Miksi tuot lapsettomiin häihin lapsesi?

Vierailija kirjoitti:

Häitä järjestetään nykyään myös monissa ulkomaan hotelleissa ja ravintoloissa esim Välimerellä, ja niissä saattaa olla kaikinpuolin K-18 ikärajana. Eli noloa jos joku sukulaisperhe tunkee sinne lapsineen, jotka eivät pääse seurueelle varattuun hotelliin eivätkä merenrannalle vihkipaikka-ravintolaan lasten mukanaolon vuoksi. Tämäkin kannattaa siis huomioida ja nuo hotellithan eivät tee poikkeuksia kenenkään lasten kohdalla, vaikka koko perhe seisoisi päällään ja itkisi.

Ohhoh,  en ole havainnutkaan, että Välimerenmaissa olisi ylipäätään ikärajoja, paitsi tietysti yökerhoihin ja vastaaviin. Mutta että ravintoloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpähän lapset sitten nauttivat seksistä ja drinkkien kumoamisen katselusta, kun vanhemmat ovat olleet pöhköpäitä. Turha rutista mitään jälkeenpäin, jos ei välitä kutsun sisällöstä.

Siis mä olen aina luullut, että kristilliset häät ja kinkybileet ovat eri asioita. Toisaalta, en hengaa wt-piireissä, joissa juhlien pääsisältö lienee juuri ryyppääminen ja alastomuus. Way to go...

Häitä on monenlaisia ja kristilliset häät on vain yksi esimerkki niistä. Meidän häissä ei pappia näkynyt. Ei ne mitkään kinkybileetkään silti ollut vaan ihan juhlittiin solmimaamme avioliittoa yhdessä meille läheisten ihmisten kanssa. Alkoholia oli, mutta ei siellä ihmiset silti missään tajuttomissa känneissä ollut. Niin ja lapsia oli tasan yksi ja sekin jo yläkouluikäinen.

Morsiamen itsekkyydestä puhutaan mutta tuossa yksikin tantta kertoi rakkaimman lapsuusmuistonsa häistä kun HÄN sai mekon, kun HÄN tanssi, kun HÄN sai pussukan, HÄN sai kiharat ja ballerinat eli HÄN oli keskipiste. Tsiisus.

Ei tulisi mieleenkään. Nyttemmin mulla on jo onneksi isot lapset, joten he voivat jäädä keskenään kotiin.

Mutta kun he olivat pieniä, jätin sitten vaan menemättä tuollaisiin häihin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvuissa kukaan ei ota lapsia mukaan häihin, kukaan ei ota lapsia mukaan hautajaisiin, ainoastaan rentoihin juttuihin sukukokousjuhliin ja synttäreille jne. ellei sankari ole ilmoittanut että pitää vain pirskeet muutaman aikuisen kesken.

Meidän sukukokouksissa monet tuovat leluja ja muuta puuhaa lapsille mukanaan joten serkuksilla on omaa tekemistä ja aikuiset saavat seurustella keskenään.

Mitenkäs teidän suvun lapset sitten aikuisina osaavat käyttäytyä noissa virallisemmissa tilaisuuksissa? Katsotteko kotona kenties opetusvideoita ja luette käytösoppaita? En vie lapsia lapsettomiin häihin, mutta esim. hautajaisia on sattunut kohdalle sen verran, että tiedän päiväkoti-ikäisten lasteni osaavan kyllä istua hiljaa kirkonpenkissä toimituksen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat "lapsettomat häät"? Tosi junttia jakaa perhe kahtia jonkun juhlien takia. Perhe on ihan oma pakettinsa, jätä lapsiperheet kutsumatta jos lapset noin hirveästi haittaavat. So simple. Ps. Onneksi omassa piirissä ei ole tuollaisia wt-häitä.

Joskus lapsettomana ajattelin, että ehkä minä ymmärrän tuota asennetta sitten kun itselläni on lapsi.4

No, nyt minulla on lapsi ja edelleen en ymmärrä tuota asennetta.

Miksi on niin kauheaa, että jotkut tilaisuudet ovat vain aikuisille? Millä tavalla se on wt:tä, että haluaa järjestää tällaisen aikuisten tilaisuuden? 

Muutamia kertoja tullut nähtyä niin kurittomia tapauksia, etten ihmettele jos lapsivapaat tilaisuudet alkavat yleistyä. Häissä, ristiäisissä jne. annetaan kesken seremonian lasten juoksennella ja huutaa (ja huutajilla en tarkoita vauvoja, vaan leikki-ikäisiä jotka ikänsä puolesta osaisivat olla jo hetken hiljaa paikoillaan) ja ns "esiintyä". Varmaan hirvittävän kivaa sitten hääparilla kiristellä hampaitaan tuollaisessa tilanteessa, kun lapsen vanhemmat vain hiljaa istuvat paikoillaan komentamatta lastaan.

Jopa ristiäisissä olen nähnyt kuinka lapsi juoksentelee edestakaisin kun kastehetki on meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen näkökulma asiaan voi ratkaista asian! kirjoitti:

Elämäni tylsimmät hetket lapsuudestani; sukulaisten HÄÄT ja HAUTAJAISET.

En tajua miksi minua raahattiin tuommoisiin, kolkot kirkot ja liikaa ihmisiä. Siksi taisin alkaa kärsiä erinäisistä kammoista avoimissa tiloissa, vilkkailla toreilla, enkä mielelläni mene enää kirkkoon koska siellä kaikuu puhe ja urkumusiikki lapsen korviin aika julman kuuloisesti.

Ylipäätään kaikki aikuisten juhlat olivat silkkaa kidutusta lapsena. Ja huomaahan sen lasten käytöksestäkin häissä ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Ei jakseta kuunnella tylsiä puheita, riehutaan, kiukutellaan väsyneenä jne. Ei se tietenkään lasten vika ole, vaan vanhempien jotka lapsensa mukaan pakottavat.

Yksikään lapsi ei osaa loukkaantua siitä, jos ei saa kutsua. Ja hauskempaa lapsilla on mummun ja papan tai kummitädin luona hoidossa kuin häissä.

Ensin täytyy sanoa, että lapsettomiin häihin emme ole lapsiamme vieneet. Ja vaikka olemmekin saaneet koko perhe kutsun, olemme silti jättäneet  osan lapsista hoitoon (4 lasta). Näin on ollut meille helpompi nauttia häistä.

Mutta olen kyllä samaa mieltä, ettei ole lasten vika jos he riehuvat häissä, vaan vanhempien. MUTTA! Vika ei ole siinä juhliin raahaamisessa (jos siis lapsetkin on kutsuttu), vaan siinä, ettei lapsia ole opetettu käyttäytymään. Näitä perheitä on paljon, tiedän! Meillä lapset ovat aina osanneet istua hiljaa kun on pyydetty. Osaamme myös hiljentää 2-vuotiaan uhmalapsenkin. Kirkossakin pääsee hyvin nopeasti eteiseen, jos näyttää että lapsi on rauhaton. Suurimmalla osalla kaveriperheistäkin homma on hanskassa, mutta kyllä riepoo sellaiset, jotka antaa lasten suuna päänä huutaa ja riehua toisten juhlissa!

Morsiamena minulla ei ole mitään lapsia vastaan vaan juuri niitä aikuisia, jotka eivät ohjaa lastensa käyttäytymistä. Lapsettomat häät ihan lepsujen vanhempien vuoksi. En halua ottaa riskiä, että hääjuhlissa on mekastavia ympäriinsä juoksevia häirikkötenavia, joita ei komenneta. Kokemusta serkkujen häistä on, hirveä temmellys pitkin päivää ja iltaa kohden pahenee. Tulee lapsettomat häät suvulle yllätyksenä..

Minä en ole ollut missään häissä lapsena eikä asia ole traumatisoinut minua ;) tosin minä en myöskään viihdy isoissa ihmismassoissa tai vieraissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häitä järjestetään nykyään myös monissa ulkomaan hotelleissa ja ravintoloissa esim Välimerellä, ja niissä saattaa olla kaikinpuolin K-18 ikärajana. Eli noloa jos joku sukulaisperhe tunkee sinne lapsineen, jotka eivät pääse seurueelle varattuun hotelliin eivätkä merenrannalle vihkipaikka-ravintolaan lasten mukanaolon vuoksi. Tämäkin kannattaa siis huomioida ja nuo hotellithan eivät tee poikkeuksia kenenkään lasten kohdalla, vaikka koko perhe seisoisi päällään ja itkisi.

