60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku ruotsalaisen Harpon? Moviestar oli iso hitti joskus 70-luvun puolivälissä. Muistan, että ostin levyn. Siinä oli toinenkin tosi tarttuva kappale, Horoscope.
Kyllä kyllä, Jan Svensson, joka asui vaimonsa kanssa tuulimyllyssä. Kiitos Suosikki, kun kerroit tämän yksityiskohdan, jonka muistan vielä näin melkein 50 vuotta myöhemminkin. 😄
Moviestarin taustalla muuten laulaa toisena taustalaulajana Anni-Frid Lyngstad. Moviestar ja Horoscope olivat molemmat hyviä biisejä, mutta minun suosikkini Harpolta oli Sayonara. Löytyy YouTubesta, sopii etsiä kuunneltavaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella oli matikassa ja kielissä tasokurssit. Jos jollakulla oli edes yksi lyhyt kurssi, lukioon ei päässyt. Ala-asteen kaverini melkein kaikki valitsivat/joutuivat valitsemaan lyhyitä tai korkeintaan keskikursseja. Itse valitsin kaikki pitkät ja tiesin. että haluan lukioon.
Yläasteella yksi luokkani poika vaihtoi enkuun keskikurssilta pitkälle kurssille, muistaakseni vasta ysiluokalla, koska oli kuulemma tosi hyvä siellä keskikurssilla. Ja kyllä hänellä oli vaikeaa pitkällä kurssilla.
En tiedä kuinka suuret erot noitten eri kurssien välillä sitten oli. Ja leimattiinko lyhytkurssilaiset tolloiksi, vai olivatko pitkäkurssilaiset hikipinkoja.
Useammin vaihdettiin pitkältä kurssilta, kun oli osoittautunut liian vaativaksi. Ei niillä minun mielestäni ollut mitään tekemistä lukioon pääsyn kanssa, mutta minun todistukseni onkin peruskoulusta, vaikka keskikoulun oppimäärällä. Olisin päässyt lukioon, ja matematiikasta minulla oli laaja kurssi, englannista keskikurssi.
Suppealta kurssilta ei päässyt lukioon, kyllä se oli ihan faktaa. Minä olin kaikissa kurssiaineissa laajoissa ja lukioon sitten meninkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva ketju. Toi mieleen asioita, joita en ole vuosikymmeniin muistellut kuten joka vuosi omaksi (!) saatujen uusien koulukirjojen ihanan tuoksun. Ja hajukumit ja kiiltokuvat ja ystävävihot ja paperinuket. Muistin myös kerrostaloasuntomme kylmäkomeron; siinä oli suora metalliputki kaapista ulos, niin siellä ruoka pysyi viileänä talvella ilman sähköä (toki meillä oli jääkaappikin). Ei taideta sellaisia kaappeja enää rakentaa. :)
Ja kuka muistaa välituntileikit: twistin tietysti, mutta meillä ala-asteella (Porissa) oli myös ihan leikkiloruja ja -lauluja kuten "Kello löi jo kaksitoista..." ja "Kävin eilen leffassa..." (En muuten siitäkään pitkään tiennyt, mitä sana "leffa" tarkoitti)
Muistin myös luokkakavereiden pitkät huivit ja intoilun BCR-bändistä. En yhtään tiennyt mistä oli kyse ja minulle ilmoitettiin, että olen "hämy". No, en tiennyt siitäkään luokittelusta mitään, niin ei haitannut yhtään.
Just koulukirjojen ja muistatteko koepaperien tuoksu. Joskus koepaperit oli monistettu jollain ihme jutulla mut ne tuoksui voimakkaalle. Tykkäsin myös paperikaupan tuoksusta. Hajukumit ja sellaiset magneettisesti sulkeutuvat penaalit.
Hileet, hämyt ja tedit tuli muutamia vuosia Bcr fanituksen jälkeen. Limudiskoissa käytiin stadissa Monterosso, Kasino ja Kultsa.
Kyllä muistan nuo asiat. Se monistuskoneen muste oli tosi voimakkaan hajuista. Hajukumit, joo, sekä makuhuulirasvat ja makuhuulikiillot, muistan hyvin.
