Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero
28.01.2016 |
Hei!
Olemme suunnittelemassa mieheni kanssa yhteenmuuttoa uusperheeksi. Minulla on kolme minun luonani asuvaa lasta, miehellä yksi puoliksi hänen luonaan asuva lapsi. Olemme seurustelleet pidempään ja mies on ollut unelmieni mies (kiltti, kohtelias, meillä on kivaa yhdessä jne.), myös lapsemme tykkäävät kovasti toisistaan. Ongelmaksi nousee kuitenkin se, että mies on todella kovatuloinen. Olen itsekin korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, mutta mieheni tienaa 5 kertaa (monena vuonna paljon enemmänkin) sen kuin minä! Hän on siis tottunut kaikessa "luksukseen" ja haluaa todella ison kalliin talon, jonka omistusosuus jaettaisiin meidän omien lainojen suhteen. Minulla siis pysyy sama iso laina ja kuukausierä, jota maksan nyt yksin lasteni kanssa asuessa. Mutta mies haluaa kaikki muut asumiskulut jaettavan puoliksi. Isossa omakotitalossa siis valtavat kotivakuutukset (joka paljon pienempi minulla nyt asunto-osakeyhtiössä), kiinteistöverot (jollaista minulla ei siis nyt lainkaan), vedet, sähköt, ruuat. Ruuissakin minä ja lapseni syömme aivan eri hintaista ruokaa kuin mieheni, joten loppupeleissä minulla nousee ruokakulutkin. Samaan aikaan mm. työmatkani pituus moninkertaistuu (muutettava miehen lähelle, jotta tämän lapsi voi käydä koulua molempien vanhempiensa luota) eli autoni bensakulut nousevat 100-200 euroa kuukaudessa, menetän lapsilisien yksinhuoltajakorotukset (kun elän perheenä), päiväkotimaksut nousevat huimasti miehen tulojen vuoksi. Maksaisin tietysti omien lasteni vaatteet, harrastukset, lelut jne., mutta en pysty maksamaan puolia miehen elintason kustannuksista. Onko nyt siis vain syytä lopettaa koko juttu? Harmittaa kun hän on ollut elämäni rakkaus. Mutta en mitenkään pysty maksamaan puolia miehen viisinkertaisilla tuloilla ylläpitämästä elintasosta, kun vielä maksan kolmen lapsen menot tuloistani. En mitenkään voi menettää lähes tuhatta euroa käteen jäävistä tuloista kuukaudessa ja lisätä siihen päälle vielä menoja. Sen jälkeen en kyllä pysty ostamaan koskaan itselleni pienintäkään asiaa. Mies sen sijaan ostelee itselleen ja lapselleen koko ajan ties mitä merkkitavaraa. En voi muuttaa niin, että minä ja lapseni olemme sitten aivan tilityhjinä kaiken aikaa ilman, että voimme ostaa mitään. Onko ero ainoa mahdollisuus?
Kommentit (297)
No kieltämättä olen vähän toivonut, että mies ostaisi luokseen nuo peitot ja tyynyt + tarjoaisi pyyhkeitä luotaan. Mutta pyytämään ei minusta ole. Ja kyllä hän ostaa luokseen viikonlopun ruuat, kun tulemme. Mutta nyt alan olla tosiaan pistessä, etten enää jaksa tuota pakkaamista ja raahaamista, vaan haluan joskus olla kotona viikonloppuna. Muta sittenpä niitä tapaamisia ei juurikaan ole... Ja haluaisin kuiten yhteisen elämän rakkaani kanssa. En jaksa mitään satunnaista tapailua tässä ässä ja alsten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko mies jotenkin vajaaälyinen? Tietysti kun ollaa yhtä perhettä niin se jolla isommat tulot maksaa suhteessa enemmän yhteisistä menoista siihen pienempi tuloiseen nähden. Hyvin yksinkertaista.
Lompakkoloisen puhetta.
Oletteko te miehet oikeasti noin epävarmoja itsestänne? Miehelläni on menestyvä rahoitusfirma ja minä olen jatko-opiskelija alalla, jolla ei isoja tienata. Alusta asti on ollut selvää, että kaikki omaisuus miehen firmaa lukuunottamatta on YHTEISTÄ. Näin olisi, vaikka tilanteemme olisi toisinpäin. Totta kai mieheni on elämässään törmännyt naisiin, jotka ovat olleet rahan perässä, mutta myös moneen naiseen jotka ovat olleet hänen ulkonäkönsä perässä.
