Tyhjentävä vastaus siihen, miksi naiset hakevat enemmän avioeroa ja ratkaisuehdotus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että yhtäkkiä tämä keskustelu kääntyikin niin, että miehet eivät uskallakaan erota, koska pelkäävät menettävänsä lapset. Aika harvalta niitä lapsia nyt kokonaan viedään ja kyllä minä sanoisin, että monilla miehillä se ero ja lasten "menetys" ei tunnu enää missään kun löytyy uusi nainen.  

Kerroppa miltä sinusta tuntuisi jos saisit nähdä lastasi vain 5-6 päivää kuukaudessa?? Se varmaan kelpaisi sinulle koska eihän sitä lasta ole viety KOKONAAN sinulta? Usko pois kyllä se lasten menetys tuntuu koko loppuelämän vaikka olisikin uusi tyttöystävä. Luulenpa että se tuntuisi äideilläkin. Mutta ai niin, eihän miehillä ole tunteita lapsiaan kohtaan! Se että viettää joka toisen vkl lapsen kanssa ei ole mitään vanhemmuutta.

Kylläpäs mustavalkoiseksi väänsit. Jos välit exään on kunnossa, ihan varmasti on mahdollista sopia tapaamisista useamminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että yhtäkkiä tämä keskustelu kääntyikin niin, että miehet eivät uskallakaan erota, koska pelkäävät menettävänsä lapset. Aika harvalta niitä lapsia nyt kokonaan viedään ja kyllä minä sanoisin, että monilla miehillä se ero ja lasten "menetys" ei tunnu enää missään kun löytyy uusi nainen.  

Kerroppa miltä sinusta tuntuisi jos saisit nähdä lastasi vain 5-6 päivää kuukaudessa?? Se varmaan kelpaisi sinulle koska eihän sitä lasta ole viety KOKONAAN sinulta? Usko pois kyllä se lasten menetys tuntuu koko loppuelämän vaikka olisikin uusi tyttöystävä. Luulenpa että se tuntuisi äideilläkin. Mutta ai niin, eihän miehillä ole tunteita lapsiaan kohtaan! Se että viettää joka toisen vkl lapsen kanssa ei ole mitään vanhemmuutta.

Kylläpäs mustavalkoiseksi väänsit. Jos välit exään on kunnossa, ihan varmasti on mahdollista sopia tapaamisista useamminkin.

Mutta jos ei ole kunnossa, isä joutuu usein tähän tilanteeseen. Joka toinen vkl tapaamiset on suosittu vaihtoehto sosiaalityöntekijöiden mielestä. Jos äiti näin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.

Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille. 

Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?

Uskotaan sitä, joka voi todistaa väitteensä. Kaikkiin lasten potilasasiakirjoihin kirjataan, kuka lapsen on tuonut lääkäriin, neuvolaan, hammashoitolaa, puheterapiaan jne jne. Myös päiväkodeissa ja kouluissa on tieto siitä, kuka oli vanhempainvartissa: isä vai äiti vai molemmat. Olkaa aktiivisia lastenne opettajiin ja päiväkodissa hoitajiin päin. Seuratkaa koululaistenne Wilmaa ja laittakaa vuorostanne opettajalle vastaukset hänen viesteihinsä eikä aina niin, että lasten äiti laittaa. Lapsenne ovat jatkuvasti tekemisissä monien eri alojen ihmisten kanssa ja kyllä nämä ihmiset hyvin nopeasti oppivat tietämään, hoitaako lapsen asioita heidän kanssaan lapsen isä, äiti vai molemmat yhdessä. 

Mä muistuttaisin miehiä vielä siitäkin, että kun lapsenne tulee ksymään, missä tän lego-ukon pää on, missä mun hiuspompula on tai missä tän  sukan pari on, niin älkää ikinä vastatko "kysy äidiltä". Koska näin opetatte lapsellenne, että te ette tiedä eikä teitä kiinnostakaan tietää, koska teidän perheessänne vastuun lasten asioista kantaa äiti. Jos noin teette, tulee vielä päivä, jolloin lapsi ei kysy teltä lego-ukosta, pompulasta eikä sukkaparista vaan kysyy "missä äiti on?". 

