Lopetan mieheni vähättelyn heti kun hän lakkaa olemasta kolmas lapseni

Kyllä varmasti aloittajan tarina on valitettavan totta. Siihen on turha tätä ilmiötä kokematon tulla irvailemaan nalkutuksesta ja mollaamisesta. Toiset vaan ovat 

nahjuksia perusluonteeltaan. Eikä siihen auta erot/uudet naiset. Parisuhteessa joko naiset passaavat näitä tai haukkuvat pystyyn. Yksinään ollessa hukkuvat paskaan tai ryyppäävät itsensä hengiltä.

Voin taas jälleen kerran huokaista syvään onnesta, että en ole parisuhteessa moisen

kanssa. 

Mikä siinä on, että osa miehistä heittäytyy täysin lapsen tasolle kun lapsia syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asiasta voisi puhua niin, että se ei saattaisi ap:n miestä huonoon valoon.

Mä en oikein tiedä miksi asiasta pitäisi puhua ainakaan julkisesti mitään. Jos mies ei osannut pukea lasta samalla tavalla kuin mitä olisin halunnut kerron hänelle miten olisin its e toiminut ja asia on käsitelty. Ei tulisi mieleenkään avautua jälkeenpäin av palstalla tai vaikka ystävälle kuinka idiootti mies on kun hän ei ymmärrä mitä lapselle olisi kuulunut pukea. Samaa odotan myös puolisoltani.

Minulla on paljon läheisiä ystäviä, joiden kanssa tulee puhuttua milloin mistäkin, myös niistä vähän syvällisemmistä ja vaikeammista asioista. Parisuhde ja perhe-elämä on niin iso osa eloa, että olisi hassua, jos niitä ei saisi sanallakaan kommentoida muussa kuin yltiöpositiivisessa mielessä. Olemme tämän melkein 15 vuotta tunteneen naisporukan kanssa hitsautuneet niin tiukasti yhteen, että luottamuksellisesti ollaan toisillemme avauduttu eroista, erinevistä toiveista parisuhteessa, lapsettomuudesta, aikuisen naisen vahinkoraskaudesta, ihastuksista ja mistä lie. Ei tuollaisesta paineiden purkamisesta mitään haittaakaan ole, katkeroituu vaan jos kaikkea pitää hillota oman päänsä sisällä. 

Amen to that,ap. Katkelma omasta elämästäni. "Laitatko perunat kiehumaan,käyn kaupassa?"

-"En mä ny tulee lätkää."

"Ei kai kylppäriä tarvi pestä,siellähän käydään suihkussa!"

"Viitsisitkö pesaista salaatin?"

-"No en v*ttu varmana nyt tulee uutiset ja sit ajattelin huilata hetken!"

En jaksa kirjoittaa enempää. Mutta sen vaan sanon,että ei mun tarvitse vähätellä.

Vaimo kirjoitti:

Hyvät naiset ja herrat. Valitkaa sellainen puoliso, johon olette tyytyväisiä. Jos olet itse täydellinen, yritä löytää täydellinen puoliso. Jos teet virheitä, anna puolisonkin tehdä virheitä. Ei mulla muuta.

No voi hyvää päivää. Luuletko että eroja edes olisi jos tiedossa olisi miten siitä täydellisestä puolisosta tulikin lapsen myötä täysi lapsi?

Minä en vähättele omaa miestäni enkä hauku häntä av-palstalla... Nimenomaan siksi, että hän on ANSAINNUT minun ja muunkin lähipiirin kunnioituksen. Hän on kanssani tasaveroinen aikuinen, joka osa tehdä kotona itsenäisesti ja oma-aloitteisesti muutakin, kuin aukaista television. Hän antaa minulle ja lapsellemme rakkautta, läheisyyttä ja huomiota, joten sitä hän saa myös osakseen.

Tietenkään kaikki miehet eivät väheksymistä ole itse aiheuttaneet, mutta kamoon! Kyllä minäkin vähän naureskelisin nurkan takana, jos minulla olisi samanlainen mies kuin ap:lla. Joskus sitä ihan oikeastikin saa sen, mitä tilaa...