Mieheni on rehellisesti sanoen todella komea, pitkä, sopivan lihaksikas, varustettu ja todella hyvä sängyssä, rikas, huomattavan älykäs. Ottajia kyllä riittäisi. Tästä huolimatta hän on vaikea kumppani. Hän ei avaudu ongelmistaan, seksivietti on ihan älytön, jotain isoja traumoja taustalla, joista ei koskaan kerro, on monesti kylmä, tunteeton, saattaa ilmoittaa aamulla että lähtee parin tunnin päästä viikoksi snoukkaamaan. Saattaa pettää, mistä minä tiedän?
Jos joku tätä kestää rakastamatta häntä oikeasti, niin siitä vain, kyllä se varmasti työstä käy! Minä kestän, koska rakastan häntä. Ja hän rakastaa minua. Me sovimme yhteen. Mieheni ei epäile hetkeäkään, että olisin hänen kanssaan vai rahan vuoksi. Miksen samalla olisi hänen kanssaan vain ulkonäön vuoksi? Hän luottaa siihen, että hänellä on muutakin arvokasta annettavaa kuin vain raha. Ettekö te luota?
Ja jos minä olisin rahan perään, en todennäköisesti olisi odottanut sitä ihmettä että menen naimisiin rikkaan miehen kanssa, vaan olisin valinnut yliopistossa sellaisen alan, jolla tienaa.
Miehellä, joka huutelee lompakkoloista täytyy olla huono itsetunto.
Miksi sitten olet hänen kanssaan jos ei rahan? Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta miehesi kuulostaa ihan kauhealta puolisolta. Luulin ihan todella, että jokainen nainen haluaisi miehen, joka rakastaa häntä aidosti ja joka haluaa kumppaninsa parasta, jolle voi puhua kaikesta, joka ymmärtää joka on empaattinen ja älykäs ja johon voi hädän hetkellä varmasti tietää pystyvänsä turvaamaan. Mies, joka yhtäkkiä ilmoittaa lähtevänsä jonnekin tai on kylmä, ei kyllä edusta minun käsitystäni miehestä, jota voisi rakastaa. Kai me vain sitten olemme erilaisia ja joillekin riittää hyvä seksi ja se, että mies jaksaa välittää silloin kuin tätä itseä jaksaa kiinnostaa.
Minä rakastan häntä ja hän todella rakastaa minua. Hän haluaa parastani, tukee minua kaikessa mitä haluan. Voin turvautua häneen milloin tahansa ja puhua hänelle mistä tahansa. Mies on vain hyvin itsenäinen ja tarvitsee paljon omaa aikaa. Mutta jos minulla on jokin hätä tai paha mieli, hän lähtee mistä tahansa lomalta/kokouksesta ja menee läpi harmaan kiven ollakseni luonani. Koen selvästi olevani hänelle se tärkein asia maailmassa ja onhan hän sen useasti sanonut.
Olemme saaneet hieman hiottua pahimpia ongelmia, nyt lähtee parin tunnin varoitusajalla oikeastaan enää päiväksi. Noin viikon varoitusajalla pidemmäksi aikaa, ellei tule yllätyksenä esim. joku kokous.
Loukkaantuessaan ja stressatessaan on kylmä ja tunteeton, muttei koskaan ole sanonut yhtään pahaa sanaa minua kohtaan. Yleensä saan hänet kyllä nopeasti rentoutumaan.
"Työaikamme" eroavat radikaalisti toisistaan, minä olen koulussa/koulujutuissa 3-5h päivässä, mies tekee helposti 12-h päiviä. Suuren osan onneksi etänä, mutta töitä kuitenkin. Tästä huolimatta mies ei odota, että hoidan kaikki kotijutut yksinäni. Toki pidän mielelläni kotia kunnossa ja teen hänelle ruokaa yms, mutta talo on oikeasti inhottavan iso ja raskas ylläpitää, mies auttaa kun ehtii ja välillä tilaa koko talon siivouksen. On myös tarjonnut kotiapua, mutta toistaiseksi olen kieltäytynyt.
Mutta totta on, että välillä naurattaa (salaa) naiset, jotka kuolaavat miehen perään kaupungilla. Ei tämä vain luksusta ole, vaan aika tavallista elämää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko mies jotenkin vajaaälyinen? Tietysti kun ollaa yhtä perhettä niin se jolla isommat tulot maksaa suhteessa enemmän yhteisistä menoista siihen pienempi tuloiseen nähden. Hyvin yksinkertaista.
Lompakkoloisen puhetta.
Oletteko te miehet oikeasti noin epävarmoja itsestänne? Miehelläni on menestyvä rahoitusfirma ja minä olen jatko-opiskelija alalla, jolla ei isoja tienata. Alusta asti on ollut selvää, että kaikki omaisuus miehen firmaa lukuunottamatta on YHTEISTÄ. Näin olisi, vaikka tilanteemme olisi toisinpäin. Totta kai mieheni on elämässään törmännyt naisiin, jotka ovat olleet rahan perässä, mutta myös moneen naiseen jotka ovat olleet hänen ulkonäkönsä perässä.
Mieheni on rehellisesti sanoen todella komea, pitkä, sopivan lihaksikas, varustettu ja todella hyvä sängyssä, rikas, huomattavan älykäs. Ottajia kyllä riittäisi. Tästä huolimatta hän on vaikea kumppani. Hän ei avaudu ongelmistaan, seksivietti on ihan älytön, jotain isoja traumoja taustalla, joista ei koskaan kerro, on monesti kylmä, tunteeton, saattaa ilmoittaa aamulla että lähtee parin tunnin päästä viikoksi snoukkaamaan. Saattaa pettää, mistä minä tiedän?
Jos joku tätä kestää rakastamatta häntä oikeasti, niin siitä vain, kyllä se varmasti työstä käy! Minä kestän, koska rakastan häntä. Ja hän rakastaa minua. Me sovimme yhteen. Mieheni ei epäile hetkeäkään, että olisin hänen kanssaan vai rahan vuoksi. Miksen samalla olisi hänen kanssaan vain ulkonäön vuoksi? Hän luottaa siihen, että hänellä on muutakin arvokasta annettavaa kuin vain raha. Ettekö te luota?
Ja jos minä olisin rahan perään, en todennäköisesti olisi odottanut sitä ihmettä että menen naimisiin rikkaan miehen kanssa, vaan olisin valinnut yliopistossa sellaisen alan, jolla tienaa.
Miehellä, joka huutelee lompakkoloista täytyy olla huono itsetunto.
Miksi sitten olet hänen kanssaan jos ei rahan? Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta miehesi kuulostaa ihan kauhealta puolisolta. Luulin ihan todella, että jokainen nainen haluaisi miehen, joka rakastaa häntä aidosti ja joka haluaa kumppaninsa parasta, jolle voi puhua kaikesta, joka ymmärtää joka on empaattinen ja älykäs ja johon voi hädän hetkellä varmasti tietää pystyvänsä turvaamaan. Mies, joka yhtäkkiä ilmoittaa lähtevänsä jonnekin tai on kylmä, ei kyllä edusta minun käsitystäni miehestä, jota voisi rakastaa. Kai me vain sitten olemme erilaisia ja joillekin riittää hyvä seksi ja se, että mies jaksaa välittää silloin kuin tätä itseä jaksaa kiinnostaa.
Minä rakastan häntä ja hän todella rakastaa minua. Hän haluaa parastani, tukee minua kaikessa mitä haluan. Voin turvautua häneen milloin tahansa ja puhua hänelle mistä tahansa. Mies on vain hyvin itsenäinen ja tarvitsee paljon omaa aikaa. Mutta jos minulla on jokin hätä tai paha mieli, hän lähtee mistä tahansa lomalta/kokouksesta ja menee läpi harmaan kiven ollakseni luonani. Koen selvästi olevani hänelle se tärkein asia maailmassa ja onhan hän sen useasti sanonut.
Olemme saaneet hieman hiottua pahimpia ongelmia, nyt lähtee parin tunnin varoitusajalla oikeastaan enää päiväksi. Noin viikon varoitusajalla pidemmäksi aikaa, ellei tule yllätyksenä esim. joku kokous.
Loukkaantuessaan ja stressatessaan on kylmä ja tunteeton, muttei koskaan ole sanonut yhtään pahaa sanaa minua kohtaan. Yleensä saan hänet kyllä nopeasti rentoutumaan.
"Työaikamme" eroavat radikaalisti toisistaan, minä olen koulussa/koulujutuissa 3-5h päivässä, mies tekee helposti 12-h päiviä. Suuren osan onneksi etänä, mutta töitä kuitenkin. Tästä huolimatta mies ei odota, että hoidan kaikki kotijutut yksinäni. Toki pidän mielelläni kotia kunnossa ja teen hänelle ruokaa yms, mutta talo on oikeasti inhottavan iso ja raskas ylläpitää, mies auttaa kun ehtii ja välillä tilaa koko talon siivouksen. On myös tarjonnut kotiapua, mutta toistaiseksi olen kieltäytynyt.
Mutta totta on, että välillä naurattaa (salaa) naiset, jotka kuolaavat miehen perään kaupungilla. Ei tämä vain luksusta ole, vaan aika tavallista elämää :D
Mielestäni ei ole tavallista elämää, että toinen sanelee parisuhteen toiminnan eikä yhtään ota toista huomioon. En ikinä vaihtaisi pienituloista duunarimiestäni tuollaiseen mulkeroon.
Vierailija kirjoitti:
No kieltämättä olen vähän toivonut, että mies ostaisi luokseen nuo peitot ja tyynyt + tarjoaisi pyyhkeitä luotaan. Mutta pyytämään ei minusta ole. Ja kyllä hän ostaa luokseen viikonlopun ruuat, kun tulemme. Mutta nyt alan olla tosiaan pistessä, etten enää jaksa tuota pakkaamista ja raahaamista, vaan haluan joskus olla kotona viikonloppuna. Muta sittenpä niitä tapaamisia ei juurikaan ole... Ja haluaisin kuiten yhteisen elämän rakkaani kanssa. En jaksa mitään satunnaista tapailua tässä ässä ja alsten kanssa.
Tarjoaisi pyyhkeitä? TARJOAISI? Siis et saa edes käyttää miehen pyyhkeitä hänen luona ollessaan, ei voi olla totta...
Ja mietipä nyt oikeasti - jos tapaamiset ovat vain sinun viitseliäisyytesi varassa, niin miksi hemmetissä haluaisit edes olla tuossa suhteessa?
Minua epäilyttäisi ikämies, jonka edellinen parisuhde on jo hajonnut, vaikka lapsi on pieni.
Siitä huolimatta, että parisuhteet päättyvät usein raskausaikana, koska miesten pikkuaivot sanelevat julmat pettämisratkaisut.
Muuttoa en näe järkevänä, koska lapset menettävät tutun ympäristön ja ystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo 64:n kommentissa lainattu osiohan taas ei ollut alkuperäisen eikä kertonut tämän miehestä.
Joka tapauksessa en enää kovin kauan tätä viikonloppujen juoksua jaksa. Kolmen lapsen, talon, töiden ja kaikkien kotitöiden yksin hoitaminen on riittävän raskasta muutoinkin. En jaksa enää hoitaa kaikkea muutamassa arki-illan tunnissa töiden jälkeen, jonka seurauksena teen kotihommia arkena yöhäön asti enkä näin ollen ehdi arkena edes nukkua kuin hyvin lyhyet yöt. Mies vain ei sitä oikein tajua. Mutta vaikka ette uskoisi, niin muutoin hän on unelmieni mies, jonka kanssa viihdyn ja minulla on äärimmäisen hyvä olla. Harmittaa suunnattomasti, jos joudun luopumaan suhteestamme hänen liian rahan vuoksi.
No en ole kyllä pyyhkeitä pyytänyt, kun ei mies koskaan ole niitä tarjonnut tai kysynyt tarvitsetteko. Peitoista ja tyynyistä kyllä sanoi aivan alussa ekalla kerralla, että voisitko ottaa omat mukaan, kun hänellä ei ole niin monia. Ja niin on sitten jatkettu siitä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä osoita kovin hyvää tilannetajua jos ei tajua tarjoutua antamaan pyyhkeitä yms. käyttöösi vaikka näkee kuorman jonka joka viikonloppu tuot tullessasi. Etkö voi itse ostaa sinne uusia, omia pyyhjkeitä, peittoja yms. niin ei tarvitse roudata? ja jos jättäisit sinnelasten vaatteita niin niitäkään ei tarvitsisi koko settiä aina kuljettaa mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko mies jotenkin vajaaälyinen? Tietysti kun ollaa yhtä perhettä niin se jolla isommat tulot maksaa suhteessa enemmän yhteisistä menoista siihen pienempi tuloiseen nähden. Hyvin yksinkertaista.
