60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Missä viipyy 60-luvun äidit -ketju?
Kyselee 70-luvulla syntynyt :D
70-luvulla tuli muotiin ne hienot kynäpenaalit, joissa oli magneettilukko.
Penaalin kansi oli sellaista muovia, jossa oli niinkuin toppaus muovin alla.
Ja ihania lokeroita siellä varsinaisessa kotelossa.
Minä en saanut ikinä.
Enkä oikeastaan koskaan muitakaan muotitavaroita, koska ne olivat meidän äidin kukkarolle ehdottomasti liian kalliita.
Muotikapineita sai vasta sitten kun ne olivat jo "last season" ja alennuksessa.
Kuljin vaatteitteni ja muiden tavaroitteni puolesta vuoden, pari jäljessä muista.
Nykyään teen sitä tarkoituksella....ja parikymmentä vuotta jäljessä.
Karkkiperso kirjoitti:
Tapahtui joskus 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa. Olin jo juhlavaatteisiin puettu, mutta lähdin kuitenkin pihalle pyöräilemään isosiskon liian isolla pyörällä (omaa ei ollut). En osannut pysähtyä pyörällä, joten tietenkin kaaduin, lätäkköön. Mutta lätäkössä oli VIIDEN MARKAN SETELI! Ei haitannut kuraiset vaatteet minua lainkaan, mutta äitiä tietty kyllä. Laitoin setelin patterille kuivumaan ja juhliin menin kakkosvaatteissa. Hävetti kyllä juhlissa, mutta karkit maistui monta kuukautta! Ne nallekarkit tosiaan maksoi sen pennin...
Todella aavemaista, muistin juuri jotain jonka olin täysin unohtanut, eli myös minä olen löytänyt ulkoa vettyneen vaaleansinisen viiden markan setelin! Tosin en lätäköstä vaan läheisen varuskunnan vieressä olleen sotilaskodin sorapohjaiselta parkkipaikalta. Se oli niin nuhruinen ja kuraantunut, eikä puhdistunut kunnolla, että pelkäsin ensin aivan hirvittävästi ettei sitä kaupassa edes otettaisi vastaan. Mutta otettiin kuitenkin.
Tämä oli ehkä jonkinlainen korvaus kohtalolta siitä, että aiemmin olin vanhempieni makuuhuoneen pöytälaatikosta varastanut karkkiostoksiin muutaman yhden markan setelin, joita ei siihen aikaan enää ollut jokapäiväisessä kierrossa, ja jotka oli sen takia nimenomaan säästetty näytteeksi/muistoksi. Paras kaverini houkutteli ja vakuutteli ettei mitään takuulla edes huomattaisi, jos vain en ole niin ahne että vien ne kaikki. Tietenkin huomattiin, ja seuraavaksi sainkin jo mennä valitsemaan pihapuusta koivuniemen herraa.
Tämä puolestaan palautui mieleen juuri äskettäin, kun Munkkivuori-TV-sarjassa (jonka henkilöiden on iästään ja sarjan tapahtuma-ajasta päätellen tarkoitus olla 60-70-luvun taitteessa syntyneitä) oli kohtaus, jossa vähän isommat pojat samalla tavalla varastivat toisen kotoa. Sarja on yleisemminkin hyvin suositeltava "60-luvulla syntyneet, muistoja!" -näkökulmasta, vaikka sen varsinainen pääasiallinen jännityssarjajuoni ei edes kiinnostaisi.
Pinna mehujää oli mun suosikki. Mutta äiti piti sitä epäterveellisenä ja halusi että syön jäätelöä jossa maitoa. Salmiakki karkeista oli suosikkini mutta niiden sijaan sain hedelmäkarkkimainen, koska terveellisempää. Ja jouluna suklaan sijaan marmeladia. Mutta pääsiäisenä sain suklaamunia ja niissä sisällä toinen toistaan hienommat jalokivisormukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku ruotsalaisen Harpon? Moviestar oli iso hitti joskus 70-luvun puolivälissä. Muistan, että ostin levyn. Siinä oli toinenkin tosi tarttuva kappale, Horoscope.
Kyllä kyllä, Jan Svensson, joka asui vaimonsa kanssa tuulimyllyssä. Kiitos Suosikki, kun kerroit tämän yksityiskohdan, jonka muistan vielä näin melkein 50 vuotta myöhemminkin. 😄
Moviestarin taustalla muuten laulaa toisena taustalaulajana Anni-Frid Lyngstad. Moviestar ja Horoscope olivat molemmat hyviä biisejä, mutta minun suosikkini Harpolta oli Sayonara. Löytyy YouTubesta, sopii etsiä kuunneltavaksi!
Harpo oli kiltin näköinen mutta otsalta harveni hiukset, oliko näin?
Moviestar ja Horoscope olivat kivoja biisejä mutta en uskaltanut edes ehdottaa, että niitä olisi voinut radiosta kuunnella ilman halveksunta.
