Miettikää että lapsettomat työkaverit voivat rojahtaa vapaasti työpäivän jälkeen sohvalle vaikka koko illaksi

Mä olen kotona kyllä kaikkea muuta kuin töissä vaikka mulla onkin 2-vuotias ja kuukauden ikäinen. En mä koe lasten kanssa oloa ja kotitöiden tekemistä mitenkään pakkopullana, niin kuin töihin meno monesti koetaan.

Ehdin minäkin löhöillä sohvalla ja näpytellä tablettia tai tietokonetta vaikka nuo lapset onkin. Jokainen kokee asiat niin eri tavalla.

Olen lapseton opiskelija. Lähden aamulla kävelemään koulua päin viimeistään 7.30 ja pisimpinä koulupäivinä olen kotona 21.30, jonka jälkeen teen kotitehtäviä ja niissä voi mennä kolmeen asti yöllä.

Oi Ap, saanhan olla väsynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka lapset ovat oma valinta, enkä omiani tietysti pois vaihtaisi, niin olen kyllä muutaman kerran hämmentynyt lapsettomien sinkkunaisten väsymisestä. Ollaan esim. oltu koulutuksessa, ja sinkkunaiset ei millään jaksa nousta aamun ekalle luennolle kymmeneksi, kun eilen tuli valvottua yli kahteentoista. Minä olin siinä tilanteessa ensimmäisen kerran pariin vuoteen nukkunut seitsemän tuntia yhteen menoon. Miten niin väsyttää? 

Tai että ei voi tehdä mitään viikonloppuna, kun pitää siivota. Sinkkunaisen yksiö? Miten siihen voi käyttää edes kahta tuntia? Ja ainaiset päiväunet. Melkein kaikki tuntemani sinkkunaiset harrastavat niitä. Mutta totta kai jaksaminen on suhteellista.

Sinkkunaisen yksiö? Mulla on 115 m2. En ole asunut päivääkään yksiössä.

Hyvä kun muistutit noista päiväunista, pitääkin katsoa, jos saisi niistä jotenkin rutiinin, ovathan vartin tai puolen tunnin päikkärit terveelliset. Mua ei vaan nukuta yleensä iltapäivällä. Ja jos unosia ottaa illalla, häiriintyy helposti yöunet.

P.s. Mun sohvalla ei yleensä ole käyttöä ennen klo 22.30 illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti

Huomautuksena että tämä ei ollut se eka sivun neljän lapsen äiti. Mä en maannut koko iltaa sohvalla :D

Vaikka en ollut ketjua lukenutkaan juuri alkua pidemmälle, niin onhan tuossa erilainen allekirjoituskin.

Helpollahan lapsen kanssa kotona pääsee kun itse tulee rakennustyömaalla puurtamaan. Ja minulle voisi taas kuittailla joku, jolla on sekä rakennustyömaa, että lapsia. Ja meille molemmille voisi joku kuittailla, jolla on viisi vakavasti vammaista ja syöpäsairasta lasta. Ja niin edelleen.

Kilpailkaa rauhassa, minä teen nyt tätä taloa ja keskityn nauttimaan elämästäni ja huilaten kun väsyttää kun tämäkin rumba on ohi. Olisin varmaan tehnyt niitä lapsia jos olisin tahtonut sellaisen elämän.

Ap hyvä, se mikä sinua odottaa työpäivän jälkeen kotona ei ole toinen työpäivä vaan ikioma elämäsi, se minkä itse valitsit.

Missä ap?

Noh se ei mua hetkauta yhtään mitä muut tekevät työpäivän jälkeen. Mutta kyllä täytyy sanoa että paljon ahkerampi tunnen olevani kuin joskus sinkkuna ennen lapsia. Varmaa enää osaa vaan lojuu sohvalla vaikka olisi mahdollista. Jotain tekemistä aina löytyy. Rivitalossa sentään helpommalla pääsee vrt. okt.

(Lapset 7 & 8)

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton opiskelija. Lähden aamulla kävelemään koulua päin viimeistään 7.30 ja pisimpinä koulupäivinä olen kotona 21.30, jonka jälkeen teen kotitehtäviä ja niissä voi mennä kolmeen asti yöllä.

Oi Ap, saanhan olla väsynyt?

Onko sinun pakko olla täydellinen?

Ettekö ihmiset oikeasti tunne ketään lapsettomia pariskuntia? Kun kaikki puhuu vain lapsiperheistä tai sinkuista. Vai luuletteko että kaikki lapsettomat on sinkkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kannattanut olla tekemättä niitä lapsia, jos kerran lapseton elämä on niin kadehdittavaa?

Mua oikeasti säälittää lapsettomat, ääneen en tätä kyllä sanoisi. Monella se elämä on sitten pelkkää makaamista ja telkkarin töllöttämistä. Kuinka sitä jaksaa vuodesta toiseen?

Mutta lapsethan on pieniä vain hetken. Sen jälkeen sunkin elämä on pelkkää säälittävää makaamista ja telkkaria. Jos siis ainoat vaihtoehdot elämässä on hoitaa lapsia tai maata ja katsoa telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Missä ap?

Mitäs mua joku kaipaili? Taisi olla pms ja joku virus meinasi taas iskea ja siksi se jumalaton väsymys... Nyt kun ei väsytä niin ja parisuhdetilannekin vähän parantunut, en vituta enää ollenkaan noin paljon kuin aloituksessa. Mutta tosiaan, kyllä se edelleen ahdistaa kun ei pääse lepäämään vaikka voi huonosti ja pää on ihan sumea. Ap

Miettikää että työttömät voi rojahtaa sohvalle kun te lähdette töihin ja metsästää parhaat tarjoukset netistä halpaan ruokaan.

Lukematta sen enempää muiden vastauksia...

Siis kyllähän se on perheenäidistäkin paljolti kiinni, millaiseksi arkensa järjestää! Ihan hyvin voi laittaa lapsille vaikka puujunaradan osat tai Lego-laatikon tai pet shop -laatikon tms. siihen sohvan eteen leikkimistä varten ja mennä itse tunniksi - pariksikin sohvalle nuokkumaan töiden jälkeen! Ruokaa voi tehdä kerralla enemmän ja pakastaa osan laiskoja iltoja varten ja eineksiäkin on lupa välillä käyttää.

Ihan turha valittaa rankkaa arkea, jos on ihan itse hankkinut tai suostunut painostuksesta valtavaan harrastusmäärään ja illat menee kuskatessa tai jos haluaa kyläillä, ottaa vieraita vastaan, ulkoilla ja kiillottaa kotia arki-iltaisin. Ihan hyvin voi ottaa rennosti!!!

t. kahden kouluikäisen lapsen äiti, joka otti rennosti töiden jälkeen myös lasten ollessa pieniä

Mä olen eri mieltä. Lapsettoman koti ei pysy puhtaana itsestään. Pitää laittaa ruokaa jne. Työ ei ole kaikilla perseellä istumista. Voi olla sairauksia mitkä vaikuttavat liikkumiseen.

T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton opiskelija. Lähden aamulla kävelemään koulua päin viimeistään 7.30 ja pisimpinä koulupäivinä olen kotona 21.30, jonka jälkeen teen kotitehtäviä ja niissä voi mennä kolmeen asti yöllä.

Oi Ap, saanhan olla väsynyt?

Onko sinun pakko olla täydellinen?

No ei, enkä siihen pyrikään. Mutta pakko yrittää tehdä ja ymmärtää tehtävät jos haluan päästä tenteistä läpi ja koska tää on ainoo mahdollisuus suuntautua haluamalleni alalle, tuossa koulussa