirkot ja petterit menis "kihloihin" syvän sitoutumisen merkiksi, niin eivät ole kihloissa kuin omasta mielestään. Ja se on ihan fine. Uskoohan ne lapset joulupukkiinkin, ja se on ihan fine.

Ota kuule se rautakanki pois perseestä ja relaa!

Miksi heti pitää kirjoittaa, että "teinikihlat", eti tässä iällä ole merkitystä. Minä ainakin olen ihan aikuinen ihminen ja olen kihloissa. Naimisiin minulla ei ole mitään aikomusta mennä, vaikka sinua vituttaisi kuinka :)

Et sinä, eikä kukaan muukaan voi päättää, että menimmekö mieheni kanssa kihloihin vai emme, et vaikka yrittäisit lyödä lakikirjalla päähän.

 

Juu, saat sinä kutsua kissaa koiraksi jos haluat. Mutta kihloissa et Suomen lain ja yleiskielen  määritelmän mukaan ole, ellette ole avioliitosta sopineet.

Heko heko, olen kihloissa tasan silloin kun olemme kumppanin kanssa niin päättäneet. Jeesus, joku av-mamma voi muuta väittää..

Saahan sitä päättää ja luulla mitä haluaa, mutta ei se sitä faktaa muuta että kihlaus tarkoittaa suomen kielessä (ja muissakin kielissä) sitä vaihetta joka alkaa naimisiinmenopäätöksestä. Yksinkertaista eikö totta!

Jos se sinun mielestäsi tarkoittaa jotain muutakin niin voitko ystävällisesti näyttää jonkun virallisen lähteen joka näin sanoo? Esim. kielitoimiston sanakirja on aika hyvä lähde kun kerran nyt puhutaan kielellisistä termeistä. Käy katsomassa mitä siellä sanotaan! (Vinkkinä: jos et ole ennen käyttänyt sanakirjaa, niin se toimii sillä tavalla, että siellä annetaan sana ja tälle sanalle kaikki määritelmät miten sanan voi ymmärtää. Kihlauksella on siellä kaksi määritelmää, joista kumpikaan ei ole sinun määritelmäsi.)

Se riittänee että ovat sopineet menevänsä avioliittoon sitten seuraavassa elämässä. Saat säkin rauhan.

Ketkä ne? Kaikki tuntemani aikuiset teinikihlautujat ovat kertoneet etteivät ikinä aio naimisiin, joten silloin he ovat pikkaisen yksinkertaisia silti väittäessään olevansa kihloissa. En myöskään usko uudelleensyntymiseen, ja vaikka se olisikin totta, niin herää kysymys, että miksi tässä elämässä avioliitto ei kelpaa, mutta seuraavassa kelpaa? Eihän se ole silloin vilpitöntä, jos valehdellaan muiden mieliksi?

Jos et huomannut niin tuo vastaus oli sarkasmia. Että jos vaikka jätetään seuraavat elämät pois ja vastaat kysymykseen: mistä olet saanut päähäsi, että kihlat tarkoittaa jotain muutakin kuin avioliitosta sopimista? Oletko lukenut sen kenties jostain? Vai arvotatko kenties alitajuisesti avioliiton niin korkealle, että haluat käyttää avioliittoa varten luotua termiä kuvaamaan omaa parisuhdettasi? Miksi näin? Onko sinusta hienoa kutsua itseäsi kihlatuksi? Miten se syventää sinun suhdettasi? Onko sinulla sormus? Tarkoittaako sormus sinulle syvää suhdetta? Eikö sormusta voi olla ilman että kutsuu itseään kihlatuksia? Onko kihlattu helpompi sana kertoa ulkopuolisille? Onko sinusta helpompi mennä vaikka sormuskauppaan ja pyytää kihlasormuksia näytille kuin että pyytäisit ihan vain sormuksia? Mitä eroa se sana "kihla" tuo sanaan "sormus"?

Olen ollut 15v naimisissa. Outoa, että tunnet paljonkin yksinkertaisia ihmisiä. Minä en kuitenkaan ketään. Mitä siis kysyitkään, en jaksa lukea sepustuksia.

Ah, klassikko! "En jaksanut lukea." Jännittävää että haluat silti osallistua keskusteluun.

