Lue keskustelun säännöt.
Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi
01.02.2016 |
Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää lastaan silmällä leikkipaikoissa, lastenaltaissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Enemmänkin, nautin lapseni (5v) seurasta, joten OLEN hänen kanssaan, leikin, pelaan, juttelen yms. Tämä näytetään usein tulkitsevan niin, että minusta on kiva pitää myös sinun lapsellesi seuraa, jotta sinä voit käydä drinkillä/selata kännykkää/mennä aikuisten altaaseen.
On ihan ok, jos joku vieras lapsi liittyy leikkiin (esim rakentelee legoilla kanssamme), mutta minua EI kiinnosta opettaa lapsellesi käyttäytymissääntöjä ja vuoron odottamista jne.
Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?
Miksi sinä et reagoi kuin olkaa kohottamalla kun lapsesi pudottaa pienemmän lapsen kiipeilytelineeltä niin että otsaan tulee kuhmu ja mustelma?
En tiedä onko täällä niitä vanhempia joita tuntuu olevan joka leikkipaikassa tai lasten näyttelyissä, mutta jos on, niin kiinnitäthän ensi kerralla huomiota lapseesi (niin kuin säännöt sanovat!) ja opetat hänelle miten yhteisissä paikoissa käyttäydytään.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Ennen lapset oli eri-ikäisten porukassa, harvoin paikalla oli 10 kpl 3v ikäisiä. Silloin ne isommat kasvatti pienemiä. Nyt on kauhistus, jos 6v joutuu olemaan samaan aikaan pihalla 3v:n kanssa.
Joo, niin kasvatti, mutta 6-vuotiaan tasoisesti. Ei ole sattumaa, että lasten onnettomuuskuolemat ovat vähentyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.
No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?
Sinulla ei selvästikään ole montaa lasta. Ei mulla muuta, et ansaitse tämän kummempaa vastausta, koska kommenttisi on niin typerä.
Ohis
On kolme lasta, ja aina olen pystynyt niitä vahtimaan, niin että muiden ei tarvitse. Itse asiassa se olen usein ollut minä, joka vahtii muidenkin lapset, kun vanhempia ei kiinnosta ja näkevät siellä leikkipaikalla/altaassa/puistossa potentiaalisen ilmaisen lapsenvahdin. Usein ovat just näitä; "kiva kun siellä on joku äiti, se varmaan katsoo tän isomman perään kun keskityn tähän vauvaan."
Problem solved:
Laita lappu kaulaasi, jossa lukee:
"Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi"
Ap ei ainakaan aikuinen ole vaikka äiti onkin. Eikä ole kyllä ne yksin lapsensa jättäneetkään, vaikka en ole kyllä moista käytöstä itse koskaan todistanutkaan. Ehkä kyseessä on joku wt-alueiden tapa.
Vierailija kirjoitti:
Problem solved:
Laita lappu kaulaasi, jossa lukee:
"Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi"
Luulen, että ap:lla on kilometrien mittainen lista muutakin valitettavaa ja jos kaikesta laittaisi kyltin kaulaan, ei pääsisi enää liikkumaan ja laput tarttuisivat joka paikkaan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
Samaa olen miettinyt. Pahin paikka kaikista on hoplop. Itselläni ei ole lapsia, mutta käyn hoplopissa siskoni lapsen kanssa. Itsekkin siis istun siellä pallomeressä ja kiipeilen lapsen perässä, vietetään yhdessä aikaa ja leikitään. Minulla ei ole omia lapsia. En tiedä lapsen kasvatuksesta mitään. Pärjään tuon yhden itselle rakkaan lapsen kanssa. Mutta kun seuraan lyöttäytyy kasa muita lapsia, joiden vanhemmat/kummit yms istuvat siellä reunalla ja räpäävät kännykkää, tilanne on aika paha.
Tuntuuhan se kurjalta siinä sanoa, että hei kerätkää omat pallot (ne pehmopallot millä siellä voi ampua), että minä voin kerätä "omalleni" mutta en ala kaikille lapsille niitä keräämään. Useamman kerran joku vieras lapsi tullut vaan ottamaan siitä meidän pussista niitä palloa, mitään kysymättä. Miten siinä pitäisi toimia, kun vieras lapsi kysyy että voinko tulla teidän kanssa leikkimään ja tekee mieli sanoa että et voi, leiki oman aikuisesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
14, olen huomannut saman. Kassalla kun on töissä niin näkee kaikenlaista :( sitä joutuu välillä itsekin kasvatushommiin. Ihme, ettei kukaan vanhempi ole vielä loukkaantunut siitä.
Jos ei uskalla opettaa omaa lastaan, miten sitten uskaltaisi sanoa jotain aikuiselle? Voivat hyvinkin loukkaantua, mutta heistä ei ole tekemään mitään - minkään asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Ennen lapset oli eri-ikäisten porukassa, harvoin paikalla oli 10 kpl 3v ikäisiä. Silloin ne isommat kasvatti pienemiä. Nyt on kauhistus, jos 6v joutuu olemaan samaan aikaan pihalla 3v:n kanssa.
