Miettikää että lapsettomat työkaverit voivat rojahtaa vapaasti työpäivän jälkeen sohvalle vaikka koko illaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä lasta enkä koe tekeväni toista työpäivää illalla. Nytkin on lisäksi kaksi lasten kaveria kylässä. 1-vuotias vaatii tietysti enemmän huomiota. En tee viikolla oikeastaan ollenkaan kotitöitä. Lämmitän ruoaksi viikonloppuna tehtyä ruokaa. Tällä hetkellä löhöän sohvalla. Esikoinen lukee kokeisiin, kaksi leikkii kavereiden kanssa ja 1-vuotias näpertää palapeliä. Ysiltä ollaan kaikki nukkumassa.

Teillä mahtaa olla aika paskasta. Etkö edes tiskejä hoida arkena?! Ja menet itsekin ysiltä nukkumaan? Missä parisuhdeaika kuten seksi?! Ap

Ei ole paskaista, ihan siistiä on. 1-vuotiasta lukuunottamatta kaikki osaa viedä astiat koneeseen. Tyhjään tai mies tyhjää koneen illalla. Samoin osataan kaikki viedä vaatteet pyykkikoriin. Lapset kannattaa opettaa näihin pienestä pitäen. Tottakai välillä valvotaan miehen kanssa ettei ihan selibaatissa tartte elää, kiitos huolenpidosta :D

Vierailija kirjoitti:

Mä olen töissä käyvä, lapseton sinkku ja olen kyllä osittain apn kanssa samaa mieltä. On se oikeastaan ihan mukavaa kun voi onnistuneen työpäivän päätteksi käydä esim. salilla tai alkaa sohvalla katseleen sarjoja/elokuvia netistä. Pyykit voi pestä kerran viikossa viikonloppuna ja silloin voi myös kämpän siivota.

Minäkin olen töissä käyvä, lapseton, enkä silti koe voivani tehdä noin. 

Aina on jotain puuhaa tehtävänä, koiran kanssa lenkkeilyä,  kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, siivoamista, jotain kotiin liittyvää tekemistä jne. 

Aika harvoin tulen kotiin ja mietin että mites sitä aikaansa tappaisi. 

Joo, tuollaisen löhöajan järjestäminen on varmasti helpompaa kuin perheellisellä, mutta ei se nyt niin ole että työpäivän jälkeen on aikaa pyöritellä peukaloita loppuilta.

Tosin tämä on elämäntapavalintakin, en halua sitä helpointa tapaa elää vaan itselleni nautinnollisinta, enkä tarkoita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen töissä käyvä, lapseton sinkku ja olen kyllä osittain apn kanssa samaa mieltä. On se oikeastaan ihan mukavaa kun voi onnistuneen työpäivän päätteksi käydä esim. salilla tai alkaa sohvalla katseleen sarjoja/elokuvia netistä. Pyykit voi pestä kerran viikossa viikonloppuna ja silloin voi myös kämpän siivota.

Niinpä. Kyllä täällä taas huomaa miten juuri lapsiperheen äidit ovat inhoja marttyyreja. Se on todella inhottavaa kun ei saa levätä kun väsyttää, ikinä tarpeeksi. Ap

Luuletko ap että kotityöt ovat ainoa asia mikä voi kuormittaa ihmistä? Tai että jos ei ole lapsia ei ole murheita ja taakkoja? Joku äiti/isä saattaa nukkua yönsä sikeästi ja herätä aamulla levänneenä kun taas lapseton sinkku saattaa kärsiä unettomuudesta ja olla aamulla aivan poikki ("krapulassa") kun töihin pitää lähteä. Voi olla sairautta, huolta läheisistä, ihan mitä tahansa.

En vähättele sinun tunteitasi mutta oikeasti, ei lapset ole ainoa "rasite" mitä elämässä voi olla. Joku saattaa surra ja itkeä yöt läpeensä kun niitä lapsia ei ole eikä tule, osaatko kuvitella miltä tällaisesta ihmisestä tuntuu kuunnella kun joku valittaa lasten aiheuttamista kotitöistä ja vaatimasta huomiosta?