Lompakkoloisen puhetta.
Oletteko te miehet oikeasti noin epävarmoja itsestänne? Miehelläni on menestyvä rahoitusfirma ja minä olen jatko-opiskelija alalla, jolla ei isoja tienata. Alusta asti on ollut selvää, että kaikki omaisuus miehen firmaa lukuunottamatta on YHTEISTÄ. Näin olisi, vaikka tilanteemme olisi toisinpäin. Totta kai mieheni on elämässään törmännyt naisiin, jotka ovat olleet rahan perässä, mutta myös moneen naiseen jotka ovat olleet hänen ulkonäkönsä perässä.
Mieheni on rehellisesti sanoen todella komea, pitkä, sopivan lihaksikas, varustettu ja todella hyvä sängyssä, rikas, huomattavan älykäs. Ottajia kyllä riittäisi. Tästä huolimatta hän on vaikea kumppani. Hän ei avaudu ongelmistaan, seksivietti on ihan älytön, jotain isoja traumoja taustalla, joista ei koskaan kerro, on monesti kylmä, tunteeton, saattaa ilmoittaa aamulla että lähtee parin tunnin päästä viikoksi snoukkaamaan. Saattaa pettää, mistä minä tiedän?
Jos joku tätä kestää rakastamatta häntä oikeasti, niin siitä vain, kyllä se varmasti työstä käy! Minä kestän, koska rakastan häntä. Ja hän rakastaa minua. Me sovimme yhteen. Mieheni ei epäile hetkeäkään, että olisin hänen kanssaan vai rahan vuoksi. Miksen samalla olisi hänen kanssaan vain ulkonäön vuoksi? Hän luottaa siihen, että hänellä on muutakin arvokasta annettavaa kuin vain raha. Ettekö te luota?
Ja jos minä olisin rahan perään, en todennäköisesti olisi odottanut sitä ihmettä että menen naimisiin rikkaan miehen kanssa, vaan olisin valinnut yliopistossa sellaisen alan, jolla tienaa.
Miehellä, joka huutelee lompakkoloista täytyy olla huono itsetunto.
Miksi sitten olet hänen kanssaan jos ei rahan? Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta miehesi kuulostaa ihan kauhealta puolisolta. Luulin ihan todella, että jokainen nainen haluaisi miehen, joka rakastaa häntä aidosti ja joka haluaa kumppaninsa parasta, jolle voi puhua kaikesta, joka ymmärtää joka on empaattinen ja älykäs ja johon voi hädän hetkellä varmasti tietää pystyvänsä turvaamaan. Mies, joka yhtäkkiä ilmoittaa lähtevänsä jonnekin tai on kylmä, ei kyllä edusta minun käsitystäni miehestä, jota voisi rakastaa. Kai me vain sitten olemme erilaisia ja joillekin riittää hyvä seksi ja se, että mies jaksaa välittää silloin kuin tätä itseä jaksaa kiinnostaa.
Minä rakastan häntä ja hän todella rakastaa minua. Hän haluaa parastani, tukee minua kaikessa mitä haluan. Voin turvautua häneen milloin tahansa ja puhua hänelle mistä tahansa. Mies on vain hyvin itsenäinen ja tarvitsee paljon omaa aikaa. Mutta jos minulla on jokin hätä tai paha mieli, hän lähtee mistä tahansa lomalta/kokouksesta ja menee läpi harmaan kiven ollakseni luonani. Koen selvästi olevani hänelle se tärkein asia maailmassa ja onhan hän sen useasti sanonut.
Olemme saaneet hieman hiottua pahimpia ongelmia, nyt lähtee parin tunnin varoitusajalla oikeastaan enää päiväksi. Noin viikon varoitusajalla pidemmäksi aikaa, ellei tule yllätyksenä esim. joku kokous.
Loukkaantuessaan ja stressatessaan on kylmä ja tunteeton, muttei koskaan ole sanonut yhtään pahaa sanaa minua kohtaan. Yleensä saan hänet kyllä nopeasti rentoutumaan.
"Työaikamme" eroavat radikaalisti toisistaan, minä olen koulussa/koulujutuissa 3-5h päivässä, mies tekee helposti 12-h päiviä. Suuren osan onneksi etänä, mutta töitä kuitenkin. Tästä huolimatta mies ei odota, että hoidan kaikki kotijutut yksinäni. Toki pidän mielelläni kotia kunnossa ja teen hänelle ruokaa yms, mutta talo on oikeasti inhottavan iso ja raskas ylläpitää, mies auttaa kun ehtii ja välillä tilaa koko talon siivouksen. On myös tarjonnut kotiapua, mutta toistaiseksi olen kieltäytynyt.