Joka tapauksessa, minä puhuin tälle ihmiselle, joka muutama viesti takaperin kirjoitti näin: Minä ainakin olen ihan aikuinen ihminen ja olen kihloissa. Naimisiin minulla ei ole mitään aikomusta mennä, vaikka sinua vituttaisi kuinka :) Et sinä, eikä kukaan muukaan voi päättää, että menimmekö mieheni kanssa kihloihin vai emme, et vaikka yrittäisit lyödä lakikirjalla päähän.

Mulla on vähän semmoinen kutina, että tuo henkilö ei enää palaa vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta sen sijaan, sinä naimisissa oleva päätit osallistua keskusteluun. 

Ei se mitään. Kerro sinä sitten, että olitko sinä yhden kerran kihloissa vai peräti kaksi kertaa kihloissa, niin että ensimmäisen kerran "menitte kihloihin" syventääksenne suhdetta ja toisen kerran sitten kun päätitte mennä naimisiin. Eli miten on, oletko ollut kerran vai kaksi kertaa saman miehen kanssa kihloissa?

Kaksi kertaa, yhden miehen kanssa kerran. Olin tosin tähän jo vastannutkin.

Ja olitte siis kihloissa vasta siitä hetkestä lähtien kun päätitte mennä naimisiin? Ette aiemmin?

Oltiin kihloissa siitä hetkestä kun päätettiin niin. Mitä tää edes sulle kuuluu? Ei muakaan kiinnosta sun suhdestatus hiukkaakaan.

Se kuuluu sen verran, että ketjun aloittaja joskus sata sivua sitten otti puheeksi juuri näiden sanojen merkityksen. 

Sanat nyt vaan toimii niin, että niillä on joku yhteinen merkitys, joka on ihmisille sama. Esimerkiksi kun pyörätiellä saa ajaa vain polkupyörällä, niin et sinä voi päättää kutsua autoasi polkupyöräksi ja sen perusteella ajaa myös pyörätiellä.

Sama jos pyydät sitä "kihlattuasi" hakemaan kaupasta omenoita ja se tuokin päärynöitä, ja sitä ihmetellessäsi selittää, että meillä näitä kaikkia tällaisia on kutsuttu omenoiksi ja että voi olla monenlaisia omenoita, älä ole noin niuho.

Nykyään on olemassa myös päärynäomenoita. Sanat ja käsitteet muuttuvat ajan myötä. Ne eivät ole kiveen hakattuja asioita. Joskus avioliitto merkitsi aina miehen ja naisen välistä liittoa, jonka pappi oli siunannut. Nyt sama sana merkitsee vähän muutakin. Ei sillä että tämä kihlautumisasia olisi mulle tärkeä. Muuten vain tuohon kommentoin.

Öhöm, se on ensinnäkin omenapäärynä, eräs päärynälajike. Ja toisekseen, oliko sulla joku pointtikin tän mainitsemisessa? Jos mä pyydän kihlattua tuomaan omenoita ja se tuokin omenapäärynöitä, niin edelleen, tyyppi on tuonut väärää tavaraa. Minä en halunnut niitä omenapäärynöitä, minä halusin omenoita. Ja siksi kaikille sanoille on oma merkityksensä, jotta ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa helpommin.

Voi olla, että makueroa ei ole ja molemmat täyttää mahan.

Ei sillä ole mitään merkitystä, minä en tykkää omenapäärynöistä.

Jos pyydän kihlattua tuomaan tiskiainetta mutta mies tuokin lattianpesuainetta, niin väität varmaan, että no, kyllähän silti sillä voi lattiat pestä, ei se hukkaan mene. Tai jos hän tuokin tuulilasunpesunestettä vaikka meillä ei ole autoa, niin sanot varmaan, että no voihan sen antaa naapurille, ei se hukkaan mene.

Miksi et ymmärrä että sanoilla on merkitys? Miksi kaikilla muilla maailman sanoilla on tietty merkitys, mutta yhtäkkiä kihloilla onkin kaksi mystisesti erilaista merkitystä, toinen avioliiton solmimista varten ja toinen syvää sitoumusta varten. Niillä on makuero ja erilainen lopputulos mahan täyttämisen suhteen (toinen johtaa avioliittoon ja toinen ei), joten miksi ihmeessä kahdesta erilaisesta asiasta pitäisi käyttää samaa sanaa? Tätä en käsitä. Sehän on jo itsessään paradoksi, että käyttää avioliittoon kuuluva sanaa silloin kuin ei aio solmia avioliittoa.

No sanat muovautuvat tarpeen mukaan. Ei ihmisten elämä muovaudu tai ohjaannu sanojen mukaan. Sana on renki eikä isäntä. Samoin kun polut syntyvät sinne missä ihmiset kulkevat. Sinne mistä on järkevintä oikaista,syntyy polku. Vaikka kuinka huutaist, että kiettäkää täältä, täällä on tehty tie.

Ja mikä se tarve nyt sitten olisi muuttaa sanan "kihlaus" merkitystä?

On se aika karua, jos kumppani on käyttänyt sanaa kihlaus vanhassa merkityksessä, kun on kysynyt "mennäänkö kihloihin", ja sinä oletkin käyttänyt uudessa, kun olet vastannut "mennään vain". Se raukka on saanut käsityksen, että olisit halukas menemään naimisiinkin, vaikka et ehkä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.

Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.

Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.

Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.

Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.

Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?

kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?

Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.

Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.

Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.

Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.

O-P-E-T-T-E-L-E     S-U-O-M-E-N    K-I-E-L-T-Ä.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä ap "kysyi" onko kihlaus ja kosinta sama asia vai eikö, niin missään ei edelleenkään lue että kihlautuessaan täytyisi kosia

Noooh, sitä nyt voi kosia monella tapaa, eikö se ole selvää? Vaikkapa niin, että kysyy "mennäänkö kihloihin". Ei tarvitse kysyä, tuletko vaimokseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska keskustelu kun ihmiset tosissaan väittää, mutta sama mistä asiaa lukee on myös porsaanreikiä eikä voi määritellä mikä on täysin oikein ja mikä väärin. Ollaan aiottu mennä joskus naimisiin ja ollaan kihloissa. Mutta periaatteesta kun missään ei lue siinä muodossa että kihlautuessa pitäisi myös kosia. Vain niin että kosiessa myös kihlautuu ja sopii naimisiinmenosta:D

Kosiminen on sitä että pyytää toista kanssaan naimisiin. Samoin pariskunta kihlautuu silloin kun he sopivat menevänsä naimisiin. Ei kihlautuessa tartte mitään hollywood-kosintaa esittää, mutta jossain muodossahan sen pariskunnan on tultava yhteisymmärrykseen siitä että naimisiin aiotaan mennä. Tavalla tai toisella, vaikka sitten sen pyhän hengen avulla.

Toi on kosimista kyllä, mutta kihloihin voi mennä myös ihan vaan kysymällä mennäänkö kihloihin.

Eikö sitten muka voi kosia ihan vaan kysymällä, mennäänkö kihloihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä ajattelee että ei ihmiset voi olla oikeasti todella tyhmiä, mutta tätä ketjua lukiessa ei voi kuin huutaa pään sisällä "ei nyt perkele kun on tyhmiä ihmisiä". Siis oikeasti, miten tämmöiset ihmiset pärjää normaalissa elämässä. Tarvitsevat varmaan kävelemiseen ja hengittämiseen ohjeet.

Samaa mieltä! En ymmärrä miten jollekki on niin vaikea ymmärtää ettei kihlautuessaan tarvitse kosia, mutta kihlauksen yhteydessä voi jo kosiakkin yhtäaikaa ja sopia vaikka hääpäivänkin. Kosinnassa pyydetään vaimoksi. Kihlattu ei ole vaimo.

Kukahan täällä on väittänyt että kihlattu on vaimo...? Kihlattu on joko morsian tai sulhanen. Kosinta on sitä kun pyytää toista menemään kanssaan naimisiin, eli jos haluaa kihloihin niin silloin tämä kysymys on jossain muodossa esitettävä, eli silloin tapahtuu automaattisesti kosinta. Se voi tapahtua vaikka sängyllä röhnöttäessä kun toinen kysyy toiselta että tuukkonää puolisoks tai mennääkö naimisiin tms. Kihlaus on kosinnan tulos. Kihlaus johtaa avioliittoon, aivan kuten kosinnassa kysyttiin, mikä johti sitten kihlaukseen, joka johtaa avioliittoon. Ja näin se pyörä pyörii.

