Lue keskustelun säännöt.
Mitä nuoret söi 80-luvulla ennenkuin oli pitsaa, pastaa ja hampurilaisia?
27.01.2016 |
Ajattelin tulla kysymään täältä, jos täällä sattuis oleen ketään ketä muistaa 80-luvun. Mä ja mun sisko mietittiin tätä Ja kysyttiin meidän äidiltä mut se sanoi ettei silloin ollut paljon mitään herkkuja kun kaikki oli köyhiä ja kasvatti melkein kaiken ruuan itse. Mut mitä te muut söitte esim kaupungeissa kerta siel ei voinut viljellä?
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
Mun isä herkutteli nuorena nakkikioskilla. Keitetyt nakit, lihapiirakat, öljyssä keitetyt omenapiiraat. Mummon nuoruudessa viipurinrinkelit.
Minun mummoni nuoruudessa eli viime vuosisadan alkupuolella maalla nuoriso saattoi pyytää jotain emäntää tekemään heille juustoa, siis sellaista leipäjuustoa jota kahvin kanssa syödään.
Äitini nuoruudesta vähän myöhemmin en osaa sanoa, kun se oli sitä sodanjälkeistä aikaa, kun oikeasti ei mitään ollut. Minun nuoruudessa saman vuosisadan loppupuolella oli kyllä jo kaikkia täällä mainittuja herkkuja, kebab vaan taisi tulla vasta tällä vuosisadalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuraläppäkin oli 80-luvulla jo montakymmentä vuotta vanha.
No ei muuten ollut, jos tarkoita Saarioisten ym. roiskeläppäpitsoja. Ne tuli kauppoihin nimenomaan 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Joo...oli sarvimakaronia, kierremakaronia, spagettia ja nauhaa (tagliatelle nykysin)... Simpukat, rusetit ja rakettispagettikin tais olla kaupoissa jo 80-luvun puolella.
Saarioisten frisbeekin oli tuttu juttu.
Hesburger aloitteli 1966.
Baarissa käytiin syömässä ranskalaiset ja lehtipihvi 70-luvulla kun äitiä (yläasteen aineenope) laiskotti eikä jaksanut keitellä perunoita. Hienot ravintolat oli sitten erikseen.
No oikeasti eka avattiin vasta 1980, ne aiemmat oli nakkikioskeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa herkuteltiin Hesen hamppareilla, silloin annoksen hintaan kuului vielä majoneesi. Pizzerioita oli myös ja muistan, kun Pippurimyllystä (turkulainen ravintola) haettiin pizzat aina lauantai-iltaisin.
Dennis laittoi pizzeriansa Turkuun 1974 tai niillämain.
Stadissa oli italialaisten pitämiä pitserioita jo 1960-luvulla ja eka hampurilaisbaari aukesi 1952. Ja pirtelöitä sai kaikkialta.
Pirtelöt ja erilaiset jäätelöannokset olivat minulle 70-luvun herkku. Niitä syötiin vanhempien kanssa Sokoksen kahviossa ja Meijerin baarissa. 80-luvulla lähdin opiskelemaan eikä sitten enää ollutkaan moisiin varaa. Saakohan nykyään pirtelöä enää mistään?
Pettuleipää yleensä syötiin. Suolakalaa. Hirveä syötiin, jos hirvenhiihto onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on provo :D
Juu 80-lukuhan oli Suomessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) varakasta aikaa, kaikki olivat ns, juppeja, ainakin nuoret aikuiset.
Pizzeriat muistan itse jo 70-luvulta, aluksi ne olivat ravintoloita (ei mitään nykyisiä ketjuräkälöitä). Hieno sisutus, mutta pizza oli edullisempaa kuin liharuoka, joten monet kävivät ulkona syömässä juuri pizzaa.
Helsingissä nuoret kävivät 'Rollsissa" eli Carolls-hampparibaarissa. Toinen suosikkipaikka oli Ravintola Happy Days (nyk. Teatteri), muistan itse että siellä oli aivan ihania jäätelöannoksia, oma suosikkini oli Kolibri.
Nuorilla on kuitenkin kotona tiukempi kuri, karkkeja tai herkkuja sai vain harvoin. Moni ei saanut niin paljon viikkorahaa, että siitä olisi joka päivä ostellutkaan mitään ihmeellistä. Kotona syötiin kello viisi pääateria ja silloin oltiin kotona, tai ruokaa ei enää saanut.
Jos olis omaa rahaa vaikka säästetty kesätöistä, sitten mentiin syömään jätskiä. Usein Rollsissa otettiin vain yhdet pienet ranskalaiset kaverin kanssa ja syötiin ne puokkiin.
Ethän sekoita Carrols- ja Rolls-ketjuja? Ne ovat siis kaksi eri ketjua, hampurilaisravintoloita kyllä molemmat.
En sekoita, kirjoitin nimen vaan väärin, tarkoitan Citykäytävän Carolsia, sitä sanotiin stadissa "Rolssiksi". Mistään toisesta Rolssista en ole kuullutkaan. Olisko ollut jossain landella? Nimi napattu tendikkäästi tuosta alkuperäisestä raflasta.
Näin.
Carrolsia kutsuttiin Rollsiksi jo 70 luvulla, itsekin kuulin "Rolls" hampurilaispaikasta vasta 80 luvun lopulla.
t toinen stadilainen
Meillä kyllä syötiin kotona 80-luvulla itsetehtyä pizzaa, hamppareita, ranskiksia, spagettia & jauhelihakastiketta. Välillä käytiin Carrollissa (vai miten se nyt kirjoitettiin) ja sitten vähän myöhemmin Mäkkärissä. Fajitakset ja tacot tuli 90- luvun alkupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monella meni kysymys kyllä ohi.
Meillä syötiin voileipiä, lämpimiä juustoleipiä, kiisseleitä ja puuroa välipaloiksi.
Ruoka oli yksinkertaisempaa. Muistan että söin leipää, jonka päällä jotakin kinkkua tai makkaraa, ja sitten maitoa tai mehua (limu ei tullut kuulonkaan), tai sitten paistettua munaa ja makkaraa. Tai tietty jos joku haki kaupasta jotain leivoksia tai munkkeja joskus.
T. Lidl-mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheessäni oli vaihto-oppilas 1980-1981. Olin 15-vuotias ja Yhdysvalloista tullut tyttö halusi pitsaa. Matkustimme bussilla noin 20 kilometriä ja menimme pitseriaan Tampereella. Tyttö oli järkyttynyt, kun pitseriasta ei saanut pitsan päälle pepperoni-makkaraa. En tiennyt, mistä hän puhuu, joten hän kuvaili makkaran minulle. Minulle selvisi vasta vuosia myöhemmin, miltä pepperoni maistui.
Suomessa sitä pepperonia on kutsuttu yleensä salamiksi. Kyllä sitä on saanu pizzan päälle jo pitkään.
Hampparia meillä syötiin paljon, mutta minulle hamppari ei ole hampurilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin ensimmäisen kerran hampurilaisella vuonna 1990, kun koko seiskaluokkamme lähti käymään Helsingissä. Samalle kerralla kävin ensimmäisen kerran oikeassa leffateatterissa (Pretty Woman <3). Oli jännittävää, McDonalds oli ihan uusi tuttavuus. Meillä maalla oli vain nakkikioski, josta joskus saatettiin ostaa grillimakkaraa. Ja asuimme siis noin 30 km Helsingistä, ei sentään ihan missään perämetsässä. Olin kyllä käynyt syömässä ulkona vanhempien kanssa, silloin yleensä jotain metsästäjänleike-tyylistä ruokaa.
Mutta meillä 90-luvun nuorilla oli todella vähän irtorahaa, eikä kesätöitä saanut oikein mistään, jos ei ollut 18-vuotias ja/tai suhteita, vaikka kuinka yritimme. Harvemmin kävimme ulkona syömässä, yleensä kokkasimme jotain kavereiden kotona. Joskus harvoin lähdimme käymään Helsingissä leffassa, ja silloin saatoimme joskus käydä hampurilaisella, mutta harvemmin rahat riittivät. Sitten vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoi kesä- ja sivutöitä opiskelun ohella löytyä vähän paremmin, ja silloin tuli kyllä istuskeltua hampurilaisella vähän liikaakin.
Vein muuten 40/50-luvuilla syntyneet vanhemapani syömään Mäkkärille ensimmäistä kertaa joskus 90-luvun lopulla. Isä oli kovin ärsyyntynyt siitä, että missään ei ollut haarukoita ja veitsiä, eihän nyt sentään sormin voi syödä. Isän sukupolvi kun söi ne lihapiirakatkin aterimilla...
Tuntui niin hassulta lukea tätä, tarkoitan mm. tuota, että veit vanhempasi Mäkkäriin. Tuli ihan mieleen Juhani Ahon kertomus siitä Matin ja Liisan ensimmäisestä junamatkasta. Hassu tunne tuli siitä, että minä olen syntynyt -45 ja kyllä minä ainakin tuossa milleniumin tienoilla kuljin ihan yksin, ilman saattajaa, paikoissa eikä mäkkärit sun muut olleet noin eksoottisia paikkoja meikäläisellekään ikälopulle, ei ollenkaan. Olin noin 55 v. silloin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä mitä tarkoitat, ns. pikaruokaherkuttelua vai tavallista arkipäivän syömistä. Mutta jos pikaruokaa, niin silloin käytiin grillillä, tilattiin lihapiirakka nakilla tai kananmunalla. Tai ranskalaiset makkaralla, ja ne ranskalaiset oli sellaisia vähän kiemuraisia, ei sellaisia suoria tikkuja kuten mäkkärissä ym. Paikkakunnasta riippuen oli erikoisuuksia, kuten porilainen, atomi tms.
Kotona tehtiin joskus lauantaina itse pizzaa, jossa täytteenä oli jauhelihaa ja tomaattia, ei mitään eksoottisempaa. Lauantaina saattoi saada pullon Aku Ankka- tai Smurffi-limsaa. Pullon koko olo 0,33l.
Punainen Jaffa se oli hyvää saunan jälkeen tuosta pienestä lasipullosta, eikä saatu joka viikko juotavaksi. Juhannuksena saattoi olla enemmän kerralla kun oli serkkujakin paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei syöty mitään valmista ei roskaruokaa tai eineksiä. Lihapiirakan saattoi saada joskus ja kerran vuodessa Helsingin carolssissa hamppariaterian äidin kanssa puoliksi,se oli juhlaa. Olin aktiiviurheilija ja ruokavalio oli tiukka ja muutenkin siihen aikaan ruuan merkitys oli toinen kuin nykypäivänä
Vierailija kirjoitti:
Kotona syötiin lähinnä perunaa. Eli keitettyjä pottuja, puolukkahilloa, ruskeaa kastiketta ja lihapullia tai kanakastiketta. Välillä kalakeittoa, lihakeittoa, karjalanpaistia... joskus makaronilaatikkoa, jälkiruoaksi puolukkapuuroa jos jotain jälkkäriksi oli. Makean nälkään saatiin porkkana tai lantunviipale. Siis tottakai meilläkin oli välillä karkkia, mutta ehkä kahdesti kuussa.
Hedelminä syötiin omppuja, banaaneita, appelsiineja. Syksyllä kun Suomen omenasato kypsyi, kaupoissa oli myynnissä vain kotimaisia omenoita. Muistaakseni kaupat eivät saaneet silloin ottaa myyntiin ulkomaisia omenoita. Kotimaiset omenat olivat usein pieniä ja aika mauttomia, hinta ei ollut kuitenkaan mitenkään halpa. Mitään karambolaa tai avokadoa ei oltu edes nähty. Eikä äitini tiennyt, miten paprikan voi syödä tai mihin sitä voisi käyttää.
Snagareita oli toki, niissä oli lihiksiä, hodareita ja hampurilaisia. Taso oli kyllä aika kirjava. Steissillä oli mielettömän hyvät lihikset.
Ei pienituloisten perheiden lapset käyneet missään pizzerioissa eikä hampurilaisbaareissa. Ainakin Rolssissa istui vain jotain diinareita tai diskohileitä, ei sinne ollut mitään asiaa.
Ite olin kyllä aikuinen ja ollut vuosia työelämässä, ennen kuin ekan kerran menin hampurilaiselle/pizzalle. Ärsytti suunnattomasti kun vanhemmat ihmiset puhuivat mun sukupolvesta jonain pizzeria -sukupolvena.
Paprikat ilmestyivät kauppoihin 70-luvun alussa. Minä, kuten varmaan äitisikin, olimme silloin nuoria naisia ja melko innokkaita kaikkea uutta kokeilemaan. Minä ainakin noita ostin useinkin. Sun tarinasi kuulostaa ihan 50-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Höh! Mä olen ollut ns. nuorisoa -90-luvun alkupuoliskolla ja en kyllä syönyt ainuttakaan pitsaa tai hampurilaista!