Ap, olen kärsinyt koko ikäni vaikeasta, kroonisesta unettomuudesta. Töihin raahaudun väkisin, skarppaan päivän läpi jotenkin ja vapaa-aikani menee sumussa. Lapsia, harrastuksia tai muutakaan ylimääräistä en ole jaksanut elämääni hankkia, koska nykyisetkin velvollisuudet kuormittavat liikaa väsymyksen takia. Kaikki on tutkittu ja kokeiltu, mikään ei auta. Vaihdetaanko osia? :D

Voin silti myötätuntoisena kuunnella, jos joku lapsellinen on joutunut valvomaan öitä vaikka sairaan lapsen takia ja kokee elämänsä tosi rankaksi. Väsymys on perseestä ja tekee elämästä helvettiä, oli sitten lapsia tai ei.

P.s. Mokkasiinikommentti oli erittäin osuva!

Voi ap, kateutesi loistaa kuin punainen jättiläinen! Jos todella ajattelet noin, et todennäköisesti ole kovin pidetty henkilö.

Niin voinkin.

Ja toisin kuin lisääntyjät, minun ei tarvitse odottaa vuosia ja köyhtyä kymmeniä tuhansia euroja saavuttaakseni tämän tilanteen.

Elämä on valintoja.

Muakin ensin suututti ap:n kommetit. Mutta jos ei ole provo vaan ap on ihan tosissaan niin sit herää huoli hänen jaksamisestaan. Kannattaa ap hakea apua ja vaikka sairaslomaa, nyt projisoit kiukkusi lapsettomiin (ja lapsiisi), selvästi tarvitset itse hengähdystauon ta jotain enemmänkin. Mene vaikka työterveyteen ja katso mitä tarvitset, lomaa, psykologia, terapiaa, parisuhdeterapiaa..

En koskaan valita väsymystä, olen elämäni kunnossa ja nautin täysin rinnoin lapsettomasta arjesta ja etenkin lomista rakkaan mieheni kanssa. Elämäni on just nyt ihan täydellistä. Silti empatiaa riittää, myös esimerkiksi jaksamiseensa nähden liikaa lapsia tehneille perheenisille ja -äideille. Enkä usko että omakaan onni kestää ikuisesti, vaikka kuinka ihanaa on nyt. Jos esim teemme joskus lapsia, aika on silloin käytettävä aivan eri tavalla kuin nyt. Sitten onni tulee todennäköisesti muista asioista. En koskaan kehtaa vähätellä toisten tunteita ja toivon ettei mahdolliset lapset muuta tätä minusta. Vastausten perusteella voin uskoa ettei niin käy, olet lähes ainoa itseäsi ymmärtävä :)

En projisoi kiukkuani mihinkään paitsi lapsettomiin väsymyksen valittajiin anonyymisti tällä palstalla. Onpa todella älykästä vetää jaksamisestani johtopäätöksiä vain sen perusteella. Ap

Mulla 2 teiniä ja yksi taapero. Meillä en joudu hirveästi tekemään kotitöitä, sillä niitä hoitaa myös mieheni ja nuo teinit. Mm. kaupassa en edes muista milloin olisin käynyt. Mies käy töiden jälkeen jos tarvis. Viikonloppuisin teen jääneitä kotihommia ja menen koiran kanssa pitkille lenkeille. Lapsettomat ystäväni tekevät kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ystäväni tekevät kaiken yksin.

Niin, koska lapsettomat ovat aina sinkkuja... Hoh hoijaa.

Vierailija kirjoitti:

En projisoi kiukkuani mihinkään paitsi lapsettomiin väsymyksen valittajiin anonyymisti tällä palstalla. Onpa todella älykästä vetää jaksamisestani johtopäätöksiä vain sen perusteella. Ap

Huomattavasti älykkäämpää kuin sinun johtopäätöksesi siitä, että vain ja ainoastaan lapset voivat väsymystä aiheuttaa. Kuten huomaat, ei lapset monia muita edes väsytä. Ja lapsetonta voi yhtälailla väsyttää.

Ap kuuluu näihin jotka eivät koskaan ollessaan vielä lapsettomia valittaneet.