Ei missään lue että kihlautuessaan tarvisi kosia, vaan nimenomaan niin että kosinta on myös kihlaus. Ei kertakaikkiaan yhtään missään sama miten wikipediaa lukee...:D

Ei meillä esitetty minkään tahtoista kysymystä kun mentiin kihloihin. Ei kosittu

Pyhällä hengelläkö te sitten kihloihin menitte? Pakkohan jommakumman on avata se suu ja kysyä että mentäiskö naimisiin <= tuo on kosinta. Vai onko teillä joku telepaattinen yhteys, katsoitte vain toisianne silmiin ja simsalabim, olitte kihloissa!

Ku mä tiesin tosta käymättä että sitä haluaa nii mentiin sormuskauppaan ja hän valitsi sormukset, ne vaan laitettiin sormiin ja juhlittiin kihlajaisia. On vihjaillut naimisiinmenosta lähinnä leskeneläkkeen toivossa ja kun lapset on saaneet mun sukunimen on joskus ollut puhetta että kyllä hänkin joskus sen saa. Sen enempää eikä vähempää olla naimisiinmenosta puhuttu. Mutta tiedän että haluaa.

Kaikessa hiljaisuudessa katsoitte toisianne silmiin, kävelitte kaikessa hiljaisuudessa sormuskauppaan ja kaikessa hiljaisuudessa valitsitte sormukset, ja kaikessa hiljaisuudessa ystävänne/lähipiirinne sai tietää että olitte menneet kihloihin? Aikamoisia epeleitä olette :O

(Ps. tuo kuvailemasi tilanne ei edes ole kihlaus, ostitte vain sormukset omaksi iloksenne, juhlitte sitoutumistanne jne. mutta kihlaus se ei ole.)

Mitenkäs sitten sen selität jos nyt sitten ilmotan tuolle puolisolle että varasin meille kirkon ja lähetetään hääkutsut mutta en oo muistanu sun mukaan kosii ollenkaan ja sanotaan tahdon nii eikö ollakkaan naimisissa? :D

Ja ikää sulla oli? Kai sentään tiesit, että teidän pitää esittää pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta, ja sitten kun sen teette, niin silloinhan te olette sopineet avioliitosta ja sillä hetkellä te olette menneet kihloihin. Ei se kosinta tarkoita sitä että polvistutaan kukkapuskan ja sormuksen kanssa vaan sitä että olette sopineet menevänne naimisiin. Avioliittoon ei voi valitettavasti vihkiä ilman että molemmat osapuolet ovat tietoisia ja suostuvaisia.

Reipas 30+

Missä lukee että jos pyytää sitä pyyntöä avioliiton esteiden tutkinnasta pitää mennä naimisiin:D ei missään:D Mitä jos vain esittää sen pyynnön tutkinnasta aikomuksettakaan mennä naimisiin?

Huoh.

Ensin sanot, että sinun mielestäsi naimisiin voi mennä ilman kosintaa, minä kerron sinulle, että ei tarvitse tehdä mitään hollywood-kosintaa mutta kun molemmat ovat suostuneet avioliittoon => he ovat kihloissa.

Kaikki pariskunnat, jotka jollain tavalla päättävät menevänsä naimisiin => he ovat kihloissa.

Kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos he eivät ikinä menekään naimisiin (toinen voi kuolla, voi tulla ero, voi tulla elämässä vastaan sitä sun tätä ja pariskunta ei ikinä pääsekään naimisiin asti yms.). Silti he ovat kihloissa (tai olivat kunnes kuolivat/erosivat). He ovat kihloissa, koska he ovat sopineet menevänsä avioliittoon.

Mutta ei, kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos naimisiin ei mennäkään. Samoin en ole missään kohti väittänyt, että avioliiton esteiden tutkinnan jälkeen pitäisi mennä naimisiin. Miksi ihmeessä tarvitsisi? Minä yksinkertaisesti kerroin sinulle, että naimisiin ei voi mennä ilman sopimusta avioliitosta, joka tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun esteet tutkitaan. Jos pariskunta tutkii esteet, he ovat sopineet menevänsä naimisiin ja he ovat täten kihloissa (viimeistään siinä vaiheessa, usein pariskunta sopii menevänsä naimisiin jo paljon aiemmin, mutta vasta ennen häitä tutkivat esteet). Tällöin tämä pariskunta on kihloissa. Se on sitten eri asia, että pääsevätkö he naimisiin asti, mutta jos he ovat sopineet menevänsä naimisiin, he ovat kihloissa.

