Hajoan tähän tilanteeseen, kellään antaa vertaistukea?

Miksi heittää kallista aikaa hukkaan. Ei suhde tuosta taukoilemisesta parane. Päinvastoin. 

Tuo vaikuttaa lähinnä toistenne kiusaamiselta. Ei se kumminkaan leikkiä ole.

Kule sun pitkää jutua en jaksanut lukea. Asuit missä päin suomea. Menen helsinki mission sivut. Läydät puhelinnumeron 24h.Voit soitaa sihen ja selostaa ongelmasi numerossa olevalle henkilölle nimettömänä.Löyt sama asia chatt. Sukupuolen ikään katomatta .Apua tetoa saate livenä ympäri suomi

Yksistään tauko ei varmastikaan paranna mitään suhdetta. Mutta teillä ei niin ilmeisesti ollutkaan tarkoitus, tai ajatus. En pitäisi mahdottomana taukoa siinä kohtaan, jos nimenomaan toisen tai molempien pitäisi kehittää itseään. Voi joskus olla helpompaa yksin nähdä puutteitaan. Mutta ehdottomasti pitää olla joku suunta tauolla. Ja molempien pitäisi olla samalla viivalla.

Uskon että on kamalaa. Epätietoisuus syö eniten. Olin itse joskus miehen kanssa sellaisella tauolla että asuimme hetken erillään ja viestittelimme ja näimme kuitenkin. Taisi kestää puolisen vuottakin kokonaiauudessaan. Lopulta sitä sitten yhteen palattiin.

Mutta ehkä helppoa sanoa täältä, yritä panostaa omaan hyvinvointiisi. Se on kaiken a ja o. Ja on myös ok olla rikki ja maata kotisohvalla. Aina ei pidä pusertaa.

Meinasin sanoa että täyttä paskaa mutta sitten ajattelin että no mikäs minä olen toisaalta sanomaan. Kaikki suhteet ja tilanteet on erilaisia. Tilanteenne on silti aika musertavan kuuloinen. Eikö pariterapia olisi parempi? Kidutustahan tuo on.

Tauko parisuhteessa on kokemukseni mukaan tuhoontuomittu ajatus. Olen ollut entisen tyttöystäväni kanssa tauolla jo 36 vuotta, joten ilmeisesti se ei tule loppumaankaan.

Olin myös tauolla entisen avovaimoni kanssa. Palasimme sitten yhteen, muttei ongelmat mihinkään ollet kadonneet, joten jätin hänet.

Jos joku vielä ehdottaisi taukoa, eroaisin välittömästi.

Jo on outoa touhua koko taukoilu.

Tauoton kirjoitti:

Tauko parisuhteessa on kokemukseni mukaan tuhoontuomittu ajatus. Olen ollut entisen tyttöystäväni kanssa tauolla jo 36 vuotta, joten ilmeisesti se ei tule loppumaankaan.

Olin myös tauolla entisen avovaimoni kanssa. Palasimme sitten yhteen, muttei ongelmat mihinkään ollet kadonneet, joten jätin hänet.

Jos joku vielä ehdottaisi taukoa, eroaisin välittömästi.

Ikävä kuulla :( Joo en minäkään taukoilusta piittaa sitten pätkääkään. Suostuin tähän ainoastaan siksi että uskon että pienellä breikillä saattaa olla hyviä vaikutuksia. Yksistään tauolla emme varmastikaan saa mitään korjattua. Mutta tauko saattaa antaa jotain uutta ajateltavaa. Sen jälkeen tarkoitus aloittaa käynnit pariterapiassa.

Olemme seurustelleet 19-vuotiaista asti, nyt ikää 26. Molemmilta on ehkä jäänyt se itsenäistymisprosessi vajaaksi. AP

Myönsit itsekin. Olette erilaisia. Erilaisuus ei katoa kahvitauolla. Joskus on parempi päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Tauoton kirjoitti:

Tauko parisuhteessa on kokemukseni mukaan tuhoontuomittu ajatus. Olen ollut entisen tyttöystäväni kanssa tauolla jo 36 vuotta, joten ilmeisesti se ei tule loppumaankaan.

Olin myös tauolla entisen avovaimoni kanssa. Palasimme sitten yhteen, muttei ongelmat mihinkään ollet kadonneet, joten jätin hänet.

Jos joku vielä ehdottaisi taukoa, eroaisin välittömästi.

Ikävä kuulla :( Joo en minäkään taukoilusta piittaa sitten pätkääkään. Suostuin tähän ainoastaan siksi että uskon että pienellä breikillä saattaa olla hyviä vaikutuksia. Yksistään tauolla emme varmastikaan saa mitään korjattua. Mutta tauko saattaa antaa jotain uutta ajateltavaa. Sen jälkeen tarkoitus aloittaa käynnit pariterapiassa.

Olemme seurustelleet 19-vuotiaista asti, nyt ikää 26. Molemmilta on ehkä jäänyt se itsenäistymisprosessi vajaaksi. AP

Klassinen tapaus. Nuorena yhteen ja vanhemmiten kasvetaan erilleen.

Palstahullu vauhdissa.

Samankaltainen tilanne täälläkin.

Miten käytännössä kehitätte itseänne tauon aikana? Onko teillä kummallakaan terapiasuhdetta? Odotatteko vain että ajan kuluminen ja erillään olo ratkaisee ongelmat? Tahdotteko kumpikin yhtä vahvasti palata vielä yhteen? Vai onko tauko ns miettimistauko kun ette tiedä haluatteko erota vai jatkaa yhdessä?

On normaalia ikävöidä, mutta jos aivan koko aika ajattelet tuota miestä ja olet onneton, se kuulostaa jo enemmän ongelmalta.

