Lue keskustelun säännöt.
Tyhjentävä vastaus siihen, miksi naiset hakevat enemmän avioeroa ja ratkaisuehdotus
20.01.2016 |
Väestöliiton Heli Vaarasen näkemys siitä, miksi Suomessa on niin paljon avioeroja:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…
"Naiset aktiivisempia
Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla.
Kiiskin tutkimuksessa useimmat vastaajat pitivät eroa tavoiteltavana tapahtumana, joka lopulta koettiin myönteisenä asiana, ei katastrofina. Sukupuolten toipumisessa erosta erilaisuudet tosin korostuvat; miehet kokevat eron raskaammin ja toipuvat siitä heikommin. Lasten huoltajuus siirtyy usein äidille, mikä tukee naisen elämänhallintaa, kun taas miehen täytyy luoda uutta elämäntodellisuutta. Miehet pakenevat usein työhön, toimintaan ja päihteisiin – turruttaviin lääkkeisiin. Naiset taas turvautuvat sosiaalisiin verkostoihin, jotka ovat parempia kuin miehillä, ja hakevat apua keskustelusta ja pohtimisesta. Erosta selviytyy yleensä paremmin sen alullepanija."
Eli miehet kärsivät enemmän erosta ja ovat epäitsekkäämpiä. Jos naiset muuttaisivat asennettaan, ei avioeroja olisi yhtä paljon. Mielipiteitä tähän tutkittuun faktaan?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.
Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.m39
Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää.
Hassua kun käänsit tuon ympäri heti. m39 löytää onnensa toisesta, ja toinen löytää onnensa m39:stä. Tekevät toisensa onnellisiksi. m39 osaa onnensa löytää itse, mutta ei itsestä, koska ei ole itsekäs, itserakas.
Miksi siis ei voi tehdä itse itseään onnelliseksi? Tai miksi sen pitää olla juuri puoliso, joka tekee onnelliseksi? Miksei siihen riitä lapset, sisarukset, ystävät jne? Miksi oma onnellisuus on jonkun toisen ihmisen vastuulla?
Koska onni tulee siitä että tekee toiselle hyvää, ei siitä että tekee vain/suoraan itselle hyvää.
Itsekkäillä asia ei tietysti toimi näin.Niin ja nätisti ohitit muut kysymykset. Miksi sen onnen pitää olla juuri puolison vastuulla eikä niiden muiden läheisten tai omien valintojen?
Ja onnihan ei synny pelkästään sillä, että tekee toisille hyvää. Kyllä jokaisen pitää ihan itse se onnensa rakentaa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Sehän vasta itsekästä onkin, että käyttää toisia ihmisiä oman onnensa luomiseen.
Sinä esitit monta kysymystä, vastasin olennaiseen. Vastuu on ihan eri asia, ei vastuu siirry siksi, että tulee onnelliseksi epäitsekkäistä teoista. Vastuu siirtyy vain, jos ottaa passiivisen roolin, ja sehän on poissuljettu semmoiselta joka tulee onneliseksi tekemällä muille hyvää, ja saamalla vastakaikua siitä.
.
Sinä yrität todellakin vääntää epäitsekkyyden itsekyydeksi, ja itsekkyyden epäitsekkyydeksi, ehkä olet Ayn Rand fanittaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin on mahdotonta erota. Ero voidaan vältää kun kumpikin ymmärtää ja huomioi toisen tarpeet ja näkemykset. Jos naiselle onnellisuus on tärkeämpää miksi miehet ei ottaisi sitä huomioon siinä miten kohtelevat puolisoaan. Jos miehille perheen koossa säilyminen on tärkeää ehkä he tulisivat paremmin ymmärretyiksi jos näyttäisivät sen myös parisuhteen aikana kantamalla oman vastuunsa lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja kasvatuksesta.
Eli miehen pitää tehdä kaikkensa liiton parantamiseksi ja nainen vaan ajattelee, että ei se nyt ymmärrä minun telepatiaa, joten jätän sen? Et ehdottanut naiselle tässä minkäänlaista tehtävää, esimerkiksi naisellisemman asenteen ja ulkonäön omaksumisen, joka tekisi miehestä ehkä kiinnostuneemman panostamaan mainitsemiisi asioihin.