Ohhoh,  en ole havainnutkaan, että Välimerenmaissa olisi ylipäätään ikärajoja, paitsi tietysti yökerhoihin ja vastaaviin. Mutta että ravintoloihin.

Kyllä, etenkin Välimeren kohteissa jotka suosittuja hää- ja häämatkakohteita muutenkin (Santorini, Mykonos, Nizza, Capri yms.) ja joissa lapsiin suhtaudutaan lähinnä häiriötekijöinä joten siksi laitetaan usein ikärajat, toki nuo ovat reippaasti Välimeren kalleimmat paikat muutenkin joten ei varmaan kiinnosta lapsiperheitä hintatasojenkaan puolesta.

Jopa moni matkayhtiö on satsannut enemmän aikuisten ns. couples-lomakohteisiin koska se bisnes on lisääntynyt vuosien varrella. Jossain maassa jaettiin jokin matkamainosluettelo jonka kannessa oli rääkyvä lapsi ja siinä luki jollain kielellä että "sori lomat vain aikuisille!" :D

Monissa maissa lapset opetetaan pöytätavoille kotona perheen kesken ensin, sitten pienen kaveri- tai sukupiirin kanssa ja vasta sitten heidät viedään ravintolaan tai isompiin juhliin. Nämä lapset ovat jopa ylpeitä itsestään kun osaavat syödä välineillä kuin aikuiset ja haluavat olla pöydässä kuin pienet aikuiset.

Suomalaiset kuvittelee että hääjuhlat ovat juuri se oikea paikka alkaa opettaa omaa lasta pöytätavoille. Ikävä hääparin ja muiden kannalta tuommoinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuteni yksi suurimmista kokemuksista oli kummitätini häät. Mummo ompeli minulle ihanan puvun, hiukset kiharrettiin, sain uudet ballerinat ja pienen "käsilaukkupussukan". Olin kuusi. Valokuvia on vieläkin ihana katsella, mm. kun tanssin suöjasen kanssa. Nykyään sairaalloisen itsekkään bridezillat haluavat häät, jotka ovat meidän häät-lehdestä, mutta joista puuttuu rakkaus, elämän äänet, tärkeät ihmiset ja lapset. Ehkä kärsivät lapsettomuudesta ja näin haluavat muidenkin kärsivän. Itse vastaisin kutsuun kohteliaasti ei kiitos ja olisin muutenkin hyvilläni päästessäni tuollaisista ihmisistä eroon:) minulle tärkeintä ovat lapseni, ei dokaus juhlissa.

Aika säälittävä lapsuus. Kuka on suöjanen? Elämän ääniä on muitakin kuin lasten äänet, ihan vaan pieni vihje jos et tiennyt. Ja turha kai vääntää rautalankaa, mutta lapset ja ryyppääminen ei kuitenkaan ole ainoat vaihtoehdot, on se kultainen keskitiekin olemassa. Miksi ihmeessä tämä aihe herättää niin paljon tunteita, en käsitä. Miksi se että haluaa pitää lapsettomat häät on jotenkin alempiarvoinen vaihtoehto kuin lapselliset häät? Valintoja kumpikin ja hääparin oikeus tehdä se valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat perheen ja suvun juhla ja lapset kuuluvat joukkoon siinä kuin aikuisetkin. Muistelen vieläkin lapsuuden ja nuoruuden häitä maalla. Kaikilla oli kivaa, mitä nyt jotkut vaimot loppuillasta näyttivät myrtseiltä, kun se ukkokulta oli käynyt liian usein nurkan takana ja jalat alkoivat pettää ja kieli sammaltaa. Ei se meitä mukuloita häirinnyt, lähinnä huvitti. Meillä oli jopa tapana veikata, kuka miehistä ensimmäisenä kellahtaa pihan laidalle vetelemään sikeitä (yleensä yhden sukulaistalon renki!). Monesti ilta vietettiin läheisellä tanssilavalla (kesällä) tai seurojentalolla (talvella), sillä eihän häät ilman tanssia olleet mistään kotoisin. Siinä me lapsetkin aloimme opetella tanssiaskelia. Riettaita strippareita ei silloin häissä esiintynyt. Ohjelmanumeroiksi riitti hyvä ruoka ja kahvi sekä sukulaisten ja tuttujen kanssa seurustelu ilman määrättyjä istumapaikkoja.

Kiva kuulla että oli mukavaa mutta tämä on sinun mielipiteesi, ei mikään yleismaailmallinen totuus. Ei ole mitään mihin lapset kuuluu tai ei kuulu, kyllä se on jokaisen juhlien järjestäjän oma asia millaiset juhlat pitää. Itselläni ei ole lapsia eikä ehkä tule ja tällä hetkellä pitäisimme lapsettomat häät.

Minä ja mieheni olemme molemmat sellaisian, ettei suku ole meille mitenkään tärkeä. Niinpä menimme hissukseen maistraatissa vihille ja kävimme sitten yhdessä syömässä hyvin. Toki osa sukulaisista loukkaantui, mutta kun teimme selväksi, että olimme tuolloin jo keski-ikää lähestyviä ihmisiä, emme kaivanneet mitään sukupippaloita. Enkä todellakaan ymmärrä tuota hehkutusta kahden suvun yhdistymisestä. Eivätpä ne suvut taida mitenkään isommin keskenään yhteyttä pitää.

Me olisimme halunneet lapsettomat häät ja muutoin tämä toive toteutuikin, mutta eräs sukulaisnainen alkoi kiristää miestäni asialla. Sanoi että hän ei sitten tule, ellei lapset saa tulla mukaan. Miehelleni kyseinen henkilö on tärkeä, joten antoi ko naiselle periksi. Sittemmin heidän välinsä ovat viilenneet, naisen muiden temppujen seurauksena. Häistämme on nyt yli 6 vuotta ja häiden jälkeen on naisen puolelta ehtinyt tapahtua yhtä sun toista oikuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuteni yksi suurimmista kokemuksista oli kummitätini häät. Mummo ompeli minulle ihanan puvun, hiukset kiharrettiin, sain uudet ballerinat ja pienen "käsilaukkupussukan". Olin kuusi. Valokuvia on vieläkin ihana katsella, mm. kun tanssin suöjasen kanssa. Nykyään sairaalloisen itsekkään bridezillat haluavat häät, jotka ovat meidän häät-lehdestä, mutta joista puuttuu rakkaus, elämän äänet, tärkeät ihmiset ja lapset. Ehkä kärsivät lapsettomuudesta ja näin haluavat muidenkin kärsivän. Itse vastaisin kutsuun kohteliaasti ei kiitos ja olisin muutenkin hyvilläni päästessäni tuollaisista ihmisistä eroon:) minulle tärkeintä ovat lapseni, ei dokaus juhlissa.

Tämä voi tulla järkytyksenä, mutta muille ihmisille tärkeintä on jokin muu kuin sinun lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään tuo lastani lapsettomiin häihin.

Älä kuitenkaan loukkaannu kun en tule itsekään.

Täysn oikea vastaus. Näin toimisin minäkin.

Lapsettomat häät on pulmallinen kysymys. Mikä on ikäraja? Mulla on ollut oma tyttäreni seuralaisena, kun vaimoni sairastui. Tyttärellä oli silloin ikää 16 vuotta. Ei voinut tietenkään juoda, mutta ei ollut myöskään kenenkään jaloissa, eikä kukaan valittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään tuo lastani lapsettomiin häihin.

Älä kuitenkaan loukkaannu kun en tule itsekään.

Täysn oikea vastaus. Näin toimisin minäkin.

Ei löytynyt Wikipediasta.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin jos perusteluna "en ajatellut sen koskevan meidän lasta..."

En tuo lapsettomiin häihin edes itseäni. Kerran näin on käynyt. Ilmoitin vastauksena kutsuun etten pääse paikalle koska minulla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa lapset opetetaan pöytätavoille kotona perheen kesken ensin, sitten pienen kaveri- tai sukupiirin kanssa ja vasta sitten heidät viedään ravintolaan tai isompiin juhliin. Nämä lapset ovat jopa ylpeitä itsestään kun osaavat syödä välineillä kuin aikuiset ja haluavat olla pöydässä kuin pienet aikuiset.

Suomalaiset kuvittelee että hääjuhlat ovat juuri se oikea paikka alkaa opettaa omaa lasta pöytätavoille. Ikävä hääparin ja muiden kannalta tuommoinen.

Juuri näin. Häät ei ole mikään harjoittelutilaisuus, vaan häihin pääsee vasta sitten kun osaa käyttäytyä.