Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi jos raha jo nyt aiheuttaa noin isoja ristiriitoja.

Toki kustannuksien (vesi, sähkö yms.) jakamisessa minusta pitää ottaa huomioon myös se että lapsesi ilmeisesti muuttaisivat myös.

Miksi pitää ottaa huomioon? Ap:n lapsista tulee miehen perheenjäseniä. Alaikäisiä perheenjäseniä, joista mies on velvollinen (mun mielestä, moraalisesti, en viittaa lakipykäliin) huolehtimaan, vaikka biologinen isä on olemassa ja kuvioissa. Jos ottaa perheeseensä kolme lasta, on käsittämätöntä alkaa vinkua siitä, että ne kuluttavat sähköä. 

Kyllä siis miehenkin lapsi joutuisi muuttamaan, kun uusi koti olisi tiedossa. Mutta kun miehen lapsi asuu puoliksi äidillään ja isällään, ei mies voi vaihtaa aluetta, jotta lapsi voi tulevaisuudessa käydä koulua molempien vanhempiensa luota. Mutta olen sinänsä samaa mieltä, että minä ja lapseni luopuisimme jo omasta tutusta alueestamme ja kavereistamme, lapseni vaihtaisivat koulua ja päiväkotia, työmatkani pitenisi huimasti (myös ajallisesti toista tuntia päivässä) ja tuloni tippuisivat huimasti yhteenmuuton ja miehen tulojen vuoksi, niin ei ihan reilulta tunnu. Olen kyllä itsekin ollut halukas miehen kanssa muuttamaan yhteen, mutta en uskonut hänen haluavan puolittaa asumiskuluja omasta elintasostaan. Mies ja lapsensa syövät usein arkenakin sisäfilepihvejä yms, mitä me emme todellakaan syö. En ole kiinnostunut luksuksesta ja merkkituotteista, vaan ne kuuluvat miehn elintasoon, jonka hän haluaa pitää. Minulla riittäisi hyvin ihana mies ja esim. tilava rivitaloasunto. Hän ei vain tunnu ymmärtävn, että vaikka tuloni ovatkin ihan hyvät, en voi heitellä tonneja joka suuntaan. Minäkin maksan kuitenkin nytkin (ja jatkossa) jo asuntolainaa yksinään melkoisen paljon enemmän kuin useimmat perheet.

Kyllähän ap antaa vastikkeen. Yhteisen elämän liitossa jossa rakkautta. Yhdessä eletään. Ei yhdessä erikseen.

Kyllä pakkaan tyynyn ja peitonkin, kun ei miehellä ole talossaan neljää ylimääräistä tyynyä ja peittoa.

Tätä lukiessa olen hetken onnellinen, että mulla on köyhä mutta ihana mies. Eipä tarvi saiturin kanssa tapella rahasta.

Miksi täällä lompakkoloiseksi aloittajaa haukutaan? Ei tämä mies varmaan ihan helposti löydä yhtä varakasta lyyliä puolittamaan kulujaan.

Mä en uskaltaisi muuttaa mihinkään omalle kukkarolle ylihintaiseen kämppään. Ei ole järkeä, että kakki rahat menee asumiseen. Kyllä suhteessa sen toisen pitäis tulla tuollaisessa asiassa vastaan.

Tätä se naisten hyvinvointiyhteiskunta teettää. Kannattaa mielummin asua yksin kuin jakaa kulut toisen kanssa puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää ottaa huomioon? 

Siksi että minä ajattelen niin että se kuuluisi ottaa huomioon jos olettaisin että haluaisin perustaa uusperhettä.

Rahalla (taloudellisien vastuiden jaolla) ei juurikaan merkitystä sen asian kanssa kuinka kiinteä osa kukakin perheenjäsen on kenellekin.

Auttaisko jos tekisin ihan laskelman tuloistasi ja menoistasi nykyään ja tässä miehen skenaariossa? Ehkä se auttaisi miestä hahmottamaan, miten sinulla ei todellakaan ole varaa tuohon. Sitten mies joustaa joko elintasostaan tai kaiken puolitusvaatimuksesta, tai luovutte yhteenmuutosta ja sitä myötä varmaan koko suhteesta.

En lähtisi tuohon, koska mies haluaa luksusta, johon sinulla ei ole varaa. Jos haluatte asua yhdessä, niin hankitte sellaisen asunnon, johon teillä molemmilla on varaa, ja mies käyttää ylimääräiset rahansa sitten halutessaan johonkin muuhun omaan ja lapsensa hyvinvointiin.

