Tyhjentävä vastaus siihen, miksi naiset hakevat enemmän avioeroa ja ratkaisuehdotus

Aloittaja lähtee liikkeelle ajatuksesta, että erot ovat paha asia. Kuitenkin:

"Kiiskin tutkimuksessa useimmat vastaajat pitivät eroa tavoiteltavana tapahtumana, joka lopulta koettiin myönteisenä asiana, ei katastrofina."

Yksi ongelma epäilemättä on vielä siinä, että "Lasten huoltajuus siirtyy usein äidille, mikä tukee naisen elämänhallintaa, kun taas miehen täytyy luoda uutta elämäntodellisuutta." Siihen on kuitenkin syynsä, miksi huoltajuus annetaan useammin äidille: äiti on edelleen useimmiten se, joka käyttää vanhempainloman ja hoitovapaan joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi. Sitä mukaa kuin miehet alkavat vaatia oikeutta pitää puolet vanhemmuuteen liittyvistä vapaista, huoltajuudet tullaan jakamaan tasaisemmin. Jokaisen isän kannattaisikin pitää jo lasten hankkimista suunniteltaessa kiinni oikeudestaan jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.

Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.

m39

Puoliso = läheiset? Mihin ne muut läheiset katoavat erossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkääs nyt joku tyhmälle tämä kuvio. Eikös nyt juuri käynyt ilmi, että miehiä vähätellään parisuhteissa ja tämän vuoksi he ovat onnettomia suhteissa ja tanssivat vain naisen pillin mukaan. Jos näin on, miksi ihmeessä miehet eivät lähde niistä suhteista helpommin tai edes yhtä helposti kuin naiset? Minä en keksi muuta selitystä kuin sen, että miehen on sitten kuitenkin parempi olla sen naisen kanssa kuin yksinään. Ja tämän taas voi ajatella tarkoittavan sitä, että se vähättely ei välttämättä olekaan ihan aiheetonta.

Et taida huomata, että itse vastaat ihmettelyysi. 

Eli

Vähättely = puukko kyljessä.

Perheetön = puukko jalassa.

Ei siis vaihtamalla muutu.

m41

 

Niin, pointti olikin, miksi parisuhteettomuus on puukko jalassa. Miksi pitää olla parisuhteessa, jos se on kuitenkin kamalaa? Vastaus tähän kysymykseen on samalla vastaus siihen, miksi miehiä vähätellään parisuhteissa. Koska he eivät pärjää ilman naista.

Itseinduktio... Kiva olla oikeassa. 

Vastauksesi kuvaa juurikin sitä miksi naisen kanssa on hankala elää. Teit johtopäätöksiä miksi parisuhde on puukko jalassa ja perustelit itsellesi, ettei mies pärjää ilman naista.

Vähättelijä!

No selitä sitten miksi elämä ilman parisuhdetta olisi puukko jalassa? Minä en keksi muuta syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.

Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.

m39

Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää. Ja kertoisitko mikä on se jotain suurempaa vastuun ottamista kuin se, että osaa ottaa vastuun itsestään ja onnestaan niin että niillä ympärillä olevillakin on hyvä olla? Eli vaikka rakastaa itseään, osaa tehdä sen niin ettei polje toisia narsistisesti, eikä anna kenenkään polkea itseään. Osaa ottaa huomioon sekä omat että lähellä olevien tarpeet. Ainakin minulla on hyvä olla silloin, kun kaikilla muillakin on hyvä olla, mutta se muiden hyvä ole ei saa tulla minun selkänahastani vaan niiden muidenkin on osattava huomioida minut. Se on vastavuoroisuutta, mikä on täysin vieras käsite sekä narsistisesti käyttäytyville sekä uhriutuville. Minä en taivu hyväksikäyttäjäksi enkä kynnysmatoksi. Olen vain palapelin yksi pala, yhdessä muodostamme sen kauniin ja täydellisen kuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.

Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.

m39

Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää. Ja kertoisitko mikä on se jotain suurempaa vastuun ottamista kuin se, että osaa ottaa vastuun itsestään ja onnestaan niin että niillä ympärillä olevillakin on hyvä olla? Eli vaikka rakastaa itseään, osaa tehdä sen niin ettei polje toisia narsistisesti, eikä anna kenenkään polkea itseään. Osaa ottaa huomioon sekä omat että lähellä olevien tarpeet. Ainakin minulla on hyvä olla silloin, kun kaikilla muillakin on hyvä olla, mutta se muiden hyvä ole ei saa tulla minun selkänahastani vaan niiden muidenkin on osattava huomioida minut. Se on vastavuoroisuutta, mikä on täysin vieras käsite sekä narsistisesti käyttäytyville sekä uhriutuville. Minä en taivu hyväksikäyttäjäksi enkä kynnysmatoksi. Olen vain palapelin yksi pala, yhdessä muodostamme sen kauniin ja täydellisen kuvan. 

Pukuttaisin monen monta kertaa jos osaisin!

Onnellisuus todellakin tulee itsestä EI muista.

"– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

Näin miehenä huomauttaisin, että perheen koossa pysyminen on miehelle lähes poikkeuksetta hyvä tilanne. Yksinäinen mies selviytyy elämästä todella paljon huonommin kuin perheellinen, eli kyllä tässä lienee miehenkin itsekkäistä tarkoitusperistä kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.

Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.

m39

Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää.

Hassua kun käänsit tuon ympäri heti. m39 löytää onnensa toisesta, ja toinen löytää onnensa m39:stä. Tekevät toisensa onnellisiksi. m39 osaa onnensa löytää itse, mutta ei itsestä, koska ei ole itsekäs, itserakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.

Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.

m39

Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää.

 

Hassua kun käänsit tuon ympäri heti. m39 löytää onnensa toisesta, ja toinen löytää onnensa m39:stä. Tekevät toisensa onnellisiksi. m39 osaa onnensa löytää itse, mutta ei itsestä, koska ei ole itsekäs, itserakas.

Miksi siis ei voi tehdä itse itseään onnelliseksi? Tai miksi sen pitää olla juuri puoliso, joka tekee onnelliseksi? Miksei siihen riitä lapset, sisarukset, ystävät jne? Miksi oma onnellisuus on jonkun toisen ihmisen vastuulla?

Ainut fakta tuossa oli se, että naiset täyttävät eropaperit 70-80% tapauksista. Kaikki muut ovat tutkijan ja aloittajan mielipiteitä, joille ei ole tueksi mitään faktoja. Ja miksi naiset eivät täyttäisi niitä papereita? Kun naiset yleensä huolehtivat aina kaiken muunkin: kauppalistat, laskut, lomamatkojen varaukset jne.

Jos ongelma siis on se että naiset aloittavat useammin eroprosessin, ratkaisu on se että miehetkin tekevät aloitteen eroon useammin.

Vierailija kirjoitti:

Ainut fakta tuossa oli se, että naiset täyttävät eropaperit 70-80% tapauksista. Kaikki muut ovat tutkijan ja aloittajan mielipiteitä, joille ei ole tueksi mitään faktoja. Ja miksi naiset eivät täyttäisi niitä papereita? Kun naiset yleensä huolehtivat aina kaiken muunkin: kauppalistat, laskut, lomamatkojen varaukset jne.

Jos ongelma siis on se että naiset aloittavat useammin eroprosessin, ratkaisu on se että miehetkin tekevät aloitteen eroon useammin.

Nainen voi helposti kiristää vaikka lapsien avulla, että nyt tehdään tästä erosta miehen syy. Ehkä miehet täyttävät eropaperit niissä 20-30% tapauksissa, joissa nainen on pakottanut siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.

Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.

m39

Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää.

 

Hassua kun käänsit tuon ympäri heti. m39 löytää onnensa toisesta, ja toinen löytää onnensa m39:stä. Tekevät toisensa onnellisiksi. m39 osaa onnensa löytää itse, mutta ei itsestä, koska ei ole itsekäs, itserakas.

Miksi siis ei voi tehdä itse itseään onnelliseksi? Tai miksi sen pitää olla juuri puoliso, joka tekee onnelliseksi? Miksei siihen riitä lapset, sisarukset, ystävät jne? Miksi oma onnellisuus on jonkun toisen ihmisen vastuulla?

Koska onni tulee siitä että tekee toiselle hyvää, ei siitä että tekee vain/suoraan itselle hyvää.

