Lue keskustelun säännöt.
Lopetan mieheni vähättelyn heti kun hän lakkaa olemasta kolmas lapseni
15.01.2016 |
Viime syksynä minulla oli tärkeä työhön liittyvä tapaaminen, miehellä ei sen kummempia. Loogista siis oli, että juuri mies vei lapsen astmapolille kontrollikäynnille. Homma päättyi niin, että jouduin nolona soittamaan hoitajalle, koska mies ei muistanut lainkaan mistä siellä oli puhuttu ja 3,5-vuotiaalta sain "yllättäin" hieman ristiriitaista tietoa.
Tehtiin lähtöä siskoni häihin. Puin itseni, puin lapset, meikkasin, laitoin omat ja tytön hiukset, kirjoitin kortin, pakkasin tavarat. Viisi minuuttia lähtöön ja mitä tekee mies - makaa kalsareissaan sängyllä selaamassa kännykkäänsä. Ei kuulemma tiennyt, missä hänen vaatteensa ovat (ihan siellä samassa kaapissa missä kaikki muutkin miehen vaatteet) eikä viitsinyt kysyä, kun näytin niin kiireiseltä.
Järjestelen yksivuotissynttäreitä ja edellisenä iltana ehkä seitsemän aikaan huomaan, että unohdin ostaa vaniljavaahdon kakkuun. Pyydän miestä kipaisemaan sellaisen lähikaupasta (n. 300 m) tai vaihtoehtoisesti tekemään kakkupohjan valmiiksi, jotta minä voisin käydä sen hakemassa. Mies ei jaksa tehdä kumpaakaan, koska "en mä mitään synttäreitä halunnut pitää, sun idea ne oli".
Miehen nimissä olevasta autosta meni rikki yksi juttu. No, onneksi lasten päiväkoti on kävelymatkan varrella ja pääsen itse sujuvasti bussilla töihin, miehellä oli vähän hankalampaa. Meni kolme päivää eikä auton tila edennyt mitenkään, koska "ei ole ehtinyt". Kysyin sitten yhdeltä työkaverilta neuvoa ja hän sanoi että johtuu luultavasti tästä, viekää huoltoon tuonne, maksaa näin ja näin paljon. Kerroin miehelle tämän ja kuulemma työkaverini on väärässä, vika on ehdottomasti tämä ja sitä ei missään nimessä korjata noin. Noh, auto saatiin huoltamolle lopulta ja vika oli juuri se mitä työkaverini aavistelikin.
Mies vei lapset luistelemaan ja ajattelin nauttia ihanasta hiljaisesta hetkestä teekupin kanssa sohvalla. Menee alle puoli tuntia ja mies tulee lasten kanssa kotiin, kuulemma toinen lapsista kaatui heti alkumetreillä eikä halunnut jatkaa. Kysyin, että miksei laittanut kaatunutta pienempää rattaisiin ja antanut isoveljen luistella, mies vain kohautti olkiaan. Taisi kinttuja palella, kun tyhmä vaimo ei tajunnut pitää huolta siitä, että aikuinen mies laittaa riittävästi päälleen eikä lähde pelkissä ohuissa tuulihousuissa -15 asteen pakkaseen.
En missään tapauksessa sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan tämän perheen aikuisena ole vertaiseni, vaan jossain paljon matalammalla tasolla, väliportaalla minun ja lasten välissä. Tämä on myös syy siihen, miksi en miehen kärttämisestä huolimatta suostu hankkimaan kolmatta lasta itselleni hoidettavaksi ja huollettavaksi.
Kommentit (331)
Juuri eilen kävin tutulle yh-isälle viemässä kassin vaatteita kun kävi niin silmään ettei ne puoleen sääreen ulottuvat college housut lapsella ole enää niin sopivat. Voi jestas missä kunnossa se kämppä oli 😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n viestistä ei juuri käy ilmi mitkä ne syyt olivat miksi lapsen syntymä miestä niin paljon muuttui. Olisiko se perinteinen esikoisen kanssa naisille sattuva juttu, että mies jätetään nainen-vauva-kuplan ulkopuolelle, vieraaksi omaan kotiinsa.