Tiedätkö mitä? Ainoa asia mitä minäkin miehessäni muuttaisin olisi se, että hän tienaisi jotenkin normaalimmin ja ymmärtäisi siten normaalimmasta elämästä jotakin. Ja mielestäni minä luopuisin yhteenmuutossamme jo aika monesta asiasta (kuten äsken luettelin) hänen ja lapsensa vuokseen.

Pakko olla provo. Ei kukaan miljonääri ota 3 lapsen yksinhuoltajaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pakkaan tyynyn ja peitonkin, kun ei miehellä ole talossaan neljää ylimääräistä tyynyä ja peittoa.

Et sitten viitsi ostaa noita sinne miehen luo? Helpottaisi huomattavasti.

Teidän suhde kyllä tulee päätymään eroon.

Mitäpä jos aapee ajattelet niitä omia lapsiasi ja itseäsi: mistä te luovutte/mikä muuttuu? Mitä te haluatte?

Entä mies ja tämän lapsi: mikä heillä muuttuu? Millaisia kompromisseja he tekevät?

Mun korvaan kuulosti nyt vähän, että aapee joustaa (matkustaa, nostaa elinkustannuksia, vaihtaa lasten päiväkotia) koska mies haluaa.

Sinä sitten varmaan elätät yksin neljä ihmistä ja ostelet vielä kaiken kahtena eri suuntiin. Ja voin sanoa, että olen kyllä erittäin itsellinen, kaukana loisesta. Kuinkahan moni teistä maksaa ihan omalla työllään yksin yli sata neliöistä rivitaloasuntoa Helsingistä ja elättää neljä henkeä. Olen ihan tyytyväinen nykyiseen elintasooni, ongelma onkin miehen elintaso. Ja kyllä myös yritysjohtajissa on eronneita ja erovanhempia, jotka haluavat itselleen uuden puolison koulutetusta yksinhuoltajaäidistä.

Miksi minä luen tuon otsikon koko ajan "puolisolla todella iso tuhero"...?

Niin vähän tuolta minustakin tuntuu, että vain minä ja lapseni luovumme asioista. Mutta neljän lapsen kanssa 35 kilmoetrin välimatkalla kahden kodin ja pitkien työpäivien kanssa ei myöskään ihan kauhean pitkään enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää ottaa huomioon? 

Siksi että minä ajattelen niin että se kuuluisi ottaa huomioon jos olettaisin että haluaisin perustaa uusperhettä.

Rahalla (taloudellisien vastuiden jaolla) ei juurikaan merkitystä sen asian kanssa kuinka kiinteä osa kukakin perheenjäsen on kenellekin.

Toivottavasti ei ole merkitystä. Usein raha kuitenkin merkitsee valta-asetelmia, jotka puolestaan asettavat ihmiset toisiaan vastaan. Ja jos aletaan puhua vedestä ja sähköstä, niin aletaanko seuraavaksi nipottaa vessapaperista?

Meillä oli vastaava tilanne; mutta: Me olemme nyt perhe, olemme naimisissa ja jaamme rahamme ja elämämne. Minulla siis on lapsia, miehellä ei. Mutta me aiomme elää tätä elämää tässä perheessä "kunnes kuolema erottaa", miksi mies ei käyttäisi rahojaan tähän perheeseen? Meillä asunto ja lainat on puoliksi mutta mies maksaa muita kuluja selvästi enemmän. Elintaso ja -tavat ovat normaalit, ei sisäfilettä arkena.

En tekisi noin isoja muutoksia lasteni elämässä jos mies ei sitoutuisi uuteen perheeseen vaan haluaisi pitää sun/mun -asetelman.

En muuttaisi yhteen. Sen sijaan jos rakastat miestäsi ja hän sinua, muuttaisin tuota tyyliä, millä nyt olette parisuhteessanne hoitaneet yhteisen ajan. Ensiksi ei ole lapsia kohtaan reilua jos joutuvat joka viikonloppu muuttamaan äidin poikaystävän luokse. Koulu ja arki on tosi stressaavaa lapsille muutenkin, joten heidän pitäisi saada viikonloppuisin rauhoittua omassa kodissaan. Toki välillä esim. kerran kuussa voisitte mennä miehen luokse. Jos miehen lapsi puolestaan on joka toinen viikko äidillään, miksei mies muuta teidän luokse niinä viikkoina kun tytär on äidillään. Jos miehesi on oikeasti kiltti ja fiksu, hän ymmärtää ajatella ensiksikin lasten parasta mutta myös sinun parastasi. Oletko kertonut hänelle, miten raskasta sinulle on muuttaa jatkuvasti? Entä mitä hän vastaa siihen, kun toteat, ettei sinun rahasi riitä yhteenmuuttamiseen tai vähintään se tiputtaa tietyllä tapaa omaa ja lastesi elintasoa rankasti?