Miettikää että lapsettomat työkaverit voivat rojahtaa vapaasti työpäivän jälkeen sohvalle vaikka koko illaksi
Kun lapsellisilla on kotona uusi työpäivä edessä!
Lapsettomien ei kyllä ikinä pitäisi ainakaan väsymystä valittaa töissä lapsellisten kuullen.
Kommentit (156)
Miten ap kehtaat valittaa, kun sinulla sentään on terveet elossa olevat lapset! Jos et ole 24/7 omaishoitaja, et tiedä yhtään mitään väsymyksestä.
Vai...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti
Mieskö on hoitanut koko illan lapsia, laittanut ruuat, pyykännyt ja tiskannut ja nukuttanut lapset yksin?! Ap
Pitääkö teillä ihan jokaikinen päivä tehdä kaikki tuo? Onkohan arjenhallinta ihan kohdillaan..
No kyllä alle 2-vuotiaassa on joka päivä hoitamista, ruoka on laitettava monta kertaa päivässä ainakin pöytään jos ei kokata tarvitse joka päivä ja kerättävä siitä ja siivottava sotkut, tiskattava kyllä, pyhittävä pöydät, kerättävä lelut ja muut tavarat, hoidettava lasten iltatoimet, imuroitavakin ainakin vähän... Kyllä tässä on hommaa joka päivä kahdelle aikuiselle todella paljon. En siis valita sitä, ettei mies osallistu, tekee kyllä vähintään saman verran kuin minäkin joka päivä kotitöitä. Missä läävässä ja pellossa oikein elätte mikroeineksiä syöden, jos voitte lapsiperheessä löhötä töiden jälkeen koko illan sohvalla?! Ap[/quot Emme me löhöä sohvalla koko iltaa. Emme myöskään syö eineksiä emmekä käytä mikroa. Silti en koe että kotona alkaisi uusi työpäivä. Pitäisiköhän sinun vähän hellittää omia vaatimuksiasi ja priorisoida mikä oikeasti on tärkeää jos normielämä noin uuvuttaa?
Koet väsyväsi herkemmin kuin muut, mielenkiintoista. Sinä siis saat väsyä vähemmästä kuin toiset mutta kukaan (lapseton) ei saa väsyä sellaisesta mistä sinä et (muka) väsyisi?
Miksi oletat että muut lapsiperheet eläisivät kakkaisessa läävässä ja söisivät mikroeineksiä koko illan sohvalla löhöten jos he kertovat että eivät raada joka ilta töiden jälkeen kotona?
Iloitsetko ap lapsistasi ja teettekö perheenä kivoja juttuja vai koetko heidät vain valtavana työmaana ja taakkana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap
Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.
No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap
Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.
No enpä tiedä, jos saisi vaikka viikon nukkua edes 7h keskeytyksettä yössä. En muista koska olisin saanut. Ap
"Edes" 7 tuntia? 7 tuntia yöunta on ruhtinaallinen määrä useimmille. Kokeile 4 tuntia yössä ja herätys aamuviideltä, koko päivä fyysisesti raskasta työrä liian kireällä aikataululla, työmatkoihin 3 tuntia useimpina päivinä... Valitat ihan turhasta, jos ongelma on se että et saa 7 tuntia unta joka yö.
En kokeile. En jaksaisi sellaista. Olen aina kokenut olevani jotenkin herkemmin väsähtävä kuin useimmat. Minkäs sille voin?! Ap
No näköjään käytät ainakin ensiapuna muiden vähättelyä, että näyttäisit itse ahkerammalta. Tuo on sinun ongelmasi, ei niiden lapsettomien työkavereiden.
Jos olet aina ollut herkästi väsähtävä, olisiko kannattanut miettiä etukäteen miten selviät pikkulapsiajasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti
Mieskö on hoitanut koko illan lapsia, laittanut ruuat, pyykännyt ja tiskannut ja nukuttanut lapset yksin?! Ap
Pitääkö teillä ihan jokaikinen päivä tehdä kaikki tuo? Onkohan arjenhallinta ihan kohdillaan..