Olen pohtinut näitä syitä itsekin. Esikoisen kohdalla raskaus oli todella vaikea, vuodelevossa viikosta 19 lähtien ja sairaalassa aivan täydessä levossa viikot 22-29. Poika syntyi lopulta viikolla 35, pienipainoisena mutta terveenä, syömistä tuettiin nenämahaletkulla ensimmäiset kolme viikkoa. Oliko se sitten vauvakuplaa, että parhaani mukaan imetin ja punnitsin, loput jompi kumpi letkutti, stressasin tuosta ruoka-asiasta todella. Toisaalta tuon hankalan alun myötä myös mies pääsi ottamaan osaa lapsen ruokintaan, eri tavalla kuin täysimetetyllä. En oikein tiedä mitä vauvakupla tarkoittaa, jos sitä, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia ja niihin vastataan viivyttelemättä niin sitten joo, mutta kyllä me koko ajan puhuimme myös aikuisten asioista, olimme lähekkäin, katsoimme leffoja lapsen nukkuessa ja niin edelleen. Muutos tapahtui ehkä vasta lapsen ollessa isompi, en oikein tiedä.
Kuvailit juuri vauvakuplan. Minäminäminä on muutenkin kirjoituksissasi erittäin vanhva.
Parisuhteessa tulisi ajatella muutakin kuin itseään.
Sinusta tosin on tulossa hyvää vauhtia yh kirjoitustesi perusteella, onnea siihen.
Mitä ihmettä, olisiko tuossa pitänyt jättää pikku keskonen oman onnensa nojaan? Sinulla ei selvästi ole lapsia, kun et tajua, miten paljon hoivaa vastasyntynyt vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n viestistä ei juuri käy ilmi mitkä ne syyt olivat miksi lapsen syntymä miestä niin paljon muuttui. Olisiko se perinteinen esikoisen kanssa naisille sattuva juttu, että mies jätetään nainen-vauva-kuplan ulkopuolelle, vieraaksi omaan kotiinsa.
Olen pohtinut näitä syitä itsekin. Esikoisen kohdalla raskaus oli todella vaikea, vuodelevossa viikosta 19 lähtien ja sairaalassa aivan täydessä levossa viikot 22-29. Poika syntyi lopulta viikolla 35, pienipainoisena mutta terveenä, syömistä tuettiin nenämahaletkulla ensimmäiset kolme viikkoa. Oliko se sitten vauvakuplaa, että parhaani mukaan imetin ja punnitsin, loput jompi kumpi letkutti, stressasin tuosta ruoka-asiasta todella. Toisaalta tuon hankalan alun myötä myös mies pääsi ottamaan osaa lapsen ruokintaan, eri tavalla kuin täysimetetyllä. En oikein tiedä mitä vauvakupla tarkoittaa, jos sitä, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia ja niihin vastataan viivyttelemättä niin sitten joo, mutta kyllä me koko ajan puhuimme myös aikuisten asioista, olimme lähekkäin, katsoimme leffoja lapsen nukkuessa ja niin edelleen. Muutos tapahtui ehkä vasta lapsen ollessa isompi, en oikein tiedä.
Kuvailit juuri vauvakuplan. Minäminäminä on muutenkin kirjoituksissasi erittäin vanhva.
Parisuhteessa tulisi ajatella muutakin kuin itseään.
Sinusta tosin on tulossa hyvää vauhtia yh kirjoitustesi perusteella, onnea siihen.
Mitä minun olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Olla vähät välittämättä keskoslapseni painonnoususta ja ruokailusta, jotta siitä kasvaisi mahdollisimman sairas aikuinen, jos aikuiseksi asti edes pääsisi? Antaa lapsen huutaa nälkäänsä ja syli-ikäväänsä, jottei tarvitse ikävästi laittaa leffaa paussille? Jättää se ruiskulla ruokittava kaksiviikkoinen jollekin hoitajalle, jotta voisin olla hyvännäköinen ja cool MILF, en sellainen maidonhajuinen ja sotkutukkainen tyyppi, joka ruokkii lastaan kolmen tunnin välein yötä päivää?
Jos vauvakupla on sitä, että pitää huolta vastasyntyneestä jälkeläisestään, niin vauvakuplahan on maailman paras juttu.
-AP
:D
Vierailija kirjoitti:
No kun ne kotityöt ja lapsenpukeminen!!!!!!!! Önnöönnööö!
