Miettikää että lapsettomat työkaverit voivat rojahtaa vapaasti työpäivän jälkeen sohvalle vaikka koko illaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap

Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.

No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap

Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.

Ihan kivastihan sinä ap olet ehtinyt av:lla roikkua lapsista ja kaikista kotitöistä huolimatta  ;)

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti

Mieskö on hoitanut koko illan lapsia, laittanut ruuat, pyykännyt ja tiskannut ja nukuttanut lapset yksin?! Ap

Katselin paljon telkkaria ennenkuin sain lapsen. Nyt en ole katsonut juuri mitään kymmeneen vuoteen. Enkä ole varmasti mitään menettänyt, se oli todella hukkaan heitettyä aikaa se sohvalla löhöily.

Näinhän se aina on, että minulla itsellä on aina kaikkein raskainta ja kaikilla muilla on paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletkos vakoillut mua? Siellähän minä sohvalla makaan alasti miehen kanssa.. netflix & chill..

Varo vaan, kohta teillekin tulee lapsia kun tuolleen alasti yhdessä makailette ja sitten et enää saa levätä vaan teet jatkuvasti töitä, ansiotyön jälkeen alkaa uusi työpäivä kotona :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap

Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.

No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap

Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.

No enpä tiedä, jos saisi vaikka viikon nukkua edes 7h keskeytyksettä yössä. En muista koska olisin saanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset ole ainoa asia maailmassa joka voi uuvuttaa ja aiheuttaa työtä/huolta.

Vanha intiaanien sananlasku: "Arvostele toista ihmistä vasta kun olet yhden kuunkierron kulkenut hänen mokkasiineissaan".

Koskaan et voi tietää mitä toisen elämä on vaikka se ulospäin näyttäisi ja kuulostaisi miltä.

T: neljän lapsen työssäkäyvä äiti

hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti

Mieskö on hoitanut koko illan lapsia, laittanut ruuat, pyykännyt ja tiskannut ja nukuttanut lapset yksin?! Ap

Pitääkö teillä ihan jokaikinen päivä tehdä kaikki tuo? Onkohan arjenhallinta ihan kohdillaan..

Vierailija kirjoitti:

Enpähän ole ainakaan niin yksin vanhuksena, kuin lapsettomat.

Lapsia hankkiva täyttää tyhjiötä elämässään lapsilla, lapsettomilla (vapaaehtoisesti) ei tyhjiötä ole kun ei ole tarvetta täyttää mitään. Vanhuksena olet yksinäisempi kuin lapsettomat, sillä elämässäsi ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin lapset. Vanhuksena elämäsi koostuu lasten vierailun odottamisesta, puoli tuntia kahden viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi lapsi, joka on jo 15-vuotias. Mikäs sen mukavampaa kuin tulla kotiin ja huomata, että tyttö häärää lieden ääressä poronkäristyksen kimpussa <3

Eikö olekin ihana nauttia kasvatuksen tuloksista. Meillä keittiössä häärää 15 v poika. Saapa nähdä mitä hyvää syödään huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap

Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.

No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap

Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.

No enpä tiedä, jos saisi vaikka viikon nukkua edes 7h keskeytyksettä yössä. En muista koska olisin saanut. Ap

Kuule on paljon lapsettomia jotka eivät ole vuosiin saaneet nukkua tuollaisia yöunia. Usko jo, ei se lapsettomuus ole ainoa "rasite" elämässä. Pitäisiköhän teidän kokeilla unikoulua tai hakea jotain tukea kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap

Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.

No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap

Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.

No enpä tiedä, jos saisi vaikka viikon nukkua edes 7h keskeytyksettä yössä. En muista koska olisin saanut. Ap

"Edes" 7 tuntia? 7 tuntia yöunta on ruhtinaallinen määrä useimmille. Kokeile 4 tuntia yössä ja herätys aamuviideltä, koko päivä fyysisesti raskasta työrä liian kireällä aikataululla, työmatkoihin 3 tuntia useimpina päivinä... Valitat ihan turhasta, jos ongelma on se että et saa 7 tuntia unta joka yö.