Joo, niin kasvatti, mutta 6-vuotiaan tasoisesti. Ei ole sattumaa, että lasten onnettomuuskuolemat ovat vähentyneet.
Niin, nyt siellä puistossa n 10 kpl 3v ikäisiä siten, että yksi äiti katsoo lasten perään ja loput äidit katsoo kännykkää. Se 6v oli esimerkkinä pienemmille. Nyt ei ole enää esimerkkiä, on vain kaukaa penkiltä huudellut kiellot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
En ole ap,, mutta kun hänen lapsensa lähtee yksinään maailmaan, on se lapsi saanut kotoa hyvät eväät siihen, miten olla muiden kanssa ja lisäksi lapsi on vanhempi kuin 3v. Moni äiti tuntuu uskovan, että 3v on tarpeeksi iso lähtemään itsenäisesti tutkimaan ihan mitä tahansa, riittää, että muistuttaa kunnolla olemisesta. Ei ole. Mutta kun se lapsi on jo vaikka 6v, on taidot jo ihan toista luokkaa.
Miksi ette ole omien lastenne kanssa siellä puistossa, miksi oletatte, että joku toinen kantaa vastuun vaaranpaikoista varoittelusta ja kielloista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
Tää on muuten hauska. Itse en pahemmin häpeä suitsia perseilyjä julkisellakaan paikalla, mutta monesti toiset vanhemmat katsovat arasti kuin jotain ulkomaanelävää. Parasta oli kertaalleen eräässä kiipelytilanteessa, kun oman poikani ikäinen poika tuli nyrkit pystyssä aivan puskista omani päälle. Äitinsä istui läheisellä penkillä ja koitti olla huomaamatta kahvikuppiinsa keskittyen. Onneksi omani ei ole arkajalka, vaan nasautti takaisin, jolloin olinkin jo ehtinyt telineen luo ja melko tiukasit ja napakasti sanoin pojille että nyt loppu.
Omani tuli pois, koska on kasvatettu hyvin, totesi vain että toinen kävi päälle ensin ja itse puolustautui. Näinhän siinä kävikin, näin itse tilanteen muutaman metrin päästä. Mitä teki toinen poika? Meni äitylin helmoihin pillittämään kun joku komensi. Voi hellanlettas. Äiti siinä sitten piipittävällä äänellä jotain itkua tuhertavalle sankarilleen sanaili, ei kiinnostanut kuunnella.
Eipä tuossa mitään, vähän ajan päästä omani meni takaisin telineelle, siellä on sellainen kohta johon ei penkeiltä näe. Tämä toinen sankari sitten päätti lähteä kostamaan ja otti isoveljensä mukaan. Seurauksena sekä isoveli että tämä pikku pillittäjä tulivat itkien pakoon telineestä, taas äidin helmoihin. En tällä kertaa mennyt väliin, vaan annoin poikani antaa opetuksen näille sankareille. Turpaanhan siinä saivat, jonka näin melko kasvattavana kokemuksena. Ehkä eivät ensi kerralla mene muitta mutkitta takomaan tuntemattomia poikia tai tyttöjä. Sen verran kuulin sivukorvalla, että valittivat kun "toi poika kiusaa ja lyö", vaikka itse lähtivät matkaan nyrkit uhmakkaasti pystyssä ja suoraan kimppuun :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
No se on kiva että olet säästynyt siltä että vieraat lapset tulevat sinua tökkimään ja tönimään ja huutamaan, kun vanhemmat seisovat tumput suorina. Ei nykyäänkään ole vanhempia komentamassa, vaikka siinä vieressä pönöttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme muutaman vuoden rivitalossa ja ah onnea, kun pääsimme omakotitaloon.
Olin hoitovapaalla ja puin aamulla lapset ja lähdin pihalle hiekkikselle heidän kanssaan. Muissa asunnoissa kotiäitien verhot vilahti ja yhtäkkiä takaoven kautta työnnettiin katraat ulos ajatuksena, että kun minä olen omien lasteni kanssa pihalla, vahdin heidänkin lapsensa.
Alussa olin arka ja vahvin koko porukan. Mutta jonkin ajan perästä opin, että keräsin omani matkaan ja kävelimme läheiseen puistoon leikkimään. Kävipä eräs naapurin äiti siitä minut haukkumassa, kun olin hävinnyt pihalta ja hänen kultamussukkansa oli tipahtanut keinusta ja minä en ollut vahtimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
Tää on muuten hauska. Itse en pahemmin häpeä suitsia perseilyjä julkisellakaan paikalla, mutta monesti toiset vanhemmat katsovat arasti kuin jotain ulkomaanelävää. Parasta oli kertaalleen eräässä kiipelytilanteessa, kun oman poikani ikäinen poika tuli nyrkit pystyssä aivan puskista omani päälle. Äitinsä istui läheisellä penkillä ja koitti olla huomaamatta kahvikuppiinsa keskittyen. Onneksi omani ei ole arkajalka, vaan nasautti takaisin, jolloin olinkin jo ehtinyt telineen luo ja melko tiukasit ja napakasti sanoin pojille että nyt loppu.