Joskus 77-78 alkoi tulla Charlien enkelit telkkarista ja moni halusi samanlaisen tukan kuin Farrahilla. Se ei vaan ihan joka hiuslaadusta onnistunut. Se oli discohile-aikakautta, Saturday night fever ja Bee Geesin musiikki.
Toisaalta oli fiftareita, diinareita ja mitä niitä olikaan. Sitten astui myös punkkarit kuvaan ja alettiin mennä kohti 80-luvun alun uuden aallon musiikkia.Ne monisteet oli spriimonisteita, joten siitä se vähän kirpeä haju.
Niitä tehtiin sellaisella käsikäyttöisellä myllyllä, olen itsekin ollut sellaisia veivaamassa opettajan apuna johonkin tarkoitukseen.
Ne spriimonisteet oli sellaisia, että ajan myötä se teksti vaaleni ja hävisi, eli ei säilynyt. Etsin kerran koulujutuistani monistettuja laulun sanoja, niin tyhjäähän niissä papereissa vain oli.
No, sitten ei harmita, kun ei tullut säilytetyksi spriimonistettua näytelmäkäsikirjoitusta joululta 1976. Olin viidennellä luokalla ja koulun joulunäytelmässä joulupukin muorina. En muista edes näytelmän nimeä, mutta kuoro lauloi laulua "Tonttu Törpön autosta on kumi puhjennut", ja mukana oli myös poro Nestori, luokkamme pisin tyttö päässään poronsarvet. Joulupukilla oli jalka kipsissä eli iso huopatossu valkoisilla lakanariekaleilla käärittynä. Kolme valokuvaa minulla on näytelmästä tallella (minä mummun vanhassa mekossa ja huivissa, luokkakaverin kukikas hartiahuivi harteilla, hakaneulalla edestä kiinni), mutta aina on harmittanut, kun en muista juonta tai dialogia yhtään ja olen kaihoillut sen yhteenniitatun käsikirjoitusvihon perään. Mutta ilmeisesti aivan turhaan, ei sitä pystyisi lukemaan kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivän jälkeen piti kiirehtiä kotiin, ku telkusta tuli Onnen Päivät (oli se Fonzie nasta heppu).
Eikös Onnen Päivät tullut vain perjantaina, siis 70-80-luvulla, ehkä klo 17-18 aikaan?
Silloin ei mikään sarja tullut telkkarista joka päivä vaan aina vaan kerran viikossa. Koko viikon sai odottaa seuraavaa jaksoa.
Kerran viikossa se taisi tulla. Alkoi muistaakseni silleen, että suoraa päätä piti suunnilleen koulusta tulla kotiin että ehti katsomaan. Olisiko sitten alkanut klo 17 vai vähän aikaisemmin?
Onnen päivien lähetysajasta on ollut keskustelua. Yksityiskohtainen paneutuminen lehtien TV-ohjelmatietoihin osoittaa, että Onnen päivät tuli:
- syksyllä 1977 joka toinen torstai 18:15 tai 19:15,
- toukokuussa 1978 yksi irtojakso keskiviikkona 20:00,
- syksyllä 1978 tiistaisin 20:50,
- keväästä 1979 kevääseen 1981 lauantaisin vaihtelevalla paikalla noin kello 14-16,
- syksyllä 1981 torstaisin 21:30,
- keväästä 1982 syksyyn 1983 keskiviikkoisin 19:30 tai 20:00.Useampikin on täällä muistellut katselleensa Onnen päiviä heti koulusta tultua, tai jopa perjantaina heti kouluviikon päätyttyä. Sarjaa on tullut peräti neljänä eri viikonpäivänä, mutta ei koskaan perjantaina eikä koskaan minään arkipäivänä loppuiltapäivästä/alkuillasta. Kyseessä on todennäköisimmin muuntunut muisto tuosta lauantain alkuiltapäivän ohjelmapaikasta, jossa sarja pysytteli yhteen menoon kaksi ja puoli vuotta ollessaan juuri suosionsa huipulla.