Tällaiset asiat voivat kuullostaa pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta 10 -vuotias lapsi on tarvinnut siihen astisen elämänsä aikana vanhempiensa tukea kymmenissä tuhansissa pikkuasioissa (mitä pienempi lapsi, sitä useammin). On äärettömän tärkeää, ettei se tuki tule aina äidiltä. Koska kun lapselta kysytään, kumman vanhemman luokse hän erilaisissa tilanteissa menee, isän vai äidin, niin sekin kertoo vanhemmuudesta aika paljon, jos lapsi kertoo kääntyvänsä kaikissa pulmissaan vain toisen vanhemman puoleen. 

En syytä ketään vaan olen huolestunut siitä, miten helpolla miehet tänäkin päivänä antavat tilanteen liukua siihen, että nainen kantaa kokonaisvastuun lapsista ja mies osallistuu silloin tällöin vain yksittäisiin lastenhoitotapahtumiin. Kun kuitenkin suurin osa naisista toivoisi jo heti lapsen syntymästä lähtien, että kokonaisvastuu jaettaisiin tasan. Älkää miehet tehkö itsellenne tällaista karhunpalvelusta, joka viimeistään huoltajuusriitojen aikana kalahtaa omaan nilkkaanne. 

Siis ihan oikeasti sinunko mielestä isiä ei syrjitä yhtään?? Kaikki on vain isien omaa syytä? Tätä asiaa on ihan tutkittukin ja saatu selville että äitejä suositaan joka tapauksessa. Ei vain Suomessa vaan on tutkittu paljon ulkomaillakin. Mutta sinä et suostu tätä asiaa myöntämään? Olen nähnyt joitakin avioeroja elämäni aikana ja aina ne lapset jää äidille vaikka isä olisikin ollut ihan täysillä mukana lasten kasvatuksessa. Vain toinen vanhempi kun voi olla lähivanhempi. Jossain vaiheessa joku sinulle läheinen mies tulee kohtaamaan saman. Ehkä sitten uskot.

En väitä, etteikö isiä syrjittäisi. Minä väitän, että muutos on mahdollinen. Eikä minun tarvitse edes väittää sitä, vaan niin on jo tapahtunut. Vielä 80-luvulla oli vakio, että äiti sai yksinhuoltajuuden, ellei isä pystynyt todistamaan äitiä kertakaikkiaan kevottomaksi vanhemmaksi. Tänä päivänä yhteishuoltajuus on vakio, ellei jompi kumpi vanhemmista pysty todistamaan toista kertakaikkiaan kelvottomaksi vanhemmaksi. Vielä 15 vuotta sitten oli vakio, että isä sai tapaamisoikeuden joka toinen viikonloppu ja kesälomalla muutaman viikon. Nykyisin alkaa olla hyvin yleistä viikko-viikko -systeemi. Ei tämä muutos ole niiden isien ansiota, jotka ovat lusmuilleet vastuustaan vaan niiden, jotka ovat kantaneet vastuunsa.

Luulisi, että myös miesten intresseissä olisi edistää tasa-arvoa vieläkin enemmän. Minä tunnen miehiä, joille on annettu lasten lähihuoltajuus, vaikka äidissä ei olekaan mitään vikaa. Ihan yksinkertaisesti siksi, että näillä isillä on ollut lasten elämän langat paremmin käsissä kuin äideillä. Mitä useampi mies osoittaa olevansa  yhtä hyvä vanhempi kuin vaimonsa, sitä useampi käräjäoikeuden päätös tulee olemaan isälle myönteinen. 

Miesten pitää muistaa, että kokonaisvastuu lapsista ei ole pelkästään sitä, mitä teette lastenne kanssa. Se on myös sitä, mitä tiedätte, suunnittelette ja järjestätte. Se on sitä, että teillä ei mene sormi suuhun, kun kysytään lapsen terveystietoja, lapsen päivittäiseen elämään liittyviä asioita, päivähoitojärjestelyihin tai koulunkäyntiin liittyviä asioita jne. Se on sitä, että tiedätte, milloin siitepölyallergiselle lapsellenne pitää taas tänäkin keväänä aloittaa antihistamiinit. Ja paljon, paljon muuta. On miehiä, jotka ovat jo ottaneet kokonaisvastuuta lapsistaan. Heitä tarvitaan kuitenkin lisää. Muistakaa, että jokainen teistä on isänä arvokas, mutta yhdessä teissä on joukkovoimaa. Asiaa voisi verrata vaikka siihen, että jos muutama ihminen lajittelee jätteensä, niin sillä ei ole juurikaan vaikutusta ympäristöön. Mutta jos vain muutama jättää jätteensä lajittelematta, niin sillä jo onkin vaikutusta. 

Viikko-viikko-systeemi on tietääkseni vieläkin aika harvinaista. Muistaakseni vain 20% eronneista lapsista näkee vanhempiaan yhtä paljon.

No voi hyvää päivää taas! Ja tuonko vuoksi nyt sitten kannattaa lyödä hanskat tiskiin eikä yrittääkään, että se tuosta yleistyisi? Ei yksinhuoltajuus - yhteishuoltajuuskaan muuttunut yhdessä yössä. Mä olen aina pitänyt miehiä määrätietoisina, pitkäjänteisinä ja tavoitteisiin pyrkivinä ihmisinä, mutta nytkö joudunkin muuttamaan käsitystäni? Ymmärrän toki, että tämä palsta ei kerro mitään miehistä keskimäärin, koska täällä  ei varmaan kovin moni mies edes palstaile. Mutta jos nyt joku sattuisi vahingossa tänne eksymään ja lukemaan tämänkin ketjun, niin todellakin - vaikka nainen olenkin - toivon, että miehet eivät jäisi rähmälleen tuleen makaamaan vaan edistäisivät asioita, joita pitävät itselleen ja lapsilleen tärkeänä.

Eli jos joku nainen valittaa esimerkiksi naisten pienemmistä palkoista, hän on heitänyt hanskat tiskiin eikä yritä edistää asioita. Hän ei esimerkiksi yritä valittamisellaan kerätä huomiota asialle, jotta saisi useamman mukaan muutokseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes pitäisi mennä naimisiin? Mieheni kanssa ollaan asuttu avoliitossa 22 vuotta ja molemmat lapsetkin on kohta maailmalla. 

Miten tuosta eroaminen sitten poikkeaa avioliitosta eroamiseen? Siis kun tarkastellaan eron inhimillisen hinnan mittareilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.

Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille. 

Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?

Soitappa lastenvalvojalle ja kysy. Luuletko, että täällä on ennustajia paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.

Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille. 

Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?

Uskotaan sitä, joka voi todistaa väitteensä. Kaikkiin lasten potilasasiakirjoihin kirjataan, kuka lapsen on tuonut lääkäriin, neuvolaan, hammashoitolaa, puheterapiaan jne jne. Myös päiväkodeissa ja kouluissa on tieto siitä, kuka oli vanhempainvartissa: isä vai äiti vai molemmat. Olkaa aktiivisia lastenne opettajiin ja päiväkodissa hoitajiin päin. Seuratkaa koululaistenne Wilmaa ja laittakaa vuorostanne opettajalle vastaukset hänen viesteihinsä eikä aina niin, että lasten äiti laittaa. Lapsenne ovat jatkuvasti tekemisissä monien eri alojen ihmisten kanssa ja kyllä nämä ihmiset hyvin nopeasti oppivat tietämään, hoitaako lapsen asioita heidän kanssaan lapsen isä, äiti vai molemmat yhdessä. 

Mä muistuttaisin miehiä vielä siitäkin, että kun lapsenne tulee ksymään, missä tän lego-ukon pää on, missä mun hiuspompula on tai missä tän  sukan pari on, niin älkää ikinä vastatko "kysy äidiltä". Koska näin opetatte lapsellenne, että te ette tiedä eikä teitä kiinnostakaan tietää, koska teidän perheessänne vastuun lasten asioista kantaa äiti. Jos noin teette, tulee vielä päivä, jolloin lapsi ei kysy teltä lego-ukosta, pompulasta eikä sukkaparista vaan kysyy "missä äiti on?". 

Tällaiset asiat voivat kuullostaa pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta 10 -vuotias lapsi on tarvinnut siihen astisen elämänsä aikana vanhempiensa tukea kymmenissä tuhansissa pikkuasioissa (mitä pienempi lapsi, sitä useammin). On äärettömän tärkeää, ettei se tuki tule aina äidiltä. Koska kun lapselta kysytään, kumman vanhemman luokse hän erilaisissa tilanteissa menee, isän vai äidin, niin sekin kertoo vanhemmuudesta aika paljon, jos lapsi kertoo kääntyvänsä kaikissa pulmissaan vain toisen vanhemman puoleen. 

En syytä ketään vaan olen huolestunut siitä, miten helpolla miehet tänäkin päivänä antavat tilanteen liukua siihen, että nainen kantaa kokonaisvastuun lapsista ja mies osallistuu silloin tällöin vain yksittäisiin lastenhoitotapahtumiin. Kun kuitenkin suurin osa naisista toivoisi jo heti lapsen syntymästä lähtien, että kokonaisvastuu jaettaisiin tasan. Älkää miehet tehkö itsellenne tällaista karhunpalvelusta, joka viimeistään huoltajuusriitojen aikana kalahtaa omaan nilkkaanne. 

Siis ihan oikeasti sinunko mielestä isiä ei syrjitä yhtään?? Kaikki on vain isien omaa syytä? Tätä asiaa on ihan tutkittukin ja saatu selville että äitejä suositaan joka tapauksessa. Ei vain Suomessa vaan on tutkittu paljon ulkomaillakin. Mutta sinä et suostu tätä asiaa myöntämään? Olen nähnyt joitakin avioeroja elämäni aikana ja aina ne lapset jää äidille vaikka isä olisikin ollut ihan täysillä mukana lasten kasvatuksessa. Vain toinen vanhempi kun voi olla lähivanhempi. Jossain vaiheessa joku sinulle läheinen mies tulee kohtaamaan saman. Ehkä sitten uskot.

En väitä, etteikö isiä syrjittäisi. Minä väitän, että muutos on mahdollinen. Eikä minun tarvitse edes väittää sitä, vaan niin on jo tapahtunut. Vielä 80-luvulla oli vakio, että äiti sai yksinhuoltajuuden, ellei isä pystynyt todistamaan äitiä kertakaikkiaan kevottomaksi vanhemmaksi. Tänä päivänä yhteishuoltajuus on vakio, ellei jompi kumpi vanhemmista pysty todistamaan toista kertakaikkiaan kelvottomaksi vanhemmaksi. Vielä 15 vuotta sitten oli vakio, että isä sai tapaamisoikeuden joka toinen viikonloppu ja kesälomalla muutaman viikon. Nykyisin alkaa olla hyvin yleistä viikko-viikko -systeemi. Ei tämä muutos ole niiden isien ansiota, jotka ovat lusmuilleet vastuustaan vaan niiden, jotka ovat kantaneet vastuunsa.

Luulisi, että myös miesten intresseissä olisi edistää tasa-arvoa vieläkin enemmän. Minä tunnen miehiä, joille on annettu lasten lähihuoltajuus, vaikka äidissä ei olekaan mitään vikaa. Ihan yksinkertaisesti siksi, että näillä isillä on ollut lasten elämän langat paremmin käsissä kuin äideillä. Mitä useampi mies osoittaa olevansa  yhtä hyvä vanhempi kuin vaimonsa, sitä useampi käräjäoikeuden päätös tulee olemaan isälle myönteinen. 

Miesten pitää muistaa, että kokonaisvastuu lapsista ei ole pelkästään sitä, mitä teette lastenne kanssa. Se on myös sitä, mitä tiedätte, suunnittelette ja järjestätte. Se on sitä, että teillä ei mene sormi suuhun, kun kysytään lapsen terveystietoja, lapsen päivittäiseen elämään liittyviä asioita, päivähoitojärjestelyihin tai koulunkäyntiin liittyviä asioita jne. Se on sitä, että tiedätte, milloin siitepölyallergiselle lapsellenne pitää taas tänäkin keväänä aloittaa antihistamiinit. Ja paljon, paljon muuta. On miehiä, jotka ovat jo ottaneet kokonaisvastuuta lapsistaan. Heitä tarvitaan kuitenkin lisää. Muistakaa, että jokainen teistä on isänä arvokas, mutta yhdessä teissä on joukkovoimaa. Asiaa voisi verrata vaikka siihen, että jos muutama ihminen lajittelee jätteensä, niin sillä ei ole juurikaan vaikutusta ympäristöön. Mutta jos vain muutama jättää jätteensä lajittelematta, niin sillä jo onkin vaikutusta. 

Tottakai asiaa voi parantaa siten, että yhä useammat miehet ryhdistäytyvät. Mutta asiaa voisi parantaa myös siten, että lähtökohta on yhteishuoltajuus, josta poiketaan vain jos jompikumpi vanhemmista on osoittautunut selkeästi heikommaksi huoltajaksi.

Miksi avioerotilanteessa pitää todistaa pätevyys huoltajaksi jotenkin sen kummemmin kuin lapsen syntyessäkään? Väitän että kynnys siihen, että naiselta evätään huoltajuus lapsen syntyessä on paljon korkeampi kuin siihen että mies menettää huoltajuuden avioerotilanteessa. Onko tähän jotain muuta perustetta kuin se että äiti on kuitenkin aina äiti?

Vierailija kirjoitti:

Niin, eipä ne äiditkään tiedä kaikkea. Aika outoja kysymyksiä.

Tiedän osan ja kaikkiin tiedän, mistä tieto löytyy.

En sitten ymmärrä, mikä hinku minulla olisi saada lasten huoltajuus erotilanteessa itselleni. Lisää töitähän heistä vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te uskotte, että usein se on vaan nainen joka hoitaa käytännön asiat?Miksei tuosta ole tutkimuksissa?

Olisi hyvä, jos asiaa tutkittaisiin. Kuitenkin on hyvin yleistä, että nainen hoitaa käytännön asiat. Kun mies ja nainen menee parisuhteeseen, on aika tavallista, että kumpikin huolehtivat yhdessä asioista. Jos miehelle on tärkeää oman isoäitinsä 70-vuotispäivät, mies huolehtii oma-aloitteisesti siitä, että juhliin mennään (tai ainakin hän menee), hänellä on sinne puhtaat ja siistit vaatteet ja vieläpä lahja isoäidille. Vastaavasti nainen huolehtii, että hänelle tärkeät asiat hoituu ja tapahtuu. 