Mutta totta on, että välillä naurattaa (salaa) naiset, jotka kuolaavat miehen perään kaupungilla. Ei tämä vain luksusta ole, vaan aika tavallista elämää :D
Mielestäni ei ole tavallista elämää, että toinen sanelee parisuhteen toiminnan eikä yhtään ota toista huomioon. En ikinä vaihtaisi pienituloista duunarimiestäni tuollaiseen mulkeroon.
En ole siis AP, vaan vastaus Lompakkoloisen huutelijalle.
Mieheni ei sanele elämääni mitenkään. Mutta mielestäni AP:n mies sanelee AP:n elämää radikaalisti. Meillä ei toki ole lapsia eikä lapsipuolia, mutta en voisi olla miehen kanssa, jolle olisi ok, että jokin osa perhettämme eläisi eriarvoisesti kuin toiset. Me keskustelimme rahasta aika aikaisin suhteessamme, kun kerroin, etten voi lähteä hänen kanssaan lomalle, kun minulla vain ei ole rahaa. Mies sanoi, ettei raha ole hänelle se tärkein asia, muttei haluaisi downshiftatakaan, joten jos minulle sopii, elämme hänen tulotasollaan ja hänen tuloillaan, koska eroavat niin radikaalisti minun tuloistani.
Minulla on yhtä iso sananvalta siihen, mihin menemme lomalle tai millaisen auton ostamme, kuin miehelläkin. Enkä suostuisi elämään suhteessa, jossa mies sanelisi yksin mitä tehdään tai mitä tapahtuu. Miehen työmatka ei olisi sen tärkeämpi kuin minun, enkä usko, että miehen lapset olisivat sen tärkeämpiä kuin minunkaan. Perhehän me olemme, vaikkakin toistaiseksi ainakin vielä kahden hengen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi, jos et osallistuisikaan talon ostoon, vaan se olisi kokonaan miehesi. Säilyttäisit nykyisen asunnon, mutta käytännössä asuisit miehen luona ja vähitellen tavarat voisivat siirtyä sinne. Voit perustella sen sillä, ettei sinulla ole varaa maksaa muuta, kuin oman asuntosi verran asumiskuluja. Tietenkin laskisit teidän sähkön ja veden kulutuksen ja korvaisit ne (perustuen sen oman asuntosi aiempiin kuluihin). Ei mitään yhteisiä taloustilejä, vaan kumpikin maksaa omat ruokaostoksensa. Sinä voi ostaa omalla rahalla omaan budjettiin sopivaa ja jos ei kelpaa, mies käy kaupassa hakemassa muuta. Jos rahan käytöstä tulee näin iso ongelma, ehkä kiva olla se oma asunto sitten, minne palata.
Näkn toimii äitini miesystävä. Tosin hän on laittanut lisäksi oman asuntonsa vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä pyyhkeitä pyytänyt, kun ei mies koskaan ole niitä tarjonnut tai kysynyt tarvitsetteko.
Pitäisikö miehen osata niitä automaattisesti tarjota? Miksi et voisi hankkia itse omia peittojasi myös miehen luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä pyyhkeitä pyytänyt, kun ei mies koskaan ole niitä tarjonnut tai kysynyt tarvitsetteko.
Pitäisikö miehen osata niitä automaattisesti tarjota? Miksi et voisi hankkia itse omia peittojasi myös miehen luo?
No kyllä v**** pitäisi.
Terveisin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä pyyhkeitä pyytänyt, kun ei mies koskaan ole niitä tarjonnut tai kysynyt tarvitsetteko.
Pitäisikö miehen osata niitä automaattisesti tarjota? Miksi et voisi hankkia itse omia peittojasi myös miehen luo?
No kyllä v**** pitäisi.
Terveisin mies.
En edellyttäisi sitä ainakaan sinulta. Ei olisi mitään käyttöä peitoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa suunnattomasti, jos joudun luopumaan suhteestamme hänen liian rahan vuoksi.
Miten niin rahan vuoksi, eihän raha tuossa ole mikään ongelma vaan se, että mies ei ota sinua ja lapsianne ollenkaan arkielämässä huomioon. Ihan sama vaikka muutaman kerran vuodessa ostaisi jonkun matkan tai maksaisi ravintolareissun. Elämä on 99% arkea, ja jos arki mättää, elämä mättää.
Mies on itsekäs mulkku, se on suhteessanne vikana eikä miehen rahat. Ja sä olet läheisriippuvainen ovimatto, joka ei pidä itseään tai lapsiaan edes sen arvoisena, että saisi lainata miehen pyyhkeitä. Herää nyt, nainen!
Lisäksi muuten taidan jo arvata, mihin se miehen edellinen parisuhde on kaatunut: pihiyteen, itaruuteen ja saituuteen sekä siihen, että se raha/omaisuus merkitsee enemmän kuin mikään muu, sanoi mies mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä pyyhkeitä pyytänyt, kun ei mies koskaan ole niitä tarjonnut tai kysynyt tarvitsetteko.
Pitäisikö miehen osata niitä automaattisesti tarjota? Miksi et voisi hankkia itse omia peittojasi myös miehen luo?
No kyllä v**** pitäisi.
Terveisin mies.
En edellyttäisi sitä ainakaan sinulta. Ei olisi mitään käyttöä peitoille.
No järkikin sanoo, että jos on vaikka 5 makuuhuonetta talossa, niin löytyy viidet vuodevaatteet ilman äkisemistä.
Meillä on vähän samantyyppinen tilanne tuloerojen suhteen, mutta sillä erotuksella että emme ole uusperhe, eikä meillä ole (vielä) lapsia. Kuitenkin käydään läpi osittain samantyyppistä tilannetta: vaikka minä käyn koulutustani vastaavissa akateemisissa töissä ja tienaan "normaalimittapuulla" ihan mukavasti (= enemmän kuin keskipalkat Suomessa), miehen tulot ovat silti moninkertaiset minuun verrattuna. Olemme ratkaisseet asian niin, että asuntolaina on jaettu omistusten suhteessa, jolloin minulla toki on lainaa, mutta miehellä kymmenkertaisesi enemmän. Muut kulut on jaettu siten, että maksan puolet "normaalikuluista", eli suurinpiirtein puolet ns. "keskivertonormaalista" sähkö/vesilaskusta, mies puolestaan maksaa oman puolikkaansa lisäksi ns. "luksuskulut", kuten siivous/kodinhoitopalvelut jne., joita käytämme, sekä kulut kalliimmasta autosta/isommasta asunnosta/jne. Myös ulkomaanmatkojen, ulkona syömisen jne. suhteen jako on sama: maksan oman "perus"matkani n. kerran vuodessa, mutta pidemmät, kalliimmat matkat maksaa mies, samoin kuin illalliset kalliimmissa ravintoloissa, koska on selvää etten eläisi ko. elintasolla hänen rinnallaan, jos käytössä olisi vain oma palkkani, eikä parisuhde oikein toimi siten, että esim. lomat vietettäisiin budjettisyistä eri kohteissa.
Ollaan keskusteltu asiasta aika paljon (mies ei tienannut näin paljoa kun aikanaan tavattiin, joten tilanne on meille tavallaan "uusi", vaikka kauan ollaankin oltu yhdessä). Miehelle tilanne on helpompi kuin minulle: hän pitää aika itsestäänselvänä, että kovatuloisena maksaa enemmän kuluista, ja toisaalta helpottaa arkeamme esim. kodinhoitopalveluilla, kun ei itse töidensä vuoksi juuri ehdi olemaan kotona ja osallistumaan arkitöihin. Itseä sen sijaan joskus hämmentää tilanne: olen pohtinut, pitäisikö minun jotenkin korvata miehen taloudellinen panostus, tai olla vaikkapa erityisen vähän nalkuttava, koska mies niin pyyteettömästi maksaa kulujani. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en lähde tuollaiselle reitille- tällä nykyisellä ratkaisulla tuloerot tasoittuvat mahdollisimman helposti, ja toisaalta on ihan selvää, että olen kuluneiden vuosien aikana väkisinkin tehnyt enemmän kotitöitä, kun mies on ollut niin vähän kotona. (Vasta viimeisen vuoden aikana tulotaso on ollut niin reipas, että kaikki kotityöt on voitu ulkoistaa)
Pitkä sepostus, mutta johtopäätöksenä se, että itse kokisin kyllä aika hankalaksi tilanteen, jossa mies vaatisi osallistumista puoleen myös "luksuskuluista". Myös lasten eriarvoinen asema perheessä kuulostaa aika ongelmalliselta, ei varmasti ainakaan ruoki hyvää henkeä uusperheen lasten kesken...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä pyyhkeitä pyytänyt, kun ei mies koskaan ole niitä tarjonnut tai kysynyt tarvitsetteko.