Minun muistoissani katselupäivä on torstai, ja tosiaan torstaina sitä on sitten joskus tullutkin. Sitä en tosin muistanut, että yhteen aikaan esitettiin noinkin myöhään kuin klo 21.30. Syksyllä 1981 olin kumminkin jo lukion ekalla, että pitäisi kyllä muistaa. On varmaan tullut kakkoselta juuri ennen kympin uutisia, ne kun alkoivat juuri silloin syksyllä -81. Onnen päiväthän oli Maikkarin sarja ensiesityksellään. Yle joskus myöhemmin on sitä sitten uusinut tässä 2000-luvun puolella.
Pitää paikkansa. Ylen pääuutislähetyksen ja kympin uutisten välissä tuli kakkoselta Ajankohtainen kakkonen (muistan kuinka lapsena pelkäsin sitä pyörivää tutkalogoa ja musiikkia) ja Onnen päivät. Ylen uutiset tulivat vielä tuohon aikaan molemmilta kanavilta samanlaisina!
Vierailija kirjoitti:
Maaseudullakin oli hyvät palvelut. Meidän kylällä oli kaksi kauppaa ja posti jakaksi kauppaautoa kävi myös.Busseja kulki ja niillä pääsi lähimpään kaupunkiin asti. Omaa autoa ei tarvinut olla.Siihen aikaan kävi myös paljon kauppiaita myös romaneja. No silloin lapsena parasta oli tietysti kun Aku Ankka tuli. Oli se nautinto lukea Akua ja syödä samalla vaikka eskimopuikkoa. Akut oli muuten ennen parempia kuin nykyään. Olen joskus vilkaissut niitä.
Tämän kyllä allekirjoitan. Meillä on tallessa vanhoja Akuja, mutta uusia ei enää viitsi lukea edes missään odotushuoneessa. Mieluummin katsoin TV:n ostoskanavaa.
Lastenohjelmista ei voi sanoa samaa, ainakaan kaikista. Mutta olihan ne Kylli-tädin piirrokset ja sadut ihan kivoja, ja Niksula.
Tietokilpailutkin olivat parempia eikä yhtä tylsiä ja pitkäveteisiä kuin joku haluatko miljonääriksi. Tuplaa ja kuittia katsottiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivän jälkeen piti kiirehtiä kotiin, ku telkusta tuli Onnen Päivät (oli se Fonzie nasta heppu).
Eikös Onnen Päivät tullut vain perjantaina, siis 70-80-luvulla, ehkä klo 17-18 aikaan?
Silloin ei mikään sarja tullut telkkarista joka päivä vaan aina vaan kerran viikossa. Koko viikon sai odottaa seuraavaa jaksoa.
Kerran viikossa se taisi tulla. Alkoi muistaakseni silleen, että suoraa päätä piti suunnilleen koulusta tulla kotiin että ehti katsomaan. Olisiko sitten alkanut klo 17 vai vähän aikaisemmin?
Onnen päivien lähetysajasta on ollut keskustelua. Yksityiskohtainen paneutuminen lehtien TV-ohjelmatietoihin osoittaa, että Onnen päivät tuli:
- syksyllä 1977 joka toinen torstai 18:15 tai 19:15,
- toukokuussa 1978 yksi irtojakso keskiviikkona 20:00,
- syksyllä 1978 tiistaisin 20:50,
- keväästä 1979 kevääseen 1981 lauantaisin vaihtelevalla paikalla noin kello 14-16,
- syksyllä 1981 torstaisin 21:30,
- keväästä 1982 syksyyn 1983 keskiviikkoisin 19:30 tai 20:00.Useampikin on täällä muistellut katselleensa Onnen päiviä heti koulusta tultua, tai jopa perjantaina heti kouluviikon päätyttyä. Sarjaa on tullut peräti neljänä eri viikonpäivänä, mutta ei koskaan perjantaina eikä koskaan minään arkipäivänä loppuiltapäivästä/alkuillasta. Kyseessä on todennäköisimmin muuntunut muisto tuosta lauantain alkuiltapäivän ohjelmapaikasta, jossa sarja pysytteli yhteen menoon kaksi ja puoli vuotta ollessaan juuri suosionsa huipulla.
Joo mä muistan itse tuon joka toinen torstai kuudelta. Mun pikkuveli ja sen kaverit usein rynnivät meille katsomaan sitä. Ja voi ei sitä sukkamehun ja rasvaletin hajua! :(
Pojat olivat vielä siinä iässä, etteivät tytöt niin kiinnostaneet. Joku vuosi myöhemmin äiti kirjoitti mulle kirjeessä (asuin muualla), että "Veljelläsi on varmasti tyttöystävä, koska se käy joka päivä suihkussa, pesee tukan ja hampaat ihan käskemättä." Äiti päätteli oikein.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku ruotsalaisen Harpon? Moviestar oli iso hitti joskus 70-luvun puolivälissä. Muistan, että ostin levyn. Siinä oli toinenkin tosi tarttuva kappale, Horoscope.
Muistan, meillä oli hänen älppäri. Juuri tuon Horoscope-biisin ja Moviestarin muistan, sekä muitakin hänen biisejään.
Oli sellaista tarttuvaa, kivaa musiikkia, jota kuuntelimme yhtenä kesänä tosi paljon.
Mä muistan 70-luvulta etenkin miten oli paljon kivoja sarjakuvia. Aku Ankka tuli keskiviikkoisin kotiin, sitten muualta saatiin Asterixit, Tintit sun muut. Ihan parasta oli se kun sai köllöttää kotona, lukea sarjakuvia ja syödä sipsejä, ah 😍
Kun meillä oltiin sairaana, niin silloin sai pussikeittoa. Mun ehdoton suosikki oli Knorrin kanamakaronikeitto. Maistui todella keinotekoiselta, se oli vain kananlientä ja pieniä nuudelintapaisia makaroneja. Äiti laittoi sen aamulla valmiiksi, sitten sai itse lämmittää kotona. Vanhemmat eivät saaneet jäädä töistä pois vaikka lapsi oli sairaana, vaan minäkin olin vaikka missä taudissa yksin kotona. Sairaana sai myös limsaa, kun muuten ei saanut. Kurkkukivussa sai jäätelöä. Vatsakivussa syötettiin hiilitabletteja.
Ruokia joita silloin syötiin usein perheissä, ainakin meillä, joita nykyään näkee harvemmin ja en itse enää syö ollenkaan, oli ainakin siskonmakkarat ja kotletit, sekä ne Helmi-perunasuurimot. Äiti osti meille aina vain Marie-keksejä, mitä ällötyksiä!
Paras suklaapatukka oli tietenkin Siesta, sitten DaCapo. Edelleen ostetaan kansakoulukaverin kanssa DaCapoa kun tapaamme ja verestetään 50 vuotta vanhoja muistoja 👵👵
Kahvia opin juomaan todella pienenä, mummin lautaselta ryystämällä. Tuohon aikaan mummi vielä keitti pannukahvia eli kahvia todella keitettiin kuparipannussa, sitten siihen piti laittaa selvikettä ja antaa seisoa liedellä. Pannumyssyt (mummien kutomina) olivat tuiki tärkeä tavara silloin. Meillä kotona oli modernimpaa, ensin suodatettiin termoskannuun, myöhemmin sitten saatiin oikea hieno kahvinkeitin! Lukiolaisena laitoin heti kaffet valumaan kun tulin koulusta.