Miksi siellä kotona alkaa toinen työpäivä? Ovatko lapsesi sotkemassa siellä päivän ajan? Osallistuuko miehesi kotitöihin/lastenkasvatukseen? Minkäikäisiä lapsesi ovat, jo alle kaksivuotias oppii ja haluaa korjata omat lelunsa ja pikkuisen isompi auttaa tiski- ja pyykkikoneen kanssa, samoin ruoanlaitossa, pilkkoa kurkkua, kattaa pöytää jne..

Vierailija kirjoitti:

Ap kuuluu näihin jotka eivät koskaan ollessaan vielä lapsettomia valittaneet.

Sama kävi mielessä = on tainnut aika kullata muistot.

Vierailija kirjoitti:

En projisoi kiukkuani mihinkään paitsi lapsettomiin väsymyksen valittajiin anonyymisti tällä palstalla. Onpa todella älykästä vetää jaksamisestani johtopäätöksiä vain sen perusteella. Ap

Huomaatko itse että olet monessa viestissäsi kovin epäystävällinen? Miksi sinua suututtaa se lapsettomien väsymyksestä valittaminen edelleen vaikka olet saanut hyviä selityksiä että he voivat olla väsyneitä ja heillä on oikeus valittaa siitä yhtälailla kuin lasten vanhemmillakin?

Kyllä sanomisistasi huokuu enemmän kuin tahdot myöntää.

ja kyllä, kohdistat kiukkusi myös omiin lapsiisi vaikka et sitä suoraan sano.

Minä makaan sängyllä ja katson Bones-sarjaa. Aamupäivällä kävin verikokeessa ja apteekissa syöpähoitojen vuoksi. Oikeasti ihanaa laiskottelua, vaikka fyysisiä ongelmia on riittänyt jo vuosia.

Kuten joku jo sanoikin, kotityöt on tehtävä jne. Aina ei voi laiskotella. Kaksi läheistä omaistani kuoli parin vuoden sisällä ja olin niin sairas, etten päässyt heidän hautajaisiinsa.

Minulla oli joskus viehättävä ja varakas työkaveri, joka oli onnellisesti naimisissa. Juttelin hänen kanssaan ja hän kertoi, että hänellä on kaksi vaikeavammaista lasta, joita hoidetaan kotona kellon ympäri. Elämä ei ollut niin helppoa, kuin miltä se ulkopuolisen silmiin vaikutti.

En nyt tarkoita hänen lapsiaan, vaan tilannetta, jossa toisen elämä vaikuttaa houkuttelevalta. 

Minä olen lapseton, mutta en minä ainakaan voi töiden jälkeen vaan rojahtaa sohvalle. Minulla on koira, joka vaatii sen parin tunnin lenkityksen säässä, kuin säässä (paitsi ihan paukkupakkasilla), kaupassa pitää käydä jokusen kerran viikossa, imuroida pitää usean kerran viikossa juuri tuon samaisen koiran takia, pyykkiä pitää pestä ja ruokaakin valmistaa :D väsymystä voin valittaa joskus huonosti nukutun yön vuoksi tai työstressin takia. Ap, mitäs menit niitä lapsia vääntämään, jos noin vituttaa?

No niinpä! Minä olen lapseton, tosin naimisissa, ja elämä on yhtä ruusuilla tanssimista! Minkäänlaista huolen häivää tai väsymyksen aiheuttajaa ei minulla elämässä ole. Eikun ainiin, mullahan on syöpä. Sytostaatit vie viikoksi voimat ihan pois, joten makoilen kyllä päivät sängyssä, mutta en tästä suuremmin nauti. Pitääkin sitten ilmeisesti alkaa tarkemmin katsoa missä valittaa väsymystä, kun eihän lapsetonta voi väsyttää, vaikka olisi sairas ja kirjoittaisi esim gradua niinä hyvinä päivinä, kun pääsee sängystä ylös.

Tuolla logiikalla yhden lapsen vanhemmat ei saa valittaa useamman lapsen perheen vanhemmille jne. koska kyllähän useampi lapsi aina tuo enemmän työtä ja vastuuta. Jokainen siis liimatkoon otsaansa lapun, josta käy ilmi lasten lukumäärä ja väsymyksestä valitetaan itse kukin vain sellaisten seurassa, jonka lapussa on pienempi numero :)