Mitä nuoret söi 80-luvulla ennenkuin oli pitsaa, pastaa ja hampurilaisia?

Olen ollut teini 80-luvulla (kirjoittanut vuonna 1990).

Carrols (vähän niinkuin McDonald's) tuli Suomeen jo vuonna 1974, olen syönyt siellä jo ihan pienenä, 10-vuotiaana se oli ihan peruskauraa - vaikka harvoin käytiin, ei meillä teinit mitenkään usein käy hampurilaispaikoissa nytkään). Mutta aivan tavallinen asia. Ei tarttenu hakea grilliltä hampurilaista - vaikkakin grilleiltä saa usein todella hyviä burgereita.

McDonald's tuli Suomeen 1984, ensin Tampereelle ja sitten Helsinkiin.

Burger King oli jo ennen McDonald'sia, Helsinkiin se tuli 1983

Oli ihan tavallista käydä hampurilaisella pikaruokapaikoissa 80-luvulla. Tosin rahaa ei nuorilla ollut niin paljoa eikä ollut tavallista käydä omin nokkinensa vetämässä hampurilaista koulun jälkeen, vaan kotona oli yhteinen ruoka. Pikaruokapaikoissa käytiin kun mentiin vaikka leffaan jne.

Pizza Hut oli Helsingissä jo 80-luvulla ja tavallinen nuorison syömäpaikka, em. reunaehdoilla. Leffa + pizza hut oli ihan tavallinen yhdistelmä.

Perheen kanssa käytiin pizzerioissa jo 70-luvulla, mutta siis ihan tavallisissa pizzerioissa joita Helsingissä kyllä jo tuolloin oli.

Pasta oli tavallista arkiruokaa, meillä oli usein spaghetti bolognesea, se oli lempiruokani lapsena niin kaukaa 70-luvulta kuin muistan.

Asuin pienellä paikkakunnalla, ei tosiaankaan ollut pizzerioita eikä hampurilaisravintoloita. Taisi olla yksi nakkikioski. Me käytiin kahvilassa juomassa kahvia.

80-luvulla roskapikaruokaa meillä oli nakit ja ranskalaiset uunissa tehtynä, tai kaupan lihapiirakat ja nakit. Pitsaa tehtiin kotona myös itse, usein täytteenä tonnikala. Ekan hampurilaisen ravintolassa söin noin vuonna 1990 ja pitsan vähän myöhemmin.

Kyllä niitä oli 80-luvulla ihan pienemmissäkin paikoissa saatavana. Pitsaa tehtiin itse kotona jo 70-luvulla, silloin ei vielä montaa pitseriaa Suomessa ollut.

Paistettiin myös pannaria, vohveleita, lettuja, köyhiä ritareita jne. Niin suolaisia kuin makeitakin. Jonkun mainitsemat lämpimät voileivät olivat ehkä enemmän 70-lukua, mutta tokihan niitä tehtiin kasarillakin.

Olen syntynyt -50 luvulla ja ekan pitsani söin -90 luvulla.

Aiemmin vain lihiksiä ja kuumia koiria pula- ajan nakkareilta.

-80 luvun loppu oli aikaa jolloin Suomessa alkoi pyyhkiä hyvin.

Grillejä oli silloin joka kulmassa ja sieltä sitten hodaria, hampparia ja ranskalaisia eri lisukkein.

Tottakai silloin oli pitsaa, pastaa ja hampurilaisia.

Pasta oli meillä arkiruokaa kotona. Perheen kanssa köytiin syömässä pitsaa viikonlopuna ravintolassa ja kavereiden kanssa käytiin hampurilaisella Carrolsilla (nykyään sen kai omistaa Hese).

Vierailija kirjoitti:

Talkkunaa ja nauriksia, tuohivirsut jalassa.

Talkkunaa syötiin 60-70-luvuilla usein, tuohivirsuja en muista mutta vaari teki katajakiuluja.

70-luvulla sai hampurilaisia, silloin alkoi muutenkin näkyä joku kaupunkikulttuuri enemmän.  Oli mukamas hienoa kävellä kaupungilla vaikka kaikki olimme p.a. porukkaa.

uiu kirjoitti:

Lämpöiset voileivät oli kova sana.

Jep niin oli ja se pieni kotigrillihärveli tais olla joka taloudessa. mikron kokonen grilli. Mun jokaisen frendin himassa oli se. Se oli sellanen hittituote.

Kotitaloustunnilla 1977 teimme pizzaa. Tosin täytteet olivat vähän outoja, kuten nakkeja.