Itsekkäillä asia ei tietysti toimi näin.

Yksin on mahdotonta erota. Ero voidaan vältää kun kumpikin ymmärtää ja huomioi toisen tarpeet ja näkemykset. Jos naiselle onnellisuus on tärkeämpää miksi miehet ei ottaisi sitä huomioon siinä miten kohtelevat puolisoaan. Jos miehille perheen koossa säilyminen on tärkeää ehkä he tulisivat paremmin ymmärretyiksi jos näyttäisivät sen myös parisuhteen aikana kantamalla oman vastuunsa lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Eli te uskotte, että usein se on vaan nainen joka hoitaa käytännön asiat?

Miksei tuosta ole tutkimuksissa?

Olisi hyvä, jos asiaa tutkittaisiin. Kuitenkin on hyvin yleistä, että nainen hoitaa käytännön asiat. Kun mies ja nainen menee parisuhteeseen, on aika tavallista, että kumpikin huolehtivat yhdessä asioista. Jos miehelle on tärkeää oman isoäitinsä 70-vuotispäivät, mies huolehtii oma-aloitteisesti siitä, että juhliin mennään (tai ainakin hän menee), hänellä on sinne puhtaat ja siistit vaatteet ja vieläpä lahja isoäidille. Vastaavasti nainen huolehtii, että hänelle tärkeät asiat hoituu ja tapahtuu. 

Tilanne kuitenkin muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsia. Naisen on vähän pakko olla raskauden seurannan aikana neuvolassa paikalla ja kuunnella ja muistaa, mitä siellä on sanottu. Mies voi olla mukana ja kuunnella, mitä siellä sanotaan, mutta miehen ei ole niin välttämätöntä muistaa asioita. Tämäkin on vielä ihan normaalia, koska vaikka mies lapsen liikkeet voikin vaimonsa vatsan päältä tuntea ja näkee lapsosensa ultraäänikuvissa, niin lapsi ei kasva hänen kehossaan. Jos mieheltä, jonka lapsi on juuri syntynyt, kysyy vaikkapa, millä raskausviikolla sikiön liikkeet tuntuivat ensimmäisen kerran, ei hän muista. Vaimo on kyllä kertonut ja äitiyskortissakin se lukee, mutta ko informaatio ei ole sellainen, jonka mies katsoisi tärkeäksi muistaa. 

Kun lapsi sitten syntyy, useimmiten nainen vie lapsen neuvolaan. Mies saattaa tällöinkin olla mukana. Nainen huolehtii, että seuraava neuvola-aika on varattu, muistaa, mitä rokotuksia on annettu milloinkin ja mitä jäänyt antamatta sekä mistä syystä jäänyt antamatta. Nainen kertoo neuvolareissun jälkeen, mitä neuvolassa on tehty ja mitä sanottu. Mutta jälleen mies ajattelee, että saatu informaatio ei ole sellainen, jonka mies katsoisi tärkeäksi muistaa. Kun lapsi  sitten sairastuu ja mies joutuukin syystä tai toisesta viemään lapsen yksin lääkäriin, ei hän vastaanotolla osaa kertoa, mitä rokotuksia lapsi on saanut, milloin tai onko jokin rokotus jäänyt saamatta ja mistä syystä. Koska hän ei muista. Muistaa ehkä, että jotain vaimo siitä kaksi kuukautta sitten sanoi, muttei muista, mitä. Kun lapsi sairastuu uudelleen, mies ehdottaa naiselle, että nainen veisi lapsen lääkäriin, koska nainen tietää lapsen asiat paremmin ja sen vuoksi osaa vastata lääkärin kysymyksiin. 

Sama jatkuu. Nainen muistaa, milloin on päiväkodin joulujuhlat ja vanhempainillat, milloin on koululaisen vanhempainvartit, milloin pitää varata lapselle kontrollikäynti hammashoitolaan jne. Lisäksi nainen käy läpi lasten tavaroita ja vaatteita ja laittaa mieleensä, mitkä ovat ehkä käymässä pieniksi, tarpeettomiksi tai turhan huonokuntoisiksi. Niinpä nainen tietää, milloin lapselle pitää ostaa uudet lenkkarit, juhlamekko seuraaviin juhliin, milloin paripuolia sukkia on enemmän kuin parillisia ja mitä saikaan ottaa evääksi mukaan yökouluun ja mitä ei. 