Itse olin henkisesti väsynyt siihen yksinäisyyteen kotona ja tein töitä töitä vaan ja kotonakin tein arkijutut sekä hoidin muut asiat. Mutta nyt on 1v lapsi ja töihin teen pian paluuta ja onnellinen olen 😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti

Mieskö on hoitanut koko illan lapsia, laittanut ruuat, pyykännyt ja tiskannut ja nukuttanut lapset yksin?! Ap

Pitääkö teillä ihan jokaikinen päivä tehdä kaikki tuo? Onkohan arjenhallinta ihan kohdillaan..

No kyllä alle 2-vuotiaassa on joka päivä hoitamista, ruoka on laitettava monta kertaa päivässä ainakin pöytään jos ei kokata tarvitse joka päivä ja kerättävä siitä ja siivottava sotkut, tiskattava kyllä, pyhittävä pöydät, kerättävä lelut ja muut tavarat, hoidettava lasten iltatoimet, imuroitavakin ainakin vähän... Kyllä tässä on hommaa joka päivä kahdelle aikuiselle todella paljon. En siis valita sitä, ettei mies osallistu, tekee kyllä vähintään saman verran kuin minäkin joka päivä kotitöitä. Missä läävässä ja pellossa oikein elätte mikroeineksiä syöden, jos voitte lapsiperheessä löhötä töiden jälkeen koko illan sohvalla?! Ap

Vierailija kirjoitti:

Enpähän ole ainakaan niin yksin vanhuksena, kuin lapsettomat.

Voi kuule kun tietäisit. Meillä on vanhainkodissa useampi mummo, jolla on liuta lapsia. Käyvät tapaamassa ehkä kerran vuodessa, ja hätääntyvät ja valittavat hoitajille, kun vanhus on mennyt niin huonoon kuntoon (=vanhentunut vuoden aikana). Joskus lapset ilmaantuvat paikalle vasta, kun vanhus kuolee.

Sen sijaan lapsettomilla vanhuksilla on monesti laaja ystävä- ja sukulaispiiri, jotka pitävät ahkerasti yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap

Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.

No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap

Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.

No enpä tiedä, jos saisi vaikka viikon nukkua edes 7h keskeytyksettä yössä. En muista koska olisin saanut. Ap

"Edes" 7 tuntia? 7 tuntia yöunta on ruhtinaallinen määrä useimmille. Kokeile 4 tuntia yössä ja herätys aamuviideltä, koko päivä fyysisesti raskasta työrä liian kireällä aikataululla, työmatkoihin 3 tuntia useimpina päivinä... Valitat ihan turhasta, jos ongelma on se että et saa 7 tuntia unta joka yö.

En kokeile. En jaksaisi sellaista. Olen aina kokenut olevani jotenkin herkemmin väsähtävä kuin useimmat. Minkäs sille voin?! Ap

Kaikilla lapsellisilla ei ole juuri nyt kotona alle 2-vuotiasta lasta. Kaikki eivät ole olleet töissä silloin, kun on ollut. Tällaisen asian ymmärtää jopa unettomuudesta kärsivä lapseton, joka olisi ikionnellinen 7 tunnin yöunista edes viikonloppuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap

Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.

No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap

Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.

No enpä tiedä, jos saisi vaikka viikon nukkua edes 7h keskeytyksettä yössä. En muista koska olisin saanut. Ap

Kuule on paljon lapsettomia jotka eivät ole vuosiin saaneet nukkua tuollaisia yöunia. Usko jo, ei se lapsettomuus ole ainoa "rasite" elämässä. Pitäisiköhän teidän kokeilla unikoulua tai hakea jotain tukea kotiin?

tarkoitin tietysti et lapsellisuus ei ole ainoa rasite mut asia taidettiin ymmärtää

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se aina on, että minulla itsellä on aina kaikkein raskainta ja kaikilla muilla on paljon helpompaa.

Näinhän se on, vaikka itse lapsellisena tiedän tuon väsymyksenkin. Nyt lapset ovat jo isoja, nukkuvat yönsä jne. ja elämä sujuu suht mukavasti. Itsellä ainakin on pari lapsetonta työkaveria ja tuntuu, että he nukkuvat huonosti, on migreeniä ja monenlaista vaivaa. Voihan sillä lapsettomalla ( kuin tietysti lapsellisellakin ) olla vaikka omat vanhemmat joista kantaa huolta työn ohella.