Minä olen syönyt ensimmäisen hampurilaiseni todennäköisesti 80-luvun loppupuolella ja ihan Kainuussa. Muistan että olin pieni ja se oli jotenkin erikoista syötävää, siinä oli sellainen iso ja ohut jauhelihapihvi. En ole sellaista pihviä nähnyt hampurilaisissa nykyään, pitäisi varmaan itse tehdä. Äitini teki kyllä jonkinlaista pizzaa jo melko varhain mitä muistan, mutta pizzeriassa taisin käydä vasta joskus teininä. Ranskan perunoita oli harvoin, yhden kerran muistan kun isä laittoi niitä uuniin ja ne kärähtivät ja eihän niitä voinut syödä, ja olin ihan järkyttyneenä siitä :D. 1981 syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meni kysymys kyllä ohi.
Meillä syötiin voileipiä, lämpimiä juustoleipiä, kiisseleitä ja puuroa välipaloiksi.
Kyllä kaikki varmasti ymmärsivät ap:n kysymyksen. Hauska vaan muistella mitä herkkuja 80-luvulla sai ja mistä. Ap kun luulee (tai lähinnä provoilee), että kaikki olivat tosi köyhiä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Hampparia meillä syötiin paljon, mutta minulle hamppari ei ole hampurilainen.
Onko tarkoittamasi hamppari makkaraa? Hampparinväärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona syötiin lähinnä perunaa. Eli keitettyjä pottuja, puolukkahilloa, ruskeaa kastiketta ja lihapullia tai kanakastiketta. Välillä kalakeittoa, lihakeittoa, karjalanpaistia... joskus makaronilaatikkoa, jälkiruoaksi puolukkapuuroa jos jotain jälkkäriksi oli. Makean nälkään saatiin porkkana tai lantunviipale. Siis tottakai meilläkin oli välillä karkkia, mutta ehkä kahdesti kuussa.
Hedelminä syötiin omppuja, banaaneita, appelsiineja. Syksyllä kun Suomen omenasato kypsyi, kaupoissa oli myynnissä vain kotimaisia omenoita. Muistaakseni kaupat eivät saaneet silloin ottaa myyntiin ulkomaisia omenoita. Kotimaiset omenat olivat usein pieniä ja aika mauttomia, hinta ei ollut kuitenkaan mitenkään halpa. Mitään karambolaa tai avokadoa ei oltu edes nähty. Eikä äitini tiennyt, miten paprikan voi syödä tai mihin sitä voisi käyttää.
Snagareita oli toki, niissä oli lihiksiä, hodareita ja hampurilaisia. Taso oli kyllä aika kirjava. Steissillä oli mielettömän hyvät lihikset.
Ei pienituloisten perheiden lapset käyneet missään pizzerioissa eikä hampurilaisbaareissa. Ainakin Rolssissa istui vain jotain diinareita tai diskohileitä, ei sinne ollut mitään asiaa.
Ite olin kyllä aikuinen ja ollut vuosia työelämässä, ennen kuin ekan kerran menin hampurilaiselle/pizzalle. Ärsytti suunnattomasti kun vanhemmat ihmiset puhuivat mun sukupolvesta jonain pizzeria -sukupolvena.
Paprikat ilmestyivät kauppoihin 70-luvun alussa. Minä, kuten varmaan äitisikin, olimme silloin nuoria naisia ja melko innokkaita kaikkea uutta kokeilemaan. Minä ainakin noita ostin useinkin. Sun tarinasi kuulostaa ihan 50-luvulta.
Olen samaa mieltä! Kyllä jo 1970-luvulla, 1980-luvusta puhumattakaan (sitähän ap kysyy) oli paljon modernimpaa elämä.
Minä olen syntynyt 1954 eli olin 16-vuotias vuonna 1970. Kyllä meillä, ihan tavallisessa maalaistalossa, laitettiin jo ajan muotiruokia, täytettyjä paprikoita. Ja äiti, maalaistalon emäntä (ja innokas marttakerholainen) kokeili innolla kaikki muutkin uutuudet. Pizzaa meillä ruvettiin paistamaan isossa leivinuunissa heti kun sellaisesta italianihmeestä kuultiin. :)
Miten niin 80-luvulla ei olisi ollut hampurilaisia tai pizzoja tai pastaa?
Ensimmäinen McDonalds avattiin Tampereella 1884, mutta tokihan jo ennen sitä on hampurilaisia saanut muista paikoista. Oli Carrol'sit yms ja tietysti tavalliset nakkikioskit. Ensimmäinen pizzaravintola Suomessa on avattu 1961, ja onhan niitä 80-luvulla saanut jo joka paikasta niin kuin nytkin. Ja pasta...makaronia on syöty Suomessa jo 1800-luvulla.