Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa
03.02.2016 |
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
Sen mielestä kihlautuminen on sillä ajatuksella et joskus mennään naimisiin. Ja kosiminen ennenku mennään.
"Eiks sitä kihlautumista sit voi jättää välistä? Selkeesti naisen keksintö et pitää saada kaks sormusta"
Kiva jos se kosii mua joskus sanomalla meetkö kihloihin mun kanssa, tai vastaavaa :D
Kommentit (1774)
Vierailija kirjoitti:
Mikähän meidän tilanne sitten on :D Kumpikaan ei ole kosinut, eikä tietenkään sormuksia ole. Olaan kuitenkin jo periaatteessa päätetty hääpäivä (vasta parin vuoden päästä, eikä siis mitään varauksia ym olla tehty, mutta se päivä on meille merkityksellinen ja ollaan sovittu menevämme naimisiin sinä päivänä), ollaan puhut häistä ja mietitty niitä yhdessä. Molemmille on selvää että mennää naimisiin. Tosiaan kai me siinä mielessä ollaan kihloissa, että ollaan sovitty naimisiin menosta. Toisaalta taas ei, koska mies ei ole pyytänyt mua vaimokseen, enkä minä häntä miehekseni.. :D
Olette sopineet avioitumisesta, eli olette kihloissa. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Silloin se ei ole kihlautuminen.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?
Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.
Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.
Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.
Missä tilanteessa naimisiinmeno ei ole vaihtoehto? Jonkun toisen kanssa naimisissa oleva voi avioeron jälkeen avioitua uudelleen. Alaikäinen voi saada erityisluvan jos ei jaksa odottaa täysi-ikäisyyttä.Siviilivihkimisen saa uskontokunnista riippumatta. Mitä muita esteitä voi olla?
Emt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Ei se ole kihlaus, jos tarkoitus ei ole mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Kihlautuminen on vain ja ainoastaan jos on sovittu naimisiinmenosta. Jos sitä ennen kuollaan tai erotaan niin paska juttu, mutta he olivat silti kihloissa. Jos taas haluaa käyttää sanaa kihlaus kertomaan siitä kuinka vakava suhde on, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Silloin se ei ole kihlautuminen.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Ei, kun siellä sanotaan: kihlaus: miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä; myös vastaavanlaisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimista koskevasta sopimuksesta. Siellä ei sanota kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. Huomatkaa tämä! Yhtäläisyysmerkkejä ei ole käytetty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Kihlautuminen on vain ja ainoastaan jos on sovittu naimisiinmenosta. Jos sitä ennen kuollaan tai erotaan niin paska juttu, mutta he olivat silti kihloissa. Jos taas haluaa käyttää sanaa kihlaus kertomaan siitä kuinka vakava suhde on, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus.
Missä näin sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Ei se ole kihlaus, jos tarkoitus ei ole mennä naimisiin.
Missä näin sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Missä näin sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Kihlautuminen on vain ja ainoastaan jos on sovittu naimisiinmenosta. Jos sitä ennen kuollaan tai erotaan niin paska juttu, mutta he olivat silti kihloissa. Jos taas haluaa käyttää sanaa kihlaus kertomaan siitä kuinka vakava suhde on, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus.
Missä näin sanotaan?
Oletko oikeasti noin tyhmä vai nautitko vain provosoinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän meidän tilanne sitten on :D Kumpikaan ei ole kosinut, eikä tietenkään sormuksia ole. Olaan kuitenkin jo periaatteessa päätetty hääpäivä (vasta parin vuoden päästä, eikä siis mitään varauksia ym olla tehty, mutta se päivä on meille merkityksellinen ja ollaan sovittu menevämme naimisiin sinä päivänä), ollaan puhut häistä ja mietitty niitä yhdessä. Molemmille on selvää että mennää naimisiin. Tosiaan kai me siinä mielessä ollaan kihloissa, että ollaan sovitty naimisiin menosta. Toisaalta taas ei, koska mies ei ole pyytänyt mua vaimokseen, enkä minä häntä miehekseni.. :D
Kun kerran olette sopineet menevänne naimisiin (ja kaiketi keskenänne eikä joidenkin muiden kanssa :)), niin olette kihloissa. Se on sama, mitä sananmuotoja käyttäen asiasta on sovittu, eli vaimoksi/mieheksi pyytämisellä ei ole väliä. Jollain sormuksilla vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.
Ja näin on määritelty... niin missä?
Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?
Ei mitään, koska laissa ei ole määritelty kihlauksen pituutta tai rangaistusta siitä, ettei kihlapari avioidukaan. Siis nykyään. Aiemmin kihlauksella oli juridisia merkityksiä mm. sen purkamiseen tai kihlausaikana syntyneeseen lapseen liittyen.
Tadaa!
Mitä tadaa? Joskus käy niin, ettei kihlaus johdakaan avioliittoon, vaikka tarkoitus on ollutkin. Hyvä vain, ettei siitä ole mitään seuraamuksia.
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.
Ei se ole kihlaus, jos tarkoitus ei ole mennä naimisiin.
Missä näin sanotaan?
