Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero

Mä ottaisin kyllä aikalisän tossa kohtaa. Vaikka kuukauden niin, ettei tavattaisi ja reissattaisi vuodevaatekasojen kanssa. Antaisi tilanteen rauhoittua.

Mun silmään pistää se, miten ap lähes joka kommentissaan muistuttaa miehen luksuselintasosta. Olet ehkä kuitenkin vääränlainen nainen miehelle. "Lika barn leka bäst".

Eniten mua huolettaa ap:n lapset, musta on noloa että ne joutuu raahautumaan äitinsä "rakkauden" takia toisten nurkkiin pois omasta kodista. Viikonloputhan on lapsille tärkeää aikaa olla kotona ja tavata kavereita.

Ap:n lapset kyllä tykkäävät mielettömästi miehestä ja tämän lapsesta ja menevät heidän luokseen "yökylään" mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja en ole kyllä mikään lähesriippuvainen. Elin pitkään lasteni kanssa ja ajatuksella, että en enää miestä otakaan elämäämme. Sitten tapasin nykyisen mieheni ja rakastuin. Ja kyllä miehen raha on siinä mielessä ongelma, että hän ei tiedä millaista on tavallisten ihmisten elämä (vaikkakin ihan hyvätuloistenkin) ja haluaa minun osallistuvan kaikkeen luksukseen puoliksi. Minulla on kyllä rahaa ihan yleisellä tasolla mukavaan elintasoon, muttei miehen haluamaan luksuselintasoon.

Kyllä sinä olet läheisriippuvainen, sillä suostut huonoon kohteluun ylläpitääksesi suhdetta. Ensinnäkin, kerran mies on todella hyvätuloinen, hän ei voi olla tyhmä. Älykäs ihminen kyllä osaa laskea yksi miinus yksi, ja jos/kun hän tietää tulosi ja menosi, hän osaa laskea että sinulla ei ole hänen vaatimuksiinsa varaa. Tai siis osaisi, mutta ei välitä.

Toisekseen, hyvätuloisuus ei poista hänen näkökykyään ja kuuloaan. Hän on nähnyt kuinka joudut raahaamaan lastesi kamppeita peittoineen, ja hän on kuullut sinun valituksesi väsymyksestä. Taas kerran, hän ei VÄLITÄ niistä sen vertaa, että tarjoutuisi hankkimaan kotiinsa peittoja, tai herraisä sentään, antamaan teille käyttöön pyyhkeitä (joita ei varmasti tarvitsisi edes ostaa lisää)!

Ei nuo seikat ole selitettävissä liialla rahalla, vaan yksinkertaisesti itsekkyydellä ja empatiakyvyttömyydellä sekä välinpitämättömyydellä sinua ja lapsiasi kohtaan.

Joo, ei kuullosta hyvältä :( Arvaa, kuka tulee hoitamaan kaikki kotityöt, jos muutatte yhteen. Sano, että et jaksa joka viikonloppu tulla, mies ja lapsi voi tulla teille. Kokeilette miten sujuu. Kyllä yksi lapsi teillekkin mahtuu, kai omillasikin on kavereita joskus kylässä. Sitten elätte teidän arkea parin kuukauden ajan. Huomaat rakastaako mies sinua aidosti ollaakseen valmis joihinkin uhrauksiin, joko taloudellisiisn tai elintasollisiin. Mies voi tuhlata vähemmän omaan lapseensa ja sijoittaa ne rajat jänelle aikuisuutta varten. Lapsikin hyötyisi siitä :)

Toivon ap itsesi ja etenkin lastesi puolesta, että ajattelet nyt järkevästi ja unohdat ko. miehen elämästäsi. Teillä on asiat hyvin, sinulla ja lapsillasi. Olet jopa hyvätuloinen. Teillä on asiat hyvin, TE ootte perhe. Et varmasti halua opettaa lapsillesi miehen arvomaailmaa. Toivon todella, että tämän ketjun ansiosta ajatuksesi heräävät ja näet asioita laajemmin!