Onpas kyllä silmät avaavaa tekstiä. Saa todella arvostamaan omaa miestä, joka on aivan päinvastainen tapaus. En tajua miten kukaan ei lähde tuollaisesta suhteesta! Yksinhuoltajanakin olisi helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä nalkuttajamotkottajat kuvittelevat nalkuttamisellaan saavuttavansa?

Vaikka sen, että mies kerrankin tekisi oman osuutensa/mitä on luvannut? 

Kuvittelet oikeasti, että jatkuva ulina, mollaaminen, nalkuttaminen ja vähättely siis parantaa parisuhdetta ja yhteiselämää? Ihan tosissasi ajattelet näin? Kaikki muuttuu ihanaksi uhria esittämällä ja valittamalla?

Mitään muuta kommunikaatiokeinoa ei tule mieleen yhteiseen tekemiseen?

Mä kirjoitin yhden lauseen (10 sanaa) ja sä onnistut jotenkin tulkitsemaan sen noin? Oletko hieman yksinkertainen?

Luuletko sä, että tälle "nalkuttavalle" osapuolelle se jatkuva muistuttaminen, huolehtiminen ja kysely on jotenkin mukavaa? Mun mielestäni ainakin on paljon mukavampaa, että voi luottaa joitakin asioita miehen vastuulle ja luottaa siihen, että hän oikeasti ne hoitaa ilman, että mun tarvitsee huolehtia ja muistuttaa asiasta. Mutta kun aikuisten elämässä on paljon asioita mitkä vaan pitää hoitaa. Jos toinen sanoo ne hoitavansa niin olisi kiva olettaa, että näin myös tapahtuu. 

Nykyään kun kaikki huolehtiminen naisen puolelta lasketaan "nalkuttamiseksi" niin ei kyllä tule mieleen muuta kommunikointikeinoa. Jos sä et saa huomauttaa hoitamattomista/huonosti hoidetuista asioista miehelle käyttämällä suutasi niin pitäisikö kirjoittaa kirje, ettei mieslapsen tunteita loukattaisi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että osa miehistä heittäytyy täysin lapsen tasolle kun lapsia syntyy?

Mustasukkaisuus omalle lapselle huomion määrästä.

Mies on tehnyt itsestään äidin pikku apulaisen,joskin onnettoman surkean sellaisen. Vastuusta vetäydytään tehokkaasti. Kysyin, ohjasin,autoin,annoin vastuuta jne. Lopputulos: en osaa,en viitsi, en jaksa,ei mun tarvi,tee sä,tee sä ku osaat,tee sä ku osaat paremmin...loputtomiin. Ei vaan jaksa. Mulla on kaksi lasta,ei kolmea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni ei osannut pakata omia vaatteitaan mukaan ulkomaanmatkalle. Hän saapui kohdemaahan ilman päällysvaatteita. Ei ollut mikään tropiikki, joten takilla olisi ollut tarvetta.

No eipä tossa nyt mitään kovin suurta kummallisuutta ole. Saattaahan sitä tulla ajatusvirhe ja ellei ihan persaukinen matkustaja ole, niin eikait yhden takin osto lomaa heitä suuntaan tai toiseen. Tässä nyt on varmaan taas tää miesten ja naisten ajatusmaailman ero? joku vetää tuollaisesta pultit kun taas itse miehenä ostaisin vaan uuden takin ja unohtaisin koko homman samantien.

Takkiahan mentiin miehelle ostamaan heti aamiaisen jälkeen. Mutta kun sillekin päivälle oli aikataulu, ja muutama lapsi, jonka mielestä kauppakeskuksessa nököttäminen oli todella tylsää, kun oli luvattu kivaa puuhaa koko perheen kesken. Nämä tälläiset "ajatusvirheet" kun koituvat vahingoksi kaikille perheenjäsenille ajan ja rahan hukan takia. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun ekaksi lomapaikkakunnalla ostettiin tälle miehelle puolta matkalaukullista tavaraa, kun oli unohtunut.

