Lue keskustelun säännöt.
Konmari, mitä mieltä?
13.01.2016 |
Tunnustan etten ole itse vielä lukenut kirjaa loppuun. Ehkä lopussa tulee suuri elämys, mutta toistaiseksi olen vähän pettynyt.
.
Olen pitänyt pari kertaa kirppispöytää ja silloin on tullut käytyä koko asunto ja jokainen kaappi läpi. Olen myös tajunnut jo aikoja sitten sen, että kannattaa pitää ympärillä vain oikeasti tärkeitä asioita, ja sitä olen noudattanutkin koko aikuisikäni. Tuossa ideologiassa ei siis ole minulle mitään uutta.
No, hyvä on. Kotonani on joitain asioita, joita en niin kovin rakasta, mutta ne ovat minimissään ja oikeasti välttämättömiä. Rakastan esimerkiksi värikkäitä ja kuviollisia vaatteita, ja jossain vaiheessa minulla olikin pelkästään niitä. Yksittäin ihania vaatteita, mutta niitä ei pystynyt yhdistelemään. En pystynyt pukeutumaan ja oli vain pari asuyhdistelmää, joissa pystyin käymään ulkona. Olen sen jälkeen pakottautunut ostamaan joitakin perusvaatteita, kuten parissa eri mallissa valkoisia toppeja ja t-paitoja. Mustia kenkiäkin olen muutamat ostanut, vaikka kaupassa tekisi mieli kulkea kaiken mustan ohi. Basic-vaatteeni ovat sinänsä mieluisia ja tyylisiäni, mutten tunne niitä kohtaan samalla tavalla kuin turkooseja ja ruosteenvärisiä neuletakkejani tai liloja printti-t-paitoja.
.
Ainut ilo kirjasta on tähän mennessä ollut periaate, kuinka omaisuus käydään läpi lajeittain. Kun kerää kaikki kynät ja huulirasvat yhteen, ymmärtää miten paljon niitä on. Ja siitä on helppo erotella suosikit ja ne, jotka eivät herätä tunteita. Jos käy tavaroita läpi huone tai lipasto kerrallaan, työ on turhaa ja kokonaisuus jää huomaamatta.
.
Lisäksi se, onko tavara tärkeä jos sen olemassaoloa ei muista?
Kommentit (81)
Olen itse elänyt tuon suuntaisten oppien mukaan jo vuosikausia. Järjestellen ja vähentäen säännöllisesti tavaraa. Minulle tuossa kirjassa ei ollut mitään uutta, mutta äitini ja siskoni, jotka ovat harrastaneet lähinnä tavaroiden keräämistä pahan päivän varalla, ovat kokeneet jonkinlaisen herätyksen tuon kirjan johdosta. Uskon että tuosta on todellista apua monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida, kun en ole vilkaissutkaan koko kirjaa, mutta olen kuullut, että pääideana tuossa metodissa olisi säästää vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa. Ei toimi minulla, koska pidän kaikista tavaroista.
On siinä silti pohtimista. Kun kerää tarpeeksi tavaraa, tavara alkaa kasaantumaan laatikoihin, komeroihin ja kellarikoppeihin, eikä niitä niin kovasti rakastamiaan tavaroita muista, eikä käytä, eikä edes käy koskettelemassa koskaan. Muuton aikana lähinnä huomaa, että jaa, minullako on tämmöinenkin. Silloin kannattaa kysyä itseltään tarvitseeko sitä tavaraa ihan oikeasti säästää, vaikka siitä pitääkin. Minäkin pidän kaupassa monista tavaroista. Hypistelen ja ihailen niitä siellä, mutta se että tarvitseeko niitä omistaa, se on ihan eri asia. Yleensä ei.
3: Kirjassako ei sitten sanota, että ne tavarat voi säilyttää, jotka tuottavat iloa? Juuri tuon kaikki aina Konmarista ottavat esille.
