Miettikää että lapsettomat työkaverit voivat rojahtaa vapaasti työpäivän jälkeen sohvalle vaikka koko illaksi

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivastihan sinä ap olet ehtinyt av:lla roikkua lapsista ja kaikista kotitöistä huolimatta  ;)

Tätä minäkin ajattelin :D

Ei meilläkään koskaan ole tarvinnut lapsia nukuttaa, neljä lasta on. Jossain vaiheessa pienempänä luettiin iltasatu, mutta ei mitään sellaista tuntien sängyn vieressä istumista ole koskaan tarvittu lasten nukahtamiseen. Nukahtaneet itsekseen ihan synnäriltä saakka, riitti että pisti sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivastihan sinä ap olet ehtinyt av:lla roikkua lapsista ja kaikista kotitöistä huolimatta  ;)

Tätä minäkin ajattelin :D

Mutta hän ei varmasti ole istunut sohvalla! Anteeksi, rojahtanut tai löhönnyt.

Muista sitten se, AP, jos joskus raivoat lapsettomalle henkilölle kun hän valittaa jostain, että ehkäpä tuo henkilö haluaisi ehdottomasti saada lapsen ja on voinut yrittää kaiken mahdollisen saadakseen sellaisen, mutta ei vain ole onnistunut. Sellaiselle henkilölle olisi aika loukkaavaa sanoa noin.

En kyllä omista lapsia, mutta en todellakaan kerkeä rojahtamaan mihinkään sohvalle ennen- tai jälkeen työpäivän! Elämääni kuuluu paljon harrastuksia, ihmissuhteita ja kotitöitä... tai siis halutessanihan se sohvalla rähnöttäminen onnistuisi, mutta kukapa haluaa sellaiseen tuhlata aikaa. 

Olen lapseton työssäkäyvä nainen, ja vaihtaisin osia perheenäidin kanssa koska tahansa. Minua työpäivän jälkeen odottaa kotona yksinäisyys, ja viikonloput ovat vielä pahempia lohduttomuudessaan. Olen usein väsynyt, viime yönkin nukuin katkonaisesti, kun heräilin ahdistukseen. Ei tätä tilaa kannata ihailla.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin voin. Lapseni ovat aikuisia.

Samat sanat, paitsi että mulla ei ole töitä, mistä tulisin väsyneenä kotiin. Voin siis kotona ollessani rojahtaa sohvalle mihin aikaan päivästä tahansa.  Ja aikoinaan kun lapseni olivat pieniä ja itse töissä, heidän mummonsa oli meillä täällä kotona hoitamassa lapsiamme.  Itselle ne työjaksokaudet olivat suoranaisesti ns. lomaa kotitöiltäkin, koska äitini eli lastemme mummo teki muutakin kotonamme kuin hoiti lapsiamme.  Hän siivosi ja valmisti ruoat joka päivä, ja oli todellakin ihanaa tulla töistä kotiin suoraan valmiiseen ruokapöytään.  Tottakai pyykinpesut ymt. kotityöt teimme itse mieheni kanssa, mutta silti nuo työssä käyntiajat ovat jäänneet mieleeni todellakin toisaalta vaihteluna ja lomana oman itseni kannalta katsoen.

Saisitko, ap, apua joltain ystävältäsi arjen organisoinnin suunnitteluun? Pääsisitkö psykologin juttusille? Ei kuulosta normaalilta, että väsyt noin helposti ja purat väsymyksesi lapsettomiin. Joko sinulla ei ole oikein empatiakykyä tai sinulla on jotain muuta ongelmaa. Hae apua ammattilaiselta, niin voit olla oikeasti onnellinen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivastihan sinä ap olet ehtinyt av:lla roikkua lapsista ja kaikista kotitöistä huolimatta  ;)

Tätä minäkin ajattelin :D

Mutta hän ei varmasti ole istunut sohvalla! Anteeksi, rojahtanut tai löhönnyt.