Naiset on sellaisia että ne ottaa matkalle 1000 yksikköä matkatavaroita,todella tarpeellisia niistä on ehkä 10.

Minä miehenä ymmärrän että minne tahansa matkustan niin perillä voi käytännössä ostaa kaiken mitä tarvitsee.

Toivotaan, että mies tunnistaa itsensä tästä tarinasta ja tajuaa jättää sinut, että pääset etsimään vertaistasi seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä minulla oli tärkeä työhön liittyvä tapaaminen, miehellä ei sen kummempia. Loogista siis oli, että juuri mies vei lapsen astmapolille kontrollikäynnille. Homma päättyi niin, että jouduin nolona soittamaan hoitajalle, koska mies ei muistanut lainkaan mistä siellä oli puhuttu ja 3,5-vuotiaalta sain "yllättäin" hieman ristiriitaista tietoa.

Tehtiin lähtöä siskoni häihin. Puin itseni, puin lapset, meikkasin, laitoin omat ja tytön hiukset, kirjoitin kortin, pakkasin tavarat. Viisi minuuttia lähtöön ja mitä tekee mies - makaa kalsareissaan sängyllä selaamassa kännykkäänsä. Ei kuulemma tiennyt, missä hänen vaatteensa ovat (ihan siellä samassa kaapissa missä kaikki muutkin miehen vaatteet) eikä viitsinyt kysyä, kun näytin niin kiireiseltä.

Järjestelen yksivuotissynttäreitä ja edellisenä iltana ehkä seitsemän aikaan huomaan, että unohdin ostaa vaniljavaahdon kakkuun. Pyydän miestä kipaisemaan sellaisen lähikaupasta (n. 300 m) tai vaihtoehtoisesti tekemään kakkupohjan valmiiksi, jotta minä voisin käydä sen hakemassa. Mies ei jaksa tehdä kumpaakaan, koska "en mä mitään synttäreitä halunnut pitää, sun idea ne oli".

Miehen nimissä olevasta autosta meni rikki yksi juttu. No, onneksi lasten päiväkoti on kävelymatkan varrella ja pääsen itse sujuvasti bussilla töihin, miehellä oli vähän hankalampaa. Meni kolme päivää eikä auton tila edennyt mitenkään, koska "ei ole ehtinyt". Kysyin sitten yhdeltä työkaverilta neuvoa ja hän sanoi että johtuu luultavasti tästä, viekää huoltoon tuonne, maksaa näin ja näin paljon. Kerroin miehelle tämän ja kuulemma työkaverini on väärässä, vika on ehdottomasti tämä ja sitä ei missään nimessä korjata noin. Noh, auto saatiin huoltamolle lopulta ja vika oli juuri se mitä työkaverini aavistelikin.

Mies vei lapset luistelemaan ja ajattelin nauttia ihanasta hiljaisesta hetkestä teekupin kanssa sohvalla. Menee alle puoli tuntia ja mies tulee lasten kanssa kotiin, kuulemma toinen lapsista kaatui heti alkumetreillä eikä halunnut jatkaa. Kysyin, että miksei laittanut kaatunutta pienempää rattaisiin ja antanut isoveljen luistella, mies vain kohautti olkiaan. Taisi kinttuja palella, kun tyhmä vaimo ei tajunnut pitää huolta siitä, että aikuinen mies laittaa riittävästi päälleen eikä lähde pelkissä ohuissa tuulihousuissa -15 asteen pakkaseen.

En missään tapauksessa sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan tämän perheen aikuisena ole vertaiseni, vaan jossain paljon matalammalla tasolla, väliportaalla minun ja lasten välissä. Tämä on myös syy siihen, miksi en miehen kärttämisestä huolimatta suostu hankkimaan kolmatta lasta itselleni hoidettavaksi ja huollettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

AP:n viestistä ei juuri käy ilmi mitkä ne syyt olivat miksi lapsen syntymä miestä niin paljon muuttui. Olisiko se perinteinen esikoisen kanssa naisille sattuva juttu, että mies jätetään nainen-vauva-kuplan ulkopuolelle, vieraaksi omaan kotiinsa.  