Niin, tässä se juuri nähdään, miksi ne lapset useimmiten päätyy äidille. Nainen odottaa perhe-elämältä vastuun kantamista, mies odottaa hyvännäköistä rouvaa. :D Ja että se vastuunkanto pitää oikein erikseen miehelle kertoa, eihän sitä tietysti voi ihan itse järkeillä.
Pointtini oli se, että jos naiselle kerran onnellisuus on tärkeää, niin tehköön nainen itse itsestään onnellisen, samoin kuten te naiset ehdotatte että miehen pitää itse parantaa tilannetta, jos perhe on tärkeä. Enkä tarkoita nyt että naisen pitäisi erota. Tuskin se on ainut tie onneen. Itsehän elämässä aina pitää toimia, jos haluaa muutoksia. Ei kannata odottaa, että muut tekevät asiat sinun puolestasi.
Eli miehen pitää tehdä kaikkensa liiton parantamiseksi ja nainen vaan ajattelee, että ei se nyt ymmärrä minun telepatiaa, joten jätän sen? Et ehdottanut naiselle tässä minkäänlaista tehtävää, esimerkiksi naisellisemman asenteen ja ulkonäön omaksumisen, joka tekisi miehestä ehkä kiinnostuneemman panostamaan mainitsemiisi asioihin. [/quote]
Ehkäpä ulkonäöstä huolehtimiseen jäisi aikaa, kun mies ottaisi osaa perheen asioiden pyörittämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Kyllä voidaan määrätä. Jos äiti haluaa lähivanhemmuuden, hänestä tulee varmasti lähivanhempi ja poikasi tulevat tapaamaan lapsiaan joka toinen vkl. Sossutädit ovat vahvasti äidin puolella vaikka isä olisikin tehnyt kaiken minkä mainitsit. Sinun pitää vain toivoa että poikasit puolisot ovat reiluja ja suostuvat vuoroviikko systeemiin.
Äidin pitää olla vähintäänkin väkivaltainen huumeriippuvainen hävitäkseen huoltajuuden. Ei tarvitse kuin sanoa sossutädeille että minä olen hoitanut lasta enemmän, ja siksi lapsi saisi jäädä minulle. Isää ei pahemmin kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin on mahdotonta erota. Ero voidaan vältää kun kumpikin ymmärtää ja huomioi toisen tarpeet ja näkemykset. Jos naiselle onnellisuus on tärkeämpää miksi miehet ei ottaisi sitä huomioon siinä miten kohtelevat puolisoaan. Jos miehille perheen koossa säilyminen on tärkeää ehkä he tulisivat paremmin ymmärretyiksi jos näyttäisivät sen myös parisuhteen aikana kantamalla oman vastuunsa lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja kasvatuksesta.
Eli miehen pitää tehdä kaikkensa liiton parantamiseksi ja nainen vaan ajattelee, että ei se nyt ymmärrä minun telepatiaa, joten jätän sen? Et ehdottanut naiselle tässä minkäänlaista tehtävää, esimerkiksi naisellisemman asenteen ja ulkonäön omaksumisen, joka tekisi miehestä ehkä kiinnostuneemman panostamaan mainitsemiisi asioihin.
Niin, tässä se juuri nähdään, miksi ne lapset useimmiten päätyy äidille. Nainen odottaa perhe-elämältä vastuun kantamista, mies odottaa hyvännäköistä rouvaa. :D Ja että se vastuunkanto pitää oikein erikseen miehelle kertoa, eihän sitä tietysti voi ihan itse järkeillä.
Pointtini oli se, että jos naiselle kerran onnellisuus on tärkeää, niin tehköön nainen itse itsestään onnellisen, samoin kuten te naiset ehdotatte että miehen pitää itse parantaa tilannetta, jos perhe on tärkeä. Enkä tarkoita nyt että naisen pitäisi erota. Tuskin se on ainut tie onneen. Itsehän elämässä aina pitää toimia, jos haluaa muutoksia. Ei kannata odottaa, että muut tekevät asiat sinun puolestasi.