Tilanne kuitenkin muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsia. Naisen on vähän pakko olla raskauden seurannan aikana neuvolassa paikalla ja kuunnella ja muistaa, mitä siellä on sanottu. Mies voi olla mukana ja kuunnella, mitä siellä sanotaan, mutta miehen ei ole niin välttämätöntä muistaa asioita. Tämäkin on vielä ihan normaalia, koska vaikka mies lapsen liikkeet voikin vaimonsa vatsan päältä tuntea ja näkee lapsosensa ultraäänikuvissa, niin lapsi ei kasva hänen kehossaan. Jos mieheltä, jonka lapsi on juuri syntynyt, kysyy vaikkapa, millä raskausviikolla sikiön liikkeet tuntuivat ensimmäisen kerran, ei hän muista. Vaimo on kyllä kertonut ja äitiyskortissakin se lukee, mutta ko informaatio ei ole sellainen, jonka mies katsoisi tärkeäksi muistaa. 

Kun lapsi sitten syntyy, useimmiten nainen vie lapsen neuvolaan. Mies saattaa tällöinkin olla mukana. Nainen huolehtii, että seuraava neuvola-aika on varattu, muistaa, mitä rokotuksia on annettu milloinkin ja mitä jäänyt antamatta sekä mistä syystä jäänyt antamatta. Nainen kertoo neuvolareissun jälkeen, mitä neuvolassa on tehty ja mitä sanottu. Mutta jälleen mies ajattelee, että saatu informaatio ei ole sellainen, jonka mies katsoisi tärkeäksi muistaa. Kun lapsi  sitten sairastuu ja mies joutuukin syystä tai toisesta viemään lapsen yksin lääkäriin, ei hän vastaanotolla osaa kertoa, mitä rokotuksia lapsi on saanut, milloin tai onko jokin rokotus jäänyt saamatta ja mistä syystä. Koska hän ei muista. Muistaa ehkä, että jotain vaimo siitä kaksi kuukautta sitten sanoi, muttei muista, mitä. Kun lapsi sairastuu uudelleen, mies ehdottaa naiselle, että nainen veisi lapsen lääkäriin, koska nainen tietää lapsen asiat paremmin ja sen vuoksi osaa vastata lääkärin kysymyksiin. 

Sama jatkuu. Nainen muistaa, milloin on päiväkodin joulujuhlat ja vanhempainillat, milloin on koululaisen vanhempainvartit, milloin pitää varata lapselle kontrollikäynti hammashoitolaan jne. Lisäksi nainen käy läpi lasten tavaroita ja vaatteita ja laittaa mieleensä, mitkä ovat ehkä käymässä pieniksi, tarpeettomiksi tai turhan huonokuntoisiksi. Niinpä nainen tietää, milloin lapselle pitää ostaa uudet lenkkarit, juhlamekko seuraaviin juhliin, milloin paripuolia sukkia on enemmän kuin parillisia ja mitä saikaan ottaa evääksi mukaan yökouluun ja mitä ei. 

Vaikka miehen isoäidin synttärit olivatkin miehelle aiemmin tärkeitä ja mies huolehti niihin liittyvistä asioista, isoäidin muututtua lasten isomummiksi vastuu aikatauluista, lahjasta, lasten juhlavaatteista yms on yllättäen siirtynyt naiselle. 

Kun nainen valittaa, että mies ei kanna vastuuta, niin nainen ei tarkoita vastuulla roskapussia, ruokakassia eikä pölynimuria. Mies voi luottaa siihen, että jos hän ei jotain lasten asiaa muista, ehdi tai jaksa, vaimo muistaa, ehtii ja jaksaa. Kun nainen toivoo mieheltä tasaveroista vastuunkantoa, se tarkoittaa, että nainenkin toivoisi voivansa luottaa siihen, että jos hän ei itse jotain muista, ehdi tai jaksa hoitaa, mies muistaa, ehtii ja jaksaa. Ja kun näin ei käykään, nainen miettii, miksi AINA MINUN pitää huolehtia kaikesta. 

Eivät miehet tyhmiä ole. Eivätkä edes ilkeitäkään. Vastuunkanto onnistuu oikein hyvin miehiltäkin. On paljon miehiä, jotka varsin pian esim leskeksi jäätyään tai muutoin pitkäksi aikaa lasten ainoaksi vanhemmaksi jäätyään ottavat kokonaisvastuun perheestään. Mieskin huomaa, että jos minä en tätä muista, ehdi tai jaksa, ei sitä muista, ehdi tai jaksa kukaan muukaan vaan asiat jää hoitamatta. Uskoisin, että moni ero jäisi tapahtumatta, jos miehet kantaisivat vastuunsa tasaveroisesti naisen kanssa jo parisuhteen aikana. Vai onko miesten mielestä jotenkin noloa, jos heidänkin kalenterissaan lukee "varaa Jessica-Amelian hammaslääkäri" tai "tarkista lasten kesävaatetilanne"?

Tämä on monin paikoin ihan totta. Mutta oletteko miettineet, miksi se mies ei sitä vastuuta kanna? Osalla varmaan ihan laiskuutta, mutta on muitakin syitä. Aika usein miehet kyllästyvät siihen, etteivät he saa kantaa sitä todellista vastuuta. Monet naiset haluaavat säilyttää itsellään veto-oikeuden kaikkeen lapseen liittyvään, koska ovat kuitenkin lapsen äiti.

Ei paljon motivoi miestä, jos hänen tulisi vastata esimerkiksi lasten vaatteiden ostosta, mutta ei saa päättää mitä ostetaan. Käytännössä tämä johtaa siihen, että mies saa muistuttaa että tätä ja tätä pitäisi ostaa ja saa hän ostaakin, jos hyväksyttää vaatteet ensin naisella. Naisella kuitenkin on oikeus ostaa miehen mielipidettä kyselemättä. Tämähän johtaa siihen, ettei mies ostoksilla voi mennä ilman lasten äitiä, jolloin mies ei ole taaskaan kantanut vastuutaan yksin vaan naisen piti auttaa. Ja sitten ihmetellään miksi mies ajattelee, että nainen kuitenkin hoitaa lapseen liittyvät asiat.

Ihan sama asia vaikka neuvolan kanssa. Jos nainen varaa aikaa, niin pääasia on, että hän sinne pääsee. Jos mies pääsee, niin hyvä, jos ei, niin selvitään ilmankin. Jos mies varaa neuvola-ajan niin, ettei se vaimolle sovikaan, niin se ei ole pikkujuttu. Ja ainakin minä jouduin jopa neuvolassa henkilökunnallekin selittelemään miksi minä olin siellä lapsen kanssa ilman äitiä! Mies nyt vaan on lähtökohtaisesti kaikkien mielestä se huonompi vanhempi, joten hän alkaa myös käyttäytyä sen mukaisesti.

Tuossa tulee sitten vastaan se, että mies ei ehkä osaa tehdä niitä asioita niin hyvin kuin pitäisi. Joo kyllä mieskin osaa ostaa lapsille vaatteita ja viedä hammaslääkäriin, mutta entä jos se menee jatkuvasti niin, että ostetut vaatteet ovat liian pieniä ja hammaslääkäriin ei päästä ajoissa, kun ei vain osata varata siihen lähtemiseen tarpeeksi aikaa. Tällaiset asiat toistuvat exän kanssa jatkuvasti. Eikä kyse ole todellakaan siitä, että vaatteiden pitäisi olla viimeisen päälle oikean sävyiset ja minua miellyttävät, tai että yksi myöhästyminen elämässä olisi maailmanloppu, mutta kun se kaikki mahdollinen vastuunkanto on tätä luokkaa, niin minkäs teet.

Olen ostanut vääränkin kokoisia vaatteita lapsille, kuten on vaimonikin. Ero on siinä, että hänen virheostoksensa voi antaa kaverin lapselle lahjaksi, mutta minun pitää rumana palauttaa.