Naisia estetään urallaan etenemästä. Önnöönnöö. Kotityöt ja lasikatto. Yhynnnyyy.
Eikä mies osaa sitä makkarasoppaa kuitenkaan keittää niin kuin MINÄ teen.
Mies laittaa sitä paitsi kaisu-Jormalle punaisen paidan tarhaan harmaiden housujen kanssa, vaikka olisi sininenkin! Önnöönnnnööö. Yhyyy.
Nyt voin haukkua, vähätellä ja mollata miehiä kellon ympäri av-palstalla,
vaikka tällainen kaiken hoitava superkodinhengetär , ainoa oikea vanhempi lapsilleen ja täydellinen nainen olenkin. Ihan ihmettelen mihin kaikkeen aikani riittää. Pitääkin vielä tuulettaa marttyyrinviitta ja kiillottaa äitimyyttikruunu.
Vierailija kirjoitti:
Viime syksynä minulla oli tärkeä työhön liittyvä tapaaminen, miehellä ei sen kummempia. Loogista siis oli, että juuri mies vei lapsen astmapolille kontrollikäynnille. Homma päättyi niin, että jouduin nolona soittamaan hoitajalle, koska mies ei muistanut lainkaan mistä siellä oli puhuttu ja 3,5-vuotiaalta sain "yllättäin" hieman ristiriitaista tietoa.
Tehtiin lähtöä siskoni häihin. Puin itseni, puin lapset, meikkasin, laitoin omat ja tytön hiukset, kirjoitin kortin, pakkasin tavarat. Viisi minuuttia lähtöön ja mitä tekee mies - makaa kalsareissaan sängyllä selaamassa kännykkäänsä. Ei kuulemma tiennyt, missä hänen vaatteensa ovat (ihan siellä samassa kaapissa missä kaikki muutkin miehen vaatteet) eikä viitsinyt kysyä, kun näytin niin kiireiseltä.
Järjestelen yksivuotissynttäreitä ja edellisenä iltana ehkä seitsemän aikaan huomaan, että unohdin ostaa vaniljavaahdon kakkuun. Pyydän miestä kipaisemaan sellaisen lähikaupasta (n. 300 m) tai vaihtoehtoisesti tekemään kakkupohjan valmiiksi, jotta minä voisin käydä sen hakemassa. Mies ei jaksa tehdä kumpaakaan, koska "en mä mitään synttäreitä halunnut pitää, sun idea ne oli".
Miehen nimissä olevasta autosta meni rikki yksi juttu. No, onneksi lasten päiväkoti on kävelymatkan varrella ja pääsen itse sujuvasti bussilla töihin, miehellä oli vähän hankalampaa. Meni kolme päivää eikä auton tila edennyt mitenkään, koska "ei ole ehtinyt". Kysyin sitten yhdeltä työkaverilta neuvoa ja hän sanoi että johtuu luultavasti tästä, viekää huoltoon tuonne, maksaa näin ja näin paljon. Kerroin miehelle tämän ja kuulemma työkaverini on väärässä, vika on ehdottomasti tämä ja sitä ei missään nimessä korjata noin. Noh, auto saatiin huoltamolle lopulta ja vika oli juuri se mitä työkaverini aavistelikin.
Mies vei lapset luistelemaan ja ajattelin nauttia ihanasta hiljaisesta hetkestä teekupin kanssa sohvalla. Menee alle puoli tuntia ja mies tulee lasten kanssa kotiin, kuulemma toinen lapsista kaatui heti alkumetreillä eikä halunnut jatkaa. Kysyin, että miksei laittanut kaatunutta pienempää rattaisiin ja antanut isoveljen luistella, mies vain kohautti olkiaan. Taisi kinttuja palella, kun tyhmä vaimo ei tajunnut pitää huolta siitä, että aikuinen mies laittaa riittävästi päälleen eikä lähde pelkissä ohuissa tuulihousuissa -15 asteen pakkaseen.
En missään tapauksessa sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan tämän perheen aikuisena ole vertaiseni, vaan jossain paljon matalammalla tasolla, väliportaalla minun ja lasten välissä. Tämä on myös syy siihen, miksi en miehen kärttämisestä huolimatta suostu hankkimaan kolmatta lasta itselleni hoidettavaksi ja huollettavaksi.
