Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi

Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.

Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.

Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.

Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38.

"Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."

Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!

Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?

Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"

Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.

Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!

Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.

No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?

Sinulla ei selvästikään ole montaa lasta. Ei mulla muuta, et ansaitse tämän kummempaa vastausta, koska kommenttisi on niin typerä.

Ohis

Itseasiassa ole ole typerä vaan hyvin nappiin. Työssäni valvon en vaan montaa, vaan pientä ryhmää tai kokonaista laumaa. Säännöt tehdään selväksi, näköetäisyydellä pysytään jos ikää on tarpeeksi ja sääntöjen rikkomisella on seurauksensa. Aina leikki ei onnistu, mutta puutun asiaan. Joka kerta.

Eli silmät irti kännykästä vaikka onkin ollut rankka päivä ja pidä lastasi silmällä niin usein kuin tarvii hänen henkiseen kypsyysasteeseen nähden. Joskus se on vähemmän, joskus enemmän, mutta asennoidut siihen, että vaikka toinen aikuinen olisi lähempänä ja saa puuttua, se on sinun hommasi katsea lastasi.

Eli ei saa sympatiaa kun ei ehdi sen kahden tai kolmen lapsen perään katsoa sinä aikana kun ollaan ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.

Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.

Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.

Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38.

"Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."

Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!

Oikeasti.

Ajatella, miten se perhepäivähoitaja pystyy vahtimaan neljää lasta. Tai siellä päiväkodissa pari hoitajaa isoa ryhmää, kun sijaista ei saa ottaa sairastuneen tilalle.

Omia olen hyvin pystynyt vahtimaan puistossa, kun ovat tienneet säännöt, oikean ja väärän. Kasvatus kannattaa aloittaa ihan pienestä asti, niin niiden lasten kanssa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.

Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.

Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.

Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38.

"Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."

Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!

Oikeasti.

kuinka uusavuton voi olla, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää vitun leikkipuistossa?

Vierailija kirjoitti:

Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.

Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.

Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.

Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38.

"Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."

Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!

Oikeasti.

Ethän sinäkään saa suutasi auki ja sanottua sille toiselle vanhemmalle että viitsisitkö katsoa minunkin lastani. Tuolloin se toinen vanhempi voisi esim. vastata että enpä voi luvata koska ehkä ollaan ihan justiin tästä lähdössä pois. Mistä ihmeestä voit arvata että tuossa tuo täti varmaan pysyy, ja varmaan se oman kolmen muksunsa lisäksi tuijottaa vielä sitä sinunkin viisivuotiasta.

Evoluutio valinnee.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo kolme ihmistä on ilmeisesti sitä mieltä, että lapsen neurologinen kehitys on samalla tasolla kuin aikuisen ja lapsi kykenee hallitsemaan impulssejaan siinä missä aikuinen. Mitä jos kirjoittaisitten minulle vastauksen alapeukuttamisen sijaan?

3

En alapeukuttanut, mutta tuo ajatus että "ei lapsi osaa oppia" näkyy tosi hyvin juuri niiden riehuvien adhd-tyyppien vanhemmilla. Ja pojilla enemmän kuin tytöillä.

3-v tyttäreni osaa riehua myös, mutta osaa olla ihmisiksi koska sellaista on hänelle opetettu vuosien mittaan: nostettu pois jos puhe ei mene perille, ohjeistettu etukäteen, rauhoitettu ennen kuin tilanne lähtee käpälästä.

Ei lapselta voi mitä tahansa vaatia, mutta ikätason mukaan _kannattaa_ vaatia. Jos ei vaadi "koska neurologinen kehitys", "pojat on poikia" jne. ei lapsi opi itsehillintää herkkyyskaudella. Myöhemmin sitä on sitten vaikeampi opetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.

Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.

Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.

Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38.

"Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."

Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!

Oikeasti.

Ajatella, miten se perhepäivähoitaja pystyy vahtimaan neljää lasta. Tai siellä päiväkodissa pari hoitajaa isoa ryhmää, kun sijaista ei saa ottaa sairastuneen tilalle.

Omia olen hyvin pystynyt vahtimaan puistossa, kun ovat tienneet säännöt, oikean ja väärän. Kasvatus kannattaa aloittaa ihan pienestä asti, niin niiden lasten kanssa pärjää.

Pystyy ja pystyy... Samassa puistossa muuten ulkoilee seutukunnan perhepäivähoitajat. HE JUURIKIN JUORUILEVAT KESKENÄÄN JA LAIMINLYÖVÄT LASTEN VAHTIMISEN. Ihan hitonmoisella tuurilla ja meidän tavismammojen avulla ei ole vielä sattunut isompia tapaturmia.

Siellä ne seisovat koko ajan ringissä juttelemassa, mitä nyt korkeintaan pyyhkivät lapselta räät naamalta, jos joku itsensä kolhinut kolmevuotias menee heidän luokseen itkemään.

Joten älä edes ala esittää minulle esimerkkitapauksina perhepäivähoitajia, tai edes lastentarhan hoitajia.

Ps. Opettelisit lukemaan. Minähän sanoin, että lapseni on kasvatettu tietämään rajat ja säännöt, mutta kas kummaa, kyllä hekin saaavat tipahtaa keinusta tai saada siltä perhepäivähoitajan hoidokilta lapiosta päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.

Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.

Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.

Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38.

"Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."

Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!

Oikeasti.

kuinka uusavuton voi olla, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää vitun leikkipuistossa?

Jaa, minun mielestäni me pärjäämme kyllä, tässä olikin nyt kyse niistä ketjun (mitä ilmeisimmin joko lapsettomista tai korkeintaan yhden lapsen äideistä) kommentoijisya, joiden mielestä siellä pitää seistä viisivuotiaankin vieressä korkeintaan puolen metrin päässä, muutoin on huono ja laiska äiti.

Ps. Meilläpäin ei ole vitun leikkipuistoja. Eikös semmoisissa käy vain aikusia naisia? ;D

Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.

Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.

Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.

Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38.

"Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."

Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!

Oikeasti.

Ethän sinäkään saa suutasi auki ja sanottua sille toiselle vanhemmalle että viitsisitkö katsoa minunkin lastani. Tuolloin se toinen vanhempi voisi esim. vastata että enpä voi luvata koska ehkä ollaan ihan justiin tästä lähdössä pois. Mistä ihmeestä voit arvata että tuossa tuo täti varmaan pysyy, ja varmaan se oman kolmen muksunsa lisäksi tuijottaa vielä sitä sinunkin viisivuotiasta.

Evoluutio valinnee.

Kyllä, joskus niin sanonkin, jos lapseni jää selkeästi leikkimään jonkun kanssa.

mutta katsos, kun ne viisivuotiaat liikkuvat mokomat paikasta toiseen, on nyt kiipeilemässä ja hetken kuluttua keinuu.

Enkä minä sen kummempaa vahtivuoroa kenellekään ole jakamassa, kunhan nyt vaan sanoo tai auttaa, jos lähistöllä lapsi töpeksii tai kolhii. Minä olen kyllä puistossa aktiivisesti itsekin läsnä ja riennän paikalle - en vaan ole ehkä ihan siinä puolen metrin etäisyydellä.

Kuten sanottua, vastuu on minun, en vaan ymmärrä tuollaista, että joku periaatteellisesti kieltäytyy auttamasta lasta ja leuhkii asialla.

Ihan kohta kirjoitti:

Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.

No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.

Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.

Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssa

Mulla kiehahti viime kesänä yksissä kesäjuhlissa, kun vahdin omaa lastani (mukana sillä kertaa 1 kpl) ja eräs tuntematon lapseton tuli valittamaan mulle tuntemattomista häirikköskideistä. Arveli varmaan, että tuo ottaa kaikki valitukset vastaan kun oman lapsensa perässä juoksee.

Eli minä sain haukut, kun jotkut ipanat meinasivat rikkoa paikat. Häiriköiden vanhemmat istuivat leppoisina pöydässä ja ottivat alkoa.

Ei tässä ole puhe siitä, että puistossa isompi sisarus leikkii omatoimisesti. Vaan siitä, että joitain ei ylipäätään näytä kiinnostavan lapsensa valvominen.

Musta on täysin asiaankuuluvaa, että joku viisivuotias jo liikkuu hiukan äidistä ja pikkusisaruksesta erillään. Kohta lapsi menee kouluun, ei sielläkään ole äiti pitämässä kädestä koko ajan. Lupaan auttaa ja kieltää tälläisiä lapsia jatkossakin.

Mutta jos joku tunkee mun vastuulleni pienen lapsensa laiskuuttaan, se on eri juttu. Sellaselle mammalle käyn kiikuttamassa piltin takaisin heti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kohta kirjoitti:

Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.

No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.

Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.

Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssa

Täältä sivusta huutelen. Nolla- ja kaksivuotiaasta jos on selvinnyt, niin kolme- ja viisivuotiashan ovat tosi helppo paketti. Itselläni on tuon ikäiset, ja nehän ovat kuin paita ja pylly.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kiehahti viime kesänä yksissä kesäjuhlissa, kun vahdin omaa lastani (mukana sillä kertaa 1 kpl) ja eräs tuntematon lapseton tuli valittamaan mulle tuntemattomista häirikköskideistä. Arveli varmaan, että tuo ottaa kaikki valitukset vastaan kun oman lapsensa perässä juoksee.

Eli minä sain haukut, kun jotkut ipanat meinasivat rikkoa paikat. Häiriköiden vanhemmat istuivat leppoisina pöydässä ja ottivat alkoa.

Häh, kai sä nyt ohjasit valittajan oikeaan osoitteeseen? Sekopäinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kohta kirjoitti:

Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.

No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.

Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.

Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssa

Täältä sivusta huutelen. Nolla- ja kaksivuotiaasta jos on selvinnyt, niin kolme- ja viisivuotiashan ovat tosi helppo paketti. Itselläni on tuon ikäiset, ja nehän ovat kuin paita ja pylly.