Pitäisikö miehen osata niitä automaattisesti tarjota? Miksi et voisi hankkia itse omia peittojasi myös miehen luo?
No kyllä v**** pitäisi.
Terveisin mies.
En edellyttäisi sitä ainakaan sinulta. Ei olisi mitään käyttöä peitoille.
No järkikin sanoo, että jos on vaikka 5 makuuhuonetta talossa, niin löytyy viidet vuodevaatteet ilman äkisemistä.
Kuten myös jonkin sortin käytöstapoja mm. kielenkäytössä (vaikka niitä makuuhuoneita olisi vähemmän).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siis miehenkin lapsi joutuisi muuttamaan, kun uusi koti olisi tiedossa. Mutta kun miehen lapsi asuu puoliksi äidillään ja isällään, ei mies voi vaihtaa aluetta, jotta lapsi voi tulevaisuudessa käydä koulua molempien vanhempiensa luota. Mutta olen sinänsä samaa mieltä, että minä ja lapseni luopuisimme jo omasta tutusta alueestamme ja kavereistamme, lapseni vaihtaisivat koulua ja päiväkotia, työmatkani pitenisi huimasti (myös ajallisesti toista tuntia päivässä) ja tuloni tippuisivat huimasti yhteenmuuton ja miehen tulojen vuoksi, niin ei ihan reilulta tunnu. Olen kyllä itsekin ollut halukas miehen kanssa muuttamaan yhteen, mutta en uskonut hänen haluavan puolittaa asumiskuluja omasta elintasostaan. Mies ja lapsensa syövät usein arkenakin sisäfilepihvejä yms, mitä me emme todellakaan syö. En ole kiinnostunut luksuksesta ja merkkituotteista, vaan ne kuuluvat miehn elintasoon, jonka hän haluaa pitää. Minulla riittäisi hyvin ihana mies ja esim. tilava rivitaloasunto. Hän ei vain tunnu ymmärtävn, että vaikka tuloni ovatkin ihan hyvät, en voi heitellä tonneja joka suuntaan. Minäkin maksan kuitenkin nytkin (ja jatkossa) jo asuntolainaa yksinään melkoisen paljon enemmän kuin useimmat perheet.
Ei kuulosta hyvältä. Minä ja siskoni jouduimme kokemaan olevamme loisia paljon varakkaamman isäpuolen asunnossa ja seuraukset olivat karmeat kaikkien itsetunnolle ja mielenterveydelle. Tosin teillä tilanne tulisi ilmeisesti olemaan se, että ette elä miehen kustannuksella, mutta sinulla ei ole rahaa mihinkään ja sinulla ja lapsillasi on täysin eri elintaso kuin miehellä ja hänen lapsellaan. Kuulostaa ihan yhtä huonolta diililtä kuin minkä minä ja sisareni saimme, vain vähän toisenlaiselta.
Yksinkertaisesti, ÄLÄ MUUTA YHTEEN TUON MIEHEN KANSSA. Mitä lapsesi saisivat muutossa? Vaihtaa koulua, päiväkotia, ystäväpiiriä, tutusta kodista pois, elämästä äidin ja sisarusten kanssa elämään, jossa kotona on vieras mies, katsomaan kun mies ja lapsensa elävät kalliisti ja te kituutatte?
Ja mitä mies edes ajattelee, miten voi kuvitella, että sulla olisi varaa maksaa puolet luksuskodin kustannuksista, jos olet selvästi sanonut, että varaa ei ole.
Alue: Aihe vapaa
No on se nyt jumaliste kumma, että upporikas mies ei voi tuon vertaa huolehtia kumppaninsa lasten viihtyvyydestä! Miksi hitossa se ei hommaa lapsille omia peittoja sinne luokseen, eihän tuossa nyt ole mitään järkeä! Jos ukko ei tajua noin pieniä juttuja, epäilyttäisi kyllä yhteenmuutto, koska miten se sitten tajuaisi isompiakaan.