Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero

No vähän tuota minäkin tässä pelkään, joten ilmeisesti se on sitten pakko luopua miehestä. Vaikka lapsemme tulevat erinomaisesti toimeen, arveluttaa myös se, että jo nyt lapset usein kysyvät miksi miehen lapsi saa aina kaiken mitä ikinä haluaa. Olen yrittänyt miehelle sanoa, että kenenkään ei ole hyväksi saada kaikkea mitä haluaa, vaan tuolla menolla lapsesta kasvaa kyllä aika kauhea.

Ja tosiaan talossa on kyllä viisi makuuhuonetta, mutta petivaatteita ei ole niin monia, kun makuuhuoneita muussakin käytössä kun makuuhuoneina. Mutta siis tuo on yksi mitä pelkään, että lapsilla olisi keskenään niin eri elintaso. Mies kyllä ostaa välillä esim. leluja minun lapsillekin, mutta ei nyt tietenkään lähellekään siinä määrin kuin omalleen.

Ja en ole kyllä mikään lähesriippuvainen. Elin pitkään lasteni kanssa ja ajatuksella, että en enää miestä otakaan elämäämme. Sitten tapasin nykyisen mieheni ja rakastuin. Ja kyllä miehen raha on siinä mielessä ongelma, että hän ei tiedä millaista on tavallisten ihmisten elämä (vaikkakin ihan hyvätuloistenkin) ja haluaa minun osallistuvan kaikkeen luksukseen puoliksi. Minulla on kyllä rahaa ihan yleisellä tasolla mukavaan elintasoon, muttei miehen haluamaan luksuselintasoon.

Eihän sun pakko ole luopua kokonaan, pistät vaan faktat tiskiin ja otat vähän etäisyyttä tuon jatkuvan muuttamisen kanssa. Joskus on ihan ok viettää viikonloppu omassa kodissa omien lasten kanssa vaikkei miestä näkisikään silloin. Samoin miehelle tekee ihan hyvää asua sun luona silloin kun oma lapsi ei ole hänell

ä. Kuten sanoit, hänellä on paljon vähemmän muuttokuormaa tullessaan =D Jos suhde lopahtaa siihen, että ajattelet omaa jaksamistasi ja lastesi hyvinvointia, niin sitten se ei ollut sen arvoista.

Ei ole peittoja, petivaatteita, pyyhkeitä, mutta ilmeisesti sänkyt löytyy ap:n lapsille?

Joka viikonloppu pakkaamista ja reissaamista, peräti 35km? Miksi mies ei voi tulla ap:n luoksi jokatoinen viikonloppu?

Vierailija kirjoitti:

No vähän tuota minäkin tässä pelkään, joten ilmeisesti se on sitten pakko luopua miehestä. Vaikka lapsemme tulevat erinomaisesti toimeen, arveluttaa myös se, että jo nyt lapset usein kysyvät miksi miehen lapsi saa aina kaiken mitä ikinä haluaa. Olen yrittänyt miehelle sanoa, että kenenkään ei ole hyväksi saada kaikkea mitä haluaa, vaan tuolla menolla lapsesta kasvaa kyllä aika kauhea.

Ja tosiaan talossa on kyllä viisi makuuhuonetta, mutta petivaatteita ei ole niin monia, kun makuuhuoneita muussakin käytössä kun makuuhuoneina. Mutta siis tuo on yksi mitä pelkään, että lapsilla olisi keskenään niin eri elintaso. Mies kyllä ostaa välillä esim. leluja minun lapsillekin, mutta ei nyt tietenkään lähellekään siinä määrin kuin omalleen.

Hyvin pohdittu. Joka tapauksessa ei kannata mennä elämässä mihinkään, jossa uusia ongelmia on enemmän kuin uusia hyviä puolia. Se on sitä kehitystä.

Mietin joskus, että lapseni saa mitä haluaa, koska siihen on mahdollisuus, ja toiveet eivät ole kovin vaativia vielä. Mutta saa kyllä sitten myös odottaa, ja rikotun tilalle ei koskaan saa heti uutta. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee.