Aika harvoin on, jos ovat eri sukupuolta. Pienempi surruttelee hiekkiksellä autoilla, isompi liehuu ja kiipeilee omanikäistensä kanssa. Eri juttu varmaan, jos muita leikkikavereita (oman ikäisiä) ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ole puhe siitä, että puistossa isompi sisarus leikkii omatoimisesti. Vaan siitä, että joitain ei ylipäätään näytä kiinnostavan lapsensa valvominen.

Musta on täysin asiaankuuluvaa, että joku viisivuotias jo liikkuu hiukan äidistä ja pikkusisaruksesta erillään. Kohta lapsi menee kouluun, ei sielläkään ole äiti pitämässä kädestä koko ajan. Lupaan auttaa ja kieltää tälläisiä lapsia jatkossakin.

Mutta jos joku tunkee mun vastuulleni pienen lapsensa laiskuuttaan, se on eri juttu. Sellaselle mammalle käyn kiikuttamassa piltin takaisin heti.

Näinhän sitä luulisi, mutta yllättävän moni tässä ketjussa syyllistää myös sitä kahden/useamman lapsen kanssa ulkoilevaa äitiä, vaikka tämä tekisi parhaansa eikä notku somessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kohta kirjoitti:

Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.

No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.

Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.

Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssa

No nytpähän tiedät sitten että vaikka sinä et voi jakautua kahdeksi, niin meitä on siellä niitäkin jotka eivät halua jakautua kahdeksi. Edes yrittää.

Olen se joka sanoi että kuolkoot jos eivät vanhemmat välitä. Olen tähän tulokseen tullut vähemmän mukavalla tavalla. Olen kiskonut kaupan edessä jakeluauton alta pikkupojan pyörineen jonka vuoksi jouduin jättämään oman kaksivuotiaani kärryissä vaaralliseen kohtaan. Onneksi kumpikin lapsi selvisi hengissä. Pikkupojan äiti vain soperteli että ei voinut vahtia kahta lasta yhtä aikaa. Silloin päätin kerralla että minun ei tarvitse enää ikinä vahtia kuin omiani, jos toisin ei ole sovittu. Että kuolkoot jos geenit ovat semmoiset.

Ja varmaan sinulle tämä voi tulla järkytyksenä, mutta toivottavassti myös terveenä herätyksenä: älä luota niiden toisten aikuisten vahtimiseen mitä tulee lapseesi. Ainakaan minuun ei tarvitse luottaa yhtään. En katso lapsesi perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ole puhe siitä, että puistossa isompi sisarus leikkii omatoimisesti. Vaan siitä, että joitain ei ylipäätään näytä kiinnostavan lapsensa valvominen.

Musta on täysin asiaankuuluvaa, että joku viisivuotias jo liikkuu hiukan äidistä ja pikkusisaruksesta erillään. Kohta lapsi menee kouluun, ei sielläkään ole äiti pitämässä kädestä koko ajan. Lupaan auttaa ja kieltää tälläisiä lapsia jatkossakin.

Mutta jos joku tunkee mun vastuulleni pienen lapsensa laiskuuttaan, se on eri juttu. Sellaselle mammalle käyn kiikuttamassa piltin takaisin heti.

Näinhän sitä luulisi, mutta yllättävän moni tässä ketjussa syyllistää myös sitä kahden/useamman lapsen kanssa ulkoilevaa äitiä, vaikka tämä tekisi parhaansa eikä notku somessa.

Minä en ainakaan syyllistä. Jos joku asennoituu, ettei voi muiden lapsille puhua, niinkannattaa ehkä pysyä poissa leikkipuistoista. Siellä vallitsee yleisesti yya, mutta kuten sanoin niin evvk-mammoilta loppuu aika pian sympatiat. Lasken siihen kategoriaan laiskat kännykän rämplääjät ja nuo "minähän en muiden lapsia komenna tai auta, kuolkoot pois" uhoajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kiehahti viime kesänä yksissä kesäjuhlissa, kun vahdin omaa lastani (mukana sillä kertaa 1 kpl) ja eräs tuntematon lapseton tuli valittamaan mulle tuntemattomista häirikköskideistä. Arveli varmaan, että tuo ottaa kaikki valitukset vastaan kun oman lapsensa perässä juoksee.

Eli minä sain haukut, kun jotkut ipanat meinasivat rikkoa paikat. Häiriköiden vanhemmat istuivat leppoisina pöydässä ja ottivat alkoa.

Häh, kai sä nyt ohjasit valittajan oikeaan osoitteeseen? Sekopäinen tyyppi.

En voinut ohjata oikeaan osoitteeseen, kun juhlat olivat isot eikä ollut mitään vihjeen poikastakaan, mihin perheeseen ne häiriköt kuuluivat. Itsellenikin asia selvisi vasta myöhemmin, kun tuli ruokailun aika. Sähähdin kyllä valittajalle, että jos olisivat mun muksuja niin istuisivat jo nurkassa.