... painotan vielä... "etenkin lastesi puolesta" <3

T: Äiti itsekin

En lähtisi perustamaan perhettä noin tiukasti rahojaan laskeskelevan kanssa. Muuta vaikka lähemmäs miehen luksustaloa, mutta omaan asuntoon lastesi kanssa. Näin voitte nähdä arkenakin ja loppuu tuo "muuttaminen" edes taas. Eikä tarvitse miettiä kenen tyynyä kuljetellaan edes taas. Tuo asenne rahaan tulee yhteisessä kodissa näkymään päivittäin sinun ja lastesi elämässä. Pian teillä on samassa kodissa erilliset jääkaapit (ettei käy vahinkoa että lapsesi syövät koulun jälkeen gourmetit), erilliset vessat koska te neljä käytätte liikaa vessapaperia jonka mies maksoi, sinä maksat vedet kokonaan koska teiltä tulee pyykkiä ja mies pesee vain hampaansa ja muuten pesettää vaatteensa pesulassa, sinä maksat sähköt koska mies syö ravintolassa ja sinä kokkaat kolmelle lapselle koko ajan ja he pitävät valoja päällä iltapäivän jne. Mies ja hänen lapsensa lomailevat luksuskohteissa. Sinä olet hoitamassa taloa sillä välin omiesi kanssa, koska teillä ei ole varaa. Mikä johti miehen edelliseen eroon??!! Onko ollut puhetta? Tuo "ketään ei elätetä" on omituista puhetta ihmiseltä , joka haluaa perustaa perheen! Silloin nimenomaan halutaan yleensä tehdä yhdessä, viettää yhdessä aikaa, nauttia yhteisistä asioista jne. Mitä jos teillä olisi yhteinen lapsi ? Kuinka monta eri elintasoa mahtuu samaan kotiin? Miehen elintaso, hänen ex-suhteen lapsen vuoroviikkoelintaso, sinun elintaso, sinun lasten elintaso ja vieläpä yhteisen lapsen elintaso?

Tuota olen myös vähän pelännyt, että hoitaisinko sitten miehen lapsen ja lisääntyneet pyykit yms. myös yksin, koska mies tekee todella pitkää päivää. Ja kyllä meillä on päivittäin lasten kavereita kylässä, mutta meno ei ole samanlaista kuin miehen lapsen aikaan. Miehen lapsi saa syödä ja pomppia sohvilla ja sängyillä (meillä ehdottomasti kiellettyä), levittää mitä vain leikkejä siivoamatta jälkiääm jne. Miehen lapsen oltua meillä minulla on hirveä siivo seuraavalle viikolle.

Ja lisää lapsia en missään nimessä ole tekemässä eli yhteisiä lapsia ei ole eikä tule. Miehen edelliseen eroon johti, ettei heillä ollut mitään samaa ja nainen kyllä kuulemma kulutti huolella miehen rahoja. En sitten sinänsä tiedä miten, kun heillä oli avioehto ja kuulemma tuokin nainen maksoi puolet kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Niin kyllä hän on nähnyt laskelmat, mutta hänellä on periaate, että ketään ei elätetä. Ja että sitten ei voida asua yhdessä, jos minun rahat ei riitä. Ei minusta kovin reilua, kun monet kuluni nousisivat hänen tulojensa tähden. Kuitenkin puhuu aina kaikille meistä kuinka tehdään vanhoina sitä ja sitä ja ollaan yhdessä elämämme loppuun asti. Mutta en minä halua myöskään suhdetta, missä asutaan ikuisesti erillään.

No, tässähän sinä vastaat itse omaan kysymykseesi.

Elämä on priorisointeja. Miltä tuntuu, kun mies priorisoi rahan sinua tärkeämmäksi? Se kertoo siitä, mitä mies arvostaa enemmän. Miksi haluat tällaisen miehen?

Mitä enemmän kerrot, sitä hurjemmalta yhteenmuutto kuulostaa. Tuokin, että miehen lapsi saa tehdä asioita mitä sinun lapsesi ei saa, saa enemmän tavaraa, joudut siivoamaan jäljet... ja mies tekee pitkää päivää eli sinä vain joutuisit hoitamaan lasta.

Jos muutat yhteen, niin varaudu ongelmiin. Niitä tulee tuossa yhtälössä.