Oletko oikeasti noin tyhmä vai nautitko vain provosoinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Missä näin sanotaan?
Oletko oikeasti noin tyhmä vai nautitko vain provosoinnista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Missä näin sanotaan?
Ihan tosissasiko kyselet miten sanakirja toimii? Tsot tsot, nyt takaisin koulunpenkille mars!
Sanakirja toimii niin, että siellä on sana ja tälle sanalle kerrotaan kaikki ne asiat joita se tarkoittaa.
Esim. kurkku voi olla:
1. kurkunpään ja nielun käsittävä kaulan sisäpuolinen osa
2. kaulan ulkopuolinen etuosa, kaula
3. putken, väylän tms. kapein osa, kaula, nielu
4. eräs useina viljelymuotoina kasvatettava vihanneskasvi
Jos kurkku tarkoittaisi jotain muutakin, se olisi määritelty.
Jos kihlaus tarkoittaisi jotain muutakin, se olisi määritelty, esim. näin: kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta. Mutta koska sitä ei ole näin määritelty, se ei sitä tarkoita. Kihlaus = sopimus avioliitosta. Ei enempää, ei vähempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Missä näin sanotaan?
Oletko oikeasti noin tyhmä vai nautitko vain provosoinnista?
Eli ei vastausta. Tai no, sen tiesinkin. Tadaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Missä näin sanotaan?
Oletko oikeasti noin tyhmä vai nautitko vain provosoinnista?
Eli ei vastausta. Tai no, sen tiesinkin. Tadaa!
Sä oot aika hyvä provo kun osaat ohittaa noi vastaukset, joihin sinä et osaa vastata. Laitan sen siis tähän uudestaan:
Ihan tosissasiko kyselet miten sanakirja toimii? Tsot tsot, nyt takaisin koulunpenkille mars!
Sanakirja toimii niin, että siellä on sana ja tälle sanalle kerrotaan kaikki ne asiat joita se tarkoittaa.
Esim. kurkku voi olla:
1. kurkunpään ja nielun käsittävä kaulan sisäpuolinen osa
2. kaulan ulkopuolinen etuosa, kaula
3. putken, väylän tms. kapein osa, kaula, nielu
4. eräs useina viljelymuotoina kasvatettava vihanneskasvi
Jos kurkku tarkoittaisi jotain muutakin, se olisi määritelty.
Jos kihlaus tarkoittaisi jotain muutakin, se olisi määritelty, esim. näin: kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta. Mutta koska sitä ei ole näin määritelty, se ei sitä tarkoita. Kihlaus = sopimus avioliitosta. Ei enempää, ei vähempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Missä näin sanotaan?
Oletko oikeasti noin tyhmä vai nautitko vain provosoinnista?
Eli ei vastausta. Tai no, sen tiesinkin. Tadaa!
Sinulle on vastattu jo vaikka kuinka monta kertaa, vaikka kuinka monin eri sanamuodoin, monen eri kirjoittajan toimesta, mitä kihlaus tarkoittaa. Jos ei vieläkään mene jakeluun, niin ei mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.
Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.
Ei. Kihlautua ei voi ilman avioliitosta sopimista.
Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. (Oxford dictionaryn mukaan engagement = A formal agreement to get married). Jos kihlautuminen tarkoittaisi kulttuurissamme ja kielessämme jotain muutakin, niin se olisi myös määritelty sinne, esim. kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta ;)
Missä näin sanotaan?
Oletko oikeasti noin tyhmä vai nautitko vain provosoinnista?
Eli ei vastausta. Tai no, sen tiesinkin. Tadaa!
Sä oot aika hyvä provo kun osaat ohittaa noi vastaukset, joihin sinä et osaa vastata. Laitan sen siis tähän uudestaan:
Ihan tosissasiko kyselet miten sanakirja toimii? Tsot tsot, nyt takaisin koulunpenkille mars!
Sanakirja toimii niin, että siellä on sana ja tälle sanalle kerrotaan kaikki ne asiat joita se tarkoittaa.
Esim. kurkku voi olla:
1. kurkunpään ja nielun käsittävä kaulan sisäpuolinen osa
2. kaulan ulkopuolinen etuosa, kaula
3. putken, väylän tms. kapein osa, kaula, nielu
4. eräs useina viljelymuotoina kasvatettava vihanneskasvi
Jos kurkku tarkoittaisi jotain muutakin, se olisi määritelty.
Jos kihlaus tarkoittaisi jotain muutakin, se olisi määritelty, esim. näin: kihlaus = sopimus vakavoituneesta suhteesta. Mutta koska sitä ei ole näin määritelty, se ei sitä tarkoita. Kihlaus = sopimus avioliitosta. Ei enempää, ei vähempää.
Mulle riittää se tieto (ja monelle muulle), että ei ole myöskään määritelty, etteikö kihloihin voi mennä ilman aikomusta avioitua. Sitten kun pystytte sen todistamaan toiseksi, niin palataan asiaan!
No niinpä. Ja joskus kihloihin mennään, vaikka tarkoitus ei olekaan.