Olen pohtinut näitä syitä itsekin. Esikoisen kohdalla raskaus oli todella vaikea, vuodelevossa viikosta 19 lähtien ja sairaalassa aivan täydessä levossa viikot 22-29. Poika syntyi lopulta viikolla 35, pienipainoisena mutta terveenä, syömistä tuettiin nenämahaletkulla ensimmäiset kolme viikkoa. Oliko se sitten vauvakuplaa, että parhaani mukaan imetin ja punnitsin, loput jompi kumpi letkutti, stressasin tuosta ruoka-asiasta todella. Toisaalta tuon hankalan alun myötä myös mies pääsi ottamaan osaa lapsen ruokintaan, eri tavalla kuin täysimetetyllä. En oikein tiedä mitä vauvakupla tarkoittaa, jos sitä, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia ja niihin vastataan viivyttelemättä niin sitten joo, mutta kyllä me koko ajan puhuimme myös aikuisten asioista, olimme lähekkäin, katsoimme leffoja lapsen nukkuessa ja niin edelleen. Muutos tapahtui ehkä vasta lapsen ollessa isompi, en oikein tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että osa miehistä heittäytyy täysin lapsen tasolle kun lapsia syntyy?

Mustasukkaisuus omalle lapselle huomion määrästä.

Eikö vanhempi lapsi yleensä ole se joka alkaa oikutella ja kiukutella kun vauva syntyy? Miehen pitäisi olla (tai ainakin yrittää olla) aikuinen ihminen. Itkupotkuraivarit ja mielenosoittaminen eivät yleensäkään ole toivottavaa käytöstä kahden aikuisen välisessä suhteessa, etenkään silloin kun äiti huolehtii muutaman kuukauden ikäisestä sylilapsesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asiasta voisi puhua niin, että se ei saattaisi ap:n miestä huonoon valoon.

Mä en oikein tiedä miksi asiasta pitäisi puhua ainakaan julkisesti mitään. Jos mies ei osannut pukea lasta samalla tavalla kuin mitä olisin halunnut kerron hänelle miten olisin its e toiminut ja asia on käsitelty. Ei tulisi mieleenkään avautua jälkeenpäin av palstalla tai vaikka ystävälle kuinka idiootti mies on kun hän ei ymmärrä mitä lapselle olisi kuulunut pukea. Samaa odotan myös puolisoltani.

Minulla on paljon läheisiä ystäviä, joiden kanssa tulee puhuttua milloin mistäkin, myös niistä vähän syvällisemmistä ja vaikeammista asioista. Parisuhde ja perhe-elämä on niin iso osa eloa, että olisi hassua, jos niitä ei saisi sanallakaan kommentoida muussa kuin yltiöpositiivisessa mielessä. Olemme tämän melkein 15 vuotta tunteneen naisporukan kanssa hitsautuneet niin tiukasti yhteen, että luottamuksellisesti ollaan toisillemme avauduttu eroista, erinevistä toiveista parisuhteessa, lapsettomuudesta, aikuisen naisen vahinkoraskaudesta, ihastuksista ja mistä lie. Ei tuollaisesta paineiden purkamisesta mitään haittaakaan ole, katkeroituu vaan jos kaikkea pitää hillota oman päänsä sisällä. 

Lapsen vaatetus ei oikein ole niitä syvällisiä asioita joista mun tulee puhuttua ystävien kanssa enemmän ne on parisuhteen arkipäivää joilla en edes halua rasittaa ystäviäni ne asiat kuuluu puhua ja tuulettaa perheessä. Mä en ole myöskään tyyppi joka kehuu miestä joka käänteessä yltiö posittivisesti muille... ja vaikka olisinkin en usko että puhumalla kaikista mahdollisista asioista kunnioittaisin mieheni näkemystä asiasta. Syvälliset asiat joista toki joskus keskustelen muidenkin kanssa on enemmän jotakin muuta.

No kun ne kotityöt ja lapsenpukeminen!!!!!!!! Önnöönnööö!