Joka toinen viikonloppukin olemme miehen luona, koska hänellä tasokkaampi koti ja tavarat. Mies myös olettaa minun luokse tullessaan, että minä ostan ruuat ja minulla ei yksinkertaisesti ole varaa sellaisiin koko viikonlopun herkkuihin, joita hän haluaa.

Ja ei matka ei ole rasite vaan se, että joka viikko purat ja pakkaat takakontillisen tavaraa etkä ole koskaan viikonloppua kotonasi.

Yksinkertainen kysymys, puhutteko asioista? Oletko sanonut että sinulla ei ole varaa tulevaan elämäntyyliin, oletko näyttänyt esim. laskelman tuloista ja menoista (nyt vs. kohta) Oletteko puhuneet, kuinka asiat toimivat sitten kun asutte saman katon alla (miten matkustatte, syötte, vietätte arkea jne.)

Hatunnosto että yritätte muodostaa uusioperheen. Oletteko kuitenkaan puhuneet, mitä se on? Onko meidän lapset vai sinun ja minun? Siitä mistä sinä luovut? Mistä mies luopuu? Miten sinä suhtaudut miehesi lapseen, miten hän sinun lapsiin?

Teillä on erilaiset tilanteet, sinä olet kokopäiväinen äiti ja kasvatat ilmeisesti lapsia ns. perinteisesti. Mies on ns. vain osan aikaa vastuussa lapsestaan ja vie syömään ja tuhlaa jne. Tilannehan ei voi jatkua niin että osa perheestä kuluttaa ja tuhlaa, ja osa syö hernekeittoa, se eriarvoistaa. Perheessä kaikki on samalla viivalla ja se tarkoittaa kompromisseja.

Olisiko teidän hyvä keskustella ensin asioita selviksi, kertoa omista toiveista/peloista, miten näkee ja kokee asiat. Yrittää olla tekemättä olettamuksia.

eli sinä elät arkea ja mies ei halua elää samaa arkea? Keskustelun paikka, sinun luonasi syödään sinun ruokiasi tai sitten hakee itse omat sapuskansa ja uusperheessä kaikille laspille suht samat säännöt. Perusasioita, jotka on selvitettävä ennen yhteenmuuttoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja en ole kyllä mikään lähesriippuvainen. Elin pitkään lasteni kanssa ja ajatuksella, että en enää miestä otakaan elämäämme. Sitten tapasin nykyisen mieheni ja rakastuin. Ja kyllä miehen raha on siinä mielessä ongelma, että hän ei tiedä millaista on tavallisten ihmisten elämä (vaikkakin ihan hyvätuloistenkin) ja haluaa minun osallistuvan kaikkeen luksukseen puoliksi. Minulla on kyllä rahaa ihan yleisellä tasolla mukavaan elintasoon, muttei miehen haluamaan luksuselintasoon.

Kyllä sinä olet läheisriippuvainen, sillä suostut huonoon kohteluun ylläpitääksesi suhdetta. Ensinnäkin, kerran mies on todella hyvätuloinen, hän ei voi olla tyhmä. Älykäs ihminen kyllä osaa laskea yksi miinus yksi, ja jos/kun hän tietää tulosi ja menosi, hän osaa laskea että sinulla ei ole hänen vaatimuksiinsa varaa. Tai siis osaisi, mutta ei välitä.

Toisekseen, hyvätuloisuus ei poista hänen näkökykyään ja kuuloaan. Hän on nähnyt kuinka joudut raahaamaan lastesi kamppeita peittoineen, ja hän on kuullut sinun valituksesi väsymyksestä. Taas kerran, hän ei VÄLITÄ niistä sen vertaa, että tarjoutuisi hankkimaan kotiinsa peittoja, tai herraisä sentään, antamaan teille käyttöön pyyhkeitä (joita ei varmasti tarvitsisi edes ostaa lisää)!

Ei nuo seikat ole selitettävissä liialla rahalla, vaan yksinkertaisesti itsekkyydellä ja empatiakyvyttömyydellä sekä välinpitämättömyydellä sinua ja lapsiasi kohtaan.

Itse ajattelisin, että miehesi tarkkuus /pihiys raha-asioissa voisi johtua huonoista kokemuksista edellisessä liitossa.

Olen itse naimisissa miehen kanssa, jonka ex-vaimo aika surutta vei avioerossa kaiken , minkä vain sai. Olivat vain muutaman vuoden naimisissa ja kaksi lasta saivat lyhyen ajan sisään. Vaimo löysi uuden ja muutti monen sadan kilometrin päähän. Mies oli maksanut talon , autot ja elämisen, koska vaimo oli kotona ja opiskeli. Eron jälkeen omaisuus jaettiin, koska avioehtoa ei ollut.

Miehelläni on kestänyt tosi kauan päästä asiasta yli ja oppia luottamaan minuun.

Nyt ollaan oltu yli 10 v yhdessä ja hyvin sujuu. Talo on puoliksi ostettu ja lainaa maksetaan puoliksi. Mies maksaa laskut ja perheemme matkat sekä lasten harrastukset, minä ruuan ja vaatteet.

Pääsääntöisesti näin ja ihan hyvin toimii. Miehellä siis enemmän varallisuutta, kuin minulla.

Minä kun perustin uusperhettä miehen kanssa, jolla oli kolminkertaisesti minun tuloni, niin sanoin mitä minä voin siitä maksaa. Meillä ei ollut kyse siitä, ettenkö haluaisi maksaa, vaan siitä, että en voi maksaa kuin x euroa kuussa, jos haluan vielä säästää rahaa lomamatkoihinkin.

Eli käytännössä minun menoni ovat samat. Esim. kun mies halusi täysin uuden sohvan, niin minä maksoin siitä 600 e ja mies loput 3000e.

Mies ja hänen täysi-ikäinen poikansa syövät paaljon enemmän kuin minä ja kaksi vuoroviikkoteiniäni. Mies sen takia maksaa kaikki meidän ruoat. Myös minun lapseni.

Minä puolestaan maksan meidän muut laskut: vakuutukset, laajakaistan, sähkön.

En tiedä, meneekö nämä nyt mitenkään tasan, mutta minulla ei ainakaan ole omat menot lisääntyneet.

Teillä on ongelma vuorovaikutuksessa. Jos et oikeasti kehtaa mieheltäsi kysyä, voisiko hän ostaa peitot vai ostatko sinä ne, niin aika huono puheyhteys teillä on. Kaikesta pitäisi pystyä puhumaan oman puolisonsa kanssa varsinkin silloin kun ollaan perustamassa uusperhettä, jossa tärkeä merkitys on yhteisillä säännöillä, sovituilla käytänteillä ja lasten kasvatusjutuilla. 

Sinuna ehdottomasti kävisin perinpohjaisen keskustelun tulevaisuudestanne ja mitä se vaatii sinulta ja mitä mieheltä mahdollisesti onnistuakseen. Avoimuutta myös raha-asioihin. Et myöskään, Ap, ole vielä vastannut siihen, miksei mies asu sinun luonasi niinä viikkoina kun miehen lapsi on äidillään. Se oli kaikista järkevin ja käytännöllisin tapa hoitaa tilanne. 

Luin vaan ketjun alun. Mutta musta tuntuu että ei teidän suhde tule toimimaan. Olisi parasta lopettaa se ennen kuin lapsesi tulevat kärsimään.

Sun mies tuntuu tosi itsekkäältä. Tuolla on paljon vapaalla jalalla ihania miehiä, jotka osaavat arvostaa normaalia perhe-elämää ilma luxusta. Vaihda miestä!

No sanotaanko ainakin, että yhden lapsen osa-aikaisänä, joka voi ostaa kaikki palvelut hän ei tosiaan tiedä mitä on elämä kolmen lapsen vanhempana.

Ja kyllä olemme keskustelleet asioista (kuten jo aiemmin kirjoitin, viimeksi eilen) ja kyseessä hyvin fiksu mies. Hän ei vaan tunnu hyväksyvän, että minun varani eivät riitä hänen luksuselintasoonsa, mutta samalla sanoo hänellä olevan periaate, ettei ketään elätetä. Enkä siis tarvitsikaan mitään elatusta, vaikka asuisimme tavallista paremmassa ja isommassa asunnossa. Mutta jos pitää asua todella luksustasoisesti, olisi minusta reilua, että hän maksaisi sitetn vaikka veden ja sähkön edes kokonaan. Erityisesti kun joutuisin luopumaan paljosta tuloistani muuttaessani hänen kanssaan yhteen "perheeksi" ja alkamaan kulkemaan toista tuntia päivässä pidempää työmatkaa jne.

Vierailija kirjoitti:

No sanotaanko ainakin, että yhden lapsen osa-aikaisänä, joka voi ostaa kaikki palvelut hän ei tosiaan tiedä mitä on elämä kolmen lapsen vanhempana.

Ja kyllä olemme keskustelleet asioista (kuten jo aiemmin kirjoitin, viimeksi eilen) ja kyseessä hyvin fiksu mies. Hän ei vaan tunnu hyväksyvän, että minun varani eivät riitä hänen luksuselintasoonsa, mutta samalla sanoo hänellä olevan periaate, ettei ketään elätetä. Enkä siis tarvitsikaan mitään elatusta, vaikka asuisimme tavallista paremmassa ja isommassa asunnossa. Mutta jos pitää asua todella luksustasoisesti, olisi minusta reilua, että hän maksaisi sitetn vaikka veden ja sähkön edes kokonaan. Erityisesti kun joutuisin luopumaan paljosta tuloistani muuttaessani hänen kanssaan yhteen "perheeksi" ja alkamaan kulkemaan toista tuntia päivässä pidempää työmatkaa jne.

Et suostu näkemään totuutta. Usko jo: noin hyvätuloinen ihminen osaa laskea. Hän vaan EI VÄLITÄ. Kyse ei ole ymmärryksen puutteesta, vaan siitä, että hän EI VÄLITÄ sinun mielipiteestäsi ja taloudestasi. 

Niin ap. Sinun pitää kertoa miehelle paljonko sinulla on laittaa rahaa elämiseen. Sano, että kun vähennät tuloistasi lapsiin ja omiin menoihin (kampaajat yms) menevät kulut, niin sinulle jää kuussa rahaa 2000 euroa  käteen. Tällä 2000 eurolla sinun pitää maksaa asuminen, laskut ja ruoat. Sen rahan voit sijoittaa yhteiseen talouskassaan, josta nämä maksetaan, tms. Mies varmaan osaa tehdä budjetin paljon rahaa kuluu kuukaudessa ja tietää etukäteen paljon hänelle jää maksettavaa.

Tämä on se yksinkertainen osuus tässä yhtälössä. Monimutkaisempaa sitten on tuo lasten välinen epätasa-arvoisuus, kun miehen lapselle ostetaan asioita mitä sinä et osta.

Tai sitten sinäkin alat ostamaan samalla tavalla lapsillesi. Ja miehelle sanot, että sinulla on sijoittaa talouskassaan 1700 euroa kuukaudessa.

Jos minä puran, pakkaan ja muutan koko ajan ja revin henkihieverissä rahaa asioihin, joita miehen kanssa tehdään, niin en kyllä enää osta monia ylimääräisiä peittoja, tyynyjä, lakanoita jne. Mielestäni ne olisi miehen asia.

79 jatkaa vielä, että mun (ja mieheni) logiikalla on kyllä aina pyritty toimimaan niin, että mitä enemmän tuloja on ollut käytettävissä, sitä enemmän sillä on pyritty sujuvoittamaan YHTEISTÄ arkea, oli se sitten kotitöitä, matkustelua, laadukkampia autoja jne. Esim. vaikka mies maksaa viikottaisen talon siivouksen, ajatuksena on silti että tuo siivous vapauttaa meille molemmille yhteistä ja/tai omaa aikaa, ja lisää siten molempien elämänlaatua ja käytössä olevia yhteisiä hetkiä. Tällainen jakaminen on mielestäni aika lailla eri juttu kuin puhtaasti ns. "luksushommat": se että mieheni on kovatuloinen ei mielestäni missään nimessä tarkoita sitä, että miehen pitäisi pukea rahoillaan minut päästä varpaisiin Gucciin tai maksaa henkilökohtainen personal trainer jumppakaveriksi. Toki hän välillä jotain tällaista hemmottelua minulle järjestää, mutta silloin ei ole kyse yhteisen arjen sujuvoittamisesta tai sellaisista asioista joita voi odottaa normaalisti parisuhteen jokapäiväisessä arjessa, vaan puhtaasti hemmottelusta- lienee samaa kategoriaa kuin että jollain mies hieroo vaimonsa jalat iltaisin, toinen kokkaa romanttisen illallisen jne.

Sen sijaan tuo tyyny/peitto-esimerkki tai tavaroiden yksin roudaaminen paikasta toiseen ei mielestäni ole mitenkään luksuskulu. En tietenkään tarkkaan tiedä missä tulotasoluokissa ap:n mies liikkuu, mutta esim. oma mieheni kyllä vastaavassa tilanteessa kehottaisi minua vaikka tilaamaan taksin tavaroiden roudaamiseen jos se helpottaisi tilannetta, ja aivan ilman muuta peitot/tyynyt/muut tykötarpeet olisivat valmiina odottamassa. Mielestäni menee hiukan puurot ja vellit sekaisin tässä keskutelussa sen suhteen, mikä on hyvätuloisilla "luksusta", ja mikä normaalia. 

Ja sanottakoon vielä, että maksan melkein 2000 euroa jo asumisesta. Sitten auton kulut, lasten vaatteet ja harrastukset, vakuutukset, ruuat jne. Eli miehen kanssa yhteen muutettuani en todellakaan voisi ikinä ostaa itselleni mitään, en käydä kampaajalla tai harrastaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

No sanotaanko ainakin, että yhden lapsen osa-aikaisänä, joka voi ostaa kaikki palvelut hän ei tosiaan tiedä mitä on elämä kolmen lapsen vanhempana.

Ja kyllä olemme keskustelleet asioista (kuten jo aiemmin kirjoitin, viimeksi eilen) ja kyseessä hyvin fiksu mies. Hän ei vaan tunnu hyväksyvän, että minun varani eivät riitä hänen luksuselintasoonsa, mutta samalla sanoo hänellä olevan periaate, ettei ketään elätetä. Enkä siis tarvitsikaan mitään elatusta, vaikka asuisimme tavallista paremmassa ja isommassa asunnossa. Mutta jos pitää asua todella luksustasoisesti, olisi minusta reilua, että hän maksaisi sitetn vaikka veden ja sähkön edes kokonaan. Erityisesti kun joutuisin luopumaan paljosta tuloistani muuttaessani hänen kanssaan yhteen "perheeksi" ja alkamaan kulkemaan toista tuntia päivässä pidempää työmatkaa jne.

Hyvin fiksu ei tarkoita samaa kuin kiltti. Voisiko olla, että sinulle on käynyt niin, että haluat nähdä miehen todellisuutta paremmassa valossa? Että hän kaikessa muussa on unelmiesi mies, mutta hän ei oikeasti sitten kuitenkaan ajattele sinusta niin kauniista, kunnioittavasta ja empaattisesti kuin toivoisit? 

Edelleenkään et ole vastannut, miksei miehesi muuta sinun luoksesi joka toiseksi viikoksi. Onko niin, että mies ei halua luopua asunnostaan ja sen tarjoamasta luksuksesta sinun vuoksesi? Mies, joka rakastaa materiaa enemmän kuin sinua, ei ole rakastamisen arvoinen.