Teillä on ongelma jota yrität ratkaista miehesi kontrolloinnilla ja vähättelyllä. Eikö sinullakin ole siis ongelma? Kun parisuhdeoppaita luet näet kuinka epäkypsää ja hedelmätöntä tuollainen käytös on. Ja miten se lopputulos ei ole harmoninen ja onnellinen perhe-elämä, vaan ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä tälläisiä tapauksia riittää. Tuntuu muuten olevan paljon yleisempää, kuin naisen lompakolla loisiminen. ;)
Nämä miehet löhöävät perse homeessa sohvalla, naiset siivoavat, tekevät ruuan ja hoitavat lapset. Tuttuni kertoi, ettei hänen miehensä kuulemma OSAA edes maksaa laskujaan!! Miten hemmetissä tälläistä aikuista vauvaa voi kohdella tasavertaisena kumppanina tai hänen kanssaan harrastaa seksiä, oksettaa pelkkä ajatuskin. Yööök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni ei osannut pakata omia vaatteitaan mukaan ulkomaanmatkalle. Hän saapui kohdemaahan ilman päällysvaatteita. Ei ollut mikään tropiikki, joten takilla olisi ollut tarvetta.
No eipä tossa nyt mitään kovin suurta kummallisuutta ole. Saattaahan sitä tulla ajatusvirhe ja ellei ihan persaukinen matkustaja ole, niin eikait yhden takin osto lomaa heitä suuntaan tai toiseen. Tässä nyt on varmaan taas tää miesten ja naisten ajatusmaailman ero? joku vetää tuollaisesta pultit kun taas itse miehenä ostaisin vaan uuden takin ja unohtaisin koko homman samantien.
Takkiahan mentiin miehelle ostamaan heti aamiaisen jälkeen. Mutta kun sillekin päivälle oli aikataulu, ja muutama lapsi, jonka mielestä kauppakeskuksessa nököttäminen oli todella tylsää, kun oli luvattu kivaa puuhaa koko perheen kesken. Nämä tälläiset "ajatusvirheet" kun koituvat vahingoksi kaikille perheenjäsenille ajan ja rahan hukan takia. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun ekaksi lomapaikkakunnalla ostettiin tälle miehelle puolta matkalaukullista tavaraa, kun oli unohtunut.
Naiset on sellaisia että ne ottaa matkalle 1000 yksikköä matkatavaroita,todella tarpeellisia niistä on ehkä 10.
Minä miehenä ymmärrän että minne tahansa matkustan niin perillä voi käytännössä ostaa kaiken mitä tarvitsee.
Mä vihaan shoppailua enkä halua käyttää lomaani siihen, että metsästetään koon 46 kenkiä Kiinassa, jossa harvalla on niin iso jalka. Kärjistetty esimerkki, mutta ei niitä kaikkia kamoja ihan siitä kulmakaupasta tai majapaikan respasta saa ostettua. On niin paljon helpompaa tuoda tarvitsemansa mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ne kotityöt ja lapsenpukeminen!!!!!!!! Önnöönnööö!
Naisia estetään urallaan etenemästä. Önnöönnöö. Kotityöt ja lasikatto. Yhynnnyyy.
Eikä mies osaa sitä makkarasoppaa kuitenkaan keittää niin kuin MINÄ teen.
Mies laittaa sitä paitsi kaisu-Jormalle punaisen paidan tarhaan harmaiden housujen kanssa, vaikka olisi sininenkin! Önnöönnnnööö. Yhyyy.
Nyt voin haukkua, vähätellä ja mollata miehiä kellon ympäri av-palstalla,
vaikka tällainen kaiken hoitava superkodinhengetär , ainoa oikea vanhempi lapsilleen ja täydellinen nainen olenkin. Ihan ihmettelen mihin kaikkeen aikani riittää. Pitääkin vielä tuulettaa marttyyrinviitta ja kiillottaa äitimyyttikruunu.
Mene takaisin sinne ylilaudalle, kiitos. Onneksi jo kirjoitustyylistä huomaa, että tämä on sitä 15v jonnen ulinaa. Ehkä, huom. ehkä sinäkin rauhoitut (ja olet vähemmän katkera) jos saat joskus naista. Epäilen kyllä suuresti!