Vaikka miehen isoäidin synttärit olivatkin miehelle aiemmin tärkeitä ja mies huolehti niihin liittyvistä asioista, isoäidin muututtua lasten isomummiksi vastuu aikatauluista, lahjasta, lasten juhlavaatteista yms on yllättäen siirtynyt naiselle. 

Kun nainen valittaa, että mies ei kanna vastuuta, niin nainen ei tarkoita vastuulla roskapussia, ruokakassia eikä pölynimuria. Mies voi luottaa siihen, että jos hän ei jotain lasten asiaa muista, ehdi tai jaksa, vaimo muistaa, ehtii ja jaksaa. Kun nainen toivoo mieheltä tasaveroista vastuunkantoa, se tarkoittaa, että nainenkin toivoisi voivansa luottaa siihen, että jos hän ei itse jotain muista, ehdi tai jaksa hoitaa, mies muistaa, ehtii ja jaksaa. Ja kun näin ei käykään, nainen miettii, miksi AINA MINUN pitää huolehtia kaikesta. 

Eivät miehet tyhmiä ole. Eivätkä edes ilkeitäkään. Vastuunkanto onnistuu oikein hyvin miehiltäkin. On paljon miehiä, jotka varsin pian esim leskeksi jäätyään tai muutoin pitkäksi aikaa lasten ainoaksi vanhemmaksi jäätyään ottavat kokonaisvastuun perheestään. Mieskin huomaa, että jos minä en tätä muista, ehdi tai jaksa, ei sitä muista, ehdi tai jaksa kukaan muukaan vaan asiat jää hoitamatta. Uskoisin, että moni ero jäisi tapahtumatta, jos miehet kantaisivat vastuunsa tasaveroisesti naisen kanssa jo parisuhteen aikana. Vai onko miesten mielestä jotenkin noloa, jos heidänkin kalenterissaan lukee "varaa Jessica-Amelian hammaslääkäri" tai "tarkista lasten kesävaatetilanne"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut fakta tuossa oli se, että naiset täyttävät eropaperit 70-80% tapauksista. Kaikki muut ovat tutkijan ja aloittajan mielipiteitä, joille ei ole tueksi mitään faktoja. Ja miksi naiset eivät täyttäisi niitä papereita? Kun naiset yleensä huolehtivat aina kaiken muunkin: kauppalistat, laskut, lomamatkojen varaukset jne.

Jos ongelma siis on se että naiset aloittavat useammin eroprosessin, ratkaisu on se että miehetkin tekevät aloitteen eroon useammin.

Nainen voi helposti kiristää vaikka lapsien avulla, että nyt tehdään tästä erosta miehen syy. Ehkä miehet täyttävät eropaperit niissä 20-30% tapauksissa, joissa nainen on pakottanut siihen.

Toimiiko jonkun logiikka todellakin näin? :O Siis se, joka jättää eropaperit on jotenkin syyllinen eroon?

Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ottaa sen puukon kyljestään ja lyö sen jalkaansa? Nainen irrottaa ne puukot ja kivireen ja jättää ne jälkeensä. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi itsestään ja onnestaan. Jos mies on niin avuton ettei tajua että hei, ei sitä puukkoa tarvitse lyödä takaisin itseensä kun sen on irroittanut, tai joku on sen irroittanut (= vaimo jättänyt), niin turha on itkeä sitä että vähätellään kun ei edes yritä olla aikuinen.

Minä en onneani itsestäni löydä. En sitten varmaankaan ole tarpeeksi narsisti. Vastuun ottaminen on mun mielestä paljon suurempaa kun kantaa huolta läheisten voinnista ja toimiii itse sen mukaan jotta heihin ei ainakaan sattuisi. Pelkästä omasta onnesta välittämällä en voi ajatella toimintaa kovinkaan vastuulliseksi.
m39

Et itsestäsi löydä onnea? Kukahan sen sitten löytää jos et sinä itse? Heittäydyt kivireeksi jollekin ja valitat ja syyllistät kun tämä ei olekaan mikään lampunhenki tai haltijatar joka taikoo sinut onnelliseksi? Jos et osaa onnea löytää ihan itse, älä ainakaan pilaa kenenkään muun elämää.