Ja minä olen meillä se, jolle ei riitä, että kavereiden häihin ehditään lievällä ylinopeudella ja puolijuoksulla kolme sekuntia ennen morsiamen saapumista. Minä lähtisin mielelläni ainakin vartin aikaisemmin, jotta lapset ehtisivät heräillä autosta rauhassa ja käydä pissillä ennen seremoniaa, jolloin saattaisivat viihtyä kirkossakin hieman paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää että miehet ottavat eron raskaammin. Lapset jää lähes AINA äidille. Ja sitten äidillä on valta asema vuosikaudet. Naisten ei tarvitse pelätä eroa niin paljon.

Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että miehet antavat kokonaisvastuun lasten asioista naisille. Mä olen omille pojilleni sanonut, että teidän TÄYTYY pitää kaikki lain sallimat vanhempainvapaat, teidän TÄYTYY käyttää lapsianne lääkärissä, neuvolassa jne. Teidän TÄYTYY osallistua päiväkodin vanhempainiltoihin, koulun vanhempainvartteihin jne. Teidän TÄYTYY huolehtia siitä, että tiedätte, mistä löytyy lasten mikäkin tarvike, keitä on lastenne kaverit ja missä he asuvat, mikä on lastenne lempiruokaa jne jne jne. Kun tiedättä ja huolehditte lastenne asioista vähintään yhtä paljon kuin vaimonne, niin erotilanteessa lastenne huoltajuutta ei automaattisesti määrätäkään äidille. 

Mitäs jos äiti väittää yhtä ja isä toista? Mietitäänpä tälläistä tilannetta. Äiti haluaa lapsen itselleen ja antaa isän tavata lapsia vain joka toinen vkl koska väittää hoitaneensa lasta enemmän. Isä taas haluaa vuoroviikoin ja väittää hoitaneensa lasta ihan tasavertaisesti. Tämä on hyvin yleinen tilanne. Kumpi voittaa? Kumpaa uskotaan?

Soitappa lastenvalvojalle ja kysy. Luuletko, että täällä on ennustajia paikalla.

No miksi vastasit jos et tiedä?? Oletko vähän tyhmä? Kysymys oli tietenkin tarkoitettu niille joilla on kokemusta tästä asiasta.

Luuleeko joku, että nämä naisten asemaa huonontavat muutokset yhteiskunnassa ja samanaikainen naisten dissaaminen on joku sattuma?! Hallituksen ajatuspajoista nämä ovat lähtöisin ja mediahuomiosta on sovittu etukäteen tärkeimpien lähteiden kanssa, samalla tavoin kuin masinoitiin Unelma-mielenosoitukset ennen siirtolaisvyöryä.

Listataan vielä:

-työelämän huononnukset osuvat eniten naisiin

-päivähoitomaksut osuvat eniten naisiin

-julkisen terveydenhuollon maksujen korotukset osuvat lapsiperheisiin

-hallitus ei aiokaan tehdä mitään naisten lisääntyneelle ahdistelulle vaan naisten annetaan rajoittaa elämäänsä

-naisia syyllistetään miesten elämän pilaamisesta mediassa, avioeroista ja ylipäänsä kaikesta mahdollisesta, mitä lassukat ovat keksineet viime vuosina vaatia

Vierailija kirjoitti:

Listataan vielä:

-työelämän huononnukset osuvat eniten naisiin

-päivähoitomaksut osuvat eniten naisiin

-julkisen terveydenhuollon maksujen korotukset osuvat lapsiperheisiin

-hallitus ei aiokaan tehdä mitään naisten lisääntyneelle ahdistelulle vaan naisten annetaan rajoittaa elämäänsä

-naisia syyllistetään miesten elämän pilaamisesta mediassa, avioeroista ja ylipäänsä kaikesta mahdollisesta, mitä lassukat ovat keksineet viime vuosina vaatia

Miten noi listatut asiat liittyy avioeroihin tai syihin miksi sitä hakee naiset useammin kuin miehet?