Jos tilanne tulehtuu, välillä etäisyys auttaa tuomaan selkeyttä. Ennemmin tai myöhemmin ne vaikeat jutut on kuitenkin yhdessä selvitettävä tai sitten erottava lopullisesti.

Jos kerta olette yhdessä tehneet päätöksen tauosta, sinun ei kannata ottaa mieheen yhteyttä vaikka kuinka ikävöisit. Anna ajan kulua, tapaa ystäviä, lue kirjoja. Elä! Voi olla että ikävä helpottaa. Jos vain junnaat samoissa ajatuksissa ja tunteissa päivästä toiseen, mitään uusia oivalluksia ei pääse syntymään.

Tauko on yleensä vain pehmeä ero. Niille, jotka eivät halua repäistä laastaria kerralla.

Täsmää salarakkaaseeni tuo seitsemän vuoden yhdessäolo. Hänelläkin oli kuulemma jotain "uudelleen järjestelyjä" tekeillä vuoden vaihteen jälkeen. Joka tapauksessa kannattaa varmistaa, ettei miehesi pane muita (ellei se ole sulle ok). 

Tuo on taas nykyajan höpinää.

Jos on ikävä, sano se miehelle.

Tässä elämässä ei ole eikä tule täydellistä parisuhdetta.

Kuulostaa minustakin pelkästään suhteen pitkittämiseltä koko tauko. Toinen osapuoli saattaa elää elämässään jo uutta vaihetta, vaikka ei ole reilusti lopettanut edellistä suhdetta. AP roikkuu varalla, jos uusi suhde ei otakaan tuulta alleen. Samoin tuntuu, että AP on niin läheisriippuvainen, että suostuu uskomaan mitä tahansa, ettei joudu näkemään totuutta. Tuo suhde on enää hengityskoneen varassa, piuhojen irrottamista vailla. Toinen ei halua nähdä totuutta, toinen ei henno päästää reilusti irti.

Vierailija kirjoitti:

Kule sun pitkää jutua en jaksanut lukea. Asuit missä päin suomea. Menen helsinki mission sivut. Läydät puhelinnumeron 24h.Voit soitaa sihen ja selostaa ongelmasi numerossa olevalle henkilölle nimettömänä.Löyt sama asia chatt. Sukupuolen ikään katomatta .Apua tetoa saate livenä ympäri suomi

En luottaisi ihmiseen, joka ei viitsi lukea toisen juttua ja rupeaa antamaan ohjeita huonolla suomen kielellä. Opettele lukemaan kunnolla!

Teillä on tauko, jonka aikana olette sopineet keskittyvänne itsenne kehittämiseen. Pidä tämä päämäärä mielessäsi. Kun se ikävä iskee, niin tartu toimeen. Ehkä voisitte sopia tarkan ajankohdan, milloin aloitatte pariterapian. Tuollainen jonkin aikaa on ikävän epämääräinen. 

Minulla ei ole kokemusta tauoista mutta itsekin aloitin seurustelemaan mieheni kanssa, kun olimme 16-vuotiaita. Näihin vuosiin on mahtunut kipuilua ja parasta meidän suhteelle oli se, että mies oli muutaman viikon työmatkalla toisessa maassa ja minä kotona. Sen jälkeen olin itse viikon työmatkalla. Noiden viikkojen aikana sitä oikeasti tajusi, että vaikka pärjätäänkin hyvin omillaankin, niin ei haluta kokea elämää ilman toista. Ennen noita työmatkoja oltiin oltu erossa ainoastaan inttiaika. 

Olemme mieheni kanssa olleet asumuserossa, emme puhuneet mistään tauosta, vaan nimenomaan asumuserosta.

Tuolloin ei nähty, eikä viestitelty kuin vain ja ainoastaan lasten tapaamisten ja lasten asioiden tiimoilta.

Kumpikin tykönään mietti mitä haluaa, miten itsensä ja muiden kanssa on ja toimii, miten tilanteen haluaisi kehittyvän jne.

Yhteen palasimme n. 5 kuukauden erillään asumisen jälkeen, mutta sitten kävimme läpi pariterapiat ja kumpikin kävi psykologilla ja psyk. sh:n vastaanotolla työterveyden kautta juttelemassa itsekseen.

Ilman näitä toimenpiteitä olisimme varmasti eronneet.

Eikä mun miehestä siltikään mikään avoimesti tunteitaan ja ajatuksiaan jakavaa ja toisten tunteet ja tarpeet intuitiivisesti huomioivaa tullut, mutta ainakin tunnistaa näitä piirteitä itsessään ja osaa toimia suunnilleen tilanteen mukaan.

Kaikilla on omat tilanteensa ja omat reuna-ehtonsa, mutta neuvoisin Ap:ta selkeyttämään tilannetta. Mieti ensin itse ja sitten miehen kanssa, että mitä tässä nyt tehdään, miksi ja mikä on tekemisen tavoite. Hahmoton, epäselvä tilanne, epämääräinen tauko, lykkää vain sitä mikä on tuloillaan.

Tuostahan joko palataan yhteen tai ei palata, ja jos palataan, miten toimitaan, että parisuhde saadaan toimivaksi. Tai sitten jättäydytään tuohon on/off-tilaan, mutta sittenkin täytyy olla selvä kuvio, niin että molemmat tietävät, että tämä on nyt on/off, tapailua ja siinä voi jompikumpi tavata jonkun toisen, päättää muuttaa maasta tai päättää, että ei halua mitään kenenkään kanssa.

Älä myöskään anna tilanteen syödä sinua, keskity muihinkin asioihin.

Harrasta, tapaa ystäviä, keskity töihisi, nauti omista oloistasi, tee nitä juttuja joista nautit.

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap