Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minkä ikäisenä, tai ylipäätään milloin, koet lapsuutesi päättyneen?
Milloin "jouduit astumaan aikuisuuteen"? Kerro kokemuksistasi!

  • ylös 2
  • alas 0

Kommentit (18)

Vierailija

Täytän tänä vuonna "jo" 19, mutta musta tuntuu, että lapsuuteni loppui kun olin 6.

En jaksa kirjoitella paljoa, koska tunteet nousee pintaan. Tiivistettynä; huono varhaislapsuus, pelko, huoli. Olin (olen vieläkin) kamalan huolissani omasta veljestäni. Pienenä pidin hänestä huolta, sainkin sijaisperheessä nimen pikkuäiti. En osannut leikkiä, koska piti huolehtia että kaikki on hyvin.

  • ylös 10
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

MInustakaan se ei ollut suora loikkaus lapsuudesta aikuisuuteen. Välissä oli se nuoruus:) Aikuiseksi aloin tuntea itseni silloin kun lähdin opiskelemaan kauas kotiseudulta. Lapsuus taisi loppua kun aloin seurustella 14-vuotiaana. Sitä ennen olin aika lapsellinen.

Vierailija

Nuoruus alkoi ehkä 14-15- vuotiaana, aikuisuus hmm... Olen nyt 25-vuotias, enkä kovin aikuinen vieläkään. Mutta tavallaan aikuisuus alkoi ehkä 21-vuotiaana.

Vierailija

Mun henkinen lapsuus päättyi joskus ala-asteiässä, kun jouduin aktiivisesti ottamaan vanhemmille kuuluneen vastuun itsestäni ja veljestäni. Olin lapsena aina se riitojen ratkaisija ja väliinmenijä, kun humalaiset vanhempani riitelivät. Arkiyöt jouduin sängyssäni jännittämään, milloin jokaöiset riidat taas alkavatkaan, yleensä siinä klo 2 aikoihin. Nukutti kovasti aamuisin. :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ensin "astuta" nuoruuteen?

Niin. Varmasti "normaaleissa" ympyröissä kyllä. Ja ilmeisesti ns. normaalin, tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden kokeneen on vaikea ymmärtää, ettei kaikilla asiat menekään aina ihan niin.

Oma lapsuuteni on katkennut 7-8-vuotiaana traumaattisten tapahtumien seurauksena. En osaa sanoa mikä tuota lyhyeksi jäänyttä lapsuuttani seurasi...joku omituinen välitila joka jatkuu kai edelleen? Ikää tällä hetkellä 35.

Vierailija

Koen että lapsuus loppui n. 13-vuotiaana kuin alkoi kiinnostaa pojat ja muut isompien jutut. Mutta aikuisuuteen astuin vasta 29-vuotiaana kun sain ensimmäisen lapseni. Kyllä elämä ennen sitä oli aika huoletonta ja menevää. Tähän kysymykseen on muutenkin vaikea vastata sillä sehän riippuu mitä aikuisuudella tarkoitetaan. Asuin omassa asunossa ja maksoin omat laskut jo 18-vuotiaana eli täytin varmaan silloin jo aikuisuuden minimikriteerit. Mutta varsinaisesta vastuusta aloin ymmärtämään enemmän vasta lapsen myötä. 

Vierailija

4-5 v. kun isä riehui kännissä keskellä yötä, hajotti keittiön pöydän, uhkasi polttaa talon ja varmaan vielä tappaa koko perheen ja riehuminen jatkui tunteja.  Näitä vkl lapsuudessa riitti. Ehkä toi lasketaan ns. normaaleihin vastoinkäymisiin elämässä, mutta kyllä elämää on tullut sen jälkeen katsottua vähän eri kantilta. 

Vierailija

Aikuisuuteen astuin vahinkoraskauden kautta.

Yhtäkkiä lävähti eteen, että joku päivä saatan olla jonkun äiti.

Sen raskauden kyllä keskeytin, mutta elo tuon jälkeen on huomattavasti ollut aikuisempaa.