Muistelen, että yläasteella käytiin hampurilaispaikassa syömässä hamppareita.

Hyvinkäällä se oli Mark Burger ja Bustari oli Linjalan talossa, sieltä sai kebabia ja hampurilaisia. Olihan Turkinpippurikin jo silloin olemassa.. Jaanikselta sai hamppareita, porilaisia, ranskiksia, muutenkin ihan parasta snagariruokaa.

Pitsaa piti mennä syömään "vähän parempaan" raflaan, olisko ollut silloinen ketjuravintola Martina? Pasta oli lähinnä sarvimakaronia, spagettia ja lasagnelevyjä. Lasagne oli tulokas, siitä oli paljon reseptejä ja pitihän niitä äidin kanssa kokeilla. Herkkua yhä vieläkin.

Tampereella oli mäkki siinä Keskustorin kupeessa ja siitä Laukon torin suuntaan oli maailman parhain kebabpaikka. Koskikeskuksessa oli pitseria, jossa käytiin kavereiden kanssa syömässä.

Tällä kasarinuorella on kyllä ollut yltäkylläistä syöminkien puolesta. :D Pulpahti vielä mieleen, että yksien yläasteaikaisten bileiden aikana tuli monelle nälkä ja sieltä vaan pakkasesta paistettiin ranskalaisia. Ne oli vasta tulleet kauppoihin, kun osa jengistä ihmetteli, että mistä me ranuja saatiin keskellä yötä.

-72

Vierailija kirjoitti:

Minä söin elämäni ensimmäisen oikean pizzan  vuonna -74.  Olin kesälomamatkalla Lappeenrannassa. Pizzapaikan omisti italialainen Adriano joku?. Tätä ennen olin syönyt vaihtelevan tasoisia pizzaviritelmiä mutta toi Adrianon pizza oli hyvää. 

Sama. Itselläni tämä tapahtui jo 60-luvulla mutta paikka oli siis kyseinen Adriano Bar Lappeenrannassa, tämäkin kesälomareissulla. Muistikuvana on myös ravintolan sisällä ollut teksti Adriano Marinaro tms. mutta wikipedia kertoo paikan nimen olleen Adriano Bar. 

80-luvulla pizza- ja hampurilaiset oli samanlaista mättöruokaa kuin nykyäänkin. Pizzerioita ja hampurilaispaikkoja oli kaikkialla. Lienee tuo aloitus jonkinlainen provo.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut teini 80-luvulla (kirjoittanut vuonna 1990).

Carrols (vähän niinkuin McDonald's) tuli Suomeen jo vuonna 1974, olen syönyt siellä jo ihan pienenä, 10-vuotiaana se oli ihan peruskauraa - vaikka harvoin käytiin, ei meillä teinit mitenkään usein käy hampurilaispaikoissa nytkään). Mutta aivan tavallinen asia. Ei tarttenu hakea grilliltä hampurilaista - vaikkakin grilleiltä saa usein todella hyviä burgereita.

McDonald's tuli Suomeen 1984, ensin Tampereelle ja sitten Helsinkiin.

Burger King oli jo ennen McDonald'sia, Helsinkiin se tuli 1983

Oli ihan tavallista käydä hampurilaisella pikaruokapaikoissa 80-luvulla. Tosin rahaa ei nuorilla ollut niin paljoa eikä ollut tavallista käydä omin nokkinensa vetämässä hampurilaista koulun jälkeen, vaan kotona oli yhteinen ruoka. Pikaruokapaikoissa käytiin kun mentiin vaikka leffaan jne.

Pizza Hut oli Helsingissä jo 80-luvulla ja tavallinen nuorison syömäpaikka, em. reunaehdoilla. Leffa + pizza hut oli ihan tavallinen yhdistelmä.

Perheen kanssa käytiin pizzerioissa jo 70-luvulla, mutta siis ihan tavallisissa pizzerioissa joita Helsingissä kyllä jo tuolloin oli.

Pasta oli tavallista arkiruokaa, meillä oli usein spaghetti bolognesea, se oli lempiruokani lapsena niin kaukaa 70-luvulta kuin muistan.

Tässä olikin jo kaikki, mitä aioin kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

kebabbia jossa lihavarras oli tehty lampaasta ja vasikasta eli kebab sisälsi paljon laadukkaampaa ja maukkaampaa lihaa kuin tänä päivänä.

MIstä ihmeestä sinä TAAS löysit melkein 3 vuotta vanhan ketjun?

Mulle on edelleen näin vuosia ja 11 sivua myöhemmin epäselvää, haluaako aloittaja tietää, mitä syötiin 1980-luvulla vai ennen pizzaa, hampurilaisia ja pastaa, joita oli jo 1960-luvulla.