Tietenkin ap palstailee puhelimella,toisella kädellä hän koko ajan tekee ruokaa,siivoaa,pyykkää,mitä niitä nyt oli :D 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kannattanut olla tekemättä niitä lapsia, jos kerran lapseton elämä on niin kadehdittavaa?

Mua oikeasti säälittää lapsettomat, ääneen en tätä kyllä sanoisi. Monella se elämä on sitten pelkkää makaamista ja telkkarin töllöttämistä. Kuinka sitä jaksaa vuodesta toiseen?

Ap on se, joka kateellisena kommentoi lapsettomuuden autuutta lapsettonuudesta kärsivälle työkaverille.

Jos ap:lle väsymyksen toi lapset, monelle muulle väsymyksen ovat tuoneet sairaudet ja muut vaikeat elämäntilanteet.

Ja ajatelkaas, yh voi rojahtaa vapaasti viinilasillisen kanssa sohvalle parhaimmassa tapauksessa joka toinen vikko! Ei se ole sattumaa! Kakun voi hyvin syödä ja säästää.

Yh+2

rakastan palstailua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivastihan sinä ap olet ehtinyt av:lla roikkua lapsista ja kaikista kotitöistä huolimatta  ;)

Tätä minäkin ajattelin :D

Mutta hän ei varmasti ole istunut sohvalla! Anteeksi, rojahtanut tai löhönnyt.

Tietenkin ap palstailee puhelimella,toisella kädellä hän koko ajan tekee ruokaa,siivoaa,pyykkää,mitä niitä nyt oli :D 

Tietysti! Ei mulla ole mitään mahdollisuutta jollain koneella istua! Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään koskaan ole tarvinnut lapsia nukuttaa, neljä lasta on. Jossain vaiheessa pienempänä luettiin iltasatu, mutta ei mitään sellaista tuntien sängyn vieressä istumista ole koskaan tarvittu lasten nukahtamiseen. Nukahtaneet itsekseen ihan synnäriltä saakka, riitti että pisti sänkyyn.

Aika helvetin harvalla se ihan noin sujuu ja ihan synnäriltä saakka. Ei varmaan kukaan ole kertaakaan herättänyt yöllä sieltä samaiselta synnäriltä saakka? Ap

Ap valitsi lapset ja niiden harrastukset, minä mieheni ja omat harrastukseni. Jotkut taas harrastavat koiria tai jotain ihan muuta. Elämä on valintoja eikä niitä useinkaan valita akselilta lapset vs. sohva.

Tämä ketju on kyllä taas malliesimerkki siitä, miten asioita aletaan vääristellä ja vääntää oman agendan mukaiseksi. Koko pointti oli havahduttaminen siihen, miten huomattavasti vähemmän rasittavaa fyysisesti on olla lapseton kuin (pikku)lapsellinen työssäkäyvä äiti. Jos on jotain muuta uniongelmaa, eikö lapsettomalla ole aika hemmetinpaljon paremmat mahdollisuudet hioa elämäntapa vimpan päälle ja kyllä - töiden jälkeen vaikka rojahtaa sohvalle, kuin lapsellisella? Voi niitä uniongelmia ja vaikka mitä stressiä olla lapsellisellakin! Kyllä se on fakta, että lapsellisella on lähtökohtaisesti rankempaa sillä konkreettisella tavalla, ettei ole läheskään samoja resursseja käytössä omaan itseen kuin lapsettomalla. Eikä tässä ole kyse siitä, että en haluaisi olla lapsellinen. Haluaisin vain kaikkien ja etenkin lapsettomien tajuavan, miten kornilta se lapsellisen väsyneen vinkkelistä tuntuu kuunnella lapsettomien valittamista väsymyksestään! Ap

Vaikka lapset ovat oma valinta, enkä omiani tietysti pois vaihtaisi, niin olen kyllä muutaman kerran hämmentynyt lapsettomien sinkkunaisten väsymisestä. Ollaan esim. oltu koulutuksessa, ja sinkkunaiset ei millään jaksa nousta aamun ekalle luennolle kymmeneksi, kun eilen tuli valvottua yli kahteentoista. Minä olin siinä tilanteessa ensimmäisen kerran pariin vuoteen nukkunut seitsemän tuntia yhteen menoon. Miten niin väsyttää? 