Olen kyllä kieltämättä miettinyt mahdollisia ongelmia lasten kohdallakin, kun miehen lapsi saanut vapaan kasvatuksen ja tehdä mitä haluaa. Itse haluan lasteni käyttäytyvän ja oppivan mm. laittamaan vaatteensa naulaan ulkoa tultuaan. Mies kuitenkin yrittänyt pistää seurustelumme aikana vhän alkeellisimpia rajoja lapselleen. Mutta ei se seurustelun lopettaminenkaan niin helppo ratkaisu ole, kun rakastan miestä enemmän kuin ketään koskaan ennen ja lapsemmekin tykkäävät toisistaan mielettömästi ja ovat tosi tärkeitä toisilleen.

Ja oma asunto miehen läheltä ei kyllä ole vaihtoehto. Miksi ihmeessä vaihtaisin lasteni koulut, kaverit ja asuinympäristöt voidakseni muuttaa nykyistä pienempään asuntoon miehen megakalliille asuinalueelle yksin lasteni kanssa.

Ikävä tilanne, vähän kuulostaa ettei mies ole valmis tekemään kompromissejä. Kompromissi ei ole se että maksetaan koko loma, vaan se että arki saadaan toimimaan kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Ymmärrän, ettei mies halua ns. olla maksumies, ymmärrän että ap ei pysty maksamaan samalla tavalla asioista /ei halua. Sitä en ymmärrä, että jos rakkautta on niin paljon ja halua olla yhdessä, muodostuu esteeksi miehen kykenemättömyys joustaa. Käsittämätöntä vaatia toiselta samanlaista kuluttamista. Sinä joustaisit siinä, että vaihtaisit kokonaan asuinaluetta, kouluja jne. Miten mies joustaa?

Ehkä sinun tosiaan pitäisi rauhoittaa tilanne, kummatkin voisivat miettiä asioita rauhassa. Valitettavaa tuntuu olevan, että kun ihminen on tietyssä asemassa rahan, maineen tms. takia, voi hävitä kosketuspinta ns. tavalliseen elämään.

Hmmm... sinun pitää nimetä reunaehtosi tarkkaan: rahan lisäksi myös se, mitä haluat miehenkin lapselta vaadittavan.

Et halua luopua miehestä, mutta et myöskään jaksa reissuelämää. Eikö sinua yhtään häiritse se, että mies sanoo, ettei sitten voida muuttaa yhteen jos et pysty samaan elintasoon? Hän itse on siis valmis luopumaan sinusta.

Jos jatkat erillään asumista, niin sitten reunaehtosi siihenkin: mitä raahat ja kuinka usein.

Jos mies tekee johtavaa työtä, hän on voi olla tottunut siihen, että muut tekevät kuten hän itse omassa direktiovallassaan määrää. Sinun pitää asettaa reunaehtosi ja heittää pallo miehelle. Ota tai jätä. Näillä ehdoilla.

Ei mies minusta halua luopua, sen on kyllä sanonut. Vaan jos en pysty hänen elintasoonsa, haluaa jatkaa elämää nykyisellään. Mutta minä vaan en enää kykene tähän jatkuvaan matkustamiseen ja siihen, ettei ikinä ole viikonloppua kotona.