Vierailija

Ollessani toisella luokalla. Silloin muutimme viimeistä kertaa pois turvakodista ja otin aikuisen roolin perheessä. Isäni sai lähestymiskiellon kaikkiin meistä (hakkasi sekä äitiä, että meitä lapsia, joi kaikki meidän rahat, hajotti tavarat ja pari kertaa yritti tappaa äitini).

Äitini oli poissa kotoa usein klo.6-21 (parin tunnin työmatkat + työ), joten aamuni alkoi sillä, että tein sisaruksille aamupalat. Tämän jälkeen vein nuorimmat päiväkotiin ja lähdin kouluun. Koulun jälkeen hain nuorimmat ja tehtiin läksyt. Läksyjen jälkeen aloin tekemään ruokaa ja nuorimmat mitä kukin nyt keksikään. Ruuan jälkeen tiskasin ja siivosin. Tätä jatkui siihen asti, kunnes täytin 6kk sitten 18-v ja muutin pois kotoa. Käyn toisin vieläkin viikottain siivoamassa, jos äidillä on pitkä työviikko.

Äiti olisi tehnyt meille ruuat valmiiksi ja palkannut lastenhoitajan, mutta minä itse vaadin saada tehdä ruuat, enkä päästänyt ketään ulkopuolista meidän kotiin.

Vierailija

Luin tarinoita ja tulin jälleen kerran siihen tulokseen, että joidenkin ihmisten ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Olen pahoillani teidän puolestanne, joilla ei ollut turvallista ja hyvää lapsuutta. Teillä olisi ehdottomasti pitänyt olla paljon parempi ja onnellisempi tilanne.

Vierailija

lapsuus päättyi kun synnyin, en koskaan saanut olla lapsi ja tehdä lapselle luontaisia juttuja rangaistuksetta.

Vierailija

Vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja. Parikymppisenä nain väkivaltaisen narkkarin. Kaipa kasvoin aikuiseksi siinä 23-vuotiaana, kun otin avioeron ja lakkasin pelkäämästä ympärillä olevia ihmisiä ja aloin elää itseäni varten.

Vierailija

Jo ennen laillista täysi.ikäisyyttä, joka minun nuoruudessani oli vielä 21 vuotta. Aikuistuin siinä vaiheessa, kun aloin yhä suuremmassa määrin itse vastata omasta elämästäni. Se tapahtui jo lukion alkuvaiheessa. 19-vuotiaana muutin pois kotoa ja siitä lähtien olen ollut omillani.

Vierailija

13-vuotiaasta olin nuori, ei lapsi. Nuori olin johonkin 26-vuotiaaksi, jolloin aivot kai alkoivat olla valmiit aikuisuuteen pikkuhiljaa.

Vierailija

13-vuotiaana. Olisin varmaan itsekin vielä vanhempaa tarvinnut, vaikka olin pikkuveljestäni huolta pitänyt tosi pienestä asti (vanhemmat maanviljelijöitä, kiireisiä yrittäjiä, ei päivähoitoa). Mutta ollessani 13 vuotias, 9-vuotias pikkuveljeni sairastui vakavasti.  Sen lisäksi että olin huolissani pikkuveljestä, putosin koko kuviosta ulos. Vanhempani pyörittivät tilaa ja olivat sen lisäksi joko molemmat tai jompikumpi Helsingissä sairaan pikkuveljen luona, jonne minä en edes päässyt. Koin täydellistä yksinäisyyttä ja omassa varassani oloa.

Vierailija

Oikeasti aikuinen koen olleeni siinä vaiheessa, kun aloin itse elättää itseäni hyvillä kesätyöansioilla (ei enää kuukausittaista rahaa vanhemmilta) ja tehdä vastuullista, oikeaa työtä. Lapsuus loppui ehkä lukion alkaessa ja nuoruutta oli lukio ja nuorta aikuisuutta oli se 19-24-v, jolloin oli iällisesti aikuinen ja asui omillaan, mutta silti oli vielä monella tapaan huoleton ja vanhempien varassa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla