60-luvulla syntyneet, muistoja!

Muistaako kukaan mitä sai Jenkki-kääröjä lähettämällä 100? Muistelen, että sai joko t-paidan, kesähatun tai jopa jenkkikassin, oliko näin?

Tarzan- ja Mars-kirjat, Jack Londonin kirjat. Kullan Gulla-sarja. Salmiakkijauhe, salmiakkijauhe ja tikkari. Jopo-karkit, Jenkki-purkka pakkaukset, joissa kaksi tyynyä. Suklaapäällysteiset popcornit, Elannon lihapiirakka, saksansämpylä ja ranskanleipä. Mummo osti grillikylkeä: yksi "luu" kummallekin palvelutiskiltä matkaevääksi. Sitruunasooda.

Kauppojen palvelutiskit, lihatiskillä jauheliha jauhettiin kokolihasta. Maustekurkut ja punajuuret pyydettiin lihatiskiltä. Maitopussit ja niiden kaatimet, tarkkaan piti valita maitopurkit, etteivät olleet rikki menneiden pussien maidon sotkemat. Kassan liukuhihnat siinä maidossa jota piti varoa. Kerma lasipurkissa.

Pienet lähikaupat, joissa oli kaikkea: leluja, astioita, koriste-esineitä, lankaa, käsityötarvikkeita, ruokaa, palvelutiskit, astioita - nykyään on huonommat valikoimat. Kahvimylly jossa sai itse jauhaa ostamansa kahvin. Kauppojen lyhyet aukioloajat. Yksityinen lähikauppa, joka myi vanhentuneita tuotteita: kotona tuli sapiskaa, jos oli ottanut vanhentuneen makkarapaketin -siinä oppi katsomaan päiväyksiä.

Kirjavat vaatteet, housupuvut, korkeat kampaukset, lyhyet hameet, Retu-kengät, Hai-saappaat, farkut, sammarit, kapeat ja lyhyet lahkeet ja sandaalit kesällä, polvisukat ja nappikengät tytöillä, anorakki, myöhemmin tuli leveät lahkeet, korokepohjakengät, "läskipohjakengät"...

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä oli vanhoissa taloissa vielä asuntoja ilman omaa vessaa ja kylpyhuonetta. Olin hoidossa vanhalla tädillä asunnossa, jonka lähimpään vessaan piti mennä rappukäytävän kautta ja naapurit käyttivät samaa vessaa.

Äidillä oli suonikohjuleikkauksen jälkeen usean päivän sairasloma.

Luokalla levisi sikotauti ja tuhkarokko.

Kun näitä muisteloja on lueskellut, niin on huomannut, että meidän pikkukaupungissa kehitys oli nopeampaa, kuin isommissa kaupungeissa. Itseasiassa, Suomen "perähikiät" taisikin olla nimenomaan maaseutu ja pääkaupunki, siis asuntojen mukavuuksien suhteen. Toki hieman eri syistä.

Itse siis synnyin pienessä teollisuuskaupungissa, eikä siellä käytännössä kenelläkään ollut enää ulkohuusseja, vaan käytännössä kaikki asui jo viimeistään 60-luvulla ihan moderneissa oloissa. Tämä toki johtui siitä, että toisen maailmansodan jälkeen kaupunki alkoi kasvaa todella voimakkaasti tehtaiden ympärille ja asuntokanta oli käytännössä kaikki 50-70 luvuilla rakennettuja ja pääosin omakotitaloja. Itse asuin ensimmäisen kerran kerrostalossa vasta aikuisena. Olimme siis tuikitavallinen duunariperhe. 

Sikotauti ja tuhkarokko taas oli tauteja, jotka sairasti kaikki lapset siihen aikaan, eikä sitä pidetty mitenkään erikoisena juttuna. Vesirokko toki kuului samaan kastiin myös.

Pöytä viina Jaloviina pontikka tähkäviina carillo Marinella vinetto raiskaajat vanhat autot pornolehtiä vessoissa ja silkkipaperia pyyhkimi seen . Lavatanssipaikkoja leveät housunlahkeet korkokengät viinabaarit pikkuset tupakka askit 10 kpl Koskenkorva raakana Ruisrock kaikilla farkut turusta Ruotsiin ostoksille tai sinne töihin olutta joskus syötiin grillillä yleensä ei . Hodarit Ruotsissa . Kesät saaressa sulaneet lenkkitossut nuotion päällä. Pontikkapannut . Nää opit ei tuu kotoa vaan kavereilta .