Tätähän teidän palstamammojen kirjoitukset oikeasti pohjimmiltaan on.
Ja nämä ovat teille maailman suurimpia ongelmia?
Mies käyttäytyy kuin vähä-älyinen, ja täällä syyllistetään että nainen ei ole ollut tarpeeksi lempeä ja arvostava puoliso? Hienoa. Jos mies ei voi lapsen kanssa sairaalakäynnillä sen vertaa skarpata, että kuuntelisi mitä lääkäri sanoo, niin voisiko vika olla jossain muualla kuin vaimossa. Vaikkei parisuhde olisikaan kunnossa, niin normaali aikuinen kuitenkin varmaan huolehtisi edes lastensa asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetan kolmannen lapsen leikkimisen sillä siunaaman sekunnilla, kun tässä huushollissa on aidosti tilaa toiselle itsenäiselle ja vastuullisesti toimivalle aikuiselle. Vihje: itsenäinen ja vastuullinen mies ei tarkoita miestä joka tekee joka asian niin kuin nainen haluaa, juuri silloin kuin nainen haluaa. Tuohon tarkoitukseen kannattaa harkita vaikka henkilökohtaisen palvelijan palkkaamista.
Jos mies pesee kylppärin ensin ja imuroi muun kämpän vasta sitten, niin eikö tärkeintä kuitenkin ole että molemmat hommat tuli tehtyä, eikä se, että naisen mielestä olisi pitänyt imuroida ensin? Jos lapsella nyt sattuukin nukkumaan mennessä olemaan päällään pupupyjaman yläosa ja nallepyjaman alaosa, koska sen kummemmin miestä kuin lastakaan ei kiinnosta, kunhan päällä kuitenkin on pyjama, niin kannattaako tuosta meteliä nostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n viestistä ei juuri käy ilmi mitkä ne syyt olivat miksi lapsen syntymä miestä niin paljon muuttui. Olisiko se perinteinen esikoisen kanssa naisille sattuva juttu, että mies jätetään nainen-vauva-kuplan ulkopuolelle, vieraaksi omaan kotiinsa.
Olen pohtinut näitä syitä itsekin. Esikoisen kohdalla raskaus oli todella vaikea, vuodelevossa viikosta 19 lähtien ja sairaalassa aivan täydessä levossa viikot 22-29. Poika syntyi lopulta viikolla 35, pienipainoisena mutta terveenä, syömistä tuettiin nenämahaletkulla ensimmäiset kolme viikkoa. Oliko se sitten vauvakuplaa, että parhaani mukaan imetin ja punnitsin, loput jompi kumpi letkutti, stressasin tuosta ruoka-asiasta todella. Toisaalta tuon hankalan alun myötä myös mies pääsi ottamaan osaa lapsen ruokintaan, eri tavalla kuin täysimetetyllä. En oikein tiedä mitä vauvakupla tarkoittaa, jos sitä, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia ja niihin vastataan viivyttelemättä niin sitten joo, mutta kyllä me koko ajan puhuimme myös aikuisten asioista, olimme lähekkäin, katsoimme leffoja lapsen nukkuessa ja niin edelleen. Muutos tapahtui ehkä vasta lapsen ollessa isompi, en oikein tiedä.
Kuvailit juuri vauvakuplan. Minäminäminä on muutenkin kirjoituksissasi erittäin vanhva.
Parisuhteessa tulisi ajatella muutakin kuin itseään.
Sinusta tosin on tulossa hyvää vauhtia yh kirjoitustesi perusteella, onnea siihen.
Mitä minun olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Olla vähät välittämättä keskoslapseni painonnoususta ja ruokailusta, jotta siitä kasvaisi mahdollisimman sairas aikuinen, jos aikuiseksi asti edes pääsisi? Antaa lapsen huutaa nälkäänsä ja syli-ikäväänsä, jottei tarvitse ikävästi laittaa leffaa paussille? Jättää se ruiskulla ruokittava kaksiviikkoinen jollekin hoitajalle, jotta voisin olla hyvännäköinen ja cool MILF, en sellainen maidonhajuinen ja sotkutukkainen tyyppi, joka ruokkii lastaan kolmen tunnin välein yötä päivää?
Jos vauvakupla on sitä, että pitää huolta vastasyntyneestä jälkeläisestään, niin vauvakuplahan on maailman paras juttu.