Naisia estetään urallaan etenemästä. Önnöönnöö. Kotityöt ja lasikatto. Yhynnnyyy.

Eikä mies osaa sitä makkarasoppaa kuitenkaan keittää niin kuin MINÄ teen.

Mies laittaa sitä paitsi kaisu-Jormalle punaisen paidan tarhaan harmaiden housujen kanssa, vaikka olisi sininenkin! Önnöönnnnööö. Yhyyy.

Nyt voin haukkua, vähätellä ja mollata miehiä kellon ympäri av-palstalla,

vaikka tällainen kaiken hoitava superkodinhengetär , ainoa oikea vanhempi lapsilleen ja täydellinen nainen olenkin. Ihan ihmettelen mihin kaikkeen  aikani riittää. Pitääkin vielä tuulettaa marttyyrinviitta ja kiillottaa äitimyyttikruunu.

54 oli siis AP. 

Vierailija kirjoitti:

Olet naimisissa ns. epämiehen kanssa. Pullaposkinen keskivartalolihava näpynäpy-insinööri jonka testotasot jossakin nollan ja kuoleman välissä ja joka ei oikein osaa tehdä mitään muuta kuin näpynäpyjuttuja? Nämä samat epämiehet miestenilloissa käyttävät ilmaisuja kuten "heheh, noh katsotaan mitä hallitus sanoo asiaan" "saapa nähdä mitä mieltä vaimoke on asiasta... " 

Miehet varokaa! Kaverinnekin voi olla...

Testosteronia uhkuvat "tosimiehet" ne vasta unelmapuolisoja yleensä ovatkin.. :)

Trine kirjoitti:

Kyllä varmasti aloittajan tarina on valitettavan totta. Siihen on turha tätä ilmiötä kokematon tulla irvailemaan nalkutuksesta ja mollaamisesta. Toiset vaan ovat 

nahjuksia perusluonteeltaan. Eikä siihen auta erot/uudet naiset. Parisuhteessa joko naiset passaavat näitä tai haukkuvat pystyyn. Yksinään ollessa hukkuvat paskaan tai ryyppäävät itsensä hengiltä.

Voin taas jälleen kerran huokaista syvään onnesta, että en ole parisuhteessa moisen

kanssa. 

Yksikään mies ei siis selviä elämässään hengissä ilman naisten panosta? Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n viestistä ei juuri käy ilmi mitkä ne syyt olivat miksi lapsen syntymä miestä niin paljon muuttui. Olisiko se perinteinen esikoisen kanssa naisille sattuva juttu, että mies jätetään nainen-vauva-kuplan ulkopuolelle, vieraaksi omaan kotiinsa.  

Olen pohtinut näitä syitä itsekin. Esikoisen kohdalla raskaus oli todella vaikea, vuodelevossa viikosta 19 lähtien ja sairaalassa aivan täydessä levossa viikot 22-29. Poika syntyi lopulta viikolla 35, pienipainoisena mutta terveenä, syömistä tuettiin nenämahaletkulla ensimmäiset kolme viikkoa. Oliko se sitten vauvakuplaa, että parhaani mukaan imetin ja punnitsin, loput jompi kumpi letkutti, stressasin tuosta ruoka-asiasta todella. Toisaalta tuon hankalan alun myötä myös mies pääsi ottamaan osaa lapsen ruokintaan, eri tavalla kuin täysimetetyllä. En oikein tiedä mitä vauvakupla tarkoittaa, jos sitä, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia ja niihin vastataan viivyttelemättä niin sitten joo, mutta kyllä me koko ajan puhuimme myös aikuisten asioista, olimme lähekkäin, katsoimme leffoja lapsen nukkuessa ja niin edelleen. Muutos tapahtui ehkä vasta lapsen ollessa isompi, en oikein tiedä. 

Kuvailit juuri vauvakuplan. Minäminäminä on muutenkin kirjoituksissasi erittäin vanhva.

Parisuhteessa tulisi ajatella muutakin kuin itseään.

Sinusta tosin on tulossa hyvää vauhtia yh kirjoitustesi perusteella, onnea siihen.