Musiikista muistan 70-luvulta etenkin punkin. Radiosta tuli Pelle Miljoonaa ja Maukka Perusjätkää, jotka lauloivat ihan meidän nuorten (stadilaisten) kielellä. Mun muistoissa 70-luvulla oli paljon uusia nuoria kiinnostavia asioita, kuten rockfestarit ja keikat. Nuoria ei kovin paljon vahdittu, ainakin minä sain mennä aika vapaasti ja itsenäisesti. Raha oli se ongelma, koska vanhemmat eivät antaneet mitään ekstraa. Kun sai kunnon kesätöitä isompana, sitten lähdettiin keikoille, festareille ja myöhemmin tietysti reilaamaan. Aivan käsittämättömän ”makeeta” se oli silloin, että pääsi maailmalle -- ah sitä vapautta. Nykynuoret varmaan itkisi että pitääkö junassa istua tuntikausia ja itse kantaa rinkkansa ja etsiä hostellit ilman nettiä? Meille se oli suurta seikkailua 😂
Muistan kun Markku Aro lauloi Koivistolaisten kanssa hyvän euroviisun Tie uuteen päivään 1971. Sijoitus ihan kiva. Marion Rung sijoittui 1973 viel paremmin.Mutta kyllä ne kisat oli vaatimattomat jos vertaa nykyajan skapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oltiin sairaana, niin silloin sai pussikeittoa. Mun ehdoton suosikki oli Knorrin kanamakaronikeitto. Maistui todella keinotekoiselta, se oli vain kananlientä ja pieniä nuudelintapaisia makaroneja.
80-luvun puolella tuli Jalostajan Pata-sarja jauheliha lisäämällä valmistettavia juttuja, jossa oli ainakin Italian, Kiinan, Meksikon, Intian, Unkarin, Bolognan ja Itämainen Pata. Tämä oli oma ehdoton suosikkini näistä keinotekoisista pussiruoista. Erityisesti Italian sekä Meksikon, joka ainoana poikkeuksena oli risottomainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus 70-luvulla koulussa jokin tilaisuus ja sinne tuli Jussi Raittinen, mutta sillä oli kurkku niin kipeä että laulamisesta ei tullut yhtään mitään. Oli vaikea olo kun ei voinut aidosti taputtaakaan...
Se oli niitä aikoja kun se munmummunimunimunmammani oli jostain syystä suosittu "hitti".
Metsämökin tonttu oli vuoden 1974 Syksyn Sävel -kilpailun voittaja. Nykyään jos mahdollista vieläkin hämmentävämpi esitys kuin tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Kun tv-lähetykseen tuli häiriö, ruutuun tuli teksti: Laitteissa on hieman vikaa. Korjataan kai tuota pikaa. Malttakaa siis aikaa vähän. Lähetys ei pääty tähän.
Tai luki:
Tuokio vain
Siitä väännettiin: Niav oikout
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus 70-luvulla koulussa jokin tilaisuus ja sinne tuli Jussi Raittinen, mutta sillä oli kurkku niin kipeä että laulamisesta ei tullut yhtään mitään. Oli vaikea olo kun ei voinut aidosti taputtaakaan...
Se oli niitä aikoja kun se munmummunimunimunmammani oli jostain syystä suosittu "hitti".
Metsämökin tonttu oli vuoden 1974 Syksyn Sävel -kilpailun voittaja. Nykyään jos mahdollista vieläkin hämmentävämpi esitys kuin tuolloin.
Onhan näitä enemmän tai vähemmän hämmentäviä muitakin mitä muistanÖ
Kisu - Juustossa löytyy
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella oli matikassa ja kielissä tasokurssit. Jos jollakulla oli edes yksi lyhyt kurssi, lukioon ei päässyt. Ala-asteen kaverini melkein kaikki valitsivat/joutuivat valitsemaan lyhyitä tai korkeintaan keskikursseja. Itse valitsin kaikki pitkät ja tiesin. että haluan lukioon.
Yläasteella yksi luokkani poika vaihtoi enkuun keskikurssilta pitkälle kurssille, muistaakseni vasta ysiluokalla, koska oli kuulemma tosi hyvä siellä keskikurssilla. Ja kyllä hänellä oli vaikeaa pitkällä kurssilla.
En tiedä kuinka suuret erot noitten eri kurssien välillä sitten oli. Ja leimattiinko lyhytkurssilaiset tolloiksi, vai olivatko pitkäkurssilaiset hikipinkoja.
Muistan samoin. Lukioon päästäkseen piti olla vähintään keskikurssilla. Ellen väärin muista, niin tämä keskikurssi oli mahdollinen vain ensimmäisen vieraan kielen kohdalla ja matikassa sekä toisessa vieraassa kielessä oli vain vaihtoehdot suppea/laajakurssi.