-AP
Ikävä kyllä juuri tätä liian monet miehet odottavatkin :(
-Yh28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttäytyy kuin vähä-älyinen, ja täällä syyllistetään että nainen ei ole ollut tarpeeksi lempeä ja arvostava puoliso? Hienoa. Jos mies ei voi lapsen kanssa sairaalakäynnillä sen vertaa skarpata, että kuuntelisi mitä lääkäri sanoo, niin voisiko vika olla jossain muualla kuin vaimossa. Vaikkei parisuhde olisikaan kunnossa, niin normaali aikuinen kuitenkin varmaan huolehtisi edes lastensa asioista.
Mistä sen tietää miten mies oikeasti käyttäytyy tai varsinkaan miksi, eihän täällä ole kuin ap:n versio tarinasta luettavissa.
Tuohan on ihan klassinen juttu. MInä en muutu ennen kuin sinä muutut. Kumpikaan ei ota vastuuta itsestään, vaan syyttää toista. Joskus kyseessä on tuollaiset vähäpätöiset asiat, joskus alkoholismi, milloin mitäkin. Mutta aina sama kaava; en ota vastuuta ennen kuin tuo toinen...
Juttuhan on niin, että sinä ap olet mitä olet, miehesi on mitä on. Nyt valitset ihan itse SEKÄ miehesi kanssa olemisen ETTÄ hänen vähättelynsä. Molemmat on SUN valintoja. Jonka lisäksi syytätmiestä omasta huonosta käyttäytymisestäsi. Jos ottaisit vastuun itsetäsi ja oikeasti haluaisit olla ihminen joka kohtelee puolisoaan hyvin, tekisit niin. Huolimatta siitä millainen mies on. Jos mies ei vastaa käsitystäsi miehestä jonka kanssa haluat elää, sitten et eläisi hänen kanssaan. Silloin olisit vastuullinen aikuinen. Nyt olet vastuuton, teet itsestäsi uhrin ja syytät miestäsi siitä etei elmäsi ole sellaista kuin haluat ja ettet voi käyttäytyä kuten haluat. Teillä ongelma on melko vähäinen, mutta mekanismi ihan sama kuin isommissa ongelmissa. Ja sä olet vihainen ja katkera uhriparka. Kannattais kasvaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä tälläisiä tapauksia riittää. Tuntuu muuten olevan paljon yleisempää, kuin naisen lompakolla loisiminen. ;)
Nämä miehet löhöävät perse homeessa sohvalla, naiset siivoavat, tekevät ruuan ja hoitavat lapset. Tuttuni kertoi, ettei hänen miehensä kuulemma OSAA edes maksaa laskujaan!! Miten hemmetissä tälläistä aikuista vauvaa voi kohdella tasavertaisena kumppanina tai hänen kanssaan harrastaa seksiä, oksettaa pelkkä ajatuskin. Yööök.
Kuinka epätoivoisia te naiset siis olette, kun tuollaisia miehiä otatte?
Juu, uskon valheesi mukisematta. Tottahan tämä juttusi on kun kerran naisporukalla tuollaisista puhutte keskenänne.
Miten se Väestöliiton asiantuntijan kommentti menikään?
Naiset väheksyvät ja haukkuvat miehiä toisilleen naisporukassa. MOT.
Koko ketju ja palsta vain todistavat hänen olevan täysin oikeassa.
(Olette siis pedofiilimammoja, kun harrastatte seksiä lapsimiesten kanssa?)
Vierailija kirjoitti:
Lopetan kolmannen lapsen leikkimisen sillä siunaaman sekunnilla, kun tässä huushollissa on aidosti tilaa toiselle itsenäiselle ja vastuullisesti toimivalle aikuiselle. Vihje: itsenäinen ja vastuullinen mies ei tarkoita miestä joka tekee joka asian niin kuin nainen haluaa, juuri silloin kuin nainen haluaa. Tuohon tarkoitukseen kannattaa harkita vaikka henkilökohtaisen palvelijan palkkaamista.