Sinä puhut tarvitsemisesta tai tarpeellisuudesta. Se on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
3: Kirjassako ei sitten sanota, että ne tavarat voi säilyttää, jotka tuottavat iloa? Juuri tuon kaikki aina Konmarista ottavat esille.
Sinä puhut tarvitsemisesta tai tarpeellisuudesta. Se on ihan eri asia.
Miten sellainen tavara tuo iloa, jonka olemassa oloa et muista kuin silloin kun siivoat kellarikomeron?
5: Minä vastasin ketjuun, jossa kysyttiin Konmarista. Sinä puhut ihan eri asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3: Kirjassako ei sitten sanota, että ne tavarat voi säilyttää, jotka tuottavat iloa? Juuri tuon kaikki aina Konmarista ottavat esille.
Sinä puhut tarvitsemisesta tai tarpeellisuudesta. Se on ihan eri asia.
Miten sellainen tavara tuo iloa, jonka olemassa oloa et muista kuin silloin kun siivoat kellarikomeron?
Mutta eniten harmia tuo se, kun joutuu ostamaan sen saman tavaran jonka on jo omistanut.
Esim. yhtä käyttökertaa varten, kuten juuri TÄNÄÄN huomasin. Minulla on ollut jatkojohtoja kilometri ja nyt ei löytynyt yhtäkään kun sitä monen vuoden jälkeen tarvitsisin. Johonkin ne on lentänyt muutoissa.
Että voihan räkä. Huomenna ostamaan ja maksaa varmaan useamman kympin.
Yhtä käyttökertaa varten. Heitänkö sen taas vittuun vai vienkö varastoon odottamaan jos tarvitsen sitä 8 vuoden päästä taas?
Hyvä pointti, että mitenkäs ne tavarat, jotka ovat tarpeellisia mutteivat lämmitä mieltä. Juurikin tuo jatkojohto on hyvä esimerkki.
Pitääkö aina ostaa kaikki uusiksi, että saa hommat hoidettua mutta ikävä esine ei jää kaappiin pyörimään? Ei kovin ekologista. Ja entä jos minulla on jo keittiössä kauhoja ja lastoja, joita käytän mutta jotka eivät ole kauneimmat mahdolliset, pitääkö ostaa uudet että kaikki kotonani on täydellistä?
Tiivistettynä: missä menee raja?
Ilmeisesti jotain juttuja pitäisi lainailla. Entä jos on yksinäinen tai asuu syrjässä, jos ajankohta on huono tai on kiire? Entä jos kaveritkin ovat heittäneet rumat jatkojohdot pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirja ohjeistaa laittamaan vaatteet laatikoihin niin, että kaikki näkyvät kerralla eivätkä ole pinoissa ja mytyissä, jolloin kaikki eivät näy. Minä olen tehnyt noin aina. Haluan että kaikki vaihtoehdot ovat esillä ja näen ne yhdellä silmäyksellä. Olen myös lajitellut vaatteet jo aikoinaan väreittäin, niin löydän helpoiten etsimäni.
Kirjan alussa sanotaan, ettei kukaan ole järjestelmällinen ihminen, joka vain ei malta luopua omaisuudestaan. Minä kuitenkin koen kuuluvani tähän ryhmään. Kotini on täynnä tavaraa, mutta kaikki ovat järkevässä järjestyksessä omalla paikallaan.
Kun on näin paljon tavaraa, on pakko olla järjestelmällinen.
Kommari-idea toimisi jos
A) Ihmiset eivät olisi kusipäitä
B) Olisi joku "tavara-lainaamo" kirjaston tapainen, josta saisi lainaan aina kaiken tarpeellisen nimellistä summaa vastaan
C) Ihmiset palauttaisivat tavarat ehjänä, palaa kohtaan 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilasin juuri sen kirjan, olin aiemmin kuullut siitä vain tuon nimen ja ihmettelin, että mitä se sana tarkoittaa, konmari.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti, että mitenkäs ne tavarat, jotka ovat tarpeellisia mutteivat lämmitä mieltä. Juurikin tuo jatkojohto on hyvä esimerkki.