No kyllä alle 2-vuotiaassa on joka päivä hoitamista, ruoka on laitettava monta kertaa päivässä ainakin pöytään jos ei kokata tarvitse joka päivä ja kerättävä siitä ja siivottava sotkut, tiskattava kyllä, pyhittävä pöydät, kerättävä lelut ja muut tavarat, hoidettava lasten iltatoimet, imuroitavakin ainakin vähän... Kyllä tässä on hommaa joka päivä kahdelle aikuiselle todella paljon. En siis valita sitä, ettei mies osallistu, tekee kyllä vähintään saman verran kuin minäkin joka päivä kotitöitä. Missä läävässä ja pellossa oikein elätte mikroeineksiä syöden, jos voitte lapsiperheessä löhötä töiden jälkeen koko illan sohvalla?! Ap
Häh? Mulla on 1v lapsi ja hoidan sen yksin. Mummo ja pappa käy vaan kahvilla joskus. Muuta apua ei ole. Silloin kun olen väsynyt niin muutan kaavaa, aina ei jaksa eikä tarvi tehdä samalla rutiinilla. Tänäänkin syötiin illalla banaania ja pullo lämmintä maitoo kun en jaksanu puuroo keittää kun lapsikin tosi väsynyt. Anna itsellesi vapaus joskus heittää rätti tiskien päälle kun väsyttää ja tiskaa sitten kun tulee enemmän puhtia. Tottakai arkijutut täytyy hoitaa mutta liika puhtauskaan ei ole hyvä. Eilen katsoin kun asunto ihan likainen, pyykit pesemättä. Lähdin pihalle luistelemaan ja sieltäkös sainkin puhtia! Kokeile!
Olenko minä siis aivan turhaan käynyt tänään kaupassa, laittanut ruokaa, tiskannut, vaihtanut lakanat, pessyt vessan ja ulkoiluttanut koiran? Seuraavaksi ajattelin rentoutua lukemalla ihmisten kokemuksia lapsettomuushoidoista, että saisin vähän tietoa tulevasta. On tämä lapseton elämä sitten ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vain sen, että vasta lasten jälkeen vallitseva tunne on ollut väsymys. Ap
Ehkä sinulla. Mutta osaatko tai haluatko edes tulla sieltä oman navan ympäriltä ja asettua muiden asemaan ja tajuta että jokainen elää sitä omaa elämäänsä? Se mikä ei väsytä sinua voi jollekulle toiselle olla lähes maailmanloppu.
No joo, oli tässä hieman provoa mukana. Mutta on se fakta, että lapseton saa kotona levätä kun väsyttää, lapsellinen ei saa. Ja lapsettomien yöynia ei ainakaan lasten heräily tuhoa. Tässäkin sitäkin että mulle on kyllä hyvin raskasta myös herätä töihin ja olla siellä 8 tuntia sisällä lepäämättä. Olisi ilman lapsiakin todella nihkeää se. Ap
Ihmisessä on jotakin vialla jos normaali työpäivä on ylivoimainen. Itse olen lapseton ja kun rahatilanne oli huono, tein kahta työtä eli 11-14 tuntia päivässä. Ja se oli oikeaa työtä, ei mitään kotona oleskelua missä voi puolihuolimattomasti tiskailla ja katsoa TV:tä samalla.
No enpä tiedä, jos saisi vaikka viikon nukkua edes 7h keskeytyksettä yössä. En muista koska olisin saanut. Ap
Ap, minä muistan: En ikinä. Joskus kyllä on viikkoja, jolloin nukun 7 tuntia - yhteensä koko viikon aikana. ;)
44
Vierailija kirjoitti:
En projisoi kiukkuani mihinkään paitsi lapsettomiin väsymyksen valittajiin anonyymisti tällä palstalla. Onpa todella älykästä vetää jaksamisestani johtopäätöksiä vain sen perusteella. Ap
No ihan samanlailla sinäkin valitat väsymystäsi.. Ajattele jos se lapseton haluaisi lapsen ja onkin siksi väsynyt kun ei sitä saa? Et voi verrata lapsettomia itseesi. Itse kävin 3v lapsettomuushoitoja kun ystäväni teki lapsia ja valitteli minulle väsymystään. Tarjouduin auttamaan mutta ei apu kelvannut. Olin itse todella uupunut siihen ettei lapsia tule. Kerroin tästä hänelle ja hän purskahti itkuun. Hän oli luullut että biletän ja käyn VAIN töissä..
Minä olen lapseton sinkku ja nautin äärettömän paljon kun saan töiden jälkeen tulla hiljaiseen kotiin, heittää vaatteet ja pestä meikit pois ja painua tunniksi peiton alle.