Jos mies pesee kylppärin ensin ja imuroi muun kämpän vasta sitten, niin eikö tärkeintä kuitenkin ole että molemmat hommat tuli tehtyä, eikä se, että naisen mielestä olisi pitänyt imuroida ensin? Jos lapsella nyt sattuukin nukkumaan mennessä olemaan päällään pupupyjaman yläosa ja nallepyjaman alaosa, koska sen kummemmin miestä kuin lastakaan ei kiinnosta, kunhan päällä kuitenkin on pyjama, niin kannattaako tuosta meteliä nostaa?
Aloittajan mies ei saa autoaan korjautetuksi, ei jaksa tehdä mitään lapsen syntymäpäivien eteen eikä saa edes yhtä lääkärikäyntiä hoidettua. En vertaisi siihen, että laittaa eriparisen pyjaman.
Avaajasta tulis varmasti hyvä itkuvirsien tekijä,vielä vähän sävellyksen opettelua niin hyvä tulee.
Itkuvirsien sävel on yleensä monotoninen ja itseään toistava että nopeasti sen oppii.
Näistä pitäisi kyllä kuulla se miehenkin mielipide. Ainakin kakkutapauksessa jos tosiaan mies ei koko synttäreitä halunnut niin kyllä se minusta menee niin että sinä ne sitten saat järkätä. Tee ensi kauppareissulle ostoslista huolellisemmin.
Jos ei niillä olis sitä juttua, mistä mies pääsee ainakin teoriassa osalliseksi muutaman vuoden ennen ja jälkeen häiden, niin eipä niillä oikein mitään sitte tekis. Hyysättäviä ja elätettäviä lastensa ohella.
Jos joku, niin naiset ei kyllä pärjäis elämässään ilman miehiä montaakaan viikkoa.
Sori, ei mikään provo, mutta menkääs nyt hienohelmat hetkeksi tuijottamaan itseänne peilistä ja ryhdistäytykää.
Vierailija kirjoitti:
Lopetan kolmannen lapsen leikkimisen sillä siunaaman sekunnilla, kun tässä huushollissa on aidosti tilaa toiselle itsenäiselle ja vastuullisesti toimivalle aikuiselle. Vihje: itsenäinen ja vastuullinen mies ei tarkoita miestä joka tekee joka asian niin kuin nainen haluaa, juuri silloin kuin nainen haluaa. Tuohon tarkoitukseen kannattaa harkita vaikka henkilökohtaisen palvelijan palkkaamista.
Jos mies pesee kylppärin ensin ja imuroi muun kämpän vasta sitten, niin eikö tärkeintä kuitenkin ole että molemmat hommat tuli tehtyä, eikä se, että naisen mielestä olisi pitänyt imuroida ensin? Jos lapsella nyt sattuukin nukkumaan mennessä olemaan päällään pupupyjaman yläosa ja nallepyjaman alaosa, koska sen kummemmin miestä kuin lastakaan ei kiinnosta, kunhan päällä kuitenkin on pyjama, niin kannattaako tuosta meteliä nostaa?
Tämä on valitettavan totta. KOkeilkaapa naiset joskus suostua elämään vähän aikaa miehen sääntöjen mukaan kotielämää. Siisteys ei välttämättä ole teidän standardin mukaista eikä lasten vaatetus, mutta yllättäen kaikki kuitenkin toimii toisella laillakin. ONko se teidän tapa aina oikea? Mikään ei lannista paremmin kuin negatiivinen palaute kun jotain tekee. Miettikääpä vaikka anopeilta tai äideiltänne saatuja kommentteja "ai sinä teet noin, näin se pitäisi..." Ne muistetaan ja niitä täällä jauhetaan. Kuitenkin samanlaista palautetta annetaan miehelle koko ajan. KUn vähän ulkopuolelta sitä omaa käyttäytymistään ja perhettään kykenisi katselemaan näkisi ettei ongelmat johdu pelkästään miehestä... parisuhdeterapiassa tuota voi harrastaa, ja sinne kannattaa mennä jos noin miestään halveksii kuin ap tekee. AP, luuletko miehesi olevan liitossanne onnellinen, naisen kanssa joka koko ajan kettuilee?
Mene takaisin sinne ylilaudalle, kiitos. Onneksi jo kirjoitustyylistä huomaa, että tämä on sitä 15v jonnen ulinaa. Ehkä, huom. ehkä sinäkin rauhoitut (ja olet vähemmän katkera) jos saat joskus naista. Epäilen kyllä suuresti!