Pitääkö aina ostaa kaikki uusiksi, että saa hommat hoidettua mutta ikävä esine ei jää kaappiin pyörimään? Ei kovin ekologista. Ja entä jos minulla on jo keittiössä kauhoja ja lastoja, joita käytän mutta jotka eivät ole kauneimmat mahdolliset, pitääkö ostaa uudet että kaikki kotonani on täydellistä?
Tiivistettynä: missä menee raja?
Ilmeisesti jotain juttuja pitäisi lainailla. Entä jos on yksinäinen tai asuu syrjässä, jos ajankohta on huono tai on kiire? Entä jos kaveritkin ovat heittäneet rumat jatkojohdot pois?
Jatkojohdoille on nyt matkaa yli sata kilometriä josta voisi lainata, että taidan ostaa kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirja ohjeistaa laittamaan vaatteet laatikoihin niin, että kaikki näkyvät kerralla eivätkä ole pinoissa ja mytyissä, jolloin kaikki eivät näy. Minä olen tehnyt noin aina. Haluan että kaikki vaihtoehdot ovat esillä ja näen ne yhdellä silmäyksellä. Olen myös lajitellut vaatteet jo aikoinaan väreittäin, niin löydän helpoiten etsimäni.
Kirjan alussa sanotaan, ettei kukaan ole järjestelmällinen ihminen, joka vain ei malta luopua omaisuudestaan. Minä kuitenkin koen kuuluvani tähän ryhmään. Kotini on täynnä tavaraa, mutta kaikki ovat järkevässä järjestyksessä omalla paikallaan.
Kun on näin paljon tavaraa, on pakko olla järjestelmällinen.
Minä taas huomasin, että parasta on kun vaatteet laittaa henkareihin. Kaikki paidat roikkuvat henkarissa valmiina käyttöä varten ja pois olen karsinut sellaisia joita olen huomannut, että henkari ei ole heilahtanut vuoteen, eli en ole sitä vaatetta halunnut päälleni laittaa.
Sikäli tuo vaatteiden näkyminen on toiminut! Varastoon olen tosin pakannut t-paitoja joita ei ole tullut käytettyä, jos niille joskus tulee tarvetta niin ei tarvitse taas ostaa uusia.
Minulle riittää 5-7 tavallista t-paitaa ja 5-7 teknistä t-paitaa. Nämä kun pyöräyttää koneessa puolentoista viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Tilasin juuri sen kirjan, olin aiemmin kuullut siitä vain tuon nimen ja ihmettelin, että mitä se sana tarkoittaa, konmari.
Kirjan nimi ei miellyttänyt minua aluksi enkä myöskään ymmärtänyt, mistä se tulee.
Kirjaa lukiessa selvisi, että Konmari on kirjan kirjoittajan Marie Kondon lempinimi. Hän nimesi tuon järjestelyideologian mukaansa. No, nyt on selitys, mutten silti pidä tätä erityisen hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyyn viikkaus on ainakin itselläni toimiva juttu ja sain heitettyä paljon roinaa pois, vaikka en ihan kirjan oppien mukaan eläkään.
Minä tein KonMari raivauksen kotonani kesällä, ja se on ollut uskomattoman hyvä apu krooniseen sotkuisuus-ongelmaani. Olen epäillyt jopa olevani joku ADHD, koska niin vaikeaa oli pitää kämppää siistinä, aina oli kuin kaatopaikka. Tuli vaan jätettyä pyyhe sinne, nenäliina tänne, kirja tuonne, ja pari päivää siivouksesta oli taas sen näköistä että ennen suursiivousta ei kehtaisi ketään päästää kylään. Mutta KonMari raivauksen jälkeen olen pystynyt pitämään siistiä erinomaisesti.