Sun pointtisi on, että naiset tekevät itsensä onnellisiksi "naisellisen asenteen ja ulkonäön omaksumisella"?
What.. the.. actual... fuck
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Kyllä voidaan määrätä. Jos äiti haluaa lähivanhemmuuden, hänestä tulee varmasti lähivanhempi ja poikasi tulevat tapaamaan lapsiaan joka toinen vkl. Sossutädit ovat vahvasti äidin puolella vaikka isä olisikin tehnyt kaiken minkä mainitsit. Sinun pitää vain toivoa että poikasit puolisot ovat reiluja ja suostuvat vuoroviikko systeemiin.
Höpöhöpö. Lapsiensa hoitoon ja perhevapaisiin tasaveroisesti osallistunut mies on lastenvalvojan mielessä aina sankari (eikä normi).
Oikeudessakin kiistatilanteissa huoltajuus menee aikalailla fiftyfifty.
Mutta ei, eihän se naisten etulyöntiasema lapsiin eron sattuessa mitenkään liity siihen, että äidit lähes aina ovat päävastuullisia lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.
Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.m39
Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää.
Hassua kun käänsit tuon ympäri heti. m39 löytää onnensa toisesta, ja toinen löytää onnensa m39:stä. Tekevät toisensa onnellisiksi. m39 osaa onnensa löytää itse, mutta ei itsestä, koska ei ole itsekäs, itserakas.
Miksi siis ei voi tehdä itse itseään onnelliseksi? Tai miksi sen pitää olla juuri puoliso, joka tekee onnelliseksi? Miksei siihen riitä lapset, sisarukset, ystävät jne? Miksi oma onnellisuus on jonkun toisen ihmisen vastuulla?
Koska onni tulee siitä että tekee toiselle hyvää, ei siitä että tekee vain/suoraan itselle hyvää.
Itsekkäillä asia ei tietysti toimi näin.Niin ja nätisti ohitit muut kysymykset. Miksi sen onnen pitää olla juuri puolison vastuulla eikä niiden muiden läheisten tai omien valintojen?
Ja onnihan ei synny pelkästään sillä, että tekee toisille hyvää. Kyllä jokaisen pitää ihan itse se onnensa rakentaa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Sehän vasta itsekästä onkin, että käyttää toisia ihmisiä oman onnensa luomiseen.Sinä esitit monta kysymystä, vastasin olennaiseen. Vastuu on ihan eri asia, ei vastuu siirry siksi, että tulee onnelliseksi epäitsekkäistä teoista. Vastuu siirtyy vain, jos ottaa passiivisen roolin, ja sehän on poissuljettu semmoiselta joka tulee onneliseksi tekemällä muille hyvää, ja saamalla vastakaikua siitä.
.
Sinä yrität todellakin vääntää epäitsekkyyden itsekyydeksi, ja itsekkyyden epäitsekkyydeksi, ehkä olet Ayn Rand fanittaja?
Siis miksi sen pitäisi olla juuri se vaimo, joka sen onnen sinulle rakentaa? Eiväthän ne muut läheiset eron myötä mihinkään katoa. Ja kun otetaan huomioon, että se vaimo on kamala väheksyvä nalkuttaja.
Sehän tässä nyt oli pointti, että miehet eivät ole onnellisia parisuhteessa, mutta silti sitä onnea siitä halutaan jostain syystä etsiä. Jäädään vain suhteeseen ja odotetaan, että jokin muuttuu, kun itsekään ei saada tilannetta muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut fakta tuossa oli se, että naiset täyttävät eropaperit 70-80% tapauksista. Kaikki muut ovat tutkijan ja aloittajan mielipiteitä, joille ei ole tueksi mitään faktoja. Ja miksi naiset eivät täyttäisi niitä papereita? Kun naiset yleensä huolehtivat aina kaiken muunkin: kauppalistat, laskut, lomamatkojen varaukset jne.
Jos ongelma siis on se että naiset aloittavat useammin eroprosessin, ratkaisu on se että miehetkin tekevät aloitteen eroon useammin.
Nainen voi helposti kiristää vaikka lapsien avulla, että nyt tehdään tästä erosta miehen syy. Ehkä miehet täyttävät eropaperit niissä 20-30% tapauksissa, joissa nainen on pakottanut siihen.
Viestisi on
a) täysin irallaan kommentistani, ei liity mitenkään siihen mitä sanoin
b) spekulaatioita ilman mitään perusteluja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Kyllä voidaan määrätä. Jos äiti haluaa lähivanhemmuuden, hänestä tulee varmasti lähivanhempi ja poikasi tulevat tapaamaan lapsiaan joka toinen vkl. Sossutädit ovat vahvasti äidin puolella vaikka isä olisikin tehnyt kaiken minkä mainitsit. Sinun pitää vain toivoa että poikasit puolisot ovat reiluja ja suostuvat vuoroviikko systeemiin.
Äidin pitää olla vähintäänkin väkivaltainen huumeriippuvainen hävitäkseen huoltajuuden. Ei tarvitse kuin sanoa sossutädeille että minä olen hoitanut lasta enemmän, ja siksi lapsi saisi jäädä minulle. Isää ei pahemmin kuunnella.
Paljonko vetoa, ettei sinulla edes ole parisuhdetta saati lapsia tai kokemusta erosta tai niistä sossun "tädeistä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja paskat, ei miehet mitään perhettä halua koossa pitää. Miehet haluaa pitää sen vaimon kotona tekemässä kotityöt ja hoitamassa lapset. Ihan itse joutuu vaimon lähdettyä hoitamaan kotinsa ja välillä jopa niitä lapsia. Se miehiä kauhistuttaa. Jos mies on löytänyt uuden naisen niin ei miestä paljon hetkauta perheen hajoaminen kun pistää hynttyyt yhteen uuden naisen kanssa.
Naiset aikansa yrittää pitää "perheen" koossa, mutta lopulta tajuavat ettei se kannata. Kukaan ei ole onnellinen, paitsi se sohvalla makaava mies. Mies joka sitten itkee kuinka olis halunnut pitää "perheen" koossa. Siis toisinsanoen olis halunnut kotipiian pysyvän hommissa.
Vierailija kirjoitti:
Pointtini oli se, että jos naiselle kerran onnellisuus on tärkeää, niin tehköön nainen itse itsestään onnellisen...
Toinen harvoin pystyisikään tekemään toista onnelliseksi, onnettomaksi kylläkin.
On totta että toisinaan naiset miksei miehetkin hae sitä että joku heidät tekisi onnelliseksi tai he löytäisivät onnen jostakin toisesta ihmisestä kuin nykyisestä puolisosta, se ei onnistu kuin siinä tapauksessa että oma onneton olotila jotenkin johtuu siitä nykyisestä parisuhteesta tai kumppanista. Jos onnettomuuden tunne johtuu jostakin muusta ero (pelkästään) ei tee kenestäkään onnellista. Parisuhde tai puoliso voi myös estää tekemästä asioita jotka sinut tekisivät onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin on mahdotonta erota. Ero voidaan vältää kun kumpikin ymmärtää ja huomioi toisen tarpeet ja näkemykset. Jos naiselle onnellisuus on tärkeämpää miksi miehet ei ottaisi sitä huomioon siinä miten kohtelevat puolisoaan. Jos miehille perheen koossa säilyminen on tärkeää ehkä he tulisivat paremmin ymmärretyiksi jos näyttäisivät sen myös parisuhteen aikana kantamalla oman vastuunsa lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja kasvatuksesta.
Eli miehen pitää tehdä kaikkensa liiton parantamiseksi ja nainen vaan ajattelee, että ei se nyt ymmärrä minun telepatiaa, joten jätän sen? Et ehdottanut naiselle tässä minkäänlaista tehtävää, esimerkiksi naisellisemman asenteen ja ulkonäön omaksumisen, joka tekisi miehestä ehkä kiinnostuneemman panostamaan mainitsemiisi asioihin.
Niin, tässä se juuri nähdään, miksi ne lapset useimmiten päätyy äidille. Nainen odottaa perhe-elämältä vastuun kantamista, mies odottaa hyvännäköistä rouvaa. :D Ja että se vastuunkanto pitää oikein erikseen miehelle kertoa, eihän sitä tietysti voi ihan itse järkeillä.
Pointtini oli se, että jos naiselle kerran onnellisuus on tärkeää, niin tehköön nainen itse itsestään onnellisen, samoin kuten te naiset ehdotatte että miehen pitää itse parantaa tilannetta, jos perhe on tärkeä. Enkä tarkoita nyt että naisen pitäisi erota. Tuskin se on ainut tie onneen. Itsehän elämässä aina pitää toimia, jos haluaa muutoksia. Ei kannata odottaa, että muut tekevät asiat sinun puolestasi.
Sun pointtisi on, että naiset tekevät itsensä onnellisiksi "naisellisen asenteen ja ulkonäön omaksumisella"?
What.. the.. actual... fuck
Ei ollut. Saa ajatella laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Kyllä voidaan määrätä. Jos äiti haluaa lähivanhemmuuden, hänestä tulee varmasti lähivanhempi ja poikasi tulevat tapaamaan lapsiaan joka toinen vkl. Sossutädit ovat vahvasti äidin puolella vaikka isä olisikin tehnyt kaiken minkä mainitsit. Sinun pitää vain toivoa että poikasit puolisot ovat reiluja ja suostuvat vuoroviikko systeemiin.
Sossutädit eivät kuitenkaan päätä lasten huoltajuutta. Jos eron tullen vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen lasten huoltajuudesta, ei päätöstä tee sossu vaan käräjäoikeus. Sen vuoksi on tärkeää, että myös miehet alkaisivat käyttää nuo hoitovapaat, alkaisivat osallistumaan lastensa elämään enemmänkin kuin vain "huvi- ja viihdekeskuksina". Mä voisin miehille esittää muutaman kysymyksen, joiden perusteella voi jo hyvin päätellä, kuinka paljon on ottanut vastuuta lapsistaan.
1. Muistatko ulkoa lastesi henkilötunnukset?
2. Tiedätkö, missä lastesi passit tällä hetkellä ovat?
3. Muistatko, mikä oli lastesi viimeinen antibioottikuuri, mihin vaivaan ja millaisia sivuvaikutuksia sillä oli?
4. Tiedätkö, paljonko lastesi tileillä on tällä hetkellä rahaa?
5. Muistatko, milloin lapsesi kävivät viimeksi hammaslääkärissä ja milloin on seuraava tarkastus?
6. Muistatko, mitä vaatekokoa lapsesi nyt käyttävät?
7. Tiedätkö, mitä vaatekokoa lapsesi todennäköisesti käyttävät ensi kesänä?
8. Muistatko, montako paria lapsillasi on tällä hetkellä kesäkenkiä? Entä kevättakkeja?
9. Kuka on lapsesi paras kaveri päiväkodissa/koulussa ja missä tämä asuu?
10. Tiedätkö, mikä on sen lapsen nimi, jonka sanoista lapsesi viimeksi pahoitti mielensä?
Se, mitä yritän tässä sanoa on, että jos ja KUN miehet alkavat ottaa enemmän vastuuta lapsistaan, myös olosuhdeselvityksen jälkeen yhä useammassa tapauksessa tuomari määrääkin lasten lähihuoltajuuden isälle eikä äidille. Voidakseen olla lähivanhempi täytyy myös tuntea hyvin se oma lapsi. Älkää hyvät miehet antako naisten omia lapsia ja lasten asioita, koska tämä johtaa vain siihen, että äidit ovat edelleenkin ykkössijalla huoltajuuskiistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Kyllä voidaan määrätä. Jos äiti haluaa lähivanhemmuuden, hänestä tulee varmasti lähivanhempi ja poikasi tulevat tapaamaan lapsiaan joka toinen vkl. Sossutädit ovat vahvasti äidin puolella vaikka isä olisikin tehnyt kaiken minkä mainitsit. Sinun pitää vain toivoa että poikasit puolisot ovat reiluja ja suostuvat vuoroviikko systeemiin.
Höpöhöpö. Lapsiensa hoitoon ja perhevapaisiin tasaveroisesti osallistunut mies on lastenvalvojan mielessä aina sankari (eikä normi).