Ulkovessoja yhteis saunoja kauheita tauteja rakkuloita rokkoja kylmät asunnot talvella ohuet vaatteet kotityöt kuului lapsillekin . Huono ruoka . Jos ei syönyt koulussa opettaja tunki suuhun vihaisena kun oli nähty nälkää piti kestää syödä mitä vaan . Suomesta muutti Ruotsiin suuret määrät ihmisiä . Töihin . Lumitöitä . Lunta tuli paljon . Kurkkumätä sikotauteja hammasmätää . Yhtä ainutta lammasta kanaa ei työläiset pystynyt itse kasvattamaan pihoilla . Monot oli jäykät kovat leveet , puusukset. Pyörillä ajettiin lumihangessakin töihin . Naiset muutti Ruotsiin jätti lapset tänne . Tehtaissa urakkatyö . Aiemmin olivat tehneet 16 tuntisia päiviä sitten 10 . Meillä yövuorot 10 tuntia. Pienet palkat . Keripukki vitamiinin puute hampaat heilui suussa . Raudan puute anemioita oli .

Turussa Silja terminaalin lähellä joenvarressa oli pistävä haju (Auran kaljatehdas haisi) ja Nauvoon ja Korppooseen pääsi talvisin jääteitä pitkin. Joskus 70-luvulla tykkäsin katsoa tv.stä jotain 10 tai kuuden miljoonan dollarin miestä sekä ratsutila High Zapparallaa jonka tunnarin osaan vieläkin hyräillä.  Lapsena pelkäsin hieman merirosvoradio ohjelman nauravaa miestä sekä Hello Hello ohjelman oli äärimmäisen jännää katsottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen piti niiata ja poikien kumartaa.

Minä jostain syystä päätin, etten niiaile kenellekään. Niinpä esim. keväällä koulutodistusta hakiessani vain kevyesti nyökkäsin ja kiitin asiallisen kuuloisesti.

Halusin ilmeisesti olla aikuismainen! Joo, olihan ikääkin jo peräti noin kymmenen vuotta. :))

Vierailija kirjoitti:

Kun koululounas oli syöty, piti käydä kiittämässä opettajaa. Kerran sillä oli piimäviikset ja suu täynnä. Se nyökkäsi kohteliaasti ja sanoi hmm.

Tälle repesin! En voi lopettaa nauramista....

Otti päähän ne entisaikojen pitkälahkeiset alushousut. Olen mies. Hemmetin kiristävät lahkeet että sai hampaat irvessä kiskoa jalkaansa pesun jälkeen.

Merimiehen rintapulveri oli hyvää. En tiedä kuinka paikallista karkkia se oli. Salmiakkijauhetta jota myytiin pienissä paperipusseissa ja apteekin logolla varustettuna. Oli mukavaa jos joku vieras luuli että me vedetään lääkkeitä.

Ohuita polvisukkia käytettiin ahkerasti. Ne olivat samaa materiaalia kuin ohuet ”yhden koon sukkahousut”.

Tuollaisia polvisukkia käytettiin ennen kaikkea hameen kanssa, mutta kyllä pitkien housujenkin alla niitä pidettiin.

Taisi olla kevät 1976, kun oltiin kaverini kanssa lähdössä kevätjuhlaan koululle.

Kaverillani oli omaan asuunsa ihan väärän väriset polvisukat.

Niin oli minullakin! Hänellä siniset, minulla valkoiset. Keksimme vaihtaa polvisukat keskenämme ja nyt kummallakin oli kevätjuhla-asuunsa sopivat polvisukat.

Kun tulin kevätjuhlasta kotiin, äitini ihmetteli polvisukkieni väriä. Kun kerroin mitä oli tapahtunut, hän oli ihan iloinen, että keksimme kaverini kanssa tehdä tällaisen ”vaihtokaupan”.