Mulla se raivaus oli ihan valtava urakka, koska vaikka en pitänyt itseäni hamstraajana, niin jotenkin oli ollut sellainen periaate että mitään ehjää en heitä pois. Mulla oli esim. vaatehuoneessa vaatteita jotka eivät olleet vuosiin mahtuneet päälle, mutta en ollut heittänyt pois, koska kyllä minä varmaan laihdun ja niihin mahdun, ja kun ei ne rikkikään ole... Lopulta vaatehuoneesta tuli 11 mustaa isohkoa roskapussillista roinaa :-o Kirjoja tuli 8 säkillistä, keittiöstä roinaa melkein yhtä lailla (parittomia astioita, kulhoja joita en koskaan käytä, kodinkoneita joita olen käyttänyt kerran)... En alkanut noita missään kirppareilla myydä koska tosiaan siinä olisi mennyt ikuisuus. Heitin vaan kaiken roskiin (elektroniikan vein Sorttiasemalle), ja tein pyhän päätöksen että enää koskaan hanki sillä tavalla roinaa.
Sitten raivauksen jälkeen järjestin jäljelle jääneet mieleiseni tavarat omiin paikkoihinsa. Oli ihanan helppoa, kun oli niin vähän tavaraa enää! Esim. kirjahyllyn heitin kokonaan pois ja kirjani mahtuu nyt lipaston 4 laatikkoon. Vaatehuoneessa vaatteeni mahtuvat tangolle ja 2:lle alahyllylle. Hyllyille vaatteet on järjestetty KonMarin ohjeiden mukaan laatikoihin pystyyn, ei pinoihin. On ihanaa kun tiedän joka ainoalle esineelle jonka ostan tai jota käytän, tarkan paikan mihin se kuuluu asunnossani. Löytyykin kaikki sen takia helposti. Ja se siisteys ja minimalistisuus miellyttää silmää jotenkin niin paljon, että sit äon tullut tosi tunnontarkaksi niin että pienikin epäjärjestys häiristee niin paljon että pakko on viedä omalle paikalleen häiritsevä esine heti. Laitan nykyisin jopa kaappien ovet kiinni keittiössä, koska niidenkin "höröttäminen" häiritsee - ennen ne jäi aina puoliauki.
Mutta ehkä tosiaan KonMari on tärkein meille luonnostaan sotkuisille tyypeille, eikä sillä ole paljon annettavaa ennestään järjestelmällisille.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti, että mitenkäs ne tavarat, jotka ovat tarpeellisia mutteivat lämmitä mieltä. Juurikin tuo jatkojohto on hyvä esimerkki.
Pitääkö aina ostaa kaikki uusiksi, että saa hommat hoidettua mutta ikävä esine ei jää kaappiin pyörimään? Ei kovin ekologista. Ja entä jos minulla on jo keittiössä kauhoja ja lastoja, joita käytän mutta jotka eivät ole kauneimmat mahdolliset, pitääkö ostaa uudet että kaikki kotonani on täydellistä?
Tiivistettynä: missä menee raja?
Ilmeisesti jotain juttuja pitäisi lainailla. Entä jos on yksinäinen tai asuu syrjässä, jos ajankohta on huono tai on kiire? Entä jos kaveritkin ovat heittäneet rumat jatkojohdot pois?
Minusta tässäkin kohtuus ja järjen käyttö on parasta. Rakastanko kaikkia johtoja, työkaluja, veropapereita yms.? En.Mutta vielä vähemmän rakastan sitä jos joku asia menee pieleen siksi ettei tarpeellisia tavaroita löydy. Sinänsä ne tavarat siis tuottavat iloa. Ja sama koskee esim. juhlavaatteita tai muita harvemmin käytettäviä asioita. Tietty tässäkin kannattaa harjoittaa kohtuuta, eli tarvitseeko niitä jatkojohtoja kilometriä vai riittäisikö varalta vaan 1 tai 2 jne.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti, että mitenkäs ne tavarat, jotka ovat tarpeellisia mutteivat lämmitä mieltä. Juurikin tuo jatkojohto on hyvä esimerkki.
Pitääkö aina ostaa kaikki uusiksi, että saa hommat hoidettua mutta ikävä esine ei jää kaappiin pyörimään? Ei kovin ekologista. Ja entä jos minulla on jo keittiössä kauhoja ja lastoja, joita käytän mutta jotka eivät ole kauneimmat mahdolliset, pitääkö ostaa uudet että kaikki kotonani on täydellistä?
Tiivistettynä: missä menee raja?
Ilmeisesti jotain juttuja pitäisi lainailla. Entä jos on yksinäinen tai asuu syrjässä, jos ajankohta on huono tai on kiire? Entä jos kaveritkin ovat heittäneet rumat jatkojohdot pois?
Kyllä minulla ainakin tarpeelliset jatkojohdot "lämmittää mieltä", nimittäin minulle tulee hyvä fiilis kun tiedän että niitä on kaapissa tarpeen tullen. Samoin mieltä lämmittää varalamput, varaparistot, hyvä pölynimuri... Ei ne samalla tavalla herätä tunteita kuin mieleinen koru tai vaate, mutta hyviä tunteita on monenlaisia. Hyvä tunne voi olla sekin että on ihanaa kun saa tehokkaasti siivottua tai työkalukaapista löytyy kaikki mitä tarvii.
"jos minulla on jo keittiössä kauhoja ja lastoja, joita käytän mutta jotka eivät ole kauneimmat mahdolliset, pitääkö ostaa uudet että kaikki kotonani on täydellistä?"
Se on ihan omasta halusta ja rahavaroista kiinni. Itse tosiaan tein noin, heitin menemään kaikki rumat ja "halvan näköiset" ja vähääkään epämieluisat, ja ostin uudet, jotka valitsin tarkkaan. Mutta jos olisi ollut rahasta tiukkaa niin toki olisin joutunut tuossa tinkimään. Eikä kaikki ole välttämättä muutenkaan niin esteetikkoja, joiden mieleen voi olla ihan perus "vähemmän kauniitkin" keittiövälineet, niin että ne lämmittää mieltä toimivuutensa takia.
"Ilmeisesti jotain juttuja pitäisi lainailla. Entä jos on yksinäinen tai asuu syrjässä, jos ajankohta on huono tai on kiire? Entä jos kaveritkin ovat heittäneet rumat jatkojohdot pois? "
KonMari kirjassa ei puhuta yhtään sanaa mistään lainaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3: Kirjassako ei sitten sanota, että ne tavarat voi säilyttää, jotka tuottavat iloa? Juuri tuon kaikki aina Konmarista ottavat esille.
Sinä puhut tarvitsemisesta tai tarpeellisuudesta. Se on ihan eri asia.
Miten sellainen tavara tuo iloa, jonka olemassa oloa et muista kuin silloin kun siivoat kellarikomeron?
Mutta eniten harmia tuo se, kun joutuu ostamaan sen saman tavaran jonka on jo omistanut.
Esim. yhtä käyttökertaa varten, kuten juuri TÄNÄÄN huomasin. Minulla on ollut jatkojohtoja kilometri ja nyt ei löytynyt yhtäkään kun sitä monen vuoden jälkeen tarvitsisin. Johonkin ne on lentänyt muutoissa.
Että voihan räkä. Huomenna ostamaan ja maksaa varmaan useamman kympin.
Yhtä käyttökertaa varten. Heitänkö sen taas vittuun vai vienkö varastoon odottamaan jos tarvitsen sitä 8 vuoden päästä taas?
No itse olen tehnyt esimerkiksi lasten tarvikkeiden kanssa niin, että ensimmäisen lapsen jälkeen myin ne ja toisen kohdalla ostin käytettynä uudet ja sitten taas myin ne. Jatkojohdon kohdalla tuo nyt ei ehkä ole kovin mielekästä, mutta monia asioita, joita käyttää vain kerran kymmenessä vuodessa voi myydä ja ostaa ja myydä taas. Se pari euroa mitä tuollaisesta ehkä tulee kuluja on mielestäni hyvä hinta siitä että joku toinen on tavallaan säilyttänyt niitä silloin kun en ole niitä itse tarvinut.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein KonMari raivauksen kotonani kesällä, ja se on ollut uskomattoman hyvä apu krooniseen sotkuisuus-ongelmaani. Olen epäillyt jopa olevani joku ADHD, koska niin vaikeaa oli pitää kämppää siistinä, aina oli kuin kaatopaikka. Tuli vaan jätettyä pyyhe sinne, nenäliina tänne, kirja tuonne, ja pari päivää siivouksesta oli taas sen näköistä että ennen suursiivousta ei kehtaisi ketään päästää kylään. Mutta KonMari raivauksen jälkeen olen pystynyt pitämään siistiä erinomaisesti.
Mulla se raivaus oli ihan valtava urakka, koska vaikka en pitänyt itseäni hamstraajana, niin jotenkin oli ollut sellainen periaate että mitään ehjää en heitä pois. Mulla oli esim. vaatehuoneessa vaatteita jotka eivät olleet vuosiin mahtuneet päälle, mutta en ollut heittänyt pois, koska kyllä minä varmaan laihdun ja niihin mahdun, ja kun ei ne rikkikään ole... Lopulta vaatehuoneesta tuli 11 mustaa isohkoa roskapussillista roinaa :-o Kirjoja tuli 8 säkillistä, keittiöstä roinaa melkein yhtä lailla (parittomia astioita, kulhoja joita en koskaan käytä, kodinkoneita joita olen käyttänyt kerran)... En alkanut noita missään kirppareilla myydä koska tosiaan siinä olisi mennyt ikuisuus. Heitin vaan kaiken roskiin (elektroniikan vein Sorttiasemalle), ja tein pyhän päätöksen että enää koskaan hanki sillä tavalla roinaa.
Sitten raivauksen jälkeen järjestin jäljelle jääneet mieleiseni tavarat omiin paikkoihinsa. Oli ihanan helppoa, kun oli niin vähän tavaraa enää! Esim. kirjahyllyn heitin kokonaan pois ja kirjani mahtuu nyt lipaston 4 laatikkoon. Vaatehuoneessa vaatteeni mahtuvat tangolle ja 2:lle alahyllylle. Hyllyille vaatteet on järjestetty KonMarin ohjeiden mukaan laatikoihin pystyyn, ei pinoihin. On ihanaa kun tiedän joka ainoalle esineelle jonka ostan tai jota käytän, tarkan paikan mihin se kuuluu asunnossani. Löytyykin kaikki sen takia helposti. Ja se siisteys ja minimalistisuus miellyttää silmää jotenkin niin paljon, että sit äon tullut tosi tunnontarkaksi niin että pienikin epäjärjestys häiristee niin paljon että pakko on viedä omalle paikalleen häiritsevä esine heti. Laitan nykyisin jopa kaappien ovet kiinni keittiössä, koska niidenkin "höröttäminen" häiritsee - ennen ne jäi aina puoliauki.
Mutta ehkä tosiaan KonMari on tärkein meille luonnostaan sotkuisille tyypeille, eikä sillä ole paljon annettavaa ennestään järjestelmällisille.
Oma ilo on niin tärkeä, ettei vähääkään nähdä vaivaa luonnon eteen. Hirveää heittää noin paljon roskikseen, etenkin jotain kerran käytettyjä kodinkoneita.
Ei pitäisi kommentoida, kun en ole vilkaissutkaan koko kirjaa, mutta olen kuullut, että pääideana tuossa metodissa olisi säästää vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa. Ei toimi minulla, koska pidän kaikista tavaroista.