 
Hassua kun käänsit tuon ympäri heti. m39 löytää onnensa toisesta, ja toinen löytää onnensa m39:stä. Tekevät toisensa onnellisiksi. m39 osaa onnensa löytää itse, mutta ei itsestä, koska ei ole itsekäs, itserakas.

Miksi siis ei voi tehdä itse itseään onnelliseksi? Tai miksi sen pitää olla juuri puoliso, joka tekee onnelliseksi? Miksei siihen riitä lapset, sisarukset, ystävät jne? Miksi oma onnellisuus on jonkun toisen ihmisen vastuulla?

Koska onni tulee siitä että tekee toiselle hyvää, ei siitä että tekee vain/suoraan itselle hyvää.

Itsekkäillä asia ei tietysti toimi näin.

Niin ja nätisti ohitit muut kysymykset. Miksi sen onnen pitää olla juuri puolison vastuulla eikä niiden muiden läheisten tai omien valintojen?

Ja onnihan ei synny pelkästään sillä, että tekee toisille hyvää. Kyllä jokaisen pitää ihan itse se onnensa rakentaa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Sehän vasta itsekästä onkin, että käyttää toisia ihmisiä oman onnensa luomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.

Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille. 

Vierailija kirjoitti:

Yksin on mahdotonta erota. Ero voidaan vältää kun kumpikin ymmärtää ja huomioi toisen tarpeet ja näkemykset. Jos naiselle onnellisuus on tärkeämpää miksi miehet ei ottaisi sitä huomioon siinä miten kohtelevat puolisoaan. Jos miehille perheen koossa säilyminen on tärkeää ehkä he tulisivat paremmin ymmärretyiksi jos näyttäisivät sen myös parisuhteen aikana kantamalla oman vastuunsa lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja kasvatuksesta.

Eli miehen pitää tehdä kaikkensa liiton parantamiseksi ja nainen vaan ajattelee, että ei se nyt ymmärrä minun telepatiaa, joten jätän sen? Et ehdottanut naiselle tässä minkäänlaista tehtävää, esimerkiksi naisellisemman asenteen ja ulkonäön omaksumisen, joka tekisi miehestä ehkä kiinnostuneemman panostamaan mainitsemiisi asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Et ehdottanut naiselle tässä minkäänlaista tehtävää, esimerkiksi naisellisemman asenteen ja ulkonäön omaksumisen, joka tekisi miehestä ehkä kiinnostuneemman panostamaan mainitsemiisi asioihin. 

Eikö miehen kiinostus ole jo herännyt kun parisuhde on perustettu?

Jos naisen asenne ja ulkonäkö on miehelle merkityksellistä ja syy joka eron partaalle... miksi miehet ei sitten hakisi eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin on mahdotonta erota. Ero voidaan vältää kun kumpikin ymmärtää ja huomioi toisen tarpeet ja näkemykset. Jos naiselle onnellisuus on tärkeämpää miksi miehet ei ottaisi sitä huomioon siinä miten kohtelevat puolisoaan. Jos miehille perheen koossa säilyminen on tärkeää ehkä he tulisivat paremmin ymmärretyiksi jos näyttäisivät sen myös parisuhteen aikana kantamalla oman vastuunsa lasten hyvinvoinnista, hoidosta ja kasvatuksesta.

Eli miehen pitää tehdä kaikkensa liiton parantamiseksi ja nainen vaan ajattelee, että ei se nyt ymmärrä minun telepatiaa, joten jätän sen? Et ehdottanut naiselle tässä minkäänlaista tehtävää, esimerkiksi naisellisemman asenteen ja ulkonäön omaksumisen, joka tekisi miehestä ehkä kiinnostuneemman panostamaan mainitsemiisi asioihin. 

Niin, tässä se juuri nähdään, miksi ne lapset useimmiten päätyy äidille. Nainen odottaa perhe-elämältä vastuun kantamista, mies odottaa hyvännäköistä rouvaa. :D Ja että se vastuunkanto pitää oikein erikseen miehelle kertoa, eihän sitä tietysti voi ihan itse järkeillä.