Tai että ei voi tehdä mitään viikonloppuna, kun pitää siivota. Sinkkunaisen yksiö? Miten siihen voi käyttää edes kahta tuntia? Ja ainaiset päiväunet. Melkein kaikki tuntemani sinkkunaiset harrastavat niitä. Mutta totta kai jaksaminen on suhteellista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä taas malliesimerkki siitä, miten asioita aletaan vääristellä ja vääntää oman agendan mukaiseksi. Koko pointti oli havahduttaminen siihen, miten huomattavasti vähemmän rasittavaa fyysisesti on olla lapseton kuin (pikku)lapsellinen työssäkäyvä äiti. Jos on jotain muuta uniongelmaa, eikö lapsettomalla ole aika hemmetinpaljon paremmat mahdollisuudet hioa elämäntapa vimpan päälle ja kyllä - töiden jälkeen vaikka rojahtaa sohvalle, kuin lapsellisella? Voi niitä uniongelmia ja vaikka mitä stressiä olla lapsellisellakin! Kyllä se on fakta, että lapsellisella on lähtökohtaisesti rankempaa sillä konkreettisella tavalla, ettei ole läheskään samoja resursseja käytössä omaan itseen kuin lapsettomalla. Eikä tässä ole kyse siitä, että en haluaisi olla lapsellinen. Haluaisin vain kaikkien ja etenkin lapsettomien tajuavan, miten kornilta se lapsellisen väsyneen vinkkelistä tuntuu kuunnella lapsettomien valittamista väsymyksestään! Ap

Ai tässä puhutaankin fyysisestä väsymyksestä. Itse käyn paljon salilla ihan hakemassa sitä fyysistä väsymystä. Tulee hyvä olo jälkeenpäin. T:Lapseton

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää varmaan tuntee huonoa omaatuntoa kun olen koko illan maannut sohvalla. T:neljän äiti

Huomautuksena että tämä ei ollut se eka sivun neljän lapsen äiti. Mä en maannut koko iltaa sohvalla :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä taas malliesimerkki siitä, miten asioita aletaan vääristellä ja vääntää oman agendan mukaiseksi. Koko pointti oli havahduttaminen siihen, miten huomattavasti vähemmän rasittavaa fyysisesti on olla lapseton kuin (pikku)lapsellinen työssäkäyvä äiti. Jos on jotain muuta uniongelmaa, eikö lapsettomalla ole aika hemmetinpaljon paremmat mahdollisuudet hioa elämäntapa vimpan päälle ja kyllä - töiden jälkeen vaikka rojahtaa sohvalle, kuin lapsellisella? Voi niitä uniongelmia ja vaikka mitä stressiä olla lapsellisellakin! Kyllä se on fakta, että lapsellisella on lähtökohtaisesti rankempaa sillä konkreettisella tavalla, ettei ole läheskään samoja resursseja käytössä omaan itseen kuin lapsettomalla. Eikä tässä ole kyse siitä, että en haluaisi olla lapsellinen. Haluaisin vain kaikkien ja etenkin lapsettomien tajuavan, miten kornilta se lapsellisen väsyneen vinkkelistä tuntuu kuunnella lapsettomien valittamista väsymyksestään! Ap

Tulepa Ap kirjoittamaan tämä noihin velakeskusteluihin. Siellä kun aina lapselliset vakuuttelevat, että aikaa on ihan yhtä paljon kaikkeen kuin lapsettomillakin eikä jää mistään paitsi lapsien takia.