Parisuhteessa olen elänyt suurimman osan elämääni, kärsinyt siinä lapsettomuudesta.
Nyt en vaihtaisi tätä elämäntilannetta mihinkään.
Väsynyt olen kyllä, olen ollut pahasti masentunutkin. Ja varmasti valittanut. Ja valitan jos haluan, en aio verrata omaa väsymystäni kenenkään muun tilanteeseen. Olen elänyt sen verran rankkoja juttuja läpi, että en jaksa ottaa nyt muita huomioon.
Kiitos ja anteeksi!
Päivässä on 24h. Kyllä ehdin lepäämään sohvalle, vaikka olenkin äiti. Mutta nukkua en halua. En silti mieti että muitten levot olis multa pois! :D Mikä ihme valitusvirsi taas. Elämä on juuri niin hankalaa kun siitä sellasta tekee.
Niin voi rojahtaa eikä oikeastaan edes tarvi valittaa väsymystään, kun voi vain palautua kotona tai jossain kivassa harrastuksessa tai kavereiden kanssa tai lomamatkalla tai yöelämässä<3 siksi en haluakaan lapsia, koska ne väsyttävät ja vievät aikaa. Plus ne miljoon muuta syytä olla hankkimatta pershedelmiä :)
"Miettikää että lapsettomat työkaverit voivat rojahtaa vapaasti työpäivän jälkeen sohvalle vaikka koko illaksi."
Niinpä niin. Illat muuttuvat päiviksi, päivät viikoiksi, viikot kuukausiksi ja vuosiksi. Vuosien kuluessa sohvan kangas haalistuu ja rasvoittuu kohdasta, jossa pää on levännyt koko illan, ilta illan jälkeen. Päivät ja illat toistuvat loputtomassa ketjussa, unohdat mitä teit tai missä kävit viime viikolla, viime kuussa, viime vuonna koska teit samaa mitä teet nytkin ja pian unohdat senkin.
Ap, herkästi väsyvä naisparka, meni ja teki lapsen. Nyt hän on väsyneiden kuningatar. Kutsun tuollaisia superlatiivimarttyyreiksi, heille kaikki on aina vaikeinta, rankinta, väsyttävintä, surullisinta...
Jäät eläkkeelle maksettuasi verosi säädetyt vuodet, palaat sohvalle vaikka koko illaksi, liukastut matkalla kauppaan ja murrat lonkkasi, hoitokodissa makaat lääkittynä makuuhaavoissasi ja ulosteisissa vaipoissasi vaikka koko illan, haalistut ja lopulta katoat.
Minulla oli taas ihan järjetön kiirepäivä töissä. Työ on erittäin vastuullista ja vaativaa. Tulin kotiin, tein ruokaa 7-vuotiaani kanssa, ja pelasimme sen jälkeen lapsen kanssa Monopolia 2 tuntia. Sen jälkeen olin levännyt ja unohtanut työhuolet hetkeksi. Lapseni seura on minulle se asia, mikä lataa minun akut. En osaa kuvitella millaista olisi ilman häntä. Ehkä olisi muita tapoja unohtaa stressi, mutta perheeni ei ole "uusi työpäivä työpäivän jälkeen" vaan se, mistä imen energiaa, rakkautta ja hyvää oloa jaksaa pyörittää arkea ja kestää työn paineet. Siis minulle. Jokainen on yksilö ja lapsettomilla on varmasti enemmän muita ihmissuhteita, harrastuksia jne., mistä saavat energiaa ja hyvää oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti
Mieskö on hoitanut koko illan lapsia, laittanut ruuat, pyykännyt ja tiskannut ja nukuttanut lapset yksin?! Ap
Teinit on laittanut ruuan, tänään ei ollut pyykkipäivä ja lapset nukkuu ilman nukuttamista. Mieskin on maannut sohvalla.
Heh..toivotaan niin. Elämässä ehtii tapahtua paljon. Lapset voi muuttaa ulkomaille eikä vanhemmat välttämättä kiinnosta, onnettomuuksia sattuu ja välit vanhempiin saattavat muuttua vanhempana. Lapsettomilla saattaa olla hyvät välit aikuisiin joita on vuosien varrella pitänyt kuin omia lapsiaan. Elämä voi muuttua milloin vaan.