Omani tuli pois, koska on kasvatettu hyvin, totesi vain että toinen kävi päälle ensin ja itse puolustautui. Näinhän siinä kävikin, näin itse tilanteen muutaman metrin päästä. Mitä teki toinen poika? Meni äitylin helmoihin pillittämään kun joku komensi. Voi hellanlettas. Äiti siinä sitten piipittävällä äänellä jotain itkua tuhertavalle sankarilleen sanaili, ei kiinnostanut kuunnella.
Eipä tuossa mitään, vähän ajan päästä omani meni takaisin telineelle, siellä on sellainen kohta johon ei penkeiltä näe. Tämä toinen sankari sitten päätti lähteä kostamaan ja otti isoveljensä mukaan. Seurauksena sekä isoveli että tämä pikku pillittäjä tulivat itkien pakoon telineestä, taas äidin helmoihin. En tällä kertaa mennyt väliin, vaan annoin poikani antaa opetuksen näille sankareille. Turpaanhan siinä saivat, jonka näin melko kasvattavana kokemuksena. Ehkä eivät ensi kerralla mene muitta mutkitta takomaan tuntemattomia poikia tai tyttöjä. Sen verran kuulin sivukorvalla, että valittivat kun "toi poika kiusaa ja lyö", vaikka itse lähtivät matkaan nyrkit uhmakkaasti pystyssä ja suoraan kimppuun :D
Olen itsekin sanonut napakasti bussissa riehujille, vähän vanhemmille pojille. Häkeltyivät selvästi kun joku komentaa. Ja luonnollisesti sitten jonkin ajan kuluttua ja turvallisen välimatkan päästä huutelivat "ääliötä" ja hihittelivät.
Pari vuotta eteenpäin, niin huuteluun tulee vähän rumempia sanoja. Ja se kohdistuu myös vanhempiin. Täytyy myöntää, että helpottaa oloa vähän kun tätä vapaiden kasvattajien tulevaisuutta miettii. Siinä sitten uskottelevat itselleen, että tuon on vaihe joka menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo kolme ihmistä on ilmeisesti sitä mieltä, että lapsen neurologinen kehitys on samalla tasolla kuin aikuisen ja lapsi kykenee hallitsemaan impulssejaan siinä missä aikuinen. Mitä jos kirjoittaisitten minulle vastauksen alapeukuttamisen sijaan?
3
Nimenomaan lapsi ei ole aikuisen tasolla, ja siksi lasta on vahdittava. Tästähän jutussa on kyse. Mistä ihmeestä keksit jonkun väittäneen että lapsi olisi kehityksellisesti aikuisen tasoinen? Paha argumentoida takaisin, kun keskustelet ohi aiheen.
Myös muistan että aikanaan kerrostalopihalla, kun olin joko oman lapseni tai viime aikoina kun olen ollut lapsenlapsen kanssa vaikkapa keinumassa tai hiekkalaatikolla tai leikkipuistossa, siihen alkaa keräytyä parveilemaan tosi pieniä tyyppejä, joiden kohdalla olin aivan ihmeissäni että missä teidän äiti tai isä on. Tulee kohta tai katsoo sisältä, mulle on vastattu.
Nuorena niitä sitten joskus vähän vahdinkin, mutta yleensä jätin ne siihen keskenään. Kuolkoot jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä. Nykyään vanhana akkana annan pitkää silmää ja rupean kaivelemaan näkyvästi kännykkää. Luultavasti minusta näkee päältä että tuo saattaa soittaa vaikka lastensuojeluun, koska saan pelkällä olemuksellani vanhemman kerkeästi siirtymään oman nuppunsa viereen. Tai ehkä näytän siltä että syön lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo kolme ihmistä on ilmeisesti sitä mieltä, että lapsen neurologinen kehitys on samalla tasolla kuin aikuisen ja lapsi kykenee hallitsemaan impulssejaan siinä missä aikuinen. Mitä jos kirjoittaisitten minulle vastauksen alapeukuttamisen sijaan?
3
Eiköhän pointti ollut, et valvo niitä lapsiasi, koska he eivät pysty vielä hillitsemään itseään!
Kyllä, joskus käy, että joskus vahinkoja ja riitatilanteita, mutta valvomisen ja valvomattomuuden erona on, että valvova vanhempi pyrkii estämään niitä ja jos ei pysty estämään, korjaa lapsensa käytöstä välittömästi, eikä jätä sitä toisen vanhemman vastuulle.
Leikkikentillä kännykän räplääminen pitäisi kieltää lailla.
Ennen lapset oli eri-ikäisten porukassa, harvoin paikalla oli 10 kpl 3v ikäisiä. Silloin ne isommat kasvatti pienemiä. Nyt on kauhistus, jos 6v joutuu olemaan samaan aikaan pihalla 3v:n kanssa.