Fillari oli Rodeo stonga ja pitkä penkki. Jalassa kuluneet puukengät ja päällä huppari. loputon räkiminen ulkona ja nuuskan käyttö.

Viren kulta juoksut sai hölkkä buumin ja lätkää pelattiin talvella. Hurriganes, Hullujussi, Hector ja Taiska oli kovia..

Maitolasi + pulla + Aku Ankka = elämän täyttymys.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan mitä sai Jenkki-kääröjä lähettämällä 100? Muistelen, että sai joko t-paidan, kesähatun tai jopa jenkkikassin, oliko näin?

Muistan, ei saanut ikinä täyteen. Ei rahat riittänyt.

Minulla on vielä Coca-Cola kamera tallessa. Sen sai kun keräsi tarpeeksi kokispullojen korkkeja ja irroitti niistä tiivistepahvin. Kamera on joku Agfan peruskamera. Voi olla että keräys onnistui sillä että äitini oli baarissa töissä.

Juu, Coca-Cola kamera, se otti vähän vinoon ja se piti aina muistaa kummalle puolelle.  V.1967 synyneen vauvan kuvat     on vähän toisessa laidassa, mutta kiva katsoa  kun muista se kameran.  Ihan värikuvia ne ovat.  Eka uutena ostettu auto meillä  oli v. 1975. Maksoi  16.000 markkaa.  Iso tavaratila piti olla  , saa mökkitavarat mukaan. Ulkomailla kerrettiin isän autolla välimerellä  asti Rivieralla. Se auto oli Saab, eikä niitäollut paljon Keski- Euroopassa.

Vierailija kirjoitti:

Ohuita polvisukkia käytettiin ahkerasti. Ne olivat samaa materiaalia kuin ohuet ”yhden koon sukkahousut”.

Tuollaisia polvisukkia käytettiin ennen kaikkea hameen kanssa, mutta kyllä pitkien housujenkin alla niitä pidettiin.

Taisi olla kevät 1976, kun oltiin kaverini kanssa lähdössä kevätjuhlaan koululle.

Kaverillani oli omaan asuunsa ihan väärän väriset polvisukat.

Niin oli minullakin! Hänellä siniset, minulla valkoiset. Keksimme vaihtaa polvisukat keskenämme ja nyt kummallakin oli kevätjuhla-asuunsa sopivat polvisukat.

Kun tulin kevätjuhlasta kotiin, äitini ihmetteli polvisukkieni väriä. Kun kerroin mitä oli tapahtunut, hän oli ihan iloinen, että keksimme kaverini kanssa tehdä tällaisen ”vaihtokaupan”.

Siis nää polvisukat! Olin pikkutyttönä aina mekossa ja polvisukissa. Mekot olivat ihan järkyttävän lyhyitä, mikähän järki siinäkin oli. Sain sellaisen flashbackin kerran yli nelikymppisenä työmatkalla hotellissa, kun pukeuduin ja vilkaisin peiliin. Seisoin siinä mustassa tunikassa, mustissa pikkuhousuissa ja mustissa polvisukissa, ilman housuja ja näin yhtäkkiä itseni pienenä 70-luvulla kirkkaankeltaisissa polvisukissa.

Ne purkkapakkaukset, joissa oli yksi isohko ja ohut pinkki levy purkkaa ja joku kuva tai tarra. Sellaiset pankkikortin kokoiset. Ja joku inkkaripurkka, joka oli iso pallo inkkaripaperiin käärittynä (ja varmaan hengenvaarallinen).

Buranan sijaan otettiin "hotapulveria".

Telkkarissa mainostettiin hajuvettä nimeltä Fleur de Holland. Ja jotain toista, "omenankukkaa". Sitten oli myskituoksuja ja jotain punamustaan pakkaukseen pakattua tuoksua.

"Intianbasaareista" ostettiin myös meikkejä, esim. mustaa kajaalia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut ollenkaan ADHD ja keskittymishäiriöisiä lapsia.

Silloin oli vain kauhukakaroita ja ylivillejä lapsia.

Ja heidät laitettiin tarkkailuluokalle. Ja yläasteella oli tasokurssit eli lyhyet ja laajat kielissä ja matikassa. Huonot menivät kiltisti huonojen lyhyelle.