Suppealta kurssilta oli vaikea nousta ylemmälle tasolle, koska suppealla kurssilla opetuksen taso määräytyi hitaimman mukaan tai muuten vaan opetus oli vaatimatonta. Yleensä opettaja pudotti liian huonosti pärjäävän alemmalle kurssille ja yksikin suppea kurssi tarkoitti ettei lukioon ollut asiaa.
Tiedän yhden oppilaan, joka siirtyi suppeasta englannista laajalle kurssille (2.kieli), mutta siirtyi pian takaisin suppealle. Myöhemmin huomasin, että hän toimii ulkomailla matkaoppaana.
oli TUOKIO jaHETKINEN jotka viittasivat häiriön pituuteen
sotainvalidien kioskit ovat ovat avattu jo 40kyt luvulla
Kuka muistaa sanan törö? Tyhmä, tylsä, hölmö, typerä...
Toisessa ketjussa nevö hööd
Kesälomamatkalla vuonna -76 ostin ensimmäisen nuortenlehteni, (Help! Jostain syystä se oli tämä, eikä Suosikki). Tunsin olevani iso tyttö!
Kannessa oli Vicky Rosti, tuohon aikaan soivat 'Kun Chicago kuoli' ja' Charlie Brown'. Help!ille olin sitten uskollinen siihen asti, kun se lopetettiin (-79). Sitten aloin tilata Suosikkia.
Huoneeni seinillä oli lähinnä hevosjulisteita, mutta muistan sen suuren Greasen julisteen, jonka teippasin huoneeni oveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupäivän jälkeen piti kiirehtiä kotiin, ku telkusta tuli Onnen Päivät (oli se Fonzie nasta heppu).
Eikös Onnen Päivät tullut vain perjantaina, siis 70-80-luvulla, ehkä klo 17-18 aikaan?
Silloin ei mikään sarja tullut telkkarista joka päivä vaan aina vaan kerran viikossa. Koko viikon sai odottaa seuraavaa jaksoa.
Kerran viikossa se taisi tulla. Alkoi muistaakseni silleen, että suoraa päätä piti suunnilleen koulusta tulla kotiin että ehti katsomaan. Olisiko sitten alkanut klo 17 vai vähän aikaisemmin?
Onnen päivien lähetysajasta on ollut keskustelua. Yksityiskohtainen paneutuminen lehtien TV-ohjelmatietoihin osoittaa, että Onnen päivät tuli:
- syksyllä 1977 joka toinen torstai 18:15 tai 19:15,
- toukokuussa 1978 yksi irtojakso keskiviikkona 20:00,
- syksyllä 1978 tiistaisin 20:50,
- keväästä 1979 kevääseen 1981 lauantaisin vaihtelevalla paikalla noin kello 14-16,
- syksyllä 1981 torstaisin 21:30,
- keväästä 1982 syksyyn 1983 keskiviikkoisin 19:30 tai 20:00.Useampikin on täällä muistellut katselleensa Onnen päiviä heti koulusta tultua, tai jopa perjantaina heti kouluviikon päätyttyä. Sarjaa on tullut peräti neljänä eri viikonpäivänä, mutta ei koskaan perjantaina eikä koskaan minään arkipäivänä loppuiltapäivästä/alkuillasta. Kyseessä on todennäköisimmin muuntunut muisto tuosta lauantain alkuiltapäivän ohjelmapaikasta, jossa sarja pysytteli yhteen menoon kaksi ja puoli vuotta ollessaan juuri suosionsa huipulla.
Katselin Onnen päiviä lauantaisin iltapäivällä samalla kun valmistauduin illan rientoihin. Onkohan sarja missään katsottavissa?
Minä muistan Angliat juuri vaaleansinisinä tai sitten valkoisina. Ne taisivat olla ne yleisimmät värit, siis 60-luvun lopulta 70-luvun alkupuolelle, kunnes ne vähitellen hävisivät maisemasta. Taunus tuli sitten korvaamaan Angliaa suomalaisten lempi-Fordina. Veljelläni oli 70-luvun kuluessa useampikin Taunus, eri väreissä.