Meillä syötiin kotiruokaa, mitä se nyt sitten siihen aikaan oli; perunaa, kastiketta, tirrilihaa, keittoja, etc. Mitään salaatteja ei tuohon aikaan meillä ollut, kasviksia toki oli, kuten kurkku, tomaatti, porkkana, punajuuri, jne. Tehtiin itse myös niitä hampurilaisia, eli pihvi ja sämpylä paistinpannulle (ei ollut mikroa) ja makaronia tosiaan oli kyllä myös jo tuohon aikaan, mutta siitäpä tehtiin yleensä makaronilaatikkoa. Jotku teki makaronivelliä ja sitä taisi olla koulussakin ruokana.

Mä olen nyt 39-vuotias ja kävin ensimmäisen kerran pizzeriassa n. 19-20 -vuotiaana. Yhden kerran meillä oli tilattua pizzaa lapsuudenkodissa ja kerran kesässä saatettiin käydä Mäkkärissä, kun sukulaiset asui isossa kaupungissa. Toki joskus oli jotain todella harvinaisia snägärikäyntejä ja ne yleensä sijoittui johonkin lomareissuun. Sipsejä syötiin ehkä juhannuksena, samoin limsaa oli juhannuksen aikoihin (+kesällä), mutta sitä ei lipitetty alvariinsa. Karkkia minä sain lapsena aika vapaasti, ei ollut karkkipäivää, mutta se mun karkki oli ehkä tikkari, tai sellainen pieni karkkirasia ja kaupassahan ei edes käyty kovin usein, niin ei sitä karkkiakaan sitten kuitenkaan niin hirveän tiheään saanut.

Vähän vanhempana lapsena ja teininä sitten tietysti sitä alkoi itsekin ostelemaan kaupasta juttuja, mutta silloinkin muistan, että se karkin ostaminen oli hillittyä, ei mitään jättisäkkejä ja hirveitä mässyjä. Joskus teininä sitten kävin kaverin kanssa ehkä kerran vuodessa hampurilaispaikassa syömässä, siihen ei ollut mitään himoa, joten siellä ei tullut useasti käytyä. Aina oltiin ulkona ja käveltiin taikka pyöräiltiin joka paikkaan, joten ne muutamat herkut tuli myös kulutettua pois.

Ei pärsse, tääkö olikin näin vanha ketju... no tulipa kirjoitettua romaani sitten kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Höh! Mä olen ollut ns. nuorisoa -90-luvun alkupuoliskolla ja en kyllä syönyt ainuttakaan pitsaa tai hampurilaista!

Minä söin...samaan aikaan nuoruus. Asuit maalla?

Turussa, jossa vietin nuoruuteni, oli Hesburgereita jo 1980-luvun alkupuolella useita. Koko maata kattavksi tuo ketju ei silloin ollut vielä laajentunut, mutta Turun se oli jo hyvin vallannut. Lisäksi kauppatorin laidalla oli Carrols. Hampurilaisella käytiin vähintään kerran viikossa kavereiden kanssa jo vuonna 1984, kun olimme 11-12-vuotiaita. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, ja tuotteet olivat saman tasoisia kuin nykyisin.

Kebabravintoloita ei tosin tuolloin vielä ollut, koska Suomessa ei tuohon aikaan vielä kovin paljoa turkkilaisia ja irakilaisia ollut. Ensimmäisen kebabini muistan Suomessa syöneeni joskus vuonna 1991. Tukholman reissulla olin tosin kebabia jo useita vuosia aikaisemmin.

Nakkikioskilta ostettiin lihapiirakka kahdella nakilla. Tai höyrymakkara sinapilla. Näitä saattoi olla erimerkkisiäkin eri paikoissa, mutta kantasnagarilla myytiin Suomi-makkaraa, jota nimitimme p@skamakkaraksi. Ja hyvää oli. Puolikas paistettua kanaa tai kokonainen, joka syötiin kahteen pekkaan oli myös tavallinen kioskilta ostettu mässy.

Ensimmäiset pizzeriat tulivat Suomeen 1970-luvulla, mutta ne olivat kalliita ja sai hyvän aikaa säästää rahaa, jotta pääsi maistamaan herkkua. Kotona tehtiin itse pitsaa, valkosipuliperunoita tai spagettia+jauhelihakastiketta ja tarjottiin kavereille muodikkaana herkkuna.

Noh, uunimakkaraa ja lämpimiä voileipiä. Joskus saatiin grilliltä ranskanperunoita.