Lue keskustelun säännöt.
Onko vanheneminen helpompaa, jos ei koskaan ollut erityisen kaunis?
02.11.2022 |
Tuntuu, että kaikki tilitykset ulkonäön menetyksestä menee ohi, koska itse en koe niin. En koskaan rakentanut identiteettiä ulkonäön varaan. Paino on vaihdellut 60-90 kilon välillä niin sekään ei ole merkityksellinen asia. Olin nuoresta lähtien parisuhteessa, niin en oppinut iskemään tai miettimään omaa "tasoa" seksiobjektina.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut erityisen hyvän näköinen. Vanheneminen on ainakin tähän asti ollut helppoa. Pidän ulkonäöstäni enemmän kuin nuorena. Mulla on ihan kiva vartalokin
N 42
Kaikki riippuu arvoista. Kaikki kauniit eivät ole ulkonäkökeskeisiä.
Vanhenemiseen kuuluu kyllä muutakin kuin pelkkä ulkonäön rapistuminen.
Joo, saa vähän tasoitusta kun ne paremman näköiset alkaa rupsahtaa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helpompaa vanheta, jos ei ole ollut kaunis nuorena. Ihan sääliksi käy muutamat naisystävät, jotka nuorena oli missityyppiä ja saivat kaikkien miesten huomion. Minä harmaavarpunen olin turvallinen kaveri, kun kukaan mies ei mua huomannut. Nyt ku ollaan yli 60-kymppisiä, homma onkin kääntynyt päinvastoin. Nyt ovat mulle kateellisia, vaikka en ole sen kauniimpi kuin ennenkaan, mutta jostain sisäisestä hehkusta johtuu, että saan miehiltä huomiota. Ja sekös näitä entisiä missejä suututtaa...
Kyllä mua harmittaa, kun sen vähänkin hyvän menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin todella kaunis. Ei se kauneus tuonut minulle mitään lisäarvoa. Nuoruudessani ei ollut nettiä, instagrammia tms. Elämä ollut tasaista työntekoa. T. 57v nainen. Olen kiitollinen siitä, että elin nuoruuteni ilman somea.
Näin miehen näkökulmasta 40v lähestyminen ei ole niin paha juttu kun ei ole ollut nuorenakaan mikään naisten suosiossa oleva komistus.
Menekki jatkuu samanlaisena eli yhtä vähäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä terveet elämäntavat vaikuttaa ulkonäössä enemmän kuin varsinainen kauneus.
Kyllä mä koen että jollain tavalla vanheneminen on ollut jopa helpotus tällaiselle syntymärumalle. Ahdisti nuorena kun kaverit sai huomiota ja itse ei - se oikein korosti sitä että olen sysiruma. Nyt tässä iässä (42) ei muutkaan ikäiset huomiota enää niin paljoa saa, niin sulautuu helposti massaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On helpompaa vanheta, jos ei ole ollut kaunis nuorena. Ihan sääliksi käy muutamat naisystävät, jotka nuorena oli missityyppiä ja saivat kaikkien miesten huomion. Minä harmaavarpunen olin turvallinen kaveri, kun kukaan mies ei mua huomannut. Nyt ku ollaan yli 60-kymppisiä, homma onkin kääntynyt päinvastoin. Nyt ovat mulle kateellisia, vaikka en ole sen kauniimpi kuin ennenkaan, mutta jostain sisäisestä hehkusta johtuu, että saan miehiltä huomiota. Ja sekös näitä entisiä missejä suututtaa...
Mä en taas koskaan oo saanut paljoa huomiota miehiltä vaikka omaan paljon kauniita piirteitä mm tiimalasivartalon.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, kauniit on kauniita myös vanhana
Kaikki ovat nuorena kauniita.
N54
Säästyy ainakin toisten vahingonilolta
Vierailija kirjoitti:
On helpompaa vanheta, jos ei ole ollut kaunis nuorena. Ihan sääliksi käy muutamat naisystävät, jotka nuorena oli missityyppiä ja saivat kaikkien miesten huomion. Minä harmaavarpunen olin turvallinen kaveri, kun kukaan mies ei mua huomannut. Nyt ku ollaan yli 60-kymppisiä, homma onkin kääntynyt päinvastoin. Nyt ovat mulle kateellisia, vaikka en ole sen kauniimpi kuin ennenkaan, mutta jostain sisäisestä hehkusta johtuu, että saan miehiltä huomiota. Ja sekös näitä entisiä missejä suututtaa...
Ja vielä 60-kymppisenä (???) teidän elämänne pyörii miesten huomion ympärillä.
Minä en ollut nuorena kaunis vaan tyylitön, romuluinen pulloposki. Korkeintaan olin ihan kivan näköinen.
Puhkesin kunnolla kukkaan vasta nelikymppisenä itsevarmuuden, liikunnan ja oman tyylin löytymisen myötä. Voisin siis sanoa, että ainakin minulle vanheneminen on ollut ihanaa, koska en ollut nuorena kaunis.
Itse koen vanhenemisesta jonkinlaista surua, koska en ole koskaan ollut kaunis.
Ei se varsinaisesti kauneuteen tai sen puutteeseen liity vaan siihen, kuinka ulkonäkökeskeinen on nuorempana ollut. Jos on ollut tyytyväinen itseensä nuorempana aivan muista syistä, olipa sitten minkä näköinen tahansa, sitä voi olla tyytyväinen vanhanakin eikä niin suuresti piittaa ulkonäöstä.
Näin kuusikymppisenä ei niin suuresti jaksa miesten huomioista riemastua, saati sitten tehdä jotain saadakseen sitä. Jos tähän ikään ei ole saanut elämäänsä muuta sisältöä kuin miesten huomion, niin ... no, jätetään kirjoittamatta.
Ei, kauniit on kauniita myös vanhana