Lue keskustelun säännöt.
Heh, hauska ilmiö liittyen tuohon miesten vähättälyasiaan
15.01.2016 |
Nyt on kaikki mediat pullollaan sitä kuinka miehet kokevat tulleensa vähätellyiksi naisten toimesta. Kommenttiosiot eri medioissa ovat täynnä viestejä, joissa miehet kertovat kokemuksiaan, jotka tukevat asiantuntijoiden mielipidettä, että miehiä todella vähätellään ja sysätään sivuun parisuhteissa. Ymmärrettävää, että miehet avautuvat, eihän vähättely ole mukavaa.
Ironista tässä jutussa on lähinnä naisten vastareaktiot. Miehet valittvat siitä, että tulevat vähätellyiksi ja naisten reaktiot ovat kaikkien hämmästykseksi... VÄHÄTTELEVIÄ! :D
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron ihan vaan oman kokemukseni...mun mies oli just sellainen, että ei osannut yhtään mitään. Ja turha syyttää siitä anoppiani, hän ei tosiaan ollut mikään hyysääjä-äiti, oli "virkanainen" ja mukana yhdistyksissä ja luottamustoimissa ja oli harrastuksia yms. Heillä lapset joutuivat itse laittamaan ruokaa jne. Yhteen kun muutettiin, mies teki kotitöitä kuten minäkin, osasi pyykätä, siivota, kokata ja mitä vain. Sitten syntyi esikoinen ja minä jäin äitiyslomalle, siihen loppui miehen kotitöiden tekeminen. Mulle oli selvää, että koska mä olen kotona vauvan kanssa, teen lähes kaikki kotityöt ja se oli ok miehestäkin. No, palasin töihin ja edelleen sain tehdä kaikki kotityöt, mies ei tehnyt mitään. Kaikki piti sanoa; käy kaupassa, tässä lista. Imuroisitko? Tyhjennätkö tiskikoneen, kun en millään jaksa? Pyykkiä mies enää kuulemma osannut pestä. Lapsen asioita mies ei osannut huolehtia tippaakaan, kerran unohti jopa hakea lapsen hoidosta! Mitään ei tehnyt siis oma-alotteisesti, asiasta puhuttiin ja mä selitin, että nyt on eri meininki, kun ollaan molemmatja töissä, kotityöt puoliksi ja yhtä suuri vastuu lapsesta. Pari viikkoa meni ihan hyvin ja sitten oltiin taas samassa tilanteessa. Uusi keskustelu. Vähän aikaa hyvin, sitten taantuma. Jnejne.
Tulipa sitten aika, jolloin mies halusi toisen lapsen. Minä tein selväksi, että en jaksa käydä töissä ja hoitaa kodin ja kaikki asiat. Mies oli ällistynyt, hänhän tekee kotitöitä! Juu, teki, kun käskin ja kaikki piti ohjeistaa. Mies, joka hoitaa työkseen vaikeita ongelmia ja on tekniikan kanssa melkein naimisissa, ei osannut kuitenkaan käyttää esim. pyykkikonetta ja yleiskonetta eikä tiennyt mitä lapselle annetaan iltapalaksi tai mitä puetaan päälle pakkasella. Jos en ohjeistanut, mies saattoi pukea lapselle pakkassäällä syyshaalarin, ohuet hanskat ja puuvillapipon ja jalkaan kumpparit. Päivähoitoon kaivettiin kaapista juhlavaatteet tai laitettiin likaiset vaatteet ja reikäiset sukat, miten milloinkin. Iltapalana saattoi olla porkkana.
Tulin siihen tulokseen, että mun mies (ja ehkä suurin osa miehistä) ei kykene keskittymään useampaan asiaan kerrallaan; vaativa työ, kotityöt ja lapsenhoito. Eikä ainakaan mun mies jaksa paneutua kotiin ja lapseen. Aina mies tekee edelleen mitä pyydän ja aina on ollut lasten kanssa, mutta kun ei hän ole sisällä siinä maailmassa, mihin kuuluu lasten neuvola-ajat, hammaslääkärit, arviointikeskustelut, parturit, vaatteiden hankkiminen ymsyms. Sanoin sitten miehelle, että jos me halutaan lisää lapsia, niin mä jään sitten kotiäidiksi ja hänen on elätettävä meidät ja pidettävä huoli mun eläketurvastakin. Näin sitten tehtiin ja olin kotona kymmenkunta vuotta, meille siis syntyi 2 lasta lisää.
Nykyään olen yrittäjä, lapset jo teinejä ja teen töitä lähinnä kotoa käsin. Olen niin tottunut olemaan kotona, että en varmaan enää osaisi lähteäkään kodin ulkopuolelle töihin. Luovuin työstäni ja palkastani, mutta olen sitä mieltä, että kannatti. Olen saanut elää stressivapaata elämää, mulla on paljon harrastuksia ja ystäviä ja on hyvä mieli, että lapset saivat olla kotona ja olin heitä laittamassa kouluun ja iltapäivällä vastaanottamassa. Taloudellisesti ollaan pärjätty, koska mies on hyvätuloinen ja olen pitänyt talouden ohjakset tiukalla. Eli ole ollut varaa ylimääräiseen, mutta nälkää ei ole tarvinnut nähdä, talo alkaa olla maksettu ja mun mielestä on kaikkea mitä tarvitaan.
En sano, että kaikkien pitäisi toimia näin, meille tämä oli kyllä ainoa mahdollinen tapa toimia. Ja kyllä, olemme onnellisia.
EI nykymiehet pysty perhettään elättämään(ja tämän palsta mukaan eivät haluakkaan esim. Lompakkoloismies on sitä mieltä) Hyvin harva voi tuollaisen ratkaisun tehdä. Ja jos vielä kotiin jäisikin, harva mies sitä naisen eläkettä maksaisi. Niin sitte olisit puilla paljailla kun eläkeikä koittaa, eikä mitään työeläkettä tulisi.
Nykyään se työpaikkakin voi mennä alta kenellä hyvänsä. On todella typerää ottaa riski, että toinen jää kotiin siivoamaan ja sisustamaan, pilaten samalla mahdollisuutensa päästä takaisin työelämään. Kun on kymmenen vuotta vain vaihdellut koristetyynyn päällisiä, ei saa enää töitä mistään. Korkeintaan voi myydä ristipistotöitä netissä pilkkahinnalla ja kutsua sitä yrittämiseksi. Ja sitten se mies tapaa työpaikalla nuoremman naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tä!! Tossa on klo 07:00 bussipysäkillä joka helvetin aamu 99% prosenttia samoja ihmisiä.
Ja kalkatus alkaa, ennenkun vilkkua on keritty laittaa vasemmalle...
Ihme trolli poliisi, mene jatkamaan salapoliisikirjojen lukemistas!
Vierailija kirjoitti:
xoxo kirjoitti:
Tuohon lähelle rakennettiin uusi omakotitaloalue ja kuuntelin bussissa naisten juttuja rakentamisen etenemisestä; Usein kun jotain oli tehty, niin kerrottiin ME isännän kanssa sitä ja tätä ja tulipa hieno. Seuraavana päivänä huonot uutiset; Se meidän Esko ei kyllä ole mikään talonrakentaja, oikea tumpelo oikeastaan, eipä ole sitä tehty ja se on ihan vinossa ja sen se saa kyllä korjauttaa jollain ammattimiehellä jne. Kaikki onnistumiset mitä ukko oli tehnyt oli tyyliin me tehtiin ja epäonnistumiset sitten meni herran piikkiin. Ja kyllä se meidän piha suunnittelija Pirkko on sitten loistava sitä ja tätä, me Pirkon kanssa jne... No eihän se Esko sitten saanut sitä metrin korkusta mäkeä siihen tasamaalle tehtyä, eikä vesiputousta, eikä nupulakivipolkuja, eikä jäkä jäkä jäkä, vaikka me Pirkon kanssa oltiin ne siihen selvästi piirretty. Ja saman suuntaista komppaamista tuli useammalta penkkiriviltä.
Keksitty juttu. On hyvin epätodennäköistä, että samat ihmiset sattuvat samaan bussiin, istuvat sattumalta tarpeeksi lähelle että kuulee ja sattumalta jatkavat juuri samaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en rupea tutustumaan naiseen, joka vaikuttaa kompleksiselta. En ole kiinnostunut toisten ulkoa opituista mielipiteistä, enkä ahdasmielisestä mieskuvasta. Naisen tulee arvostaa itseään ja arvostaa miestä tätä lähestyessään. Miesten masturbointia ja seksifantasiointia on ruvettava arvostaman yhtä paljon kuin naistenkin.
Naisten masturbointi ja seksifantasiointi on kyllä nykypäivänäkin vielä aikamoinen tabu ja hävettävä asia.
Haluaisitko siis, että miestenkin ihan yleisesti tiedossa olevaa ja normaalina pidettävää masturbointia alettaisiin pitää tabuna?
Ja miten nämä seksuaaliset asiat edes liittyvät tähän keskusteluun?
Naisten masturbointi ei ole tabu. Dildot tuli hyllyille ruokakauppoihinkin. Naisen masturbointia arvostetaan suuresti. Mies taas on runkkari, mikä on samanlainen haukkumatermi kuin apina/koira joillekin. Ja mies joka on suhteessa naiseen ei koskaan masturboi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai jos vaan olisi sellaisia ettei tarvitsis vähätellä? Sitoutuisi parisuhteeseen ja perheeseen. Lakkaisi emotionaalisen loisimisen ja kaiken arjen tunkemisen naisen vastuulle, lopettaa "pojat on poikia" ajattelun ja kasvaa aikuiseksi. Mä en tiedä normaaleista miehistä mitään kun kaikki on olleet loisivia luusereita mitä olen katsonut. Kirjaimellisesti paskat housuissa maanneet sängyssä ja olleet avustettavia. Ja tämä on ollut se siedettävin osuus niissä. Nytkin taas oon deittiskenessä mukana ja oikeasti koita nyt säilyttää usko miehiin kun päivittäin törmää munansa kuvia lähettäviin luusereihin ja pervoihin. Jaksetaan olla ihan ok ja normaaleja ja sitten joku kaunis päivä alkaa se kuvottava vonkaaminen ja se munan kuva löytyy kännykästä tai sähköpostista. Voi yök...
Sinulla on varmasti kovin positiivinen asenne ja osaat tehdä hyviä valintoja.
Kumma kun minä 38v sinkkumies en löydä naista itselleni. Tapanani ei ole lähetellä munankuvia tai vonkata ihmistä, joka ei vastaa edes säädylliseen viestiin. Ilmeisesti minunkin pitäisi ruveta massapostittamaan vonkausviestejä ja lähetellä munan ja perseenkuvia niin silloin ehkä jotain seuraa lohkeis. Olenko väärässä vai kuinka moni näistä valittajanaisista on sortunut niihin munankuvanlähettäjä miehiin?
No justhan täällä sanottiin ,että niitä munan kuvia ei kukaan halua saada. ootko vähän tyhmä jos et ymmärrä mitä kirjoitetaan. Ei vonkausviestejä, ei munan kuvia.
xoxo kirjoitti:
Tä!! Tossa on klo 07:00 bussipysäkillä joka helvetin aamu 99% prosenttia samoja ihmisiä.
Ja kalkatus alkaa, ennenkun vilkkua on keritty laittaa vasemmalle...
Ihme trolli poliisi, mene jatkamaan salapoliisikirjojen lukemistas!
Vierailija kirjoitti:
xoxo kirjoitti:
Tuohon lähelle rakennettiin uusi omakotitaloalue ja kuuntelin bussissa naisten juttuja rakentamisen etenemisestä; Usein kun jotain oli tehty, niin kerrottiin ME isännän kanssa sitä ja tätä ja tulipa hieno. Seuraavana päivänä huonot uutiset; Se meidän Esko ei kyllä ole mikään talonrakentaja, oikea tumpelo oikeastaan, eipä ole sitä tehty ja se on ihan vinossa ja sen se saa kyllä korjauttaa jollain ammattimiehellä jne. Kaikki onnistumiset mitä ukko oli tehnyt oli tyyliin me tehtiin ja epäonnistumiset sitten meni herran piikkiin. Ja kyllä se meidän piha suunnittelija Pirkko on sitten loistava sitä ja tätä, me Pirkon kanssa jne... No eihän se Esko sitten saanut sitä metrin korkusta mäkeä siihen tasamaalle tehtyä, eikä vesiputousta, eikä nupulakivipolkuja, eikä jäkä jäkä jäkä, vaikka me Pirkon kanssa oltiin ne siihen selvästi piirretty. Ja saman suuntaista komppaamista tuli useammalta penkkiriviltä.
Keksitty juttu. On hyvin epätodennäköistä, että samat ihmiset sattuvat samaan bussiin, istuvat sattumalta tarpeeksi lähelle että kuulee ja sattumalta jatkavat juuri samaa keskustelua.
No nytpä vakuutuin kun näin hyvin perustelet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron ihan vaan oman kokemukseni...mun mies oli just sellainen, että ei osannut yhtään mitään. Ja turha syyttää siitä anoppiani, hän ei tosiaan ollut mikään hyysääjä-äiti, oli "virkanainen" ja mukana yhdistyksissä ja luottamustoimissa ja oli harrastuksia yms. Heillä lapset joutuivat itse laittamaan ruokaa jne. Yhteen kun muutettiin, mies teki kotitöitä kuten minäkin, osasi pyykätä, siivota, kokata ja mitä vain. Sitten syntyi esikoinen ja minä jäin äitiyslomalle, siihen loppui miehen kotitöiden tekeminen. Mulle oli selvää, että koska mä olen kotona vauvan kanssa, teen lähes kaikki kotityöt ja se oli ok miehestäkin. No, palasin töihin ja edelleen sain tehdä kaikki kotityöt, mies ei tehnyt mitään. Kaikki piti sanoa; käy kaupassa, tässä lista. Imuroisitko? Tyhjennätkö tiskikoneen, kun en millään jaksa? Pyykkiä mies enää kuulemma osannut pestä. Lapsen asioita mies ei osannut huolehtia tippaakaan, kerran unohti jopa hakea lapsen hoidosta! Mitään ei tehnyt siis oma-alotteisesti, asiasta puhuttiin ja mä selitin, että nyt on eri meininki, kun ollaan molemmatja töissä, kotityöt puoliksi ja yhtä suuri vastuu lapsesta. Pari viikkoa meni ihan hyvin ja sitten oltiin taas samassa tilanteessa. Uusi keskustelu. Vähän aikaa hyvin, sitten taantuma. Jnejne.
Tulipa sitten aika, jolloin mies halusi toisen lapsen. Minä tein selväksi, että en jaksa käydä töissä ja hoitaa kodin ja kaikki asiat. Mies oli ällistynyt, hänhän tekee kotitöitä! Juu, teki, kun käskin ja kaikki piti ohjeistaa. Mies, joka hoitaa työkseen vaikeita ongelmia ja on tekniikan kanssa melkein naimisissa, ei osannut kuitenkaan käyttää esim. pyykkikonetta ja yleiskonetta eikä tiennyt mitä lapselle annetaan iltapalaksi tai mitä puetaan päälle pakkasella. Jos en ohjeistanut, mies saattoi pukea lapselle pakkassäällä syyshaalarin, ohuet hanskat ja puuvillapipon ja jalkaan kumpparit. Päivähoitoon kaivettiin kaapista juhlavaatteet tai laitettiin likaiset vaatteet ja reikäiset sukat, miten milloinkin. Iltapalana saattoi olla porkkana.
Tulin siihen tulokseen, että mun mies (ja ehkä suurin osa miehistä) ei kykene keskittymään useampaan asiaan kerrallaan; vaativa työ, kotityöt ja lapsenhoito. Eikä ainakaan mun mies jaksa paneutua kotiin ja lapseen. Aina mies tekee edelleen mitä pyydän ja aina on ollut lasten kanssa, mutta kun ei hän ole sisällä siinä maailmassa, mihin kuuluu lasten neuvola-ajat, hammaslääkärit, arviointikeskustelut, parturit, vaatteiden hankkiminen ymsyms. Sanoin sitten miehelle, että jos me halutaan lisää lapsia, niin mä jään sitten kotiäidiksi ja hänen on elätettävä meidät ja pidettävä huoli mun eläketurvastakin. Näin sitten tehtiin ja olin kotona kymmenkunta vuotta, meille siis syntyi 2 lasta lisää.
Nykyään olen yrittäjä, lapset jo teinejä ja teen töitä lähinnä kotoa käsin. Olen niin tottunut olemaan kotona, että en varmaan enää osaisi lähteäkään kodin ulkopuolelle töihin. Luovuin työstäni ja palkastani, mutta olen sitä mieltä, että kannatti. Olen saanut elää stressivapaata elämää, mulla on paljon harrastuksia ja ystäviä ja on hyvä mieli, että lapset saivat olla kotona ja olin heitä laittamassa kouluun ja iltapäivällä vastaanottamassa. Taloudellisesti ollaan pärjätty, koska mies on hyvätuloinen ja olen pitänyt talouden ohjakset tiukalla. Eli ole ollut varaa ylimääräiseen, mutta nälkää ei ole tarvinnut nähdä, talo alkaa olla maksettu ja mun mielestä on kaikkea mitä tarvitaan.
En sano, että kaikkien pitäisi toimia näin, meille tämä oli kyllä ainoa mahdollinen tapa toimia. Ja kyllä, olemme onnellisia.
EI nykymiehet pysty perhettään elättämään(ja tämän palsta mukaan eivät haluakkaan esim. Lompakkoloismies on sitä mieltä) Hyvin harva voi tuollaisen ratkaisun tehdä. Ja jos vielä kotiin jäisikin, harva mies sitä naisen eläkettä maksaisi. Niin sitte olisit puilla paljailla kun eläkeikä koittaa, eikä mitään työeläkettä tulisi.
Nykyään se työpaikkakin voi mennä alta kenellä hyvänsä. On todella typerää ottaa riski, että toinen jää kotiin siivoamaan ja sisustamaan, pilaten samalla mahdollisuutensa päästä takaisin työelämään. Kun on kymmenen vuotta vain vaihdellut koristetyynyn päällisiä, ei saa enää töitä mistään. Korkeintaan voi myydä ristipistotöitä netissä pilkkahinnalla ja kutsua sitä yrittämiseksi. Ja sitten se mies tapaa työpaikalla nuoremman naisen.
No se että on loppuikänsä työkyvytön oltuaan vaikka viikon työttömänä on ihan tajutonta skeidaa. Oikea kilpailuyhteiskunnan helmi ajatuksena. Mitä kukaan tekee millään työpaikalla. Fasistista ajattelua.
Ja anna vaimolle läksiäis lahjaksi puolet keräämästään omaisuudesta...
Ja miksette tehneet avioehtoa silloin sata vuotta sitten, kun olitte rakkauden huumassanne, bla bla bla.
Nykymenolla se pitäisi saada pakolliseksi, niin rupeis erotilastot muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin takia nämä miehet roikkuvat vaimoissaan, jos ne vaimot ovat kerta niin kauheita? Mikseivät vaan ota eroa ja muuta omilleen/nakkaa vaimoa ulos riippuen kenen kämpässä asutaan? Huonossa parisuhteessa naiset yrittävät yleensä ensimmäisenä korjata suhdetta eri tavoin ja jos mikään ei auta, niin otetaan ero. Miehet eivät tätä tunnu osaavaan. Miehelle pitää aina olla se uusi vaimoke hankittuna ennen kuin uskaltaa nykyisestä ottaa eron. Miten miehet voivat olla noin riippuvaisia naisista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jbj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin kommentoisin parisuhteen epätasa-arvosta vinkuvalle naiselle. P*rse ylös ja suunnaksi ulko-ovi. Tarviiko siellä vähättelyn keskellä märehtiä, kun voi itse vaikuttaa jaloillaan?!
Kaikille miehille ei ole samantasoista naista kun taas kuvottavinkin feministi voi löytää miehen itselleen.
Niin että miehen pitää saada samantasoinen nainen, mutta naiselle riittää, että saa minkä tahansa miehen?
Väestöliiton naisen mukaan tätä miesten vähättelyä kuulee "joka paikassa: ratikoissa, kahviloissa."
Minä kahvittelen ystävieni kanssa 6x/vko ja matkustan joka päivä julkisilla ja myönnän olevani salakuuntelija, mutta en ole koskaan kuullut tätä vähättelypuhetta julkisesti kuin jonkun humalaisen pariskunnan kiukutellessa nakkikioskilla klo 05.
Vaikka artikkeliin uskonkin, niin tämä joka paikassa vähättelyn kuuleminen ei voi yksinkertaisesti olla mahdollista. Syö artikkelin uskottavuutta tuollainen liioittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron ihan vaan oman kokemukseni...mun mies oli just sellainen, että ei osannut yhtään mitään. Ja turha syyttää siitä anoppiani, hän ei tosiaan ollut mikään hyysääjä-äiti, oli "virkanainen" ja mukana yhdistyksissä ja luottamustoimissa ja oli harrastuksia yms. Heillä lapset joutuivat itse laittamaan ruokaa jne. Yhteen kun muutettiin, mies teki kotitöitä kuten minäkin, osasi pyykätä, siivota, kokata ja mitä vain. Sitten syntyi esikoinen ja minä jäin äitiyslomalle, siihen loppui miehen kotitöiden tekeminen. Mulle oli selvää, että koska mä olen kotona vauvan kanssa, teen lähes kaikki kotityöt ja se oli ok miehestäkin. No, palasin töihin ja edelleen sain tehdä kaikki kotityöt, mies ei tehnyt mitään. Kaikki piti sanoa; käy kaupassa, tässä lista. Imuroisitko? Tyhjennätkö tiskikoneen, kun en millään jaksa? Pyykkiä mies enää kuulemma osannut pestä. Lapsen asioita mies ei osannut huolehtia tippaakaan, kerran unohti jopa hakea lapsen hoidosta! Mitään ei tehnyt siis oma-alotteisesti, asiasta puhuttiin ja mä selitin, että nyt on eri meininki, kun ollaan molemmatja töissä, kotityöt puoliksi ja yhtä suuri vastuu lapsesta. Pari viikkoa meni ihan hyvin ja sitten oltiin taas samassa tilanteessa. Uusi keskustelu. Vähän aikaa hyvin, sitten taantuma. Jnejne.
Tulipa sitten aika, jolloin mies halusi toisen lapsen. Minä tein selväksi, että en jaksa käydä töissä ja hoitaa kodin ja kaikki asiat. Mies oli ällistynyt, hänhän tekee kotitöitä! Juu, teki, kun käskin ja kaikki piti ohjeistaa. Mies, joka hoitaa työkseen vaikeita ongelmia ja on tekniikan kanssa melkein naimisissa, ei osannut kuitenkaan käyttää esim. pyykkikonetta ja yleiskonetta eikä tiennyt mitä lapselle annetaan iltapalaksi tai mitä puetaan päälle pakkasella. Jos en ohjeistanut, mies saattoi pukea lapselle pakkassäällä syyshaalarin, ohuet hanskat ja puuvillapipon ja jalkaan kumpparit. Päivähoitoon kaivettiin kaapista juhlavaatteet tai laitettiin likaiset vaatteet ja reikäiset sukat, miten milloinkin. Iltapalana saattoi olla porkkana.
Tulin siihen tulokseen, että mun mies (ja ehkä suurin osa miehistä) ei kykene keskittymään useampaan asiaan kerrallaan; vaativa työ, kotityöt ja lapsenhoito. Eikä ainakaan mun mies jaksa paneutua kotiin ja lapseen. Aina mies tekee edelleen mitä pyydän ja aina on ollut lasten kanssa, mutta kun ei hän ole sisällä siinä maailmassa, mihin kuuluu lasten neuvola-ajat, hammaslääkärit, arviointikeskustelut, parturit, vaatteiden hankkiminen ymsyms. Sanoin sitten miehelle, että jos me halutaan lisää lapsia, niin mä jään sitten kotiäidiksi ja hänen on elätettävä meidät ja pidettävä huoli mun eläketurvastakin. Näin sitten tehtiin ja olin kotona kymmenkunta vuotta, meille siis syntyi 2 lasta lisää.
Nykyään olen yrittäjä, lapset jo teinejä ja teen töitä lähinnä kotoa käsin. Olen niin tottunut olemaan kotona, että en varmaan enää osaisi lähteäkään kodin ulkopuolelle töihin. Luovuin työstäni ja palkastani, mutta olen sitä mieltä, että kannatti. Olen saanut elää stressivapaata elämää, mulla on paljon harrastuksia ja ystäviä ja on hyvä mieli, että lapset saivat olla kotona ja olin heitä laittamassa kouluun ja iltapäivällä vastaanottamassa. Taloudellisesti ollaan pärjätty, koska mies on hyvätuloinen ja olen pitänyt talouden ohjakset tiukalla. Eli ole ollut varaa ylimääräiseen, mutta nälkää ei ole tarvinnut nähdä, talo alkaa olla maksettu ja mun mielestä on kaikkea mitä tarvitaan.
En sano, että kaikkien pitäisi toimia näin, meille tämä oli kyllä ainoa mahdollinen tapa toimia. Ja kyllä, olemme onnellisia.
EI nykymiehet pysty perhettään elättämään(ja tämän palsta mukaan eivät haluakkaan esim. Lompakkoloismies on sitä mieltä) Hyvin harva voi tuollaisen ratkaisun tehdä. Ja jos vielä kotiin jäisikin, harva mies sitä naisen eläkettä maksaisi. Niin sitte olisit puilla paljailla kun eläkeikä koittaa, eikä mitään työeläkettä tulisi.
Nykyään se työpaikkakin voi mennä alta kenellä hyvänsä. On todella typerää ottaa riski, että toinen jää kotiin siivoamaan ja sisustamaan, pilaten samalla mahdollisuutensa päästä takaisin työelämään. Kun on kymmenen vuotta vain vaihdellut koristetyynyn päällisiä, ei saa enää töitä mistään. Korkeintaan voi myydä ristipistotöitä netissä pilkkahinnalla ja kutsua sitä yrittämiseksi. Ja sitten se mies tapaa työpaikalla nuoremman naisen.
No se että on loppuikänsä työkyvytön oltuaan vaikka viikon työttömänä on ihan tajutonta skeidaa. Oikea kilpailuyhteiskunnan helmi ajatuksena. Mitä kukaan tekee millään työpaikalla. Fasistista ajattelua.
Tämä kommentti on liian sekava ymmärrettäväksi. Sekä vastauksena että erillisenä huomiona.
Vierailija kirjoitti:
Osa työstäni on parisuhdeneuvontaa ja siellä tulee näkyviin juurikin tämä sama asia. Naiset tulevat neuvontaan intoa puhkuen, että nyt mies saa kuulla kunniansa ja minä kerron, kuinka sen pitäisi muuttua ja kuinka väärin se toimii jne. Sitten naiset ovat aivan äimistyneitä, kun saadaan mieskin ääneen ja hänen kokemuksensa näkyväksi. Huomataan, että vikaa onkin molemmissa ja joillekin naisille se ottaa tosi koville. Miehet taas tulevat neuvontaan kuin tuomiolle ja pelkäävät juurikin tuota lytätyksi tulemista. Kun sitten nainenkin joutuu ottamaan vastuuta käytöksestään, voi miehissä nähdä ihan huomattavan voimaantumisen.
Todella hämmentävää, että noin tapahtuu. Miksi sitten niin monelta naiselta puuttuu se itsekritiikki täysin? Olen ajatellut sen olevan itsestäänselvää, että omaa käytöstä tarkastellaan samalla tavalla, mitä toisenkin. Ja omassa liitossani toimin niin: olen jopa kärkkäämpi arvostelemaan itseäni, kuin miestäni. Ollaan molemmat miehen kanssa samanlaisia, että mietitään omaa käytöstä paljon ja jotenkin se unohtuu, että kaikki eivät tee samaa.
Eihän siinä ole mitään järkeä vaatia toiselta jatkuvasti ilman, että miettii omaa käytöstään pätkääkään. Lisäksi se on epä-älyllistä ja laiskaa toimintaa sekä epäreilua toista kohtaan. Taisin olla väärässä, kun arvelin, että syy löytyisi miesten laiskuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin kommentoisin parisuhteen epätasa-arvosta vinkuvalle naiselle. P*rse ylös ja suunnaksi ulko-ovi. Tarviiko siellä vähättelyn keskellä märehtiä, kun voi itse vaikuttaa jaloillaan?!
Olen nainen ja sanoisin näin ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta. Ininä ja valitus ei sovi kenellekään; olkaa oman elämänne päähenkilöitä ja kantakaa vastuu itsestänne ja päätöksistänne.
Miestään arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestään arvostava kirjoitti:
Kyllä mä tunnen sellaisia pareja, joissa nainen osaa mielestään kaiken ja mies ei mitään. Tyttöjenilloissa sitten kuunnellaan, miten Matti ei osaa sitä eikä sitä ja Petri on huono siinä ja siinä. Olen joskus kotona sanonutkin miehelleni, että älä kiltti ikinä puhu minusta muille noin vaan kerro päin naamaani. Mutta eiväthän miehet naisistaan siten puhu ikinä.
Nämä naiset, ystäväni, suorana haukkuvat ukkojaan meille muille. Se on minusta niin uskomatonta: eikö heillä ole mitään kunnioitusta miestään kohtaan? Tuliko otettua väärä mies, jo alkusta alkaen väärä? Olik ehkä kiire perustaa perhe ja ottaa ihan joku vaan, etteivät munasolut ehdy?
Niin moni tyytyy ja on sitten tyytymätön tekojen ja puheidenkin lävitse. Surullista.
Ja itse saa olla iloinen ja ylpeä taitavasta, osaavasta miehestään.
Luuletko ihan tosissasi, että miehet puhuu naisista kavereille vaan asiallisen arvostavat. ..??? Älä jumalista ole noin lapsellinen.
Minua huvittaa koko miesten vähättelykeskustelu. Ensinnäkin se, että naiset luulevat tietävänsä, että miehet ei tee tasan samaa äijäporukoissa eli puhu vähättelevästi muijistaan.
Toiseksi se, että miesten sovinismista tai arjen toimimattomuudesta puhuminen on muka vähättelyä. Ei se ole, vaan karu fakta monessa parisuhteessa. Miksi hitossa siitä ei saisi edes toiselle naiselle puhua, jos se helpottaa ja auttaa kestämään tilanteen, jossa mies on omaksunut itselleen passattavan roolin?Väestöliiton "asiantuntija" taitaa olla kuten tyypillinen av-mamma eli jos hänen oma parisuhteensa sattuu olemaan tasa-arvoinen, kenenkään muunkaan suhde ei "oikeasti" voi olla epätasa-arvoinen, eli jos joku sellaista väittää, se on liioittelua ja vähättelyä....
Joo, oikeasti mieheni ystäväporukoissa jutellaan työstä, harrastuksista, lapsista ja perheestä, työstä, lomamatkoista. Seksistäkin, mutta kukaan ei hauku vaimojaan - korkeintaan pohtii, mitä pitäisi tehdä jos tilanne on A tai B.
Mutta miksi sinulla on noin kitkerä asenne? Totta kai saat avautua naisystävällesi, jos kotona ei suju, mutta miksi sinulla on sellainen mies?
Tai siis kysymykseni onkin: onko teistä niin monella oikeasti niin huono mies ja kaamea parisuhde, että siinä riittää haukuttavaa, valitettavaa ja marttyyriksi heittäytymisen mahdollisuuksia?
Muuten hyviä pointteja, mutta eikös se marttyyriksi ja uhriksi heittäytyminen pädekään kuin naisiin? Jos nainen on huonossa suhteessa, on hän uhriutuja ja marttyyri, mutta jos mies kitkuttelee huonossa suhteessa, sama ei päde mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole miesporukoissa kuullut hirveästi, että miehet puhuisivat naisystävistään. Nuoruudessa muista pari tapausta, jotka puhuivat heidän ulkonäöstään (toinen positiiviseen, toinen negatiiviseen sävyyn), mutta molemmat nuo miehet olivat keskivertoa yksinkertaisempia tyyppejä. Semmoisia, joista melko nopeasti huomaa, että mitään syvällistä ei kannata odottaa. Kaikki muut miehet ovat aika hissukseen naisistaan.
En ole ihan varma, onko tuo pelkästään positiivinen asia ja minkäverran tämä kyseinen ominaisuus miehissä korreloi sen kanssa, että mies on kasvanut siihen uskoon, ettei ajatuksiaan ja tunteitaan kannata jakaa ollenkaan. Ja sellainen hiljaisuus ei ole hyväksi. Monesti oma miehenikin on tuskastuneena sanonut jostain asiasta vasta siinä vaiheessa, kun on meinannut pää räjähtää. Hän on itsekseen oman päänsä sisällä tuumannut, että parempi kun ei sano mitään mistään (vaikka sellaisesta asiasta kuin auton tarvitseminen ja omat menot, joista ei kerro minulle). Tai joku ärsyttävä juttu, jota minä teen tiedostamatta, että se ärsyttää. Lopulta mies avaa tuskallisena sanallisen arkkunsa ja minä olen ihan ihmeissäni, että miksi hyvä mies et sanonut, että tarvitset autoa/sinulla on menoa/ joku ärsyttää. En lue ajatuksia, enkä voi tietää asioita, ellei toinen puhu ääneen.
Ja tätä puhumattomuutta ei ole oppinut minulta, vaan isältään, joka ei kuulemma koskaan ole sanonut omissa tunnoistaan missään mitään. Olen päin vastoin kannustanut miestä puhumaan ja olemaan aktiivinen ja olen ottanut hänen sanomisensa vakavasti. Ja mies on jälkikäteen naureskellut, että voisihan sitä puhua vähän aikaisemminkin, kun kerta adiat hoituvat, kunhan vain puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Miestään arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestään arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestään arvostava kirjoitti:
Kyllä mä tunnen sellaisia pareja, joissa nainen osaa mielestään kaiken ja mies ei mitään. Tyttöjenilloissa sitten kuunnellaan, miten Matti ei osaa sitä eikä sitä ja Petri on huono siinä ja siinä. Olen joskus kotona sanonutkin miehelleni, että älä kiltti ikinä puhu minusta muille noin vaan kerro päin naamaani. Mutta eiväthän miehet naisistaan siten puhu ikinä.
Nämä naiset, ystäväni, suorana haukkuvat ukkojaan meille muille. Se on minusta niin uskomatonta: eikö heillä ole mitään kunnioitusta miestään kohtaan? Tuliko otettua väärä mies, jo alkusta alkaen väärä? Olik ehkä kiire perustaa perhe ja ottaa ihan joku vaan, etteivät munasolut ehdy?
Niin moni tyytyy ja on sitten tyytymätön tekojen ja puheidenkin lävitse. Surullista.
Ja itse saa olla iloinen ja ylpeä taitavasta, osaavasta miehestään.
Luuletko ihan tosissasi, että miehet puhuu naisista kavereille vaan asiallisen arvostavat. ..??? Älä jumalista ole noin lapsellinen.
Minua huvittaa koko miesten vähättelykeskustelu. Ensinnäkin se, että naiset luulevat tietävänsä, että miehet ei tee tasan samaa äijäporukoissa eli puhu vähättelevästi muijistaan.
Toiseksi se, että miesten sovinismista tai arjen toimimattomuudesta puhuminen on muka vähättelyä. Ei se ole, vaan karu fakta monessa parisuhteessa. Miksi hitossa siitä ei saisi edes toiselle naiselle puhua, jos se helpottaa ja auttaa kestämään tilanteen, jossa mies on omaksunut itselleen passattavan roolin?Väestöliiton "asiantuntija" taitaa olla kuten tyypillinen av-mamma eli jos hänen oma parisuhteensa sattuu olemaan tasa-arvoinen, kenenkään muunkaan suhde ei "oikeasti" voi olla epätasa-arvoinen, eli jos joku sellaista väittää, se on liioittelua ja vähättelyä....
Joo, oikeasti mieheni ystäväporukoissa jutellaan työstä, harrastuksista, lapsista ja perheestä, työstä, lomamatkoista. Seksistäkin, mutta kukaan ei hauku vaimojaan - korkeintaan pohtii, mitä pitäisi tehdä jos tilanne on A tai B.
Mutta miksi sinulla on noin kitkerä asenne? Totta kai saat avautua naisystävällesi, jos kotona ei suju, mutta miksi sinulla on sellainen mies?
Tai siis kysymykseni onkin: onko teistä niin monella oikeasti niin huono mies ja kaamea parisuhde, että siinä riittää haukuttavaa, valitettavaa ja marttyyriksi heittäytymisen mahdollisuuksia?
Sanoin jossain, että oma mieheni olisi ankea? En sanonut. Mutta sellaisiakin miehiä on.
Ja mistä sait päähäsi, että jos joku valittaa arkeaan, hän "heittäytyy marttyyriksi"? Mistä sinä tiedät, ettei hän ole vain realisti.
ja sitten hitto vie tuo iänikuinen asenne: jos mies on laiska, se on VAIMON vika!
Just joo.
Mä väitän, että miesten vähättelyä paljon vakavampi ja laajempi ilmiö on naisten sovinistinen syyllistäminen ja mitätöinti. Jota sinäkin tuossa harrastat.
8Hei, ei tämä ole minulle ollenkaan niin tärkeä asia, että kiihtyisin laillasi tai syyllistäisin ketään.
Puhuin vain huomioistani omasta tuttavapiiristäni, jossa tunnen sekä miehet että naiset. Miehet ovat ihan tavallisia, paljon yrittäviä. Naiset eli ihan omat ystäväni sitten pikkuhumalassa haukkuvat miehensä pystyyn, eivät anna tilaa eivätkä vastuuta. Näitä naisia on muutamissa eri porukoissa aina pari, kolme.
En vaan voi ymmärtää, miten rakastamalleen ihmiselle voi tehdä niin. Ei kai kukaan lapsiaankaan muille hauku? Että kun Nella on vaan niin tyhmä?
Tapa puhua elämänkumppanista alistavasti on minusta niin rumaa, ja olen siis huomannut, että naiset tekevät sitä miehiä enemmän.
En ole sanonut, että jos mies on laiska, se on vaimon vika :D Mutta onko se vika tosiaan aina miehessä? En tästä oikein voi muuta päätellä kuin se, että muilla on paljon nk. huonoja ja nk. laiskoja miehiä. Ette kai ne heitä muuten niin vihaisi?
Vai onkohan niin, että puhumme ihan eri ikäisistä ja erilaisista ihmisryhmistä ja samalla ihan eri tapauksista. Nämä, joista minä puhun, ovat ihan aikuisia ja kypsiä ihmisiä.
Höpö höpö.
Sanot tuossa ainakin kahteen otteeseen, että se on vaimon vika, kun mies on laiska.
Että mitäs otit sellaisen laiskan paskan, ei saa valittaa, kun olet itse valinnut.Tiedoksesi: miehetkin muuttuvat. Harva on sovinistinen ja laiska siinä ensiromantiikan aallossa, kun uuteen kumppaniin tehdään vaikutusta. Kotitöistäkin aika harvoin tulee mitään riitaa, kun niitä ei vielä juurikaan OLE, eli kun lapsia ei ole.
Minä olen viisikymppinen akateeminen asiantuntija, ystäväpiirini samanlaista sakkia. Yhtäkään julkisesti miestään mollaavaa en tunne, sen sijaan tunnen perheitä, joissa vastuu ja työt ovat täysin epäsuhtaisesti kasaantuneet vaimon niskoille. Jos ei aivan sataprosenttisesti, niin 70-80 -prosenttisesti.
Ja minusta SIITÄ saa ja pitääkin purnata. Ensin tietysti sille miehelle, vakavan keskustelun muodossa. Onko reilua, että työssäkäyvistä aikuisista ihmisistä toinen tekee ja toinen makaa, vaikka yhteisistä hommista on kyse?
Minusta koko tuo vähättelykeskustelu on yhtäkkiä pullauttanut esille hirveän sovinistisen pohjavireen. Kuvitellaan, että miehiltä ei saa eikä voi odottaa mitään! Kaikki on vaimon vika, jos ei muiten niin siksi, että "itsepä tommosen laiskurin valitsit".
Monissa perheissä homma on kumminkin luisunut epätasa-arvoiseksi ajan kanssa. Kun vaimo on lapsen/lasten kanssa äitiyslomalla/hoitovapaalla, hän tekee sen virheen, että hoitaa kaikki kotityöt, ettei töissäkäyvän miehen tarvitse. Kuitenkin vaimo on kotona hoitaakseen lapsia, ja siltä osin kun mies on vapaalla, hänelle kuuluvat kotityöt siinä missä vaimollekin.
Kun mies oppii passattavan rooliin, siitä poisoppiminen on vaikeaa.
Sanoisin silti, että se mies ON aikuinen mies, jolla pitäisi pelata moraali ja käsitys oikeudenmukaisuudesta. En tunne yhtään naista, joka kehtaisi hyvällä omallatunnolla loikoa soffalla samalla, kun mies siivoa hiki hatussa, vaikka molemmat ovat tehneet saman kahdeksantuntisen työpäivän alle.
Aika monta miestä sen sijaan tunnen, joille tuo ei tuota minkäänlaista tuskaa.
Ps. Siitä olen samaa mieltä, että julkisesti puolisoa ei nolata. On se sitten vaimo, jonka teknisille taidoille ja mielipiteille irvaillaan kaikkien kuullen (väittääkö joku, ettei muka ole tuollaista IKINÄ kuullut miesten suusta, siis vähättelyä?) tai mies, jonka kyvyttömyydelle tehdä ruokaa vittuillaan.
Minä olen sinua selvästi nuoremman polven asiantuntija, joten eiköhän meillä ole tässä aika valtava sukupolviero. En sano teksteissäni kertaakaan, että laiska mies on vaimon vika. Mutta se on naisen vika, että ottaa sen lapatossun, koska punnitsee perhe-elon kuitenkin sinkkuutta arvokkaammaksi. Sekin on yksilön vika, että päätyy lisääntymään huonon puolison kanssa. Tai että jää huonoon suhteeseen. Naiset niin helposti tyytyvät.
On vähän höpsöä sanoa katkerana jälkeepäin, että mieheni oli ihan kiva kun tavattiin mutta lasten myötä muuttui. Miksi sitten ystävättäret ovat heti alussa nähneet, että suhde ei toimi tai että dynamiikka on epätasapainossa? Kannattaisiko sitten vähän kauemmin olla suhteessa ennen sen lukitsemista? Tai jos lapatossun valitsee, niellä se eikä haukkua rakastaan muille?
Nykyään minun ikäpolveni naiset todellakin loikoilevat sohvalla miehen siivotessa. Tunnistan ehdottomasti sen, että miestä ei osata arvostaa vaan hän saa hoitaa sekä perinteiset miesten jutut että vähän naistenkin. Tai sitten teidän arkenne on minulle onneksi ihan utopistinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoin kommentoisin parisuhteen epätasa-arvosta vinkuvalle naiselle. P*rse ylös ja suunnaksi ulko-ovi. Tarviiko siellä vähättelyn keskellä märehtiä, kun voi itse vaikuttaa jaloillaan?!
Olen nainen ja sanoisin näin ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta. Ininä ja valitus ei sovi kenellekään; olkaa oman elämänne päähenkilöitä ja kantakaa vastuu itsestänne ja päätöksistänne.
Ininä ja valitus ei ehkä sovi kenellekään, mutta aina voi todeta ongelmat. Fakta on, että naisilla on typerehtimisen valtaa, mutta toisaalta miehet antavat tämän vallan naisille, eikä naiset joudu korjaamaan käyttäytymistään. Yksilöinä naiset voi olla helmiä, mutta koska massassa on paljon mätiä omenoita on yhteiskunta kriisissä sen suhteen millaisia naisia miesten kumppaneiksi tulee tarjolle. Ja kun otetaan huomioon että puolet miehistä pääsee naisen kanssa ylipäätään kunnon kontaktiin hyvin harvoin on todennäköistä että mies joutuu epäedulliseen asemaan ja myöskin jää siihen mieluummin kuin jää odottamaan 5 vuodeksi seuraavaa kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
xoxo kirjoitti:
Tä!! Tossa on klo 07:00 bussipysäkillä joka helvetin aamu 99% prosenttia samoja ihmisiä.
Ja kalkatus alkaa, ennenkun vilkkua on keritty laittaa vasemmalle...
Ihme trolli poliisi, mene jatkamaan salapoliisikirjojen lukemistas!
Vierailija kirjoitti:
xoxo kirjoitti:
Tuohon lähelle rakennettiin uusi omakotitaloalue ja kuuntelin bussissa naisten juttuja rakentamisen etenemisestä; Usein kun jotain oli tehty, niin kerrottiin ME isännän kanssa sitä ja tätä ja tulipa hieno. Seuraavana päivänä huonot uutiset; Se meidän Esko ei kyllä ole mikään talonrakentaja, oikea tumpelo oikeastaan, eipä ole sitä tehty ja se on ihan vinossa ja sen se saa kyllä korjauttaa jollain ammattimiehellä jne. Kaikki onnistumiset mitä ukko oli tehnyt oli tyyliin me tehtiin ja epäonnistumiset sitten meni herran piikkiin. Ja kyllä se meidän piha suunnittelija Pirkko on sitten loistava sitä ja tätä, me Pirkon kanssa jne... No eihän se Esko sitten saanut sitä metrin korkusta mäkeä siihen tasamaalle tehtyä, eikä vesiputousta, eikä nupulakivipolkuja, eikä jäkä jäkä jäkä, vaikka me Pirkon kanssa oltiin ne siihen selvästi piirretty. Ja saman suuntaista komppaamista tuli useammalta penkkiriviltä.
Keksitty juttu. On hyvin epätodennäköistä, että samat ihmiset sattuvat samaan bussiin, istuvat sattumalta tarpeeksi lähelle että kuulee ja sattumalta jatkavat juuri samaa keskustelua.
No nytpä vakuutuin kun näin hyvin perustelet...
No eipä täällä ketään pysty omista jutuistaan vakuuttamaan. Lukijan täytyy itse uskoa, tai olla uskomatta.
Aivan kuten nuo naisten "esimerkit" miehistään.
Joku esitti, että on jokin syy vähättelyyn.
Mikä syy voisi olla vähätellä puolisoaan? Minulle ei tule yhtään syytä vähätellä ( toisen tekemisien ja sanomisien ylenkatsomista). Se on tosiasiassa pahansuopuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa työstäni on parisuhdeneuvontaa ja siellä tulee näkyviin juurikin tämä sama asia. Naiset tulevat neuvontaan intoa puhkuen, että nyt mies saa kuulla kunniansa ja minä kerron, kuinka sen pitäisi muuttua ja kuinka väärin se toimii jne. Sitten naiset ovat aivan äimistyneitä, kun saadaan mieskin ääneen ja hänen kokemuksensa näkyväksi. Huomataan, että vikaa onkin molemmissa ja joillekin naisille se ottaa tosi koville. Miehet taas tulevat neuvontaan kuin tuomiolle ja pelkäävät juurikin tuota lytätyksi tulemista. Kun sitten nainenkin joutuu ottamaan vastuuta käytöksestään, voi miehissä nähdä ihan huomattavan voimaantumisen.
Tuttavapariskunta oli juuri tällainen. Nainen selitti kuinka käyvät pariterapiassa, ja hän on nyt kertonut kuinka huonosti hirveä mies on. Sitten terapia loppui kuin seinään, ja he erosivat myöhemmin, nainen meni erosta ihan romuksi, mies vaikutti huojentuneelta. Myöhemmin juttelin miehen kanssa. Hän kertoi, että terapia loppui kun terapeutit lakoivat kysellä hänen kantaansa, miltä tuntuu olla suhteessa. Vaimo kuulemma ei tykännyt kun terapeutit eivät jatkaneetkaan miehen syyttämistä, vaan kyselivät kuinka jaksaa suhteessa (kysyivät saman myös toisinpäin). Yllättävän monet näkevät parisuhdeongelmat vain sen toisen aiheuttamina ongelmina jotka korjautuisivat jos toinen muuttuisi. Omasta kokemuksesta tiedän, että elämä muttuu eniten ja parhaiten kun itse muuttuu. Jos kokee elämän kumppanin kanssa mahdottomaksi, silloinkin omien jalkojen käyttö sen valittamisen ja toisen epätoivoisen muuttamisen sijaan auttaa huomattavasti paremmin. Marttyyrimainen asenne ja jatkuva nalkutus pilaa kaikkien elämän, oman, puolison ja lasten.
Kuitenkin se on yleensä nainen joka tajuaa tilanteen ja lähtee. Mies lähtee jos uusi on jo odottamassa. Miehen olisi pitänyt tuossa kertomassasi tapauksessa kertoa kantansa jo ilman terapeuttia.
Niin että jotenkinhan tämäkin on pakko saada miehen ja miesten viaksi käännettyä. :)
Ei, vaan nainen ei ehkä ollut yksin syyllinen kaikkeen ja mies viaton uhri. Jospa avioliiton hajoamisessa on molemmilla osapuolilla vastuuta? Jospa miehen vastuulla tässä tapauksessa olisi ollut kertoa tunteistaan jo ennen kuin kaikki on menetetty eikä halua yrittää enää ole? Nythän tämä tarina on kerrottu siten, että nainen on yksin syyllinen avioliiton toimimattomuuteen ja eroon, miehen ollessa vain viaton ja hiljainen kärsijä.
Miestään arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestään arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestään arvostava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestään arvostava kirjoitti:
Kyllä mä tunnen sellaisia pareja, joissa nainen osaa mielestään kaiken ja mies ei mitään. Tyttöjenilloissa sitten kuunnellaan, miten Matti ei osaa sitä eikä sitä ja Petri on huono siinä ja siinä. Olen joskus kotona sanonutkin miehelleni, että älä kiltti ikinä puhu minusta muille noin vaan kerro päin naamaani. Mutta eiväthän miehet naisistaan siten puhu ikinä.
Nämä naiset, ystäväni, suorana haukkuvat ukkojaan meille muille. Se on minusta niin uskomatonta: eikö heillä ole mitään kunnioitusta miestään kohtaan? Tuliko otettua väärä mies, jo alkusta alkaen väärä? Olik ehkä kiire perustaa perhe ja ottaa ihan joku vaan, etteivät munasolut ehdy?
Niin moni tyytyy ja on sitten tyytymätön tekojen ja puheidenkin lävitse. Surullista.
Ja itse saa olla iloinen ja ylpeä taitavasta, osaavasta miehestään.
Luuletko ihan tosissasi, että miehet puhuu naisista kavereille vaan asiallisen arvostavat. ..??? Älä jumalista ole noin lapsellinen.
Minua huvittaa koko miesten vähättelykeskustelu. Ensinnäkin se, että naiset luulevat tietävänsä, että miehet ei tee tasan samaa äijäporukoissa eli puhu vähättelevästi muijistaan.
Toiseksi se, että miesten sovinismista tai arjen toimimattomuudesta puhuminen on muka vähättelyä. Ei se ole, vaan karu fakta monessa parisuhteessa. Miksi hitossa siitä ei saisi edes toiselle naiselle puhua, jos se helpottaa ja auttaa kestämään tilanteen, jossa mies on omaksunut itselleen passattavan roolin?Väestöliiton "asiantuntija" taitaa olla kuten tyypillinen av-mamma eli jos hänen oma parisuhteensa sattuu olemaan tasa-arvoinen, kenenkään muunkaan suhde ei "oikeasti" voi olla epätasa-arvoinen, eli jos joku sellaista väittää, se on liioittelua ja vähättelyä....
Joo, oikeasti mieheni ystäväporukoissa jutellaan työstä, harrastuksista, lapsista ja perheestä, työstä, lomamatkoista. Seksistäkin, mutta kukaan ei hauku vaimojaan - korkeintaan pohtii, mitä pitäisi tehdä jos tilanne on A tai B.
Mutta miksi sinulla on noin kitkerä asenne? Totta kai saat avautua naisystävällesi, jos kotona ei suju, mutta miksi sinulla on sellainen mies?
Tai siis kysymykseni onkin: onko teistä niin monella oikeasti niin huono mies ja kaamea parisuhde, että siinä riittää haukuttavaa, valitettavaa ja marttyyriksi heittäytymisen mahdollisuuksia?
Sanoin jossain, että oma mieheni olisi ankea? En sanonut. Mutta sellaisiakin miehiä on.
Ja mistä sait päähäsi, että jos joku valittaa arkeaan, hän "heittäytyy marttyyriksi"? Mistä sinä tiedät, ettei hän ole vain realisti.
ja sitten hitto vie tuo iänikuinen asenne: jos mies on laiska, se on VAIMON vika!
Just joo.
Mä väitän, että miesten vähättelyä paljon vakavampi ja laajempi ilmiö on naisten sovinistinen syyllistäminen ja mitätöinti. Jota sinäkin tuossa harrastat.
8Hei, ei tämä ole minulle ollenkaan niin tärkeä asia, että kiihtyisin laillasi tai syyllistäisin ketään.
Puhuin vain huomioistani omasta tuttavapiiristäni, jossa tunnen sekä miehet että naiset. Miehet ovat ihan tavallisia, paljon yrittäviä. Naiset eli ihan omat ystäväni sitten pikkuhumalassa haukkuvat miehensä pystyyn, eivät anna tilaa eivätkä vastuuta. Näitä naisia on muutamissa eri porukoissa aina pari, kolme.
En vaan voi ymmärtää, miten rakastamalleen ihmiselle voi tehdä niin. Ei kai kukaan lapsiaankaan muille hauku? Että kun Nella on vaan niin tyhmä?
Tapa puhua elämänkumppanista alistavasti on minusta niin rumaa, ja olen siis huomannut, että naiset tekevät sitä miehiä enemmän.
En ole sanonut, että jos mies on laiska, se on vaimon vika :D Mutta onko se vika tosiaan aina miehessä? En tästä oikein voi muuta päätellä kuin se, että muilla on paljon nk. huonoja ja nk. laiskoja miehiä. Ette kai ne heitä muuten niin vihaisi?
Vai onkohan niin, että puhumme ihan eri ikäisistä ja erilaisista ihmisryhmistä ja samalla ihan eri tapauksista. Nämä, joista minä puhun, ovat ihan aikuisia ja kypsiä ihmisiä.
Höpö höpö.
Sanot tuossa ainakin kahteen otteeseen, että se on vaimon vika, kun mies on laiska.
Että mitäs otit sellaisen laiskan paskan, ei saa valittaa, kun olet itse valinnut.Tiedoksesi: miehetkin muuttuvat. Harva on sovinistinen ja laiska siinä ensiromantiikan aallossa, kun uuteen kumppaniin tehdään vaikutusta. Kotitöistäkin aika harvoin tulee mitään riitaa, kun niitä ei vielä juurikaan OLE, eli kun lapsia ei ole.
Minä olen viisikymppinen akateeminen asiantuntija, ystäväpiirini samanlaista sakkia. Yhtäkään julkisesti miestään mollaavaa en tunne, sen sijaan tunnen perheitä, joissa vastuu ja työt ovat täysin epäsuhtaisesti kasaantuneet vaimon niskoille. Jos ei aivan sataprosenttisesti, niin 70-80 -prosenttisesti.
Ja minusta SIITÄ saa ja pitääkin purnata. Ensin tietysti sille miehelle, vakavan keskustelun muodossa. Onko reilua, että työssäkäyvistä aikuisista ihmisistä toinen tekee ja toinen makaa, vaikka yhteisistä hommista on kyse?
Minusta koko tuo vähättelykeskustelu on yhtäkkiä pullauttanut esille hirveän sovinistisen pohjavireen. Kuvitellaan, että miehiltä ei saa eikä voi odottaa mitään! Kaikki on vaimon vika, jos ei muiten niin siksi, että "itsepä tommosen laiskurin valitsit".
Monissa perheissä homma on kumminkin luisunut epätasa-arvoiseksi ajan kanssa. Kun vaimo on lapsen/lasten kanssa äitiyslomalla/hoitovapaalla, hän tekee sen virheen, että hoitaa kaikki kotityöt, ettei töissäkäyvän miehen tarvitse. Kuitenkin vaimo on kotona hoitaakseen lapsia, ja siltä osin kun mies on vapaalla, hänelle kuuluvat kotityöt siinä missä vaimollekin.
Kun mies oppii passattavan rooliin, siitä poisoppiminen on vaikeaa.
Sanoisin silti, että se mies ON aikuinen mies, jolla pitäisi pelata moraali ja käsitys oikeudenmukaisuudesta. En tunne yhtään naista, joka kehtaisi hyvällä omallatunnolla loikoa soffalla samalla, kun mies siivoa hiki hatussa, vaikka molemmat ovat tehneet saman kahdeksantuntisen työpäivän alle.
Aika monta miestä sen sijaan tunnen, joille tuo ei tuota minkäänlaista tuskaa.
Ps. Siitä olen samaa mieltä, että julkisesti puolisoa ei nolata. On se sitten vaimo, jonka teknisille taidoille ja mielipiteille irvaillaan kaikkien kuullen (väittääkö joku, ettei muka ole tuollaista IKINÄ kuullut miesten suusta, siis vähättelyä?) tai mies, jonka kyvyttömyydelle tehdä ruokaa vittuillaan.
Minä olen sinua selvästi nuoremman polven asiantuntija, joten eiköhän meillä ole tässä aika valtava sukupolviero. En sano teksteissäni kertaakaan, että laiska mies on vaimon vika. Mutta se on naisen vika, että ottaa sen lapatossun, koska punnitsee perhe-elon kuitenkin sinkkuutta arvokkaammaksi. Sekin on yksilön vika, että päätyy lisääntymään huonon puolison kanssa. Tai että jää huonoon suhteeseen. Naiset niin helposti tyytyvät.
On vähän höpsöä sanoa katkerana jälkeepäin, että mieheni oli ihan kiva kun tavattiin mutta lasten myötä muuttui. Miksi sitten ystävättäret ovat heti alussa nähneet, että suhde ei toimi tai että dynamiikka on epätasapainossa? Kannattaisiko sitten vähän kauemmin olla suhteessa ennen sen lukitsemista? Tai jos lapatossun valitsee, niellä se eikä haukkua rakastaan muille?
Nykyään minun ikäpolveni naiset todellakin loikoilevat sohvalla miehen siivotessa. Tunnistan ehdottomasti sen, että miestä ei osata arvostaa vaan hän saa hoitaa sekä perinteiset miesten jutut että vähän naistenkin. Tai sitten teidän arkenne on minulle onneksi ihan utopistinen ajatus.
Voi olla, että tähän liittyy joku sukupolvien välinen eroavaisuus. Olisi kiinnostavaa tietää, minkä ikäinen olet? Olen kohta kolmekymppinen ja omissa tuttavapiireissäni lapatossu-miehiä on pilvin pimein. Ja on se minua ystävänä/sukulaisena yllättänyt aina, miten mies on taantunut täysin osaamattomaksi laiskimukseksi, kun ensimmäinen lapsi syntyy. Mies elelee sinkkuelämää, menee menojaan ja huutaa kotona, jos ei pääse 4 iltana viikossa treeneihin ja viikonloppuisin muualle, ovat totaalisen poissaolevia ja välttelevät lapsiaan ja kotihommia, vaikka yhdessä olisi jopa miehen painostuksesta lapset hommattu.
Hyvä jos tulevilla sukupolvilla ei näin ole, on aika surullista katsottavaa, kun lapset kasvavat käytännössä isättöminä. Ohis
Höpö höpö.
Sanot tuossa ainakin kahteen otteeseen, että se on vaimon vika, kun mies on laiska.
Että mitäs otit sellaisen laiskan paskan, ei saa valittaa, kun olet itse valinnut.
Tiedoksesi: miehetkin muuttuvat. Harva on sovinistinen ja laiska siinä ensiromantiikan aallossa, kun uuteen kumppaniin tehdään vaikutusta. Kotitöistäkin aika harvoin tulee mitään riitaa, kun niitä ei vielä juurikaan OLE, eli kun lapsia ei ole.
Minä olen viisikymppinen akateeminen asiantuntija, ystäväpiirini samanlaista sakkia. Yhtäkään julkisesti miestään mollaavaa en tunne, sen sijaan tunnen perheitä, joissa vastuu ja työt ovat täysin epäsuhtaisesti kasaantuneet vaimon niskoille. Jos ei aivan sataprosenttisesti, niin 70-80 -prosenttisesti.
Ja minusta SIITÄ saa ja pitääkin purnata. Ensin tietysti sille miehelle, vakavan keskustelun muodossa. Onko reilua, että työssäkäyvistä aikuisista ihmisistä toinen tekee ja toinen makaa, vaikka yhteisistä hommista on kyse?
Minusta koko tuo vähättelykeskustelu on yhtäkkiä pullauttanut esille hirveän sovinistisen pohjavireen. Kuvitellaan, että miehiltä ei saa eikä voi odottaa mitään! Kaikki on vaimon vika, jos ei muiten niin siksi, että "itsepä tommosen laiskurin valitsit".
Monissa perheissä homma on kumminkin luisunut epätasa-arvoiseksi ajan kanssa. Kun vaimo on lapsen/lasten kanssa äitiyslomalla/hoitovapaalla, hän tekee sen virheen, että hoitaa kaikki kotityöt, ettei töissäkäyvän miehen tarvitse. Kuitenkin vaimo on kotona hoitaakseen lapsia, ja siltä osin kun mies on vapaalla, hänelle kuuluvat kotityöt siinä missä vaimollekin.
Kun mies oppii passattavan rooliin, siitä poisoppiminen on vaikeaa.
Sanoisin silti, että se mies ON aikuinen mies, jolla pitäisi pelata moraali ja käsitys oikeudenmukaisuudesta. En tunne yhtään naista, joka kehtaisi hyvällä omallatunnolla loikoa soffalla samalla, kun mies siivoa hiki hatussa, vaikka molemmat ovat tehneet saman kahdeksantuntisen työpäivän alle.
Aika monta miestä sen sijaan tunnen, joille tuo ei tuota minkäänlaista tuskaa.
Ps. Siitä olen samaa mieltä, että julkisesti puolisoa ei nolata. On se sitten vaimo, jonka teknisille taidoille ja mielipiteille irvaillaan kaikkien kuullen (väittääkö joku, ettei muka ole tuollaista IKINÄ kuullut miesten suusta, siis vähättelyä?) tai mies, jonka kyvyttömyydelle tehdä ruokaa vittuillaan.