Minä olen tuossa kyllä samaa mieltä, että mielestäni joustan jo aika paljon, jos muuttaisin miehen asuinalueelle, vaihtaisin lasten koulut, päiväkodit, kaverit, alkaisin kulkemaan paljon pidempää työmatkaa jne. Ja tosiaan olen ihan samaa mieltä nykyään, että ilemisesti riittävän kauan taloudellisesti riippumattomassa asemassa saa tosiaan ihmiseen hävittämään kosketuspinnan tavalliseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä asiasta puhunut miehen kanssa viimeksi eilen. Ja ei minä en tarvitse mitään luksusta (en todellakaan tarvitsisi miljoonataloa), vaan mieheni on tottunut siihen eikä tietenkään halua laskea elintasoaan. Kai suhdetta voisi näinkin jatkaa, mutta en jaksa ikuisesti tällaistakään. Asumme pääkaupunkiseudulla, mutta välimatkaa noin 35 kilometriä. Kaikki viikonloput on minulle pelkkää pakkausta ja purkamista, kun olemme aina miehen talossa (minulla ei olisi huoneita neljälle lapselle). Olen aivan poikki, kun to-pe aina pakkaan ja su-ma puran tavaroita (ja tavaraa kyllä riittää, kun lapsillekin pakkaan aina tyynyt, peitot, lakanat, kylpytakit, varaulkovaatteet jne.) ja sitten muutamassa arki-illassa töiden jälkeen ja lasten päiväkotivienti ja -hakujen, harrastuskuljetusten ja kaupassakäyntien ohessa siivoan kodin, pesen pyykit jne. En tosiaan jaksa enää pidemmän päälle, että en koskaan ole viikonloppuisin "kotona". Kolmen lapsen, töiden, harrastusten ja kodin hoitaminen yksin on kova homma ihan seitsemälle päivälle jaettunakin. Enkä sanonut olevani kovatuloinen, mutta reilusti keksimääräistä enemmän tienaava. Mutta kun mies tienaa tähtitieteellisiä summia, niin hänen elintasonsa on tosiaan hieman eri kuin meidän.

Oisko mitenkään mahdollista säilyttää teidän kamppeita kuten peittoja ja tyynyjä siellä miehen luona?

 Missä on sinun lastesi isä ap, eikö mies hoida lapsiaan minään  viikonloppuna?  Saathan silloin olla vapaana.

Ja tuo peittojen ja tyynyjen säilyyskö muuttaisi kaiken? Ettekö ymmärrä miten raskasta on, jos ei ole koskaan vapaapäivää omassa kodissa. Ja kaikki kotityöt sitten tehtävä yksin arkena töiden jälkeen kolmen lapsen hoidon ja kuljettamisen ohessa.

Lapseni käyvät kyllä joskus viikonloppuna isällään, mutta samalla lailla saan silloin pakata lapsille kaiken mukaan isälleen ja itselleni tuonne mieheni luokse.

Yhtälö on aika haastava. Jos mies haluaa sun maksavan puolet ja sulla ei ole siihen varaa, niin sitten ei ole. Jos et ole valmis jatkamaan nykyistä reissusuhdetta, niin ei ole vaihtoehtoja.

Mukavia sinkkuaikoja... surullista luopua rakkaasta ihmisestä, mutta ei taida olla vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni käyvät kyllä joskus viikonloppuna isällään, mutta samalla lailla saan silloin pakata lapsille kaiken mukaan isälleen ja itselleni tuonne mieheni luokse.

Mitä ihmettä sinä vieläkin mietit ja punnitset? Mies on sanonut oman kantansa; eli te ette tule koskaan asumaan yhdessä, piste. Jos sinä sanoisit nyt vaan miehelle, että et jaksa muuttaa joka viikonloppu kahta kertaa (sinne ja kotiin) ja kysyisit häneltä miten jatketaan tästä edespäin, kun et kerran itse suostu tekemään mitään päätöksiä. Näin mies päättää puolestasi mitä tehdään ja sinä joko tyydyt siihen tai eroatte. Miehen vastaus kyllä kertoo osaako hän ajatella ketään muita kuin itseään ja rahojaan ja sinä voit sitten vetää siitä johtopäätökset. Mistään muualta et tule mitään uutta ratkaisevaa tietoa päätöksesi tueksi enää saamaan.

No hei haloo nyt menee kyllä vähän liian pitkälle. Miksi et voi sanoa että haluat miehen luo pyyhkeet, lakanat, peitot ja tyynyt? Tai mikset osta niitä itse? Ikeasta saa edullisesti. Millainen tulevaisuus on parisuhteella jos ei edes tällaisesta asiasta voi keskustella?

Entä miksi mies ei voi joskus tulla vuorostaan sun luo vaikka olisi lapsikin mukana? En hetkeäkään usko että asuntosi olisi niin ahdas että eivät mahtuisi sinne.

En todellakaan suosittele yhteemuuttoa kun lähtökohdat on noin erilaiset ja kommunikointi tuntuu olevan hankalaa.