Got it?

Kukas täällä väittikään, että kihlaus on purkautunut, jos ei naimisiin mennäkään?

En tiedä. Kihlaus purkautuu silloin kun erotaan.

Jokainen naimisiin menevä pari menee naimisiin omaan tahtiin. Ei millään muulla ole väliä kuin sillä että naimisiin aiotaan mennä.

Jos se tekee sut onnelliseksi että sun pitää kikkailla ja valehdella muille että joo joo ollaan menossa naimisiin vaikka ette olisikaan niin se on ihan sun oma asia. Mä puhun nyt näistä ihmisistä, jotka kovaan ääneen toitottaa miten avioliitto on "sou lääst siisön" eikä heillä ole ikinä aikomusta mennä naimisiin ja silti kertovat olevansa kihloissa <= he ovat niitä hieman yksinkertaisia ja vajaaälyisiä. Mut hei, ei kaikki voi olla fiksuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.

Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.

Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.

Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.

Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.

Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?

kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?

Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.

Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.

Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.

Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.

O-P-E-T-T-E-L-E     S-U-O-M-E-N    K-I-E-L-T-Ä.

Itseasiassa se lakipykälähän sanoi, että kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta, ovat kihlautuneet. Missään ei kielletä kihlautumista ilman avioaikeita. Että opettelepa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä ajattelee että ei ihmiset voi olla oikeasti todella tyhmiä, mutta tätä ketjua lukiessa ei voi kuin huutaa pään sisällä "ei nyt perkele kun on tyhmiä ihmisiä". Siis oikeasti, miten tämmöiset ihmiset pärjää normaalissa elämässä. Tarvitsevat varmaan kävelemiseen ja hengittämiseen ohjeet.

Samaa mieltä! En ymmärrä miten jollekki on niin vaikea ymmärtää ettei kihlautuessaan tarvitse kosia, mutta kihlauksen yhteydessä voi jo kosiakkin yhtäaikaa ja sopia vaikka hääpäivänkin. Kosinnassa pyydetään vaimoksi. Kihlattu ei ole vaimo.

Kukahan täällä on väittänyt että kihlattu on vaimo...? Kihlattu on joko morsian tai sulhanen. Kosinta on sitä kun pyytää toista menemään kanssaan naimisiin, eli jos haluaa kihloihin niin silloin tämä kysymys on jossain muodossa esitettävä, eli silloin tapahtuu automaattisesti kosinta. Se voi tapahtua vaikka sängyllä röhnöttäessä kun toinen kysyy toiselta että tuukkonää puolisoks tai mennääkö naimisiin tms. Kihlaus on kosinnan tulos. Kihlaus johtaa avioliittoon, aivan kuten kosinnassa kysyttiin, mikä johti sitten kihlaukseen, joka johtaa avioliittoon. Ja näin se pyörä pyörii.

Ei missään lue että kihlautuessaan tarvisi kosia, vaan nimenomaan niin että kosinta on myös kihlaus. Ei kertakaikkiaan yhtään missään sama miten wikipediaa lukee...:D

Ei meillä esitetty minkään tahtoista kysymystä kun mentiin kihloihin. Ei kosittu

Pyhällä hengelläkö te sitten kihloihin menitte? Pakkohan jommakumman on avata se suu ja kysyä että mentäiskö naimisiin <= tuo on kosinta. Vai onko teillä joku telepaattinen yhteys, katsoitte vain toisianne silmiin ja simsalabim, olitte kihloissa!

Ku mä tiesin tosta käymättä että sitä haluaa nii mentiin sormuskauppaan ja hän valitsi sormukset, ne vaan laitettiin sormiin ja juhlittiin kihlajaisia. On vihjaillut naimisiinmenosta lähinnä leskeneläkkeen toivossa ja kun lapset on saaneet mun sukunimen on joskus ollut puhetta että kyllä hänkin joskus sen saa. Sen enempää eikä vähempää olla naimisiinmenosta puhuttu. Mutta tiedän että haluaa.