Isosisko oli ja on ankara proge, hard-ja blues-rock-tyyppi ja hän päätti mitä kuuntelen.
Oli tällainen kampanja: "Haista, maista kesä, tupakatta tottakai!" Julisteessa oli ahomansikoita ruohonkorressa. Ei tehonnut.
N -64, savutellut yli 40v. 🤣
Muistan myös peruskoulun ala-asteella, että saatiin sellaiset mustekynät, missä oli oikealla musteella täytettävä säiliö. Mikähän idea siinä oli?
Vm66 kirjoitti:
Pinna mehujää oli mun suosikki. Mutta äiti piti sitä epäterveellisenä ja halusi että syön jäätelöä jossa maitoa. Salmiakki karkeista oli suosikkini mutta niiden sijaan sain hedelmäkarkkimainen, koska terveellisempää. Ja jouluna suklaan sijaan marmeladia. Mutta pääsiäisenä sain suklaamunia ja niissä sisällä toinen toistaan hienommat jalokivisormukset.
Oliko se Pinna sitä appelsiinimehu-jäätä? Sinikeltaisessa kääreessä.
Tuosta mehujäästä minulle on jäänyt muistikuva, jonka todenperäisyydestä en kuitenkaan ole varma: Kun sitä jäätä nuoli, kieli raastautui rikki ja mehujään pintaan tuli sellaisia hyvin, hyvin ohkaisia kirkkaan punaisia veriviiruja.
Muistan myös tuon muodin, että korun piti näkyä roikkuen poolokauluksesta. Meilläpäin oli myös yhteen aikaan sellainen muoti, että pitkähihaisen paidan päälle puettiin lyhythihainen, kuten t-paita. Englannin opetus kun alkoi, laulettiin: "London bridge is falling down..." Muistan muutkin englanniksi lauletut luritukset vieläkin ulkoa.
Haalarit oli muotia, en muista vuotta. Itse värjättiin kotona vaatteita, oli sellaisia värinappeja. Tehtiin myös kotipermanentteja, enää ei uskaltaisi...Yves Rocherilta tilattiin tuotteita, asuttiin maalla eikä kauppoja lähellä. Oli ihanaa omenantuoksuista shampoota ja kuivashampoota.
Vierailija kirjoitti:
Oli tällainen kampanja: "Haista, maista kesä, tupakatta tottakai!" Julisteessa oli ahomansikoita ruohonkorressa. Ei tehonnut.
N -64, savutellut yli 40v. 🤣
Muistan myös peruskoulun ala-asteella, että saatiin sellaiset mustekynät, missä oli oikealla musteella täytettävä säiliö. Mikähän idea siinä oli?
Meidän pienessä ja viattomassa maalaiskylän koulussa ( peruskoulun ala-aste -70 luku )oli julisteita ja tarroja: Huomaa huumeen harha, Ajatko kierteessä ( kuvasssa korkkiruuvi jossa auton ohjauspyörä kahvana), holmösti piirretty mustavalkoinen koira, jonka puhekuplassa repliikki "minullekaan ei tupakka maistu". (Erittäin nerokkaasti oivallettu, koirathan eivät juurikaan taida röökata, minkä nyt suomen pystykorvat vetävät joskus punaista norttia)
Ja sitten oli sellainen oranssi tarra, jossa mustilla tekstauskirjaimilla teksti: "Juovuksissa olet yhtä tylsä kuin muutkin juopuneet".
En suinkaan ollut päihteiden puolesta mutta anarkismi alkoi nostaa minussa, koulutytössä, päätään ja leikkasin, liimasin ja tein lisää kirjaimia tarraan niin, että teksti kuului lopuksi näin: "juovuksissa et ole yhtä tylsä kuin muut" ja tämä tarra on ollut vessanpeilissä nyt yli neljäkymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös tuon muodin, että korun piti näkyä roikkuen poolokauluksesta. Meilläpäin oli myös yhteen aikaan sellainen muoti, että pitkähihaisen paidan päälle puettiin lyhythihainen, kuten t-paita. Englannin opetus kun alkoi, laulettiin: "London bridge is falling down..." Muistan muutkin englanniksi lauletut luritukset vieläkin ulkoa.
En muista oliko olemassa tytöillä poolopuseroita (bandlon-paitoja oli pojilla) sellaisina kuin nykyään ne ajattelemme, mutta neulepaitojen korkeiden kaulusten suusta piti roikkua hyvin ohkaisessa vitjassa pikkuinen riipus.
Sisko ja saman ikäiset serkut saivat tuon riipus- ja korkeakaulus-neuleen joululahjaksi mutta minä sain v-aukkoisen paidan, rihkamakorun myös.
Mutta eihän se ollut ollenkaan sama asia, kun paidassa oli se nolo v-aukko...
Maihateita oli, siis sellaisia vihreitä, hupullisia talvitakkeja, joissa oli teddyvuori. Ja niitä pidettiin vetoketju edestä auki, koska sen vuoren piti näkyä. Ja pipoja ei missään nimessä pidetty.
Koulu alkoi syyskuussa ja lauantaisin on myös koulua. Suurin osa käveli koulumatkat tai pyöräili. Päässälaskuja piti osata ja lastenlaulujen sanoja. Matematiikka oli helppoa, ei ollut vielä tietoakaan joukko-opista.
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella oli matikassa ja kielissä tasokurssit. Jos jollakulla oli edes yksi lyhyt kurssi, lukioon ei päässyt. Ala-asteen kaverini melkein kaikki valitsivat/joutuivat valitsemaan lyhyitä tai korkeintaan keskikursseja. Itse valitsin kaikki pitkät ja tiesin. että haluan lukioon.
Yläasteella yksi luokkani poika vaihtoi enkuun keskikurssilta pitkälle kurssille, muistaakseni vasta ysiluokalla, koska oli kuulemma tosi hyvä siellä keskikurssilla. Ja kyllä hänellä oli vaikeaa pitkällä kurssilla.
En tiedä kuinka suuret erot noitten eri kurssien välillä sitten oli. Ja leimattiinko lyhytkurssilaiset tolloiksi, vai olivatko pitkäkurssilaiset hikipinkoja.
Meidän kirkonkylämme ylä-asteella vuonna 1980 oli näin: Olin matikassa erittäin huono mutta halusin lukioon kuin vanhemmat sisaruksenikin olivat.
Seiskalla minulla oli suppea matikka, mutta kielet laajoja kursseja.
Paransin matematiikkaan, kiitos hyvän opettajani ja pääsin kasilla keskiluokalle matikassa, ja sillä sai sitten pyrkiä lukioon.
Pääsin lukioon ja ylioppilaaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Maihateita oli, siis sellaisia vihreitä, hupullisia talvitakkeja, joissa oli teddyvuori. Ja niitä pidettiin vetoketju edestä auki, koska sen vuoren piti näkyä. Ja pipoja ei missään nimessä pidetty.
Brittilehtien postimyyntimainoksista selvisi että maihari on englanniksi parka. Oli hauskaa, kun sellaisella sotilaallisen karhealla tuotteella oli niin hellyttävä nimi.
Pentti Haanpään yhdessä armeijanovellissa on alaisiaan karmeasti kiusaava kapteeni Lelu, jolle käy lopulta ikävästi. Sen päälle olisi varmasti hyvin sopinut parka.
Vierailija kirjoitti:
Maitokeskuksesta sai nallekarkkeja pennin kappale. Karkkiaski maksoi 20 penniä. Pingoa, Halvan salmiakkia. Chicago- purkat ja jenkki- tyynyt muistan myös. Karkkipitoisia muistoja :-)
Noin vuonna 1967 haettiin veljeni kanssa lähikioskikaupasta markalla 100 pennin nallekarkkia. Se oli juhlapäivä, joka jäi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vai oliko se sittenkin Stumpf nimeltään
Vai oliko lehti nimeltään Stump? Frederik, eli Ilkka Sysimetsä oli Stumpin toimittaja, oliko peräti pää-sellainen,
Stump ilmestyi vain muutaman vuoden, siitä ei ollut Suosikille tai Helpille vastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiiä onko tätä nykyisin ollenkaan mutta se miten traktorin pihalle pukkaamasta lumikasasta otettiin kaikki potentiaali irti leikeissä. Tietysti kukkulankuningas, mutta se kasa oli myös avaruusalus, viidakko(?), luolastot kaivettiin, sotatantereenaki palveli ja varmaan en pystyis edes kaikkea muistaankaan. Mutta hyvin monipuolisia olivat pelkän lumikasan kyvyt silloin joskus.
Myös kotia siellä leikittiin. Lumeen rakenneltiin keittiö, huonekalut ym. tarpeellista.
Näiden ulkoleikkien "rakentaminen" oli siinä leikissä parasta. Kun leikki oli valmis, niin sitten seisottiin vähän aikaa neuvottomana.
Onneksi alkoi jo iltakin pimentyä ja nälkäkin oli. Vaatteet märkinä ja lunta kengissä mentiin sitten sisälle. Villasukan varteen tarttunut lumi oli tiukassa.
Potaattikattila oli hellalla kiehumassa ja ikkunat huurussa. Niihin ikkunoihin vähän piirreltiin, jos äiti ei nähnyt.
Peukuista päätellen, tämä (my eys are bleeding-)dokumentti taisi jäädä muidenkin mieleen. Enkä tarkoita vitsailla tuolla sanonnalla.
En tiedä miksi mutta tuo dokkari on ollut mielessäni monta kuukautta. Kai siksi, että lehdistä saa lukea jatkuvasti, että tuo oksettava toiminta jatkuu iäti.
Ja saattaapa rikollinen saada jopa pikkuisen vankeuttakin ja toruja päälle.