Oikeudessakin kiistatilanteissa huoltajuus menee aikalailla fiftyfifty.
Mutta ei, eihän se naisten etulyöntiasema lapsiin eron sattuessa mitenkään liity siihen, että äidit lähes aina ovat päävastuullisia lapsista.
Täyttä p**kaa. Miehet voittaa huoltajuuden hyvin harvoin jos menee oikeuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?
Uskotaan sitä, joka voi todistaa väitteensä. Kaikkiin lasten potilasasiakirjoihin kirjataan, kuka lapsen on tuonut lääkäriin, neuvolaan, hammashoitolaa, puheterapiaan jne jne. Myös päiväkodeissa ja kouluissa on tieto siitä, kuka oli vanhempainvartissa: isä vai äiti vai molemmat. Olkaa aktiivisia lastenne opettajiin ja päiväkodissa hoitajiin päin. Seuratkaa koululaistenne Wilmaa ja laittakaa vuorostanne opettajalle vastaukset hänen viesteihinsä eikä aina niin, että lasten äiti laittaa. Lapsenne ovat jatkuvasti tekemisissä monien eri alojen ihmisten kanssa ja kyllä nämä ihmiset hyvin nopeasti oppivat tietämään, hoitaako lapsen asioita heidän kanssaan lapsen isä, äiti vai molemmat yhdessä.
Aika erikoinen toi ap:n tulkinta. En usko hetkeäkään, että tutkija on päätynyt samaan lopputulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?
Uskotaan sitä, joka voi todistaa väitteensä. Kaikkiin lasten potilasasiakirjoihin kirjataan, kuka lapsen on tuonut lääkäriin, neuvolaan, hammashoitolaa, puheterapiaan jne jne. Myös päiväkodeissa ja kouluissa on tieto siitä, kuka oli vanhempainvartissa: isä vai äiti vai molemmat. Olkaa aktiivisia lastenne opettajiin ja päiväkodissa hoitajiin päin. Seuratkaa koululaistenne Wilmaa ja laittakaa vuorostanne opettajalle vastaukset hänen viesteihinsä eikä aina niin, että lasten äiti laittaa. Lapsenne ovat jatkuvasti tekemisissä monien eri alojen ihmisten kanssa ja kyllä nämä ihmiset hyvin nopeasti oppivat tietämään, hoitaako lapsen asioita heidän kanssaan lapsen isä, äiti vai molemmat yhdessä.
Mä muistuttaisin miehiä vielä siitäkin, että kun lapsenne tulee ksymään, missä tän lego-ukon pää on, missä mun hiuspompula on tai missä tän sukan pari on, niin älkää ikinä vastatko "kysy äidiltä". Koska näin opetatte lapsellenne, että te ette tiedä eikä teitä kiinnostakaan tietää, koska teidän perheessänne vastuun lasten asioista kantaa äiti. Jos noin teette, tulee vielä päivä, jolloin lapsi ei kysy teltä lego-ukosta, pompulasta eikä sukkaparista vaan kysyy "missä äiti on?".
Tällaiset asiat voivat kuullostaa pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta 10 -vuotias lapsi on tarvinnut siihen astisen elämänsä aikana vanhempiensa tukea kymmenissä tuhansissa pikkuasioissa (mitä pienempi lapsi, sitä useammin). On äärettömän tärkeää, ettei se tuki tule aina äidiltä. Koska kun lapselta kysytään, kumman vanhemman luokse hän erilaisissa tilanteissa menee, isän vai äidin, niin sekin kertoo vanhemmuudesta aika paljon, jos lapsi kertoo kääntyvänsä kaikissa pulmissaan vain toisen vanhemman puoleen.
En syytä ketään vaan olen huolestunut siitä, miten helpolla miehet tänäkin päivänä antavat tilanteen liukua siihen, että nainen kantaa kokonaisvastuun lapsista ja mies osallistuu silloin tällöin vain yksittäisiin lastenhoitotapahtumiin. Kun kuitenkin suurin osa naisista toivoisi jo heti lapsen syntymästä lähtien, että kokonaisvastuu jaettaisiin tasan. Älkää miehet tehkö itsellenne tällaista karhunpalvelusta, joka viimeistään huoltajuusriitojen aikana kalahtaa omaan nilkkaanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.
Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille.
Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?
Uskotaan sitä, joka voi todistaa väitteensä. Kaikkiin lasten potilasasiakirjoihin kirjataan, kuka lapsen on tuonut lääkäriin, neuvolaan, hammashoitolaa, puheterapiaan jne jne. Myös päiväkodeissa ja kouluissa on tieto siitä, kuka oli vanhempainvartissa: isä vai äiti vai molemmat. Olkaa aktiivisia lastenne opettajiin ja päiväkodissa hoitajiin päin. Seuratkaa koululaistenne Wilmaa ja laittakaa vuorostanne opettajalle vastaukset hänen viesteihinsä eikä aina niin, että lasten äiti laittaa. Lapsenne ovat jatkuvasti tekemisissä monien eri alojen ihmisten kanssa ja kyllä nämä ihmiset hyvin nopeasti oppivat tietämään, hoitaako lapsen asioita heidän kanssaan lapsen isä, äiti vai molemmat yhdessä.
Mä muistuttaisin miehiä vielä siitäkin, että kun lapsenne tulee ksymään, missä tän lego-ukon pää on, missä mun hiuspompula on tai missä tän sukan pari on, niin älkää ikinä vastatko "kysy äidiltä". Koska näin opetatte lapsellenne, että te ette tiedä eikä teitä kiinnostakaan tietää, koska teidän perheessänne vastuun lasten asioista kantaa äiti. Jos noin teette, tulee vielä päivä, jolloin lapsi ei kysy teltä lego-ukosta, pompulasta eikä sukkaparista vaan kysyy "missä äiti on?".
Tällaiset asiat voivat kuullostaa pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta 10 -vuotias lapsi on tarvinnut siihen astisen elämänsä aikana vanhempiensa tukea kymmenissä tuhansissa pikkuasioissa (mitä pienempi lapsi, sitä useammin). On äärettömän tärkeää, ettei se tuki tule aina äidiltä. Koska kun lapselta kysytään, kumman vanhemman luokse hän erilaisissa tilanteissa menee, isän vai äidin, niin sekin kertoo vanhemmuudesta aika paljon, jos lapsi kertoo kääntyvänsä kaikissa pulmissaan vain toisen vanhemman puoleen.
En syytä ketään vaan olen huolestunut siitä, miten helpolla miehet tänäkin päivänä antavat tilanteen liukua siihen, että nainen kantaa kokonaisvastuun lapsista ja mies osallistuu silloin tällöin vain yksittäisiin lastenhoitotapahtumiin. Kun kuitenkin suurin osa naisista toivoisi jo heti lapsen syntymästä lähtien, että kokonaisvastuu jaettaisiin tasan. Älkää miehet tehkö itsellenne tällaista karhunpalvelusta, joka viimeistään huoltajuusriitojen aikana kalahtaa omaan nilkkaanne.
Siis ihan oikeasti sinunko mielestä isiä ei syrjitä yhtään?? Kaikki on vain isien omaa syytä? Tätä asiaa on ihan tutkittukin ja saatu selville että äitejä suositaan joka tapauksessa. Ei vain Suomessa vaan on tutkittu paljon ulkomaillakin. Mutta sinä et suostu tätä asiaa myöntämään? Olen nähnyt joitakin avioeroja elämäni aikana ja aina ne lapset jää äidille vaikka isä olisikin ollut ihan täysillä mukana lasten kasvatuksessa. Vain toinen vanhempi kun voi olla lähivanhempi. Jossain vaiheessa joku sinulle läheinen mies tulee kohtaamaan saman. Ehkä sitten uskot.
Kyllä voidaan määrätä. Jos äiti haluaa lähivanhemmuuden, hänestä tulee varmasti lähivanhempi ja poikasi tulevat tapaamaan lapsiaan joka toinen vkl. Sossutädit ovat vahvasti äidin puolella vaikka isä olisikin tehnyt kaiken minkä mainitsit. Sinun pitää vain toivoa että poikasit puolisot ovat reiluja ja suostuvat vuoroviikko systeemiin.