Kaikessa hiljaisuudessa katsoitte toisianne silmiin, kävelitte kaikessa hiljaisuudessa sormuskauppaan ja kaikessa hiljaisuudessa valitsitte sormukset, ja kaikessa hiljaisuudessa ystävänne/lähipiirinne sai tietää että olitte menneet kihloihin? Aikamoisia epeleitä olette :O

(Ps. tuo kuvailemasi tilanne ei edes ole kihlaus, ostitte vain sormukset omaksi iloksenne, juhlitte sitoutumistanne jne. mutta kihlaus se ei ole.)

Mitenkäs sitten sen selität jos nyt sitten ilmotan tuolle puolisolle että varasin meille kirkon ja lähetetään hääkutsut mutta en oo muistanu sun mukaan kosii ollenkaan ja sanotaan tahdon nii eikö ollakkaan naimisissa? :D

Ja ikää sulla oli? Kai sentään tiesit, että teidän pitää esittää pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta, ja sitten kun sen teette, niin silloinhan te olette sopineet avioliitosta ja sillä hetkellä te olette menneet kihloihin. Ei se kosinta tarkoita sitä että polvistutaan kukkapuskan ja sormuksen kanssa vaan sitä että olette sopineet menevänne naimisiin. Avioliittoon ei voi valitettavasti vihkiä ilman että molemmat osapuolet ovat tietoisia ja suostuvaisia.

Reipas 30+

Missä lukee että jos pyytää sitä pyyntöä avioliiton esteiden tutkinnasta pitää mennä naimisiin:D ei missään:D Mitä jos vain esittää sen pyynnön tutkinnasta aikomuksettakaan mennä naimisiin?

Huoh.

Ensin sanot, että sinun mielestäsi naimisiin voi mennä ilman kosintaa, minä kerron sinulle, että ei tarvitse tehdä mitään hollywood-kosintaa mutta kun molemmat ovat suostuneet avioliittoon => he ovat kihloissa.

Kaikki pariskunnat, jotka jollain tavalla päättävät menevänsä naimisiin => he ovat kihloissa.

Kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos he eivät ikinä menekään naimisiin (toinen voi kuolla, voi tulla ero, voi tulla elämässä vastaan sitä sun tätä ja pariskunta ei ikinä pääsekään naimisiin asti yms.). Silti he ovat kihloissa (tai olivat kunnes kuolivat/erosivat). He ovat kihloissa, koska he ovat sopineet menevänsä avioliittoon.

Mutta ei, kukaan ei pistä heidän päätään pölkylle, jos naimisiin ei mennäkään. Samoin en ole missään kohti väittänyt, että avioliiton esteiden tutkinnan jälkeen pitäisi mennä naimisiin. Miksi ihmeessä tarvitsisi? Minä yksinkertaisesti kerroin sinulle, että naimisiin ei voi mennä ilman sopimusta avioliitosta, joka tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun esteet tutkitaan. Jos pariskunta tutkii esteet, he ovat sopineet menevänsä naimisiin ja he ovat täten kihloissa (viimeistään siinä vaiheessa, usein pariskunta sopii menevänsä naimisiin jo paljon aiemmin, mutta vasta ennen häitä tutkivat esteet). Tällöin tämä pariskunta on kihloissa. Se on sitten eri asia, että pääsevätkö he naimisiin asti, mutta jos he ovat sopineet menevänsä naimisiin, he ovat kihloissa.

Got it?

Kukas täällä väittikään, että kihlaus on purkautunut, jos ei naimisiin mennäkään?

En tiedä. Kihlaus purkautuu silloin kun erotaan.

Jokainen naimisiin menevä pari menee naimisiin omaan tahtiin. Ei millään muulla ole väliä kuin sillä että naimisiin aiotaan mennä.

Jos se tekee sut onnelliseksi että sun pitää kikkailla ja valehdella muille että joo joo ollaan menossa naimisiin vaikka ette olisikaan niin se on ihan sun oma asia. Mä puhun nyt näistä ihmisistä, jotka kovaan ääneen toitottaa miten avioliitto on "sou lääst siisön" eikä heillä ole ikinä aikomusta mennä naimisiin ja silti kertovat olevansa kihloissa <= he ovat niitä hieman yksinkertaisia ja vajaaälyisiä. Mut hei, ei kaikki voi olla fiksuja!

Ei, eikä kaikki näköjään pysy nykymaailman perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska keskustelu kun ihmiset tosissaan väittää, mutta sama mistä asiaa lukee on myös porsaanreikiä eikä voi määritellä mikä on täysin oikein ja mikä väärin. Ollaan aiottu mennä joskus naimisiin ja ollaan kihloissa. Mutta periaatteesta kun missään ei lue siinä muodossa että kihlautuessa pitäisi myös kosia. Vain niin että kosiessa myös kihlautuu ja sopii naimisiinmenosta:D

Kosiminen on sitä että pyytää toista kanssaan naimisiin. Samoin pariskunta kihlautuu silloin kun he sopivat menevänsä naimisiin. Ei kihlautuessa tartte mitään hollywood-kosintaa esittää, mutta jossain muodossahan sen pariskunnan on tultava yhteisymmärrykseen siitä että naimisiin aiotaan mennä. Tavalla tai toisella, vaikka sitten sen pyhän hengen avulla.

Toi on kosimista kyllä, mutta kihloihin voi mennä myös ihan vaan kysymällä mennäänkö kihloihin.

Eikö sitten muka voi kosia ihan vaan kysymällä, mennäänkö kihloihin?

Kyllä, sen voinee tehdä niinkin. Huomaatko, meillä on monta tapaa taaplata tällä pallolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hä? Ollaan kihloissa, ikinä ei oo häistä puhuttu tai niitä mietitty:D saas nyt nähdä, pitää ekaks pohtia, et mitenkä asiassa edetään. Veikkaan, että naimisiin ei mennä.

Ei sitä oo mikään pakko mennä naimisiin :) Avioliittohan on vaan vuosi vuodelta yhä turhempi instituutio. Mutta kihloissa te ette ole, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin.

Onhan ne voineet sopia siitä naimisiinmenoa. Etteivät mene.

Niin? Ei se edelleenkään ole kihlaus, jos sopii ettei mene naimisiin. Kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin.

Koita nyt päättää mitä se kihlaus sitten loppujen lopuksi on. Niin, ei ole ihan yksioikoista.

Olen koko ajan sanonut että kihlaus on kun sopii menevänsä naimisiin. Jos viitsit ystävällisesti näyttää sen kohdan jossa olen väittänyt jotain muuta?

kihlaus oli sopimus naimisiinmenosta, eikö?

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Ollaan kihloissa kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin. Mikä tässä on niin epäselvää?

Ei mikään, tämä on täysin selvää. Toiset sopii naimisiinmenosta, etteivät menekään.

Silloin se ei ole kihlaus. Kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä. Miten vaikeaa on osata suomen kieltä? Avioliittoon meneminen tarkoittaa sitä että mennään avioliittoon.

Jos kihlaus olisi sopimus siitä, että avioliittoon ei mennä, niin se myös lukisi joka paikassa näin, myös siellä kielitoimiston sivulla.

Kyllä, kihlaus on sopimus avioliittoon menemisesestä, toiset sopii siitä erilailla kuin toiset.

Voihan sitä sopia että menee maanantaina tai ensi heinäkuussa tai että menee iloisesti tai että menee kuplivasti. Ei sillä ole väliä. Sen sijaan sillä on väliä että sopii menevänsä naimisiin, kuten tuo määritelmä sen sanoo: kihlaus on sopimus avioliittoon menemisestä, selkokielellä, kihlaus on sopimus siitä että mennään avioliittoon.

O-P-E-T-T-E-L-E     S-U-O-M-E-N    K-I-E-L-T-Ä.

Itseasiassa se lakipykälähän sanoi, että kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta, ovat kihlautuneet. Missään ei kielletä kihlautumista ilman avioaikeita. Että opettelepa itse.

Lakipykälä sanoo näin: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.

Ja tässä linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

Logiikallasi kihlautumisena voitaisiin pitää myös sitä, kun kosittava antaa rukkaset. Ts. pari sopii avioliitosta siten, että he eivät mene naimisiin.